VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2016 Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella

Transkriptio

1 VESISTÖTARKKAILU VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2016 Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella

2

3 Vapo Oy, Varsinais-Suomen turvetuotannon vesistötarkkailun vuosiyhteenveto Sisältö 1 JOHDANTO TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Veden laatuun liittyviä muuttujia Turvetuotannon käsitteitä SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA Lämpötila Sadanta Lumitilanne TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS Yleistä Vesistötarkkailun näytteenotto Vesinäytteiden analysointi VAPO OY:N TURVETUOTANNON KUORMITUS VUONNA 2016 VARSINAIS- SUOMESSA Yleistä Kuormitus VESISTÖTARKKAILUT VUONNA Yleistä Vapo Oy:n vesistötarkkailu Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella v KARVIANJOEN VESISTÖALUE Inhottujärven-Ala-Honkajärven alue Kurkikeidas (Honkajoki/Kankaanpää) Honkajoen alue Satama- ja Lakkikeidas (Honkajoki/Kankaanpää) Marja- ja Kotkankeidas (Honkajoki) Karvianjoen yläosan alue Hormaneva (Kauhajoki/Karvia) Alkkia (Parkano/Karvia) ja Mustakeidas (Karvia) Tuorijoen valuma-alue Heitonneva (Merikarvia) Otamonjoen valuma-alue Huidankeidas (Honkajoki) Leppisuot 1 (Siikainen) Leppisuot 2 (Siikainen) Nummijoen valuma-alue Koihnanneva, Säkkineva, Lupikistonneva ja Hormaneva (Kauhajoki) Viitalanneva ja Kampinkeidas (Kauhajoki) Suomijoen valuma-alue

4 Suomikeidas, Mustakeidas, Loukaskeidas ja Haitikeidas (Karvia) Pohjoisneva (Parkano) KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE Kokemäenjoen alue Lammisuo (Köyliö) Nanhiansuo-Vittassuo (Huittinen) Hakasuo (Huittinen) Ikaalisten reitin valuma-alue Jämiänkeidas-Hirvikeidas (Kankaanpää/Jämijärvi) Viheräperä (Kankaanpää/Jämijärvi) Saarikeidas, Lauttaneva-Haukkaneva, Mustakeidas, Vuorenpään-Vatilähteenneva (Jämijärvi/Ikaalinen) Loimijoen valuma-alue Matkussuo (Köyliö/Huittinen) Haaroistensuo (Oripää) Arkkuinsuo ja Isosuo (Punkalaidun) PAIMIONJOEN VESISTÖALUE Paimionjoen keskiosan alue Juvanrahka (Tarvasjoki) Painion valuma-alue Koivansuo (Tammela) AURAJOEN VESISTÖALUE Kaulajoen valuma-alue Harmantinsuo (Loimaa) LAPINJOEN VESISTÖALUE Hinnerjoen valuma-alue Joutsuo (Eura) SELKÄMEREN RANNIKKOALUEEN VESISTÖALUE Kasalanjoen valuma-alue Iso-Rydistönkeidas (Merikarvia) Kotoneva (Merikarvia) Trolssinojan valuma-alue Kirinneva (Merikarvia) VESISTÖTARKKAILUN YHTEENVETO VIITTEET... 89

5 Liitteet 3 Liite 1 Vapon turvetuotannon vesistötarkkailun analyysitulokset vuonna 2016 Varsinais- Suomen ELY-keskuksen alueella Liite 2 Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella sijaitsevat tarkkailusuot vuonna 2016 Pöyry Finland Oy Jorma Keränen (FM) Pia Jaakola (FM) tarkistanut Yhteystiedot Paristotie 15, Kokkola sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com puh (Jorma Keränen)

6 4 1 JOHDANTO Vapo Oy Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen Vapon turvetuotannon tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Lounais- Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut. Vuonna 2016 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Finland Oy:n ELYkeskuskohtaisesti laatimia Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmia vuosille Vapon Läntisen alueen turvetuotannon vuoden 2016 vesistötarkkailuraportit on jaoteltu siten, että tarkkailualueen ELY-keskukset saavat vain oman alueen turvetuotantoa koskevat raportit. Osa tuotantoalueista kuuluu kuitenkin useampaan kuin yhden ELYkeskuksen alueeseen, ja niiltä osin tarkkailutulokset sisältyvät kaikkien asianomaisten ELY-keskuksien vesistöraportteihin. Varsinais-Suomen alueen vesistötarkkailuraportti sisältää lyhyen koosteen Varsinais-Suomen alueen Vapon turvetuotantoalueiden kuormitustuloksista. Tarkemmat kuormitustarkkailutulokset löytyvät erillisistä kuormitustarkkailuraporteista (Pöyry Finland Oy 2017). Vuonna 2016 Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella oli 31 tuotantoalueella 66 vesistöhavaintopaikkaa. Vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatua tarkastellaan vuoden 2016 ja mahdollisten aiempien vuosien analyysituloksien perusteella. Vesistötarkkailutuloksien ja turvetuotannon päästötarkkailutuloksien perusteella arvioidaan myös kuivatusvesien vesistövaikutuksia. 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja perustason laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteoksista (Vasander 1998, Rinttilä ym. 1997, Niskanen 1998, Rinttilä ym. 1998, Savolainen ym. 1996, Leiviskä 1993). Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Seuraavassa on lyhyesti esitelty luettelona turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää terminologiaa. 2.1 Veden laatuun liittyviä muuttujia a-klorofylli µg/l Vedessä olevan kasviplanktonin ja levien määrää kuvastaa a-klorofyllipitoisuus. Keskimääräistä pitoisuutta käytetään vesistön rehevyystason arviointiin. Yleisesti käytössä olevan Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 3 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 3 7 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 7 40 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 40 µg/l pitoisuudet ylirehevyyttä.

