Valitus Suomen Riistakeskuksen myöntämästä rauhoittamattomien lintujen rauhoitusaikaista hävittämistä koskevasta poikkeusluvasta 2014/00013

Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry Valitus Juha Juuti Päätöksestä PL 180 Nro 2014/00013 53101 Lappeenranta sähköposti: juuti.juha@gmail.com puh. 0500221213 31.3.2014 Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta PL 820 00101 Helsinki sähköposti: valituslautakunta@valituslautakunta.fi Valitus Suomen Riistakeskuksen myöntämästä rauhoittamattomien lintujen rauhoitusaikaista hävittämistä koskevasta poikkeusluvasta 2014/00013 Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys hakee muutosta Suomen Riistakeskuksen päätökseen Nro: 2014/00013, joka myöntää metsästyslain 41 b :n mukaisen poikkeusluvan Saaren Riistamiehet ry:lle rauhoittamattomien lintujen rauhoitusaikana tapahtuvaan hävittämiseen. Hakijalle myönnetään metsästyslain 41 b :n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuslupa ja metsästyslain 41 b :n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu poikkeuslupa, koska muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole. Valittaja katsoo, että lupa varisten, harakoiden, harmaalokkien ja räkättirastaiden hävittämiseen on peruutettava, koska riittäviä, päteviä perusteita luvalle ei löydy ts. lupaehdot eivät täyty. Valittaja katsoo, ettei Suomen Riistakeskuksen myöntämää lupaa 2014/00013 voida enää tulkita poikkeusluvaksi, jonka hakijana pitäisi olla vahingon kärsijän ja jonka pitäisi koskea tarkoin määriteltyä aluetta ja yhtä selkeää poikkeusluvan hakuperustetta. Nyt hakijana on yksi metsästysseura, Saaren Riistamiehet ry, joka jakaa poikkeuslupaa edelleen lukuisille muille metsästysseuroille, joiden ohella vahingonkärsijöiksi on nimetty suuri joukko maatalousyrittäjiä. Valittaja katsoo, että kun lupaa saa käyttää näin laajalla alueella (koko kunta) ja se on myönnetty viideksi vuodeksi, on kyseessä yleislupa rauhoittamattomien lajien pesimäaikaisen rauhoituksen kiertämiseksi. Lisäksi luvalla siirretään viranomaistehtäviä luvanhakijalle, kun sillä on oikeus jakaa lupaa edelleen muille metsästysseuroille. Tuotantotiloihin kohdistuvien, po. lintujen aiheuttamiksi väitettyjen vahinkojen mahdollisina kärsijöinä ovat yksittäiset maatalousyrittäjät (ei kaikki), eivät metsästysseurat. Poikkeuslupien hakijoina näissä tapauksissa pitäisi olla näiden tilanomistajien, ei metsästysseurojen. Valittaja katsoo, että tämä poikkeuslupa on peruutettava siihen sisältyvien hakijoita, vahingonkärsijöitä, aluerajauksia ja myöntämisperusteita koskevien epäselvyyksien vuoksi. 1

Suomen Riistakeskus katsoo, että poikkeuslupa vakavan vahingon estämiseksi voidaan ja täytyy laittaa täytäntöön muutoksenhausta huolimatta päätöksessä mainitusta ajankohdasta lukien. Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys katsoo tässä valituksessa esittämillään perusteilla, ettei poikkeuslupahakemuksessa ole esitetty saati osoitettu ja yksilöity kohdelajeille mitään sellaista vakavan vahingon uhkaa, joka tekisi välttämättömäksi laittaa lupa täytäntöön muutoksenhausta huolimatta. Poikkeuslupia ei tule myöntää ajalle, jolloin kyseisen lajin muutto on vielä kesken, koska lupa kohdistuu tällöin läpimuuttaviin yksilöihin, jotka eivät aiheuta kohteella haittaa (KHO:n päätös 3909/1/05). Paikallisten lintujen vähentämiseksi ei ole mitään perustetta kohdistaa hävitystoimenpiteitä läpimuuttaviin lintuihin. Lupa varisten hävittämiseen on ajoitettu niin (alkaen 10.3.), että varismuutto Etelä-Karjalassa on parhaillaan menossa. Jotta varisten tappaminen ei kohdistuisi muuttaviin yksilöihin, on varisten hävittämislupa muutettava alkavaksi aikaisintaan 1.5. Myös harmaalokkien hävittämisluvan alku osuu aikaan, jolloin harmaalokin muutto Etelä-Karjalassa on edelleen meneillään Harmaalokkien hävittämisluvan alkamisajankohta on muutettava alkavaksi aikaisintaan 1.5. Jotta räkättirastaiden hävittäminen ei kohdistuisi muuttaviin lintuihin, on hävittämisluvan alkamisajankohta (10.4.) muutettava alkavaksi aikaisintaan 15.5. Muuttoaikojen havainnollistamiseksi on liitteessä 1 esitetty ko. lajien muuttohavainnot Tiira-tiedostoista Etelä-Karjalassa. Kuitenkin on huomattava, että harrastajat ilmoittavat Tiira-havaintojärjestelmään havainnot lähinnä ensimmäisistä yksilöistä ja suurista parvista. Huippumuuton jälkeen paikallisten ja muuttavien yksilöiden erottaminen on yleensä mahdotonta. Lukurengastuksen avulla on voitu osoittaa, että esiaikuisten lintujen muutto tapahtuu oleellisesti myöhemmin kuin aikuisten ja jatkuu lähes läpi koko kesän. Nuorimpien ikäluokkien muuton huippu sattuu toukokuun alulle (liite 1 kuviot 5.32 ja 5.33) Lupapäätös ei täytä ajallisesti eläinsuojelullisia näkökohtia, koska pyyntilupa on annettu pesäpoikasvaiheelle, vaikka päätöksessä mainitaan Pesäpoikasajan alun, eli poikkeuslupa-ajan lopun, määrittämisessä on variksen ja harakan osalta hyödynnetty rengastustoimiston rengastusaineistoa. Ilmeisesti rengastusaineistoja on tulkittu väärin, sillä kaikilla po. lajeilla on poikasia jo toukokuun lopulla. Perustelut Lintujen aiheuttamista vahingoista koituva työ ja kustannukset Yrittäjyyteen sisältyy aina välttämättömiä kustannuksia ja riskejä. Maatalousyrittäjyyteen sisältyy erityisesti luonnonolojen aiheuttamia kustannuksia ja riskejä. Viljelytiloilla vahinkoa aiheuttavia lintuja ei voida ruveta rauhoitusaikaisilla poikkeusluvilla kohtuuttomasti vähentämään saati sitten tähdätä niiden täydelliseen hävittämiseen tietyistä ympäristöistä (joihin ne ovat aina kuuluneet), jotta niiden tuottajille aiheuttamat hävikit saataisiin eliminoiduiksi. Hakemuksessa on esitetty useita ylimalkaisia perusteluja, väitteitä ja laskelmia, jotka ovat selvästi virheellisiä ja ristiriitaisia. Näitä ei voi käyttää hakemuksen hyväksymisen perusteluina. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä. Karjatilojen rehupaalien rikkoutuminen Suuren muovipallorehupaalin arvo on alle 50, hävityskustannus ei voi olla 10-kertainen(!), korkeintaan sama. 400 kpl rikkimenneitä 6 karjatilalla tarkoittaa keskimäärin noin 1/5 kaikista (keskikoko 33 lehmää, a10 paalia) eli selvä yliarvio rikkimenneistä. Laskelmalla saatu 3milj. euron vahinko on mielikuvituksellinen, hakija itsekin arvioi aiemmin vahinkojen olevan kymmeniä tuhansia euroja! Lisäksi vahinkoarviossa on ilmeisesti jätetty huomiotta se, että paaleja rikkovat myös rauhoitetut linnut (mm. naakat, korpit) ja nisäkkäät (mm. karhut, villisiat, jänikset, kissat ja jyrsijät) ja jopa ihmiset. Harmaalokit eivät puhko paaleja, niitä ei yleensä edes esiinny pelloilla! Lintuvahingot voidaan myös pääosin estää sijoittamalla ne oikein tai suojaamalla ne. 2

