OKM/KTPO/AM 23.11.2012 LAUSUNTOYHTEENVETO YHTEENVETO SELVITYS TAIDEALOJEN OPETTAJAN PEDAGOGISTEN OPINTOJEN KOULUTUSVASTUISTA JA TOTEUTUKSESTA RAPORTISTA ANNETUISTA LAUSUNNOISTA Tausta Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnisti 19.1.2012 selvitystyön opettajan pedagogisten opintojen koulutusvastuusta ja niiden toteutuksesta taidealojen yliopistollisessa opettajankoulutuksessa. Selvityshenkilöinä toimivat professori Päivi Granö Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnasta ja prof. Riitta- Liisa Korkeamäki Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnasta. Selvitystyössä tuli - kartoittaa ja arvioida opettajan pedagogisten opintojen koulutusvastuuta ja toteutusta taidealojen yliopistollisessa opettajankoulutuksessa - tehdä kartoituksen ja arvioinnin perusteella ehdotus ko. opintojen koulutusvastuusta ja toteutuksesta taidealojen yliopistollisessa koulutuksessa. Ehdotuksen tuli sisältää arvio taloudellisista ja muista vaikutuksista sekä mahdollisista säädösten muutostarpeista. Selvityshenkilöiden työn valmistuttua opetus- ja kulttuuriministeriö pyysi siitä 21.6.2012 lausunnot. Lausunnot pyydettiin opettajankoulutusta antavilta yliopistoilta, ammatillisilta opettajakorkeakouluilta ja keskeisiltä sidosryhmiltä. Lausunnot pyydettiin 28.9.2012 mennessä. Selvitystyöstä antoivat lausunnon Aalto-yliopisto, Helsingin yliopisto, Lapin yliopisto, Oulun yliopisto, Sibelius-Akatemia, Tampereen yliopisto, Teatterikorkeakoulu, Turun yliopisto, Åbo Akademi, Haaga-Helian ammatillinen opettajakorkeakoulu, Hämeen ammatillinen opettajakorkeakoulu, Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu, Opetushallitus, Kuntaliitto, KT Kuntatyönantajat, Opetusalan ammattijärjestö OAJ sekä opetus- ja kulttuuriministeriön koulutuspolitiikan osaston yleissivistävän koulutuksen yksikkö. Yhteenveto lausunnoista Seuraavassa esitetään yhteenveto selvityshenkilöiden raportin ehdotuksista annetuista lausunnoista. Yhteenveto tehdään ehdotuksittain. Lausunnoissa käsitellään joitakin taidealojen opettajankoulutukseen liittyviä kysymyksiä selvitysraportin ulkopuolelta. Tällaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi opettajien saatavuuteen, kelpoisuuteen ja osaamisen kehittämiseen liittyvät kysymykset. 1. Koulutusvastuu Selvityshenkilöt esittivät, että kasvatustieteellisen alan koulutusvastuu ja pedagogisten opintojen vastuu säilytetään edelleen Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän, Lapin, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistoilla sekä Åbo Akademilla valtioneuvoston asetuksen (794/2004) ja opetusministeriön asetuksen (586/2005) liitteiden mukaisesti.
Selvityshenkilöiden esitystä koulutusvastuusta kannattavat Helsingin yliopisto, Lapin yliopisto, Oulun yliopisto, Tampereen yliopisto, Turun yliopisto ja Åbo Akademi, Hämeen ammatillinen opettajakorkeakoulu, Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu, Opetushallitus, Kuntaliitto, KT Kuntatyönantajat, Opetusalan ammattijärjestö OAJ ja OKM:n koulutuspolitiikan osaston yleissivistävän koulutuksen yksikkö. HY katsoo, että esitetyt perustelut nykytilan säilyttämiselle ovat vahvat. Taideyliopistoissa tehtävä tutkimus ei ole kasvatustieteellisten aineiden näkökulmasta riittävän laaja-alaista siten kuin tiedeyliopistojen pedagogisissa opinnoissa tulee olla. Hyvänä ja opiskelijoiden edunmukaisena pidetään sitä, että