1. Hiukan lineaarialgebraa

Samankaltaiset tiedostot
koska 2 toteuttaa rationaalikertoimisen yhtälön x 2 2 = 0. Laajennuskunnan

14. Juurikunnat Määritelmä ja olemassaolo.

k=1 b kx k K-kertoimisia polynomeja, P (X)+Q(X) = (a k + b k )X k n+m a i b j X k. i+j=k k=0

7. Olemassaolo ja yksikäsitteisyys Galois n kunta GF(q) = F q, jossa on q alkiota, määriteltiin jäännösluokkarenkaaksi

13.3. Transkendenttisuudesta. 14. Juurikunnat Määritelmä ja olemassaolo.

[E : F ]=[E : K][K : F ].

ja jäännösluokkien joukkoa

1 Algebralliset perusteet

g : R R, g(a) = g i a i. Alkio g(a) R on polynomin arvo pisteessä a. Jos g(a) = 0, niin a on polynomin g(x) nollakohta.

Äärellisesti generoitujen Abelin ryhmien peruslause

15. Laajennosten väliset homomorfismit

(x + I) + (y + I) = (x + y)+i. (x + I)(y + I) =xy + I. kaikille x, y R.

1 Kertausta algebran kurssilta 1. 4 Kuntalaajennukset Kuntalaajennuksen aste Harppi-viivoitin-konstruktiot Hajoituskunnat 88

R 1 = Q 2 R 2 + R 3,. (2.1) R l 2 = Q l 1 R l 1 + R l,

Mitään muita operaatioita symbolille ei ole määritelty! < a kaikilla kokonaisluvuilla a, + a = kaikilla kokonaisluvuilla a.

Esko Turunen Luku 3. Ryhmät

ei ole muita välikuntia.

1. Jakokunta. b + c d

Algebran jatkokurssin demo 1,

15. Laajennosten väliset homomorfismit

802320A LINEAARIALGEBRA OSA I

1 Lineaariavaruus eli Vektoriavaruus

H = : a, b C M. joten jokainen A H {0} on kääntyvä matriisi. Itse asiassa kaikki nollasta poikkeavat alkiot ovat yksiköitä, koska. a b.

Kanta ja dimensio 1 / 23

Avaruuden R n aliavaruus

Äärelliset kunnat ja polynomien jako alkutekijöihin

rm + sn = d. Siispä Proposition 9.5(4) nojalla e d.

802355A Algebralliset rakenteet Luentorunko Syksy Markku Niemenmaa Kari Myllylä Topi Törmä Marko Leinonen

{I n } < { I n,i n } < GL n (Q) < GL n (R) < GL n (C) kaikilla n 2 ja

Lineaarialgebra ja matriisilaskenta II. LM2, Kesä /141

Teema 4. Homomorfismeista Ihanne ja tekijärengas. Teema 4 1 / 32

4. Ryhmien sisäinen rakenne

Algebra I, Harjoitus 6, , Ratkaisut

TAMPEREEN YLIOPISTO Pro gradu -tutkielma. Tommi Kuusisto

6 Vektoriavaruus R n. 6.1 Lineaarikombinaatio

Viidennen asteen yhtälön ratkaisukaavan olemassaolon mahdottomuus Galois n teorian pohjalta

Lineaarialgebra Kerroinrenkaat. Kevät Kerkko Luosto Informaatiotieteiden yksikkö, Tampereen yliopisto

Koodausteoria, Kesä 2014

Bijektio. Voidaan päätellä, että kuvaus on bijektio, jos ja vain jos maalin jokaiselle alkiolle kuvautuu tasan yksi lähdön alkio.

