KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE EDISTYMINEN KIOTO- JA EUROOPPA TAVOITTEIDEN SAAVUTTAMISESSA

EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 9.10.2013 COM(2013) 698 final KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE EDISTYMINEN KIOTO- JA EUROOPPA 2020 -TAVOITTEIDEN SAAVUTTAMISESSA (järjestelmästä kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja niistä raportoimiseksi sekä muista ilmastonmuutosta koskevista tiedoista raportoimiseksi kansallisella ja unionin tasolla sekä päätöksen N:o 280/2004/EY kumoamisesta 21 päivänä toukokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 21 artiklan mukaisesti) {SWD(2013) 410 final} FI FI

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE EDISTYMINEN KIOTO- JA EUROOPPA 2020 -TAVOITTEIDEN SAAVUTTAMISESSA (järjestelmästä kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja niistä raportoimiseksi sekä muista ilmastonmuutosta koskevista tiedoista raportoimiseksi kansallisella ja unionin tasolla sekä päätöksen N:o 280/2004/EY kumoamisesta 21 päivänä toukokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 21 artiklan mukaisesti) FI 2 FI

SISÄLLYSLUETTELO KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE EDISTYMINEN KIOTO- JA EUROOPPA 2020 -TAVOITTEIDEN SAAVUTTAMISESSA... 1 1. Yhteenveto...4 2. Tosiasiallinen edistyminen vuosina 1990 2011... 7 2.1. Kasvihuonekaasupäästöjen kehityssuunnat jäsenvaltioissa... 7 2.2. Kasvihuonekaasuintensiteetti ja asukaskohtaiset päästöt vuonna 2011... 8 2.3. Kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2011 verrattuina vuoteen 2010... 10 2.4. Päästöjen kehityssuunnat keskeisillä aloilla... 10 3. Edistyminen Kioto-tavoitteen saavuttamisessa... 12 3.1. Ensimmäinen velvoitekausi (2008 2012)... 12 3.1.1. EU28-maat... 12 3.1.2. EU15-maat... 12 3.1.3. EU11-maat... 12 3.2. EU:n jäsenvaltioiden ja toiminnanharjoittajien ennakoitu Kioton mekanismien käyttö... 14 3.3. Hiilinielujen hyödyntämissuunnitelmat... 15 4. Edistyminen vuoden 2020 tavoitteen saavuttamisessa... 16 4.1. Unionin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoite vuoteen 2020 mennessä... 16 4.2. Etäisyys tavoitteisiin... 16 5. Unionin ilmastonmuutospolitiikan täytäntöönpanon tila... 19 5.1. Päästöjen väheneminen... 19 5.1.1. EU:n päästökauppajärjestelmä... 20 5.1.2. Muut toimintalinjat ja toimenpiteet... 21 5.2. Sopeutuminen ilmastonmuutokseen... 22 5.3. Ilmastorahoitus... 23 5.4. Ilmastotutkimus ja -innovointi... 23 6. Tilanne unionin ehdokasmaissa ja mahdollisissa ehdokasmaissa... 24 FI 3 FI

1. YHTEENVETO Kioto-tavoitteen (2008 2012) ylittyminen Vuonna 2011 EU28-maiden kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat 18,3 prosenttia pienemmät kuin vuonna 1990, kun ei oteta huomioon maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden (LULUCF-sektori) päästöjä ja poistumia sekä kansainvälisen ilmailun päästöjä. Kasvihuonekaasupäästöt ovat olleet laskussa vuodesta 2004 alkaen. Päästöt olivat vuonna 2011 alhaisimmillaan sitten vuoden 1990. Tuoreimpien inventaariotietojen mukaan kasvihuonekaasupäästöt vähenivät vuonna 2011 EU15-maissa 4,2 prosenttia ja EU28-maissa 3,3 prosenttia verrattuna vuoteen 2010. Vuoden 2011 päästövähennys johtui suurelta osin siitä, että vuoden 2011 talvi oli vuoden 2010 talvea leudompi, mistä syystä myös lämmityksen tarve oli pienempi. Vähennys seurasi vuonna 2010 tapahtunutta hienoista päästöjen kasvua, joka johtui osittain talouden elpymisestä, kun taas vuonna 2009 päästöt olivat erityisesti vuoden 2008 finanssikriisin seurauksena laskeneet jyrkästi. Alustavat arviot osoittavat, että päästöt vähenivät edelleen EU15-maissa 0,5 prosenttia ja EU28-maissa 1,3 prosenttia vuonna 2012. EU15-maat ovat Kioton pöytäkirjan mukaisesti sitoutuneet vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään vuosina 2008 2012 kahdeksan prosenttia perusvuodesta. Tuoreimpien vuodelta 2011 saatavilla olevien inventaariotietojen mukaan EU15-maiden kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt (ks. kuva 1) olivat 14,9 prosenttia pienemmät kuin perusvuonna (lukuun ottamatta LULUCF-sektoria). EU15-maat paitsi ovat hyvää vauhtia saavuttamassa ensimmäisen velvoitekauden 2008 2012 Kioto-tavoitteensa myös ylittävät sen. EU15-maille asetetun Kioto-tavoitteen lisäksi ensimmäisellä velvoitekaudella on säästetty yhteensä 0,9 miljardia hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Vaikka päästöt olivat alle EU15-maiden sallitun päästömäärän, EU-15-maat ja näissä jäsenvaltioissa sijaitsevat yritykset kompensoivat osan päästöistään päästövähennyshyvityksillä, mikä tarkoittaa sitä, että Kioto-tavoite ylittyi yhteensä 1,6 miljardilla hiilidioksidiekvivalenttitonnilla ja että päästövähennystoimet ovat lähes kaksinkertaiset alkuperäistä Kioto-tavoitetta suuremmat. Vuosina 1990 2011 BKT kasvoi 44 prosenttia EU15-maissa ja 45 prosenttia EU28-maissa. Vaikka talous kasvoi voimakkaasti, päästöt vähenivät, mikä osoittaa, etteivät talouskasvu ja kasvihuonekaasupäästöt ole riippuvaisia toisistaan. Vuosina 2010 ja 2011 EU28-maiden BKT kasvoi 1,4 prosenttia ja kasvihuonekaasupäästöt vähenivät 3,3 prosenttia. Kuva 1: Tosiasialliset päästöt (miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia) EU15-maissa FI 4 FI

Huom: Nuolet perustuvat päästöinventaariotietojen keskiarvoon kaudella 2008 2012 (vuoden 2012 päästöt perustuvat epäsuoriin tietoihin). Lähde: Euroopan komissio, EYK Vuoden 2011 päästöinventaariotietojen mukaan kahdeksan EU15-maata (Irlanti, Kreikka, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi ja Yhdistynyt kuningaskunta) todennäköisesti saavuttaa kansalliset päästövähennystavoitteensa kotimaisten päästövähennystensä avulla (ks. kuva 6). Irlannin ja Portugalin odotetaan saavuttavan tavoitteensa hiilinielujen avulla. Alankomaat, Belgia, Espanja, Itävalta ja Tanska voivat saavuttaa tavoitteensa käyttämällä Kioton pöytäkirjan mukaisia joustomekanismeja. Kun otetaan huomioon suunnitelmat käyttää Kioton pöytäkirjan mukaisia hyvityksiä, Luxemburg on jäljessä tavoitteestaan 1,7 prosenttia ja Italia 0,7 prosenttia (ks. kuva 6). Molemmat alisuoritukset voidaan korjata oikaisukauden aikana 1. Useimmissa niistä 13 jäsenvaltiosta, jotka liittyivät unioniin vuonna 2004 ja sen jälkeen, päästöjen on raportoitu kasvaneen hieman vuosina 2009 2012. Saatavilla olevat tiedot osoittavat kuitenkin, että kaikkien niiden yhdentoista jäsenvaltion, joilla on Kioto-tavoite, odotetaan täyttävän tai ylittävän sitoumuksensa. Arvioiden mukaan nämä jäsenvaltiot ylittivät Kioto-tavoitteensa ensimmäisellä velvoitekaudella yhteensä 2,4 miljardilla hiilidioksiditonnilla, lukuun ottamatta LULUCF-sektoria ja päästövähennyshyvityksiä. Kahdella muulla jäsenvaltiolla eli Kyproksella ja Maltalla ei ollut velvoitteita Kioton pöytäkirjan mukaisella ensimmäisellä velvoitekaudella. Hyvää vauhtia kohti Eurooppa 2020 -tavoitetta ja Kioto-tavoitetta 2013 2020 Kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat 1. tammikuuta 2013 alkaen panneet täytäntöön velvoitteitaan, joihin ne ovat sitoutuneet Kioton pöytäkirjan mukaisella toisella velvoitekaudella (2013 2020). Tästä päätettiin Dohan ilmastokokouksessa joulukuussa 2012. Vuonna 2009 1 100-päiväinen määräaika, joka alkaa sen jälkeen, kun lopullinen UNFCCC:n kasvihuonekaasuinventaarion tarkistusraportti vuosille 2008 2012 on julkaistu. FI 5 FI

