GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 :100000 LEHTI - SHEET - 2021 SALO KALLIOPERAKARTAN SELITYS EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS KI RJOITTAN UT - BY MAU NO LE H I JARVI HELSINKI 1957
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 :100 000 LEHTI - SHEET - 2021 SALO KALLIOPERAKARTAN SELITYS EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS KIRJOITTANUT - BY MAU NO LE H I JARVI HELSINKI 1957
'rf'r KIMU,,'V- ATI-1E ET SISALLYS -- CONTENTS KALLIOPERAN PAAP11RTEEE 1 h LIT SKE E'I KITLLEGNETSSIT KVARTSI-11AASALPALIUSKEET 9 KVARTSIITTI 10 SARVIVALKEG 1EISSIT PYROKSENIGNEISSIT KALKKTKIVET 16 S YvAKIV E'l Its EMMAKSISET SYVAKTVET 16 KVARTSI-GRAM ODIORIITI'I 1 7 'viikrokliinigraniitit 21 RAKENNEPIIKTEET.IA KIWI LAJ 1EN 1 KASU HTEE'1 ).) FIVU1YLLISET KAIVANNATSE'r 2-I II 14 EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS SHEET - 2021 - salo INTRODI`CTION 26 SCHISTS 26 INFRACRUSTAL ROCKS 2S STRUCTURAL FEATURES AND AGE RELATIONS OF THE ROCKS 20 KI RJALLISU UTTA -_ REFERENCES 31
TUTKIMUSVAIHEET Geologista yleiskartoitusta Salon seudulla on suoritettu jo viime vuosisadan lopulla. Tassa selityksessa kuvattavan alueen etelainen osa sisaltyy silloin julkaistuun karttalehteen n :o 1, Tammisaari, seka paaosa karttalehteen n :o 9, Salo. Selitys karttalehteen n :o 1 ilmestyi K. A. Mobergin toimittamana vuonna 1879 ruotsiksi ja vuonna 1888 suomeksi seka karttalehteen n :o 9 samoin Mobergin toimittamana vuonna 1885 ruotsiksi ja vuonna 1890 suomeksi. Eskolan (1914) vaitoskirjassa Orijarven alueesta ja siihen liittyvassa Kiskon Kem10n leptiittivyohykkeen kartassa on kuvattu nykyisen karttalehden kaakkoisosa. Vuonna 1939 aloitettiin kenttatutkimukset Turun yleiskarttalehtea varten Salon karttalehden alueella tohtori Erkki Mikkolan johdolla. Vuonna 1950 sai taman selityksen kirjoittaja tehtavakseen kartoittaa silloin viela kartoittamattoman osan seka suorittaa kenttakarttojen kokoamistyon. Kenttakartoitukseen osallistuneiden tutkimat alueet on esitetty oheisessa kartakkeessa (kuv a 1). Kartoitus on kentalla suoritettu kayttaen pohja- Knva 1. Eri tntkijoitten leartuittan at alm ct talon karttal h(lel]a. 1-1:. A1ikkola 1939. '? - 1:. 1IalmivIa 1939. 3 -- 1'. C :iisan a 1939, 1 -- 1I. LNhijairvi l9-g. 5 11. Lehiliin- i 191-1. G - AI. I 1)iIiir ; i 1950. T _11. I_aitala 1'156. Tip. l.! 5 or-f" Imipprd by d'iferfnf Prr.crnt.<.
fi karttoina osittain n. s. venalaisia topografikarttoja mittakaavassa 1 : 42 Uo( seka osittain pitajankarttoja mittakaavassa 1 : 20 000. Naiden karttojen seka kokoamistyossa kkytetyn maanmittaushallituksen kantakartaston lehden 2021 (Salo) valilla olevien eroavaisuuksien vuoksi on havaintopaikkojen (x) sijoittaminen taysin oikeille paikoille tuottanut toisinaan vaikeuksia. Neiti Thyra Aberg on piirtanyt kallioperakartan seka tassa selityksessa olevat piirrokset. Suurin osa mineraalien optisista ominaisuuksista seka eri kivilajien tiheydet ovat maisteri Toini Mikkolan maarkamia. Kemialliset analyysit ovat maisteri Kyllikki Pelto Timperin ja maisteri Pentti Ojanperan tekemia. Mikrovalokuvat on ottanut Erkki Halme. Kaikille kenttaja laboratoriotoihin osallistuneille haluaa kirjoittaja esittak parhaimmat kiitoksensa. KALLIOPER :AN l'a:apiirth.1,'1' Salon karttalehden alue on hyvin paijastunutta tyvpillista Etelk-Suomen rannikkoseutua. Siella, missy pellot loppuvat, alkaa metsa ja kallio. Suprakrustisten kivilajien usein loivankaltev asta kerrosasennosta johtuen ovat paljastumien pintaosat tavallisesti kulutusta paremmin kestavia graniittisia kivilajeja, ja vain jyrkkien rinteiden alaosissa on loydettavissa erilaisia suprakrustisia kivilajeja. Tasty syysta saattaa naiden osuus karttakuvassa olla toisinaan liian vahaiseksi arvioitu. Karttalehden suprakrustiset kivilajit ovat voimakkaasti uudesti kiteytyneita ja metasomaattisesti inuuttuneita. Vain harvoin on suprakrustisille kiville luonteenomaisia alkuperaisia rakennepiirteita sailyneena. Emaksiset vulkaniitit ovat rnuuttuneet sarvivalkegneisseiksi ja rapaututnissedimentit kiillegneisseiksi ja karkearakeisiksi granaatti-kordieriittigneisseiksi. Suurempia yhtenaisik gneissialueita on rn.erkitty etupakssk karttalehden N-osaan. Mitaan jyrkkaa rajaa ei kuitenkaan niiiden gneissialueiden ja vmparoivien graniittisten alueiden valillii at na ole. (xneissien pohjavarilla on nterkitty sellaiset alueet, joissa on arvioitu olevan.i0-0 tai enemman alkuperaista liuskeainesta. Tkllainen arviointi saattaa useinkin olla hyvin ubjektiivinen. Kartan ntittakaavaan ei saa mahtuntaan pienill i alueilla havaittavia useinkin alle rnetrin suuruusluokkaa olevia lkokoomusvaihteluita, joita gtreissialueilla on. Pohjavkrina on kkytetty sen kivilajin varia, jota on arvioitu olevan runsainimin, ja pakilemerkinniiillii on luonnehdittu vkhenr nristona olevaa kivilajia. Karttalehtialueen N-osan gneissit esiintyvat sunnnilleen ltd-liinsi snnntaisina pitkinii vyoh,vkkeina. Muun osan gneissialueet ovat usein urtiodoiltaan kaarimaisia. Valtaosa alueen suprakrustisista kivistii on kiillegneisseja, jotka usein
ovat granaattipitoisia ja sisaltavat toisinaan myos kordieriittia. Kvartsimaasalpaliuskeita on hyvin vahan, etupaassa alueen luoteis-osassa seka aivan kapeina valikerroksina myos muualla, etenkin kalkkikivien yhteydessa. Alueen vahaiset pyroksenigneissit ovat myos tavallisesti kalkkikivien yhteydessa. Pvroksenigneisseiksi on merkitty vain ne giieissit, joissa tummana mineraalina on pyrokseni ja joskus myos biotiitti, mutta ei sarvivalketta. Xe ovat etupaassa happamia diopsidipitoisia gneisseja, mutta osittain myos emaksisia hypersteni-diopsidigneisseja. Sarvivalkegneissien varilla merkityt alueet sisaltavat voimakkaasti metamorfoituneita alkuperaltaan vulkaanisen aineksen sekaisia sedimentteja. Melko yleisesti ne ovat pyroksenipitoisia. Suurin osa karttalehden alueesta on mikrokliinigraniittia. Osittain se on karkearakeista, nielko homogeenista ja heikosti porfyyrista n. s. Pernion graniittia, osittain taas epahomogeenista, runsaasti haamumaisia ja paremrninkin sailyneita liuskej atteita tai emaksisempia syvakivia sisaltavaa migmatiittigraniittia. Granaattipitoisuus on yleista. Kvartsi-granodioriitin varilla merkityt alueet sisaltavat varsinkin Halikon Ruskan seuduilla ja Hajalasta pohjoiseen olevilla alueilla kalikoyhia muumroksia, jotka mineraalikokoonnikseltaan muistuttavat Hietasen Turun alueelta kuvaamia trondhjemiitteja ja trondhjemiittigraniitteja. Paikoin esiintyy myos pyroksenipitoista oligoklaasigraniittia. Mikrokliinigraniitin ja kvartsi-granodioriittisen kivilajin valilla esiintyy graniittiutumisesta johtuen kaikenasteisia vi limuotoja, joten rajaa naiden valille on usein hyvin vaikea vetaa. Emaksisia syvakivia ei karttalehden alueella esiinny siina laajuudessa, etta niita olisi voinut kartalle merkita. LICTSKEET Eli1LLE(aXEl55IT Karttalehtialueen kiillegneissit ovat voiniakkaan grauiittiutumisen vuoksi yleensa suonigneissim.aisia. Suprakrustiseen alkuperaan viittaavia rakennepiirteita on paikoin havaittava kerroksellisuus, mutta yleensa ovat kaikki primaariset rakennepiirteet tavsin lravinneet. Raesuuruus vaihtelee hienorakeisesta karkearakeiseen. Rakemre on granoblastinen. Karttalehden N-osassa Tapiolan SE-puolella olevissa gneissivyohykkeissa on vallitsevana hienorakeinern, vaihtelevan juovainen biotiitti-plagioklaasigneissi (An 35 ). jossa paamineraalien suhteet suuresti vaihtelevat. 1'ummemrnat osat ovat tavallisesti sarvivalkepitoisia. Osittain on myos dlopsidi-.,-5 pitoisia kerroksia. Koko talla alueella, lisaantyen pohjoiseen pain, on useitten metrien, jopa kymmenien metrien levyisina kerrossuuntaisina jyrkasti gneissiin rajoittuvina tunkeunrina keskirakeista tai hienompaa, osittain myos pegmatiittista pnnaista nrikrokliinigrauiittia. Pienemmiit kvartsimaasalpajuonet ovat vleeiisa mutkaisia ja osittain ptygmaattisesti poiniuttuneita.
