VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2016 Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella

Transkriptio

1 VESISTÖTARKKAILU VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2016 Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella

2

3 Vapo Oy Läntisen Suomen Pirkanmaan turvetuotannon vesistötarkkailun vuosiyhteenveto Sisältö 1 JOHDANTO TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Veden laatuun liittyviä muuttujia Turvetuotannon käsitteitä SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA Lämpötila Sadanta Lumitilanne TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS Yleistä Vesistötarkkailun näytteenotto Vesinäytteiden analysointi VAPO OY:N TURVETUOTANNON KUORMITUS VUONNA 2016 PIRKANMAALLA Yleistä Kuormitus VESISTÖTARKKAILUT VUONNA Yleistä Vapon turvetuotannon vesistötarkkailu Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella v KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE Vanajaveden ja Pyhäjärven alue Hanhisuo (Urjala) Ähtärin ja Pihlajaveden reitti Kokkoneva ja Sarvanneva (Virrat) Pihtineva (Virrat) Riihi-Peuraneva (Ähtäri/Keuruu/Virrat) Alastaipaleensuo (Ähtäri/Virrat) Ikaalisten reitti Lylyneva (Parkano) Hirvineva-Kirjasneva (Kihniö) Hakonevat (Kihniö) Nimetönneva-Sammakkolamminneva (Virrat/Ylöjärvi) Aitonevat ja Talasneva (Kihniö) Sydänmaanneva-Nokilammenneva-Pirttineva (Kihniö/Parkano) Nivusneva (Parkano) Alkkia-Sompaneva (Parkano/Karvia) Ristineva (Parkano)... 50

4 Saarikeidas, Lauttaneva-Haukkaneva, Mustakeidas, Vuorenpään-Vatilähteenneva (Jämijärvi/Ikaalinen) Loimijoen alue Arkkuinsuo ja Isosuo (Punkalaidun) KYRÖNJOEN VESISTÖALUE Seinäjoen valuma-alue Hietasalonneva-Tuuranneva (Virrat/Seinäjoki) KARVIANJOEN VESISTÖALUE Suomijoen valuma-alue Pohjoisneva (Parkano) VESISTÖTARKKAILUYHTEENVETO VIITTEET Liitteet Liite 1 Vapon Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailun analyysitulokset vuonna 2016 Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella Liite 2 Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsevat tarkkailusuot vuonna 2016 Pöyry Finland Oy Jorma Keränen (FM) Pia Jaakola (FM) tarkastanut Yhteystiedot Paristotie Kokkola puh (Jorma Keränen) sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com

5 3 1 JOHDANTO Vapo Oy Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen Vapon turvetuotannon tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Lounais- Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut. Vuonna 2016 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Finland Oy:n ELYkeskuskohtaisesti laatimia Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmia vuosille Vapon Läntisen alueen turvetuotannon vuoden 2016 vesistötarkkailuraportit on jaoteltu siten, että tarkkailualueen ELY-keskukset saavat vain oman alueen turvetuotantoa koskevat raportit. Osa turvetuotantoalueista kuuluu kuitenkin useampaan kuin yhden ELYkeskuksen alueeseen, ja niiltä osin tarkkailutulokset sisältyvät kaikkien asianomaisten ELY-keskuksien vesistöraportteihin. Pirkanmaan alueen vesistötarkkailuraportti sisältää lyhyen koosteen Pirkanmaan alueen Vapon turvetuotantoalueiden kuormitustuloksista. Tarkemmat kuormitustarkkailutulokset löytyvät erillisistä kuormitustarkkailuraporteista (Pöyry Finland Oy 2017). Vuonna 2016 Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella oli 31 tuotantoalueella 64 vesistöhavaintopaikkaa. Vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatua tarkastellaan vuoden 2016 ja mahdollisten aiempien vuosien analyysituloksien perusteella. Vesistötarkkailutuloksien ja turvetuotannon päästötarkkailutuloksien perusteella arvioidaan kuivatusvesien vesistövaikutuksia. 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja perustason laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteoksista (Vasander 1998, Rinttilä ym. 1997, Niskanen 1998, Rinttilä ym. 1998, Savolainen ym. 1996, Leiviskä 1993). Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Seuraavassa on lyhyesti esitelty luettelona turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää terminologiaa. 2.1 Veden laatuun liittyviä muuttujia a-klorofylli µg/l Vedessä olevan kasviplanktonin ja levien määrää kuvastaa a-klorofyllipitoisuus. Keskimääräistä pitoisuutta käytetään vesistön rehevyystason arviointiin. Yleisesti käytössä olevan Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 3 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 3 7 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 7 40 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 40 µg/l pitoisuudet ylirehevyyttä.

6 Fosfori (kok-p) µg/l Kokonaisfosforilla tarkoitetaan veden sisältämän fosforin eri muotojen kokonaismäärää. Fosfori on typen ohella vesien tuotannon ja rehevöitymisen kannalta merkittävä ravinne. Sisävesissä fosfori on yleensä minimiravinne, joten sillä on sisävesistöjen rehevöitymisen kannalta suurempi merkitys kuin typellä. Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 15 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 100 µg/l pitoisuudet ylirehevyyttä. Fosfaattifosfori (PO 4 -P) µg/l Fosfaattifosfori on kokonaisfosforin liuennut, epäorgaaninen osa, joka on jo sellaisenaan leville käyttökelpoisessa muodossa. Veden korkea fosfaattipitoisuus on edellytys runsaiden leväesiintymien syntymiseen. Vesistöjen korkeat fosfaattifosforipitoisuudet kuvastavat yleensä maa- ja metsätalouden lannoitevaikutuksia, sillä turvetuotantoalueilta fosfaattifosforia tulee yleensä hyvin vähän. Typpi (kok-n) µg/l Kokonaistypellä tarkoitetaan veden sisältämää typen kokonaismäärää. Typpi on fosforin ohella vesien rehevöitymisen kannalta tärkeä ravinne. Kokonaistypen pitoisuus on yhteydessä vesistön rehevyystasoon ja Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 400 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 1500 µg/l pitoisuudet ylirehevyyttä. Ammoniumtyppi (NH 4 -N) µg/l Ammonium on typen epäorgaaninen yhdiste. Vesistössä ammoniumtyppi hapettuu nitraatiksi, ja samalla kuluu happea alentaen samalla veden ph-arvoa. Ammoniumtyppi on suoraan leville käyttökelpoisessa muodossa, ja siten pitoisuudet pienenevät levien runsastuessa. Turvetuotannon kuivatusvedet sisältävät typpiyhdisteitä, ja usein ammoniumtypen pitoisuuksien nousu kuvastaa nimenomaan turvetuotannon vaikutuksia. Myös jätevesissä ja karjanlannassa on runsaasti ammoniumtyppeä. Kiintoaine mg/l Kiintoaine on vedessä kulkeutuvaa hiukkasmaista kiinteää orgaanista tai epäorgaanista ainesta. Kiintoaine voi siten koostua mineraalimaa-aineksista (mm. sora, savi, hiekka) tai eloperäisistä aineksista, kuten levistä ja hajoavasta kasvillisuusaineksesta. Turve kuuluu hajoavaan kasvillisuusainekseen. Kiintoaineen kulkeutuminen jokivesissä on luonnollista kiertokulkua, jossa maaperän ainesta kulkeutuu jokiuoman kautta alapuolisiin vesistöihin (eroosio). Virtavesissä kiintoainepitoisuudet ovat jokieroosion vuoksi suuria (usein yli 10 mg/l). Sen sijaan järvissä kiintoainepitoisuudet ovat yleensä pieniä (alle 5 mg/l), sillä virtavesien tuoma kiintoaines laskeutuu nopeasti järven pohjalle. Savimailla vesien kiintoainepitoisuudet ovat hyvin korkeita maaperästä liuenneesta savesta johtuen. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn) mg/l O 2 Kemiallinen hapenkulutus kuvaa veden sisältämien kemiallisesti hapettuvien orgaanisten aineiden määrää eli vedessä olevaa eloperäistä ainetta, mm. humusta ja eloperäistä kiintoainetta. Usein korkeat COD Mn -arvot kuvastavat valuma-alueen suoperäisyyttä, mutta myös jätevedet ja karjanlanta kohottavat vesien COD Mn -arvoja. Suomessa on runsaasti soita, joten meillä vesien COD Mn -arvot ovat korkeita, keskimäärin 15 mg/l. 4