7 Fosfori (kok-p) µg/l Kokonaisfosforilla tarkoitetaan veden sisältämän fosforin eri muotojen kokonaismäärää. Fosfori on typen ohella vesien tuotannon ja rehevöitymisen kannalta merkittävä ravinne. Sisävesissä fosfori on yleensä minimiravinne, joten sillä on sisävesistöjen rehevöitymisen kannalta suurempi merkitys kuin typellä. Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 15 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 100 µg/l pitoisuudet ylirehevyyttä. Fosfaattifosfori (PO 4 -P) µg/l Fosfaattifosfori on kokonaisfosforin liuennut, epäorgaaninen osa, joka on jo sellaisenaan leville käyttökelpoisessa muodossa. Veden korkea fosfaattipitoisuus on edellytys runsaiden leväesiintymien syntymiseen. Vesistöjen korkeat fosfaattifosforipitoisuudet kuvastavat yleensä maa- ja metsätalouden lannoitevaikutuksia, sillä turvetuotantoalueilta fosfaattifosforia tulee yleensä hyvin vähän. Typpi (kok-n) µg/l Kokonaistypellä tarkoitetaan veden sisältämää typen kokonaismäärää. Typpi on fosforin ohella vesien rehevöitymisen kannalta tärkeä ravinne. Kokonaistypen pitoisuus on yhteydessä vesistön rehevyystasoon ja Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 400 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 1500 µg/l pitoisuudet ylirehevyyttä. Ammoniumtyppi (NH 4 -N) µg/l Ammonium on typen epäorgaaninen yhdiste. Vesistössä ammoniumtyppi hapettuu nitraatiksi, ja samalla kuluu happea alentaen samalla veden ph-arvoa. Ammoniumtyppi on suoraan leville käyttökelpoisessa muodossa, ja siten pitoisuudet pienenevät levien runsastuessa. Turvetuotannon kuivatusvedet sisältävät typpiyhdisteitä, ja usein ammoniumtypen pitoisuuksien nousu kuvastaa nimenomaan turvetuotannon vaikutuksia. Myös jätevesissä ja karjanlannassa on runsaasti ammoniumtyppeä. Kiintoaine mg/l Kiintoaine on vedessä kulkeutuvaa hiukkasmaista kiinteää orgaanista tai epäorgaanista ainesta. Kiintoaine voi siten koostua mineraalimaa-aineksista (mm. sora, savi, hiekka) tai eloperäisistä aineksista, kuten levistä ja hajoavasta kasvillisuusaineksesta. Turve kuuluu hajoavaan kasvillisuusainekseen. Kiintoaineen kulkeutuminen jokivesissä on luonnollista kiertokulkua, jossa maaperän ainesta kulkeutuu jokiuoman kautta alapuolisiin vesistöihin (eroosio). Virtavesissä kiintoainepitoisuudet ovat jokieroosion vuoksi suuria (usein yli 10 mg/l). Sen sijaan järvissä kiintoainepitoisuudet ovat yleensä pieniä (alle 5 mg/l), sillä virtavesien tuoma kiintoaines laskeutuu nopeasti järven pohjalle. Savimailla vesien kiintoainepitoisuudet ovat hyvin korkeita maaperästä liuenneesta savesta johtuen. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn) mg/l O 2 Kemiallinen hapenkulutus kuvaa veden sisältämien kemiallisesti hapettuvien orgaanisten aineiden määrää eli vedessä olevaa eloperäistä ainetta, mm. humusta ja eloperäistä kiintoainetta. Usein korkeat COD Mn -arvot kuvastavat valuma-alueen suoperäisyyttä, mutta myös jätevedet ja karjanlanta kohottavat vesien COD Mn -arvoja. Suomessa on runsaasti soita, joten meillä vesien COD Mn -arvot ovat korkeita, keskimäärin 15 mg/l. 5

8 Sähkönjohtokyky (ms/m) Sähkönjohtavuus ilmaisee veteen liuenneiden suolojen määrää. Sisävesialueilla sähkönjohtavuutta lisäävät orgaaniset ainekset. Usein sisävesien korkeat sähkönjohtokyvyn arvot liittyvät jätevesiin. Sameus (FTU/FNU) Sameudella tarkoitetaan veden läpinäkyvyyden heikkenemistä, mikä johtuu vedessä olevien partikkelien vaikutuksesta. Tällaisia partikkeleita ovat mm. kasvi- ja eläinplankton sekä erityisesti saviaines, joka voi aiheuttaa voimakkaan samennuksen. Rauta (Fe) µg/l Vesien rautapitoisuus on sähkönjohtokyvyn ja kemiallisen hapenkulutuksen tavoin vesistöalueelle tyypillinen ominaisuus. Sisävesissä rauta on yleensä humukseen sitoutuneena, ja siten suoperäisten vesien rautapitoisuus on usein korkea. Happamuus eli ph-arvo Happamuusaste eli ph kuvaa vedessä olevien vapaiden vetyionien määrää. Luonnontilaisten pintavesien ph-arvo on yleensä lievästi hapan, ph 6 7. Kesäinen järvien voimakas leväkukinta voi nostaa pintaveden ph-arvon selvästi yli ph 7:ään. Humusvedet ovat happamia, ja siten suoperäisillä valuma-alueilla ph-arvot ovat usein alle ph 6:n. Happipitoisuus mg O 2 /l, %-kyll. Happi on tärkein veteen liuenneista kaasuista ja tärkeimpiä kaikista vesiympäristössä esiintyvistä aineista. Happi on osallisena monissa kemiallisissa ja biologisissa reaktioissa. Veden happipitoisuus ilmoitetaan milligrammoina happea litraa kohti tutkittavaa vettä (mg O 2 /l) sekä suhteellisena pitoisuutena, kyllästysprosentteina. Kyllästysprosentilla tarkoitetaan todettua hapen määrää prosentteina siitä määrästä, jonka vesi voisi enintään sisältää. Mitä lämpimämpää vesi on sitä vähemmän se voi sisältää happea. Rehevöitymisen seurauksena vesistöjen pohjalle kertyy enemmän kasvi- ja leväaineista, jotka kuluttavat hajotessaan vesistön happivaroja, ja siten happivajeet yleistyvät lopputalvella. Kyllästysprosenttien mukaiset happitilanteet: yli 100 % ylikyllästystila, ilmentää rehevyyttä, % hyvä, normaali vesialue, % tyydyttävä, normaali vesialue, % välttävä, lievä happivaje, alle 40 % huono, kohtalainen/suuri happivaje. Väriluku mgpt/l Veden väri on monien tekijöiden yhteistulos. Pääasiallinen veden väriä säätelevä tekijä on humuspitoisuus, mutta myös rauta värjää vettä ruskeaksi. Suomessa humuksen antama ruskea väri on luonteenomainen piirre suurimmalle osalle vesistöistä. Vedet ovat kirkkaita, jos väriluku on alle 40 mgpt/l, ja ruskeita, jos väriluku on yli 100 mgpt/l Turvetuotannon käsitteitä Bruttokuormitus Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus, joka koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. Nykyisin käytössä on termi bruttopäästö. Humus Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin- ja kasviaineksesta. Humus on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii kasvien ravintona ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä sekä veden puskurikykyä happamuutta vastaan. Turvetuotannon päästötarkkailussa veden humuspitoi-

9 7 suutta seurataan epäsuorasti veden kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) ja veden väriluvun avulla. COD Mn -arvoa ja värilukua nostavat kuitenkin myös muut tekijät, eikä näillä menetelmillä voida erotella, missä määrin kyse on humuksesta. Jako-oja Oja, jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle. Kasvillisuuskenttä Kasvillisuuden peittämä alue, jota käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kasvillisuuskentällä kasvaa ajoittain veden alle joutumisen hyvin sietävää kasvillisuutta. Kasvillisuus käyttää veden ravinteita kasvuunsa, lisäksi vesi puhdistuu mekaanisesti ja maaperän biologisten prosessien avulla. Kemikalointi Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon. Keräilyoja Oja, joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne alapuoliseen vesistöön. Kokoojaoja Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat. Kosteikko Kosteikkoja käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kosteikko eroaa kasvillisuuskentästä siinä, että sillä on pysyvää avovesipintaa. Se on tehty patoamalla tai kaivamalla siten, että siinä on sekä syvän että matalan veden alueita. Kosteikoista käytetään myös nimitystä kasvillisuusallas. Kuntoonpanovaihe Yleisilmaus ajanjaksolle, joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut. Vesiensuojelurakenteet tehdään ensimmäisenä. Kuormitus (päästö) Kuormituksella eli päästöllä tarkoitetaan tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrää aikayksikössä. Yleisimmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg/vuosi). Laskeutusallas Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva kiintoaine ja siihen sitoutuneet ravinteet laskeutuvat altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta. Laskuoja Oja, jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoliseen vesistöön. Lohko Useista saroista muodostunut, yleensä luonnonesteiden tai tuotannollisten seikkojen rajaama tuotantoala.

