KVANK MUISTIO 12.9.2012 Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta LASTEN JAOS Aika 12.9.2012 klo 13 16 Paikka Kehitysvammaliitto, Helsinki Läsnä Hintsala, Susanna Koulutus ja vaikuttaminen -yksikön johtaja, Kehitysvammaliitto Keski-Korhonen, Jutta Vaikuttamistoiminnan päällikkö, Kehitysvammaisten tukiliitto Kivimäki, Tommi Aktiivijäsen Me itse Korkalainen, Paula Projektipäällikkö Keski-Suomen vammaispalvelusäätiö Poikonen, Pirjo Kehittämispäällikkö, ASU-hanke, Helsingin kaupunki Saarinen, Marja-Leena Toimitusjohtaja, Keski-Suomen vammaispalvelusäätiö Saranpää, Tarja Projektipäällikkö, palveluesimies, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri Asialista 1 UUDET JÄSENET Lasten jaos on avoin kaikille kiinnostuneille. Lasten jaoksen jäseneksi on ilmoittautunut Sosiaalijohtaja Päivi Lauri-Hettula, Pohjois-Pohjanmaan shp Elina-Signew Ollikainen, Förbundet De Utveklingsstördas Väl rf (FDUV) Lasten jaoksen jäseniksi kutsutaan vielä henkilöitä seuraavista tahoista: Jaatiset - Niina Weckroth Leijonaemo Mira Kosonen Lastensuojelun keskusliitto - Hanna Heinonen Mannerheimin lastensuojeluliitto 2 LASTEN JAOKSEN MERKITYS Lasten jaos on epämuodollinen verkosto, joka asettaa itse itselleen toimintansa tavoitteita. Lasten jaos toimii varsinaisen neuvottelukunnan toimintaperiaatteiden ja tapojen mukaan. KVANK Lasten jaos
2 Työryhmässä ei keskustella vain kehitysvamma-alan toimijoiden piirissä vaan laajemmin niiden tahojen kanssa, jotka voivat vaikuttaa lasten ja nuorten aseman parantumiseen. Jaos pyrkii kokoamaan eri tahoja ja voimia yhteiseen tavoitteeseen. Yleisenä tavoitteena ja tehtävänä nähtiin vaikuttamistyö perheille suunnattujen palveluiden kehittämisessä. 3 LASTEN JAOKSEN KUMPPANITOIMIJAT Aktivoituneita: Ylitarkastaja Kirsi Pollari, STM. Lapsiasiavaltuutetun toimisto Sosiaaliasiamies, juristi Terhi Alinen, Varsinais-suomen sosiaalialan osaamiskeskus, Vasso Projektipäällikkö, KTT Paula Korkalainen. Keski-Suomen vammaispalvelusäätiö Kehittämispäällikkö Marja Nevalainen, Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö 4 KUMPPANUUSKASVATUS Työryhmän keskustelun avaukseksi projektipäällikkö, KT Paula Korkalainen esitti tutkimukseen perustuvia näkökulmia ja kehittämistarpeita kehitysvammaisten ja muiden erityistä tukea tarvitsevien lasten palveluiden, lasten aseman ja oikeuksien kehittämiseksi sekä lähipalveluiden kehittämiseksi dialogisemmiksi. Paula Korkalainen toimii Keski-Suomen maakunnassa projektipäällikkönä RAY -hankkeessa Arvokas elämä lastensuojelu ja perhehoito vammaisten lasten kehityksen tukena. Tämä muistion lopuksi esityksen yhteenveto sekä erillisenä liitteenä PowerPoint-esitys. 5 MITÄ TAVOITELLAAN Lapsen oikeudet ja palvelut tulisi olla osana suomalaista vammaispolitiikkaa. Jaoksen yhteinen mielipide oli, että työryhmä ottaa vahvan kannanoton seuraaviin asioihin: 1. Yksikään lapsi ei muuta laitokseen 2. Perheillä on käytössään lähipalvelut ja kotiin annettavat palvelut.