7 Sähkönjohtokyky (ms/m) Sähkönjohtavuus ilmaisee veteen liuenneiden suolojen määrää. Sisävesialueilla sähkönjohtavuutta lisäävät orgaaniset ainekset. Usein sisävesien korkeat sähkönjohtokyvyn arvot liittyvät jätevesiin. Sameus (FTU/FNU) Sameudella tarkoitetaan veden läpinäkyvyyden heikkenemistä, mikä johtuu vedessä olevien partikkelien vaikutuksesta. Tällaisia partikkeleita ovat mm. kasvi- ja eläinplankton sekä erityisesti saviaines, joka voi aiheuttaa voimakkaan samennuksen. Rauta (Fe) µg/l Vesien rautapitoisuus on sähkönjohtokyvyn ja kemiallisen hapenkulutuksen tavoin vesistöalueelle tyypillinen ominaisuus. Sisävesissä rauta on yleensä humukseen sitoutuneena, ja siten suoperäisten vesien rautapitoisuus on usein korkea. Happamuus eli ph-arvo Happamuusaste eli ph kuvaa vedessä olevien vapaiden vetyionien määrää. Luonnontilaisten pintavesien ph-arvo on yleensä lievästi hapan, ph 6 7. Kesäinen järvien voimakas leväkukinta voi nostaa pintaveden ph-arvon selvästi yli ph 7:ään. Humusvedet ovat happamia, ja siten suoperäisillä valuma-alueilla ph-arvot ovat usein alle ph 6:n. Happipitoisuus mg O 2 /l, %-kyll. Happi on tärkein veteen liuenneista kaasuista ja tärkeimpiä kaikista vesiympäristössä esiintyvistä aineista. Happi on osallisena monissa kemiallisissa ja biologisissa reaktioissa. Veden happipitoisuus ilmoitetaan milligrammoina happea litraa kohti tutkittavaa vettä (mg O 2 /l) sekä suhteellisena pitoisuutena, kyllästysprosentteina. Kyllästysprosentilla tarkoitetaan todettua hapen määrää prosentteina siitä määrästä, jonka vesi voisi enintään sisältää. Mitä lämpimämpää vesi on sitä vähemmän se voi sisältää happea. Rehevöitymisen seurauksena vesistöjen pohjalle kertyy enemmän kasvi- ja leväaineista, jotka kuluttavat hajotessaan vesistön happivaroja, ja siten happivajeet yleistyvät lopputalvella. Kyllästysprosenttien mukaiset happitilanteet: yli 100 % ylikyllästystila, ilmentää rehevyyttä, % hyvä, normaali vesialue, % tyydyttävä, normaali vesialue, % välttävä, lievä happivaje, alle 40 % huono, kohtalainen/suuri happivaje. Väriluku mgpt/l Veden väri on monien tekijöiden yhteistulos. Pääasiallinen veden väriä säätelevä tekijä on humuspitoisuus, mutta myös rauta värjää vettä ruskeaksi. Suomessa humuksen antama ruskea väri on luonteenomainen piirre suurimmalle osalle vesistöistä. Vedet ovat kirkkaita, jos väriluku on alle 40 mgpt/l, ja ruskeita, jos väriluku on yli 100 mgpt/l. 2.2 Turvetuotannon käsitteitä Bruttokuormitus Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus, joka koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. Nykyisin käytössä on termi bruttopäästö. Humus Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin- ja kasviaineksesta. Humus on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii kasvien ravintona ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä sekä veden pus- 5

8 6 kurikykyä happamuutta vastaan. Turvetuotannon päästötarkkailussa veden humuspitoisuutta seurataan epäsuorasti veden kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) ja veden väriluvun avulla. COD Mn -arvoa ja värilukua nostavat kuitenkin myös muut tekijät, eikä näillä menetelmillä voida erotella, missä määrin kyse on humuksesta. Jako-oja Oja, jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle. Kasvillisuuskenttä Kasvillisuuden peittämä alue, jota käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kasvillisuuskentällä kasvaa ajoittain veden alle joutumisen hyvin sietävää kasvillisuutta. Kasvillisuus käyttää veden ravinteita kasvuunsa, lisäksi vesi puhdistuu mekaanisesti ja maaperän biologisten prosessien avulla. Kemikalointi Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon. Keräilyoja Oja, joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne alapuoliseen vesistöön. Kokoojaoja Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat. Kosteikko Kosteikkoja käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kosteikko eroaa kasvillisuuskentästä siinä, että sillä on pysyvää avovesipintaa. Se on tehty patoamalla tai kaivamalla siten, että siinä on sekä syvän että matalan veden alueita. Kosteikoista käytetään myös nimitystä kasvillisuusallas. Kuntoonpanovaihe Yleisilmaus ajanjaksolle, joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut. Vesiensuojelurakenteet tehdään ensimmäisenä. Kuormitus (päästö) Kuormituksella eli päästöllä tarkoitetaan tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrää aikayksikössä. Yleisimmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg/vuosi). Laskeutusallas Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva kiintoaine ja siihen sitoutuneet ravinteet laskeutuvat altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta. Laskuoja Oja, jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoliseen vesistöön. Lohko Useista saroista muodostunut, yleensä luonnonesteiden tai tuotannollisten seikkojen rajaama tuotantoala.