hyväksytty ilmasto- ja energiapaketti 2 sisältää yhtenäisiä strategioita ja toimenpiteitä, joilla pannaan täytäntöön uudet velvoitteet Kioton pöytäkirjan mukaisella toisella velvoitekaudella ja torjutaan ilmastonmuutosta vuoteen 2020 saakka ja sen jälkeen. Se on myös yksi työllisyyttä sekä älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan Eurooppa 2020 -strategian viidestä yleistavoitteesta, mikä osoittaa, että ilmastotoimet on sisällytetty kokonaisuudessaan osaksi EU:n yleisiä toimintaperiaatteita. Unionin kokonaispyrkimys eli kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen vuoteen 2020 mennessä 20 prosentilla vuodesta 1990 jaetaan EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien ja siihen kuulumattomien toimialojen kesken. EU:n päästökauppajärjestelmän kolmannen vaiheen (2013 2020) valmistelut saatettiin menestyksekkäästi päätökseen ennen 1. tammikuuta 2013, mukaan lukien huutokauppapaikkojen hankinta, unionin yhteinen rekisteri sekä tarkkailua, raportointia, akkreditointia ja todentamista koskevat yhdenmukaistetut säännöt. EU:n päästökauppajärjestelmään kuulumattomien toimialojen osalta kullakin jäsenvaltiolla on taakanjakopäätöksen 3 nojalla omat sitovat vuotuiset päästökiintiönsä kaudelle 2013 2020. Vaikka EU on hyvää vauhtia saavuttamassa kokonaistavoitteensa EU:n päästökauppajärjestelmään kuulumattomien toimialojen osalta, 13 jäsenvaltion on tarpeen toteuttaa lisätoimia omien vuoden 2020 tavoitteidensa saavuttamiseksi. EU:n päästökauppajärjestelmään kuulumattomia toimialoja koskevien velvoitteiden täytäntöönpanon tilaa tarkkaillaan erityisesti EU-ohjausjaksolla 4. Vuonna 2011 EU28-maiden päästöt (mukaan lukien kansainvälisen lentoliikenteen päästöt) olivat 16,9 prosenttia pienemmät kuin vuonna 1990. Vuotta 2012 koskevien likimääräisten tietojen mukaan päästöt pienenivät edelleen 1 prosentilla vuonna 2012 ja olivat siis 18 prosenttia pienemmät kuin vuonna 1990. Kuvassa 2 esitetään EU:n päästötiedot vuoteen 2011 ulottuvista inventaarioista, likimääräiset päästötiedot vuodelta 2012 5 ja ennusteet vuoteen 2020 saakka (lukuun ottamatta kansainvälistä lentoliikennettä). Kuva 2 havainnollistaa, millainen on vuoteen 2020 ulottuva ilmasto- ja energiapaketin mukainen päästövähennystarve, lukuun ottamatta kansainvälistä lentoliikennettä (ilmasto- ja energiapaketin mukainen tavoitekehitys). Ensimmäisen velvoitekauden (2008 2012) tavoite on EU15-maiden yhteisen tavoitteen ja muiden jäsenvaltioiden kansallisten tavoitteiden summa 6. EU28-maiden toisen sitoumuskauden (2013 2020) tavoite on yhtä kuin 20 prosentin päästövähennys verrattuna perusvuoden päästöjen summaan 7. 2 3 4 5 6 7 Ks. tekniset huomautukset liitteessä. Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 406/2009/EY, tehty 23 päivänä huhtikuuta 2009, jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä. http://ec.europa.eu/europe2020/making-it-happen/index_en.htm Lisätietoja menetelmästä kasvihuonekaasupäästöjen kehityssuuntauksia ja ennusteita koskevasta Euroopan ympäristökeskuksen asiakirjasta. Kyproksen ja Maltan osalta käytetään keskimääräisiä päästöjä vuosina 2008 2012 (epäsuorat tiedot), koska näillä mailla ei ole ensimmäisen velvoitekauden mukaisia velvoitteita. Näitä tavoitteita kutsutaan usein päästöjen määrälliseksi rajoitus- ja vähennysvelvoitteeksi (QELRC). Lisätietoja niiden laskentamenetelmästä on asiaa koskevassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa Preparing the EU's Quantified Emission Limitation or Reduction Objective FI 6 FI

Tuoreimpien kasvihuonekaasupäästöennusteiden, joihin sisältyy myös ilmasto- ja energiapaketin täytäntöönpano, mukaan EU kokonaisuudessaan saavuttaa vuoden 2020 tavoitteensa (ks. kuvassa 7). Kuva 2: Tosiasialliset päästöt (miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia) EU28-maissa (lukuun ottamatta kansainvälistä lentoliikennettä ja LULUCF-sektoria). Huom: (*) EU15-maiden yhteisen tavoitteen ja EU13-maiden kansallisten tavoitteiden summa (Maltan ja Kyproksen osalta keskimääräiset päästöt vuosilta 2008 2012 (epäsuorat tiedot)) (**) Taakanjakopäätöksen mukaisten, jäsenvaltioiden vuotuisten päästökiintiöiden ja päästökauppajärjestelmän päästökaton summa, lukuun ottamatta kansainvälistä lentoliikennettä. Lähde: Euroopan komissio, EYK 2. TOSIASIALLINEN EDISTYMINEN VUOSINA 1990 2011 2.1. Kasvihuonekaasupäästöjen kehityssuunnat jäsenvaltioissa EU:n kasvihuonekaasupäästöjen yleistä kehityssuuntaa ohjaa edelleen voimakkaasti kehitys kahdessa suurimmassa päästöjen aiheuttajassa eli Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Nämä maat aiheuttavat noin kolmanneksen EU:n kokonaispäästöistä. Näiden kahden jäsenvaltion kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet yhteensä 539 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia Kioton perusvuodesta. Myönteinen kehitys Saksassa johtuu pääasiassa tehokkuuden parantumisesta sähkö- ja lämpövoimaloissa, uusiutuvien energialähteiden osuuden kasvusta sekä talouden nykyaikaistamisesta viidessä uudessa osavaltiossa Saksojen yhdistymisen jälkeen. Kasvihuonekaasupäästöjen (QELRO) based on the EU Climate and Energy Package, 13.2.2012, http://ec.europa.eu/clima/policies/international/negotiations/docs/swd_13022012_en.pdf. FI 7 FI