opettajan pedagogiset opinnot integroivat eri opiskelijaryhmät. HY:n mielestä on olennaista, että taideopettajaksi opiskelevat kohtaavat muiden aineryhmien opiskelijoita. Heillä on annettavaa muille ja muilla heille, koska koulu työpaikkana on yhteinen. HY katsoo, että koulutusvastuun jako tai laajentaminen loisi kaksi aineenopettajakoulutusmallia ja johtaisi taidealojen eriytymiseen muusta opettajankoulutuksesta. Tätä HY ei pidä kannatettavana kehityssuuntana. HY katsoo, että rajatun opettajakelpoisuuden tuottava koulutus vaikuttaisi työelämään sijoittumiseen. Yliopisto korostaa, että pedagogisilla opinnoilla tulee olla laaja kasvatustieteellisen tutkimuksen perusta. Sen mielestä taidealojen opettajankoulutuksessa tulee kiinnittää huomiota tutkimukselliseen ja pedagogiseen yhteistyöhön. HY:n mielestä tutkimusperustaisen opettajankoulutuksen luonteen mukaisesti harjoittelu on tavoitteellista ja monipuolista, tutkimusperustaista ja asiantuntevasti ohjattua. HY toteaa, että yhteistyö Aalto-yliopiston kanssa opettajan pedagogisten opintojen tutkintovaatimusten 2012-2015 kehittämisessä on ollut hyvää. Aalto-yliopiston opiskelijat osallistuvat uusien vaatimusten mukaisesti yhdessä muiden opettajaopiskelijoiden kanssa opettajan pedagogisiin opintoihin. HY toteaa, että sillä ja Aalto-yliopistolla on myös ainedidaktiikan opetuksessa yhteistyötä. LY katsoo, että taidealojen oma pedagoginen koulutus ei antaisi riittävää perustaa yleiseen pedagogiseen pätevyyteen ja voisi johtaa kahteen opettajien kelpoisuusryhmään. Tämä vaikuttaisi eri oppiaineiden integraatioon, ammatilliseen yhteistyöhön ja opiskelijoiden liikkuvuuteen. LY yhtyy selvityshenkilöiden perusteluihin pedagogisten opintojen koulutusvastuun säilyttämisestä kasvatustieteellisillä opettajankoulutuksesta vastaavilla tiedeyliopistoilla. LY katsoo, että pedagogisten opintojen tiedeperustan turvaaminen edellyttää, että opinnot tarjoaa kasvatustieteellisen alan koulutusvastuuyksikkö. LY kuvaa, että yliopistolla itsellään on hyviä kokemuksia kuvataidekasvatuksen ja kasvatustieteiden tiedekunnan kiinteästä yhteistyöstä ja antaa esimerkkejä yhteistyön toteutuksesta aineenopettaja- ja luokanopettajakoulutuksen osalta. Yliopisto pitää tärkeänä taideyliopistojen ja muun yliopistokentän yhteistyötä. LY ilmoittaa yhtyvänsä selvityksen näkemykseen tulevaisuuden haasteista, jotka vaativat entistä laajempaa koulutuksellista yhteistyötä. OY toteaa lausunnossaan pitävänsä selvityksen esityksiä hyvin perusteltuina ja kannatettavina. OY:n mielestä opettajan pedagogisten opintojen kenttää ei ole syytä muuttaa nykyistä heterogeenisemmaksi ja hajanaisemmaksi. On turvattava sellainen opettajakelpoisuuden anto-oikeus, jonka tuloksena opiskelija saa mahdollisimman laaja-alaisen kelpoisuuden. Pedagogisten opintojen tulisi aina antaa valmiudet tarvittaessa siirtyä hyvinkin erilaisiin kasvatustehtäviin, esim. eri oppiaineisiin, koulutusinstituutioihin ja erilaisen oppilaiden opettamiseen. Yliopisto katsoo, että kasvatustieteellisen, ainedidaktisen ja taidekasvatuksellisen tutkimuksen ja opetuksen integraatiota tulee lisätä. OY tuo esille yhteisten ainedidaktisten väitöskirjojen mahdollisuuden. TaY ilmoittaa pitävänsä selvitystyön johtopäätöksiä erittäin perusteltuina. Yliopisto katsoo selvitystyön kuvaavan hyvin sitä yhteistyötä, jota yliopistolla on jo ollut taidekorkeakoulujen kanssa.