9 Maaperäimeytys Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsämaalle, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön. Mittapato Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m 3 /päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari. Nettokuormitus Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Nykyisin käytössä on termi nettopäästö. Ominaiskuormitus Tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiettyä pinta-alayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan fosforin ja typen sekä kiintoaineen kuormitusta (g/ha/päivä tai kg/km 2 /vuosi). Pintavalutus (kenttä) Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan. Vesi virtaa turpeen pintakerroksessa ja puhdistuu luonnontilaisille suoekosysteemeille ominaisten fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten prosessien seurauksena. Aina pintavalutuskenttää ei ole mahdollista perustaa luonnontilaiselle alueelle, jolloin joudutaan käyttämään ennestään ojitettua aluetta. Reunaoja (ympärysoja) Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkaojat yhdistävä oja. Oja ympäröi tuotantoaluetta. Sarka Yleensä noin 20 metriä leveä molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla. Sarkaoja Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan. Sarkaojapidätin (virtaamansäätö) Sarkaojan lietesyvennyksen etupuolelle asennettava rimasäleikkö, joka tehostaa kiintoaineen pidättymistä sarkaojaan ja tasaa virtaamia. Valuma Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s/km 2 ) Valunta Se osa sadannasta, joka virtaa alapuolista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä). Virtaama Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m 3 /s). 7

10 Ylivuotokenttä Tuotantoalueella oleva mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteiden poiston tehostamiseksi. Ympäristölupa Turvetuotannolle vaaditaan pääsääntöisesti ympäristölupa, jos sen pinta-ala ylittää 10 ha. Luvasta päättää aluehallintoviraston (AVI) ympäristölupayksikkö. Lupaan liittyy yleensä erilaisia tarkkailuvelvoitteita. YVA YVA -prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia. 8 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA 3.1 Lämpötila Pirkanmaan turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemista Tampere sijaitsee painopistealueella, joten turvetuotannon sääolosuhteita vuonna 2016 on tarkasteltu sen tietojen perusteella. Tarkastelussa on hyödynnetty Ilmatieteen laitoksen pitkänajan säätilastoja. Vuoden 2016 keskilämpötila (5,3 o C) oli Tampereella 0,9 astetta vertailukauden keskilämpötiloja korkeampi. Tammikuu 2016 oli selkeästi tavanomaista kylmempi, mutta sen sijaan kevät leudompi (kuva 1). Kesä- ja syksy olivat lämpötiloiltaan hyvin normaaleja, joulukuu 2016 oli kuitenkin tavanomaista leudompi. Vuoden 2016 lämpimin kuukausi oli heinäkuu, jolloin keskilämpötila oli 17,1 astetta ja kylmin tammikuu -11,4 asteen keskilämpötilalla. Vuonna 2016 terminen kasvukausi alkoi Pirkanmaalla tavanomaiseen aikaan. Terminen kasvukausi päättyi eli noin viikon aikaisemmin kuin vuosina keskimäärin (Ilmatieteen laitos 2017). Terminen kasvukausi alkaa, kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden leskilämpötila on pysynyt vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Terminen kasvukausi päättyy, kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 5 10 vrk peräkkäin +5 asteen alapuolella. Kuva 1. Kuukauden keskilämpötilan vaihtelu Tampereella vuosina ja vertailuajanjaksona vuosina

11 3.2 Sadanta Vuonna 2016 Pirkanmaalla saatiin sateita 536 mm eli vähemmän kuin vertailujaksolla keskimäärin (598 mm). Keskimääräistä enemmän satoi helmi-, huhti-, kesäja marraskuussa (kuva 2). Kesä- ja heinäkuu olivat vuoden 2016 sateisimmat kuukaudet. Vuoden 2016 vähäsateisin kuukausi oli lokakuu (8 mm) ja lähes yhtä vähän satoi maaliskuussa (12 mm). 9 Kuva 2. Kuukauden keskisademäärän vaihtelu Tampereella vuosina ja vertailuajanjaksona vuosina Lumitilanne Pirkanmaalla lunta oli talvella keskimääräistä vähemmän. Lunta oli vain tammi-maaliskuun aikana. Lumen syvyys oli suurimmillaan maaliskuussa 18 cm, joka on noin 12 cm keskimääräistä vähemmän. Tavanomaisesti Tampereen mittausasemalla on vielä maaliskuussa noin 30 cm lunta (kuva 3). Kuva 3. Lumen syvyys Tampereella talvella ja vertailuajanjaksona vuosina

12 10 4 TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS 4.1 Yleistä Kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty käyttötarkkailun puitteissa tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä. Käyttötarkkailun on hoitanut turvetuottaja. Kuormitustarkkailu (päästötarkkailu) käsittää virtaaman mittauksen ja vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti. Vesistötarkkailussa (vaikutustarkkailu) on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuoleisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta näytteenoton, analysoinnin ja virtaamamittauksen osalta ovat hoitaneet Ahma Ympäristö Oy ja Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. 4.2 Vesistötarkkailun näytteenotto Vuonna 2016 Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailussa seurattiin 213 turvetuotannon vaikutuspiirissä olleita vesialueita 435 havaintopaikalta. Pirkanmaan ELYkeskuksen alueelta on tarkkailussa mukana 22 järvihavaintopistettä ja 42 virtavesipistettä (taulukko 1). Taulukko 1 Vesistötarkkailupisteiden lukumäärät eri ELY-keskusten alueilla vuonna ELY-keskus Vesistötarkkailupisteitä Joet Järvet Yhteensä Häme Keski-Suomi Varsinais-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pirkanmaa Yhteensä Vesistötarkkailunäytteitä otetaan järvihavaintopaikoilta kahdesti vuodessa ja virtahavaintopaikoilta kolmesti vuodessa. - Järvipistenäytteet otetaan helmikuun puolesta välistä huhtikuun puoleenväliin ja heinä-elokuussa. - Joki- ja puropistenäytteet otetaan maaliskuun puolivälistä toukokuun puoliväliin, elokuussa ja syys-lokakuussa. 4.3 Vesinäytteiden analysointi Vesinäytteiden analysointi on tehty yleisten ja akkreditoitujen menetelmien mukaisesti. Järvipisteissä näytteenottosyvyydet määräytyvät vesistön kokonaissyvyyden mukaan. Vakiosyvyydet ovat 1 m pinnasta ja 1 m pohjasta. Mikäli kokonaissyvyys on suurempi tai yhtä suuri kuin 5 m, otetaan näyte myös vesipatsaan puolestavälistä tai syvyyden salliessa aina 5 m:n välein. Joki- ja puronäytteissä näyte otetaan pinnasta (0,1 m) tai kokonaissyvyyden salliessa 1 m:n syvyydeltä.