Marjatilojen vahingot Yhdellä marjatilalla po. lintujen pilaaman sadon käsittelyn väitetään rasittavan kutakin tilaa 48 500 euron verran (alueella kaksi marjatilaa). Jos sadon arvoksi otetaan normaali 5 /kilo, niin ko. määrä vastaisi noin 10 tonnin marjamäärää. Satoa pilaavat myös rauhoitetut rastaat (laulu-, punakylki-, musta- ja kulorastaat), etanat, tuhohyönteiset ja homeet. Näiden osuus on varmasti suurempi kuin poikkeuslupalajien. Tuntuu uskomattomalta, että yhdellä tilalla pilaantuneita marjoja kerättäisiin, lajiteltaisiin ja kompostoitaisiin kymmeniä tonneja. Poikkeuslupia ei tule myöntää mahdollisesti haittaa aiheuttavien lintujen etukäteisharvennukseen. Esimerkiksi rastaiden osalta on epätodennäköistä, että marjatiloilla keväällä tapahtuvalla ampumisella voitaisiin ehkäistä loppukesällä tapahtuvaa vahinkoa, koska rastaat levittäytyvät laajalle alueelle pesinnän jälkeen ja toinen pesintä tapahtuu usein eri paikassa kuin ensimmäinen. Loppukesällä tietyllä alueella ruokailevat rastaat ovat suureksi osaksi eri yksilöitä kuin siellä loppukeväästä-alkukesästä pesineet (Kekki & Metsänen 2013). Riistataloudelliset vahingot (riistalinnut ) Luonnossa normaalia predaatiota, jota ei voi pitää haittana, tarkastellaan myöhemmin. Hakijan kahdestikin esittämä kuvaus oppivien harmaalokkien pienryhmätoiminnasta karjatilojen peltosaroilla lintujen munien ja poikasten (mm. kuovit ja töyhtöhyypät) hävittäjinä on täysin virheellinen. Mielikuva saattaa syntyä muiden lokkilajien tavasta etsiä mm. hyönteis- ja matoravintoa pelloilta. Tyypillisiä ja tehokkaita predaattoreita pelloilla ovat mm. pienpedot ja kissat. Peltolajin väheneminen johtuu tutkitusti (mm. Luonnontila 2014) maatalousympäristömuutoksista. Hakijakin toteaa syyksi maatalouslaitteiden kehitykseen ja sarkaojien vähenemiseen. Hakija viittaa myös yhteisöissä isoissa parvissa viihtyviin haittalintuihin, johon on todettava, että pesinnän aikana (poikkeuslupa-aikana) eivät varikset, harakat ja harmaalokit Parikkalan alueella parveile. Ainoastaan nauru- ja kalalokeilla sekä naakoilla esiintyy parviruokailua pelloilla. Hakija on ilmeisesti sotkenut lajeja ja käyttäytymismalleja. Poikkeavasta käyttäytymisestä ja vahingoista tulisi esittää yksilöityjä tutkimuksia. Hakija ei viittaa mihinkään tutkimukseen. Toimivampi ratkaisu lintujen aiheuttamiin haittoihin Lintujen pääsy tuotantotiloihin on joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta mahdollista estää. Tällaiset suojauskeinot ovat pysyvästi toimivampia kuin lintujen rauhoitusaikainen tappaminen, jonka on aina oltava äärimmäinen vaihtoehto ja joka sellaisenakin tarjoaa lintujen aiheuttamiin ongelmiin vain tilapäisratkaisun, jos sitäkään. Nämä suojaukset tehoavat samalla myös muihin tiloilla liikkuviin lintuihin. Lintujen aiheuttamat Paalivahinkoja voidaan vähentää ja jopa täysin välttää sijoittamalla paalit metsänreunoihin (ei keskelle peltoja) tai suojaamalla kattein tai niiden ylle nauhoilla tai paaliverkoilla (www.agro.fi keskustelu). Paalivahinkoja ja marjatilojen vahinkoja tulisi vähentää mm. karkotustoimin, kun paalit tulevat pelloille ja marjasato kypsyy. Hakemuksessa on esitetty pesien ja munien tuhoamista jo hyvissä ajoin ennen varsinaista marjojen keruuaikaa. Lintudirektiivissä todetaan, että lupa tulee myöntää ainoastaan, mikäli ongelmaan ei ole olemassa muuta tyydyttävää ratkaisua. Hakija ei tarkemmin esittele, millaisin vaihtoehtoisin ratkaisuin lintuhaittoja on yritetty torjua. Ainoa tarkemmin selvitetty keino on, että lintuja on aiemminkin tapettu poikkeusluvin, mutta sillä ei ole ollut vaikutusta vaan hakijan mukaan vaikutus on ollut päinvastainen (ammuttujen lintujen määrä, paalivahingot ja tautiriskit lisääntyvät ja muiden lintujen määrät vähenevät). Tämä osoittaa toimenpiteiden tehottomuuden. Sama on todettu myös useissa tutkimuksissa (liite 2). Yhden predaattorilajin poisto ei paranna riistalintujen poikastuottoa. Ammuskelu ranta-alueilla häiritsee kaikkien lajien pesintöjä. Vaikutelmaksi jää, että hävittämislupien hakemiseen on päädytty liian kevyin perustein. Myös lintujen hävittämisen luulisi aiheuttavan kustannuksia, vaivaa ja ajankulua - vai katsotaanko lintujen tappaminen 3

enemmän huviksi kuin työksi. Yhtenä taustasyynä poikkeuslupien hakemiselle on se, että poikkeusluvilla pyydystettyjä variksia ja muita lajeja käytetään metsästyskoirien kouluttamisessa. Variksia myydään muun muassa avoimesti erilaisilla internetlistoilla. Tällainen kätketty tavoite lienee aika useasti poikkeusluvan hakemisen takana yhtenä luvan saannin vaikuttimena. Tiedot lintujen määristä Poikkeuslupahakemuksessa väitetään, että edellä mainituista toimenpiteistä (lintujen tappaminen) huolimatta haittalintujen lukumäärä edelleen runsastuu ja muiden pesivien lintujen määrä vähenee. Näin siis hakija itse toteaa, että haetut toimenpiteet ovat tehottomia. Tämän kyllä osoittavat tutkimuksetkin (liite 2). Poikkeuslupahakemuksesta puuttuvat täysin tarkemmat havaintotiedot lintujen todellisista määristä. Kaikki arviot vaikuttaisivat olevan pelkästään tuntemusperäisiä. Tällaisiin arvioihin ei rauhoittamattomien lintujen rauhoitusaikaista hävittämistä voida perustaa. Etelä-Karjalan Lintutieteellisellä Yhdistyksellä on esitettävänään pitkäaikaista, luotettavaa seurantatietoa alueen lintukannoista. Parikkalan harmaalokkikanta on kokonaisuudessaan noin 50 65 paria, joista Simpelejärvellä n.40 paria, Pyhäjärvellä n.10 paria (Juvaste kirjallinen ilmoitus), Tyrjänjärvellä n.5 paria (osa ehkä Venäjän puolella) sekä Korpijärvellä 1 pari. Muilla pikkujärvillä voi olla muutama pari. Simpelejärven harmaalokkikanta kasvoi vuoden 1997 29 parista vuosien 2007 2008 noin 45 pariin, mutta nyt kasvu on taantunut. Simpelejärven Kurhonselän alueella havaittiin vuonna 2008 29 paria, mutta vuonna 2013 enää 20 paria. Simpelejärven (laskenta-alue 91 km 2 ) harmaalokkikanta on vertailuvesistöihin verrattuna vain puolet: rehevän Hollolan Vesijärven (pinta-ala 107 km 2 ) kanta oli vuonna 2000 yhteensä 95 paria, karun Hartolan Joutsan Jääsjärven (84 km 2 ) kanta oli vuonna 2008 yhteensä 82 paria (Virtanen 2008). Parikkalan harmaalokkikanta on siis pieni eikä kestä pesimäaikaista häirintää. Hakemuksessa kerrotaan harmaalokkien tähystyksestä peltojen puhelin- ja sähkölangoilla, joista syöksyvät peltolintujen poikasten kimppuun. Harmaalokkeja havaitaan kuitenkin harvoin Parikkalan pelloilla, sen sijaan rauhoitetut selkä-, kala- ja naurulokki ruokailevat pelloilla syöden matoja, hyönteisiä, myyriä, hiiriä ja pieneliöitä. Selkälokki on uhanalaisuusluokituksessa vaarantunut, naurulokki silmälläpidettävä. Myös pikkulokki (EU:n lintudirektiivin liitteen I laji) esiintyy satunnaisesti hyönteisjahdissa Parikkalan pelloilla, mutta yleisin peltolokkimme on täällä kaikkialla kalalokki, joka muistuttaa ulkonäöltään suuresti harmaalokkia. Harmaalokki puhelinlangalla on myös tuiki harvinainen näky, sillä laji on siihen liian iso ja kömpelö. Mitä ilmeisimmin kyseessä on siis lajinmääritysvirhe, josta syystä poikkeuslupaperustelut on tältä osin jätettävä huomioimatta. Myös anomuksessa mainittu rastas herättää kysymyksiä, sillä räkättirastas on ainoa rauhoittamaton rastaslajimme, muut Parikkalan pesimälajit musta-, kulo-, laulu- ja punakylkirastas ovat rauhoitettuja. Parikkalan variskannaksi eläinmuseon prof. Risto A. Väisänen arvioi 2006 2013 linjalaskenta-aineiston perusteella 470 pariksi (Väisänen kirj.). 800 emoa vuodessa on siis täysin kohtuuton määrä. Yleinen käsitys vaikuttaa olevan, että rauhoittamattomien lintujen kannat ovat kasvaneet ja niitä tulee sen vuoksi säädellä. Lintulaskenta-aineistot eivät tue tätä näkemystä: esimerkiksi varis on taantunut Suomessa 1970-luvulta noin neljänneksen ja harakkakanta on pysynyt vakaana, räkättirastas taas on vähentynyt tällä vuosituhannella noin kolmanneksen (Väisänen & Lehikoinen 2013). Tautiriskit Sekä poikkeuslupahakemuksessa että riistakeskuksen päätöksessä luvan perusteeksi nimetään tuotantoeläimiin kohdistuvat tarkemmin määrittelemättömät tautiriskit. Jotta nämä spekulatiiviset 4