Taulukko 1. Salon karttalehden liuskeiden mineralogisia kokoomuksia. Maa.ratty I-poydalla. Table i. Mineralogical composition of the schists in the Salo map sheet. Determined on an plagioklaasi - plagioclase.... (An) mikrokliini - microcline.... kvartsi - quartz biotiitti - biotite pyrokseni - pyroxene amfiboliamphibole.. turmaliini - tourmaline.... granaatti - garnet malmi - ore.... aksessoriset - accessories.... intergration stage. 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 50.3 36.8 53.5 42.8 48.5 62.6 63.4 64.4 53.3 39.9 (35) (35) (35) (30) (35) (35) (50) (60) (65) (65) 5.1 27.1 25.6 22.2 51.1 33.7 5.4 2.4 30.o 19.4 26.3 18.6 6.o 14.9 3.5 9.6 0.2 0.4 20.4 14.7 17.7 40.s 9.4 26.1 11.9 16.9 1.7 5.5 5.4 2.4 0.3 2.o 0.4 3.o 0.s 0.7 0.1 1.2 0.4 0.4 0.4 0.1 0.3 100.o 100.0 100.o 100.o 100.0 100.o 100.o 100.o 100.0 100.o 1. Biotiitti-plagioklaasigneissi. Piikkion kirkosta 1 km NW. Biotite-plagioclase gneiss. 1 km NW of the Piikkio church. 2. Granaattipitoinen kiillegneissi. Piikkion kirkosta 1 km NW. Garnet-bearing mica gneiss. 1 km NW of the Piikkio church. 3. Granaattipitoinen kiillegneissi. Piikkion kirkosta 1 km NW. 4. Kvartsi-maasalpaliuske. Pernib. Pohjanjkrvesta 1 km NNE. Quartz-feldspar schist. Pernio. 1 km NNE of Lake Pohjanjarvi. 5. Turmaliinipitoinen kvartsi-maasalpaliuske. Paimio, turvepehkutehtaasta noin 1 km N. Tourmaline-bearing quartz-feldspar schist. Paimio. 6. Sarvivalkegneissi. Piikkian kirkosta 1 km NW. Hornblende gneiss. 1 km NW of the Piikkio church. 7. Pyrokseni-amfiboliitti. Piikkion kirkosta 1 km NW. Pyroxene amphibolite. 1 km NW of the Piikkio church. 8. Pyrokseni-amfiboliitti. Piikkian kirkosta 1 km NW. Pyroxene amphibolite. 1 km NW of the Piikkio church. 9. Hyperstenigneissi. Piikkio, Piikkisuo. Hypersthene gneiss. Piikkio, Piikkisuo. 10. Pyroksenigneissi. Halikon kirkosta 1 km N. Pyroxene gneiss. 1 km N of the Halikko church. I-poytamaarays n :o 1 taulukossa 1 on biotiitti-plagioklaasigneissista Piikkion kirkosta noin 1km NW. Plagioklaasi An 35 on serisiittiytynytta. Kvartsi on heikosti aaltosamxnuvaa, biotiitti on osittain kloriittiutunutta. Aksessorisina mineraaleina on apatiittia ja zirkonia. Suurin osa karttalehtialueen kiillegneisseista on granaattipitoisia ja osittain myos kordieriittipitoisiakin. Granaatteja on seka liuskeessa etta myos sita lavistavassa graniitissa. Toisinaan on granaatteja vain kerroksellisuuden suuntaisissa kapeissa graniittisissa suonissa (kuva 2).
9 Kuva 2. Granaattipitoinen k ;iiiiegneissi. Piikkib. Fig. 2. Garnet-bearing mica gneiss. Piikki6. Granaatti-kordieriittipitoista kiillegneissia on parhaiten nahtavissa Turun vanhan maantien leikkauksessa Kauhaisten pysakin S-puolella. Granaatti on yleensa risaista, taynna kvartsisulkeumia. Rakeiden koko vaihtelee nuppineulanpaan kokoisista lapimitaltaan 2-3 cm suuruisiin. Taitekerroin vaihtelee valilla 1,78 1,80. I-poytamaaraykset n :o 2 ja 3 taulukossa 1 ovat biotiitti-granaattigneissista Piikkion kirkosta n. 1 km Nom'. KVARTSI-MAASALPALIUSKEET Kvartsi-maasalpaliuskeita on merkitty karttalehden luoteisosaan Piikkion kautta kulkeviin liuskevyohykkeisiin seka Perniossa Pohj anj arven NNE puolella olevaan liuskevyohykkeeseen. Tallaisia happamia ja kiillekoyhia gneisseja liittyy myos tavallisesti kalkkiesiintymiin, mutta pienuutensa takia ei niita ole voitu kartalle merkita. Paamineraaleina kvartsi-maasalpaliuskeissa on plagioklaasi (oligoklaasi), kvartsi ja biotiitti. Kalimaasalpaa esiintyy toisinaan hyvin vahan, ja on se todennakoisesti sekundaarista. I-poytamaarays n :o 4 taulukossa 1 on tehty Perniosta Pohj anj arven NNE puolelta sarvivalkegneississa valikerroksina esiintyvasta kvartsi-maasalpaliuskeesta. Paimion turvepehkutehtaan luona on turmaliinipitoista kokoomukseltaan kvartsi-maasalpaliusketta lahentelea
8 Taulukko 1. Salon karttaleliden liuskeiden mineralogisia kokoomuksia. Miiaratty I-poydalla. Table i. Mineralogical composition of the schists in the Salo snap sheet. Determiiiiecl oil an 1. a intergration stage. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 10. plagioklaasi - plagioclase.... 50. :t 36.s 53.5 42.s 48.5 62.6 63.4 64.4 53.3 39. 9 (An) (35) (35) (35) (30) (35) (35) (50) (60) (65) (65) mikrokliini - microcline... 5. i kvartsi - quartz 27.1 25.6 22.2 51. i 33. v 5. 4 biotiitti - biotiie 19.4 26.3 18.(3 6.o 14. Si 3. 5 pyrokseni - pyroxene ainfiboli - amphibole turmaliini - tourmaline.... 1.7 granaatti - garnet 5.4 malmi - ore.... 2.4 0. :3 aksessoriset --- accessories....... S 0.7 0.1 1.2 100.o 100.0 100.o 100.0 100.o 26. 1 2.o 0.4 100.o 2. 4 30. o 9.(-) 0. 