13 Joki- ja järvinäytteiden vedenlaadun analysointiparametrit: 11 Järvipisteet Jokipisteet lämpötila lämpötila näkösyvyys sähkönjohtavuus happi (pitoisuus, kyll- %) kiintoaine (vain 1 m SS; F3;GVS) sähkönjohtavuus sameus kiintoaine (vain 1 m, SS; F3;GVS) ph sameus väri ph COD Mn (kaikki syvyydet) väri Kokonaisfosfori COD Mn (kaikki syvyydet) Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla ) Kokonaisfosfori Kokonaistyppi (kaikki syvyydet) Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla ) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla ) Kokonaistyppi (kaikki syvyydet) NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla ) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla ) rauta NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla ) rauta klorofylli-a (0-2 m, ajalla ) 5 VAPO OY:N TURVETUOTANNON KUORMITUS VUONNA 2016 PIRKANMAALLA 5.1 Yleistä 5.2 Kuormitus Pysyvän tarkkailun päästöasemien keskimääräinen vuoden ominaiskuormitus on laskettu tarkkailuohjelman mukaisesti ympärivuotisen tarkkailun näytteenottokertojen välisten jaksojen summana. Laskentatapojen tarkempi kuvaus löytyy päästötarkkailuraportista. Kemiallista hapenkulutusta kuvaava COD Mn otettiin mukaan kuormituslaskentaan vuonna 2011, jolloin sille laskettiin bruttokuormitukset. Vuodesta 2013 alkaen COD Mn :n osalta on laskettu myös nettokuormitukset. Kiintoaineen ja COD Mn nettokuormituksen laskennassa käytetty taustapitoisuus muuttui vuonna 2013, joten niiltä osin vuosien ja nettokuormituksissa on laskennallisia eroja. Läntisen Suomen kuormitustarkkailuun kuului Pirkanmaan ELY-keskuksen alueelta vuoden 2016 lopulla 33 Vapo Oy:n turvetuotantoaluetta, joiden yhteenlaskettu tuotannossa ollut ala oli 1979 ha. Levossa oli 292 ha, valmistelussa 55 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 653 ha. (taulukko 2). Pirkanmaan ELYkeskuksen alueella sijaitsevien 33 tuotantoalueen kuormittavalta ha pinta-alalta tuleva bruttovuosikuormitus oli vuonna 2016 seuraava: kiintoaine kg, kokonaistyppi kg, kokonaisfosfori 696 kg ja COD Mn kg O 2.

14 12 Taulukko 2. Pirkanmaan ELY-keskuksen alueen Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitukset vuosina Pirkanmaan Tuotan- Levossa Valmis- Poistunut Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto ELY-keskus nossa telussa kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi * kiintoaineen ja CODMn nettokuormituksen laskennassa käytetty taustapitoisuus muuttunut 2013 Suhteutettuna kokonaiskuormitus pinta-alaan voidaan saatuja ominaiskuormituksia (kg/ha/a) verrata edellisten vuosien ominaiskuormituksiin (kuva 4). Vuonna 2012 ominaiskuormitukset olivat kiintoainetta lukuun ottamatta jakson suurimpia. Kuva 4 Pirkanmaan ELY-keskuksen tuotantoalueiden keskimääräiset bruttoominaiskuormitukset (kg/ha a) vuosina

15 6 VESISTÖTARKKAILUT VUONNA Yleistä Vuoden 2016 Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailuyhteenvedot on jaoteltu ELY-keskuksittain. Niiltä turvetuotantoalueilta, joiden alueet tai vesistöhavaintopaikat sijaitsevat useamman ELY-keskuksen alueella, sama tarkastelu on mukana kaikkien asianosaisten ELY-keskusten yhteenvedoissa. Vesistötarkkailussa siirryttiin vuonna 2015 aiemmin käytetystä kalenterivuosijaksosta päästötarkkailussa käytettyyn tarkkailujaksotukseen, joka alkaa ja päättyy Vesistötarkkailuun jaksotuksen muutos ei suoranaisesti vaikuta, sillä vesistövesien näytteenottoa ei tehdä marras-joulukuussa. Samanlaisesta aikajaksotuksesta johtuen voidaan päästötarkkailutuloksia käyttää suoraan myös vesistöjen pitoisuusvaikutusarvioihin. Vesistötarkkailussa mukana olevia tuotantoalueita on tarkasteltu havaintopaikkojen vedenlaadun osalta ja esitetty veden laatutulokset taulukkomuodossa. Kuivatusvesien vesistövaikutuksia on arvioitu veden laadun lisäksi myös kuormitustarkkailutietojen perusteella. Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksien perusteella on laadittu kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäystaulukot vesistö- ja valuma-alueittain kaikilta päästötarkkailussa vuonna 2016 mukana olleilta tuotantoalueilta. Pitoisuuslisäykset kullekin tuotantoalueelle ja valuma-alueelle on laskettu käyttäen tuotantoalueiden nettovesistökuormitustietoja ja keskivalumatietoja turvetuotantoalueen lähimmältä saman vesistöalueen virtaamahavaintopaikalta. Pitoisuuslisäyslaskelmat kattavat jakovaiheen valuma-alueet, mutta pitoisuuslisäyslaskelmia on voitu tehdä myös suppeammalle valuma-alueelle, jos valuma-alueen pinta-ala on ollut tiedossa. Kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäyslaskelmat ovat teoreettisia ja eivät ota huomioon vesistössä tapahtuvaa sedimentaatiota tai muita ympäristömuutoksia. Kaikkien tuotantoalueiden vesistötarkkailuhavaintopaikkojen vuoden 2016 analyysitulokset löytyvät liitteestä 1 ja sijaintikartat liitteestä Vapon turvetuotannon vesistötarkkailu Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella v Vesistötarkkailupisteiden vedenlaatua ja vesistövaikutuksia tarkastellaan turvetuotantoalueittain kaikilla niillä soilla, joilla on tehty tarkkailuohjelman mukaista vesistötarkkailua vuonna Kaikki mukana olevat tuotantoalueet eivät sijaitse Pirkanmaan ELYkeskuksen alueella, mutta ne ovat mukana tarkkailussa, koska vesistövaikutuksia kohdistuu myös Pirkanmaan ELY-keskuksen alueelle. Vuoden 2016 Vapon vesistötarkkailussa olivat mukana Pirkanmaan ELY-keskuksen alueelta seuraavat tuotantoalueet: Suo Kunta Suo Kunta Lauttaneva-Haukkaneva Ikaalinen /Jämijärvi Pohjoisneva Parkano Saarikeidas-Mustakeidas Jämijärvi Sompaneva Parkano Vuorenpään-Vatilähteenneva Ikaalinen Sompaneva/Hanhineva Parkano Aitoneva Kihniö Sompaneva/Veteläsuo Parkano Aitoneva, koealue siirtolevitys Kihniö Arkkuinsuo,Vihalaidansuo Punkalaidun Aitoneva, koealue massansiirto Kihniö Isosuo Punkalaidun Hirvineva Kihniö Alastaipaleensuo Virrat/Ähtäri Iso Hakoneva, Vähä Hakoneva Kihniö /Parkano Hietasalonneva Virrat / Seinäjoki Kirjasneva Kihniö Tuuranneva Virrat Nokilammenneva Kihniö Kokkoneva Virrat Pirttineva Kihniö Nimetönneva Virrat / Ylöjärvi Sydänmaanneva Kihniö /Parkano Pihtineva Virrat Talasneva Kihniö / Ylöjärvi Riihi-Peuraneva Virrat/Keuruu/Ähtäri Ristineva Parkano Sammakkolamminneva Virrat / Ylöjärvi Alkkia Parkano Sarvanneva Virrat Lylyneva,Saarineva,Mustikkaneva Parkano Hanhisuo Urjala Nivusneva Parkano

