9 OUTOKUMPU OY 040/ ,

9 OUTOKUMPU OY 040/2121 10, 2431 04 0 K ja '4514 O,S/ENL/j19,82, MALMINETSINTA ENLDHIP '..$ PORANREIKA-IP-LAITTEISTON, DHIP-2, ALUSTAVAT MENETELMAKOKEILUT r Tavoi te Tiivistelmä Mittaukset Laitteisto Tulokset Selvittäz S~intr~ex'in DHIP-2-laitterston ominaisuuksia ja menetelmän mahdollisuuksia sopivien kohteid'en valossa. DEiIP-2-laitteiston ominaisuuksia on testattu yli 3 km:n mittauksilla lähinnä kolmessa eri kohteessa. Kaapeli vioittuu herkäs ti ja mittaaminen on hidas ta. Menetelmänä poranreikä-ip on kovin herkkä pienillekin pitoisuuksille jos polarisoituva pinta-ala on suuri. In situ IP-määritykseen se soveltuu hyvin. Vammalan Suvitiella häiritsi grafiitti, Suomussalmen AittojärveLlä taas magnetiitti. MoS2 ei ollut riittävän polarisoituva mineraali. Kalajoen Jouhinevalla korrelaatio malmin ja mineralisaation kanssa oli sen sijaan hyvä. OKFY on kehittänyt ellipsoidimallin kvant~tatiivista tulkintaa varten. Varsinaisiin mittauksiin päästiin vasta monien hankaluuksien jalkeen 22.10.1980, jolloin suoritettiin Aijalassa mittaus reiässä A-83 (50 m), joka oli mitattu v. 1977 vaihe-ip: llä. Vammalan Suvitiella tehtiin ne1 jän reiän = 1000 m systemaattinen mittaus 11.-28.11. Laitteiston parantelun jalkeen mitattiin 6.-10.7.1981 Kalajoen Jouhinevalla 7 reikää = 780 m ja 13.-18.7. Suomussalmen Aittojärvellä 7 reikää = 1310 m. Laitteiston vikaantumisen vuoksi Kuusamon Kouvervaaran mittauksesta jouduttiin luopumaan. Tes tauksia on lisäksi tehty aika ajoin Inkoon Ldgnäs~ssa, reiässä n:o 9. Syksyllä 1981 kaapelin todettiin vaurio1 tuneen niin pahoin, että siltä oli katkaistava 30 m pois. Mittauksia voidaan jälleen jatkaa kesällä 1982 uudella kaapelilla. Systeemiin kuuluu IPR-10-vastaanotin (sama kuln maanpintamittauksissa), IPC-7-lähetin 25 W, "interface" ja kaapeli keloineen, spesif ikaatiot ovat liitteenä 1. Järjestelmä on pooli-dipoli ja samanaikaisesti voidaan mitata viisi elektrodivaliä 2,s metristä 40 metriin (ks. kuva 1). Kaapelin pituus on 500 m. Kuvassa 1 on myös " interf acen. Laitteiston käyttö on yksinkertaista valmistajan ohjeiden mukaisesti. Vaikeudet liittyvät kaapelrn ehjänä pysyniseen ja elektrodien painumiseeh, jos reikä on kovin loiva. Mittaaminen on hidasta, 150-200 m päivässä, jos kaikki elektrodivälit mitataan (pisteväli 2,s m, suuret välit harvemmin) ; mittauskaavakkeita on valmiina. Mittaussuure on sama kuin maanpintamittauksissa eli varautuvuus, yksikkö mv/v. ovat liitteissä 2-20 ja yhdessä taulukossa. Kaikki viisi elektrodivaliä on piirretty allekkain. Ylinnä on Norma-vastusmittaus Aijalan ja Suvitien osalta. Yhtene-