2 0.4 20.4 14.7 17. ; 40.,!i.4 11.9 16.9 0.4 :3. 0 0.4 0.4 0. i ti. :. 100.0 100.0 100.0 100.0 1. Biotiitti-plagioklaasigneissi. Piikkion kirkosta 1 km N- W. Bioli:te-plagioclase gneiss. 1 kni,i'll' of the Pi-ikkio church. 2. Granaattipitoinen kiillegneissi. Piikkion kirkosta 1 kin N\A". (carnet-beariny -mica, gneiss. 1 kill.vu o/ the Piikkik church. 3. Granaattipitoinen kiillegneissi. Piikkion kirkosta 1 km N\V'. 4. Kvartsi-maasalpaliuske. Pernio. Pohjanjiirvestii I kni NNE. (quartz-feldspar schist. Pernio. I km 1'X1; of Lake Pohjanjari -i. s. Turmaliioipitoinen kvartsi-maasalpaliuske. Painiio, turvepehkutehtaasta noin 1 kni N. Touriiialine-bearirig quart;-feldspar schist. Painiio. 6. Sarvivalkeineissi. Piikkion kirkosta 1, kin NW. Hornblende gneiss. 7 km.a ll of the Puk/rio church. 7. Pvrokseni-amfiboliitti. Piikkion kirkosta 1 km N\y. Pyroxene (nophibolite. I kni 1'11' of the Piikkio church. 8. Pvrokseni-amfiboliitti. Piikki{in kirkosta 1 kni NW. Pyroxene aoiphibolite. 1 Rio Ab1 - of the l'ii,kio church. 9. llvperstenigneissi. Piikkio, Piikkisuo. H,ypersthene gneiss. Piikkio, Plikkimo. 10. Pyrolcsenirneissi. 1Ialikon kirkosta 1 kin 1. Pyroxene yneiss. 1 k w _A of the Hali/clco c/nirch. I-poytamaarays n :o 1 taulukossa I on biotiitti-plagioklaasigneissist<i Piikkion kirkosta noin lkm NW. Plagioklaasi An 35 on serisiittiytvnvtta. Kvartsi on heikosti aaltosammuvaa, biotiitti on osittain kloriittiuttill ritta. Aksessorisina inineraaleina on apatiittia ja zirkonia. Suurin osa karttalehtialueeii kiillegneisseista on granaattipitoisia ja osittain myos kordieriittipitoisiakin. Granaatteja on seka liuskeessa ettii myos sita lavistavassd graniitissa. Toisinaan on granaatteja vain kerroksellisuuden suuntaisissa kapeissa graniittisissa suotussa (kuva 2).
1VI ;d 2. (~i7iii :I,ltIi1)ituict'n ~, ii lit, _ii[, ifa. 1, : "~,2, (trauaatti-kordieriittipitoista kiillegnerssi ;t on parhaiten uiiht1 viu ii Tiivun v - anhan ntaantien leikkanksessa Kauhaisten py, siikitt ~'-+-puolella. ( ;ranaatti on vleensii tisai,ta, tiivttna kvartsisulkeitmia. Eakeiden koko vailhtelee ruppineulanpiiiitt kokoisista liipinntaltaan 2-3 em suuruisiin. Taitekerroin vaihtelee viilillii ], -is 1-povtamlairiivkset in :o 2 ja 3 taulukossa 1 ovat biotiitti granaattigneissi ;tii Piikki6n kirkosta n. 1 km NW. Ii\ IZTtiI-IIA LI' LILSNP"1.'F tvartsi-maasalpiiliuskeita on merkitty karttalehden luoteisosaarr 1'iikkion kautta kulkeviin liuskevyohykkeisiin seka Perniossa Pohjanjiirvea NNE puolella olevaan liuskevyoliykkeeseen. Tallaisia liapparnia ja kiillekovhiii gneissejii liittvv rnyiis tavallisesti kalkkiesiintviniin, mutta pienuuteusa takia ei niitii ole voitu kartalle merkitii. Piiiimineraaleina kvartsi-tnaasiilpiiliuskeissa on plagioklaasi (oligoklaasi), kvartsi ja biotiitti. Kalimaasalpaa esiintyy toisiuaan hyvin vahan, ja on se toilennakoisesti sekundaarista. I-poytamaarays n :o 4 taulukossa 1 on tehty Perniiista Pohjanjarven NNE puolelta sarvivalkegneississa valikerroksina esiintvv asta kvartsi-maasalpaliuskeesta. Paimion turvepehkutehtaan luona on turmalnnipitoista kokootuukseltaan kvartsi-tnaasaipaliusketta lahentele-
10 vaa kivea. 1-poytamaarays n :o 5 taulukossa I on tehty tasty kiv esta. Aksessorisina mineraaleina on malmia, apatiittia ja zirkonia. Rakenne on gram>blastinen. Kvartsi-maasalpaliuskeissa yleisesti esiintyva juovaisuus, johtuen kiillerikkaammista ja kiillekoyhemmista kerroksista, on tulkittava kerroksellisuudeksi, joka voi olla varsinaisen sedimentin tai vulkaanisen tuhkan merkki. Vahittainen vaihettuminen kiillerikkaammiksi A1-mineraaleja sisaltaviin tyyppeihin on hyvin yleista. KVARTSIITTI Pernion pitajassa Pohjanjarven pohjoispaasta noin 1 km itaan on sarvivalkegneissi-kiillegneissivyohykkeessa noin 20 in levea paljastuma kvartsiittia. Esiintyman pituutta ei paljastumain puutteen vuoksi ole voitu miiarata. Kvartsiitti on variltaan harmaata, ja on siina selvasti havaittavissa tuuimempia ja vaaleampia juovia. Kvartsi on heikosti aaltosammuvaa. hakeet ovat muodoiltaan hampaallisia, ja on niiden lapimitta noin 0. -- 2 min (kuva 3). Kvartsirakeiden valissa seka myos pienina sulkeumina itse rakeissa on variltaan heikosti vihertavaa ja kauniisti polysynteettisesti kaksostunuttit kummingtoniittia (2Vy = 87 0, a - 1.667, ~ = 1.680, y -= 1.694). Tummemmissa juovissa on kummingtoniittipitoisuus melko runsasta, ja sell vhtevdcssa on myos jonkin verran malmirakeita. Aivan satunnaisesti on sillimaniittia (fibroliittia). Kuva hvartsiitti. Pernio, Pohjanj1i n.n-poo tb noin 1 kill H. I T). Fig. 3. l~,, rtzite. Pernio, about I l:na F of ", sieuie o/ Pok ;,,"jt"i. : 13i.
