Huippuvuorten ekologiaa Huippuvuorten kasvillisuus Kasvualusta on ikiroudassa, eikä kesäisinkään sula kuin muutaman desimetrin verran. Ikiroudan vuoksi kasvien juuret eivät ylety syvälle. Talven aikana maanpintaan saattaa syntyä 10-20 sentin jääkerrostumia, jotka vaikuttavat kasvien esiintymiseen. Arktisen meri-ilmaston vuoksi vuotuiset sekä vuorokautiset lämpötila erot ovat pieniä. Puita ei ole, vaan hallitsevana kasviryhmänä ovat sammaleet (350 lajia). Putkilokasvisto on matalaa ja muistuttaa pohjoismaisten tuntureiden kasvustoa, mutta eri lajeja on vähemmän. Arktisen alueen kesä on lyhyt ja viileä, jonka vuoksi kasvukausi jää lyhyeksi. Kasvit ovat sopeutuneet lyhyeen kasvukauteen siten, että ne aloittavat kasvunsa heti lumen sulettua tai jopa ennen sitä. Kasvit kukkivat vain muutaman päivän lumen sulamisen jälkeen. Jotkin lajit selviävät, koska pystyvät lisääntymään usein eri tavoin. Arktisia kasveja ei koskaan saisi kerätä, koska niiden kukat ovat tulosta monen kesän valmistautumisesta. Esimerkkilajeja Svalbardin unikko (Papaver dahlium) korkeus:10-20cm ulkonäkö: Keltaiset tai valkoiset kukinnot. Varsissa ja lehdissä kevyttä nukkaa. Kasvupaikat: Tienvarsilla, jyrkänteillä ja kielekkeillä. Maailman pohjoisimpana kukkiva kasvi. Sinirikko (Saxifraga oppositifolia) Muodostaa mättäitä ja kasvaa maan pintaa myöten. On puuvartinen kasvi, jonka lehdet ovat pienet. Kukat voivat olla punertavia tai violetteja. Elää kaikenlaisissa ympäristöissä 1000m korkeuteen saakka ja on hyvin yleinen huippuvuorilla. Rohtokuirimo (cochlearia officinalis) Kukat ovat pieniä ja valkoisia. Kasvaa yleensä lähellä rantaa, muttei kovin kuivissa paikoissa. On yleinen huippuvuorilla. Rohtokuirimo on syötävä kasvi ja se on pelastanut monia tutkimusmatkailijoita keripukilta. Huippuvuorten eläimistö Huippuvuorilla tavataan monia eläin lajeja, joista lintulajeja on 163. Alkuperäisiä maanisäkäslajeja on vain kaksi: naali ja svalbardinporo. Muita
tyypillisiä eläimiä on mursu, monet erilaiset hylje- ja valaslajit ja jääkarhu. Huippuvuorten järvissä ja joissa elää vain yksi kalalaji, nieriä. Saarella on myös jonkun verran hyönteisiä. Huippuvuorten niin kuin kaikkien muidenkin ekosysteemien eläinten päätehtävä on hankkia tarpeeksi ravintoa ja lisääntyä. Huippuvuorten eläimillä on vaikeuksia löytää tarpeeksi ravintoa talvi kuukausina, jolloin on pimeää koko vuorokauden ja maaperä on lumen ja jään peitossa. Erityisesti kasvinsyöjillä on suuria vaikeuksia. Huippuvuorilla ei ole esimerkiksi hiiriä, myyriä tai muita maalla eläviä piennisäkkäitä, koska ikiroudan takia pesän kaivaminen on vaikeaa jopa mahdotonta. Nisäkkäiden keskuudessa kolme kesäkuukautta (kesä, heinä, elo) ovat aktiivisinta aikaa vuodesta. Silloin tundra alueella lähes kaikki lumi on sulanut pois alemmilla rannikko alueilla. Koko vuorokauden paistava aurinko mahdollistaa ravinnon etsimisen vuorokauden ympäri. Ilmasto on kesä aikaan tarpeeksi lauha lisääntymiseen. Selviytyäkseen talvesta eläimet tarvitsevat paksun rasvakerroksen, moninkertaisen lämpimän turkin, jonkun pesäpaikan tai suojakolon, tarpeeksi