Johdat us eläinplankt onin maail maan

Transkriptio

1 Johdat us eläinplankt onin maail maan Anne-Mari Ventelä Pyhäjärvi-instituutti 1 Eläinplankt onryhmät Alkueläimet (Protozoa) Rataseläimet (Rotatoria) Äyriäiseläinplankton Vesikirput (Cladocera) Hankajalkaisäyriäiset (Copepoda) Chaoborus, sulkasääsken toukka Valokuvat tässä esityksessä: Wim van Egmond

2 Sprules Indikaat toreita Lajisto Biomassa Tuotanto Yhteisörakenne Lajiluku Määräsuhteet Koko- ja ikärakenne Fekunditeetti (=munamäärä/naaras) Liikkeet Horisontaaliset ja vertikaaliset 4 2

3 Tranvik Alkueläimet Aurinkoeläin Ameeba 6 3

4 Alkueläinryhmiä Ameebat Aurinkoeläimet Ripsieläimet Siimaeliöt 7 Alkueläimet, ekologia Lisääntyminen Jakautumalla, joskus alkeellista suvullista lisääntymistä Ravinnonotto Bakteerit, kasviplankton, muut alkueläimet Ottavat kokonaisena soluunsa Heterotrofisia, miksotrofisia Käyttäytyminen Reagoivat monenlaisiin ärsykkeisiin Valo Kemikaalit Lämpötila 8 4

5 2. Rataseläimet Keratella Asplanchna Kellicottia Synchaeta 9 Rataseläimet, ekologiaa Käytetään rehevyyden indikaattoreina Lisääntyminen Suotuisissa oloissa partenogeneettisesti, eli populaatio koostuu pel kästään naaraista Koiraita kriisitilanteissa Sukupolven kehitysaika 2-20 vrk, riippuu lämpötilasta Ravinnonotto Rataselin saa aikaan vesivirtauksen 10 5

6 Erityyppisiä puruelimiä: jauhavia, imeviä, tarttuvia, raastavia, repiviä Useimmat ravintokohteet <12 um, mutta suuri a kohteita voidaan tyhjentää imemällä Syklomorfoosi: ulkonäkö voi vaihdella ympäristön mukaan Pedot, lämpötila, ravinto 11 Äyriäiseläinplankton: vesikirput Chydorus Holopedium Daphnia Ceriodaphnia Daphnia pule Bosmina longirostris 12 6

7 13 Vesikirput, ekologiaa Lisääntyminen Kesäaikaan partenogeneettisesti Synnyttää eläviä poikasia Koiraita kehittyy epäsuotuisissa olosuhteissa suvullinen lisääntyminen lepomunat Vesien lampaita laiduntavat tehokkaasti kasviplanktonia Ravinnonotto: suodattavat, j oitakin petoja 14 7

8 Kalat syövät eläinplanktonia valikoivat koon perusteella isot syödään ensin Vuorokautisia vaelluksia Yöllä syvältä pintaa kohti ja aamulla päinvastoin, jopa 50 m, nopeus 19 m/h Syynä ravinto ja saalistus Eri vuodenaikoihin sopeutunei ta lajeja Horisontaalisesti vaihtelua Pelagiaalisia Litoraalin vesikirput Voivat puolustautua petoja vastaan eri laisilla piikeillä ja muilla pelottimilla

9 Pyhäjärven ravintoketju Kaloja paljon, vesikirppuihin (eläinplankton) kohdistuu voimakas saalistuspaine Vesikirput saaliina, vähenevät Levien määrä (kasviplankton) lisääntyy kun vesikirput eivät kontrolloi 17 Äyriäiseläinplankton: hankajalkaiset Cyclopoida: liikkuvat syöksähdellen, ottavat ravintonsa si epaten Calanoida: uivat jatkuvasti Cyclops Limnocalanus Eudiaptomus Mesocyclops 18 9

10 19 Ekologiaa, hankajalkai set Ravinnonkäyttö: cyclopoidat petoja, calanoidat suodattavat Lisääntyminen Kehityksessä useita vaiheita Muna naupliustoukka, jolla kuusi kehitysvaihetta Kuudes naupliustoukka = 1. copepodiittivaihe, joita myös kuusi Kuudes copepodiittivaihe = aikuinen Nuoruusvaiheilla osin erilainen ekologinen rooli Vaellukset 20 10

11 Sandercock et al Chaoborus -toukka Peto, syö vesikirppuja ja muuta eläinplanktonia 22 11

12 Rehevöityminen Rehevissä vesissä partikkelien runsaus haittaa vesikirppuja ja bakteeriravinnon lisääntyminen näkyy alkueläinten ja rataseläinten suhteellisen määrän kasvuna Mikrobiravintoverkon merkitys kasvaa Chydorus tyypillinen rehevän järven laji, samoin hankajalkaiset Pyhäjärven tärkeimpiä lajeja (veden laadun kannal ta) Bosminat ja Daphniat 23 Kairaukset 24 12

13 Eläinplanktonii n perustuvat sedimenttitutkimukset Pyhäjärvellä 0-30 cm: 1 cm välein Eläinplankton (vesikirput) cm: 10 cm välein Yhteensä 41 kairausnäytteen osasta analysoitu vesikirppujen ja Gloeotrichia-sinilevän jäämiä Yhteensä 23 vesikirppulajia tunnistettu 41 näytteessä 25 Miten vesikirpun jäämiä pystytään tunnistamaan lajilleen sedimenttinäytteistä? Eläimen kilpiosat eivät ole säilyneet kokonaisina, vaan irronneet palasiksi: Pääkilpi takajalka Takajalan piikki Selkäkilpi 26 13

14 Vesikirput kasvillisuuden indikaattorina Sedimentary cladoceran species assemblage Hann 1989 Information of past habitats (macrophyte ass. taa transfer function of macrophytes) (ratio between chydoridae and bosmids indicator of macrophytes) 27 Valokuvat tässä: Wim van Egmond 1999 Muita hyviä: pages/freshwatercrustaceans.asp 28 14