Taidekorkeakouluilla on opettajan pedagogisten opintojen ainedidaktinen erityisosaaminen ja yliopistolla laaja-alainen pedagoginen osaaminen. Yliopisto katsoo, että yhteistyö pedagogisten opintojen kanssa on lisännyt ja tukenut muutakin yhteistyötä TaY:n ja Aalto-yliopiston kesken. TaY arvioi, että on mahdollista kehittää uusia yhteistyömuotoja tulevan Taideyliopiston kanssa. TY pitää selvitystyötä aiheellisena, koska nykyinen opintojen järjestämistilanne on hajanainen. TY toteaa, että johtopäätös siitä, että asetusmuutosta ei tarvita, vaan taidealojen opettajankoulutusta kehitetään edelleen taide- ja tiedeyliopistojen yhteistyönä, on hyvin perusteltu. Yhteistyötä on syytä kehittää symmetrisenä yhteistyönä. ÅA ilmoittaa yhtyvänsä selvitystyön johtopäätöksiin ja toimenpide-ehdotuksiin. ÅA pitää tärkeänä, että eri opettajaryhmät kohtaavat ja tekevät yhteistyötä teoreettisissa ja käytännön opinnoissa. Koulun kehitys edellyttää eri opettajaryhmien yhteistyötä. ÅA toteaa, että on erityisen tärkeätä, että myös taideaineiden opettajat opiskelevat yhdessä muiden opettajaryhmien kanssa. Yliopisto yhtyy selvitystyön näkemyksiin siitä, että ei ole perusteltua luoda rinnakkaista opettajankoulutusmallia ja erottaa taidealojen opettajankoulutusta muusta opettajankoulutuksesta. ÅA:n mukaan suomalaisen opettajankoulutuksen vahvuus on sekä yhteisyydessä että siinä, että eri oppiaineita ei erityisratkaisuja tekemällä luokitella tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin. Jos opettajakelpoisuus rajautuu tiettyihin oppiaineisiin, lisääntyisi epäpätevien opettajien määrä ÅA:n arvion mukaan. Yleinen opettajakelpoisuus on keskeinen syy siihen, että pedagogisten opintojen vastuu keskittyy niihin yliopistoihin, joilla on kasvatustieteellisen alan koulutusvastuu. ÅA pitää erityisen tärkeänä, että koulutusta järjestävällä on kokonaisvastuu pedagogisista opinnoista niin, että pedagogiset opinnot vastaavat yleistä opettajakelpoisuutta. Hämeen ammatillinen opettajakorkeakoulu katsoo, ettei yliopistojen taidealojen pedagogisten opintojen tarjontaa ole tarkoituksenmukaista laajentaa uusiin yliopistoihin. Laadukkaan opettajankoulutuksen järjestäminen toteutuu opettajakorkeakoulun mukaan parhaiten riittävän suuressa kokonaisuudessa ja nykyisissä korkeakouluissa. Oulun seudun ammatillinen opettajakorkeakoulu katsoo, että taidealojen opettajien pedagogisten opintojen toteuttamisvastuu tulee säilyttää sekä nykyisillä ammattikorkeakouluilla että yliopistoilla. Opetushallitus ilmoittaa pitävänsä selvitystyön johtopäätöksiä ja ehdotuksia yleissivistävän koulutuksen kehittämisen kannalta oikeansuuntaisina ja toteaa näkemyksensä olevan yhdenmukainen selvitystyössä esitetyn kanssa. OPH:n mukaan on ensiarvoisen tärkeätä, että opettajankoulutus antaa tulevaisuuden opettajille sekä hyvän substanssiosaamisen että hyvät yleispedagogiset valmiudet monipuoliseen ammatilliseen yhteistyöhön. Kuntaliitto ilmoittaa kannattavansa tehtyä esitystä ja pitävänsä perusteluja hyvinä. Kuntaliiton näkemyksen mukaan opettajankoulutusta tulee kehittää niin, että se antaa mahdollisimman laaja-alaisen kelpoisuuden opettajille. Valmistuvilla opettajilla tulee olla kelpoisuus opettaa laajasti eri kouluasteilla ja eri koulutusmuodoissa. Pedagogisten opintojen antama yleinen opettajakelpoisuus tuo osaltaan kaivattua joustavuutta. Tämän vaatimuksen merkitys korostuu lähivuosina opettajien saatavuuden varmistamiseksi. Kuntatyönantajat toteaa pitävänsä myönteisenä sitä, että selvitystyössä torjutaan taidealojen pedagogisten opintojen eriyttäminen muusta opettajankoulutuksesta. Opettajakelpoisuuden perustuminen yksityiskohtaiseen oppiainekohtaiseen kelpoisuuteen on KT:n mukaan koulutuksen järjestäjän ja usein myös opettajan kannalta hankalaa. KT toteaa, että pedagogisten opintojen antama