ravintoa sekä lajille ominaisen selviytymiskeinon esim. suojavärityksen. Arktisilla alueilla menestyvät paremmin nisäkkäät jotka synnyttävät eläviä poikasia, koska ne eivät tarvitse lämpöä munien hauduttamiseen. Huippuvuorten poro on sopeutunut pakkasiin ja lumen peittämään ruokavarastoon. Se haistaa jäkälän paksuhkonkin lumen läpi. Poron, tai oikeastaan peuran, kaksikerroksinen turkki eristää kylmää loistavasti. Jalat ja nahka ovat sisäkehoa kylmemmät, mikä säästää lämmityskuluissa. Huipppuvuorten poro onkin hyvin sopeutunut Huippuvuoren karun arktisiin oloihin. Se on pienempi - lähes lampaan kokoinen - ja pyöreämuotoisempi kuin meidän poro. Loppukesällä ja syksyllä se syö paljon kasveja, mm. sammalia, jonka ravinnon varassa se selviää yli talven. Naali on sopeutunut kylmään hyvin ja sen turkki yksi maailman parhaiten eristäviä turkkeja. Talvella naalin uskotaan säästävän energiaa vähentämällä liikkumista ja hidastamalla aineenvaihduntaa. Naalit ovat koiria muistuttavia petoelämiä. Naalit ovat hieman kettuja pienempiä ja niillä on tuuhea häntä ja pienet korvat. Kesäisin niillä on ohut harmaanruskea karvapeite, joka toimii suojavärinä tundran kesäisessä kasvillisuudessa. Talvisin niiden karvapeite muuttuu siniharmaaksi. Naalit asuvat kaikkialla tundran rannikoilla ja saarilla ja ne vaeltavat usein pitkiä matkoja napajäällä. Naalit synnyttävät vuosittain usein kaksi poikuetta ja yhdessä poikueessa on 6-8 poikasta. Runsaina sopuli-
ja jänisvuosina poikasia saattaa olla huomattavasti enemmän. Naalien ravintoon kuuluu pikkunisäkkäitä sekä pesiviä lintuja ja niiden munia ja poikasia. Ne keräävät ruokaa varastoihin, usein kallionkoloihin, joihin muut suuremmat pedot eivät pääse. Jääkarhu on sopeutunut äärimmäisen kylmiin olosuhteisiin. Sen paksu, kerman värinen turkki eristää sekä vedessä että kuivalla maalla. Lisäksi karhun korvien pieni koko vähentää lämmön haihtumista. Mustan ihon alla oleva paksu rasvakerros varastoi energiaa. Kesäisin jääkarhu välttyy ylikuumenemiselta läähättämällä. Lämpöä haihtuu myös kielen, huulten, kuonon, korvien ja jalkapohjien kautta. Jääkarhuilla on pidempi kaula ja pidemmät jalat kuin muilla karhuilla. Jääkarhu luokitellaan merieläimeksi, koska se viettää lähes koko elämänsä meren jäällä. Se on hyvä uimari, joka elää rannoilla ja jään reunalla. Ruokavalioon kuuluvat etupäässä hylkeet, mutta linnut, kala ja raadotkin kelpaavat. Hylkeitä jääkarhu vaanii hengitysreikien luona. Huippuvuorten jääkarhukanta on suojelun ansiosta pikkuhiljaa kasvamassa ja tällä hetkellä sen koon arvellaan olevan noin 2500 yksilöä. Vuorokauden aikana jääkarhu saattaa liikkua 50-80 kilometriä. Vuodessa matkaa saattaa taittua 1000 kilometriä. Useimmat karhut siirtyvät vuodenaikojen mukaan paikasta toiseen. Surullisen ja kömpelön näköiset mursut ovat hylkeitä. Urosmursut saattavat olla yli neljän metrin pituisia ja painaa 1500 kiloa. Naaraat ovat kevytrakenteisempia, jotka voivat tulla 750 kilon painoisiksi. Mursut elävät rannikon läheisyydessä, kesällä kömpivät rannalle ja talvella jään päälle. Ravintona mursut