tautiriskit muuttuisivat todellisiksi poikkeusluvan myöntämisperusteiksi, vaaditaan tilan hoitavan eläinlääkärin tai alueen valvontaeläinlääkärin puoltava lausunto. Rauhoittamattomat luonnonvaraiset linnut, joille poikkeuslupia haetaan, eivät muodosta mitään erityistä tautiriskiä verrattuna muihin lintuihin. Todennäköisempää on tautien leviäminen ihmisen tai rehutoimitusten kautta. Siitä, etteivät varikset, harakat ja harmaalokit ole erityisiä tautiriskin aiheuttajia on myös tieteellistä näyttöä. Lähinnä Suomen olosuhteita kuvannee Oslossa tehty tutkimus (Kapperud & Rosef 1983). Siinä isossa lintuaineistossa variksessa ei todettu lainkaan salmonellaa. Salmonellaa voitiin osoittaa koko aineistossa vain 0.8 % linnuista ja kaikki salmonella-positiiviset linnut olivat lokkeja. Lokkien aiheuttamia tautiriskejä on tutkittu myös Suomessa (Juvaste 2002) ja osoitettu, etteivät edes jäteasemilla ja Pohjanmaan turkistarhoilla esiintyvät tuhansien lokkien parvet eivät ole aiheuttaneet merkittäviä tautiriskejä tai tautiepidemioita. Esimerkiksi aikuisten lokkien ulosteissa oleva salmonellariski on äärimmäisen pieni. Keskimäärin voisi salmonellojen puolesta aikuinen syödä yli kilokaupalla ulostetta ennen sairastumista salmonellaan. Auringon UV-valo tappaa nopeasti ko. bakteerit. Parikkalassa lintujen aiheuttama tautiriskitilanne on täysin normaali ja hallinnassa eikä edellytä mitään erityistoimia. Kansanterveydelliset syyt eivät siis yleisesti ottaen anna aihetta lintujen pesimäaikaiseen pyyntiin, koska näyttöä lintujen aiheuttamista terveydellisistä haitoista ei ole. Lisäksi Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry on pyytänyt asiantuntijalausunnon tautiriskistä, joka on liitteessä 3. Haittalintujen aiheuttama uhka luonnon monimuotoisuudelle Hakemuksessa Luontoa vahingoittaviksi linnuiksi ja haittalinnuiksi nimetyt linnut ovat osa luontoa ja luonnon monimuotoisuutta. Tehtävämme ei ole ottaa kantaa tai puuttua luonnon peto-saalis -suhteisiin. Luonnon monimuotoisuus on vakavan uhan alla ihmisen toiminnan vuoksi, ei luontoon kuuluvien alkuperäislajien (tässä tapauksessa varikset, harakat, harmaalokit, räkättirastaat) vuoksi. Elinympäristöjen heikkenemistä voimme ehkäistä ja estää muuttamalla omaa toimintaamme. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ei voi olla peruste rauhoittamattomien lintujen rauhoitusaikaiselle hävittämiselle. Lintulajien kannat reagoivat elinympäristöjen muutoksiin ja heikkenemiseen kuten esim. vesistöjen rehevöitymiseen ja umpeenkasvuun sekä metsä- ja maatalousympäristöjen yksipuolistumiseen. Ei ole metsästysseurojen asia ruveta kompensoimaan näitä muutoksia tappamalla kohtuuttomia määriä joidenkin alkuperäislajienlajien yksilöitä poikkeusluvilla niiden rauhoitusaikana. Rauhoituksen takanahan on periaate kaikkien lintulajien rauhoittamisesta niiden pesintäja muuttoaikana. Poikkeuslupahakemuksessa sanotaan: Tämän lisäksi haittalintujen määrän lisääntymisen takia monimuotoinen lintukanta on ollut vaarassa ja on tulevaisuudessakin vaarassa Tämä on todeksi osoittamatonta spekulaatiota. Faktaa sen sijaan on, että metsästämällä on saatettu ja saatetaan edelleen mm. monia lintulajeja ahdinkoon. Predaatio ja pesimätulokset Suomen Riistakeskus toteaa olevan yleisessä tiedossa ja myös eri tutkimuksin ja selvityksin on osoitettu kiistattomasti rauhoittamattomien lintujen, kuten variksen, harakan ja harmaalokin vaikutus muiden lintulajien pesinnän tulokseen. Tällaisia väitteitä esitettäessä olisi hyvä liittää mukaan lähdetietoa kyseisistä tutkimuksista. Lisäksi todetaan: Hakemuksen eri käsittelyvaiheissa saadun selvityksen mukaan, jota voidaan pitää riittävän yksityiskohtaisena ja vaikutusten osalta riittävästi todennettuina, lintujen tappaminen ampumalla on hakemuksessa tarkoitetuilla alueilla ainoa tyydyttävä ratkaisu muiden eläinlajien pesien ja poikasten suojelemiseksi. Poikkeus on siten tarpeen eläimistön suojelemiseksi. 5

