Metsälaki Monimuotoisuuden turvaaminen
Yleistä Erityisen tärkeiksi määriteltyjen elinympäristöjen kohteet pienialaisia tai metsätaloudellisesti vähämerkityksisiä (10 ) Taloudellista arvoa arvioitaessa otetaan huomioon 11 eli poikkeuslupaan liittyvä vähäisen menetyksen (metsänomistajan omavastuun ) määrä. Pienialaisuudelle ei ole pinta-alarajaa. Tarkastellaan sekä kiinteistö- että elinympäristökohtaisesti Esim. kapea pienvesi voi olla kokonaisuudessaan iso, mutta yksittäiselle metsänomistajalle pieni. Muuta Pieni lampi määritelty enintään 0,5 ha:n suuruiseksi. Elinympäristöt jaettu 7 ryhmään. 28.8.2014 Suomen metsäkeskus 3
Uudet erityisen tärkeät elinympäristöt (10 ) Lähde-, metsäkorte- ja muurainkorvet metsälailla suojeltaviin elinympäristöihin. Letot koko maassa eli myös Lapissa metsälailla suojeltuja. 28.8.2014 Suomen metsäkeskus 4
Kohteiden ominaispiirteiden Kohteiden ominaispiirteet määrittely Kullekin elinympäristölle on määritelty ominaispiirteet. Lisäksi kohteet ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia, selvästi maastossa erottuvia (ympäröivästä metsäluonnosta erottuvia). 28.8.2014 Suomen metsäkeskus 5
Kohteiden ominaispiirteiden määrittely Kohteiden ominaispiirteet (10 ) 1) Lähteiden, purojen (max. 100 km 2 ) ja pysyvän vedenjuoksuuoman muodostavien norojen sekä enintään 0,5 hehtaarin suuruisten lampien välittömät lähiympäristöt. Ominaispiirteitä ovat veden läheisyydestä ja puu- ja pensaskerroksesta johtuvat erityiset kasvuolosuhteet ja pienilmasto. Kohde katsotaan luonnontilaisen kaltaiseksi, vaikka veden laatu huonontunut tai virtaussuhteet muuttuneet ihmisen toiminnan seurauksena. (VNA 14 ) Ihmisen aikaisemman toiminnan synnyttämät pienvedet eivät lakikohteita. (VNA 14 ) Noro: pysyvä, ajoittain kuiva uoma. Noroksi ei katsota esim. vanhaa, turvemaan vesitalouden säätelyn kannalta merkityksetöntä ojaa. (lain perustelut) 28.8.2014 Suomen metsäkeskus 6
Kohteiden ominaispiirteiden määrittely Kohteiden ominaispiirteet (10, jatk.) 2) Suoelinympäristöt, joiden yhteinen ominaispiirre on luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen vesitalous. Vesitaloutta pidetään luonnontilaisen kaltaisena, jos ojituksen vesitaloudelliset vaikutukset poistuneet täysin. (VNA 14 ) a) Lehto- ja ruohokorvet. Ominaispiirteitä ovat rehevä ja vaatelias kasvillisuus, erirakenteinen puusto ja pensaskasvillisuus. Saniaislehto-, ruoholehto-, lettolehto-, lähdeletto-, saniais-, ruoho- ja heinäkorvet. Uusi: lähdekorvet. 28.8.2014 Suomen metsäkeskus 7
Kohteiden ominaispiirteiden määrittely Kohteiden ominaispiirteet (10, jatk.) 2) Suoelinympäristöt, joiden yhteinen ominaispiirre on luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen vesitalous. b) Uusi: yhtenäiset metsäkorte- ja muurainkorvet. Ominaispiirteitä ovat erirakenteinen puusto ja yhtenäisen metsäkorte- tai muurainkasvillisuuden vallitsevuus. c) Letot. Ominaispiirteitä ovat maaperän runsasravinteisuus, puuston vähäinen määrä ja vaatelias kasvillisuus. d) Vähäpuustoiset jouto- ja kitumaan suot. e) Luhdat. Ominaispiirteenä on erirakenteinen lehtipuusto tai pensaskasvillisuus sekä pintavesien pysyvä vaikutus. 28.8.2014 Suomen metsäkeskus 8