10 Maaperäimeytys Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsämaalle, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön. Mittapato Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m 3 /päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari. Nettokuormitus Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Nykyisin käytössä on termi nettopäästö. Ominaiskuormitus Tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiettyä pinta-alayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan fosforin ja typen sekä kiintoaineen kuormitusta (g/ha/päivä tai kg/km 2 /vuosi). Pintavalutus (kenttä) Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan. Vesi virtaa turpeen pintakerroksessa ja puhdistuu luonnontilaisille suoekosysteemeille ominaisten fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten prosessien seurauksena. Aina pintavalutuskenttää ei ole mahdollista perustaa luonnontilaiselle alueelle, jolloin joudutaan käyttämään ennestään ojitettua aluetta. Reunaoja (ympärysoja) Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkaojat yhdistävä oja. Oja ympäröi tuotantoaluetta. Sarka Yleensä noin 20 metriä leveä molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla. Sarkaoja Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan. Sarkaojapidätin (virtaamansäätö) Sarkaojan lietesyvennyksen etupuolelle asennettava rimasäleikkö, joka tehostaa kiintoaineen pidättymistä sarkaojaan ja tasaa virtaamia. Valuma Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s/km 2 ) Valunta Se osa sadannasta, joka virtaa alapuolista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä). Virtaama Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m 3 /s). 8

11 Ylivuotokenttä Tuotantoalueella oleva mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteiden poiston tehostamiseksi. Ympäristölupa Turvetuotannolle vaaditaan pääsääntöisesti ympäristölupa, jos sen pinta-ala ylittää 10 ha. Luvasta päättää aluehallintoviraston (AVI) ympäristölupayksikkö. Lupaan liittyy yleensä erilaisia tarkkailuvelvoitteita. YVA YVA -prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia. 9 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA 3.1 Lämpötila Varsinais-Suomen turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemista Niinisalo ja Kaarina sijaitsevat painopistealueella, ja turvetuotannon sääolosuhteita hydrologisena vuonna 2016 on tarkasteltu niiden tietojen perusteella. Lisäksi tarkastelussa on hyödynnetty Ilmatieteen laitoksen pitkänajan säätilastoja. Vuoden 2016 keskilämpötila oli Niinisalossa 4,9 o C ja Kaarinassa 5,9 o C, mitkä olivat 0,5 0,8 astetta vertailukauden keskilämpötiloja korkeampia. Tammikuu 2016 oli Niinisalossa ja Kaarinassa selvästi vertailukautta kylmempi ja kevät 2016 leudompi (kuvat 1 2). Kesä ja syksy 2016 olivat lämpötiloiltaan normaaleja. Joulukuussa 2016 oli keskimääräistä lämpimämpää. Vuonna 2016 terminen kasvukausi alkoi Varsinais-Suomessa eli samaan aikaan kuin vuosina keskimäärin. Terminen kasvukausi päättyi rannikolla ja sisämaassa Rannikolla kasvukausi 2016 päättyi hieman tavanomaista myöhemmin, mutta sisämaassa lähes normaaliin aikaan (Ilmatieteen laitos 2017). Terminen kasvukausi alkaa, kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden keskilämpötila on pysynyt vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Terminen kasvukausi päättyy, kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 5 10 vuorokautta peräkkäin +5 asteen alapuolella. Kuva 1. Kuukauden keskilämpötilan vaihtelu Niinisalossa vuosina ja vertailuajanjaksona vuosina

12 10 Kuva 2. Kuukauden keskilämpötilan vaihtelu Kaarinassa vuosina ja vertailuajanjaksona vuosina Sadanta Vuonna 2016 Niinisalossa saatiin sateita 593 mm eli vähemmän kuin vertailujaksolla keskimäärin (681 mm). Kaarinassa satoi Niinisaloa vähemmän, sillä koko vuoden sadesumma oli 526 mm (vertailuarvo 679 mm). Vuoden 2016 sateisin kuukausi oli elokuu Niinisalossa ja Kaarinassa (kuvat 3 4). Maalis- ja lokakuu olivat molemmilla mittausasemilla tavanomaista selvästi vähäsateisempia. Kuva 3. Kuukauden keskisademäärän vaihtelu Niinisalossa vuosina ja vertailuajanjaksolla

13 11 Kuva 4. Kuukauden keskisademäärän vaihtelu Kaarinassa vuosina ja vertailuajanjaksolla Lumitilanne Lounais-Suomessa lunta oli talvella selvästi keskimääräistä vähemmän. Enimmillään lunta Niinisalossa oli maaliskuussa 18 cm ja Kaarinassa 8 cm (kuva 5). Huhtikuussa lumet olivat sulaneet kokonaan Lounais-Suomesta. Kuva 5. Lumen syvyys Niinisalossa ja Kaarinassa talvella ja vertailuajanjaksolla vuosina

14 12 4 TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS 4.1 Yleistä Kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty käyttötarkkailun puitteissa tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä. Käyttötarkkailun on hoitanut turvetuottaja. Kuormitustarkkailu (päästötarkkailu) käsittää virtaaman mittauksen ja vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti. Vesistötarkkailussa (vaikutustarkkailu) on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuolisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta näytteenoton, analysoinnin ja virtaamamittauksen ovat hoitaneet Ahma Ympäristö Oy ja Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. 4.2 Vesistötarkkailun näytteenotto Vuonna 2016 Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailussa seurattiin 213 turvetuotantoalueen vaikutuspiirissä olleita vesialueita 435 havaintopaikalta. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueelta on tarkkailussa mukana neljä järvihavaintopistettä ja 62 virtavesipistettä (taulukko 1). Taulukko 1. Vesistötarkkailupisteiden lukumäärät eri ELY-keskusten alueilla vuonna ELY-keskus Vesistötarkkailupisteitä Joet Järvet Yhteensä Häme Keski-Suomi Varsinais-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pirkanmaa Yhteensä Vesistötarkkailunäytteitä otetaan järvihavaintopaikoilta kahdesti vuodessa ja virtahavaintopaikoilta kolmesti vuodessa. - Järvipistenäytteet otetaan helmikuun puolesta välistä huhtikuun puoleenväliin ja heinä-elokuussa. - Joki- ja puropistenäytteet otetaan maaliskuun puolivälistä toukokuun puoliväliin, elokuussa ja syys-lokakuussa. 4.3 Vesinäytteiden analysointi Vesinäytteiden analysointi on tehty yleisten ja akkreditoitujen menetelmien mukaisesti. Järvipisteissä näytteenottosyvyydet määräytyvät vesistön kokonaissyvyyden mukaan. Vakiosyvyydet ovat 1 m pinnasta ja 1 m pohjasta. Mikäli kokonaissyvyys on suurempi tai yhtä suuri kuin 5 m, otetaan näyte myös vesipatsaan puolestavälistä tai syvyyden salliessa aina 5 m:n välein. Joki- ja puronäytteissä näyte otetaan pinnasta (0,1 m) tai kokonaissyvyyden salliessa 1 m:n syvyydeltä. Joki- ja järvinäytteiden vedenlaadun analysointiparametrit:

15 13 Järvipisteet Jokipisteet lämpötila lämpötila näkösyvyys sähkönjohtavuus happi (pitoisuus, kyll- %) kiintoaine (vain 1 m SS; F3;GVS) sähkönjohtavuus sameus kiintoaine (vain 1 m, SS; F3;GVS) ph sameus väri ph COD Mn (kaikki syvyydet) väri Kokonaisfosfori COD Mn (kaikki syvyydet) Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla ) Kokonaisfosfori Kokonaistyppi (kaikki syvyydet) Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla ) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla ) Kokonaistyppi (kaikki syvyydet) NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla ) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla ) rauta NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla ) rauta klorofylli-a (0-2 m, ajalla ) 5 VAPO OY:N TURVETUOTANNON KUORMITUS VUONNA 2016 VARSINAIS- SUOMESSA 5.1 Yleistä 5.2 Kuormitus Pysyvän tarkkailun päästöasemien keskimääräinen vuoden ominaiskuormitus on laskettu tarkkailuohjelman mukaisesti ympärivuotisen tarkkailun näytteenottokertojen välisten jaksojen summana. Laskentatapojen tarkempi kuvaus löytyy päästötarkkailuraportista (Pöyry Finland Oy 2017). Kemiallista hapenkulutusta kuvaava CODMn otettiin mukaan kuormituslaskentaan vuonna 2011, jolloin sille laskettiin bruttokuormitukset. Vuodesta 2013 alkaen COD Mn :n osalta on laskettu myös nettokuormitukset. Kiintoaineen ja COD Mn nettokuormituksen laskennassa käytetty taustapitoisuus muuttui vuonna 2013, joten niiltä osin vuosien ja nettokuormituksissa on laskennallisia eroja. Läntisen Suomen kuormitustarkkailuun kuului Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueelta vuoden 2016 lopulla 29 Vapo Oy:n turvetuotantoaluetta, joiden yhteenlaskettu tuotannossa ollut ala oli ha. Levossa oli 5 ha, valmistelussa 27 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 535 ha. (taulukko 2). Varsinais-Suomen ELYkeskuksen alueella sijaitsevien 29 tuotantoalueen kuormittavalta ha pinta-alalta tuleva bruttovuosikuormitus oli vuonna 2016 seuraava: kiintoaine kg, kokonaistyppi kg, kokonaisfosfori kg ja COD Mn kg O 2.

16 14 Taulukko 2. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueen Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitukset vuosina Varsinais-Suomen Tuotan- Levossa Valmis- Poistunut Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto ELY-keskus nossa telussa kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi * kiintoaineen ja CODMn nettokuormituksen laskennassa käytetty taustapitoisuus muuttunut 2013 Suhteutettuna kokonaiskuormitus pinta-alaan voidaan saatuja ominaiskuormituksia (kg/ha/a) verrata edellisten vuosien ominaiskuormituksiin (kuva 6). Vuonna 2012 ominaiskuormitukset olivat jakson suurimpia. Kuva 6 Varsinais-Suomen ELY-keskuksen tuotantoalueiden keskimääräiset bruttoominaiskuormitukset (kg/ha a) vuosina VESISTÖTARKKAILUT VUONNA Yleistä Vuoden 2016 Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailuyhteenvedot on jaoteltu ELY-keskuksittain. Niiltä turvetuotantoalueilta, joiden alueet tai vesistöhavaintopaikat sijaitsevat useamman ELY-keskuksen alueella, sama tarkastelu on mukana kaikkien asianosaisten ELY-keskusten yhteenvedoissa. Vesistötarkkailussa siirryttiin vuonna 2015 aiemmin käytetystä kalenterivuosijaksosta päästötarkkailussa käytettyyn tarkkailujaksotukseen, joka alkaa ja päättyy Vesistötarkkailuun jaksotuksen muutos ei suoranaisesti vaikuta, sillä vesistövesien näytteenottoa ei tehdä marras-joulukuussa. Samanlaisesta aikajaksotuksesta johtuen voidaan päästötarkkailutuloksia käyttää suoraan myös vesistöjen pitoisuusvaikutusarvioihin.