Riistakeskus toteaa lupapäätöksessä myös: Ko. lintujen aiheuttamien vahinkojen ehkäisyyn ei ole olemassa alueella muuta tehokasta torjuntakeinoa. Kyseessä olevien rauhoittamattomien lintujen määrän mahdollisimman tehokas rajoittaminen on tarpeen vahinkojen estämiseksi. Muina vuoden aikoina tapahtuvalla pyynnillä vahinkoja ei pystytä riittävästi vähentämään. Näin ollen poikkeusluvan myöntämiselle ei ole muuta tyydyttävää ratkaisua. Luvan perusteluissa on todettu, että varikset, harakat ja harmaalokit aiheuttavat vakavia vahinkoja lupaalueen linnustolle ja että näitä haittoja voidaan tehokkaasti ehkäistä keväällä tapahtuvalla pyynnillä. Valittaja katsoo, ettei varisten, harakoiden ja harmaalokkien poikkeusluvan mahdollistamalla keväisellä pyynnillä saavuteta sitä vaikutusta, jolla lupa on perusteltu ja luvan mukaisen pyynnin vaikutukset muuhun linnustoon ovat jopa haitallisia. Valittajan mielestä olisi myös syytä huomioida, että varikset hävittävät keväisin räkättirastaspesueita. Eikö varisten keväisellä tappamisella heikennetä tätä luonnonmenetelmää räkättirastaiden vähentämiseksi? Riistalintujen väheneminen johtuu useimmiten muista tekijöistä kuin pesäpredaatiosta, yleensä elinympäristön muutoksista kuten vesistöjen umpeenkasvusta tai maa- ja metsätalousympäristöjen yksipuolistumisesta. Tällöin lintukantoihin on myös tehokkainta vaikuttaa elinympäristön hoidolla, millä saavutetaan pysyvämpiä tuloksia kuin pesärosvojen poistolla (Evans 2004). Vaikka elinympäristömuutokset saattavat myös lisätä pesäpredaatiota tai altistaa linnut sille suuremmassa määrin (Evans 2004), ei pesärosvojen poisto ole tässäkään tilanteessa oikea ratkaisu, koska tällöin ei hoideta varsinaista ongelmaa, vaan sen seurausta. On kyseenalaista, voidaanko pesärosvojen poistolla vaikuttaa muiden lajien kantoihin edes paikallisesti. Esimerkiksi varislintujen poiston ei ole todettu merkittävästi vaikuttaneen kosteikkolintujen (Clark ym. 1995) tai kanalintujen (Parker 1984) pesimätulokseen. Niissä kokeissa, joissa petojen poistolla on tulkittu olleen vaikutusta, on tavallisesti poistettu lintujen lisäksi myös nisäkäspetoja (esim. Tapper ym. 1996), jolloin yksittäisen lajin poiston merkitystä ei voi arvioida. Ylipäänsä ei ole näyttöä siitä, että petojen poistolla voitaisiin saavuttaa pysyviä vaikutuksia hyvin eristyneitä alueita, kuten meren ulkoluotoja, lukuun ottamatta. Yhteenveto poistotutkimuksista on esitetty liitteessä 2. Munat ja poikaset muodostavat hyvin pienen osan harakan pesimäaikaisesta ravinnosta (esim. Krystofkova ym. 2011). Esimerkiksi riistalintujen pesimätulokseen harakalla ei ole vaikutusta Lupaharkinnassa tulisi aina arvioida myös toimenpiteiden negatiiviset vaikutukset. Esimerkiksi reviirilintujen, kuten kosteikolla reviiriä puolustavien varisten poisto voi johtaa saalistuspaineen kasvuun pesimättömien, parvessa elävien yksilöiden voidessa siirtyä vapaasti alueelle. Pesimäaikainen, erityisesti pesimäajan alussa tapahtuva ampuminen, merkitsee myös väistämättä häiriötä alueen muulle linnustolle, ja tästä aiheutuva haitta voi olla suurempi kuin petojen poistolla saavutettava hyöty. Ampumisen aiheuttamaa häiriötä linnuille on tarkasteltu lähinnä syysmetsästyksen yhteydessä (Madsen 1998, Väänänen 2001), mutta ei ole syytä olettaa, että linnut reagoisivat häiriöön keväällä eri tavalla. Lisäksi keväistä häiriötä voidaan pitää merkitykseltään suurempana, koska se vaikuttaa lintujen pesintään, mukaan lukien linnun päätökseen pesiä tietyllä paikalla. Alueella tapahtuva ampuminen häiritsee mitä todennäköisimmin sorsalintujen lisäksi myös muita lintuja ja rikkoo näin keskeistä lintudirektiivin periaatetta pesimis- ja lisääntymisrauhan turvaamisesta linnustolle. Sorsalintujen kohdalla häiriövaikutus on varmimmin todettavissa häiriötä välittömästi seuraavan pakenemisreaktion havaittavuuden vuoksi. Lajimääritysongelmat Mikäli tappaa rauhoitetun linnun toisen lajin vähentämiseksi myönnetyllä luvalla, syyllistyy luonnonsuojelurikokseen. Lokkien määrittäminen on haastavaa. Tottumaton määrittäjä sekoittaa helposti harmaa- ja kalalokin toisiinsa. Niin on mitä ilmeisimmin käynyt Parikkalan poikkeuslupahakemuksen laatijalle ja niin voi helposti käydä myös sen toteuttajalle. Nuorten ja esiaikuisten lokkien määrittäminen on erittäin vaikeaa jopa lokkitutkijoille (Juvaste 2002). Myös rastaiden lajimääritys saattaa kiireessä horjua. 6

Jos rauhoittamattomien lintujen hävittämistä niiden rauhoitusaikana kuitenkin ryhdytään suorittamaan, pitäisi Riistakeskuksen vaatia ammuttujen lintujen dokumentointia valokuvaamalla sen varmistamiseksi, ettei tapettujen lintujen joukossa ole muita, rauhoitettuja lajeja. Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys olisi myös erittäin kiinnostunut tarkistamaan kyseiset valokuvat. Yhteenveto Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys pitää tätä poikkeuslupaa rauhoittamattomien lintujen pesimäaikaiseksi tappamiseksi perusteettomana, ylimitoitettuna ja toimimattomana ratkaisuna esitettyihin ongelmiin. Riista- ja muiden lintujen suojeluun on olemassa tehokkaampia keinoja ja lintujen aiheuttamat vahingot olisivat enimmäkseen torjuttavissa muilla menetelmillä. KIRJALLISUUS Evans, K.L. 2004: The potential for interactions between predation and habitat change to cause population declines of farmland birds. Ibis 146: 1-13 Clark, R.G., Meger, D.E. & Ignatiuk, J.B. 1995: Removing American crows and duck nesting success. Canadian Journal of Zoology 73: 518-522 Juvaste, R. 2002: Harmaalokit seuranamme - populaatiot, ympäristövaikutukset ja hallinta -lisensiaattityön Harmaalokit kaatopaikoilla /JoY 2001 erillisjulkaisu, Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulun julkaisuja A: Tutkimuksia, 10: 128 s. Krystofková, M., Fousová, P. & Exnerová, A. 2011: Nestling diet of the Common Magpie ( Pica pica ) in urban and agricultural habitats. Ornis Fennica 88:138-146 Parker, H. 1984: Effect of corvid removal on reproduction of willow ptarmigan and black grouse. Journal of Applied Ecology 33: 965-978. Tikkanen, H. 1990: Kokkolan turkistarhojen ja kaatopaikan lokeista sekä lintujen turkistarhoille pääsyn estosta. Ornis Botnica 11. Väisänen, R.A. & Lehikoinen, A. 2013: Suomen maalinnuston pesimäkannan vaihtelut vuosina 1975-2012. Linnut-vuosikirja 2013: 62-81. Väänänen, V.-M. 2001: Hunting disturbance and the timing of autumn migration in Anas species. Wildlife Biology 7:3-9. Luonnontila 29.3.2014: http://www.luonnontila.fi/fi/indikaattorit/maatalousympaeristot/ma9- maatalousymparistojen-pesimalinnut BirdLife 7.2.2014: Rauhoittamattomien lintujen pesimäaikaiseksi tappamiseksi myönnettävät poikkeusluvat: lupaperusteiden tarkastelu ja lupien myöntämiskäytäntöjen arviointi. http://www.birdlife.fi/suojelu/lainsaadanto/birdlife-poikkeusluvat-taustaselvitys.pdf 7

Liitteet: Liite 1 Graafiset kuvaajat variksen, harmaalokin ja räkättirastaan muuton ajoittumisesta Etelä-Karjalassa Liite 2 Predaattorien poiston vaikutustutkimuksia Liite 3 Asiantuntijalausunto tautiriskistä Liite 4 Suomen Riistakeskuksen päätös ja valitusosoitus Lappeenranta 31.3.2014 Juha Juuti, puheenjohtaja Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry Raine Kekäläinen, sihteeri Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry 8

LIITE 1 900 800 700 600 500 400 300 200 100 0 31.1.-4.2. 5.-9.2. 10.-14.2. 15.-19.2. 20.-24.2. 25.2.-1.3. 2.-6.3. 7.-11.3. 12.-16.3. 17.-21.3. 22.-26.3. 27.-31.3. 1.-5.4. 6.-10.4. 11.-15.4. 16.-20.4. 21.-25.4. 26.-30.4. 1.-5.5. 6.-10.5. 11.-15.5. Kuva 1. Variksen muutto Etelä-Karjalassa Tiira-aineiston perusteella (n = 3760 yksilöä). Vain muuttolennossa havaitut yksilöt. 2000 1800 1600 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 31.1-4.2 5.2-9.2 10.2-14.2 15.2-19.2 20.2-24.2 25.2-1.3 2.3-6.3 7.3-11.3 12.3-16.3 17.3-21.3 22.3-26.3 27.3-31.3 1.4-5.4 6.4-10.4 11.4-15.4 16.4-20.4 21.4-25.4 26.4-30.4 1.5-5.5 6.5-10.5 11.5-15.5 Kuva 2. Harmaalokin muutto Etelä-Karjalassa 2013 Tiira-aineiston perusteella (n= 8860 yksilöä). 9

yks Lukurengasharmaalokkien tulo ( 1. havainto ) Tarasteelle 2000-2004 7pv jaksot 1.3. alkaen 120 100 1kv n=338 80 2-3kv n=775 60 4-5kv n=962 40 >5kv n=839 20 0 7.3. 6.4. 6.5. 5.6. 5.7. 4.8. 3.9. 3.10. 2.11. 2.12. 1.1. yks 80 60 40 Lukurengasharmaalokkien lähtö ( viimeinen havainto ) Tarasteelta 2000-2004 7pv jaksot 1.3. alkaen 1kv n=338 2-3kv n=775 4-5kv n=962 >5kv n=839 20 0 7.3. 6.4. 6.5. 5.6. 5.7. 4.8. 3.9. 3.10. 2.11. 2.12. 1.1. Kuviot 5.32 ja 5.33 Lukurengastettujen harmaalokkien tulo (ens. havainto) ja lähtö (viim. havainto) Tarasteella ikäryhmittäin vuosina 2000-2004 (n = 2914); kahden 7pv-jakson liukuvat keskiarvot. Juvaste, R., Kangasniemi, M. ja Koskinen H. 2009. Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskuksen lokit 1999-2008, tutkimusraportti Pirkanmaan Jätehuolto Oy:lle. s.66 10