16 7 KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE 35 Kokemäenjoen vesistö on Suomen neljänneksi suurin vesistö. Se ulottuu Keski- Suomesta Selkämerelle, ja sen pinta-ala on km 2 ja järvisyys 10,99 %. Viljelymaita on ha eli maa-alasta 19 %. Kokemäenjoen vesistöalueen keskusjärvi on Pirkanmaan Pyhäjärvi ja vesistöalue muodostuu useista eri reiteistä: Ähtärin, Pihlajaveden, Keuruun, Längelmäveden, Hauhon, Vanajaveden ja Ikaalisten reitit. Kokemäenjoen luonnetta on muutettu aikojen saatossa tukinuittoa, tulvasuojelua ja voimalarakentamista varten, ja joki on lähes koko pituudeltaan porrastettu voimatalouskäyttöön. Kokemäenjoki on eräs kuormitetuimmista joista Suomessa. Nykyään teollisuuden ja jätevedenpuhdistamoiden vesistökuormitus on vähäinen verrattuna maatalouden hajakuormitukseen. Satakunnan vesien toimenpideohjelman mukaan Kokemäenjoen vesistöalueen viljelymailta huuhtoutuu fosforia vesistöön vuosittain noin 337 t ja typpeä t. Kokemäenjoen alaosan ja Loimijoen osuus fosforin kokonaiskuormituksesta on noin 65 % ja typpikuormituksesta noin 54 %. Turvetuotantoalueita on vesistöalueella noin ha, joka on 0,33 % koko vesistöalueen maa-alasta. Kaikista Kokemäenjoen vesistöalueen turvetuotantoalueista Vapon hallinnassa oli vuonna 2016 noin ha (tuotannossa, valmistelussa ja levossa). Kokemäenjoen keskivirtaama (MQ) oli Porissa Harjavallassa 211,1 m 3 /s, kun vuosien keskivirtaama on vastaavalla jaksolla ollut 238,3 m 3 /s. Kokemäenjoen virtaamat olivat suuria loppuvuonna 2015 ja alkuvuonna 2016 sekä kevättulvien aikaan huhtikuussa 2016 (kuva 5). 14 Kuva 5. Kokemäenjoen Harjavallan päiväkeskivirtaama ja vertailukaudella vuosina Kokemäenjoen vesistöalueen Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella vuonna 2016 sijaitsevat Vapon turvetuotantoalueet on esitetty taulukossa 3.

17 15 Taulukko 3. Kokemäenjoen vesistöalueen Pirkanmaan ELY-keskuksen alueen turvetuotantoalueet ja tuotantoalat vuonna Vesistöalue Suo Kunta Pinta-ala 2016, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa 35 Kokemäenjoen vesistöalue 4803,0 617,6 65, Vanajaveden-Pyhäjärven alue 54,4 0,0 0, Tarpianjoen valuma-alue 54,4 0,0 0, Kolkanjoen-Kokonjoen va Hanhisuo Urjala 54,4 0,0 0, Ähtärin ja Pihlajaveden reitin valuma-alue 1558,5 275,5 45, Tarjanneveden alue 65,5 0,0 0, Havanganjärven va Pihtineva Virrat 65,5 0,0 0, Toisveden alue 125,9 0,0 44, Matoluoman va Alastaipaleensuo Ähtäri/Virrat 0,0 0,0 44, Luomanpuron va Riihi Peuraneva Ähtäri / Keuruu 21,0 0,0 0, Vermasjärven valuma-alue 148,3 0,0 0, Uskalinjoen va Sarvanneva Virrat 55,3 0,0 0, Uskalinjoen va Kokkoneva Virrat 93,0 0,0 0, Pihlajaveden reitin valuma-alue 349,7 22,7 0, Kivikeropuron va Riihi Peuraneva Virrat / Ähtäri 28,6 0,0 0, Hietasenpuron va Riihi Peuraneva Keuruu / Ähtäri 62,5 0,0 0, Ikaalisten reitin valuma-alue 1532,3 261,6 10, Kyrösjärven alue 90,2 38,4 0, Mylly-Kartunjoen va Vuorenpään-Vatilähteenneva Ikaalinen 72,3 17,5 0, Mylly-Kartunjoen va Lauttaneva-Haukkaneva Ikaalinen /Jämijärvi 17,9 20,9 0, Parkanonjärven alue 409,7 62,6 10, Kankarinjärven a Sydänmaanneva / Pirttineva Kihniö 27,1 0,0 0, Vuorijoen va Nivusneva Parkano 21,4 0,0 0, Vuorijoen va Ristineva Parkano 107,6 0,0 0, Vääräjoen va Sydänmaanneva Kihniö 69,4 3,6 0, Naarmijärven va Halikkoneva Kihniö 0,0 0,0 0, Nerkoonjärven va Talasneva Kihniö 28,3 3,9 0, Nerkoonjärven va Kotoneva-Kiimaneva Kihniö 0,0 0,0 0, Nerkoonjärven va Kirjasneva Kihniö 41,1 0,0 0, Nerkoonjärven va Hirvineva Kihniö 62,3 0,0 0, Nerkoonjärven va Aitoneva Kihniö 0,0 55,1 0, Nerkoonjärven va Aitoneva, koealue siirtolevitys Kihniö 23,1 0,0 10, Nerkoonjärven va Aitoneva, koealue massansiirto Kihniö 10,6 0,0 0, Haukkaluoman va Iso Hakoneva, Vähä Hakoneva Kihniö 18,8 0,0 0, Jämijärven valuma-alue 546,1 8,1 0, Kivijoen - Jämijoen va Hirvikeidas Kankaanpää 92,0 0,0 0, Koikonojan va Viheräperä Kankaanpää 30,7 0,0 0, Palojoen va Saarikeidas Jämijärvi 23,4 8,1 0, Palojoen va Jämiänkeidas Kankaanpää 400,0 0,0 0, Kovesjoen valuma-alue 0,0 9,2 0, Kuusijoen va Saarikeidas Jämijärvi 0,0 9,2 0, Kuivasjärven valuma-alue 380,7 0,0 0, Kuivasjärven lähialue Nivusneva Parkano 85,6 0,0 0, Vatajanjoen va Sompaneva / Veteläsuo Parkano 43,3 0,0 0, Vatajanjoen va Sompaneva Parkano 138,1 0,0 0, Vatajanjoen va Alkkia Karvia 84,5 0,0 0, Vääräjoen va Sydänmaan / Nokilammenneva Parkano 29,2 0,0 0, Aurejärven valuma-alue 105,6 143,3 0, Sammatinjoen va Lylyneva,Saarineva,Mustikkane Parkano 0,0 121,3 0, Sammatinjoen va Iso Hakoneva, Vähä Hakoneva Kihniö 45,9 0,0 0, Iso-Tervajärven va Talasneva Ylöjärvi 0,0 22,0 0, Vähä Mustajärven va Nimetönneva-Sammakkolamm Virrat 59,7 0,0 0, Loimijoen valuma-alue Punkalaitumenjoen valuma-alue 32,9 0,0 0, Punkalaitumenjoen keski Isosuo Punkalaidun 32,9 0,0 0, Kourajoen valuma-alue 237,1 0,0 0, Palojoen va Isosuo Punkalaidun 181,1 0,0 0, Palojoen va Arkkuinsuo,Vihalaidansuo Punkalaidun 56,0 0,0 0,0 Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia eri valuma-alueilla on arvioitu käyttäen Kokemäenjoen vesistöalueen virtaamahavaintopaikkojen keskivaluntoja ja eri valuma-alueiden pinta-aloja sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2016 vesistökuormitustietoja. Vuonna 2016 keskivalunnat vaihtelivat Kokemäenjoen vesistöalueella välillä 5,5 11,3 l/s/km 2. Suurimmat valunnat olivat Keuruun reitin Killinkoskella ja pienimmät Äetsässä.