Kohteiden ominaispiirteiden määrittely Kohteiden ominaispiirteet (10, jatk.) 3) Rehevät lehtolaikut. Ominaispiirteitä ovat lehtomulta, vaatelias kasvillisuus sekä luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen puusto ja pensaskasvillisuus. 4) Kangasmetsäsaarekkeet (ei pinta-alaa, ei puustovaadetta), jotka sijaitsevat ojittamattomilla soilla tai soilla, joissa luontainen vesitalous on pääosin säilynyt muuttumattomana. 5) Kallioperässä olevat tai kivennäismaahan uurtuneet, jyrkkärinteiset, pääosiltaan vähintään 10 m syvät rotkot ja kurut. Ominaispiirteenä on luonteenomainen muusta ympäristöstä poikkeava kasvillisuus. 28.8.2014 Suomen metsäkeskus 9
Kohteiden ominaispiirteiden määrittely Kohteiden ominaispiirteet (10, jatk.) 6) Pääosiltaan vähintään 10 m korkeat jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät. 7) Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot ja louhikot. Ominaispiirre on harvahko puusto. 28.8.2014 Suomen metsäkeskus 10
Erityisen tärkeiden elinympäristöjen käsittely Elinympäristöjen käsittelyn yleiset piirteet Sallittuja (10 a ) Voidaan tehdä varovaisia hoito- ja käyttötoimenpiteitä, joissa elinympäristöjen ominaispiirteet säilytetään tai niitä vahvistetaan. Toimenpiteissä on säilytettävä elinympäristölle erityinen vesitalous puuston rakenne (eri-ikäisyys esim) vanhat ylispuut kuolleet ja lahot puut. Lisäksi otettava huomioon kasvillisuus, maaston vaihtelevaisuus ja maaperä. 28.8.2014 Suomen metsäkeskus 11
Erityisen tärkeiden elinympäristöjen käsittely Elinympäristöjen käsittelyn yleiset piirteet Ominaispiirteitä säilyttäviä toimenpiteitä: varovaiset, poimintaluonteiset hakkuut (ei kaikissa kohteissa!) yksittäisten kuokkalaikkujen tekeminen luontaisten puulajien viljely. Ominaispiirteitä vahvistavia toimenpiteitä: suunnitelmalliset luonnonhoitotoimet (paahderinteet, lehdot) luonnontilan ennallistamistoimet. Metsäkuljetus ja puron ylitys sallittua erityistä varovaisuutta noudattaen, mikäli ei vaaranna ominaispiirteiden säilymistä. Poimintahakkuussa säilytettävä puuston ikärakenne (rakenne ja kerroksellisuus), vanhat ylispuut sekä kuolleet ja lahot puut. Ei raivausta; pensaskerros säilyy elinvoimaisena. (VNA 15 ) 28.8.2014 Suomen metsäkeskus 12
Erityisen tärkeiden elinympäristöjen käsittely Elinympäristöjen käsittelyn yleiset piirteet Kiellettyjä (10 a ) uudistushakkuut metsätien teko ominaiskasvillisuutta vahingoittava maanmuokkaus ojitus purojen ja norojen perkaus kemialliset torjunta-aineet. 28.8.2014 Suomen metsäkeskus 13