Räkättirastaan kevätmuutto 5000 4500 4000 3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 7.-11.3. 12.-16.3. 17.-21.3. 22.-26.3. 27.-31.3. 1.-5.4. 6.-10.4. 11.-15.4. 16.-20.4. 21.-25.4. 26.-30.4. 1.-5.5. 6.-10.5. 11.-15.5. Kuva 3. Räkättirastaan kevätmuutto Etelä-Karjalassa Tiira-aineiston perusteella (n= 11360 yksilöä). 11

LIITE 2 Predaattorien poiston vaikutustutkimuksia http://www.birds.cornell.edu/crows/removal.htm Studies investigating the removal of crows as an aid to reproductive success in other birds. Johtopäätös: se ei toimi (General conclusion: it doesn't work.) Broyer, J., J. Y. Fournier, and P. Varagnat. 1995. Effect of carrion crow (Corvus corone) reduction on predation on artificial anatid (Anatidae) nests. Gibier Faune Sauvage 12: 95-107. Removal of crows caused little change in predation on artificial duck nests. No changes in predation rates were seen in the first year, but in the second year of removal predation on early (May) nests decreased. Predation rates on late nests (June) were unaffected in either year, being compensated for by predation by other species. Chesness, R. A., M. M. Nelson, and W. H. Longley. 1968. The effect of predator removal on pheasant reproductive success. Journal of Wildlife Management 32: 683-697. The authors removed skunks (Mephitis mephitis), raccoons (Procyon lotor), and American Crows, and got a gradual decline in predation on pheasant nests over three years. The effect of predator removal had no carryover benefits one year after removal. They found no conclusive effect on the presence of young pheasants in late summer. They concluded that predator removal was not economically supportable, even if the fall pheasant chick numbers increased (which they didn't). Clark, R. G., D. E. Meger, and J. B. Ignatiuk. 1995. Removing American Crows and duck nesting success. Canadian Journal of Zoology 73: 518-522. Nesting success of ducks in two areas where crows were removed did not differ from that of two control areas. Removing only one of a community of predators has no effect in increasing reproduction and survival of the prey species. Parker, H. 1984. Effect of corvid removal on reproduction of willow ptarmigan and black grouse. Journal of Wildlife Management 48: 1197-1205. The authors removed Hooded Crows (Corvus corone cornix), Common Ravens (Corvus corax), and Black-billed Magpies (Pica pica) from Willow Ptarmigan (Lagopus lagopus) and Black Grouse (Lyrurus tetrix) nesting habitat. In ptarmigan habitat, the removal of corvids resulted in increased nest success in only one of the four years. Chick mortality, production, and nesting densities did not change in any year. Estimated Black Grouse nest loss was lower, but chick mortality and production were unaffected. Compensatory nest predation, probably by ermines (Mustela erminea), occurred in the absence of corvids. They concluded that corvid removal was not an effective management technique for increasing game bird production. Parr, R. 1993. Nest predation and numbers of Golden Plovers Pluvialis apricaria and other moorland waders. Bird Study 40: 223-231. Carrion Crows and Common Gulls (Larus canus) were removed from a moorland in Scotland to test whether the nest predators were responsible for declining European Golden-Plover populations. The removal of crows and gulls had no effect on plover or other breeding shorebird population. An increase in fox predation was noted that compensated for the removal of the avian predators. 12

LIITE 3 ETT 02.04.2014 Asiantuntijaeläinlääkäri Olli Ruoho PL 221, 60101 Seinäjoki Puh. 040/8201257 E-mail; olli.ruoho@ett.fi www.ett.fi LAUSUNTO VILLILINTUJEN AIHEUTTAMASTA SALMONELLATARTUNNAN RISKISTÄ KOTIELÄINTILOILLA Salmonellatartuntoja esiintyy kotieläintiloilla Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi Tanskassa ja Keski-Euroopassa. Salmonellatartunta on Suomessa nauta-, sika- ja siipikarjatiloilla viranomaisten toimesta vastustettava tauti. Tartuntatiloille annetaan läänineläinlääkärin toimesta päätös salmonellatartunnan leviämisen estämiseksi tehtävistä toimenpiteistä ja ne ohjataan salmonellasaneeraukseen tartunnasta vapautumiseksi. Elintarviketuotantoketjun kaikissa vaiheissa on nollatoleranssi salmonellan suhteen, eli jos salmonellatartuntoja tai -kontaminaatioita todetaan, ne pyritään saneeraamaan pois ja estämään salmonellan pääsy elintarvikeketjussa kuluttajalle asti. Huolimatta tilatasolla toteutettavista tautisuojaustoimenpiteistä todetaan Suomessa vuosittain salmonellaa keskimäärin kymmenellä nautatilalla sekä yksittäisillä sika- ja siipikarjatiloilla, Salmonellan tartuntalähde jää monessa tapauksessa epäselväksi. Nautatiloilla salmonellatartunnat kuitenkin todennäköisimmin tulevat lintujen ja jyrsijöiden salmonellapitoisilla ulosteillaan saastuttamien rehuvarastojen, ruokintalaitteiden tai juoma-astioiden kautta. Teollisten rehujen riskinhallinta on Suomessa korkealla tasolla, eikä nautatiloilla ole todettu teollisista rehuista johtuvaa salmonellaepidemiaa 1990 -luvun puolivälin jälkeen. Noin kaksi kolmasosaa nautatiloilla vuosittain todettavista salmonellatartunnoista on Salmonella Typhimuriumin eri faagityyppejä, mikä viittaa Iintuihin ja jyrsijöihin tartunnan alkulähteenä. Salmonellatartunta ei kuitenkaan säily lintupopulaatiossa loputtomiin, vaan niiden ulottuvilla on oltava jokin tartuntalähde, josta linnut saavat uusia salmonellatartuntoja. Saattaa myös olla niin, että salmonellatartunta on tullut tilalle esimerkiksi ostoeläinten tai karjaa hoitavien ihmisten mukana. Linnut voivat saada tartunnan tilan lantalasta ja levittää tartuntaa tilan sisällä. Sika- ja munantuotantotiloilla todettiin v. 2009 rehuperäinen Salmonella Tennessee -epidemia, jonka yhteydessä kyseistä salmonellaserotyyppiä löytyi noin 90 tilalta joko uloste-, pöly-, rehu tai tuotantoympäristönäytteistä. Tämän jälkeen on siipikarjatiloilla todettu vuosittain salmonellaa kahdesta seitsemään tilalla. Tapauksista runsas puolet on Salmonella Typhimuriumin eri faagityyppejä. Todennäköisimpänä tartuntalähteenä on lintujen ja jyrsijöiden salmonellapitoisilla ulosteillaan saastuttama rehuvarasto ja rehunkäsittelylaitteisto tai muu ympäristöperäinen tartuntareitti johtuen puutteellisesta tuotantotilojen tautisuojauksesta. Sikatiloilla on Salmonella Tennessee -epidemian jälkeen todettu salmonellaa vain kahdella tilalla. Näistä toinen on emakkoja ulkoiluttava tila, jolla todettiin todennäköisesti ympäristöperäinen Salmonella Typhimurium FT 1 -tartunta. Toisella tiloista todettiin todennäköisesti rehuperäinen Salmonella Mbandaka -tartunta, jonka alkulähdettä ei ole pystytty selvittämään. 1 13