yleinen opettajakelpoisuus tuo osaltaan kaivattua joustavuutta yksityiskohtaiseen kelpoisuuksien sääntelyyn. KT esittää, että opetustyössä vaadittavaa ammattitaitoa voitaisiin saavuttaa myös muuten kuin teoreettispainotteisilla opinnoilla ja mm. pedagogisen osaamisen voisi osoittaa riittävän opettajakokemuksen jälkeen esimerkiksi näyttötutkinnolla. OAJ esittää näkemyksenään, että Suomeen ei ole perusteltua luoda rinnakkaista opettajankoulutuksen mallia. Koulun pedagoginen kehittäminen sekä lasten ja nuorten kasvatus edellyttävät laaja-alaista yhteistyötä taidealojen opettajien kouluttamisessa. OAJ toteaa, että taideaineiden opettajan identiteetti kilpailee taiteen ja opettajuuden välillä. Siksi on tarkasteltava taiteen kentällä toimivien opettajien koulutusta taidekasvatuksen osalta osana taideyliopistojen tarjoamaa ainedidaktiikan opetusta. OAJ pitää pedagogisia opintoja tärkeinä opettajaidentiteetin muodostumisessa. OAJ ilmoittaa tukevansa ajatusta siitä, että taideyliopistojen tulee rakentaa luonteva yhteistyöpolku opettajankoulutusta antavien yliopistojen (yliopistojen kasvatustieteiden tiedekuntien) kanssa. OAJ katsoo, että kasvatustieteiden tiedekunnan tulee vastata yleisestä kasvatustieteestä ja opetusharjoittelusta. Harjoittelun valvonta on tehtävä yhdessä taideyliopiston ja kasvatustieteen laitoksen kesken. Taidekasvatuksen opetus olisi taiteiden tiedekunnan vastuulla, mutta yhteistyötä tulee edelleen jatkaa esimerkiksi alakoulun ainedidaktiikan osalta. Taidekasvatuksen aineenopettajan opintojen osalta on opetussuunnitelmatyössä huolehdittava siitä, että koulutuksella on sisällöllinen yhteys opettajankoulutukseen. Opintojen sisällöt on räätälöitävä taidekasvatusta palveleviksi. Yliopistojen tulee suunnata opettajan pedagogisia opintoja ja niihin kuuluvaa harjoittelua niin, että taidealojen opetustehtäviin suuntautuvien opiskelijoiden tarpeet otetaan riittävästi huomioon. OAJ:n mukaan taidealojen opettajilla tulle jatkossakin olla laaja kelpoisuus eri taidealoille ja koulutusmuodoille. OAJ esittää näkemyksenään, että yliopistojen välistä yhteistyötä taideaineiden ja kasvatustieteen opetuksessa on vahvistettava. Tutkimuksen kehittäminen edellyttää nykyistä laajempaa ja suunnitelmallisempaa yhteistyötä. OKM:n koulutuspolitiikan osaston yleissivistävän koulutuksen yksikkö toteaa, että kaikille yhteiset pedagogiset opinnot mahdollistavat taideaineiden opettajien kelpoisuuden laajentamisen myös muihin opetettaviin aineisiin ja luokanopetukseen, mikä helpottaa opettajien joustavaa käyttöä eri tehtävissä ja samalla taideopettajien työllistymistä. Kuten selvityshenkilöt toteavat, olisi kaikkien yliopistojen opiskelijoiden edun mukaista, että opettajan pedagogiset opinnot yhdistäisivät eri opiskelijaryhmiä ja että taideyliopistoista annettaisiin ainedidaktiikan asiantuntemusta tiedeyliopiston opiskelijoiden käyttöön. Yksikkö arvioi, että opettajan pedagogisten opintojen sisältöjen kehittäminen onnistuu parhaiten yhteistyössä taideyliopistojen kanssa. Taidekasvatuksen tutkimuksen ja toimintatapojen hyödyntäminen koko opettajankoulutuksessa edistää monipuolisten työtapojen ja yhteisöllistä toimintakulttuuria kouluissa. Haaga-Helian ammatillinen opettajakorkeakoulu ei ota koulutusvastuuta koskevaan esitykseen kantaa. Selvityshenkilöiden esitystä koulutusvastuusta vastustavat Aalto-yliopisto, Sibelius-Akatemia ja Teatterikorkeakoulu. Aalto-yliopisto toteaa lausunnossaan, että se ja tuleva Taideyliopisto ovat jättäneet OKM:lle esityksen, että niille myönnettäisiin koulutusvastuu opettajankoulutuksen alalla. Aalto-yliopisto katsoo, että selvitystyössä on jätetty ottamatta huomioon tekijöitä, jotka puoltaisivat asetuksen muutosta. Aalto-yliopisto esittää, että opetus- ja kulttuuriministeriö käynnistää toimet opettajien kelpoisuusvaatimuksista määrävän asetuksen (986/1998) muuttamiseksi. Kelpoisuusvaatimusasetuksen muuttamista Aalto-yliopisto perustelee sillä, että kuvataidepedagoginen koulutus on alusta saakka ollut