18 16 Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Kokemäenjoen vesistöalueelle oli vuonna 2016 kiintoaineen osalta noin 222 t, typen osalta 29,4 t sekä fosforin osalta 1,02 t ja kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttokuormitus oli noin t O 2. Kokemäenjoen vesistöalueella Vapon turvetuotannon kuivatusvesien vuonna 2016 aiheuttama teoreettinen kiintoaineen lisäys oli 0,03 mg/l, typen 4,26 µg/l ja fosforin 0,15 µg/l. Kemiallisen hapenkulutuksen teoreettinen bruttolisäys oli 0,20 mg O 2 /l (taulukko 4). Pirkanmaan alueen 2. jakovaiheen valuma-alueista keskivirtaamatilanteessa kuivausvesien suurimmat vesistökuormitusvaikutukset olivat Vermasjärven valuma-alueella (kiintoaine 0,73 mg/l, Kok.N 31 µg/l ja Kok.P 2,2 µg/l). Kemiallisen hapenkulutuksen osalta suurin bruttolisäys tuli Kuivasjärven valuma-alueelle COD Mn lisäys 1,6 mg/l O 2. Yksittäisistä tuotantoalueista suurimmat vesistövaikutukset vuoden 2016 keskivirtaamatilanteessa olivat kiintoaineen osalta Punkalaitumen Isosuolla (1,1 mg/l). Typen ja COD Mn :n osalta suurimmat kuormitusvaikutukset tulivat Jämiänkeitaalta (Kok.N 87 µg/l ja COD Mn 4,7 mg/l O 2 ). Fosforin osalta suurimmat vesistövaikutukset (Kok.P 5,6 µg/l) tulivat Riihi-Peuranevalta kohdistuen pieneen Hietasenpuroon.

19 17 Taulukko 4. Vapon Kokemäenjoen vesistöalueen Pirkanmaan ELY-keskuksen alueen turvetuotannon kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset vuonna Vesistöalue Suo Kunta Pitoisuusvaikutus, netto CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P brutto mg/l mg/l µg/l µg/l 35 Kokemäenjoen vesistöalue 0,20 0,03 4,3 0, Vanajaveden-Pyhäjärven alue 0,003 0,0005 0,1 0, Tarpianjoen valuma-alue 0,07 0,01 1,9 0, Kolkanjoen-KokonjoenHanhisuo Urjala 0,47 0,07 12,0 0, Ähtärin ja Pihlajaveden reitin valuma-alue 0,36 0,06 6,8 0, Tarjanneveden alue 0,01 0,00 0,0 0, Havanganjärven va Pihtineva Virrat 0,39 0,00 0,0 0, Toisveden alue 0,05 0,01 1,3 0, Matoluoman va Alastaipaleensuo Ähtäri/Virrat 0,94 0,10 12,2 1, Luomanpuron va Riihi Peuraneva Ähtäri / Keuruu 0,77 0,02 7,9 0, Vermasjärven valuma-alue 0,95 0,74 31,0 2, Uskalinjoen va Sarvanneva Virrat 0,70 0,30 15,2 1, Uskalinjoen va Kokkoneva Virrat 1,05 1,05 41,5 2, Pihlajaveden reitin valuma-alue 0,37 0,07 5,8 0, Kivikeropuron va Riihi Peuraneva Ähtäri 0,52 0,01 3,1 0, Hietasenpuron va Riihi Peuraneva Ähtäri 2,41 0,14 33,9 5, Ikaalisten reitin valuma-alue 0,58 0,07 10,1 0, Kyrösjärven alue 0,03 0,008 0,7 0, Mylly-Kartunjoen va Vuorenpään-Vatilähteenneva Ikaalinen 1,04 0,11 21,2 0, Mylly-Kartunjoen va Lautta-Haukkaneva Ikaalinen /Jämijärvi 0,44 0,38 10,9 0, Parkanonjärven alue 0,41 0,05 7,5 0, Kankarinjärven a Sydänmaanneva / Pirttineva Kihniö 0,06 0,02 1,6 0, Vuorijoen va Nivusneva Parkano 0,21 0,00 1,8 0, Vuorijoen va Ristineva Parkano 0,95 0,07 11,6 0, Vääräjoen va Sydänmaanneva Kihniö 2,86 0,59 70,3 1, Naarmijärven va Halikkoneva Kihniö 0,16 0,02 3,7 0, Nerkoonjärven va Talasneva Kihniö 0,24 0,02 3,3 0, Nerkoonjärven va Kotoneva-Kiimaneva Kihniö 0,11 0,01 2,4 0, Nerkoonjärven va Kirjasneva Kihniö 0,36 0,02 5,7 0, Nerkoonjärven va Hirvineva Kihniö 0,23 0,02 7,1 0, Nerkoonjärven va Aitoneva Kihniö 0,58 0,07 10,0 0, Nerkoonjärven va Aitoneva, koealue siirtolevitys Kihniö 0,07 0,02 1,8 0, Nerkoonjärven va Aitoneva, koealue massansiirto Kihniö 0,02 0,01 0,4 0, Haukkaluoman va Iso Hakoneva, Vähä Hakoneva Kihniö 0,55 0,03 4,4-0, Jämijärven valuma-alue 1,58 0,27 30,9 1, Kivijoen - Jämijoen vahirvikeidas Kankaanpää 0,71 0,04 18,4 0, Koikonojan va Viheräperä Kankaanpää 2,65 0,53 46,0 4, Palojoen va Saarikeidas Jämijärvi 0,57 0,27 12,3 0, Palojoen va Jämiänkeidas Kankaanpää 4,68 0,67 86,7 3, Kovesjoen valuma-alue 0,10 0,01 3,5 0, Kuusijoen va Saarikeidas Jämijärvi 0,34 0,05 11,6 0, Kuivasjärven valuma-alue 1,48 0,17 19,5 0, Kuivasjärven lähialue Nivusneva Parkano 0,45 0,01 3,1-0, Vatajanjoen va Sompaneva / Veteläsuo Parkano 0,18 0,08 3,0 0, Vatajanjoen va Sompaneva Parkano 0,44 0,10 7,0 0, Vatajanjoen va Alkkia Karvia 0,93 0,07 16,0 0, Vääräjoen va Sydänmaan / Nokilammenneva Parkano 0,88 0,08 10,4 0, Aurejärven valuma-alue 0,70 0,03 9,7 0, Sammatinjoen va Lylyneva,Saarineva,Mustikkanev Parkano 2,61 0,07 28,8 0, Sammatinjoen va Iso Hakoneva, Vähä Hakoneva Kihniö 0,86 0,09 19,9 0, Iso-Tervajärven va Talasneva Ylöjärvi 0,72 0,09 13,0 0, Vähä Mustajärven va Nimetönneva Virrat 0,68 0,01 7,4 0, Loimijoen valuma-alue Punkalaitumenjoen valuma-alue 0,05 0,014 1,3 0, Punkalaitumenjoen ke Isosuo Punkalaidun 0,06 0,02 1,5 0, Kourajoen valuma-alue 0,82 0,50 26,8 1, Palojoen va Isosuo Punkalaidun 1,67 1,08 56,8 2, Palojoen va Arkkuinsuo,Vihalaidansuo Punkalaidun 0,51 0,25 14,6 0, Vanajaveden ja Pyhäjärven alue Hanhisuo (Urjala) Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään (nro 170/2011/1) myöntänyt ympäristöluvan Hanhisuon turvetuotantoon. Vaasan hallintooikeus pidensi päätöksellään (nro 13/0131/1) pintavalutuskentän rakentamiselle asetettua määräaikaa saakka.