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran Kuopion aluelaboratorion tilastojen mukaan löytyy tutkittaviksi lähetetyistä kuolleista villilinnuista eniten juuri Salmonella Typhimuriumia eri faagityyppeinä. Kuolleita ja sairaita lintuja tutkitaan kuitenkin vuosittain salmonellan varalta varsin vähän. Terveistä luonnonlinnuista ole juurikaan tehty kartoitustutkimuksia salmonellan varalta. Eviran tutkimukset eivät siten anna luotettavaa kuvaa suomalaisten lintujen salmonellatilanteesta, vaan aineisto on hyvin valikoitunutta. Rehuvarastojen, ruokintalaitteiden ja juoma-altaiden suojaus Tuotantorakennukset ja rehuvarastot eivät nautatiloilla ole lintutiiviitä, eikä niitä ole mahdollista täysin tiiviiksi rakentaa. Eläimiä pidetään kylmäpihatoissa, ulkoilutetaan tarhoissa ja laidunnetaan kesäisin, joten kontaktia villilintuihin ja jyrsijöihin ei voida täysin välttää. Valtaosa viime vuosina rakennetuista lypsykarjapihatoista on verhoseinäisiä viileäpihattoja, joissa ilmanvaihtoa säädellään seinäverhojen korkeutta muuttamalla; tällöin ei lintujen pääsyä sisään tuotantotiloihin voida täysin estää. Siipikarja- ja sikatilojen tuotantorakennukset on periaatteessa mahdollista rakentaa lintutiiviiksi. Rehut voidaan varastoida umpinaisissa siiloissa ja tulo-, sekä poistoilmakanavat suojata verkolla tai lintupiikeillä. Tuotantotilan sisäänkäyntiin voidaan asettaa vaatteiden ja jalkineiden vaihtoa edellyttävä tautisulku, jotta esim. lintujen ulosteita ei pääse pihamaalta kulkeutumaan sisään tuotantotiloihin. Yleistymässä oleva luomutuotanto kuitenkin edellyttää myös siipikarja- ja sikatiloilla, että eläinten tulee ainakin kesäaikana päästä ulkoilemaan. Tällöin ei kontaktia villilintuihin voida täysin välttää, vaikka eläinten ruokinta ja juotto tapahtuisivatkin sisätiloissa. Villilintuja saattaa myös päästä eläinten kulkuaukoista sisälle tuotantotiloihin. Todennäköisesti vain harvat linnut ja jyrsijät kantavat salmonellatartuntaa. Yksittäinen rehun sekaan joutunut salmonellapitoinen linnun uloste ei välttämättä johda tartunnan leviämiseen, mutta mitä enemmän ulostetta ja salmonellaa eläinten rehuun ja juomaveteen joutuu, sitä todennäköisempää on tartunnan leviäminen. Periaatteessa vapautuu satunnaisen tartunnan saanut eläin salmonellasta, kunhan se ei saa uutta tartuntaa suun kautta, eli rehu ja juomavesi ovat jatkossa puhtaita. Oleellista on, että tartunta ei lähde kiertämään karjassa tai eläinryhmässä, eli salmonellaa erittävien eläinten ulosteita ei joudu niiden rehuun tai juomaveteen. Tähän liittyy myös se, että lantaisilla saappailla ei kävellä eläinten ruokintapöydillä. Nautatiloilla tämä tartuntaketjun katkaisu on helpommin toteutettavissa, sika ja siipikarjatiloilla se on hankalampaa, ellei jopa mahdotonta. Suojattaessa kotieläintiloja villilintuihin liittyvältä salmonellatartunnan riskiltä on oleellista suojata rehut ja ruokintalaitteet sekä juoma-astiat lintujen ulostekontaminaatiolta mahdollisimman hyvin. Erityisesti siipikarjatiloilla tulee huolehtia myös tulo- ja poistoilmakanavien suojauksesta verkoilla tai lintupiikeillä. Väkirehut ja eläinten ruokinnassa käytettävä vilja on syytä säilyttää päältä suljetuissa, umpinaisissa siiloissa suojattuna linnuilta ja jyrsijöiltä. Mikäli tämä ei ole mahdollista, tulee huolehtia siitä, että varastojen yläpuolella ei esim. kattorakenteissa ole istumapaikkoja linnuille, jossa ne voivat istuskella ulostaen rehujen sekaan. Tämä pätee myös ruokinnassa käytettävien koneiden, kuten esimerkiksi seosrehuvaunun säilytyspaikkoihin. Ongelma voidaan ratkaista esim. asentamalla rehuvaraston kattoristikoiden alapaarteisiin kuitukankainen rakennusten aluskate, jolloin kaikki istumapaikoiksi soveltuvat rakenteet jäävät katteen yläpuolelle lintujen ulottumattomiin. Ulkona varastoitavat säilörehupaalit voidaan suojata esimerkiksi tarkoitukseen saatavana olevalla peitteellä tms., jotta linnut eivät pääse nokkimaan niitä tai likaamaan niitä ulosteillaan. Likaantuneet paalit on syytä puhdistaa ja tarvittaessa jopa pestä päältä ennen rehuvarastoon ja ruokintapöydälle / -laitteisiin vientiä, jotta mahdollisesti salmonellapitoista lintujen ulostetta ei kulkeudu rehun sekaan. Rehuvaraston lattia on syytä pitää mahdollisimman puhtaana. 14 2

Varsinaisissa tuotantotiloissa on syytä jo rakennusvaiheessa huolehtia siitä, että eläinten ruokintapöytien, väkirehu- ja juottoautomaattien ym. sekä juomakuppien ja -altaiden yläpuolella ei ole kaapelihyllyjä, vesijohtoputkia, tukipalkkeja yms. rakenteita siten, että linnut voivat istuskella em. kohteiden yläpuolella ulostamassa niihin. Tarvittaessa voidaan lintujen oleskelua estää esim. lintupiikeillä, verkoilla tai asentamalla kireitä siimoja istumapaikkojen yläpuolelle. Mikäli sisällä tuotantotiloissa on pääskysten pesiä rehunkuljetusreittien, ruokintapöytien, ruokintalaitteiden, juomakuppien ja -altaiden yms. yläpuolella, voidaan ulosteiden joutuminen rehun ja juomaveden sekaan estää asettamalla esimerkiksi pahvilaatikko pesän alapuolelle. Tällöin pesästä putoilevat ulosteet kertyvät laatikkoon, joka voidaan hävittää polttamalla poikasten lähdettyä pesästä. Pääskysten ei ole todettu tuoneen salmonellatartuntoja tiloille, mutta ne voivat levittää tartuntaa tilan sisällä. Pääskysten aiheuttama salmonellatartunnan riski on todennäköisesti kuitenkin hyvin pieni, eikä niiden karkottaminen tilalta tai kotieläinrakennuksista ole tarpeen. Laitumella on riittävän tehokas automaattikuppi tartuntojen leviämistä ajatellen turvallisempi ratkaisu kuin juoma-allas. Mikäli altaita käytetään, on ne syytä puhdistaa ja tarvittaessa desinfioida säännöllisesti. Samaa pätee juoma-altaisiin sisällä tuotantotiloissa. Kotieläintilojen omalla toiminnalla pystytään vaikuttamaan siihen, kuinka paljon lintuja tilan alueella oleskelee. Mitä enemmän linnuille on ruokaa tarjolla suojaamattomissa rehuvarastoissa ja ruokintalaitteissa sekä kulkualueille pudonneina rehuntähteinä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä ne hakeutuvat paikalle. Tätä edesauttaa vielä sopivien pesäpaikkojen löytyminen lähialueelta; näitä ovat esimerkiksi naakoille autiotalojen savupiiput. Lintujen hävittäminen on tilapäisratkaisu Salmonellan tartuntariskin pienentämiseksi tai salmonellasaneerauksen yhteydessä tartuntapaineen alentamiseksi on tietyissä poikkeustilanteissa perusteltua hävittää tuotantotilojen läheisyydessä oleskelevia ja sisälle rehuvarastoihin sekä tuotantotiloihin pyrkiviä lintuja. Luvan myöntämisen edellytyksenä tulee aina olla tilan hoitavan ja I tai salmonellasaneerauksesta vastaavan eläinlääkärin tai valvontaeläinlääkärin puoltava lausunto. Lintujen hävittäminen ei kuitenkaan tuo pitkällä tähtäimellä pysyvää ratkaisua ongelmaan, mikäli rehuvarastojen, rehunkuljetusreittien, ruokintapöytien ja -laitteiden sekä juoma-altaiden suojaamisesta edellä kuvatulla tavalla ei ole huolehdittu. Mikäli tilan alueella on tarjolla ruokaa ja oleskelupaikkoja linnuille, hakeutuu hävitettyjen tilalle ennemmin tai myöhemmin uusia lintuja. Lintuongelmien ratkaisemiseksi tulisi tilanväen, tilan olosuhteet tuntevan eläinlääkärin, ornitologien ja maatalousasiantuntijoiden miettiä yhdessä kestäviä ja eettisiä keinoja, jotta lintujen aiheuttamia haittoja pystyttäisiin vähentämään ja estämään. ------------------------------------ Olli Ruoho Asiantuntijaeläinlääkäri, ETT ry Tuotantoeläinten terveyden- ja sairaanhoidon erikoiseläinlääkäri Tarttuvien eläintautien erikoiseläinlääkäri Dipl. ECBHM 15 3