9 OUTOKUMPU OY 040/2121 10, 2431 04 0 K ja 4514 02/ENL/1982 MALMINETSINTE vyys laitteiston oman vastusmittauksen kanssa oli ilmeinen, mikä on hyvä asia, sillä kaikista rei'istä ei vastusta oltu mitattu. Kalvolla ovat geologiset ja mahdolliset analyysitiedot. Ai jalassa anomaliat johtuvat lähinnä rikkikiisusta, Suvitiellä magneettikiisusta ja grafiitista, Jouhinevalla kupari- ym. kiisuista ja Aittojärvellä toivottiin molybdeenihohteesta, mutta saatiin ilmeisesti magnetiitista. r Havaintoja Ai jalasta on mitattu vain A-83 reiästä noin 50 m (liite 2). Tuloksella on sikäli mielenkiintoa, että sama reikä mitattiin 1976 vaihe-1p:llä (ks. raportti 040/2014 03/ENL/1977). Lähinnä vertailu on suoritettava dipolidipoli-järjestelmällä tehtyyn mittaukseen, jossa elektrodiväli oli 2 n ja n = 2 (liite 23 em. raportissa). Reiästä on myös vastusmittaus sekä Normalla in situ että laboratoriomääritys. Samoin on tehty kairansydämis ta TV%-määri tys McPhar'in laboratoriomi t- tarilla (ks. em. raportin liitteet 39-41). Suurin anomalia on DH1P:n tuloksissa syvyydellä 117,5 n. 68 mv/v. Vaihe-1P:lla maksimi on n. 78 mrad 120-122 m:n syvyydellä. Norma-vastusmittauksella on saatu minimi n. 300 Rm syvyydelle 115-117 m (ks. liite 2 ylin profiili). Laboratoriomittaus on antanut n. 500 R m välille 115-120 m. ja TV% on 17 valilla 117,5-120 m. Rikkipitoisuus on n. 1;6 % valilla 116-122 m (ks. em. raportin liite 43). Arvot vastaavat hyvin toisiaan, esim. TV%: t on kerrottava ne1 jällä, jotta päästään varautuvuuteen (4x17 % = 68 mv/v). Samoin vaihe-ip antoi samaa suuruusluokkaa olevan huippuarvon. Pienemmätkin anomaliat ovat indikatiivisia, mutta merkitsevät rikin suhteen kovin vähän. Suuremmat elektrodivälit P2P3, P3P4 ja PqPg antavat maksimin samoihin kohtiin 40, 30 ja 28 mv/v, mutta PgPg antaa yhtä suuren syvyydelle 80 m. Koska suuri elektrodivali summaa laa ja1 ta alueella, merkinnee tämä anomaalisen vyöhykkeen keskipisteen siirtymistä reiän ulkopuolelle tai todennäköisemmin välillä 60-80 m oleva toinen anomaalinen vyöhyke summautuu jo mukaan. Vammalan Suvitien kohde on aivan erilaisessa ympäristössä: Ultraemäksinen intryusio kiilleliuskeessa, jossa esiintyy grafiittirikkaita valikerroksia. Reiät VM/ST-8 ja -9 ovat samassa leikkauksessa (liitteet 3-4). Jälkimmäinen lävistää peridotiittisen muodostuman, edellinen ei. Jälkimmäisessä anomaliat ovat kohtuullisia ja rauhallisesti käyttäytyviä: maksimi n. 60 mv/v on peridotiitin sisällä, missä analysoitu Fe-pitoisuus on n. 6 % ja 141

Q OUTOKUMPU OY 040/2121 10, 2431 04 0 K MALMINETSINTSC ja 4514 02/ENL/1982 ENLDHIP lähes 0,l %. Peridotiitin ja kiillegneissin alakontaktissa on n. 30 % Fe-piikki ja 1P:lla 50 nv/v. Peridotiitin aivan sisäosissa, analysoimattomassa kohtaa on myös 50 mv/v, mika siirtää suuremmilla elektrodivaleilla naksimin peridotiitin sisälle. Reian alkuosassa on lisäksi anomalia, joka on ki illegneissin ja pegmatiittijuonen kontaktissa. Sen sijaan reika 8, joka on kokonaan peridotiitin ohi kairattu, on tavattoman rauhaton ja voimakkaampia anomalioita sisältävä. Reian