opettajankoulutusta. Taidealojen pedagogiset opinnot voidaan ymmärtää opettajakelpoisuuteen vaadittavia kasvatustieteellisiä opintoja vastaaviksi opinnoiksi. Aineenopettajakoulutuksen pääaineena on visuaalinen kulttuurikasvatus. Tutkinto sisältää opettajan pedagogisten opintojen ohella runsaasti taidepedagogisia aineopintoja. Kuvataideopettajakoulutuksessa didaktinen ajattelu, kasvatustieteellinen aines ja aineenhallinta ovat erottamattomia. Taidepedagogiikka ei ole vain substanssin hallintaa vaan taiteiden tiedonkäsitykseen perustuvaa kasvatusta. Yliopiston mielestä raportti antaa osittain virheellisen kuvan pedagogisten opintojen osuudesta Aalto-yliopiston kuvataideopettajakoulutuksessa. Aalto-yliopiston mukaan opettajankoulutusoikeuden myöntäminen ei tuottaisi ongelmallisella tavalla poikkeavaa opettajankoulutusmallia ja rajatumpaa osaamista verrattuna muiden yliopistojen opettajankoulutukseen. Yksiköiden autonomia antaisi yhteistyölle nykyistä paremman pohjan. Erilaiset koulutusmallit tulisi nähdä opettajan kompetenssia, koulun kasvatustehtävää ja kasvatustieteellistä tutkimusta tukevana ja rikastavana tekijänä. Opettajankoulutusmallien erilaisuus ei tarkoita laadullisesti eritasoista koulutusta. Taideyliopiston käynnistyminen on sopiva ajankohta uusien opettajankoulutusmallien luomiselle. Aalto-yliopiston monialainen konteksti mahdollistaa koulutuksen kytkemisen sellaisiin sisältöalueisiin, jotka luovat uudenlaista opettajaidentiteettiä ja tukevat tulevaisuuden koulussa tarvittavia muutoksia. Eri alojen yhteistyö ja erilaiset koulutusmallit ovat tulevaisuuden opettajankoulutuksen keskeisin voimavara. Aaltoyliopisto kiinnittää huomiota siihen, että kuvataidekasvatuksen koulutusohjelma on ollut kehittämässä yliopistopedagogista koulutusta, joka on osa yliopiston tenure trackin ja lehtorien urapolun järjestelmää. Yliopisto toteaa, että taiteen, muotoilun ja arkkitehtuurin näkökulma on vahvasti myös taidepedagoginen ajattelutapa, jolla on keskeinen rooli yliopiston uuden oppimiskulttuurin rakentamisessa. Aalto-yliopisto katsoo, että opettajakelpoisuuden antamisoikeus takaisi Aalto-yliopistolle mahdollisuuden kehittää edelleen taidelähtöistä pedagogiikkaa ja kasvatustutkimusta yhteistyössä Taideyliopiston ja muiden yliopistojen kanssa. Sibelius-Akatemia katsoo, että opettajan pedagogisten opintojen koulutusvastuu ja antamisoikeus tulee säädöspohjaisesti siirtää 1.1.2013 aloittavalle Taideyliopistolle. Lähes koko kyseinen koulutus toteutetaan nyt yliopiston omasta toimesta. Sibelius-Akatemia näkee, että musiikkikasvatus tulee ymmärtää kasvatustieteeseen pohjautuvana, omalajisena tieteenalana, jonka sisältö nousee kasvatustieteestä opetusalakohtaiseen tutkimukseen ja siihen perustuvaan koulutukseen ja käytäntöihin. Musiikkikasvatus liittyy koko laajaan kasvatustieteelliseen oppimisen ja opettamisen tutkimuksen kenttään ja käsitteistöön kattaen myös musiikkikasvatuksen erilaiset kontekstit. Taidepedagogiikka käsitellessään kehollista toimintaa ja aistimista sekä mielen ja kehon yhteyteen perustuvaa toimintaa laajeten aluille, joille kasvatustiede ei yllä. Tähän perustuu taidekasvatuksen kokemus kasvatustieteen puutteellisuudesta. Sibelius-Akatemia katsoo, että kasvatustiedeyhteistyön kokemukset eivät puolla koulutuksen palauttamista kasvatustieteen yksiköihin. Erikseen järjestetty yhteistoiminta on tulevaa työympäristöä ajatellen koettu tärkeämmäksi kuin tiedeyliopistokoulutuksessa järjestetty. Opetustyön kentällä tarvitaan erilaisia opettajia. Taidealojen opettajien aineenhallinnallinen vahvuus ja taidepedagogiikan suuntaan syventynyt kasvatuksen perusteiden ymmärtäminen rikastuttaa opettajayhteisöjä. Sibelius-Akatemia kuvaa, että sillä on opettajantutkintoon, työkokemukseen ja tutkimukseen perustuvaa pedagogista asiantuntijuutta. Silloin kun ei olla sidottuja yhden tiedeyliopiston tarjontaan, voidaan käyttää parhaita mahdollisia kasvatustieteen asiantuntijoita.