LIITE 4 2014/00013 1 SUOMEN RIISTAKESKUS Kaakkois-Suomi Pikkuympyräkatu 3 A 49400 Hamina 029 431 2001 PÄÄTÖS Pvm Nro 03.03.2014 2014/00013 Marjo Mäenpää Selänteentie 377 59510 SAARI METSÄSTYSLAIN 41 B :N MUKAINEN POIKKEUSLUPA HAKIJA HAKEMUS Saaren Riistamiehet ry Hakija on hakenut Suomen riistakeskukselta poikkeuslupaa seuraavasti: Lintulaji ja -määrä Varis (2014) 800 kpl Varis (2015) 800 kpl Varis (2016) 800 kpl Varis (2017) 800 kpl Varis (2018) 800 kpl Harakka (2014) Harakka (2015) Harakka (2016) Harakka (2017) Harakka (2018) Harmaalokki (2014) 100 kpl Harmaalokki (2015) 100 kpl Harmaalokki (2016) 100 kpl Harmaalokki (2017) 100 kpl Harmaalokki (2018) 100 kpl Räkättirastas (2014) Räkättirastas (2015) Räkättirastas (2016) Räkättirastas (2017) Räkättirastas (2018) Hakemuksen alue Parikkala Alueen pinta-ala 33180 ha 13 Intsilän Seudun Erämiehet ry Kannaksen Metsästysyhdistys ry Kesusmaan Erä ry Kirjavalan Erämiehet ry Koitsanlahden Eränkävijät ry Melkoniemen Riista ry Parikkalan-Järvenpään Metsästysyhdistys ry Rajan Metsästäjät ry Rautalahden Erä ry Saaren Riistamiehet ry Särkisalmen Seudun Metsästysyhdistys ry

Tarvaspohjan Erä ry Uukuniemen Erämiehet ry 2014/00013 2 Hakija on hakenut 17.1.2014 päiväämällään hakemuksella poikkeuslupaa 800 variksen, 300 harakan, 300 räkättirastaan ja 100 harmaalokin pyyntiin kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden turvaamiseksi, viljelmille, kotieläimille, metsille, kalavesille ja vesistöille koituvan vakavan vahingon estämiseksi ja kasviston ja eläimistön suojelemiseksi ajalle 1.3. - 31.7. Hakemus on tehty viidelle vuodelle ja haetut eläinmäärät ovat vuosittaisia. Hakemus on Parikkalan riistanhoitoyhdistyksen alueen kattava metsästysseurojen yhteislupa, jolla haetaan yhteisesti poikkeuslupaa 13 eri lupaosakkaalle ja heidän toimialuellaan sijaitseville vahingonkärsijöille. Kyseisillä vahinkoalueilla on lisäksi metsästysseurojen omia riistanhoidollisia kohteita. Luettelo lupa-osakkaista ja vahingonkärsijöistä: 1. Intsilän Seudun Erämiehet ry Alueella on 1 karjatila. 2. Kannaksen Metsästysyhdistys ry Alueella on 10 karjatilaa ja 1 marjanviljelytila. 3. Kesusmaan Erä ry Alueella on 5 karjatilaa. 4. Kirjavalan Erämiehet ry Alueella on 10 karjatilaa. 5. Koitsanlahden Eränkävijät ry Alueella on 5 karjatilaa ja yksi marjanviljelytila. 6. Melkoniemen Riista ry Alueella on 8 karjatilaa. 7. Parikkalan-Järvenpään Metsästysyhdistys ry Alueella on 1 karjatila. 8. Rajan Metsästäjät ry Alueella on 6 karjatilaa. 9. Rautalahden Erä ry Alueella on 2 karjatilaa. 10. Saaren Riistamiehet ry Alueella on 17 karjatilaa. 11. Särkisalmen Seudun Metsästysyhdistys ry Alueella on 8 karjatilaa ja yksi lintukasvattamo. 12. Tarvaspohjan Erä ry Alueella on 5 maatilaa ja kaksi turkistarhaa. 13. Uukuniemen Erämiehet ry Alueella on 10 maatilaa.

2014/00013 3 Perusteluina hakemukselleen hakija mainitsee seuraavaa: Maataloudelle ja kotieläimille aiheutuvat vahingot Parikkalan alueella haittalintujen maataloudelle aiheuttamien vahinkojen arvioidaan nousevan useisiin kymmeniin tuhansiin euroihin. Vahinkomäärä riippuu metsästysseuran alueesta ja alueella toimivien eläintuottajien lukumäärästä. Tämän lisäksi tulee huomioida myös tauti- ja epidemiariskit, jotka ovat oma lukunsa, mikäli haittalintujen (varis, harakka, harmaalokki ja rastas) poikkeuslupaa ei myönnetä anottaville alueillemme. Haittalinnut vahingoittavat Parikkalan alueella toimivien maatalous-karjantuottajien elinkeinoja tuhoten rehupaaleja ja aiheuttaen ylimääräisiä kustannuksia, työjärjestelyjä tuhottuihin rehupaaleihin kohdistuneiden lisätöiden takia. Tämän lisäksi haittalinnut tuovat tautiriskitekijöitä karja- ja sikatiloille, turkistarhaajille ja lintukasvattamoille. Mahdollisessa tautitilanteessa eläintuotantolaitoksien yrittäjien elinkeino vaarantuu. Ilmentyneet taudit aiheuttavat karjatiloilla eläinsuojien desinfiointeja ja jälkitarkastuksia, ja jopa mahdollisesti eläintilojen sulkemisia. Haittalintujen tuomien lisätöiden takia maatalousyrittäjät ja muut eläintilalliset joutuvat siirtämään normaaleja työtehtäviään ja pidentämään työpäiväänsä. Lisätyöt vaikuttavat myös tilalla työskentelevien maataloustyöhön palkattujen henkilöiden töihin ja sidosryhmiin. Lisätyöt ovat myös ylimääräinen kustannuserä maaseudun elinkeinoharjoittajille. Poikkeuslupaan liittyvien haittalintujen poistoalueiden määrittely on haasteellista, koska maatalousyrittäjät ovat myös vuokranneet jo aiemmin tuotannosta luopuneiden maita, joten alueillamme maataloustuotantoa harjoittavat yrittäjät varastoivat rehupaalit sekä omille että vuokramailleen vuosittaisten viljelypäätösten mukaan. Lintukasvattamoissa vierailevien haittalintujen ulosteet lisäävät tautiriskiä tuotantolaitoksissa. Haittalinnut ovat oppivaisia; haittalinnut tarkkailevat alueen toimintoja ja vierailevat mahdollisuuksien mukaan kasvattamoiden tiloissa ja aiheuttavat tautiriskitilanteita lintujen kasvattajien elinkeinoille. Tautiriskien pienentämiseksi ja kasvatettavien lintujen turvaamiseksi lintukasvattamoiden ympäristöt tulisi vapauttaa haittalintujen pesinnästä haittalintujen pesimisaikana, lisäksi alueilla tarvitaan muita hakemuksessa esitettyjä haittalintujen poistotoimenpiteitä. Kartoissa olevat pelto- ja järvien ranta-alueet katsotaan otollisiksi haittalintujen poistoalueiksi marjatilallisten viljelyalueiden ja marjan kasvatusalueiden välittömien alueiden lisäksi. Mikäli pelloilla ja järvialueilla pesivä monimuotoinen lintukanta muuttuu yhteisöissä isoissa parvissa viihtyvien haittalintujen pesintä-,ruokailu- ja levähdyspaikaksi, niin tapahtuneelle lajimuutokselle ei ole taloudellisia arvomittareita. Kadotettujen ja vähentyneiden lintulajien luontovahingot ovat todennettavissa vasta vuosien päästä, jolloin tilanne on jo myöhäistä menetettyjen lintukantojen pelastamiseksi. Luontoa vahingoittavat haittalinnut ovat taitavia heikoimpien, puolustuskyvyttömien lintulajien pesien ja poikasten hävittämisessä. Eritoten oppivat harmaalokit osaavat pienryhmissä toimia erittäin tehokkaasti karjatilojen peltosaroilla hävittäen pesivien lintujen munia ja poikasia (mm. kuovit, töyhtöhyypät).