20 18 Hanhisuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Vanajaveden ja Pyhäjärven alueen Tarpianjoen Kolkan-Kokonjoen valuma-alueella (35.288). Hanhisuo on vanhaa turvetuotantoaluetta ja ojitettu ensi kerran turvetuotantoon jo vuonna Vuonna 2016 Hanhisuolla oli tuotantoa 54,4 ha alalla. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on pintavalutus. Kuivatusvedet purkautuvat Haarajoen kautta Kokonjoen ja Kolkanjoen kautta Rutajärveen. Vesistötarkkailua on tehty Haarajoesta kuivatusvesien purkuojan ylä- ja alapuolelta vuodesta 2014 lähtien. Haarajoen vesi on ollut vuosina heikkolaatuista, sillä vesi on runsasravinteista, rautapitoista, sameaa sekä COD Mn -arvon perusteella humuspitoista (taulukko 5). Myös vuonna 2016 Haarajoen vesi oli laadullisesti heikkoa aiempien vuosien tapaan. Hanhisuolla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna Hanhisuon kuivatusvesissä oli runsaasti typpeä ja fosforia sekä humusta. Otettujen näytteiden (26 kpl) perusteella purkautuvan veden pitoisuudet olivat keskimäärin kiintoaineen osalta 5,2 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 70 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 62 mg/l O 2. Haarajoen vedenlaadun perusteella Hanhisuon kuivatusvedet kohottivat vuonna 2016 Haarajoen typen ja humuksen pitoisuuksia. Sen sijaan Haarajoen korkeiden kiintoainepitoisuuksien ja pääosin myös fosforipitoisuuksien alkuperä on Hanhisuon purkukohdan yläpuolisella Haarajoen valuma-alueella. Hanhisuon kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset Kokon-Kolkanjokeen olivat vuonna 2016 vähäisiä (Kok.P 0,5 µg/l, Kok.N 15,6 µg/l ja kiintoaine 0,07 mg/l sekä COD Mn brutto 0,5 mg/l). Taulukko 5. Hanhisuon vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatu vuosina Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Haarajoki, Hanhisuon yp keskiarvo n=9 7,1 21, ,0 16, min 6,6 9, ,0 8, max 7,4 36, ,0 26, ,3 27, ,0 6, ,8 17, ,0 6, ,9 17, ,0 10, ,9 22, ,0 11, ,1 16, ,0 9, ,0 10, ,0 14, Keskiarvo ,8 18, ,0 9, Haarajoki, Hanhisuon ap keskiarvo n=9 7,0 14, ,2 12, min 6,5 5, ,0 9, max 7,4 24, ,0 17, ,4 29, ,0 7, ,9 20, ,0 9, ,9 14, ,0 8, ,9 20, ,0 10, ,0 9, ,0 12, ,1 9, ,0 13, Keskiarvo ,9 16, ,5 10, Ähtärin ja Pihlajaveden reitti Kokkoneva ja Sarvanneva (Virrat) Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle ympäristöluvan Kokkonevan turvetuotantoon (päätös nro 86/2009/4, dnro LSY-2006-Y-277).