Matematiikan ja tilastotieteen laitos Algebra I - Kesä 2009 Ratkaisuehdoituksia harjoituksiin 8 -Tehtävät sivua Heikki Koivupalo ja Rami Luisto

on Abelin ryhmä kertolaskun suhteen. Tämän joukon alkioiden lukumäärää merkitään

Koodausteoria, Kesä 2014

802355A Renkaat, kunnat ja polynomit Luentorunko Syksy 2013

Lineaarikombinaatio, lineaarinen riippuvuus/riippumattomuus

Eräitä ratkeavuustarkasteluja

16. Valikoituja aiheita

MAT Algebra I (s) periodilla IV 2012 Esko Turunen

6. OMINAISARVOT JA DIAGONALISOINTI

MS-C1340 Lineaarialgebra ja

(xa) = (x) (a) = (x)0 = 0

Insinöörimatematiikka D

802320A LINEAARIALGEBRA OSA III

ALGEBRA KEVÄT 2013 JOUNI PARKKONEN

13. Algebralliset laajennokset

MS-C1340 Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt

Kurssikoe on maanantaina Muista ilmoittautua kokeeseen viimeistään 10 päivää ennen koetta! Ilmoittautumisohjeet löytyvät kurssin kotisivuilla.

(iv) Ratkaisu 1. Sovelletaan Eukleideen algoritmia osoittajaan ja nimittäjään. (i) 7 = , 7 6 = = =

Kantavektorien kuvavektorit määräävät lineaarikuvauksen

Proäärelliset ryhmät ja kuntalaajennukset

Määritelmä 1. Olkoot V ja W lineaariavaruuksia kunnan K yli. Kuvaus L : V. Termejä: Lineaarikuvaus, Lineaarinen kuvaus.

PERUSASIOITA ALGEBRASTA

a b 1 c b n c n

1 Avaruuksien ja lineaarikuvausten suora summa

MAT Algebra I (s) periodeilla IV ja V/2009. Esko Turunen

2 Renkaat ja kunnat. toteutuvat: 1. pari (K, +) on Abelin ryhmä, jonka neutraalialkio on 0 K,

jonka laskutoimitus on matriisien kertolasku. Vastaavasti saadaan K-kertoiminen erityinen lineaarinen ryhmä

Osoita, että täsmälleen yksi vektoriavaruuden ehto ei ole voimassa.

Johdatus lineaarialgebraan

Kuvaus. Määritelmä. LM2, Kesä /160

Algebra 1, harjoitus 9, h = xkx 1 xhx 1. a) Käytetään molemmissa tapauksissa isomorfialausetta. Tarkastellaan kuvauksia

Algebrallisista käyristä

1 Lukujen jaollisuudesta

Onko kuvaukset injektioita? Ovatko ne surjektioita? Bijektioita?

kaikille a R. 1 (R, +) on kommutatiivinen ryhmä, 2 a(b + c) = ab + ac ja (b + c)a = ba + ca kaikilla a, b, c R, ja

[a] ={b 2 A : a b}. Ekvivalenssiluokkien joukko

802354A Algebran perusteet Luentorunko Kevät Työryhmä: Markku Niemenmaa, Kari Myllylä, Topi Törmä

Dihedraalinen ryhmä Pro gradu Elisa Sonntag Matemaattisten tieteiden laitos Oulun yliopisto 2013

a 2 ba = a a + ( b) a = (a + ( b))a = (a b)a, joten yhtälö pätee mielivaltaiselle renkaalle.

Algebra 2. Syksy Kerkko Luosto Informaatiotieteiden yksikkö, Tampereen yliopisto

Algebra II. Syksy 2004 Pentti Haukkanen

6. Tekijäryhmät ja aliryhmät

Esko Turunen MAT Algebra1(s)

Liite 2. Ryhmien ja kuntien perusteet

Renkaat ja modulit. Tässä osassa käsiteltävät renkaat ovat vaihdannaisia, ellei toisin mainita. 6. Ideaalit

Johdatus matematiikkaan

Lineaarialgebra ja matriisilaskenta II. LM2, Kesä /310

Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt Laskuharjoitus 1 / vko 44

TOOLS. Tapani Matala-aho MATEMATIIKKA/LUTK/OULUN YLIOPISTO TOOLS 1 / 28

Resolventtimenetelmästä

Demorastitiedot saat demonstraattori Markus Niskaselta Lineaarialgebra (muut ko) p. 1/104

sitä vastaava Cliffordin algebran kannan alkio. Merkitään I = e 1 e 2 e n

802354A Algebran perusteet Luentorunko Kevät Työryhmä: Markku Niemenmaa, Kari Myllylä, Topi Törmä