2014/00013 4 Maatalouslaitteiden teknisen kehityksen myötä peltojen sarkaojien määrä on vähentynyt ja näin ollen sarkaojissa pesivien lintujen määrä on myös vähentynyt, jolloin olisi suotavaa, että pelloilla pesivien lintuja voitaisiin suojella poistamalla haittalintuja (harmaalokkeja ja varislintuja). Haittalinnut ovat lisääntyneet taajamissa ja linnut vierailevat alati ahkerammin kylien keskustoissa ruokaa etsien. Linnut ovat oppineet oleilemaan koulujen ja päiväkerhojen lähettyvillä ja tilanteen salliessa ottavat ruokaa hyvinkin läheltä ihmistä. Jatkuva ja lisääntyvä haittalintukanta on omiaan lisäämään riskejä lintujen tuomien tautien leviämisestä Parikkalassa. Marjanviljelylle aiheutuvat vahingot Marjatilat kärsivät rastaiden marjoille aiheuttamista tuhoista; marjat, ja hedelmäpuiden tuotteet ovat osin syötyjä ja ulosteilla saastuneita. Pilaantuneet tuotteet aiheuttavat lisätyötä marja- ja hedelmätarhojen tuottajille. Ylimääräinen työ hidastaa ja alentaa marja- ja hedelmätarhojen tuottoastetta ja vähentää myös marjapoimijoiden ansiotuloja. Tehokas tapa viljelijöiden elinkeinon turvaamiseksi on poistaa asutut pesät ja munat hyvissä ajoin ennen varsinaista marjojen keruuaikaa. Tämän lisäksi tarvitaan ennaltaehkäiseviä ja marjojen ja hedelmien kehittymis-kypsymisvaiheessa muita poikkeusluvassa anottuja haittalintujen poistamiseen tarvittavia tukitoimia. Riistataloudelliset vahingot (riistalinnut ) ja muun luonnon kärsimät vahingot Luontoa vahingoittavat haittalinnut ovat taitavia heikoimpien, puolustuskyvyttömien lintulajien pesien ja poikasten hävittämisessä. Eritoten harmaalokit osaavat pienryhmissä toimia erittäin tehokkaasti karjatilojen peltosaroilla hävittäen pesivien lintujen pesimäpaikkoja ja poikasia (mm. kuovit, töyhtöhyypät). Harmaalokit, noin 4-7 linnun pienyhteistön päävartijat istuvat vartioimassa puhelin- ja sähkölangoilla kun samanaikaisesti muut harmaalokin tekevät täsmäiskujaan pelloilla ja peltojen ojien tuntumissa pesivien lintujen pesiin. Maatalouslaitteiden teknisen kehityksen myötä myös peltojen sarkaojien määrä on vähentynyt, joten näin ollen sarkaojissa pesivien luonnonlintujen määrä on vähentynyt, joten olisi suotavaa, että aiemmin runsaslukuisesti sarkaojissa pesivien lintujen pesintää voitaisiin suojella poistamalla haittalintuja (harmaalokkeja, varislintuja). Tämän lisäksi haittalintujen määrän lisääntymisen takia haittalinnut pesivät voimallisesti ranta-alueiden läheisyydessä ja haittalintujen poikastensa ruokintavaiheessa haittalintujen emolinnut hävittävät järvialueella sorsalintujen, muiden vesilintujen ja rantojen läheisyydessä pesivien pikkulintujen pesiä, ryöstämällä pesistä munat ja elävät poikaset. Näin ollen monimuotoinen lintukanta on ollut vaarassa ja on tulevaisuudessakin vaarassa. Riskinä on, että jäljellä oleva, järvialueilla vielä pesivä, vähäinen ja monimuotoinen sorsa-, vesi- ja pikkulintukanta on vaaravyöhykkeessä muuttua harvalajiseksi. Hakijan tekemä vahinkoarvio Rikkoutuneiden rehupaalien käsittelemiseksi tarvitaan organisointia ja lisätyön suorittamista, joita ovat konetyö, henkilötyö, lisämateriaalit ja jätteiden käsittelyyn liittyvät työt: Esimerkkinä Rajan metsästäjien

2014/00013 5 laskelma; arvio yhden vahingoitetun paalin kustannukset ovat noin n. 465 euroa. Kun laskelman mukaisesti kustannusarvio suhteutetaan Parikkalan alueen karjatilojen ja paalien määriin niin kustannukset ovat huomattavia: Esimerkkilaskelma: Paaleja rikkoutuu 400 kpl / 6 karjatilaa (n. 67 paalia per karjatila), ja yhden pilatun, vahingoitetun paalin arvo on 465 euroa - kun luvut suhteutetaan Parikkalan RHY:n alueen karjatilojen määrään, rikottujen paalien määrään ja yhden paalin käsittelyyn liittyviin kustannuksiin niin saadaan laskelmaksi: 88 karjatilallista + 2 marjatilallista ja 4 muuta eläinelinkeinoharjoittajaa = 94 tuottajaa, joiden tiloilla paajeja tuhoutuu keskimäärin n. 65 kappaletta per tila, yhteensä 6110 paalia joutuu vahingon kohteeksi, joten paaleihin kohdistuva taloudellinen vahinkoarvio on noin 3 miljoonaa euroa. Hyvin varovaisen arvion mukaan, keskivertoisen kesän aikana, yhdellä marjatilalla pilaantuneiden marjojen- ja hedelmien käsittely rasittaa tiloja noin 48 500 euron verran (sisältäen mm. pilaantuneet marjat ja hedelmät, ylimääräinen valikointityö, hidasteet tuotteiden tuotantovaiheessa, kompostointi ja marjatuottajien ja -keräilijöiden ansiomenetykset). Lisäksi menettyihin vahinkoihin voidaan laskea marjatuottajien eri sidosryhmien kansantaloudelliset tuottavuusvajeet. Sikatilan ja turkistarhojen tautiriskin hinta on erittäin varovaisen arvion mukaan 440 000 euroa per tila, mikäli hintaan lasketaan eläinten hoitamiseen, siirtämiseen ja mahdollisesti lopettamiseen liittyvät kulut. Mikäli eläintilalle tulee tautiepidemia niin eläintilan lopettaminen maksaa koko tuotannon lopettamiseen liittyvät kustannukset, jotka ovat karjatilakohtaisia ja karjatilalla työskentelevien henkilöiden määrästä riippuvaisia: yhteiskunnalliset kokonaiskustannukset ja -vaikutukset ovat suuria ja korvaamattomia työ- ja ansiomenetyksineen. Vahingon estämiseksi tehtyjä toimenpiteitä hakija kuvaa seuraavasti: Metsästysseuroissa on toimittu paikallisten metsästäjien voimavaroin haittalintujen poistamiseksi Parikkalan alueelle myönnetyn poikkeusluvan mukaisesti. Tämän lisäksi yksittäiset metsästäjät harjoittavat pienpetopyyntiä ranta-alueilla. Lisäksi seurat järjestävät kampanjointia pienpetojen ja haittalintujen poistamiseksi: Seurojen saalistiedot on toimitettu sekä Suomen Metsästäjäliiton alueen piirille että Parikkalan riistanhoitoyhdistykselle pienpeto- ja haittalintujen kantojen seuraamiseksi. Edellä mainituista toimenpiteistä huolimatta haittalintujen lukumäärä edelleen runsastuu, paalivahingot lisääntyvät, mahdollinen sika- ja karjatilojen ja lintukasvattamoiden tautiriski kasvaa, haittalintujen tekemien vahinkojen korjaaminen lisääntyy ja muiden pesivien lintujen määrä vähenee. Ääntä synnyttävän koneellisen laitteen ja elävänä pyytävän loukun käyttötarvetta hakija kuvaa seuraavasti: Kevätsäät ovat vaikeasti ennustettavissa ja keväällä pälviaikaan tapahtuvan haittalintujen pyynnin tukemiseksi anomme em. laitteita riistanhoidollisten toimenpideiden onnistumiseksi. Esimerkiksi vuonna 2013 poikkeuksellisen kevään takia haittalintujen riistanhoidon otollinen pälviaika oli vain parin - kolmen päivän pituinen ja näin ollen haittalintujen