1 1 SARVIV ALKEW EISSIT Kartalle vihreall i varilla merkittyihin alueisiin kuuluu varsinaisten sarvivalkegneissien lisaksi myos amfiboliitteja ja pyrokseniamfiboliitteja. Voimakas metamorfoosi on havittanyt alkuperaisia rakennepiirteita, ja vain harvoin tapaa amfiboliiteissa vulkaaniseen alkuperaan viittaavia uraliittihaj arakeita. Sarvivalkegneisseja esiintyy tavallisesti vuorottelevina kapeampina tai leveampina kerroksina kiillegneissien yhteydessa. Pohjavarina kartalla on kavtetty sen kivilajin varies, jota kenttatutkimuksissa on arvioitu olevan enemman. Tyypillisena esimerkkina mainittakoon PiikkiSn kirkosta 1 km N \V oleva kallio, jossa kivilajien vaihtelu noin 300 m matkalla etelasta pohjoiseen mentaessa on seuraava : 'likrokliinigraniittia noin Kiillegneissia,> 20 m Sarvivalkegneissia 1 Pyrokseniamfiboliittia J 60 Uranaattipitoista kiillegneissia,> 30,> _Vlikrokliinigraniittia.> 3,> Granaattipitoista kiillegneissia» 70 > Pyrokseniamfiboliittia,> 20,> Mikrokliinigraniittia,> 2,> Uranaattipitoista kiillegneissia. 60 > Pyrokseniamfiboliittia,> 4o hlikrokliinigraniittia» Edella mainitussa kerrossarjassa olevassa sarvivalkegneississa on tunimina mineraaleina sarvivalketta (2Va 80, ea )) - 14 ) ja biotiittia. Plagioklaasin kokoomus on An,, (taulukko 1, n :o 6). Pyrokseniiamfiboliitissa, josses on runsaammin biotiittia (taulukko 1, n:o 7), on plagioklaasin kokoomus An ;,,. Pyrokseni on diopsidi-hedenbergiittia (2Vy = 60, c/ly ~- 38 ) seki myos hyperstenia. Amfiboli on ruskean vihertavaa sarvivalketta (2X - if - 72'. (,-1y> 10 ). Aksessorisesti on apatiittia ja malmia. Vaheinman biotiittia sisaltavassa pyrokseniamfiboliitissa (taulukko 1, n :o 8) on plagioklaasin kokoomus AD,,. Sarvivalke (2Va - 58, e-ly 14 ) on variltaan ruskean vihertavaa. Aksessorisina inineraaleina on apatiittia ja kalsiittia. Paimion turvepehkutehtaan pohjoispuolella on amfiboliittia, jossa titaniitti esiintyy suurempina rykelmina,. Plagioklaasin kokoomus on An 53). Aksessorisesti on biotiittia, malmia, apatiittia ja zirkonia. Samalla alueella liittyy amfiboliitteihin keskirakeisia, jarjestymattomia gabromaisia osueita, joissa on runsaasti turmaliinia. Turmaliini on hieessa variltaan ruskeata
12 (co = tumman ruskea, e = vaalean ruskea) ja epamdaraisesti vyohykkeista. Reunaosat ovat tumman ruskeita ja keskusta vihertavan ruskea. Amfiboli on tavallista vihreata sarvivalketta. Plagioklaasin kokoomus on Anso. Biotiittia on vahan ja aksessorisesti esiintyy malmia, zirkonia ja apatiittia. Paimiossa Kauhaisten pysakilta itann on pyrokseniamfiboliittia, jossa plagioklaasin kokoomus on An,,. Sarvivnlke on hieessa variltann ruskehtavan vihreata. Pyrokseni on seka diopsidia etta hyperstenia. Aksessorisesti on malmia, apatiittia ja biotiittia. Tassa naytteessa, niinkuin monissa muissakin, nayttan pyrokseni- ja amfibolipitoisuus vaihtelevan kerroksittain. Kuva 4. Pyroksenin mtnittuminen serpentiiniksi pitkirl rakoia. Pvrokseniamfiboliitti. Salosta 7 kni E. x 40. Fig. 4. Alteration of pyroxene into serpentine along cracks. 7 km F o f Salo. x 40. Uskelan Pukkilasta noin 1.5 km itaan on juovaista sarvivalkegneissia, jossa pyrokseni- ja amfibolipitoisuus vaihtelee kerroksittain. Amfibolipitoisissa kerroksissa on runsaasti skapoliittia. Titaniittia on myos yleisesti, varsinkin pyroksenirikkaissa kerroksissa. Plagioklaasin kokoomus on An,,. Aksessorisesti on epidoottia, kalsiittia ja malmia. Pyrokseniamfiboliittien pyroksenissa on usein havaittavissa pitkin rakoja vihertavan serpentiinimaista muuttumistulosta, joka toisinaan jatkuu viela rihmamaisena naapurirakeiden puolelle (kuva 4). Karttalehtialueen koillisosassa, Vaskiolta itaan, on sarvivalkegneissia, joka sisnltna vaihtelevia mnaria biotiittia ja kvartsia. Plagioklaasi An 35 on seka serisiittiytynytta etta paremmin sailynytta. Paikoin on sarvivalkegneississa runsaasti titaniittia. Aksessorisesti on malmia, apatiittia ja zirkonia.
Pernion Ylikylassa on pyrokseni-sarvivalkegneissia, jossa tummien mineraalien paljousjarjestys on pyrokseni, biotiitti, sarvivalke. Pyrokseni on hyperstenia, jossa on poikiliittisesti maasalpaa ja kvartsia. Plagioklaasi An C0 on kirkasta j a selvasti kaksostunutta seka sisaltaa aivan niukasti antipertiittia. Kvartsi on heikosti aaltosammuvaa. Aksessorisesti on malmia, apatiittia j a zirkonia. Paikoin on kaunista myrmekiittimuodostusta (kuva 5). 1 3 Kuva 5. M vrmekiittia pyrokseni-sarvivaikegneississa. Per,aiO, Ylikula. x 30. Fig. 5. Myrn "Pe '. pyr -1-1 zhlende gn,-.~s. Perni6, YlikylU. x 30. Kuva 6. Amfiboli-oliviinikivi. Tumman harmaa mineraali kuvan vlalaidassa on spinellia. Uskela, Pukkilasta S. x 50. Fig. 6. Amphibole olivine rock. The dark gray mineral at the upper edge o f figure is spinet. Uskela, 8 o f Pukkila. x 5O.
1 4 Uskelan-Pernion rajalla, Pukkilasta etelaan, seka Perniossa Teijon etelapuolella oleviin sarvivalkegneissivyohykkeisiin liittyy massamaisia ultraemaksisia erkaumia. Paamineraalina on amfiboli (2Vy = S4, cay = 9 ), joka hieessa nayttaa melko varittomalta. Rakeissa on usein malmipigmenttireunus. Oliviini on suurimmaksi osaksi serpentiinivtynytta. Aksessorisesti on malmia ja vihreata spinellia (kuva 6). PYROKSENIGNEISSIT Pyroksenigneissiksi on merkitty kivilajia, jossa tummana mineraalina on pyrokseni seka vahan biotiittia, mutta ei amfiboleja. Taman tyyppisia pyroksenigneisseja on karttalehtialueella hyvin vahan, yleensa vain kapeina valikerroksina muiden suprakrustisten kivilajien joukossa tai pienina murskaleina alueen syvakivissa. Piikkion kirkosta noin 5 km pohjoiseen Piikkisuolla olevan pyroksenigneissin mineraalikokoomus selviaa taulukossa 1 olevasta I-poytamaarayksesta n :o 9. Pyrokseni on hyperstenia (2Va = 52 ). Rakeet ovat muodoiltaan epamaaraisia, sisaltaen poikiliittisesti maasalpaa (kuva 7). Aksessorisina mineraaleina on apatiittia ja joku rae sarvivalketta. Kvartsi- ja biotiittimaaraltaan vaihtelevia, seka hypersteni- etta diopsidipitoisia, mutta muuten samantyyppisia pyroksenigneisseja on Piikkion kirkosta noin 3 km etelaan, Halikon kirkon pohjoispuolella seka Uskelassa olevissa esiintymissa. Taulukossa 1 oleva I-poytamaarays n :o 10 on tehty tallaisesta pyroksenigneissista Halikon kirkosta noin 1 km pohjoiseen. Kuva 7. Hyperstenigneissi. Piikkio, Piikkisuo. x 30. Fig. 7. Hypersthene gneiss. Piikkio, Piikkisuo. x 30.