4 Abelin ryhmät. 4.1 Suorat tulot ja summat

Pääideaalialueen yli määriteltyjen äärellisviritteisten modulien rakennelause

3 Ryhmäteorian peruskäsitteet ja pienet ryhmät, C 2

11. Jaollisuudesta. Lemma Oletetaan, että a, b R.

Kanta ja Kannan-vaihto

800333A Algebra I Luentorunko Kevät Työryhmä: Markku Niemenmaa, Kari Myllylä, Juha-Matti Tirilä

Algebrallisista ja transkendenttisista luvuista

Syklinen ryhmä Pro Gradu -tutkielma Taava Kuha Matemaattisten tieteiden laitos Oulun yliopisto 2016

Transkriptio:

ÁÎ ÃÓ Ø ÐÓ ³Ò Ø ÓÖ 1. Hiukan lineaarialgebraa 1.1. Määritelmä. Olkoon K = (K, +, ) kunta (ns. kerroinkunta). Joukko V varustettuna yhteenlaskulla +:V V V ja skalaarikerronnalla :K V V on K- vektoriavaruus, jos 1) (V, +) on Abelin ryhmä, 2 kaikilla a,b K ja v V pätee a(bv) = (ab)v ja 3) kaikilla a,b K, v,w V (a +b)v = av +bv ja a(v +w) = av +aw. Useat reaalisten ja kompleksisten vektoriavaruuksien tulokset yleistyvät miltei sanasta sanaan muuttumattomina. 1.2. Määritelmä. Olkoon V K-vektoriavaruus ja S V. S on vapaa, jos kaikille eri vektoreille v 0,...,v n 1 S (n N) ja mielivaltaisille a 0,...,a n 1 K pätee: Jos n 1 i=0 a iv i = 0, niin a 0 = = a n 1 = 0. S on V:n virittäjäjoukko, jos jokainen v V voidaan esittää muodossa v = n 1 i=0 a iv i joillakin a i K, v i S, i {0,...,n 1}. S on V:n kanta, jos se on vapaa virittäjäjoukko. 1.3. Lause. Jokaisella vektoriavaruudella on kanta. Itse asiassa jokainen minimaalinen virittäjäjoukko tai maksimaalinen vapaa joukko on kanta. Kannat ovat keskenään yhtämahtavia, ts. josbjab ovat molemmatk-vektoriavaruuden V kantoja, niin on olemassa bijektio f:b B. 1.4. Määritelmä. K-vektoriavaruuden V dimensio on dim(v) = B, missä B on mikä tahansa V:n kanta. 1.5. Lause. Olkoon L = (L, +, ) kunnan K = (K, +, ) kuntalaajennus. Tällöin L voidaan tulkita K-vektoriavaruudeksi käyttämällä yhteenlaskuna kunnan L yhteenlaskua ja skalaarikerrontana kertolaskun rajoittumaa (K L). Todistus. Tulos on ilmeinen pienen teknisen tarkastuksen jälkeen: Kunta-aksioomien mukaan (L, +) on Abelin ryhmä. Kertolaskun liitäntälaista ja kunnan osittelulaista seuraavat muut vektoriavaruuden aksioomat. 45