17 15 Vesistötarkkailussa mukana olevia tuotantoalueita on tarkasteltu havaintopaikkojen vedenlaadun osalta ja esitetty veden laatutulokset taulukkomuodossa. Kuivatusvesien vesistövaikutuksia on arvioitu veden laadun lisäksi myös kuormitustarkkailutietojen perusteella. Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksien perusteella on laadittu kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäystaulukot vesistö- ja valuma-alueittain kaikilta päästötarkkailussa vuonna 2016 mukana olleilta tuotantoalueilta. Pitoisuuslisäykset kullekin tuotantoalueelle ja valuma-alueelle on laskettu käyttäen tuotantoalueiden nettovesistökuormitustietoja ja vastaavan ajan keskivalumatietoja turvetuotantoalueen lähimmältä saman vesistöalueen virtaamahavaintopaikalta. Pitoisuuslisäyslaskelmat kattavat jakovaiheen valuma-alueet, mutta pitoisuuslisäyslaskelmia on voitu tehdä myös suppeammalle valuma-alueelle, jos valuma-alueen pinta-ala on ollut tiedossa. Kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäyslaskelmat ovat teoreettisia ja eivät ota huomioon vesistössä tapahtuvaa sedimentaatiota tai muita ympäristömuutoksia. Kaikkien tuotantoalueiden vesistötarkkailuhavaintopaikkojen vuoden 2016 analyysitulokset löytyvät liitteestä 1 ja tuotantoalueiden sijaintikartat ovat liitteenä Vapo Oy:n vesistötarkkailu Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella v Vesistötarkkailupisteiden vedenlaatua ja vesistövaikutuksia tarkastellaan turvetuotantoalueittain kaikilla niillä soilla, joilla on tehty tarkkailuohjelman mukaista vesistötarkkailua vuonna 2016 (taulukko 3). Kaikki mukana olevat tuotantoalueet eivät sijaitse Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella, mutta koska vesistövaikutuksia kohdistuu myös Varsinais-Suomen ELYkeskuksen alueelle, niin ne ovat mukana tässä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueen Vapon tarkkailussa. Taulukko 3. Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailussa Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueelta mukana olevat tuotantoalueet vuonna Suo Kunta Suo Kunta Joutsuo Eura Horma-Säkkineva Kauhajoki/Karvia Huidankeidas Honkajoki Lupikistonneva Kauhajoki Kotkankeidas Honkajoki Koihnanneva Kauhajoki Marjakeidas Honkajoki Kampinkeidas Kauhajoki Satamakeidas Honkajoki Viitalanneva Kauhajoki Hakasuo Huittinen Lammisuo Köyliö Nanhiansuo Huittinen Matkussuo Köyliö / Huittinen Vittassuo Huittinen Pohjoisneva Parkano Lauttaneva/Haukkaneva Ikaalinen Harmantinsuo Loimaa Vuorenpäännevan/Vatilähteeneva Ikaalinen Arkkuinsuo Punkalaidun Saarikeidas Jämijärvi Isosuo Punkalaidun Hirvikeidas Kankaanpää Juvanrahka Tarvasjoki Jämiänkeidas Kankaanpää Heitonneva Merikarvia Kurkikeidas Kankaanpää / Honkajoki Iso-Rydistönkeidas Merikarvia Viheräperä Kankaanpää Kirinneva Merikarvia Alkkia Karvia / Parkano Kotoneva Merikarvia Haitikeidas Karvia Haaroistensuo Oripää Loukaskeidas Karvia Kotokeidas / Leppisuot 1 Siikainen Mustakeidas Karvia Leppisuot 2 Siikainen Suomikeidas Karvia Koivansuo Tammela

18 7 KARVIANJOEN VESISTÖALUE 36 Karvianjoen vesistöalueella (pinta-ala km 2, järvisyys 4,6 %) sijaitsee lukuisia pieniä järviä ja lampia. Peltojen osuus valuma-alueesta on 12 %. Vesistössä on tehty laajoja vesistöjärjestelyjä, jolloin valtaosa joista ja puroista on perattu. Karvianjoen vesistöjen vedenkorkeuksia ja virtaamia säännöstellään useissa kohdissa. Karvianjoki saa alkunsa Karvianjärvestä (921 ha), josta se laskee noin 100 km matkan Karvian ja Honkajoen kuntien sekä Kankaanpään kaupungin kautta Kynäsjärveen. Kynäsjärvestä reitti jatkuu Kynäsjokea pitkin Inhottujärveen, joka on reitin keskusjärvi. Inhottujärvestä vedet jatkavat kahta uomaa pitkin: Noormarkun/Eteläjoen kautta Selkämereen ja Poomarkunjoen kautta Isojärveen ja sieltä Merikarvian- ja Pohjajokea pitkin Selkämereen. Karvianjokeen laskee useita sivu-uomia Karvianjärven ja Kynäsjärven välillä: Nummijoki Nummijärvestä, Suomijoki Suomijärvestä, Aunesluoma, Pikkujoki, Paholuoma, Kodesjoki, Ristiluoma, Pukanluoma sekä Kyynärjärven-, Pitäjän-, Hapuan-, Kahila- ja Tuunaanjärvenojat. Vesistöalueen suurimpia järviä ovat Karvianjärvi, Nummijärvi ja Kynäsjärvi. Muita suurehkoja järviä alueella ovat Suomijärvi, Ojajärvi ja Säkkijärvi. Karvianjoen keskivirtaama (MQ) oli Vatajankoskella 12,5 m 3 /s, kun vuosien keskivirtaama on vastaavalla jaksoilla ollut 10,4 m 3 /s (kuva 7). Karvianjoen virtaamat olivat suuria loppuvuonna 2015 ja vuonna 2016 kevättulvien aikaan huhtikuussa sekä elokuussa. 16 Kuva 7. Karvianjoen Vatajankosken päiväkeskivirtaamat ja vertailukaudella Karvianjoen vesistöalueella sijaitsevista turvetuotantoalueista suurin osa on Varsinais- Suomen ELY-keskuksen alueella. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen turvetuotantoalueet Karvianjoen vesistöalueella ovat keskittyneet vesistön latvoille Nummijoen valuma-alueelle ja Karvianjoen yläosan alueelle. Karvianjoen vesistöaluetta kuormittavat turvetuotannon lisäksi kuntien jätevedet sekä hajakuormitus, mutta sen sijaan teollisuusjätevesikuormitusta tulee hyvin vähän. Viljelymaita Karvianjoen valuma-alueella on ha eli koko valuma-alueesta 12,5 %. Satakunnan vesienhoidon toimenpideohjelman mukaan Karvianjoen fosforikuormi-

19 17 tus on noin 54 t ja typpikuormitus noin 1170 t. Karvianjoen vesistöalueella maatalouden hajakuormituksen osuus fosforikuormituksesta on 52 % ja typpikuormituksesta 36 %. Vuonna 2016 Karvianjoen vesistöalueen Vapo Oy:n tuotannossa, levossa tai valmistelussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-ala oli ha eli 0,8 % Karvianjoen valuma-alueen pinta-alasta (taulukko 4). Taulukko 4. Karvianjoen vesistöalueen Vapo Oy:n turvetuotantoalueet ja tuotantoalat vuonna Vesistöalue Suo Kunta Pinta-ala 2016, ha Tuotanto- Levossa Valmistekunnossa lussa 36 Karvianjoen vesistöalue 2354,6 83,1 16, Inhottujärven-Ala-Honkajärven a 251, Ristiluoman va Kurkikeidas Kankaanpää 123, Pukanluoman va Satamakeidas Honkajoki 41, Pukanluoman va Kurkikeidas Kankaanpää 85, Honkajoen alue 697,8 10, Marjakylän a Marjakeidas Honkajoki 89, Honkaluoman a Satamakeidas Honkajoki 32, Honkaluoman a Lakkikeidas Honkajoki 16, Honkaluoman a Kotkankeidas Honkajoki 119, Pukaran Pikkujoen va Satamakeidas Honkajoki 440,7 10, Karvianjoen yläosan alue 165,8 0, Hormaluoman va Hormaneva Kauhajoki/Karvia 112, Mustajoen va Mustakeidas Karvia 53,3 0, Tuorijoen valuma-alue 68, Lauttijärvenjoen alue Heitonneva Merikarvia 68, Otamonjoen valuma-alue 311,7 6, Samminjoen alaosan a Leppisuot 2 Siikainen 99,9 6, Leppijoen va Kotokeidas/Leppisuot 1 Siikainen 85, Rynkäjoen va Huidankeidas Honkajoki 126, Nummijoen valuma-alue 509,1 81, Nummijoen keskiosan a Lupikistonneva Kauhajoki Nummijoen keskiosan a Hormaneva Karvia/Kauhajoki 358, Nummijoen keskiosan a Säkkineva Kauhajoki Nummijärven a Kampinkeidas Kauhajoki 34, Ylimysluoman va Viitalanneva Kauhajoki 88, Koihnanluoman va Koihnanneva Kauhajoki 28, Suomijoen valuma-alue 350,6 1, Suomijoen alaosan a Loukaskeidas/Haitikeidas Karvia 129, Kattilajoen va Suomikeidas Karvia 37, Kattilajoen va Pohjoisneva Parkano 41, Kattilajoen va Mustakeidas Karvia 98, Ojajoen va Loukaskeidas Karvia 43,9 Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia eri valuma-alueisiin on arvioitu käyttäen Vatajankosken jakson keskivalumaa 12,6 l/s/km 2 ja eri valuma-alueiden pinta-aloja (taulukko 5) sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2016 vesistökuormitustietoja.