Lähdekorvet Kuuluvat ruohokorpien ryhmään. Yhtenäiset lähdekorvet lukeutuvat osittain jo nykyisen metsälain 10 :n kohteisiin, koska ne sijaitsevat lähteiden välittömässä läheisyydessä. On luokiteltu luontotyyppinä vaarantuneeksi, Etelä-Suomessa erittäin uhanalaiseksi (Suomen luontotyyppien uhanalaisuuden arviointi 2005-2007). Lain perusteluissa: Ominaista usein kostea ja viileä pienilmasto sekä kuusi- tai lehtipuuvaltainen iältään ja rakenteeltaan vaihteleva puusto. Lisäksi vesistöjen varsilla esiintyessään kohteisiin liittyy tavallisesti luhtaisuutta eli tulvavaikutteisuutta. 28.8.2014 Suomen metsäkeskus 14
Lähdekorvet Lisätietoa: Mätäs-välipintaisia, pohjavesien vaikutuspiirissä esiintyviä korpityyppejä. Eroavat muista ruohokorvista lähteisyyttä suosivien lajien esiintymisen perusteella. Lähteisyyden vaikutus näkyy erityisesti pohjakerroksessa. Kasvilajisto monimuotoista Puusto kuusivaltaista, koivua esiintyy yleisesti sekapuuna, myös tervaleppää ja harmaaleppää tavataan. Esiintyvät usein pohjavesivaikutteisilla rinteillä ja rinteiden juurilla. 28.8.2014 Suomen metsäkeskus 15
Lähdekorvet Lähdekorpi, Muonio Kuva: Hannu Nousiainen, Metla 28.8.2014 Suomen metsäkeskus 16
Lähdekorvet Lähdelehtokorpi, Orivesi Kuva: Hannu Nousiainen, Metla 28.8.2014 Suomen metsäkeskus 17
Metsäkortekorvet Kuuluvat aitokorpien ryhmään. Luokiteltu luontotyyppinä koko maassa erittäin uhanalaiseksi, ja eritoten Etelä-Suomessa. (Suomen luontotyyppien uhanalaisuuden arviointi 2005-2007) Lain perusteluissa: Metsäkorte- ja muurainkorvet, joiden ominaispiirteitä ovat erirakenteinen puusto ja yhtenäisen metsäkorte- tai muurainkasvillisuuden vallitsevuus korpityypin mukaisesti. Lisäksi metsäkortekorvissa esiintyy yleisesti reheviä paikkoja suosivia ruoho- ja saralajeja. 28.8.2014 Suomen metsäkeskus 18
Metsäkortekorvet Lisätietoa: Keskimäärin hieman vaateliaampia ja ohutturpeisempia kuin muut aitokorvet. Lievästi luhtaisilla ja /tai lähteisillä kasvupaikoilla on mosaiikkikasvustoisuutta. Mätäspinnan ohella pienialaista väli- ja rimpipintaisuutta. Puusto järeää ja enimmäkseen kuusivaltaista, sekapuuna yleisesti koivua, myös mäntyä ja harmaaleppää voi esiintyä. Pensaskerroksessa mm. paatsamaa, pihlajaa ja pajuja Kenttäkerroksen valtalaji metsäkorte 28.8.2014 Suomen metsäkeskus 19
Metsäkortekorvet Lisätietoa (jatk.): Erottavana piirteenä muurainkorpiin on reheviä paikkoja suosivien ruoho- ja saralajien esiintyminen, varpuja niukemmin kuin muissa aitokorpien alatyypeissä. Esiintyy keidassoiden laiteilla ja aapasoiden reunaosissa, mutta enimmäkseen metsäkortekorpia on melko pieninä pinta-aloina suojuoteissa tai laajempien soiden reunaosissa. Usein pienipiirteisenä mosaiikkina muiden aitokorpityyppien kanssa, josta eri alatyyppejä voi olla vaikea selkeästi rajata erilleen. Esiintyy koko maassa Tunturi-Lappia lukuunottamatta. 28.8.2014 Suomen metsäkeskus 20
Metsäkortekorvet Metsäkortekorpi, Muonio Kuva: Hannu Nousiainen, Metla 28.8.2014 Suomen metsäkeskus 21
Metsäkortekorvet Metsäkortekorpi, Riihimäki Kuva: Hannu Nousiainen, Metla 28.8.2014 Suomen metsäkeskus 22