15 Kuva 8. Granaattireunuksen vmparoima pyroksenigneissimurskale migmatiittisessa mikrokliinigraniitissa. Sauvo, Timperla. Fig. 8. Pyroxene gneiss fragment ringed by garnet ring in migmatitic microcline granite. Sauvo..Timperla. Sauvon Timperlassa on noin 1 m lapimittaisia pyroksenigneissimurskaleita migmatiittisessa mikrokliinigraniitissa (kuva 8). Murskaleen reunassa on ensin noin 1 cm levea biotiittisauma seka senjalkeen noin 4-5 cm levea runsaasti granaatteja sisaltava vyohyke. Murskaleen mineraalikokoomus paljousjarjestyksessa on seuraava : plagioklaasi An,,-,,, poikiloblastinen rombinen pyrokseni, kvartsi ja biotiitti. Aksessorisesti on sarvivalketta, apatiittia, zirkonia ja malmia. Rakenne on granoblastinen. Vastaavanlaisia ilmioita emaksisten murskaleiden reunoilla ovat kuvanneet Harme ja Laitala (1955) Snappertunan saaristosta. Timperlasta noin 1.5 km itaan on granodioriitissa hyvin sailyneina murskaleina pyroksenigneissia, jossa on samantapaista myrmekiittimuodostusta kuin Pernion Ylikylasta kuvatussa pyrokseni-sarvivalkegneississa (siv. 13). Samalla merkinnalla kuin edellisiakin, on merkitty muutamia pienia kalkkihorisontteihin liittyvia vaaleita diopsidigneisseja. Niissa esiintyva huomattava karbonaattipitoisuus on metamorfoosissa tehnyt mahdolliseksi diopsidin ja skapoliitin muodostumisen. Paimion Husossa olevassa vanhassa kalkkilouhoksessa on valikerroksina tallaista vaaleata diopsidigneissia, jossa mineraalikokoomus paljousjarjestyksessa on seuraava : diopsidi, skapoliitti, plagioklaasi, kalimaasalpa, kvartsi, karbonaatti, titaniitti ja epidootti. Edella kuvattujen pyroksenigneissityyppien vahittainen vaihettuminen amfibolipitoisiksi pyrokseni-sarvivalkegneisseiksi, samoinkuin vaihettuminen toiselta puolen pyroksenittomaksi biotiittiplagioklaasigneissiksi on yleista.
1 6 KALKKIKIVET Huomattavin karttalehtialueen kalkkikivivyohykkeista alkaa Paimion Husosta ja jatkuu Sauvon pitajassa Patarautilan, Mariken ja Jarvenkylan kautta viela Angelniemen pitajan puolelle. Samantapaisia kalkkihorisontteja on myos Halikon Ikelassa ja Halikon kirkon pohjoispuolella, seka muutamia yksinaisia esiintyrnia, kuten Pernion Pitkajarvella ja Salon Uskelan rajalla Palomaessa (Moisio), joiden kuulumisesta johonkin maarattyyn vyohykkeeseen on suoritetun kartoituksen perusteella vaikea tehda johtopaatoksia. Valtaosa karttalehtialueen kalkkiesiintymista on suuruudeltaan muutamien metrien pituisia, suurimman Sauvon Jarvenkylan louhoksen ollessa pituudeltaan 80 m. Kalkkikivi missy louhoksissa on yleensa, puhtaan valkoista ja karkearakeista. Epapuhtautena esiintyy diopsidigneissivalikerroksia ja graniittijuonia. Seuraavat analyysit ovat Salon karttalehtialueen kalkkikivista. (Geoteknillisia tiedonantoja n :o 21, 1919). 1. 2. 3. Liukenematon 25.1 l O.s Fe 203 + A1 20 3 9 9 CaCO 3.......................................... 68.7 97.2 82.s MgCO 3.......................................... 5.7 16.s 1. Halikon kirkosta noin 1.5 km N (Yttelk). Anal. 0. Aschan. 2. Sauvon Jarvenkylan itainen louhos. Anal. G. Simberg. 3. Paimio, Huso. Anal. 0. Aschan. SYVAKIVET 99.s 100.i 99.s Karttalehtialueella esiintyvat emaksiset syvakivet ovat laajuudeltaan siksi vahaisia, ettei niita ole merkitty omalla varilla, vaan sisaltyvat ne kvartsi- ja granodioriitin varilla merkittyihin alueisiin. Lisaksi liittyy tally varilla merkittyihin alueisiin myos happamia natronrikkaita trondhjemiitteja ja trondhjemiittigraniitteja, joita Hietanen (1943, 1947) on kuvannut Kalannin jaturun alueilta, seka myos pyroksenipitoisia oligoklaasigraniitteja. Paakivilaji karttalehtialueella on mikrokliinigraniitti. EMAKSISET SYVAKIVET Sauvon Mantykylasta noin 1.5 km etelaan on maantien leikkauksessa mikrokliinigraniitin ymparoimana muutaman kymmenen m 2 alalla karkearakeista massamaista emaksista kivea. Kivi sisaltaa paaasiassa sarvivalketta
1 7 Kuva 9. Sarvivalke, jossa ilmeniittia ja magnetiittia seka sarvivalkkeen kanssa samanaikaisesti sammuvia muodoiltaan vinoneli5- maisia vhteenkasvettumia. Sauvo, Mantykyla. x50. Fig. 9. Hornblende, containing ilmenite and magnetite as well as rhombiform inter growths with the same extinction as the hornblende. Sauvo, MV ntykyla.. ;< 50. ja pyroksenia seka lisaksi hiukan plagioklaasia An 30, biotiittia ja zirkoni.a. Sarvivalke (pleokroismi : a = melkein variton, a = ruskea, y = vihertavan ruskea) on usein yhteenkasvettunut pyroksenin kanssa j a sisaltaa toisinaan sulkeumina muodoiltaan epamaaraista biotiittia seka taysin saannollisesti jarjestynytta ilmeniittia ja magnetiittia tai myos variltaan tummemman ruskeita, sarvivalkkeen kanssa samanaikaisesti sammuvia muodoiltaan vinoneliomaisia yhteenkasvettumia (kuva 9). Pyrokseni on varitonta, 2Vy= 60, cayr40. Biotiitin pleokroismi on a = oljenkeltainen, (3 =y = punertavan ruskea. Seka sarvivalkkeen etta biotiitin vari on tyypillista charnokiitti-sarjan kiville. Kokoomukseltaan dioriittista kivea on Mantykylassa oleva noin 1 km2 laajuinen alue. Kivi on karkearakeista, heikosti suuntautunutta. Plagioklaasi An, 0 on serisiittiytynytta. Tummina mineraaleina on amfibolia (a = melkein variton, y = vihertavan ruskea), diopsiidia ja biotiittia. Aksessorisina mineraaleina on titaniittia, karbonaattia ja malmia. KVARTSI- JA GRANODIORIITIT Salon karttalehtialueen kvartsi- ja granodioriitit ovat tavallisesti keskirakeisia, variltaan vaalean tai tumman harmahtavia ja heikosti gneissimaisia. Ne eivat kokonaisuudessaan ole taysin homogeenisia, vaan saattaa niissa, olla dioriittisia kohtia, kuten esim. Valttilan luona Angelniemen pita- 3 9846-57
1 8 j assa, j ossa granodioriittisessa kivessa on pyroksenipitoisia dioriittisia j uovia. Kuten myos aikaisemmin on mainittu, on samalla varilla merkitty kokoomukseltaan trondhjemiittisia kivid seka, P paallemerkinnalla pyroksenipitoisia oligoklaasigraniitteja. Tassa selityksessa kuvatut oligoklaasigraniitit vastannevat kokoomukseltaan Hietasen kuvaamia dioriittitrondhjemiitteja Kalannin ja Turun alueilta. Uskelan ja Pernion pitajien rajalla Pukkilan kartanosta SE on kvartsidioriittialue, jonka lansireunaa kiertaa sarvivalke-kiillegneissivyohyke. Kivi on keskirakeista, heikosti gneissimaista ja pyroksenipitoista, misty johtuen kiven vari on likaisen ruskehtava. Plagioklaasi esiintyy toisinaan heikosti omamuotoisina pitkanomaisina rakeina. Vyohykkeisyys on yleista, keskusta An3o-4o ja reunat An,,. Keskusta on myos usein serisiittiytynytta. Kvartsi on selvasti aaltosammuvaa ja esiintyy usein granoblastisena massana suurempien rakeiden valissa. Tummista mineraaleista on runsaimmin biottiitia. Amfiboli on tavallista vihreata sarvivalketta. Pyrokseni on seka rombista etta monokliinista. Aksessorisina mineraaleina on apatiittia, zirkonia ja malmia. Rakenne on granoblastinen, osittain blastohypidiomorfinen. Sapalahden luona Angelniemen pitajassa on selvasti suuntautunutta kvartsidioriittia, jossa makroskooppisestikin voi nahdii pienia granaattirakeita. Lavistavissa pegmatiittijuonissa on granaattipitoisuus yleista. Taulukko 2. Salon karttalehden syvakivien mineralogisia kokoomuksia. Maaratty I-poydalla. Table 2. Mineralogical composition of the infracrustal rocks in the Salo map sheet. Determined on the integration stage. plagioklaasi - plagioclase (An) mikrokliini - snicrocline kvartsi - quartz biotiitti - biotite granaatti - garnet muskoviitti - muscovite pyrokseni - pyroxene malmi - ore aksessoriset - accessories 1. 2. 3. 4. 23.7 20.1 51.4 65.5 (25) (35) (30) (25) 39.8 45.3 2)o 26.6 23.0 33.0 17.7 8.3 10. 3 12.1 7.3 1.5 1.2 5.6 1.2 0.4 0.7 0.8 1.0 100.0 100.o 100.0 100.o 1. MVlikrokliinigraniitti. Piikkion kirkosta 1 km NW. Microcline granite. 1 km NW of the Piikkio church. 2. Nlikrokliinigraniitti. Piikkion kirkosta 1 km NW. Microcline granite. 1 knm NW of the Piikkio church. 3. Granaattipitoinen oligoklaasigraniitti. Halikon kirkosta 2.5 km N. (Anal. 3, taulukko 3). Garnet bearing oligoclase granite. 2.5 knz N of the Halikko church. (Anal. 3, table 3). 4. Pyroksenipitoinen oligoklaasigraniitti. Halikko, Ruskasta 2 km NE. (Anal. 2, taulukko 3). Pyroxene bearing oligoclase granite. Halikko, 2 km NE of Ruska. (Anal. 2, table 3).