yläosassa pieni gabro-osue aiheuttaa peräti 130 mv/v anomalian ja koko reiän matkalla on 100 mv/v anomaliapiikke ja vieri vieressä. Vas tusarvot ovat suuria lukuun ottamatta paria kohtaa, jotka sopisivat peridotiittimuodostuman ylä- ja alakontaktin jatkeiksi. Analyyseja ei ole tehty! Mitään loogista selitystä ei ole olemassa. Voidaan vain arvailla, että peridotiitin ympärillä olisi kiisuhuntu. Tiedetään, että IP-anomalia suhteessa ki isu jen määrään voimistuu, jos kiisurakeet ovat hyvin hienona pirotteena huonosti johtavassa isantäkivessa (Bertin and Loeb, 1976 Experimental and theoretical aspects of IP, 333 p. ). Suuremmilla elektrodiväleilla lukemat selvästi pienenevät syvemmälle päin. PgPg-väli ei onnistunut signaalin heikkouden takia. Tämän E Piiroinen katsoi johtuvan suurista vastusarvoista, mika synnyttää suuren jännitteen kaukana (40 m) toisistaan olevien mittauselektrodien välille. Siten mitattava signaali hukkuu häiriöjannitteeseen. Tassa reiässa kokeiltiin myös kaukomaadoituksen suunnan vaikutusta, mutta ei saatu mainittavia eroja. Reiän n:o 17 (liite 5) pitäisi myös olla "tyhjä reikä", vain graf iittivalikerros lavistetaan n. 330 m: n syvyydellä. Tämä aiheuttaakin 140 mv/v anomalian. Muuten reika on suhteellisen rauhallinen ja tyhjä, paitsi välillä 260-275 m. Tassa on vastusmittauksella saatu minimi n. 150 n m. Merkillepantavaa on, että anomalia vaimenee hitaasti suuria elektrodivaleja käytettäessä P1P2:n l06:sta - PqP5:n 65 mv/v. PgPg: tta ei mitattu! Anomalia on puhtaasti kiillegneississä, ilman mitään vih jettä sen aiheutta jasta. E Pehkonen tutki kairansydamet väliltä 252-277 m. Niistä otettiin seitsemän näytetta, joista tehtiin analyysit ja ohutsekä pintahieet. Tulokset on raportoitu, ks. 001/2121 10A/EOP/1981. Yhteenvetona todetaan: "Lähinnä pintahietutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että IPanomalian aiheuttaja on kiillegneissin grafiittipitoisuus. On huomattava, että grafiittipitoisuus on sangen pieni (totaalihiilen max. 0,53 %), joskin sitä esiintyy usein suhteellisen yhtäjaksoisina suomujonoina. Niin pientä grafiittipitoisuutta ei normaalissa reikäraportoinnissa huomaa". Analysoitujen metallien määrät ovat alle 100

Q OUTOKUMPU OY 040/2121 10, 2431 04 0 K ja 4514 02/ENL/1982 MALMINETSINTX ENLDHIP ppm, S-pitoisuuden mksimi on 0,08 3, Fe vaihtelee 3,13-4,35 3. Laboratorio-IP-mäaritys vahvisti kuitenkin tuloksen. Kaksi piikkiä yli 20 3 (TV) tuli samoihin kohtiin (3 m vaihesiirto). Tama vastaa 80-90 mv/v, mikä juuri saatiin reikämittauksella. Suurempien elektrodivälien voimakas reagointi viittaa myös mahdollisuuteen, että reikä on aivan kuin "hipaissut" parempaa kiisu- tai grafiittiosuetta. Joka* tapauksessa kovin herkaltä menetelmä tuntuu! Anomalian mallitulkinta on sivulla 7. Reiässä 24 (liite 6) anomaliat ovat voimakkaita