Tästä seuraa uusi todistus seuraavalle: 1.6. Lause. Äärellisen kunnan koko on (ykkösestä eroava) alkulukupotenssi. Todistus. Olkoon K = (K, +, ) äärellinen kunta. Tarkastellaan kuvausta f:z K, f(n) = n 1. Monikertojen laskusääntöjen mukaan tämä on homomorfismi: Kun m, n Z, niin f(m +n) = (m +n) 1 = m 1+n 1 = f(m) +f(n) ja f(m n) = (m n) 1 = (m 1) (n 1) = f(m)f(n). Koska Z on ääretön ja K äärellinen, f ei voi olla injektio, vaan on olemassa p = min{n Kerf n > 0} = min{n Z + n 1 = 0} ja Ker f = pz. Toisaalta p on selvästi K:n karakteristika, joten p on alkuluku. Siis ideaali pz on maksimaalinen ideaali ja (Imf, +, ) = (Z/pZ, +, ) = Zp. K:lla on siis Z p :n kanssa isomorfinen alikunta, joten K voidaan tulkita Z p -vektoriavaruudeksi. Koska K on äärellinen, niin k = dimk Z + ja K = p k. 2. Algebralliset ja transkendenttiset alkiot 2.1. Määritelmä. Olkoon L kunnan K = (K, +, ) kuntalaajennus. Alkion a L sanotaan olevan algebrallinen alikunnan K suhteen eli K-algebrallinen, jos se toteuttaa K-kertoimisen polynomiyhtälön, ts. jollakin p K[x] {0} pätee p(a) = 0. Alkio a on transkendenttinen K:n suhteen (eli K-transkendenttinen), jos se ei ole K-algebrallinen. Algebrallisella luvulla tarkoitetaan Q-algebrallista kompleksilukua. Vastaavasti transkendenttisella luvulla tarkoitetaan Q-transkendenttista kompleksilukua. 2.2. Esimerkki. i ja 2 ovat algebrallisia, sillä i 2 + 1 = 0 ja 2 2 2 = 0. Lukujen π ja e tiedetään olevan transkendenttisia. π on Q(π) algebrallinen, sillä π 2 π = 0. 2.3. Määritelmä. Olkoon L = (L, +, ) kunnan K kuntalaajennus, jolloin L on luonnollisella tavalla K-vektoriavaruus. Tämän vektoriavaruuden dimensiota kutsutaan vastaavan kuntalaajennuksen (K:sta L:ään) asteeksi ja merkitään [L : K]:lla. Siis [L : K] = diml. Tämä kuntalaajennus on äärellisasteinen, jos [L : K] Z +, muuten ääretönasteinen. 2.4. Lause. Olkoon L kunnan K äärellisasteinen kuntalaajennus. Tällöin jokainen t L on K-algebrallinen. Todistus. Koska [L : K], niin jono (t i i N) ei voi olla vapaa, kun t L. Siis on olemassa n N ja kertoimet a 0,...,a n K, joille n i=0 a it i = 0, vaikka a n 0. Siis p = n i=0 a ix i K[x] on polynomi, jolle p(t) = 0, joten t on K-algebrallinen. 46