vähentyminen Yhdistyneessä kuningaskunnassa johtuu etupäässä öljyn ja hiilen vaihtamisesta maakaasuun sähköntuotannossa sekä toimenpiteistä dityppioksidipäästöjen vähentämiseksi apidiinihapon tuotannossa. Vuonna 2011 Italia oli EU28-maista kolmanneksi suurin päästöjen aiheuttaja (10,7 prosenttia kokonaispäästöistä) ja Ranska vain pienellä erolla neljänneksi suurin (10,6 prosenttia kokonaispäästöistä). Vuonna 2011 Italian kasvihuonekaasupäästöt olivat 5,4 prosenttia pienemmät kuin vuonna 1990. Vuosina 1990 2004 Italiassa kasvoivat pääasiassa tieliikenteen, sähkön- ja lämmöntuotannon sekä öljynjalostuksen päästöt, mutta sittemmin maan kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt ovat vähentyneet yli 15 prosenttia. Vuonna 2011 Ranskan päästöt olivat 12,7 prosenttia pienemmät kuin vuonna 1990. Ranskassa adipiinihapon tuotannosta aiheutuvia dityppioksidipäästöjä on vähennetty tuntuvasti, mutta tieliikenteen hiilidioksidipäästöt ovat kasvaneet vuosina 1990 2011. EU28-maista Puola oli 8,7 prosentillaan viidenneksi suurin ja Espanja 7,7 prosentillaan kuudenneksi suurin päästöjen aiheuttaja vuonna 2011 (kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä). Vuosina 1990 2011 Puola vähensi päästöjään 12,6 prosenttia, ja sen päästöt ovat vähentyneet 29,1 prosenttia perusvuodesta (1988). Suurimmat syyt päästöjen vähenemiseen Puolassa kuten muissakin uusissa jäsenvaltioissa olivat raskaan teollisuuden energiatehokkuuden parantuminen ja talouden yleinen nykyaikaistaminen 1980- luvun lopussa ja 1990-luvun alussa. Silmiinpistävä poikkeus oli liikenne (erityisesti tieliikenne), jonka päästöt kasvoivat huomattavasti. Vuosina 1990 2011 Espanjan päästöt kasvoivat 23,9 prosenttia ja 21 prosenttia perusvuodesta. Kasvu johtuu suureksi osaksi tieliikenteen, sähkön- ja lämmöntuotannon sekä tuotantoteollisuuden päästöjen kasvusta. Vuonna 2011 päästöt olivat 21 jäsenvaltiossa pienemmät kuin perusvuonna. Espanjan, Kreikan, Irlannin, Itävallan ja Portugalin kasvihuonekaasupäästöt olivat suuremmat kuin perusvuonna (joka useimmilla on 1990). Kypros ja Malta eivät ole sitoutuneet vähentämään päästöjä Kioton pöytäkirjan mukaisella ensimmäisellä velvoitekaudella. Näissä kahdessa jäsenvaltiossa vuoden 2011 päästöt olivat noin 50 prosenttia suuremmat kuin vuonna 1990. Kasvihuonekaasupäästöjen prosentuaalinen muutos perusvuoden ja vuoden 2011 välillä vaihtelee -56 prosentista (Liettua) +21 prosenttiin (Espanja). 2.2. Kasvihuonekaasuintensiteetti ja asukaskohtaiset päästöt vuonna 2011 Kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet sekä EU28- että EU15-maissa samalla, kun talous on kasvanut voimakkaasti. Kuva 3 osoittaa, että talouskasvu ja kasvihuonekaasupäästöt ovat vuodesta 1990 olleet yhä vähemmän riippuvaisia toisistaan. Kuva 3: BKT:n reaalinen kehitys, kasvihuonekaasupäästöt (GHG) ja päästöintensiteetti (eli tuotettujen kasvihuonekaasupäästöjen ja BKT:n välinen suhde GHG/BKT) indeksi (1990 = 100) FI 8 FI

Lähde: EYK, talouden ja rahoituksen pääosasto (Ameco-tietokanta) ja Eurostat Vuosina 1990 2011 EU28-maiden BKT kasvoi 45 prosenttia ja päästöt vähenivät 18,3 prosenttia. EU15-maissa BKT kasvoi 44 prosenttia ja kasvihuonekaasupäästöt vähenivät 14,9 prosenttia. Vuosina 2010 ja 2011 EU28-maiden BKT kasvoi 1,4 prosenttia ja kasvihuonekaasupäästöt vähenivät 3,3 prosenttia. Kasvihuonekaasupäästöjen kokonaisintensiteetti (eli päästöt taloudellisen tuotoksen yksikköä kohti) on EU28-maissa vähentynyt tasaisesti vuodesta 1990, ja vuonna 2011 se oli pudonnut lähes puoleen vuodesta 1990 (ks. kuva 3). Vuosina 1990 2011 kasvihuonekaasuintensiteetti väheni kaikissa jäsenvaltioissa. Eniten se väheni Slovakiassa ja Virossa (kummassakin -66 prosenttia), Romaniassa, Liettuassa ja Irlannissa (kussakin -62 prosenttia) sekä Puolassa (-60 prosenttia). Vähiten muutosta tapahtui Kroatiassa (-18 prosenttia), Portugalissa (-20 prosenttia), Italiassa, Kreikassa ja Maltassa (kussakin -23 prosenttia) sekä Espanjassa (-24 prosenttia). Asukaskohtaiset päästöt olivat EU28-maissa noin 9 hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuonna 2011. Asukaskohtaiset päästöt vähenivät 23 prosenttia vuodesta 1990. Vuoden 2011 asukaskohtaiset kasvihuonekaasupäästöt kuitenkin vaihtelevat edelleen huomattavasti jäsenvaltioittain: 5,5 hiilidioksidiekvivalenttitonnista (Latvia) 23,6 hiilidioksidiekvivalenttitonniin (Luxemburg). Asukaskohtaiset päästöt määräytyvät paljolti kunkin maan energiaintensiteetin ja energialähteiden valikoiman perusteella. Myös asukaskohtaisten päästöjen kehityssuunnat ovat vuodesta 1990 alkaen vaihdelleet jäsenvaltioittain suuresti. Asukaskohtaiset päästöt ovat vuodesta 1990 lähtien vähentyneet eniten (yli 20 prosenttia) Keski- ja Itä-Euroopassa sijaitsevissa jäsenvaltiossa, Luxemburgissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Saksassa, Tanskassa, Ruotsissa, Ranskassa, Irlannissa ja Belgiassa. Kyproksessa, Maltassa, Portugalissa, Sloveniassa ja Espanjassa asukaskohtaiset päästöt ovat kasvaneet vuodesta 1990. Näiden maiden asukaskohtaiset päästöt ovat kuitenkin FI 9 FI

pienemmät kuin unionin keskiarvo, lukuun ottamatta Kyprosta (ks. myös kuva 2 komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa). 2.3. Kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2011 verrattuina vuoteen 2010 Vuonna 2011 kasvihuonekaasupäästöt vähenivät EU28-maissa 3,3 prosenttia (155,3 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia), mikä johtuu pääasiassa leudommasta talvesta Euroopassa ja siten pienemmästä lämmityksen kysynnästä. Vuonna 2011 päästöt olivat alhaisimmillaan sitten vuoden 1990. Vielä edellisvuonna 2010 päästöt olivat kasvaneet (+ 2,4 prosenttia). Vuonna 2010 tapahtunut kasvu, jota edelsi jyrkkä pudotus vuonna 2009 (-7,1 prosenttia), johtuu pääasiassa talouden piristymisestä ja tavanomaista kylmemmästä talvesta (ks. myös kuva 1). Vuonna 2011 päästöt vähenivät eniten (yli 106 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia) asuin- ja liikerakennusten alalla, joka myös antoi suurimman panoksen EU28-maiden kokonaispäästövähennykseen edellisvuoteen verrattuna. Suurimmat syyt tämän kehityksen taustalla olivat keskimääräistä lämpimämpi talvi ja siten pienempi lämmityksen tarve. Toiseksi eniten päästöt vähenivät julkisen sähkön- ja lämmöntuotannon alalla (lähes 20 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia) ja kolmanneksi eniten tuotantoteollisuuden ja rakentamisen alalla (noin 12 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia). Yhteensä näiden kolmen alan osuus oli 89 prosenttia EU:n päästöjen kokonaisvähennyksestä vuosina 2010 ja 2011. Päästöt kasvoivat vuoteen 2010 verrattuna seuraavissa seitsemässä jäsenvaltiossa: Bulgaria (9,6 prosenttia), Romania (5,8 prosenttia), Viro (4,8 prosenttia), Liettua (2,3 prosenttia), Malta (0,8 prosenttia), Espanja (0,5 prosenttia) ja Slovenia (0,1 prosenttia). Muissa 21 jäsenvaltiossa kasvihuonekaasupäästöt vähenivät. Eniten ne vähenivät Suomessa (-10,1 prosenttia), Belgiassa (-8,8 prosenttia), Tanskassa (-8.1 prosenttia), Alankomaissa (-7,1 prosenttia) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (-7 prosenttia). 2.4. Päästöjen kehityssuunnat keskeisillä aloilla Energiahuolto ja energian käyttö, mukaan lukien liikenne, ovat päästöjen kannalta keskeisimmät alat. Niistä aiheutui 79 prosenttia unionin kaikista päästöistä vuonna 2011. Maataloudesta aiheutuu 10 prosenttia kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä, teollisuuden prosesseista 7 prosenttia ja jätteistä 3 prosenttia. Liuotinten jne. osuus kaikista päästöistä on alle 0,3 prosenttia (ks. kuva 4). Kuva 4: Päästöjen osuus aloittain EU28-maissa FI 10 FI