Plagioklaasi An 40 on serisiittiytynytta. Kvartsi on voimakkaasti aaltosammuvaa. Aksessorisesti on apatiittia, zirkonia, karbonaattia ja malmia. Samantapaisia kvartsidioriittisia kohtia on Paimion Husosta noin 2 km NE olevalla alueella. Halikon Ruskasta noin 4 km NWW on pyroksenipitoista kvartsidioriittia. Plagioklaasin kokoomus on An,,. Rakenne on granoblastinen. Perniosta Teijolle menevan Lien varressa on muutamia pienempia kvartsigranodioriittialueita. Paamineraaleina ovat heikosti vyohykkeinen ja osittain serisiittiytynyt plagioklaasi An25_30, kvartsi, biotiitti, sarvivalke (a = kellertavan vihrea, /3 =,y = tumman vihrea) ja mikrokliini. Myrmekiitin esiintyminen on yleista. Aksessorisesti on titaniittia (melko runsaasti), apatiittia, malmia j a zirkonia. Salosta noin 4 km NNE on oligoklaasigraniittia, josta on analyysi n :o 4 taulukossa n :o 3. Plagioklaasi An 25 on serisiittiytynytta ja antipertiittista. Kvartsi on heikosti aaltosammuvaa. Biotiitti on osittain kloriittiutunut, j a on siina silloin yleisesti rutiilineulasia. Aksessorisesti on kalimaasalpaa, apatiittia, muskoviittia, zirkonia ja karbonaattia. Samantapaista oligoklaasigraniittia on Halikosta Vaskiolle menevan tien varressa. Alueen S-reunalla Vaskiolle menevasta tiesta noin 1 km E on tama oligoklaasigraniitti granaattipitoista. Tasty tyypista on taulukossa n :o 3 analyysi n :o 3 seka taulukossa n :o 2 oleva I-poytamaarays n :o 3. Muskoviitiksi on I-poydalla laskettu vain suurimmat suomut, ja plagioklaasissa An 30 yleisesti esiintyva serisiitti seka muut muuttumistulokset ovat maarayksessa menneet plagioklaasin tilille. Aksessorisesti on apatiittia, zirkonia ja malmia. Karunasta Angelniemelle ja Halikkoon kulkevassa vyohykkeessa on vaihtelevassa maarassa graniittiutunutta usein gneissimaista oligoklaasigraniittia tai granodioriittia. Varsinkin Angelniemella saattaa se laajoilla alueilla olla kauttaaltaan diktyoniittista. Plagioklaasi An25_30 on antipertiittista ja jonkin verran serisiittiytynytta. Myrmekiittimuodostus on yleista. Mikrokliinimaara vaihtelee graniittiutumisesta riippuen. Kvartsi on selvasti aaltosammuvaa. Tummana mineraalina on yksinomaan biotiittia, joka kloriittiutuneissa osissaan saannollisesti sisaltaa rutiilineulasia. Aksessorisina mineraaleina on apatiittia, zirkonia ja malmia. Kivilajin rakenne on granoblastinen. Pyroksenipitoisuutta esiintyy kvartsi-granodioriittialueilla siella taalla. Halikon Ruskasta noin 2 km NE on tallaisesta tyypista tehty analyysi n :o 2 taulukossa n:o 3 seka I-poytamaarays n :o 4 taulukossa n :o 2. Plagioklaasi An25 on antipertiittista. Mikrokliinipitoisuus on hyvin vahaista. Myrmekiittimuodostusta esiintyy. Pyroksenissa on usein rakoja pitkin kellertavaa tai vihertavaa serpentiinimaista muuttumistulosta. Apatiittia, zirkonia ja malmia on aksessorisesti. 1 9
2 0 Taulukko 3. Analyyseja Salon karttalehden kivilajeista. Table 3. Analyses o f the rocks o f the Salo map sheet. 5i0 2 Ti02 A1203 Fe 203 FeO MnO 31g0 CaO Na20 K 20 P2 05 C02... H 2O H 2O qu or ab an en fs 1. 71.90 0.27 15.37 0.17 1.63 0.02 0.71 1.78 4.89 2.19 0.07 0.15 0.49 0.07 99.71 29.30 12.92 41.38 8.35 1.77 2.45 2. 65.51 0.61 15.91 0.79 3.70 0.07 1.62 3.48 5.os 2.06 0.08 0.35 0.48 0.12 99.86 16.52 12.19 42.96 14.52 4.04 5.28 3. 65.69 0.82 16.13 0.64 4.48 0.07 0.94 3.57 3.74 1.73 0.29 0.82 1.28 0.04 100.24 26.12 10.24 31.62 15.86 2.34 6.48 4. 68.22 0.53 16.09 0.30 3.03 It 0.03 1.23 3.12 4.40 1.93 0.23 0.30 0.81 0.04 100.26 25.29 11.41 37.24 13.98 3.09 4.50 C.......................... 1.90 2.29 1.63 WO.......................... 0.92 mt.......................... 0.25 1.13 0.93 0.44 i1 0.52 1.15 1.56 1.00 ap 0.16 0.20 0.66 0.53 99.00 98.91 98.1o 99.11 C02 0.15 0.35 0.82 0.30 H 2O 0.49 0.48 1.28 0.81 H 2O 0.07 0.12 0.04 0.04 99.71 99.86 100.24 100.26.. si 365.54 256.90 276.55 297.35 al 46.04 36.76 40.02 41.33 fm 13.os 24.15 23.06 20.14 c 9.69 14.63 16.11 14.56 alk 31.19 24.46 19.91 23.97 qz........................ 140.78 59.o6 96.91 101.47 k 0.23 0.21 0.23 0.22 mg 0.41 0.39 0.25 0.40 cifm 0.74 0.61 0.67 0.72 1. Graniittiutunut trondhjemiitti. Halikko, Ruskasta 2 km SW. Anal. Kyllikki Pelto-Timperi. Granitized trondhjemite. Halikko, 2 kin SW of Ruska. 2. Pyroksenipitoinen oligoklaasigraniitti. Halikko, Ruskasta 2 km NE. Anal. Pentti Ojanperk. Pyroxene bearing oligoclase granite. Halikko, 2 km NE of Ruska. 3. Granaattipitoinen oligoklaasigraniitti. Halikon kirkosta 2.5 knl N. Anal. Pentti Ojanpera. Garnet bearing oligoclase granite. 2.5 knz N of the Halikko church. 4. Oligoklaasigraniitti. l.jskela, Salosta 4 km NNE. Anal. Pentti Ojanperk. Oligoclase granite. Uskela, 4 km NNE of Salo.