2.5. Lause. Olkoon L kunnan K = (K, +, ) kuntalaajennus ja t L K- algebrallinen alkio. Tällöin on olemassa yksikäsitteinen jaoton pääpolynomi p K[x], jolle p(t) = 0. Tällöin K[t] = K(t) = K[x]/ p. Tämä isomorfismi voidaan valita niin, että kaikilla a K pätee a a + p ja t x + p. Todistus. Lähdetään liikkeelle sijoitushomomorfismista e t :L[x] L. Tämän rajoittuma h = e t K[x] on selvästi epimorfismi (eli surjektiivinen homomorfismi) renkaasta K[x] renkaaseen K[t]. Homomorfismin h ydin Ker h koostuu niistä polynomeista p K[x], joille h(p) = p(t) = 0. Koska t on K-algebrallinen, niin Kerh {0}. Koska K[x] on pääideaalialue, on olemassa p K[x] {0}, jolle Kerh = p. Koska p = c 1 p, missä c on polynomin p korkeimman asteen termin kerroin, niin polynomin voidaan olettaa olevan pääpolynomi. p on jaoton, sillä jos olisip = qr, missäq,r K[x], deg(q) < deg(p) ja deg(r) < deg(p), niin yhtälöstä 0 = p(t) = q(t)r(t) seuraisi q(t) = 0 tai r(t) = 0 eli q p tai r p, mistä seuraisi ristiriita deg(q) deg(p) tai deg(r) deg(p). Polynomin p yksikäsitteisyys seuraa siitä, että jos p = p, niin p ja p olisivat liittopolynomeja, jolloin niiden pitäisi olla pääpolynomeina olla sama polynomi. Renkaiden isomorfialauseen mukaan K[t] = (Imh, +, ) = K[x]/ Kerh = K[x]/ p. Koska p on jaoton, ideaali p on maksimaalinen, joten K[t] = K[x]/ p on kunta. Toisaalta K[t] on pienin L:n alikunta, joka sisältää joukon K {t}. Siis K[t] = K(t). 2.6. Seuraus. OlkootL, K jatkuten edellä sekäu L. Josuon myösk-algebrallinen alkio ja saman jaottoman pääpolynomin juuri kuin t, niin on olemassa f:k(t) = K(u), jolle f K = id K ja f(t) = f(u). Todistus. Valitaan jaoton pääpolynomi p, jolle p(t) = p(u) = 0. Tällöin p on yksikäsitteinen, joten lauseen mukaan K(t) = K[t] = K[x]/ p = K[u] = K(u), missä lauseen mukaisille isomorfismeille pätee kaikilla a K a a + p a ja lisäksi t x + p u. 2.7. Esimerkki. a) Polynomi x 3 2 on jaoton polynomirenkaasas (Q[x], +, ) Eisensteinin kriteerion nojalla. 2 ja e i2π/3 2 ovat tämä kompleksijuuria. Siis on olemassa isomorfismi ( [ ] ) ( [ Q 2, +, = Q e i2π 3 ] ) 2, +,, joka pitää rationaaliluvut paikoillaan. Huomaa, ettäq[ 3 i2π 2] Q[e 3 2], silläq[ 2] R, mutta e i2π 3 2 R. b) Syklotominen polynomi Φ 5 = x 4 +x 3 +x 2 +x+1 Q[x] on jaoton. Koska (x 1)Φ 5 = x 5 1, niin Φ 5 :n juuret ovat ω, ω 2, ω 3, ω 4, missä ω = e i2π 5. Selvästi Q[ω] = Q[ω 2 ], sillä ((ω) 2 ) 3 = ω. Edellisen seurauksen mukaan on olemassa isomorfismi f: (Q[ω], +, ) = (Q[ω 2 ], +, ), 47

jolle f Q = id Q ja f(ω) = ω 2, mutta tämä isomorfismihan on itse asiassa kunnan (Q[ω], +, ) automorfismi, koska Q[ω] = Q[ω 2 ]. 2.8. Lause. Olkoon L kunnan K = (K, +, ) kuntalaajennus ja t L K- algebrallinen. Tällöin [K(t) : K] = deg p, missä p on se yksikäsitteinen jaoton pääpolynomi, jolle p(t) = 0. Todistus. Merkitäänn = degp. Väitetään, että{1,t,...,t n 1 } onk-vektoriavaruudenk(t) = K[t] kanta. Ensinnäkin {1,t,...,t n 1 } on vapaa, sillä jos a 0,...,a n 1 K ovat sellaisia, että n 1 a i t i = 0, i=0 niin q = n 1 i=0 a ix i = 0 on polynomi, jolle q(t) = 0, ts. q p eli p q, vaikka deg(q) < n. Siis q = 0 ja a 0 = = a n 1 = 0. Toisaalta jokaisella k N on jakoyhtälön mukaan olemassa sellaiset q,r K[x], että x k = qp +r, missä deg(r) < deg(p) = n. Siis ts. t k on ilmaistavissa summana t k = q(t) p(t) +r(t) = q(t) 0+r(t) = r(t), n 1 t k = r i t i. i=0 Koska {t k k N} on K[t]:n virittäjäjoukko, tämä osoittaa, että myös {1,t,...,t n 1 } on. 2.9. Lause. Olkoon L = (L, +, ) kunnan K = (K, +, ) kuntalaajennus ja edelleen E = (E, +, ) kunnan L kuntalaajennus. Tällöin Huomautus. [E : K] = [E : L] [L : K]. Äärettömässä tapauksessa tämä tarkoittaa ns. kardinaalituloa. Todistus. Merkitään m = [L : K] ja n = [E : L]. Valitaan K-vektoriavaruudelle L kanta A, jolloin A = m, ja L-vektoriavaruudelle E kanta B, jolle puolestaan B = n. Väitetään, että AB = {ab a A, b B} on K-vektoriavaruuden E kanta. Osoitetaan ensin, että AB on virittäjäjoukko. Olkoon t E. Koska B on L-vektoriavaruuden E kanta, niin t = b Bλ b b, missä summa on oleellisesti äärellinen, ts. λ b 0 vain äärellisen monellab B, ja kertoimetλ b, b B, ovat L:ssä. Koska A on puolestaank-vektoriavaruuden L virittäjäjoukko, niin jokaista b B vastaa esitys λ b = a Aµ ab a, 48