20 Taulukko 5. Karvianjoen vesistöalueen (36) eri valuma-alueiden pinta-alat. Valuma-alue Koodi km² Karvianjoki ,0 Inhottujärven-Ala-Honkajärven a ,8 Ristiluoman va ,4 Pukanluoman va ,4 Honkajoen alue ,3 Marjakylän a ,3 Honkaluoman a ,2 Pukaran Pikkujoen va ,3 Karvianjoen yläosan alue ,0 Hormaluoman va ,2 Säkkijoen va ,8 Mustajoen va ,8 Tuorijoen valuma-alue ,5 Otamonjoen valuma-alue ,0 Koirajoen va ,3 Leppijoen va ,7 Rynkäjoen va ,1 Nummijoen valuma-alue ,5 Nummijoen keskiosan a ,0 Nummijärven a ,5 Ylimysluoman va ,7 Koihnanluoman va ,4 Suomijoen valuma-alue ,9 Suomijoen alaosan a ,9 Suomijärven a ,8 Kattilajoen va ,2 Ojajoen va ,2 Vapo Oy:n turvetuotannon nettovesistökuormitus Karvianjoen vesistöalueella oli vuonna 2016 kiintoaineen osalta noin 108,6 t, typen osalta 13,2 t ja fosforin osalta 0,51 t. Näiden kuormitusten perusteella teoreettinen Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttama kiintoaineen nettolisäys keskivalumalla oli Karvianjoen vesistöalueen alaosalla 0,08 mg/l, typen 10 µg/l ja fosforin 0,38 µg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttokuormitus oli 470 t O 2, ja kuormituksen perusteella teoreettinen kuivatusvesien aiheuttama kemiallisen hapenkulutuksen bruttolisäys oli 0,35 mg/l O 2 (taulukko 6). Vuonna jakovaiheen valuma-aluekohtaiset turvetuotannon aiheuttamat vesistökuormituslisäykset olivat suhteellisen pieniä ottaen huomioon vesistöalueen vesien korkeat ainepitoisuudet. Keskivirtaamatilanteessa kuivatusvesien suurimmat vesistökuormitusvaikutukset pitoisuuslisäyksien muodossa esiintyivät 2. jakovaiheen valumaalueista Nummijoen valuma-alueella, jolla lisäykset olivat kiintoaineella 0,20 mg/l, Kok-P 1,1 µg/l, Kok.N 42 µg/l ja COD Mn bruttona 1,5 mg/l O 2. Yksittäisistä tuotantoalueista suurimmat vesistövaikutukset pitoisuuslisäyksien muodossa vuoden 2016 keskivirtaamatilanteessa tulivat Satamakeitaalta kohdistuen Pukaran Pikkujokeen. Teoreettinen lisäys oli typelle 149 µg/l, fosforille 8,6 µg/l ja COD Mn bruttolisäys 4,1 mg/l. Kiintoaineen osalta suurin lisäys 1,3 mg/l tuli Kurkikeitaalta kohdistuen Ristiluomaan. 18

21 Taulukko 6. Vapon turvetuotannon kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset Karvianjoen vesistöalueella vuonna Vesistöalue Suo Kunta Pitoisuusvaikutus, netto CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P brutto mg/l mg/l µg/l µg/l 36 Karvianjoen vesistöalue 0,35 0,08 9,8 0, Inhottujärven-Ala-Honkajärven a 0,08 0,04 2,7 0, Ristiluoman va Kurkikeidas Kankaanpää 2,65 1,34 69,3 2, Pukanluoman va Satamakeidas Honkajoki 0,15 0,07 9,7 0, Pukanluoman va Kurkikeidas Kankaanpää 0,76 0,33 27,7 1, Honkajoen alue 0,38 0,10 12,2 0, Marjakylän a Marjakeidas Honkajoki 0,03 0,003 0,6 0, Honkaluoman a Satamakeidas Honkajoki 0,03 0,007 0,6 0, Honkaluoman a Lakkikeidas Honkajoki 0,02 0,02 0,8 0, Honkaluoman a Kotkankeidas Honkajoki 0,06 0,01 1,4 0, Pukaran Pikkujoen va Satamakeidas Honkajoki 4,09 1,04 148,7 8, Karvianjoen yläosan alue 0,10 0,010 2,8 0, Hormaluoman va Hormaneva Kauhajoki/Karvia 3,44 0,38 109,1 2, Mustajoen va Mustakeidas Karvia 0,41 0,03 6,5 0, Tuorijoen valuma-alue 0,32 0,021 9,3 0, Lauttijärvenjoen alue Heitonneva Merikarvia 0,55 0,038 16,4 0, Otamonjoen valuma-alue 0,24 0,04 6,3 0, Samminjoen alaosan a Leppisuot 2 Siikainen 0,26 0,03 5,3 0, Leppijoen va Kotokeidas/Leppisuot 1 Siikainen 0,23 0,04 5,9 0, Rynkäjoen va Huidankeidas Honkajoki 0,45 0,09 16,7 0, Nummijoen valuma-alue 1,54 0,20 41,7 1, Nummijoen keskiosan a Lupikistonneva Kauhajoki 0,09 0,04 6,1 0, Nummijoen keskiosan a Hormaneva Karvia/Kauhajoki 1,50 0,16 47,5 0, Nummijoen keskiosan a Säkkineva Kauhajoki 0,14 0,02 0,9 0, Nummijärven a Kampinkeidas Kauhajoki 0,36 0,11 2,1 0, Ylimysluoman va Viitalanneva Kauhajoki 2,29 0,11 50,9 2, Koihnanluoman va Koihnanneva Kauhajoki 1,23 0,23 18,6 1, Suomijoen valuma-alue 1,01 0,21 18,4 0, Suomijoen alaosan a Loukaskeidas/Haitikeidas Karvia 0,36 0,094 6,8 0, Kattilajoen va Suomikeidas Karvia 0,60 0,08 14,4 0, Kattilajoen va Pohjoisneva Parkano 0,30 0,08 4,6 0, Kattilajoen va Mustakeidas Karvia 0,60 0,14 7,8 0, Ojajoen va Loukaskeidas Karvia 1,20 0,14 21,1 2, Inhottujärven-Ala-Honkajärven alue Kurkikeidas (Honkajoki/Kankaanpää) Kurkikeitaan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös nro 118/2004/4, myönnetty ). Luvasta valitettiin Vaasan hallintooikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään (nro 07/0098/1). Alueella on tehty ympäristöluvan tarkistus, joka on tullut lainvoimaiseksi Uusi ympäristölupa on voimassa 2025 asti. Kurkikeitaan tuotantoalue sijaitsee Honkajoen kunnan ja Kankaanpään kaupungin rajalla (pääosin Kankaanpään puolella). Turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1975 ja tuotanto Vuonna 2016 Kurkikeitaalla oli tuotannossa 209,2 ha. Kaikki tuotantoalueen Pukanluomaan ja Ristiluomaan johdettavat kuivatusvedet käsitellään kosteikkojen (3 kpl) avulla. Vesistötarkkailu kohdistuu Pukanluomaan, joka saa alkunsa Kaartiskaluomasta. Pukanluoma ja Kaartiskaluoma ovat kuivatusvesien vaikutuspiirissä, sillä Kaartiskaluomaan tuli vuonna 2016 Kurkikeitaan 85,9 ha alan lisäksi myös kuivatusvesiä 41,8 ha alalta Satamakeitaalta. Säännöllisesti tarkkaillaan myös Pukanluomaan yhtyvän Myllyojan veden laatua, vaikka sinne ei kuivatusvesiä johdeta. Kurkikeitaan tuotantoalueesta Pukanluoman valuma-alueella on 85,9 ha, mikä on valuma-alueesta (90,4 km 2 ) noin 1,0 %. Vuonna 2011 lisättiin vesistötarkkailuun Ristiluoma, jonka kautta Kurkikeitaalta johdettiin vuonna 2016 kuivatusvesiä 123,3 ha alalta