piikkejä sattuen amfiboliitti- ja grafiittivalikerrosten kohdalle. Reiän loppuosassa anomaliat ovat niin suuria, ettei niitä saatu mitattua väleillä P1P2 ja P2P3 (> 160 mv/v). Selväpiirteinen tulos! Kala joen Jouhineva oli seuraava kohde: vulkaaninen ympäristö. Anomalioiden runsaus vaivasi täälläkin, mutta ne sattuivat geologisesti mielenkiintoisiin kohtiin, maksimit sinne, mistä oli parhaat pitoisuudet. Mutta kaikista anomaliakohdista ei ole analyysitietoja. Reiät olivat varsin lyhyitä eikä kahta suurinta elektrodiväliä mitattu lyhimmistä. Rei'issä KJ/JO-5, -13 ja -15 (liitteet 7, 8 ja 10) on selvät korrelaatiot malmin kanssa ja vain yksi merkittävä anomalia esiintyy kussakin. Reiässä 14 (liite 9) on laajempi anomaalinen vyöhyke. Elektrodivälillä P1P2 on maksinianomalia (> 160 mv/v) n. 95 m:n syvyydellä, missä Cu ja Co eivät ole malmin luokkaa. Hieman pienemmät anomaliat ovat malmin kohdalla. Sen sijaan väli P3P4 antaa korkeimman piikin suunnilleen malmin kohdalle. Kuitenkin on todettava, etteivät IP-anomaliat korreloi yksiselitteisesti malmin kanssa tässä reiässä. Reän 19 tulos (liite 11) on rauhallinen, anomaliat ovat aivan loppuosassa, suuruudeltaan yli 100 mv/v kahdella lyhimmälla elektrodivälillä; analyysit eivät indikoi malmia. Huomattavaa on, etta P2P3 elektrodiväli antaa voimakkaamman anomalian kuin P1P2. Reiästä 22 (liite 12) atk ei antanut analyysituloksia! Tulos näyttää kuitenkin selväpiirteiseltä. Sitä vastoin reiässä 24 (liite 13) anomalioita on lähes koko matkalla, mutta parhaat piikit osuvat sinne, missä Co ja Cu esiintyvät, tosin vaatimattomissa määrin.

Q OUTOKUMPU OY 040/2121 10, 2431 04 0 K ja 4514 02/ENL/1982 MALMINETSINTA ENLDHIP Suomussalmen Aittojärven kohde oli jälleen täysin erityyppinen kuin muut: Moesiintyma graniitissa. Maanpinnalta ei IP-anomalioita oltu saatu malmin kohdalle ja max. on alle 10 % TV ympäristössäkin. Rei'issa IP-anomaliat tulivat lähes yksinomaan amfiboliittivälikerroksista, joista ei ollut analyysitietoja. Joitakin heikkoja indikaakioita on sattunut myos Mo-malmin kohdalle. Muuten reiät ovat harvinaisen rauhallisia ja heikkoanomalioisia, vaikkei aivan nollaa taallakään tavoitettu. Rei'ista -13 ja -14 tehtiin lisäanalyyse ja mystisten anomalioiden aiheuttajan selvittämiseksi. Reian SMS/AJ-35 loppuosalla kaapeli alkoi ilmeisesti vuota ja sen jälkeen saadut tulokset ovat epäluotettavia. Reiät -10, -13 ja -43 mitattiin tämän jälkeen! Vastusmittauksia ei ole tehty nyt mitatuista rei'istä eikä liioin IP-maarityksia. Reiästä -1 tehty IP-maaritys antoi maksimin 5 % TV, mikä on apliittigranitin (Mo sisältävä) ja sarvivalkegneissin kontaktissa. Reikään -10 (liite 14) tuli vain yksi merkittävä anomalia amfiboliitista. Mo-pitoinen apliittigraniitti ei antanut mitään. Reiässa -13 (liite 15) on pienehköjä anomalioita useita, mutta vaikka parhaat