Lähde: Vuoden 2012 kansalliset inventaariot, EYK Liikenteen päästöjen merkittävä kasvu on vuodesta 1990 lähtien tehnyt osittain tyhjäksi energia-alalla, maataloudessa, teollisuuden prosesseissa ja jätealalla saavutetut vähennykset (lisätietoja oheisessa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa). Liikenteen kokonaispäästöt ovat kuitenkin vähentyneet vuodesta 2007. Kuva 5: Muutos EU28-maiden kasvihuonekaasupäästöissä toimialoittain ja toimialojen osuudet kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä Lähde: Vuoden 2012 kansalliset inventaariot, EYK Tämänhetkisiin toimenpiteisiin perustuvien ennusteiden mukaan energiahuollon päästöt vähenevät edelleen vuosina 2011 2020, mikä pääasiassa johtuu uusiutuvaa energiaa koskevasta politiikasta ja EU:n päästökauppajärjestelmästä. Myös energian käytöstä ja FI 11 FI

vähäisemmässä määrin liikenteestä peräisin olevien päästöjen ennustetaan vähenevän. Liikenteen osalta kysynnän kasvun oletetaan kompensoituvan eri liikennemuotojen tehokkuuden parantumisella ja jossain määrin myös rautatiekuljetusten edistämisellä. Maatalouden päästöissä ei juurikaan odoteta tapahtuvan muutoksia vuoteen 2020 mennessä. Kansallisten ennusteiden mukaan teollisuuden päästöt alkavat taas kasvaa. Jätehuollosta aiheutuvat päästöt vähenevät edelleen, mutta ne kasvavat liuotinten jne. alalla. 3. EDISTYMINEN KIOTO-TAVOITTEEN SAAVUTTAMISESSA 3.1. Ensimmäinen velvoitekausi (2008 2012) 3.1.1. EU28-maat Vuonna 2011 EU28-maiden kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat 18,3 prosenttia pienemmät kuin vuonna 1990. Tämä arvio perustuu inventaariotietoihin, jotka EU27-maat ovat toimittaneet komissiolle ja Kroatia UNFCCC:lle. Vähennys on vielä suurempi, kun otetaan huomioon vaikutukset, jotka aiheutuvat hiilinieluista ja jäsenvaltioiden Kioton mekanismien kautta hankkimista päästövähennyshyvityksistä. 3.1.2. EU15-maat Uusimpien inventaariotietojen mukaan EU15-maiden kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat vuoteen 2011 mennessä vuosittain keskimäärin 14,9 prosenttia alle perusvuoden tason ja 12,2 prosenttia alle perusvuoden tason ensimmäisellä velvoitekaudella (2008 2012) 8. Kun huomioon otetaan lisäksi 1) valtioiden käyttämät Kioto-mekanismit, joiden ansiosta päästöjen odotetaan vähenevän 1,9 prosenttia lisää (vrt. kohta 3.2), ja 2) hiilinielujen kokonaispoistumat, jotka johtuvat Kioton pöytäkirjan 3 artiklan 3 ja 4 kappaleessa tarkoitetusta toiminnasta EU15-maissa, mikä vastaa 1,5 prosentin vähennystä (ks. kohta 3.3), EU15-maiden odotetaan vähentäneen päästöjään 15,5 prosenttia ensimmäisellä velvoitekaudella. EU15-maat ovat siksi hyvää vauhtia ylittämässä vähennystavoitteensa lähes kaksinkertaisesti ensimmäisellä velvoitekaudella Kioton pöytäkirjaan perustuvan yhteistoteutussopimuksen yhteydessä. 3.1.3. EU11-maat Muut 11 maata, joilla on Kioton pöytäkirjan ensimmäisen velvoitekauden mukaisia tavoitteita (eli ei Kypros ja Malta), vähensivät päästöjään 38,7 prosenttia Kioton pöytäkirjan mukaisiin perusvuosiin verrattuna. Päästöjen odotetaan vähentyneen edelleen vuonna 2012. Vuoden 2011 inventaariotietojen mukaan nämä 11 jäsenvaltiota todennäköisesti saavuttavat Kioton pöytäkirjan mukaiset tavoitteensa ensimmäisellä velvoitekaudella. Slovenia on EU11-maista ainoa, joka vielä äskettäin harkitsi Kioton mekanismin mukaisista hankkeista saatavien hyvitysten käyttämistä täydentääkseen kansallisia vähennystoimenpiteitään. Uusimpien 8 Luku perustuu arvioituun ajankohtaan vuonna 2012. FI 12 FI

tietojen mukaan Slovenia voisi saavuttaa Kioton tavoitteensa myös ilman näitä mekanismeja. Muut EU11-maat ovat myyneet tai aikovat myydä osan käyttämättömistä sallituista päästömääräyksiköistään (AAU) (ks. kohta 3.2). Kuva 6: Suhteellinen ero EU:n päästökauppajärjestelmään kuulumattomien toimialojen ensimmäisen velvoitekauden kasvihuonekaasupäästöjen ja vastaavien, vuosien 2008 2012 Kioto-tavoitteiden (mukaan lukien LULUCF-sektori) välillä ilman Kioton mekanismeja ja niiden kanssa. Ero ilmaistaan prosentteina perusvuoden päästöistä (mukaan lukien EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvat ja kuulumattomat toimialat). Negatiiviset arvot ilmaisevat tavoitteista jäämisen ja positiiviset arvot tavoitteiden ylittymisen prosenttiosuutena perusvuoden päästöistä. FI 13 FI

Lähde: EYK 3.2. EU:n jäsenvaltioiden ja toiminnanharjoittajien ennakoitu Kioton mekanismien käyttö EU:n päästökauppajärjestelmässä toisen vaiheen kansallisissa jakosuunnitelmissa asetetaan kunkin jäsenvaltion osalta yläraja sille, miten paljon toiminnanharjoittajat voivat hyödyntää hankepohjaisia päästövähennyshyvityksiä, joita saadaan yhteistoteutuksesta (JI) ja puhtaan kehityksen mekanismista (CDM). EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvat laitokset voivat kaikissa jäsenvaltioissa käyttää yhteensä keskimäärin 278 miljoonaa sertifioitua FI 14 FI