missä kertoimet µ ab K ja summat ovat oleellisesti äärellisiä. Siis t = b B λ b b = b B ( ) µ ab a b = a A a A,b B µ ab (ab), mikä osoittaa AB:n olevan virittäjäjoukko. Osoitetaan, että AB on vapaa (ja itse asiassa myös ab a b, kun a,a A, b,b B ja (a,b) (a,b )). Olkoot siis µ ab K, kun (a,b) A B, ja oletetaan, että näistä kertoimista vain äärellisen moni on nollasta poikkeava. Oletetaan lisäksi, että a A,b B Koska B on vapaa (L-vektoriavaruudessa E) ja niin jokaisella b B pätee µ ab ab = 0. 0 = ab ab = a A,b Bµ ( ) µ ab a b, b B a A }{{} L µ ab a = 0. a A Koska A on vapaa K-vektoriavaruudessa L, saadaan tästä edelleen µ ab = 0 jokaisella a A ja b B. Siis AB on vapaa virittäjäjoukko eli kanta ja [E : K] = AB = A B = mn = [E : L] [L : K]. 2.10. Lause. Olkoon E kunnan K = (K, +, ) kuntalaajennus. Merkitään L:llä kunnan E K-algebrallisten alkioiden joukkoa. Tällöin L on suljettu laskutoimitusten suhteen ja itse asiassa L = (L, +, ) on K:n kuntalaajennus. Todistus. Jokainen a K on tietysti polynomin x a K[x] juuri, joten tällaiset a ovat K-algebrallisia. Siis K L. Olkoot a,b L. Koska a jabovat K-algebrallisia, on olemassa jaottomat polynomit p,q K[x], joille p(a) = 0 ja q(b) = 0. Edelleen ja [K(a) : K] = deg(p) [K(b) : K] = deg(q), joten vastaavat kuntalaajennukset ovat äärellisiä. Koska q K[x] K(a)[x] ja q(b) = 0, niin b on myös K(a)-algebrallinen ja [K(a)(b) : K(a)] = [K(a,b) : K(a)] [K(b) : K], 49

joten [K(a,b) : K] = [K(a,b) : K(a)] [K(a) : K] on äärellinen. Koska K(a, b) on äärellinen K:n kuntalaajennus, niin kaikki K(a, b):n alkiot ovat K-algebrallisia. Erityisesti tämä pätee alkioihin a+b, ab, a ja a 1 (kunhan a 0). Summa summarum: L on suljettu laskutoimitusten, vasta-alkioiden ja nollasta eroavien alkioiden käänteisalkioiden suhteen, joten L = (L, +, ) on E:n alikunta. Koska K L, niin L on K:n kuntalaajennus. 2.11. Esimerkki. 2, 7 ja 5 11 ovat algebrallisia, koska ne ovat kukin jonkin polynomeista x 2 2, x 3 7 ja x 5 11 juuria. Siis myös 5 11 2 7 on algebrallinen. 3. Harppi ja viivotin -konstruktiot Kun a,b C, a b, merkitään C(a,b):llä a-keskistä ympyrää, joka kulkee b:n kautta, ts. C(a,b) = {z C z a = b a } ja merkitään L(a, b):llä suoraa, joka kulkee pisteiden a ja b kautta, ts. L(a,b) = {λa + (1 λ)b λ R}. 3.1. Määritelmä. Olkoon U C. Kun a,b U, niin C(a,b) ja L(a,b) ovat S:stä yhdellä askeleella konstruoituvia ympyröitä ja suoria. Piste z C on joukosta U yhdellä askeleella konstruoituva, jos z S T, missä S ja T ovat eri joukkoja ja U:sta yhdellä askeleella konstruoituvia ympyröitä tai suoria. Kompleksitason piste z C on konstruoituva, jos on olemassa jono (a 0,...,a n ), missä a 0 = 0, a 1 = 1 ja jokaisella i {2,...,n} piste a i on yhdellä askeleella konstruoituva joukosta {a 0,...,a i 1 }. 3.2. Lause. Harpilla ja viivoittimella konstruoituvien pisteiden joukko muodostaa kompleksilukujen alikunnan. 3.3. Lause. Jos z on harpilla ja viivoittimella konstruoituva, niin [Q(z) : Q] = 2 n jollakin n N. Todistus. (hahmotelma) Konstruoituvuudesta seuraa, että on olemassa alkiota 0,...,a n C, joille [Q(a 0,...,a i )] : Q(a 0,...,a i 1 )] {1, 2}. 50