21 19 Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Sarvannevan turvetuotannolle ympäristöluvan (päätös nro 87/2009/4, dnro LSY-2007-Y-99). Vapo Oy haki ympäristölupaan muutosta ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto antoi asiasta päätöksen (LSSAVI/336/04.08/2010). Kokko-Sarvannevan tuotantoalue sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Ähtärin ja Pihlajaveden reitin Vermasjärven Uskalinjoen valuma-alueella (35.453). Kokkonevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1983 ja tuotanto Kokkonevalla oli vuonna 2016 tuotannossa 93 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen kosteikko. Kuivatusvedet purkautuvat Äijännevanojaa pitkin Uskalinjokeen ja edelleen Vermasjärveen. Sarvannevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1979 ja tuotanto Sarvanevalla tuotannossa vuonna 2016 oli 55,3 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on pintavalutus/kasvillisuuskenttä ja kosteikko. Kuivatusvedet purkautuvat kolmea laskuojaa pitkin Uskalinjokeen. Kokkonevan tuotantoalueen vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat Uskalinjoessa Kokkonevan tuotantoalueen kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella (Heiniluoma) sekä Äijännevanojassa, johon kuivatusvedet laskevat. Yksi havaintopaikka on myös Kokkonevan kuivatusvesien purkukohdan alapuolella Uskalinjoessa (Uskali), joka on samalla Sarvannevan purkukohdan yläpuolinen havaintopaikka. Sarvannevan kuivatusvesien purkukohdan alapuolella on yksi havaintopaikka (Koskela) ja lisäksi Vermasjärvellä sijaitsee kaksi järvihavaintopaikkaa. Uskalinjoki on pieni joki (leveys 2 3 m), jonka virtaama on yleensä varsin vähäinen. Heiniluomassa, Kokkonevan turvetuotannon kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella, vedenlaatu on ollut vuosina varsin heikko. Fosforia ja rautaa on ollut vedessä runsaasti. Myös humusainepitoisuudet ovat olleet erittäin korkeita, ja siitä johtuen veden väri on hyvin tummaa sekä vesi hyvin hapanta (taulukko 6). Vuonna 2016 Heiniluoman vesi oli laadultaan lähes yhtä heikkoa kuin aiempina vuosina keskimäärin. Ravinne- ja rautapitoisuudet olivat vuonna 2016 aiempaa keskitasoa alempia, mutta silti edelleen korkeita. Heiniluoman havaintopaikasta vajaan kilometrin päähän alajuoksulle laskevan Äijännevanojan vedet koostuvat Kokkonevan kuivatusvesistä ja Äijännevan taajaman sekä alueen viljelymaiden vesistä. Äijännevanojan veden laatu on ollut erittäin heikko. Vedessä on ollut erittäin runsaasti ravinteita ja rautaa sekä humusaineita (taulukko 6). Fosfaattifosforipitoisuudet ovat olleet korkeita, mikä johtuu taajaman ja maatalouden kuormitusvaikutuksista, sillä turvetuotantoalueilta fosfaattifosforia tulee vähän. Äijännevanojan ammoniumtyppipitoisuudet ovat olleet erittäin korkeita, ja osa niistä on peräisin Kokkonevan turvetuotannon kuivatusvesistä, mutta suurin osa taajaman jätevesistä. Vuonna 2016 Äijännevanojan veden laatu oli yhtä heikko kuin aiemminkin, vaikka ravinteita oli hieman vähemmän, niin kiintoainetta oli vedessä erittäin runsaasti. Uskalinjoen vedenlaadussa suurin muutos tapahtuu Äijännevanojan purkukohdan jälkeen (Uskali). Uskalinjoen Äijännevanojan yläpuolisen ja alapuolisen havaintopaikan välille ei tule suuria ojia, joten pitoisuusmuutokset välillä Heinäluoma-Uskali johtuvat lähinnä Äijännevanojan kautta tulevista vesistä. Äijännevanojan vedet ovat lisänneet vuosien keskimääräisten tuloksien mukaan Uskalinjoen kokonaisfosforipitoisuuksia noin 27 µg/l ja kokonaistyppipitoisuuksia noin 240 µg/l. Äijännevanojan kautta (Kokkonevalta) tulee COD Mn -arvon perusteella myös humusaineita, mutta jo Heiniluomassa humuspitoisuudet ovat niin korkeita, etteivät kuivatusvesien humuspitoisuudet lisää Uskalinjoen veden humusainepitoisuuksia.

22 20 Sarvannevan kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella sijaitsee Uskalin talon luona vedenlaadun havaintopaikka ja myös purkuojan alapuolella Koskelan talon luona on havaintopaikka. Uskalinjoen vedenlaatu ei oleellisesti muutu Sarvannevan kuivatusvesien vaikutuksesta alajuoksulla (taulukko 6). Vuonna 2016 Uskalinjoen Sarvannevan ylä- ja alapuolisten havaintopaikkojen veden laatu oli tarkkailujakson keskimääräisiin ainepitoisuuksiin nähden hieman parempaa, sillä typpeä, fosforia ja rautaa oli aiempaa vähemmän. Uskalinjoen vedenlaatu oli vuonna 2016 hyvin samaa tasoa Sarvannevan purkuojan alapuolella ja yläpuolella, joten Sarvannevan kuivatusvesien vaikutukset olivat hyvin lieviä. Taulukko 6. Kokko-Sarvannevan tuotantoalueen havaintopaikkojen keskimääräinen vedenlaatu vuosina Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Uskalinjoki, Heiniluoma, Kokkonevan yp keskiarvo n = 45 5,3 8, ,4 4, minimi 4,4 < ,0 2,8 690 <5 < maksimi 6,9 40, ,2 9, ,1 6, ,2 2, ,3 8, ,5 2, ,9 2, ,1 3, keskiarvo ,1 5, ,9 2, Äijännevanoja, Kokkonevan purku keskiarvo n = 45 6,5 27, ,2 9, minimi 4,8 0, ,1 3, < maksimi 7,4 230, ,0 23, ,5 150, ,0 5, ,6 22, ,0 15, ,0 24, ,0 9, keskiarvo ,0 65, ,0 10, Uskalinjoki, Uskali, Sarvanevan yp keskiarvo n = 46 5,9 11, ,2 5, minimi 4,8 0, ,8 3, < maksimi 7,2 43, , ,8 13, ,0 3, ,4 13, ,6 4, ,0 5, ,6 4, keskiarvo ,1 10, ,7 4, Uskalinjoki, Koskela, Sarvanevan ap keskiarvo n = 46 6,1 12, ,0 5, minimi 5,0 3, ,5 3,4 810 <5 < maksimi 7,0 55, ,8 10, ,1 10, ,0 3, ,5 16, ,0 4, ,3 7, ,0 4, keskiarvo ,3 11, ,7 4, Kokko-Sarvannevan kuivatusvesissä on runsaasti fosforia, mutta vaikutukset peittyvät täysin Uskalinjoen valuma-alueen voimakkaaseen taajaman hajakuormitukseen. Kuivatusvesien ainepitoisuudet olivat pääosin kaikilta osina alhaisempia kuin Heiniluomassa ja Äijännevanojassa, joten Uskalinjoen vedenlaatu ei heikentynyt kuivatusvesistä (kuvat 6 ja 7).

23 21 Kuva 6. Uskalinjoen kokonaisfosforipitoisuus Sarvannevan ylä- ja alapuolella vuosina Kuva 7. Uskalinjoen kokonaistyppipitoisuus Sarvannevan ylä- ja alapuolella vuosina Kokkonevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (8 kpl) perusteella Kokkonevan kosteikolta purkautuvan veden pitoisuudet olivat keskimäärin kiintoaineen osalta 23 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 89 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 32 mg/l O 2. Sarvannevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (5 kpl) perusteella Sarvannevan kasvillisuuskentältä purkautuvan veden pitoisuudet olivat keskimäärin kiintoaineen osalta 7,5 mg/l, Kok.N 1118 µg/l, Kok.P 52 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn -arvo oli 43 mg/l O 2. Kosteikolta purkutuvan veden pitoisuudet olivat 5 näytteessä keskimäärin kiintoaineen osalta 29 mg/l, Kok.N 1340 µg/l, Kok.P 142 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn -arvo oli 29 mg/l O 2. Sekä Kokkonevalta että Sarvannevalta tulevissa kuivatusvesissä oli vuonna 2016 erittäin runsaasti kiintoainetta. Kokko-Sarvannevan kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset Uskalinjokeen olivat vuonna 2016 Uskalinjoen veden korkeisiin ainepitoisuuksiin nähden suhteellisen vähäisiä (Kok.P 5,0 µg/l, Kok.N 85 µg/l ja kiintoaine 1,3 mg/l sekä COD Mn brutto 1,7 mg/l). Vermasjärvi on suuri (362 ha) ja matala (keskisyvyys 3,7 m) järvi, jonka suurin syvyys on 14 metriä. Uskalinjoen vedet laskevat Vermasjärven Pohjoisselälle, josta vedet vir-