päästövähennystä tai päästövähennysyksikköä joka vuosi vuosina 2008 2012, mikä on 13,4 prosenttia EU:n päästökatosta kyseisenä ajanjaksona. Toiminnanharjoittajat käyttivät tosiasiassa 1 058,7 miljoonaa sertifioitua päästöoikeutta tai päästövähennysyksikköä, mikä oli 10,8 prosenttia kaikista velvoitteiden täyttämiseksi palautetuista yksiköistä. Palautettujen hyvitysten määrä kasvoi 4 prosentista (vuonna 2008) 26 prosenttiin (vuonna 2012) todennettujen päästöjen kokonaismäärästä, mikä johtui kansainvälisten päästökompensaatioiden hintojen laskusta. Vuodesta 2013 JI- ja CDMpäästövähennyshyvityksiin sovelletaan uusia sääntöjä, jotka on vahvistettu EU:n päästökauppadirektiivissä. Yhdeksän EU15-maata sekä Slovenia ovat ilmoittaneet aikovansa hankkia ja käyttää Kioton mekanismien mukaisia kansainvälisiä päästövähennyshyvityksiä saavuttaakseen Kiototavoitteensa. Nämä maat arvioivat hankkivansa kaiken kaikkiaan jopa 82 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa Kioton pöytäkirjan mukaisella ensimmäisellä velvoitekaudella. Tämä tarkoittaisi, että EU15-maat etenisivät 1,9 prosenttiyksikköä ja Slovenia 4,9 prosenttiyksikköä kohti Kioto-tavoitteita (ks. taulukko 12 komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa). Nämä 10 jäsenvaltiota aikoivat investoida yhteensä jopa 2,4 miljardia euroa hankkiakseen yksiköitä yhteistoteutuksen, puhtaan kehityksen mekanismin tai sallittujen päästömääräyksiköiden kaupan kautta. Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti ja Itävalta ovat osoittaneet eniten määrärahoja viisivuotiselle velvoitekaudelle. Slovenian budjetin arvioidaan olevan 80 miljoonaa euroa. Kun otetaan huomioon talouden taantuman jatkumisen vaikutukset kasvihuonekaasupäästöihin, jäsenvaltiot eivät välttämättä tarvitse yhtä paljon kansainvälisiä hyvityksiä kuin alun perin on arvioitu. Tuoreimpien saatavilla olevien tietojen mukaan jäsenvaltioiden myymiä päästömääräyksiköitä on siirretty tähän mennessä noin 68,2 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, mutta on mahdollista, että joitakin sovittuja määriä ei ole vielä siirretty. Bulgaria, Latvia, Liettua, Slovakia, Tšekki, Viro ja Unkari ovat ilmoittaneet aikovansa myydä lisää sallittuja päästömääräyksiköitä. Yhdistynyt kuningaskunta on säätänyt peruuttavansa mahdolliset Kioto-tavoitteen ja kansallisen hiilidioksidibudjetin välisestä erosta syntyvät ylimääräiset sallitut päästömääräyksiköt ensimmäisen velvoitekauden jälkeen. 3.3. Hiilinielujen hyödyntämissuunnitelmat Kasvihuonekaasujen päästölähteisiin kohdistuvien strategioiden ja toimenpiteiden lisäksi jäsenvaltiot voivat hyödyntää hiilinieluja. Saatavilla olevien tietojen mukaan Kioton pöytäkirjan 3 artiklan 3 kappaleen mukaisilla metsittämistoimilla ja metsien uudistamistoimilla saadaan EU15-maissa sidottua velvoitekauden aikana yhteensä 17,1 miljoonaa hiilidioksiditonnia vuodessa. Lisäksi 3 artiklan 4 kappaleessa määriteltyjen toimien avulla voitaneen EU15-maissa sitoa velvoitekauden aikana noin 46,7 miljoonaa hiilidioksiditonnia vuodessa. Jos otetaan huomioon myös EU13-maiden panos, näillä toimilla voidaan sitoa yhteensä 23,3 miljoonaa ja 60,6 miljoonaa hiilidioksiditonnia vuodessa (lisätietoja komission yksiköiden valmisteluasiakirjan taulukossa 13). Kioton pöytäkirjan 3 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisilla toimilla voidaan ennusteiden mukaan vähentää EU15-maissa päästöjä velvoitekauden aikana yhteensä 63,9 miljoonaa hiilidioksiditonnia vuodessa. Tämä on noin 1,5 prosenttiyksikköä EU15-maiden vähennysvelvoitteesta ensimmäisellä velvoitekaudella verrattuna perusvuoden päästöihin. FI 15 FI

4. EDISTYMINEN VUODEN 2020 TAVOITTEEN SAAVUTTAMISESSA 4.1. Unionin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoite vuoteen 2020 mennessä Ilmasto- ja energiapaketissa EU28-maille asetettiin tavoitteeksi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttia vuoteen 1990 verrattuna, mikä vastaa 14 prosentin vähennystä vuoteen 2005 verrattuna. Tämä on myös perusta EU:n kansainväliselle velvoitteelle Kioton pöytäkirjan mukaisella toisella velvoitekaudella 2013 2020. Tämä pyrkimys jaetaan EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien ja kuulumattomien toimialojen välillä seuraavasti: (a) (b) EU:n päästökauppaan kuuluvilla toimialoilla päästöjä vähennetään vuoteen 2020 mennessä 21 prosenttia vuodesta 2005 ja EU:n päästökauppaan kuulumattomilla toimialoilla päästöjä vähennetään taakanjakopäätöksen nojalla vuoteen 2020 mennessä noin 10 prosenttia vuodesta 2005. Taakanjakopäätös kattaa pääasiassa liikenteestä, rakennuksista, pienistä yrityksistä ja palveluista sekä maataloudesta ja jätehuollosta aiheutuvat päästöt. EU:n päästökauppajärjestelmässä annetaan EU:n laajuinen päästökatto, mutta jäsenvaltioiden on määriteltävä ja pantava täytäntöön täydentäviä kansallisia strategioita ja toimenpiteitä päästöjensä rajoittamiseksi taakanjakopäätöksen mukaisilla aloilla. Taakanjakopäätöksessä vahvistetaan vuotuiset päästökiintiöt vuosille 2013 2020. 4.2. Etäisyys tavoitteisiin Jäsenvaltioiden vuonna 2013 toimittamien ennusteiden mukaan EU:n päästöjen odotetaan olevan 21 prosenttia pienemmät vuonna 2020 kuin vuonna 1990, kun kansainvälinen lentoliikenne otetaan huomioon, ja 22 prosenttia pienemmät, kun kansainvälistä lentoliikettä ei oteta huomioon. EU28-maat ovat hyvää vauhtia saavuttamassa Eurooppa 2020 -tavoitteen. Lisätoimia on kuitenkin vielä toteutettava 13 jäsenvaltiossa, jotta ne täyttäisivät omat vuoden 2020 tavoitteensa EU:n päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla aloilla. Jäsenvaltioista 15 todennäköisesti täyttää nämä velvoitteet nykyisten strategioiden ja toimenpiteiden avulla. Kuva 7 osoittaa kunkin jäsenvaltion osalta eron EU:n päästökauppajärjestelmään kuulumattomien toimialojen vuoteen 2020 ulottuvien nykyisiin toimenpiteisiin perustuvien kasvihuonekaasuennusteiden ja vuoden 2020 tavoitteiden välillä prosenttiosuutena vuoden 2005 päästöistä. Tässä analyysissä ei kuitenkaan oteta huomioon taakanjakopäätöksessä säädettyjä joustomekanismeja, kuten kansainvälisistä hankkeista saatavien hyvitysten käyttöä tai päästökiintiöiden ylijäämän siirtoa jäsenvaltioiden välillä. Kuva osoittaa myös eron vuoden 2011 päästöjen ja taakanjakopäätöksen mukaisten vuoden 2013 kansallisten tavoitteiden välillä. Osana talouspolitiikan EU-ohjausjaksoa komissio tekee nykyisiin toimenpiteisiin perustuvien päästöennusteiden perusteella erityisen analyysin siitä, miten yksittäiset jäsenvaltiot ovat edistyneet vuoden 2020 tavoitteidensa saavuttamisessa. Viimeisimmän analyysin (joka FI 16 FI