3.4. Lause. Kuution kahdentaminen harpilla ja viivottimella on mahdotonta, ts. 2 ei ole konstruoituva. Todistus. (Pelkkä idea) x 3 2 Q[x] on jaoton, 2 sen juuri, siis [Q( 2)] = 3 2 n, kun n N. 4. Galois n teoriaa 4.1. Määritelmä. Olkoon K = (K, +, ) ja a K[x], missä deg(a) > 0. Kunta L = (L, +, ) on juurikunta, jos L on K:n kuntalaajennus, jossa a jakaantuu ensimmäisen asteen tekijöihin, ts. n a = c (x t i ) i=0 joillakin c K, t 0,...,t n 1 L (n = deg(a)), ja näillä parametrien arvoilla L = K(t 0,...,t n 1 ). 4.2. Esimerkki. (Q( 2), +, ) on polynomin x 2 2 Q[x] juurikunta. 4.3. Lause. Jokaisella kuntakertoimisella epävakiolla polynomilla on juurikunta, joka on isomorfiaa vaille yksikäsitteinen. Todistus. (hahmotelma) Olkoon a K[x], missä K = (K, +, ) on kunta ja deg(a) > 0. Laskuharjoituksissa on todistettu, että on olemassa (K, +, ):n kuntalaajennus (E, +, ), jossa a jakaantuu ensimmäisen asteen tekijöihin. Olkoot t 0,...,t n 1 kuten juurikunnan määritelmässä; tällöin L = K(t 0,...,t n 1 ) on halutunlainen. Yksikäsitteisyys osoitetaan oleellisesti induktiolla; induktioaskel käyttää tietoa, että K(t) = K(t ) = K/ a, kun a on jaoton ja t, t a:n juuria jossakin K:n kuntalaajennuksessa. 4.4. Seuraus. (Moore) Kun p on alkuluku ja n Z +, niin on olemassa isomorfiaa vaille yksikäsitteinen kunta, jossa on p n alkiota. Todistus. Laskuharjoituksissa on todistettu, että tällainen kunta on aina olemassa. Yksikäsitteisyyden todistamiseksi riittää osoittaa, että tällainen kunta K = (K, +, ) on aina polynomin x pn x (Z/pZ)[x] juurikunta. Olkoon a K. Jos a = 0, niin a pn = 0 pn = 0, joten a on tällöin polynomin x pn x juuri. Oletetaan, että a 0, jolloin a on kertolaskuryhmän (K, ) alkio (K = K {0}). Alkiolla a on äärellinen kertaluku h, jolle pätee Lagrangen lauseen nojalla h p n 1. Siis myös a pn 1 = 1, mistä seuraa a pn a = a(a pn 1 1) = a (1 1) = 0. Siis jokainen a K on polynomin x pn x juuri. Koska polynomilla x pn x on korkeintaan p n juurta, tämä merkitsee, että polynomi x pn x väistämättä jakaantuu ernsimmäisen kertaluvun tekijöihin K:ssa, joten K on sen juurikunta. 51