Varsinkin Halikon Ruskan ymparistossa ja Hajalasta N olevan kvartsigranodioriittialueen W-osassa Paimion pitajan puolella on kokoomukseltaan trondhjemiittisia kivia, jotka ovat keskirakeisia ja variltaan vaalean harmaita. Toisinaan niissa on selvaa juovaisuutta, johtuen biotiittirikkaampien ja -koyhempien juovien vuorottelemisesta. Plagioklaasi An25-2o on antipertiittista. Mikrokliini puuttuu miltei kokonaan tai on sites vaihtelevin maarin toisten mineraalien valissa. Kvartsi on voimakkaasti aaltosammuvaa. Biotiitti on toisinaan hiukan kloriittiutunutta ja sisaltaa silloin rutiilineulasia. Aksessorisesti on apatiittia, zirkonia ja muskoviittia. Graniittiutuneesta trondhjemiittisesta kivesta on taulukossa n :o 3 analyysi n :o 1. Kiven rakenne on granoblastinen tai blastohypidiomorfinen. 2 1 MIKROKLIINIGRANIITIT Valtaosa karttalehtialueen kallioperasta on mikrokliinigraniittia, jossa granaattipitoisuus on yleista. Varsinkin karttalehtialueen etela- ja kaakkoisosissa mikrokliinigraniitti on melko homogeenista, karkearakeista seka osittain porfyyrista n. s. Pernion graniittia. Porfyyrisen mikrokliinigraniitin rakenne on yleensa suuntautumaton, mutta toisinaan tavataan selvasti suuntautuneita muunnoksia, joissa porfyyriset maasalparakeet varsinkin massiivin reunaosissa noudattavat vanhempien kivilajien kontaktien suuntaa. Eskola (1914) on kuvannut tallaista rakennetta Perniosta ja selittaa sen johtuvan magman liikunnoista kiteytymisen aikana. Paamineraaleina Pernion graniitissa on mikrokliini ja kvartsi seka hyvin vahan plagioklaasia. Tummana mineraalina on biotiitti. Granaatti on almandiittia (Eskola 1914). Pernion asemalta noin 5 km NEE olevasta naytteesta on granaatin taitekertoimeksi saatu n = 1.814. Aksessorisesti on zirkonia ja toisinaan vahan muskoviittia. Variltaan Pernion graniitti on harmaan punertavaa, joskus tummemman punaistakin, kuten esim. Kemion pitajassa Lappdalsfjardenin etelarannalla olevassa Vikin kivilouhoksessa. Karttalehtialueen muissa osissa saattaa mikrokliinigraniitti muodostaa homogeenisiakin osueita, mutta yleensa se on hyvin epahomogeenista, enimmakseen karkearakeista ja pegmatiittista, paikoin myos keski- ja hienorakeista seka sisaltaa graniittiutuneina sulkeumina liuskeita ja syvakivia. Se tunkeutuu leikkaavana j a kerrosmyotaisesti liuskekivien sisaan. Tallaisista 2 3 m leveista, kerrosmyotaisista mikrokliinigraniittijuonista Piikkion kirkosta noin 1 km NW ovat I-poytamaaraykset n :o 1 ja 2 taulukossa 2. Plagioklaasin An-pitoisuus on poikkeuksellisen suuri. Granaattipitoisessa mikrokliinigraniitissa ovat granaatit j oskus j arj estyneet juovittain. Tallaista rakennetta on Salli (1955) kuvannut Suomus-
2 2 jarven karttalehdelta ja selittaa ilmion mahdollisesti olevan reliktista jaannosta graniitin assimiloimasta Al-rikkaasta kerroksellisesta liuskeesta. Granodioriitin ja mikrokliinigraniitin valinen rajavyohyke on yleensa asteittainen. Simonen (1956) huomauttaa kenttahavaintojen viittaavan usein siihen, etta mikrokliinigraniitti on muodostunut granodioriitin graniittiutumistuloksena. RAKENNEPIIRTEET JA KIVILAJIEN IKASUHTEET Salon karttalehden alueella, varsinkin sen pohjoisosissa, liuskeisuuden suunnat noudattavat yleensa Etela-Suomen svekofennialaisen vuorijonon suuntaa N 70 -S0 E. Liuskeisuuden kaateet ovat pystyja tai jyrkankaltevia. Karttalehtialueen keskiosissa on edellisten suuntien lisaksi hyvin yleisesti kaarimaisia muotoja, kuten Halikon Ikelassa ja Halikon kirkon pohjoispuolella, missy itaanpain olevat liuskeisuuskaateet ovat loivia (kuva 10), kun tags kaarien sivuilla, missy liuskeisuus on yleisen kulun suuntainen, liskeisuuskaateet ovat jyrkkia. Tyypillista missy loivakaateisissa kaarimuodostumissa ovat ohuet graniittilaatat liuskepinkkojen valissa. Pernion- Uskelan raj alla olevassa kvartsidioriittialueen lansipaata kiertavassa kaarimaisessa liuskevyohykkeessa ovat liuskeisuuden kaateet jyrkkia. Kuva 10. Loiva-asentoisia liuskepinkkoja ja niiden valissa graniittilaattoja. Halikon kirkosta 1 km N. Valok. M. Harme. Fig. 10. Gently sloping schist heaps and slabs of granite in between. 1 km N of the Halikko church. Photo M. Hirme.
Kiillegneisseissa tavataan toisinaan hieno- ja karkearakeisten kerrosten vuorottelua. Myos granaattipitoisuutta esiintyy kerroksittain. Sarvivalkeja pyroksenigneisseissa on joskus juovaisuutta, joka voi olla joko alkuperaista kerroksellisuutta tai myos tektonisten liikuntojen aikaansaamaa. Liuskeisuuden kulku nayttaa yleensa yhtyvan kerroksellisuuden kulkuun. Loivakaateisissa kaarimuodostumissa saattaa toisinaan havaita myos pystyliuskeisuutta. Selvid poimuakselihavaintoja on karttalehtialueelta saatu vain vahan. Rautatieleikkauksessa Salon kauppalasta etelaan on kaunis kaatunut poimu (kuva 11), jonka akseli on sama kuin ymparistossa yleisesti esiintyva viiva- 23 Kuva 11. Kaatunut poimu. Rautatieleikkaus Sal_osta 1.5 km S. Fig. 11. Fallen fold. Railroad cut 1.5 km S from Salo. suunta eli venyma. Tames venymasuunta on yleisin myos koko karttalehtialueella, j a se edustaa mahdollisesti tektonisen b-akselin suuntaa. Poikkeuksia tasty venymasuunnasta esiintyy kuitenkin monin paikoin, ja esim. Halikon kirkon pohjoispuolella olevien kalkkiesiintymien ymparistossa voi samasta paljastumasta mitata miltei vaakasuoran SWW-NEE suuntaisen todennakoisesti b-akselin mukaisen venyman seka tata vastaan suunnilleen kohtisuoran lahinna a-akseliin verrattavan venyman. Venymien loivat kaateet, seka itaan etta lanteen, ovat alueelle luonteenomaisia. Rakohavaintoja on tehty karttalehden kaakkoisosasta Pernion graniittialueelta. Muutamat havainnot ovat tahan alueeseen rajoittuvasta osasta Suomusjarven ja Pernion karttalehtien puolelta. Diagrammassa (kuva 12), jossa on esitetty 300 yksinomaan Pernion graniitista mitattua pystyrakoa, on selvat maksimit suunnissa E-W, N60 W, N30 W ja naita vastaan kohtisuorasti. Alueella olevat pitkat ja kapeat merenlahdet ja jokilaaksot sattuvat
24 N w - E Kuva 12. Rakoilusuunnat Perni&n graniitissa karttalehtialueen kaakkois-osassa. Fig. 122. Directions of jointing in the Pernio granite, in the southeastern part of the map sheet urea. suurin piirtein yhteen rakohavaintojen maksimien kanssa. Naista paikoista saattaa tavata myos myloniittiutumista, kuten esim. Yltoisten luota Paimion selan pohjoisrannalla. Liuskekivilajien maara on karttalehtialueella suhteellisen vahainen. Voimakas metamorfoosi on myos havittanyt niiden alkuperaisia rakennepiirteita. Mitaan varmoja johtopaatoksi ei liuskekivilajien keskinaisista ikasuhteista voida tehda. Kuten sivulla 11 kivilajien vaihtelua Piikkion kirkosta noin 1 km NW olevasta luettelosta kay ilmi, vaihtelevat kiillegneissit ja emaksiset liuskeet keskenaan. Tallaista vaihtelua saattaa syntya poimuttumisen yhteydessa, mutta kuvattu alue on mittasuhteiltaan siksi vahainen, joten kysymyksessa todennakoisemmin lienee alkuperainen kerrosjarjestys. Karttalehtialueen kvartsi-granodioriittiset kivet sisaltavat murskaleina alueen liuskekivilajeja ja ovat muutenkin kontaktivahaintojen perusteella liuskeita nuorempia. Mikrokliinigraniitti lavistaa ja granitisoi kaikkia alueen kivilajeja. HYODYLLISET KAIVANNAISET Hyodyllisista kaivannaisista merkityksellisimpia ovat lukuisat pienet kalkkiesiintymat. Huomattavampia niista ovat Sauvon Jarvenkylan louhokset, joista viime vuosisadan loppupuolella on louhittu melkoiset maarat kalkkikivea. Suurimman louhoksen pituus on noin 80 m, leveys 10 25 m ja suurin syvyys 10-13 m. Muut karttalehden alueella olevat kalkkilouhokset ovat laajuudeltaan muutamien metrien suuruusluokkaa. Joillakin esiintymilla lienee kuitenkin mahdollisuuksia tuottaa kalkkikivijauhoa ymparistoalueen maanviljelyskalkiksi.