sisältyy osana talouspolitiikan EU-ohjausjaksoa kesäkuun 2013 alussa julkaistuihin komission yksiköiden valmisteluasiakirjoihin 9 ) perusteella on tehty päätelmiä, jotka on vahvistettu uusimmissa ennusteissa, jotka jäsenvaltiot toimittivat sen jälkeen, kun Euroopan ympäristökeskus oli tehnyt laadunvarmistuksen ja täydentänyt tietoja 10. Nämä päätelmät ovat seuraavat: Luxemburgin kasvihuonekaasupäästöjen ennustetaan kasvavan kansallista tavoitetta selvästi suuremmiksi (23 prosenttiyksikköä). Vuoden 2012 päästöt ovat myös suuremmat kuin vuoden 2013 tavoitteet taakanjakopäätöksen yhteydessä. Kasvihuonekaasupäästöjä voitaisiin vähentää merkittävästi lisäämällä energiatuotteiden verotusta liikenteen alalla, kuten maakohtaisessa suosituksessa korostetaan. Myös Irlannin kasvihuonekaasupäästöjen odotetaan kasvavan tavoitetta selvästi suuremmiksi (18 prosenttiyksikköä), mikä johtuu päästöjen huomattavasta kasvusta liikenteen ja maatalouden alalla. Irlanti kuitenkin esitti vuonna 2013 ehdotuksen vähähiilistä kehitystä koskevaksi laiksi, joka sisältää useita aloitteita päästöjen vähentämiseksi. Belgian päästöjen ennustetaan jäävän kansallisesta tavoitteesta 11 prosenttiyksikköä. Belgiaa koskevassa maakohtaisessa suosituksessa korostettiin tältä osin, että viranomaisten välille on luotava selvä tehtävänjako sen varmistamiseksi, että tavoitteiden saavuttamisessa edistytään erityisesti liikenteen ja rakennusalalla. Lisäksi olisi ryhdyttävä toimiin verorasituksen siirtämiseksi työn verottamisesta vähemmän kasvua vääristävään verotukseen, kuten ympäristöveroihin. Lisäksi ennusteet osoittavat, että viisi muuta jäsenvaltiota (Liettua, Espanja, Itävalta, Suomi ja Italia) jää tavoitteestaan yli kolmella prosentilla. Näiden jäsenvaltioiden nykyiset toimenpiteet eivät todennäköisesti ole riittäviä kansallisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Puolan ja Viron kansallisten ennusteiden mukaan nämä maat ylittävät tavoitteensa selkeästi. Puolan ennusteet laadittiin kuitenkin jo vuosina 2010 ja 2011. Viimeaikaiset PRIMES- ja GAINS-malleihin perustuvat EU:n perustason ennusteet osoittavat, että Puolan voi olla vaikea noudattaa sitoumustaan. Viron päästöt puolestaan ovat odotettua suuremmat. Likimääräisten tietojen mukaan Viron päästöt ovat vuonna 2012 suuremmat kuin sille taakanjakopäätöksessä vuodeksi 2013 asetettu tavoite. Viron voi myös olla vaikea noudattaa sitoumustaan. Talouspolitiikan EU-ohjausjakson 2013 yhteydessä neuvosto antoi useita maakohtaisia suosituksia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä. Neuvosto suositti, että Belgia, Tšekki, 9 10 http://ec.europa.eu/europe2020/making-it-happen/country-specific-recommendations/index_en.htm Jäsenvaltioiden toimittamille tiedoille tehtiin laadunvarmistus ja niitä täydennettiin ja mukautettiin tarvittaessa. Useille jäsenvaltioille oli laadittava arvio EU:n päästökauppajärjestelmään kuulumattomien toimialojen päästöjen osuudesta. Tietojen täydentämisessä sekä EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien ja kuulumattomien toimialojen päästöjen osuuden arvioimisessa käytettiin EU:n perustason tietoja vuosilta 2012 ja 2013 ja hyväksyttyjä toimenpiteitä koskevaa ennustetta PRIMES- ja GAINSmallien perusteella. Nämä ennusteet antavat myös viitteitä siitä, ovatko ennusteen tulokset riippuvaisia eri menetelmistä, olettamista ja erityisistä parametreista, joihin kehityssuunnat pohjautuvat. FI 17 FI

Ranska, Unkari, Italia, Latvia, Liettua, Romania ja Espanja siirtävät verorasitusta pois työstä vähemmän kasvua vääristävään verotukseen, kuten ympäristöverotukseen. Se suositti myös, että Viro, Liettua ja Luxemburg soveltavat tarkoituksenmukaisia finanssipoliittisia toimenpiteitä energiatehokkuuden parantamiseksi liikenteen alalla. Lisäksi neuvosto suositti, että Bulgaria, Tšekki, Viro, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Romania ja Slovakia parantavat energiatehokkuutta. Yhdistyneelle kuningaskunnalle suositettiin uuteen energiakapasiteettiin investoimisen edistämistä, mukaan lukien uusiutuvat energialähteet. Kuva 7: Ennustettu etäisyys vuoden 2020 tavoitteisiin EU:n päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla toimialoilla sekä ero vuoden 2012 päästöjen ja EU:n päästökauppajärjestelmään kuulumattomien toimialojen vuoden 2013 tavoitteen välillä. Negatiiviset arvot ilmaisevat ylisuorittamisen ja positiiviset arvot alisuorittamisen prosentteina vuoden 2005 päästöistä. FI 18 FI

Lähde: EYK, Euroopan komissio, jäsenvaltioiden ennusteiden perusteella. 5. UNIONIN ILMASTONMUUTOSPOLITIIKAN TÄYTÄNTÖÖNPANON TILA 5.1. Päästöjen väheneminen Vuoden 2009 ilmasto- ja energiapaketin täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevan työn pohjalta on voitu onnistuneesti käynnistää EU:n päästökauppajärjestelmän kolmas vaihe (2013 2020) ja saattaa päätökseen täytäntöönpanotoimenpiteet taakanjakopäätöksen mukaisesti. FI 19 FI

5.1.1. EU:n päästökauppajärjestelmä EU:n päästökauppajärjestelmä kattaa yli 12 000 voimalaa ja tuotantolaitosta EU:n 28 jäsenvaltiossa sekä Islannissa, Norjassa ja Liechtensteinissa. Vuodesta 2012 järjestelmään ovat kuuluneet myös niiden lentoyhtiöiden päästöt, jotka liikennöivät näissä maissa sijaitsevien lentokenttien välillä ja näihin maihin läheisissä yhteyksissä olevien alueiden lentokentille. EU:n keskimääräinen vuotuinen päästökatto vuosina 2008 2012 oli noin 2 081 miljoonaa päästöoikeutta vuodessa. Kiinteiden laitosten todennetut kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet edelleen. Vuonna 2012 ne olivat 1 867 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia eli noin kaksi prosenttia alle vuoden 2011 tason laitosten osalta ja 10 prosenttia alle päästökaton. Lentoyhtiöiden raportoimat todennetut päästöt ovat lähes 84 miljoonaa tonnia. Laitokset noudattivat vaatimuksia erittäin hyvin. Vain vajaa prosentti EU:n päästökauppajärjestelmään osallistuvista laitoksista ei palauttanut kaikkia vuoden 2012 päästöjään vastaavaa määrää päästöoikeuksia 30. huhtikuuta 2013 mennessä. Vuodesta 2012 alkaen lentoliikenteen päästöihin sovelletaan päästökattoa EU:n päästökauppajärjestelmässä. Tähän mennessä ne ilma-alusten käyttäjät, jotka vastasivat yli 98 prosentista EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvista vuoden 2012 ilmaliikenteen päästöistä, toteuttivat 30. huhtikuuta 2013 mennessä onnistuneesti ne toimet, joita niiltä edellytetään päästökauppalainsäädännön noudattamiseksi. Ns. keskeyttämispäätöksen (huhtikuussa 2012 annettu ns. stop the clock -päätös) mukaisesti ilma-alusten käyttäjät voivat vuoden 2012 osalta rajoittaa vastuunsa ainoastaan Euroopan sisäisiin lentoihin. Tällöin niiden on myös 27. toukokuuta mennessä pitänyt palauttaa Euroopan ulkopuolisia lentoja koskevat ilmaiset päästöoikeutensa. Kuten tarkistetussa EU:n päästökauppadirektiivissä säädetään, kaikki EU:n päästökauppajärjestelmän toiminnot on keskitetty yhteen ainoaan rekisteriin, jonka toiminnasta vastaa komissio. Toukokuussa 2013 rekisteriin sovellettavaa sääntelykehystä tarkistettiin, jotta voitiin saattaa päätökseen kolmannen vaiheen edellyttämät toiminnot. Uudessa asetuksessa säädetään myös taakanjakopäätöksen mukaisesti tehtävien transaktioiden merkitsemisestä rekisteriin. Komissio viimeistelee parhaillaan komission päätöstä 2011/278/EU koskevien kansallisten täytäntöönpanotoimien arviointia. Komissio arvioi, onko päästöoikeuksien maksutta tapahtuva alustava jako teollisuuslaitoksille tehty kussakin jäsenvaltiossa EU:n päästökauppajärjestelmän kolmannen vaiheen yhdenmukaistettujen jakosääntöjen mukaisesti. Huutokauppa-asetusta tarkistetaan parhaillaan huutokauppa-aikataulun osalta. Yhteispäätösmenettelyssä on parhaillaan käsiteltävänä ehdotus päätökseksi, jolla selvennetään EU:n päästökauppadirektiivin säännöksiä sen osalta, mitä valtuuksia komissiolla on mukauttaa päästöoikeuksien huutokauppojen ajankohtaa poikkeuksellisissa olosuhteissa. Lisäksi komissio on antanut kertomuksen Euroopan hiilimarkkinoiden tilasta, jossa esitetään mahdollisia rakennetoimenpiteitä epätasapainon korjaamiseksi. Soveltaen ankarasti edellä mainittua direktiiviä Euroopan komissio on hyväksynyt kahdeksan jäsenvaltion esittämät pyynnöt saada jakaa siirtymäkauden aikana maksutta päästöoikeuksia voimasektorilleen myös vuoden 2012 jälkeen. FI 20 FI