4.5. Määritelmä. Kunta L on kunnan K juurroslaajennus, jos on olemassa sellaiset kunnat K i = (K i, +, ), i {0,...,n}, että jokaiselle i {0,...,n 1} on olemassa t i K i, jolle pätee K i+1 = K i (t i ) ja jollakin h i Z + t i h i = 1 sekä K 0 = K ja K n = L. Kuntia K i kutsutaan välikunniksi ja jonoa laajennustorniksi. K = K 0 K 1 K n = L Yleinen ongelma on siis: Kun a K[x], deg(a) > 0 on annettu, onko olemassa kunnan (K, +, ) juurroslaajennus, joka sisältää a:n juurikunnan. 4.6. Määritelmä. Olkoon K = (K, +, ) kunta jaa K[x], missä deg(a) > 0. Polynomin a sanotaan olevan juurtamalla ratkaistavissa, jos on olemassa kunnan K juurroslaajennus L, joka sisältää polynomin a juurikunnan. 4.7. Määritelmä. Tarkastellaan kuntalaajennusta kunnasta K = (K, +, ) kuntaan L = (L, +, ). Tämän kuntalaajennuksen Galois n ryhmä on automorfismien joukko varustettuna kuvausten yhdistämisellä. Huomautus. Selvästi Gal(L/K) = {f:l = L f K = idk } Gal(L/K) Sym(L) = {f:l L f on bijektio}. On suoraviivaista osoittaa, että (Gal(L/K), ) on itse asiassa (Sym(L), ):n aliryhmä. 4.8. Lause. Olkoon L = (L, +, ) polynomin a K[x] juurikunta, t 0,...,t n 1 a:n juuret L:ssä ja f Gal(L/K) a) Kun i {0,...,n 1}, niin jollakin j {0,...,n 1} pätee f(t i ) = t j. b) Jos jokaisella i {0,...,n 1} pätee f(t i ) = t i, niin f = id L. c) (Gal(L/K), ) on isomorfinen symmetrisen ryhmän Sym({t 0,...,t n 1 }) aliryhmän kanssa. Todistus. (hahmotelma) a) Merkitään a = n k=0 a kx k K[x]. Koska t i on a:n juuri ja f Gal(L/K), niin a(t i ) = n a k t k i = 0, k=0 52

mistä seuraa ( n ) k 0 = f(0) = f(a(t i )) = f a k t i = k=0 n f(a k )f(t i ) k = k=0 n a k f(t i ) k = a(f(t i )) k=0 eli f(t i ) on a:n juuri. Siis f(t i ) = t j jollakin j {0,...,n 1}. b) Koska L = K(t 0,...,t n 1 ), niin kaikki L:n alkiot voidaan kirjoittaa rationaalilausekkeina juurten t 0,...,t n 1 avulla. Todellakin: L on renkaan K[t 0,...,t n 1 ] jakokunta. Siis jokaisella u L on esitys u = cd 1, missä c,d K[t 0,...,t n 1 ], ja on helppoa nähdä, että f(c) = c ja f(d) = d, joten f(u) = u. b) Koska L = K(t 0,...,t n 1 ), niin kaikki L:n alkiot voidaan kirjoittaa rationaalilausekkeina juurten t 0,...,t n 1 avulla. Todellakin: L on renkaan K[t 0,...,t n 1 ] jakokunta. Siis jokaisella u L on esitys u = cd 1, missä c,d K[t 0,...,t n 1 ], ja on helppoa nähdä, että f(c) = c ja f(d) = d, joten f(u) = u. c) Kyseinen isomorfismi on f f {t 0,...,t n 1 }. Edellinen lause palauttaa kysymyksen, onko polynomi juurtamalla ratkaistavissa, ryhmäteoreettiseksi ongelmaksi. Galois n teorian kannalta keskeinen ryhmäteoreettinen käsite on ryhmän ratkeavuus. Aikapulan takia tässä tyydytään hahmottelemaan tähän liittyvä teoriankehittely. 4.9. Lause. Juurroslaajennusten Galois n ryhmät ovat ratkeavia. 4.10. Fakta. Viiden alkion symmetrinen ryhmä ei ole ratkeava. 4.11. Fakta. Polynomin x 5 4x + 2 Q[x] juurikunnan Galois n ryhmä on isomorfinen 5 alkion symmetrisen ryhmän kanssa. 53