käyttävät simpukoita, meressä eläviä matoja, kaloja ym. eläimiä, joita ne hakevat matalasta vedestä. Joskus ne etsivät ruokaansa syvemmältäkin, jopa 60 metrin syvyydestä. Mursut liikkuvat usein pienessä ryhmässä, johon kuuluu yksi uros, muutama naaras ja useita poikasia. Yksinäiset koiraat muodostavat suuria laumoja ja ne riitelevät paljon. Poikaset syntyvät toukokuussa. Huippuvuorten mursukanta on toipumassa 1700- ja 1800-lukujen liikametsästyksestä ja tällä hetkellä näitä jopa 2700-kiloisia pitkähampaita on saarilla parisen tuhatta. Hylkeitä on runsaasti: yleisin laji on norppa ja suurin partahylje. Saarilta löytyvät myös maailman pohjoisimmat kirjohylkeet ja kesäisin siellä vierailevat mm. grönlanninhylje ja kuplahylje. Kesäisin voi jopa nähdä 11 eri valaslajin edustajia. Yleisin on maitovalas, tavallisia ovat lahtivalas, sillivalas ja miekkavalas. Aikoinaan runsaslukuinen grönlanninvalas sen sijaan on suojelusta huolimatta edelleen sukupuuton partaalla.
Saarilla on havaittu kaikkiaan 163 lintulajia, joista vajaat 30 pesii siellä säännöllisesti ja ainoastaan kiiruna viettää siellä talvetkin. Varsinaisia petolintuja (haukkoja ja pöllöjä) ei muutamia satunnaisia vierailijoita lukuun ottamatta ole, vaan niiden tehtäviä hoitavat isolokki, merikihu ja isokihu. Pulmunen on kooltaan pienin linnuista ja ainoa varpuslintujen edustaja saarilla. Merilinnut ovat runsaslukuisia: eniten on pikkuruokkeja, myös kiislat ja lunnit tavallisia. Merilinnuilla, jotka hankkivat ravintonsa merestä, on suuri ekologinen merkitys, sillä ne kuljettavat ravinteita merestä ja sen eliöistä maalle. Esimerkiksi lokkien pesimä alueilla on paljon vihreämpää, sillä lokit syövät meren kaloja ja sen jälkeen lentävät pesälle, ulostavat ravinteikasta lannoitetta, jonka pesimäalueiden kasvit käyttävät hyödykseen. Merestä on suuri hyöty monille maalla eläville eliöille joko suorasti tai epäsuorasti esim. Linnut hyötyvät merestä saamalla sieltä ravintoa, linnuista taas on hyötyä kasveille ja sitä kautta kasvinsyöjille ja taas pedoille ja huippupedoille. Myrskylinnut ovat 45-50cm pitkiä ja painavat 650-900g. Molemmat sukupuolet ovat samannäköisiä. Väri vaihtelee vaalean ja tumman välillä. Huippuvuorten myrskylinnut ovat tummia. Pää, kaula ja ruumiin alaosat ovat harmaansinisiä. Myrskylintu pesii rannikoiden lintukallioiden ohuilla kielekkeillä ja arktisilla alueilla. Myrskylintu munii yhden munan maahan tai kalliolle. Molemmat vanhemmat hautovat munaa. Myrskylintu erottaa poikasen 7 viikon jälkeen. Myrskylintujen ravinto koostuu pääosin kaloista, kalmareista ja äyriäisistä. Kiirunat ovat valkoisia talvella, lukuun ottamatta mustia pyrstösulkia. Kesällä kana on punaruskea. Kukolla on punaiset läikät silmien yläpuolella lisääntymisaikaan. Keväällä kiirunat oleskelevat vuorten eteläpuolilla, mistä lumi sulaa aikaisimmin, loppukesästä myös vuorten juurilla ja tundra-alueilla. Emo munii 10 11 munaa. Poikaset emo vierottaa 10 12 viikon ikäisenä. Aikuiset kiirunat syövät kasveja ja poikaset hyönteisiä. Pikkuruokki on Euroopan pienin ruokki, se on 20 cm pitkä ja painaa 