Pernion graniittia on louhittu paikallisia rakennustarpeita varten useista paikoista. Suurimmat louhokset ovat Kemion pitajassa Lappdalsfjardenin etela-rannalla Vikin kartanon lahella oleva kivilouhos seka samoin Kemion pitajassa lahella Angelniemen pitajan rajaa olevat Kiilan kylan kivilouhokset. Angelniemen pitajassa Sapalahden etelapuolelta lahella Kemion pitajan rajaa on louhittu juonikvartsia. Paimion pitajassa Tp.tehtaan pohjoispuolella on sarvivalkegneississa heikkoa rikki- j a kuparikiisupiroitetta. 25 Taulukko 4. Kivilajien ominaispainot. Table 4. Specific gravites of the rocks. Maarannyt Toini Mikkola Pyroksenipitoinen oligoklaasigraniitti. Anal. 2 2.71 Halikko. Ruskasta noin 2 km NE. Oligoklaasigraniitti. Anal. 4 2.69 Uskela, Salosta noin 4 km NNE. Granaattiutunut oligoklaasigraniitti 2. 65 Halikko, Asemalta noin 1 km W. Mikrokliinigraniitti 2.si Pernio, Asemalta noin 3 km E. Pyroksenigneissi 2.84 Uskela, Kirkosta noin 1.5 km S. Granaattipitoinen kiillegneissi 2.79 Piikkio. Kirkosta noin 2 km NE. Kvartsidioriitti 2.76 Pernio. Pohjanjarvestd noin 2 km NE. Kiillegneissi 2.75 Paimio. Kirkosta noin 2 km NE. Sarvivalkegneissi 2.93 Sauvo. Jarvenkyla. 4
EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS SHEET - 2021 - SALO INTRODUCTION The area of the Salo map sheet represents part of the root zones of the Svecofennian mountain chain. The rock crust of the said area consists mostly of microcline granite and quartz-granodiorite. As a result of granitization the boundary between them is generally a gradual one. The number of different kinds of schists is comparatively small. Strong metamorphism has destroyed the original structural characteristics of the supracrustal rocks. The basic volcanics have altered into hornblende-gneisses and the weathering sediments into mica gneisses as well as coarsegrained garnet-cordierite gneisses. Such areas have been marked with the color of gneisses as have been estimated to contain 50 % or more original schist material. In the following will be presented a brief description of the different types of rocks as well as of the structural geology of the region. SCHISTS M i c a g n e i s s e s. On account of their strong granitization the mica gneisses of the area of the map sheet generally resemble veined gneiss. Among structural characteristics indicative of a supracrustal origin, one may observe stratification in places, but in general all the primary structural features have totally disappeared. The main minerals are plagioclase, quartz and biotite (Table 1, No. 1). In places there are also layers containing hornblende and diopside. The size of grain ranges from fine to coarse. The structure is granoblastic. The majority of the mica schists in the area of the map sheet are garnet-bearing as well as, in part, cordierite-bearing (Table 1, Nos. 2 and 3). Garnets are met with (N = 1. o s-1. s o ) both in the schist and in the granite cutting through it. In some instances, garnets occur only in the narrow granitic veins running parallel to the bedding (Fig. 2). Q u a r t z - f e l d s p a r s c h i s t s. The main minerals in the quartz-feldspar schists are plagioclase (oligoclase), quartz and biotite (Table 1, No. 4). Potash felspar occurs rarely and is evidently secondary. Tourmaline is occasionally met with (Table 1, No. 5). Accessory minerals are ore, apatite and zircon. The structure is granoblastic. The banding generally appearing in the quartz-feldspar schists, resulting from streaks richer and poorer in mica, must be interpreted as stratification, which may be an indication of either sediment proper or volcanic ash. A gradual transition to types richer in mica and containing Al-minerals is quite general. Quartzite. In the hornblende-mica gneiss zone situated about a kilometer east of Pohjanjdrvi in the commune of PerniO, there is a quartzite exposure some 20 m
27 broad. The quartzite is gray in color and darker and lighter streaks are clearly to be seen in it. The grains are toothed in form and approximately 0.5-2 mm in diameter (Fig. 3). Between the quartz grains and also as small inclusions within the grains themselves, there occurs faintly greenish and beautifully polysynthetically twinned cummingtonite (2 Vy = 87, a = 1.6 6 7, /1 = 1.6 8 0, y = 1.6 9 4). In the darker striae the content of cummingtonite is considerable and in connection with it there also occur ore grains to some extent. Hornblende g n e i s s e s. The areas marked in green on the map include, in addition to the hornblende gneisses proper, also amphibolites and pyroxene amphibolites. A strong metamorphism has destroyed the original structural features, and only seldom are uralite phenocrysts, indicating a volcanic origin, met with in the amphibolites. Hornblende gneisses usually occur as alternating layers in connection with the mica gneisses. As a typical example might be mentioned an outcrop, located 1 km NW of Piikkio church, in which the change in the composition of the rock over a distance of about 300 m from south to north is as follows : Microcline granite Mica gneiss about 20 m Hornblende gneiss 1 > 60» Pyroxene amphibolite J Garnet-bearing mica gneiss > 30 Microcline granite > 3 s Garnet-bearing mica gneiss > 70 > Pyroxene amphibolite '> 20 > Microcline granite > 2 s Garnet-bearing mica gneiss > 60 > Pyroxene amphibolite > 40 Microcline granite The mafic minerals contained in the hornblende-gneiss of the aforesaid layer sequence are hornblende (2Va = 80, cay = 14 ) and biotite. The composition of the plagioclace is An 38 (Table 1, No. 6). In the pyroxene amphibolite with the most abundant content of biotite (Table 1, No. 7), the composition of the plagioclase is An,,. The pyroxene is diopsidehedenbergite (2Vy = 60, cay = 38 ) as well as hypersthene. Along the cracks in the pyroxene there can often be observed a greenish alteration product, which in some cases extends even over to the side of the neighbouring grains (Fig. 4). The amphibole is a brownish green hornblende (2Va = 72, cay = 10 ). In the pyroxene amphibolite containing less biotite (Table 1, No. 8), the composition of the plagioclase is An,,. The hornblende is brownish green (2Va = 58, cay = 14 ). The pyroxene-hornblende gneiss layers rich in hornblende are in some instance scapolite-bearing. A titanite content is general in pyroxene-rich layers. The plagioclase usually poikilitically contains feldspar and quartz. Occasionally, there occurs a beautiful myrmekite formation (Fig. 5). The hornblende gneiss zones sometimes have bulky, ultrabasic exclusions, the mineral composition of which is amphibole (2Vy = 84 cay = 9 ), mostly serpentinized olivine and, as accessories, ore and spinel (Fig. 6). P y r o x e n e g n e i s s e s. Designated as pyroxene gneisses are those rocks containing pyroxene as a mafic mineral as well as a little biotite, but no amphibole. They are mainly acidic diopside-bearing gneisses, but in part also basic hypersthene-diopside