Muurainkorvet Kuuluu aitokorpien ryhmään On luokiteltu luontotyyppinä vaarantuneeksi, Etelä-Suomessa erityisesti (Suomen luontotyyppien uhanalaisuuden arviointi 2005-2007) Lain perusteluissa: Metsäkorte- ja muurainkorvet, joiden ominaispiirteitä ovat erirakenteinen puusto ja yhtenäisen metsäkorte- tai muurainkasvillisuuden vallitsevuus korpityypin mukaisesti. Lisäksi muurainkorvissa esiintyy esimerkiksi tupasvillaa ja pallosaraa. 28.8.2014 Suomen metsäkeskus 23
Muurainkorvet Lisätietoa: Muurainkorvet Muurainkorvet kosteampia ja karumpia kuin mustikkakorvet. Niillä on selvää mätäs- ja välipintojen, jopa rimpipintojen, vaihtelusta johtuvaa mosaiikkikasvustoisuutta. Puusto kuusivaltaista, mäntyä kasvaa paikoin sekapuustona, myös koivua voi pohjoisempana olla sekapuuna. Pensaskerros niukka, tavallisimpia lajeja paju ja pihlaja. Kenttäkerroksessa muurain valtalajina, myös pallosaraa, tupasvillaa ja metsäkortetta tavataan säännöllisesti. Esiintyy keidassoiden laiteilla ja aapasoiden reunaosissa. Niitä on myös itsenäisinä kuvioina kangasmetsien keskellä ja suojuoteissa. Esiintyvät usein pienipiirteisenä mosaiikkina muiden aitokorpityyppien kanssa, josta eri alatyyppejä voi olla vaikea selvästi rajata erilleen. 28.8.2014 Suomen metsäkeskus 24
Muurainkorvet Muurainkorpi, Muonio Kuva: Hannu Nousiainen, Metla 28.8.2014 Suomen metsäkeskus 25
Muurainkorvet Muurainkorpi, Muonio Kuva: Hannu Nousiainen, Metla 28.8.2014 Suomen metsäkeskus 26
Letot, myös Pohjois-Suomessa Lain perusteluissa: Lettojen ominaispiirteitä ovat maaperän runsasravinteisuus, puuston vähäinen määrä ja vaatelias kasvillisuus. Lettojen alatyyppejä ovat luhta-, lähde-, koivu-, korpi-, räme-, välipinta- ja rimpiletot. Letoille on lisäksi ominaista monimuotoinen putkilokasvi- ja sammallajisto. 28.8.2014 Suomen metsäkeskus 27
Letot, myös Pohjois-Suomessa Lisätietoa: Neutraaleja tai lievästi happamia, aukeita tai niukkapuustoisia soita. Muodostavat usein mosaiikkikasvustoja tai yhdistelmätyyppejä rämeiden ja korpien kanssa Monipuolinen putkilokasvi- ja sammallajisto. Lettolajistossa voi erottaa tiettyjä alueellisia piirteitä. Lettojen lajistoon kuuluu lukuisia uhanalaisia lajeja Useita erilaisia tyyppejä (ns. avoletot, lettonevat, lettoiset räme- ja korpityypit), lettojen luokittelu perustuu ensisijassa sammaliin. Luonnostaan ollut runsaimmin kalkkiseuduilla sekä suurten reunamuodostumien ja harjujen liepeillä Lettojen määrä lisääntyy pohjoiseen päin, koska siellä runsaat lumensulamisvedet ovat osaltaan vähentäneet soiden happamoitumista huuhtomalla humushappoja pois suolta. 28.8.2014 Suomen metsäkeskus 28
Letot, myös Pohjois-Suomessa Kuva: Pentti Olli 28.8.2014 Suomen metsäkeskus 29
Letot, myös Pohjois-Suomessa Lettokorpi, Yli-Tornio Kuva: Hannu Nousiainen, Metla 28.8.2014 Suomen metsäkeskus 30
Kiitos Suomen Metsäkeskus 2013 28.8.2014 Suomen metsäkeskus 31