22 20 Karvianjokeen Vatajankosken alapuolelle. Ristiluoman valuma-alue on 32,4 km 2, josta Kurkikeitaan osuus on noin 3,8 % Myllyoja saa alkunsa Pohjankankaan lähteistä, ja siitä johtuen sen vedenlaatu on ollut merkittävästi parempaa kuin Kaartiskaluoman ja Pukanluoman (taulukko 7). Myllyojaan tulee veden laadun perusteella runsaasti hajakuormitusta, sillä vuosien keskimääräiset fosforipitoisuudet Myllyojan vedessä ovat olleet reheville vesille ominaisia. Humusaineita on ollut selvästi vähemmän kuin muissa Kurkikeitaan havaintopaikoissa, ja ajoittain vesi on ollut COD Mn -arvon ja väriluvun perusteella arvioituna lähes humuksetonta ja kirkasta. Vuonna 2016 Myllyojan vedenlaatu oli kohtalaisen hyvää, joskin humusta oli aiempaa hieman enemmän ja veden väri ruskeaa. Sen sijaan fosforia oli aiempaa vähemmän. Kaartiskaluoman vesi on ollut väriltään ruskeaa ja humusvaikutteista sekä ravinteikasta. Kaartiskaluoman veden fosforitaso on ollut korkea (taulukko 7). Havaintopaikkaan tulee Satamakeitaan alueelta kuivatusvesiä, mikä näkyy veden korkeampina rauta- ja humusainepitoisuuksia kuin alajuoksulla Pukanluomassa. Vuonna 2016 Kaartiskaluoman vesi oli laadultaan samanlaista kuin keskimäärin vuosina Elokuussa 2016 veden laatu oli heikoimmillaan, sillä tuolloin humusta ja rautaa oli vedessä runsaasti. Pukanluomassa, Kurkikeitaan kuivatusvesien purkukohdan alapuolella, Kaartiskaluoman vedet ovat jo sekoittuneet Myllyojan vesiin. Myllyojan kautta tulevien suhteellisen hyvälaatuisten vesien vaikutuksesta Pukanluoman vedenlaatu on ollut parempaa kuin ylempänä Kaartiskaluomassa (taulukko 7). Vuonna 2016 Pukanluoman vedenlaatu oli vuosien keskimääräistä tasoa heikompaa, sillä typpeä, rautaa ja humusta oli vedessä enemmän. Fosforia oli kuitenkin vähemmän kuin aiempina vuosina keskimäärin. Pukanluoman vuoden 2016 veden ravinnetaso kuvastaa rehevyyttä. Pukanluoman alajuoksulla veden laatu on ollut hyvin samanlaista kuin ylempänä Pukanluomassa koko tarkkailun ajan, niin myös vuonna Ristiluoman vesi on ollut vuosina runsasravinteista ja rauta- sekä kiintoainepitoista (taulukko 7). Korkeista rauta- ja humusainepitoisuuksista johtuen vesi on ollut väriltään hyvin tummaa. Vuonna 2016 Ristiluoman vesi oli laadultaan heikkoa, sillä aiempaan tasoon verrattuna ravinteita, rautaa ja kiintoainetta oli vedessä erittäin runsaasti. Osa luoman kuormituksesta tulee Kurkikeitaalta, mutta korkeiden fosfaattifosforipitoisuuksien perusteella myös hajakuormituksen osuus on suuri. Kurkikeitaalla tehtiin kuormitustarkkailua Pukanluomaan laskevien vesien osalta vuonna 2016 kosteikoilta 2 ja 3. Otettujen 22 näytteen perusteella kosteikolta 3 purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 22 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 88 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 30 mg/l O 2. Kosteikolta 2 lähtevien vesien keskimääräiset pitoisuudet (21 näytettä) olivat kiintoaineelle 8,2 mg/l, typelle 1526 µg/l, fosforille 72 µg/l sekä COD Mn :lle 30 mg/l. Vuoden 2016 Kaartiskaluoman vedenlaadun perusteella Kurkikeitaan kuivatusvesillä oli hyvin lieviä vaikutuksia alapuolisiin vesiin, mitä tukevat myös teoreettiset laskelmat. Teoreettisten laskelmien mukaan Kurkikeitaan ja Satamakeitaan tuotantoalueiden kuivatusvedet lisäsivät vuoden 2016 keskivirtaamatilanteessa Pukanluoman veden kokonaisfosforipitoisuutta 1,8 µg/l, kokonaistyppipitoisuutta 37 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,4 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 0,9 mg/l O 2. Kurkikeitaalla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua Ristiluomaan laskevien vesien osalta vuonna Otettujen näytteiden (28 kpl) perusteella Kurkikeitaalta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 13 mg/l, Kok.N