130-180 grammaa. Kesällä pää ja kaula ovat mustanruskeita. Ruumiin ylemmät osat ovat mustia, alemmat valkoisia. Talvella pikkuruokilla on valkoinen kurkku, korvien ympärystä ja rinta. Pikkuruokit oleskelevat kallioilla, rannikoiden myötäisillä arktisilla alueilla sekä vuorilla muutama kilometri sisämaahan päin. Pikkuruokki on Svalbardin saariston yleisin lintu. Pikkuruokkien pesät ovat piilotettu kivien alle. Emo munii yhden munan. Molemmat vanhemmat hautovat munaa. Neljän viikon ikäisinä pikkuruokin poikaset lentävät merelle ja pois yhdyskunnan luota. Hornsundissa on 50000 parin yhdyskunta. Isolokki on eräs isoimmista lokeista. Sen pituus on 65-78 cm ja paino 1350-2200 g. Yhden siiven pituus on 42-49 cm ja siipien kärkiväli 142-162 cm. Väri vaihtelee ikään mukaan. Nuorempana se on harma ja aikuisena luumuvaalea ja jalat ovat aina vaaleapunaisia. Sen ääni muistuttaa nauramista (ieh,ieh,ieh).vaaratilanteessa esim: poikasia puolustaessa (kav,kav ja kev,kev)
niin kuin koira haukkuu. Isolokki pesii arktisilla alueilla ja Euroopan Atlantin rannikoilla. Se talvehtii Pohjois-Atlantilla ja Tyynenmeren pohjoisosissa. Saapuvat pesimään todella aikaisin periaatteessa jo talvella. Elävät yleensä pareissa ja niiden pesät sijaitsevat erilaisissa paikoissa kuten: kallioiden päällä, saaristoissa, rannikoilla ja jopa soiden vieressä. Ilmaston lämpeneminen ja Huippuvuoret Huippuvuoret sijaitsevat Jäämerellä, noin tuhat kilometriä pohjoiseen Suomen pohjoisimmasta kohdasta. Norjalle kuuluvasta saariryhmästä jään peitossa on vajaa kaksi kolmasosaa. Huippuvuoret ovat otollinen kohde jäätikkötutkimukselle, koska saaret sijaitsevat ilmastollisesti herkällä Golfvirran pohjoisella äärialueella. Huippuvuoret ovatkin merkittävä alue tutkittaessa Euroopan ilmaston menneisyyttä ja tulevaisuutta. Arktinen alue on ilmastontutkimuksessa keskeinen siksi, että muutos tapahtuu täällä nopeimmin ja selkeimmin. Jäätiköt ovat ilmaston pääkallonpaikkoja. Kun niiden pinta-ala pienenee, vähemmän Auringon säteilyä heijastuu pinnasta ja palautuu avaruuteen. Energia imeytyy veteen ja maahan, jotka lämpenevät. Arktisten lintujen pesimis- ja ruokailualueiden ennustetaan supistuvan voimakkaasti kun puuraja siirtyy pohjoiseen. Myös lisääntynyt eroosio voi supistaa rannikolla eläville lajeille sopivia elinalueita. Ja vaikka uutta sopivaa elinympäristöä olisi tai sitä syntyisi nykyisen levinneisyysalueen ulkopuolelle, maantieteelliset esteet (kuten meri) voivat estää lajien leviämisen sinne tarpeeksi nopeasti. Yli puolet arktisesta alueesta koostuu merestä ja meri onkin hyvin tärkeä (usein myös ainut) ravinnonlähde monille arktisille lintulajeille. Täten muutokset meriekosysteemeissä vaikuttavat myös lintuihin. Esimerkiksi villakuoreen (Mallotus villosus) osin ilmastosta johtuva romahdus Barentsinmerellä johti alueen merilintujen taantumiseen. Ilmastoperäiset muutokset voivat herkästi aiheuttaa ketjureaktion arktisissa ekosysteemeissä, koska niissä muutamilla valtalajeilla on voimakas rooli. Muutokset valtalajien esiintymisessä voi vaikuttaa laajasti muuhun ekosysteemiin.