Sibelius-Akatemian mielestä selvitystyössä on jätetty huomiotta nykyiseen pedagogisten opintojen tuottamiseen liittyviä tietoja ja instrumenttiopettajaksi koulutettaville tarjotut pedagogiset opinnot. Soiton- ja laulunopettajiksi, jazz-musiikin, kansanmusiikin sekä musiikin teorian ja säveltapailun opettajiksi suuntautuvat suorittavat pedagogiset opinnot kokonaan Sibelius-Akatemiassa. Aineenopettajaksi valmistuvien osalta Tampereen yliopisto vastaa kolmen opintopisteen kokonaisuudesta ja Sibelius- Akatemia kaikesta muusta. Pedagogisten opintojen tuottamista, koulutusvastuuta ja anto-oikeutta on tarkasteltava tämän hetken todellisista lähtökohdista käsin. Sibelius-Akatemia katsoo, että pedagogisten opintojen virallistaminen ei aiheuta lisäkustannuksia. Teatterikorkeakoulu katsoo, että tulevan Taideyliopiston ja Aalto-yliopiston tavoite saada koulutusvastuu opettajan pedagogisten opintojen antamiseen ja ehdotettu muutos asetukseen ei vaikuttaisi opiskelijamääriin, ei muuttaisi profiileja eikä sillä olisi vaikutusta kelpoisuuteen ja työllisyystilanteisiin. Muutos ei myöskään vaatisi resursseja. TEAK toteaa, että taidekasvatus on kasvatustieteellinen ala, joka on kehittynyt merkittävästi. Taidekasvatus rakentaa yhteydet tiedeyliopistoihin aidon sisällöllisen tarpeen perusteella. Yhteistyön tulee olla vastavuoroista, vapaaehtoista ja aitoon sisällölliseen kehittämiseen perustuvaa. Kasvatustieteen ja yliopistojen tulee avautua taideyliopistojen suuntaan ja olla kiinnostuneita taidepedagogiikan kehittämissuunnista. TEAK toteaa, että tulevassa Taideyliopistossa ja Aalto-yliopistossa on tarvittava kasvatustieteellinen kompetenssi ja laaja-alaista osaamista ja että Sibelius-Akatemia, Teatterikorkeakoulu ja Aalto-yliopisto pystyvät hoitamaan yleisen kasvatustieteellisen osuuden sekä oman henkilöstönsä että vierailevien asiantuntijoiden avulla. Ne suunnittelevat ja antavat opettajan pedagogiset opinnot suurimmaksi osaksi itse hyödyntäen jonkin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan opettajaa tai opettajia. Tällaiset sopimukset pikemminkin rajaavat taideyliopistojen kasvatustieteellisen asiantuntemuksen laajentamista. Yhteistyötä tulee voida tehdä ilman sitovaa sopimusta yhteen kasvatustieteelliseen yksikköön. TEAK katsoo, että taideopettajankoulutus ei ole verrannollinen tiedeyliopiston aineenopettajankoulutukseen. Tiedekunnissa ei ole lainkaan kasvatustieteellistä osaamista. Tutkimusvaatimusten vahvistamiskäytäntö on muodollisuus, joka ei vastaa tarkoitustaan. Yhteistyön vapautuminen säädöksien ohjauksesta on tärkeätä. Selvitystyö antaa TEAK:n mielestä virheellisen kuvan taidekasvatuksesta pelkkänä käytännön didaktisena opetuksena. Tämä antaa harhaanjohtavan kuvan tavoitteista, taidekasvatuksesta ja taidekasvatuksen ja kasvatustieteen suhteesta. TEAK toteaa, että mikäli asetustie on ainoa mahdollisuus saada Taideyliopistolle ja Aalto-yliopistolle oikeus itse vahvistaa opettajan pedagogiset opinnot, se ei löydä perusteita sille, etteikö niillä voisi olla kasvatustieteellisen alan koulutusvastuu taidekasvatuksen alueella. TEAK toteaa, että mikäli on löydettävissä helpompi ratkaisu kuin kasvatustieteellisen alan määrittely säädöksissä, ehdotukset otetaan kiitollisina vastaan.
2. Yleinen pedagoginen kelpoisuus Selvityshenkilöt esittivät, että asetuksen (794/2004) yleiseen pedagogiseen kelpoisuuteen liittyvät ongelmat tulee selvittää. Eri ammatillisten opettajankoulutusten pedagogisten opintojen sisältöjen välillä on suurempia eroja kuin yliopistojen pedagogisten opintojen. Olisikin syytä tarkastella tarvetta yhtenäistää koulutusten sisältöjä. Esityksiin ottavat kantaa Oulun yliopisto, Sibelius-Akatemia, Haaga-Helian, Hämeen ja Oulun ammatilliset opettajakorkeakoulut, KT Kuntatyönantajat ja Opetusalan ammattijärjestö OAJ. OY katsoo, että asia tulisi selvittää, koska toisistaan. yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opinnot poikkeavat Sibelius-Akatemia täsmentää, että se on lukenut täysimääräisesti hyväksi toisaalla suoritetut opinnot. Haaga-Helian ammatillinen opettajakorkeakoulu toteaa, että ammattikorkeakoulut ovat monialaisia ja monitieteellisiä yksiköitä. Opettajankoulutusta toteutetaan kasvatustieteen tuloksia soveltaen ja opettajakorkeakoulujen oman tutkimus- ja kehitystoiminnan pohjalta. Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystyö on käytännönlähtöistä uusien toimintamallien kehittämistä. Haaga-Helian ammatillinen opettajakorkeakoulu täsmentää raportin tietoja taidealan opettajien koulutusyhteistyöstä Metropoliaammattikorkeakoulun ja Turun ammattikorkeakoulun kanssa musiikki- ja tanssipedagogien koulutuksessa. Hämeen ammatillinen opettajakorkeakoulu kuvaa toteuttavansa musiikkipedagogien opetussuunnitelmaan integroituneita kasvatustieteellisiä perusopintoja ja mahdollistavansa opiskelijoille pedagogisen pätevyyden osana amk-tutkintoa. Opettajakorkeakoulu katsoo, että näiden opintojen tulisi olla hyväksiluettavissa myös yliopistollisessa opettajankoulutuksessa ottaen huomioon ammatillisten opettajakorkeakoulujen vakiintuneet käytänteet opettajankoulutuksen laadunvarmistuksesta ja hyväksiluvusta muiden vastaavien kasvatustieteen perusopintojen kanssa. Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu toteaa yleisen pedagogisen kelpoisuuden kyseenalaistamisen herättävän erityisen suurta ihmettelyä. Opettajakorkeakoulu katsoo, ettei ammattipedagogiikan roolia ole ymmärretty. Opettajakorkeakoulu korostaa ammatillisen opettajuuden erityisluonnetta ja katsoo, että opettajien osaamista ei voida tuottaa vain yhdellä tavalla. Sellaiselle ei löydy tutkimuksellista perustelua. KT Kuntatyönantajien mukaan pedagogisten opintojen sisällöllisillä eroilla ei ole käytännön opetustyössä haitallisia vaikutuksia. KT korostaa yleisen opettajakelpoisuuden tuomaa joustavuutta. OAJ:n mielestä esitys ammatillisen opettajankoulutuksen koulutussisältöjen yhtenäistämisestä on kummeksuttava ja perustuu vajanaisiin tietoihin. 3. Harjoittelun järjestäminen ja harjoittelukoulut Harjoittelua ja pedagogisten opintojen ajoitusta koskevat näkökulmat olisi syytä ottaa harkittaviksi koulutuksen käytännön järjestelyjen helpottamiseksi ja laadun parantamiseksi. Tutkimusperustaisen opettajankoulutuksen luonteen mukaisesti harjoittelun tulee olla tavoitteellista, monipuolista, ohjauksen asiantuntevaa ja harjoittelun tutkimusperustaista. Aineenopettajakoulutuksen lehtorien tulee olla kiinteässä yhteydessä harjoittelupaikkoihin. Lisäksi käytännön järjestelyjen tulee olla
toimivia. Näihin vaatimuksiin harjoittelukouluilla on hyvä mahdollisuus vastata, mutta käytännössä harjoittelukouluihin mahtuu vain osa harjoittelusta. Harjoittelukoulujen roolia tutkimuksen ja tutkimukseen perustuvan kehittämistyön paikkana tulisi vahvistaa. Harjoittelukoulujen lehtorien koulutustasoa tulee nostaa ja lehtorien siirtymistä muiden yliopiston opetus- ja tutkimushenkilöstön tavoin kokonaistyöaikaan olisi syytä pohtia. Oppimisen dialogisuuden olisi hyvä olla toiminnan perustana. Esityksiin ottavat kantaa Lapin yliopisto, Kuntaliitto ja Opetusalan ammattijärjestö OAJ. LY kannattaa esityksiä. Kuntaliitto katsoo, että harjoittelu ns. kenttäkouluissa on tärkeää. Kuntaliitto korostaa, että tämän harjoittelun kustannukset tulee kunnille ja muille koulutuksen järjestäjille korvata täysimääräisesti. OAJ katsoo, että kasvatustieteiden tiedekunnan tulee vastata harjoittelusta ja että harjoittelun valvonta on tehtävä yhdessä taideyliopiston ja kasvatustieteen laitoksen toimesta. Ohjatun harjoittelun pitää palvella taidekasvatuksen sisältöjä ja tavoitteita. 