23 µg/l, Kok.P 56 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 32 mg/l O 2. Ristiluoman valuma-alueella teoreettisten laskelmien mukaan vesistövaikutukset olivat hieman suurempia kuin Kaartiskaluomassa, sillä Kurkikeitaan kuormitus kohotti vuoden 2016 keskivirtaamatilanteessa Ristiluoman veden kokonaisfosforipitoisuutta 2,9 µg/l, kokonaistyppipitoisuutta 70 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 1,3 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 2,7 mg/l O 2. Taulukko 7. Kurkikeitaan havaintopaikkojen keskimääräinen vedenlaatu vuosina Havainto- ph Kiinto- Väri- Sameus Sähkön- Kok- NH4- NO3- Kok- PO4- Rauta COD paikka aine luku johtok. N N NO4-N P P Mn mg/l mg Pt/l FNU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Myllyoja Keskiarvo n = 46 6,8 5,0 97 2,2 3, Minimi 5,6 <1 15 0,7 2, Maksimi 7,2 35, ,8 4, ,4 4, ,1 2, ,3 2, ,1 2, ,6 2, ,0 3, keskiarvo ,4 3, ,7 2, Kaartiskaluoma Keskiarvo n =46 6,8 4, ,8 5, Minimi 5,2 2, ,9 3, Maksimi 7,7 9, ,0 10, ,2 5, ,7 3, ,1 6, ,2 3, ,6 4, ,1 4, keskiarvo ,3 5, ,0 3, Pukanluoma, Kurkikeitaan ap Keskiarvo n = 46 6,7 5, ,6 4, Minimi 5,5 <1 50 2,9 3,6 380 < Maksimi 7,2 25, ,7 6, ,3 7, ,3 3, ,2 6, ,6 3, ,6 4, ,4 4, keskiarvo ,4 6, ,4 4, Pukanluoma, alajuoksu Keskiarvo n = 46 6, ,7 4, Minimi 5,7 <1 50 3,3 3, Maksimi 7,3 130, ,9 6, ,4 6, ,9 3, ,3 6, ,6 3, ,7 4, ,1 4, keskiarvo ,5 5, ,2 4, Ristiluoma Keskiarvo n = 15 6,7 15, ,7 6, Minimi 5,7 7, ,1 4, Maksimi 7,2 36, ,5 7, ,4 8, ,5 4, ,0 63, ,0 4, ,5 320, ,0 5, keskiarvo ,3 130, ,8 4, Vuosien vedenlaadun perusteella pohjavesivaikutteisen Myllyojan vesi on ollut parempilaatuista kuin Kaartiska- ja Pukanluomassa (kuvat 8 10). Kaartiskaluoman ja Pukanluoman korkeat kokonaisfosforipitoisuudet ovat pääosin peräisin Kurkikeitaan yläpuolisilta Kaartiskaluoman alueilta, sillä Kaartiskaluomassa pitoisuudet ovat olleet korkeita jo ennen sen yhtymistä Pukanluomaan.

24 22 Typpiyhdisteitä tulee usein turvetuotantoalueilta, mikä on myös näkynyt ajoittain Pukanluomassa Kaartiskaluomaa korkeampina pitoisuuksina (kuva 9). Humusainetta (COD Mn ) suoperäisiltä valuma-alueilta tulee veteen luonnostaan runsaasti, mutta turvetuotanto lisää sitä. Kurkikeitaan kuivatusvesivaikutukset Pukanluomaan humuksen osalta ovat olleet hyvin vähäiset, sillä Pukanluoman humusainepitoisuudet ovat COD Mn - arvon pohjalta arvioituina olleet samaa tasoa kuin Kaartiskaluomassa (kuva 10). Myllyojan COD Mn -arvot vaihtelevat samalla tavalla kuin Pukan- ja Kaartiskaluomassa eli vaihtelu johtuu pitkälle luonnonolosuhteista kuten sateiden aiheuttamista huuhtoutumista. Kaartiskaluoman ja Pukanluoman yläosan typpi- ja humuspitoisuudet kertovat turvetuotannon (Kurkikeidas ja Satamakeidas) lievistä vesistövaikutuksista. Sen sijaan fosforipitoisuudet kasvavat alajuoksulle päin lähinnä maatalouden hajakuormituksen kasvun seurauksena. Havaintopaikkojen vedenlaadussa ei ole tapahtunut suuria muutoksia jakson aikana. Kuva 8. Kurkikeitaan vesistöhavaintopaikkojen kokonaisfosforipitoisuus vuosina Kuva 9. Kurkikeitaan vesistöhavaintopaikkojen kokonaistyppipitoisuus vuosina

25 23 Kuva 10. Kurkikeitaan vesistöhavaintopaikkojen kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) vuosina Honkajoen alue Satama- ja Lakkikeidas (Honkajoki/Kankaanpää) Satamakeitaan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös nro 117/2004/4, myönnetty ). Luvasta valitettiin Vaasan hallintooikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään (nro 07/0097/1). Alueelle on tehty ympäristöluvan tarkistus, joka on tullut lainvoimaiseksi Lupa on voimassa vuoteen 2025 asti. Satamakeidas sijaitsee Honkajoen taajaman itäpuolella. Satamakeitaan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1974 ja tuotanto Satamakeitaalla oli vuonna 2016 tuotannossa 514,5 ha ja valmistelussa 10,1 ha. Tuotannossa ja valmistelussa olevien alojen kuivatusvedet käsitellään kosteikkojen (3 kpl) tai pintavalutuskenttien (3 kpl) avulla ympärivuotisesti. Satamakeitaan tuotannossa olevilta aloilta kuivatusvesiä johdettiin vuonna 2016 Pukanluoman valuma-alueelle (36.025) 41,8 ha:n alalta ja Honkaluoman alueelle 32,0 ha:n alalta. Kuivatusvedet johdettiin 440,7 ha:n alalta Pukaran Pikkujoen valuma-alueelle ). Lakkikeitaan turvetuotannolle Etelä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt ympäristöluvan (päätös nro 45/2012/2). Lakkikeitaan turvetuotantoalue aumaalueineen on noin 18 ha, joka on kokonaisuudessaan tuotantokunnossa olevaa entistä Satamakeitaan auma-aluetta. Lakkikeitaan kuivatusvedet johdetaan Honkaluoman alueelle ympärivuotisen ruuvisyöttöisen kemikaloinnin jälkeen. Vuonna 2016 Lakkikeitaalla oli tuotannossa 16 ha. Vesistötarkkailu kohdistuu Ylijoki-Pikkujoen alueelle, jonka kautta pääosa Satamakeitaan kuivatusvesistä laskee Karvianjokeen Honkajoen taajaman yläpuolelle. Ylijoki laskee Karvianjokeen nimellä Pikkujoki. Vuoden 2013 jälkeen on tarkkailtu myös Lakkikeitaalta tulevan Kirkkoluoman vedenlaatua. Kirkkoluoma yhtyy Karvianjokeen Honkajoen taajaman luona. Ylijoen havaintopiste sijaitsee Satamakeitaan kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella ja Pikkujoki purkuojan alapuolella. Satamakeitaan tuotantoalue Ylijoen-Pikkujoen alu-