Kesäkuussa komissio laati asetusehdotuksen, jossa vahvistetaan yläraja, johon saakka EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvat toiminnanharjoittajat saavat käyttää Kioton pöytäkirjan mukaisista hankepohjaisista mekanismeista (eli puhtaan kehityksen mekanismista ja yhteistoteutuksesta) saatuja hyvityksiä päästöjen enimmäisrajojen noudattamiseksi vuosina 2013 2020. Parhaillaan toteutetaan toimia, joilla pyritään helpottamaan niiden kahden uuden asetuksen täytäntöönpanoa, jotka koskevat EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien toiminnanharjoittajien ja lentoliikenteen harjoittajien kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailua ja raportointia sekä päästöselvitysten todentamista, todentajien akkreditointia ja valvontaa. Tarkoituksena on yhtenäistää sovellettavia sääntöjä edelleen. Parhaillaan ollaan myös laatimassa ohjeasiakirjoja, malleja ja usein kysyttyjä kysymyksiä, joiden avulla jäsenvaltioita tuetaan niiden täytäntöönpanotoimissa kolmannella päästökauppakaudella. Tärkeänä ensimmäisenä askeleena kohti mannertenvälistä päästökauppajärjestelmien yhteistyötä komissio ja Australia sopivat vuonna 2012 etenemissuunnitelmasta, jolla EU:n ja Australian päästökauppajärjestelmät liitetään toisiinsa. Toukokuussa komissio sai neuvostolta valtuudet neuvotella vuoden 2015 puoleenväliin mennessä EU:n puolesta sopimus näiden päästökauppajärjestelmien täydellisestä yhteenliittämisestä, jonka oletetaan tapahtuvan viimeistään 1. heinäkuuta 2018. Neuvoston antamien valtuuksien perusteella komissio neuvottelee myös Sveitsin kanssa EU:n ja Sveitsin päästökauppajärjestelmien yhdistämisestä. 5.1.2. Muut toimintalinjat ja toimenpiteet Taakanjakopäätöksen mukaiset jäsenvaltioiden vuotuiset päästökiintiöt hiilidioksidiekvivalenttitonneina vuosiksi 2013 2020 määritettiin vuonna 2012 ja hyväksyttiin maaliskuussa 2013. EU antoi päästöjentarkkailuasetuksen, jolla tarkistetaan aiempaa päästöjentarkkailupäätöstä ja korvataan se, ja LULUCF-sektorin tilinpitoa koskevan päätöksen. Komissio antoi tiedonannon, jossa esitetään strategia meriliikenteen kasvihuonekaasujen sisällyttämiseksi asteittain osaksi EU:n kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjen vähentämistä koskevaa EU:n politiikkaa. Ensimmäisenä askeleena tämän strategian toteuttamiseksi komissio esitti ehdotuksen asetukseksi, jolla luodaan EU:n laajuinen järjestelmä suurten alusten hiilidioksidipäästöjen tarkkailemiseksi, raportoimiseksi ja todentamiseksi vuodesta 2018 alkaen. Asetusluonnos on parhaillaan käsiteltävänä Euroopan parlamentissa ja neuvostossa. Energiatehokkuusdirektiivi annettiin lokakuussa 2012. Kyseisellä direktiivillä edistetään vuodelle 2020 asetetun Euroopan energiatehokkuustavoitteen (20 prosentin parannus) saavuttamista. Euroopan komissio antoi 24. tammikuuta 2013 Puhdasta energiaa liikenteen alalla -paketin, jolla pyritään vähentämään asteittain liikenteen öljyriippuvuutta käyttämällä vaihtoehtoisia polttoaineita. Paketti sisältää direktiiviehdotuksen, jossa vahvistetaan sitovat tavoitteet vaihtoehtoisten polttoaineiden, kuten sähkön, vedyn ja polttokennoteknologian, jakeluinfrastruktuureille. NER 300 -rahoitusohjelmalla rahoitetaan kaupallisia demonstrointihankkeita, jotka koskevat hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia (CCS) sekä uusiutuvien energialähteiden (RES) käyttöönottoa. Se kattaa 300 miljoonaa päästöoikeutta EU:n päästökauppajärjestelmän uusien FI 21 FI

osallistujien varauksesta. Tämän ohjelman puitteissa komissio myönsi joulukuussa 2012 rahoitusta yhteensä 1,2 miljardia euroa 23:lle uusiutuvaa energiaa käsittelevälle hankkeelle. Tällä määrällä arvioidaan olleen vipuvaikutusta siihen, että lisärahoitusta on saatu yli 2 miljardia euroa yksityisistä lähteistä. Toinen CCS- ja RES-hankkeita koskeva ehdotuspyyntö julkaistiin huhtikuussa 2013. Tuki myönnetään vuoden 2014 puolessavälissä. Se rahoitetaan myymällä jäljellä olevat 100 miljoonaa päästöoikeutta ja ensimmäisestä ehdotuspyynnöstä käyttämättä jääneillä varoilla. Ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjä koskeva asetus (EY) N:o 443/2009 ja kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjä koskeva asetus (EU) N:o 510/2011 on pantu täytäntöön lähes kokonaan. Komissio on jo hyväksynyt kaksi ekoinnovaatiota, jotka edistävät henkilöautojen hiilidioksidipäästöjen vähentämistä. Komissio on myös esittänyt ehdotuksia, jotka koskevat keinoja saavuttaa vuodelle 2020 asetettu tavoite vähentää uusien henkilöautojen ja uusien kevyiden hyötyajoneuvojen (pakettiautojen) hiilidioksidipäästöjä. Ehdotukset ovat parhaillaan käsiteltävinä neuvostossa ja Euroopan parlamentissa. Marraskuussa 2012 komissio esitti neuvostolle ja Euroopan parlamentille ehdotuksen uudeksi asetukseksi fluoratuista kasvihuonekaasuista, jotta tämän alan päästöjä voidaan vähentää edelleen. Komissio on myös ehdottanut muutoksia uusiutuvaa energiaa ja polttoainelaatua koskeviin direktiiveihin, jotta voidaan lieventää biopolttoaineiden tuotannosta aiheutuvan epäsuoran maankäytön muutoksen vaikutuksia kasvihuonekaasupäästöihin. Ilmastotoimien sisällyttämisestä osaksi muita EU:n politiikan aloja on päästy poliittiseen yhteisymmärrykseen tulevan monivuotisen rahoituskehyksen (2014 2020) yhteydessä. Kaikki toimielimet ovat yhtä mieltä siitä, että kokonaistalousarviosta vähintään 20 prosentin olisi liityttävä ilmastotoimiin. Komissio antoi maaliskuussa kuulemista koskevan tiedonannon, jolla käynnistettiin julkinen keskustelu vuoteen 2015 mennessä laadittavasta uudesta kansainvälisestä sopimuksesta, jossa vahvistetaan kansainvälinen järjestelmä ilmastonmuutoksen torjumiseksi vuoden 2020 jälkeen. Maaliskuussa 2013 komissio julkaisi vihreän kirjan Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuoteen 2030 ja otti siten ensimmäisen askeleen EU:n ilmasto- ja energiapoliittisen kehyksen laatimiseksi vuodelle 2030. Vihreällä kirjalla käynnistettiin julkinen keskustelu EU:n energiaja ilmastostrategiasta vuodelle 2030. Luettelo vastikään annetuista säädöksistä on saatavilla komission yksiköiden valmisteluasiakirjan kohdassa 3. 5.2. Sopeutuminen ilmastonmuutokseen Komissio hyväksyi 16. huhtikuuta 2013 EU:n strategian ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi, jolla pyritään parantamaan Euroopan kykyä sietää ilmastonmuutosta. Strategian avulla parannetaan valmiuksia ja kykyä sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin paikallisella, alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla. Sen avulla myös kehitetään johdonmukainen lähestymistapa ja parannetaan koordinointia. Strategialla on kolme tavoitetta: FI 22 FI