4. Esityksiä eri koulutuksille Musiikinopettajan koulutus, joka tapahtuu Oulun ja Jyväskylän yliopistoissa, kuvataiteen opettajan koulutus Lapin yliopistossa sekä ruotsinkielinen aineenopettajankoulutus Åbo Akademissa ovat opetusjärjestelyiltään ja vastuiltaan toimivia koulutuksia. Ehdotamme kuitenkin edellä mainituille joitakin tarkennuksia. Oulun yliopistossa tulisi huolehtia kasvatustieteiden opintojen ajoittamisesta opintoihin siten, että ne tukevat mahdollisimman hyvin opettajaidentiteetin kehittymistä. Koska Lapin yliopistossa on vain yhden aiheen, kuvataidekasvatuksen aineenopettajan opinnot, tulisi opetussuunnitelmatyössä huolehtia, että koulutuksella on sisällöllinen yhteys laaja-alaiseen opettajankoulutukseen. Oulun, Lapin ja Jyväskylän yliopiston sekä Åbo Akademin vastuulla olevien kasvatustieteen opintojen vuorovaikutus ainedidaktiikan opintoihin tulee olla kiinteä ja opetushenkilöstön olisi hyvä järjestää yhteistä opetuksen suunnittelua. Esityksiin ei oteta lausunnoissa kantaa. 5. Taiteen perusopetus Taiteen perusopetuksen kelpoisuusvaatimuksiin tulee lisätä pedagogisten opintojen 60 opintopisteen kokonaisuus. Esitykseen ottavat kantaa Lapin yliopisto, Oulun yliopisto, Turun yliopisto, Opetushallitus, Opetusalan ammattijärjestö OAJ ja opetus- ja kulttuuriministeriön koulutuspolitiikan osaston yleissivistävän koulutuksen yksikkö. Lapin ja Turun yliopistot kannattavat esitystä. Myös OY kannattaa esitystä ja huomauttaa olevan luontevaa, että OY:lla olisi koulutusvastuuta taiteen perusopetuksen osalta, kun kohdejoukkona ovat arkkitehdit tai muut arkkitehtuuria opettavat. Opetushallitus ilmoittaa suhtautuvansa myönteisesti taiteen perusopetusta antavien opettajien pedagogisen osaamisen vahvistamiseen. Ennen kelpoisuutta säätelevän asetuksen muuttamista olisi selvitettävä taiteen perusopetuksen nykyisen opetushenkilöstön kelpoisuus- ja rekrytointitilanne.
OAJ ilmoittaa olevansa huolissaan siitä, että taiteen perusopetuksen kelpoisuusehtoihin ei kuulu vaatimusta pedagogisten opintojen suorittamisesta. OAJ kannattaa näiden opintojen lisäämistä kelpoisuusvaatimuksiin. OKM:n koulutuspolitiikan osaston yleissivistävän koulutuksen yksikkö katsoo, että taiteen perusopetuksen kenttä on monimuotoinen ja kelpoisuusvaatimukset siksi väljät. Opettajan pedagogisten opintojen suorittamismahdollisuus on kuitenkin tärkeä opetuksen kehittämisen kannalta ja jotta taiteen perusopetuksen opettajat voisivat toimia muissa opetustehtävissä silloin, kun he muuten täyttävät säädetyt kelpoisuusvaatimukset. Muuta lausunnoissa esitettyä Taidealojen opettajien saatavuuden tärkeyteen kiinnitetään Kuntaliiton, KT Kuntatyönantajien, OAJ:n ja ÅA:n lausunnoissa huomiota. Lausunnonantajat korostavat opettajien riittävyyden varmistamista. ÅA käsittelee laajasti ruotsinkielisiä taidealojen opettajatarpeita ja opettajien saatavuutta sekä ruotsinkielisen taidealojen opettajankoulutuksen järjestämiskäytäntöjä ja haasteita. ÅA on huolissaan kelpoisuustilanteesta ja opettajasaatavuudesta. ÅA katsoo, että on erityisen tärkeätä, että Aalto-yliopisto, Taideyliopisto ja Åbo Akademi yhdessä tarkastelevat koulutustilannetta ja parantavat mahdollisuuksia kouluttaa riittävästi ruotsinkielisiä taideaineiden opettajia perusopetukseen ja lukiokoulutukseen. KT käsittelee lausunnossaan myös kelpoisuutta. Se esittää, että kelpoisuuden täydentäminen tutkinnon suorittamisen jälkeen tulisi olla mahdollista nykyistä joustavammin. Pedagogisten opintojen, opettajakoulutuksen ja yleensä korkeakoulutetun henkilöstön koulutusvastuun tulee olla korkeakouluilla ja yliopistoilla eikä sen jatkossakaan tulisi olla maksullista täydennyskoulutusta niin, että työnantajat joutuisivat kustantamaan henkilöstönsä kelpoisuuskoulutusta. KT tuo esille, että koulutuksen järjestäjien näkökulmasta opettajien kelpoisuusvaatimuksiin tulisi lisätä joustavuutta ja koulutuksen järjestäjän harkintavaltaa pedagogisen kelpoisuuden ja aineenhallinnan osoittamisen osalta. Teoreettisten opintojen antamia valmiuksia käytännön opetustyöhön tulisi selvittää nykyistä paremmin. OAJ kiinnittää lausunnossaan huomiota taidealojen opettajien osaamisesta huolehtimiseen. OAJ esittää muun muassa taidealan opettajille kaikilla asteilla toimivaa yhteistyöverkostoa, opettajankouluttajien suunnitelmallisen täydennyskouluttautumisen varmistamista, taidekorkeakoulupedagogiikan erityispiirteiden tutkimista ja taidekorkeakoulupedagogiikan innovaatioiden levittämistä kaikille taidealan korkeakouluyksiköille ja yleiseen keskusteluun.