3 Jaos tekee kannanottoja lapsen aseman parantamiseksi. Pohjana kannanotoille on KEHAS-ohjelman (STM) osatavoitteet. Lisäksi tehdään vaikuttamistyötä esimerkiksi kansalliseen laatukriteeristöön 6 TUTKIMUSTA KEHITTÄMISTYÖN PERUSTAKSI Työryhmä keskusteli tutkimuksen merkityksestä osana lasten jaoksen työtä. Päätettiin selvittää nykyiset keskeiset tutkimushankkeet ja tehdä mahdollisesti aloitteita uusiin tutkimushankkeisiin. Lähtökohta kehittämisessä tulisi perustua entistä enemmän tutkimukselliseen tietoon ja asiakasnäkökulmiin. 7 SEURAAVIEN KOKOUSTEN AJANKOHDAT MUUTOKSET ALLEVIIVATTU: KVANK Laatuvaliokunta 25.9.2012 klo 12-15 Helsinki Lasten jaos 15.11.2012 klo 11.30 Helsinki KVANK Laatuvaliokunta 26.11.2012 Helsinki Allekirjoitukset Marja-Leena Saarinen puheenjohtaja ja sihteeri Liitteet Jakelu P.Korkalainen, Powerpoint esitys Lasten jaoksen jäsenet
4 KVANK lasten jaos 12.9.2012, KTT Paula Korkalainen Tiivistelmä kumppanuuskasvatusta käsittelevästä puheenvuorosta Kehitettäessä lapsen asemaa ja inklusiivisempaa yhteiskuntaa ja parempia palveluita lapsiperheille tulisi pohtia: Huomioidaanko perheiden omat näkökulmat riittävästi kehittämistyössä? Vastaavatko palvelut perheiden oikeisiin ajankohtaisiin tarpeisiin? Toteutuuko lapsen oikeudet, tasa-arvo ja inkluusio? YK:n lapsen oikeudet? Vammaisten lasten oikeudet? Onko yhteistyötä vanhempien kanssa riittävästi? Yhteistyön laatu? Mikä on alan kehittämisen perusta? Moniammatilliset työkäytännöt? Miten palveluita arvioidaan? Tämän hetken kehittämistavoitteita kehittämistyössä ovat osallistumisen esteiden poistaminen palveluissa kuten päivähoidossa, koulussa ja muussa yhteiskunnassa puheissa ja toimissa vammakeskeisyydestä vahvuuskeskeisyyteen lapseen kohdentuvista vaatimuksista vaatimus kasvu-, kehitys- ja oppimisympäristön muutoksiin vammakeskeisistä luokittelevista käsitteiden käyttämisestä pedagogisempien käsitteiden käyttöön asenteellisuudesta sosiaaliseen integraatioon ammattilaisten yksilöllisestä erityisasiantuntijuudesta yhteisöllisen osaamisen vahvistamiseen ja moniammatillisempiin työkäytänteisiin asiantuntijakeskeisyydestä perhekeskeiseen, voimavarasuuntaisempaan kumppanuuteen perustuviin työkäytänteisiin. Lapsen yksilölliseen kohtaamiseen vaikuttavat systeemisen ajattelun mukaan lukuisat asiat kuten riippuvuus yhteisön (päiväkoti, koulu, muu) rakenteista ja toimintatavoista: ongelmatilanteen määrittelyn lähtötilanteesta nähdäänkö ongelma lapsen ongelmana vai ymmärretäänkö kasvu- ja kehitysympäristön järjestämisen tarpeet? yhteisöllisyydestä: onko yhteisöllisyys löyhä vai yhteistoiminnallinen? sosiaalinen kontrollista läpi koko palvelu/koulun hallinnon rakenteen: onko ohjaus ja johtaminen autoritaarinen vai demokraattinen?
5 Lapsen yksilölliseen kohtaamiseen vaikuttaa myös kasvattajien ja työntekijöiden uskomukset eli Millaisen oppimiskäsitykseen lapsen oppiminen perustuu? Nähdäänkö kasvatus/ohjaus/oppiminen aikuiskeskeisenä vai perustuuko se osallistamiseen ja lapsilähtöisyyteen? Onko oppimisen ohjaaminen ja ammattilaisten oma toiminta teknis-rationaalista vai pohtivaa reflektoivaa? Onko lähtökohtana medikalisoiva malli vai sosiaalinen malli? Tutkimusta ja jo hyviksi todettuja käytänteitä eri puolilta Suomea pitäisi levittää ja ottaa tehokkaampaan käyttöön kehitettäessä lapsen asemaa, tasa-arvoisia mahdollisuuksia osallistua ja lapsen kasvu- ja kehitysympäristöjä Kumppanuusajattelu vastaa uudistuvaan asiantuntijuusajatteluun - varhaiskasvatuksen puolella ollut perustana vanhempien kanssa tehtävässä yhteistyössä jo vuodesta 2003 saakka - kasvatuskumppanuuden periaatteita ovat kunnioitus, kuuleminen, luottamus ja dialogisuus vuoropuhelussa; kumppanuusajattelu on avoimiin dialogeihin perustuva ja keskiössä on vuorovaikutussuhteen rakentaminen luottamukseen - kasvatuskumppanuuden periaatteiden käyttöönottamista varten on järjestetty vuorovaikutus- ja kumppanuusajattelun koulutusta, jonka tavoitteena on myös kiintymyssuhteiden tukeminen lapsen/vanhemman/kasvattajan/hoitajan välillä. Tarvitaan dialogisempia käytäntöjä yhteistyöhön ja kohtaamiseen vanhempien kanssa! Miksi? - perinteinen asiantuntijuus ei toimi eikä johda toivottuihin tuloksiin yhteistyössä - uudenlainen ammattilaisten asiantuntijuus lähtee asiantuntijan oman toiminnan muuntamisesta eikä pyrkimyksestä muuttaa asiakasta - yhteistyökumppanit toimivat voimavaroina toinen toisilleen eikä vastakkainasettelua synny - yhteinen ymmärrys muodostuu yhteisten keskustelujen kautta eikä asiantuntija asettaudu ylempään autoratiiviseen asemaan suhteessa asiakkaaseen - yhteistyötä edistää myös kuunteleminen enemmän kuin tuputtaminen ja elämänohjeiden antaminen asiakkaalle / vanhemmille/perheelle - WIn-WIn kaikki voittavat, kehittyvät ja oppivat ja saavat voimavaroja/tukea yhteistyöstä.