Jäsenvaltioiden toimien edistäminen: komissio kannustaa kaikkia jäsenvaltioita laatimaan kattavan sopeutumisstrategian (tällä hetkellä 15 jäsenvaltiolla on tällainen strategia) ja myöntää rahoitusta, jolla jäsenvaltioita autetaan panemaan täytäntöön sopeutumispolitiikkansa. Se tukee myös kaupunkien sopeutumista käynnistämällä vapaaehtoisen sitoutumisen kaupunginjohtajien yleiskokouksen (Covenant of Mayors aloite) pohjalta. EU:n toimien ilmastokestävyyden varmistaminen: edistetään sopeutumista keskeisillä riskialttiilla aloilla (esimerkiksi maatalous, kalastus ja koheesiopolitiikka), varmistetaan, että infrastruktuuri kestää paremmin ilmastonmuutoksen vaikutukset, ja edistetään vakuutusten käyttöä luonnonkatastrofeja ja ihmisen aiheuttamia suuronnettomuuksia vastaan. Enemmän tietoon perustuva päätöksenteko: poistetaan tietoaukkoja ilmastonmuutokseen sopeutumisesta, myös Horisontti 2020 -aloitteen yhteydessä, ja kehitetään Euroopan ilmastonmuutosportaalia (Climate-ADAPT) edelleen keskitetyksi yhteyspisteeksi, josta saa tietoa ilmastonmuutokseen sopeutumisesta. EU-Cities Adapt, joka on EU:n aloite, jolla lisätään kaupunkien valmiuksia kehittää ja toteuttaa sopeutumisstrategioita ja autetaan niitä tässä työssä, saatettiin onnistuneesti päätökseen vuonna 2013. 5.3. Ilmastorahoitus OECD:n DAC-raportoinnin mukaan EU on noin 50 prosentin osuudellaan ollut suurin rahoittaja sekä ilmastonmuutoksen hillitsemiseen että siihen sopeutumiseen liittyvässä julkisessa kehitysavussa vuosina 2010 ja 2011. Osana teollisuusmaiden sitoumusta antaa 30 miljardia Yhdysvaltain dollaria nopeasti saatavaa rahoitusta EU ja sen jäsenvaltiot sitoutuivat antamaan 7,2 miljardia euroa vuosina 2010 2012. EU ja sen jäsenvaltiot täyttivät sitoumuksensa osoittamalla 7,34 miljardia euroa nopeasti saatavaan rahoitukseen kyseisellä ajanjaksolla, kuten EU:n ja sen jäsenvaltioiden UNFCCC:lle toukokuussa 2013 toimittamasta raportista ilmenee. Vuonna 2012 sidotut varat ovat 2,67 miljardia euroa. Lisätietoja saa raportista European Union fast start funding for developing countries 11. Lisäksi jäsenvaltioiden on kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailua ja raportointia koskevan asetuksen 16 artiklan nojalla joka vuosi 30 päivään syyskuuta mennessä vuodesta 2013 alkaen raportoitava kehitysmaille annetusta taloudellisesta ja teknologisesta tuesta. 5.4. Ilmastotutkimus ja -innovointi Ilmastotutkimus on yksi EU:n seitsemännen puiteohjelman (2007 2013) pääasiallisista tutkimusaiheista ja keskeinen Horisontti 2020 -aloitteen 12 kannalta, joka on EU:n uusi tutkimuksen ja innovoinnin ohjelma vuosille 2014 2020. Ilmastonmuutosta koskevalla tutkimuksella pyritään seitsemännessä puiteohjelmassa tukemaan hankkeita, joissa analysoidaan ympäristön (valtameret, ilmakehä ja ekosysteemit) kuormitusta ja joilla parannetaan tietämystä monimutkaisesta ilmastojärjestelmästä, myös 11 12 http://ec.europa.eu/clima/policies/finance/international/faststart/docs/fast_start_2012_en.pdf http://ec.europa.eu/research/horizon2020/index_en.cfm FI 23 FI

maapallon luonnonjärjestelmien mallintamisen avulla. Toinen keskeinen tutkimusalue on vaikutusten ja heikkojen kohtien arvioiminen sekä ratkaisujen etsiminen ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, strategioiden kehittäminen katastrofiriskien vähentämiseksi ja vähähiiliseen yhteiskuntaan siirtymisen edistäminen. Alustavan arvion mukaan seitsemännestä puiteohjelmasta on vuosina 2007 2013 osoitettu noin 900 miljoonaa euroa ilmastoon liittyvän tutkimuksen tukemiseen. Tulevan ohjelman osalta on syytä mainita, että Horisontti 2020 -aloitteen noin 70 miljardin euron budjetista 35 prosenttia aiotaan osoittaa ilmastoon liittyviin tutkimus- ja innovointitoimiin. 6. TILANNE UNIONIN EHDOKASMAISSA JA MAHDOLLISISSA EHDOKASMAISSA Islannin kasvihuonekaasupäästöt kasvoivat 26 prosenttia vuosina 1990 2011, ja vuonna 2011 ne olivat 4,4 prosenttia pienemmät kuin vuonna 2010. Kun otetaan huomioon päätös 14/CP.7, Islanti on viidenteen kansalliseen tiedonantoon sisältyvien kasvihuonekaasupäästöennusteiden mukaan hyvää vauhtia saavuttamassa Kioto-tavoitteensa. Turkin kasvihuonekaasupäästöt (lukuun ottamatta LULUFC-sektoria) kasvoivat 124 prosenttia vuosina 1990 2010 ja 5 prosenttia vuosina 2010 2011. Turkki on liitteen I osapuoli, mutta sillä ei ole kasvihuonekaasupäästötavoitetta Kioton pöytäkirjan mukaisella ensimmäisellä eikä toisella velvoitekaudella. Entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian kasvihuonekaasupäästöistä ei ole saatavilla ajantasaisia inventaariotietoja. Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia ei ole liitteen I osapuoli. Sen kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt vähenivät noin 19 prosenttia vuosina 1990 2005. Montenegrossa, joka myöskään ei ole liitteen I osapuoli, kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt (lukuun ottamatta LULUFC-sektoria) kasvoivat noin 4,9 prosenttia vuosina 1990 2003. Serbiasta ei ole saatavilla ajantasaisia tietoja. FI 24 FI