Mo-pitoisuudet ovat tässä reiassa, eivat anomaliat korreloi niiden, vaan amfiboliittivalikerrosten kanssa. Syvyydellä 143 m oleva anomalia liippaa lähimmäs Mo 0,75 % sisaltäväa apliittigraniittia. Syvyyden 100 m molemmin puolin oleva anomaalisuus ei sekään välttämättä johdu Mo:sta, vaan amfiboliittivälikerroksista, jotka sisältävät runsaasti Fe:ta. Suurin anomalia n. 50 mv/v on kuitenkin kivessä, joka on lyhennetty KVATBTK ja joka sisältää Fe:tä yli 6 %. Reikä -14 (liite 16) antaa vielä havainnollisemman kuvan. Suurimmassa anomaliassa on eniten rautaa, seuraavaksi suurimmassa toiseksi eniten jne. Kolmanneksi suurin anomalia sattuu myös rikkaimman Mo-malmin kohdalle. Aivan vieressä on amf iboli ittivälikerros, mutta Fe-pitoisuudet osoittavat, että apliittigraniitissa on Fe: ta nyt enemmän. Kaikki amf iboliititkaan eivat ole anomaalisia! Reiässä -15 (liite 17) on jälleen anomalia apliittigraniitissa (150 m), vaikkei se korreloi aivan parhaan Mo-pitoisuuden kanssa. 40-50 m:n syvyydellä on hyvä demonstraatio amf iboliitti kontra apliittigraniitin vaikutuksesta 1.P-anomalioihin! Reiässa -31 (liite 18) esiintyy jo virheellistä käyttäytymistä tuloksissa, kun P2P3 välillä on useita negatiivisia arvoja. Reian lopulla on kiintoisa kohta, jossa Mo:n ja Fe:n huippuarvot (0,76 ja yli 10 %) ovat

Q OUTOKUMPU OY 040/2121 10, 2431 04 0 K ja 4514 02/ENL/1982 MALMINETSINTA ENLDHIP vierekkäin, edellinen KVJ:ssä, jälkimmäinen AFB:ssa. Juuri siinä on 1P:ssä kahden anomalian välinen minimi. Tämä on mahdollista selittää siten, että tuossa kohden johtavuus kasvaa niin suureksi, että polarisoituminen heikkenee (pinta-ala pienenee). Reiässä -35 (liite 19) eivät suuretkaan Fe-pitoisuudet synnytä merkittäviä anomalioita. Liekö kaspelivuodon syytä. Reikä -43 (liite 20) on jo tulkintakelvoton! Uusintamittaus ensimmäisessä reiässä -14 osoitti, että lukemien taso on kauttaaltaan laskenut jopa 10 mv/v syntyneen vuodon takia. Inkoon Lbgnäsissa - Kvantitatiivinen tulkinta testireikänä on pidetty no: a -9. Toistaiseksi mittaukset on tehty vuotavalla kaapelilla. Taulukossa 1 ovat 20.8. ja 15.9.1981 tehtyjen mittausten tulokset. N. 190 m:n syvyydeltä löytyi hyvin johtava ohut kerros, joka aiheutti negatiivisia arvoja. RROM, jota myös on testattu tässä reiässä, antaa johtavuusanomalian ko. paikkaan, mutta se olisi vielä 4000 R m (liite 21)! Eri pulssipituus yhdistelmiä kokeiltiin tässä yh teydessä. Poranreikä-1P:stä on kirjoitettu vähän. Ainoa uudempi julkaisu on Woodlawn case-historyssä (1981, ed. R. J. Whiteley, SS. 532-555). Siinäkin 1P:n osuus on vähäinen ja vaihtelu nittaustuloksissa pientä. Muutamia mielenkiintoisia havaintoja kannattaa mainita: - Hyvin tehdyt sydänmittaukset edustavat tyydyttävästi todellisia kivien sähköisten ominaisuuksien in situ -määrityksiä. - Pooli-pooli-järjestelmä antaa 90 %:sti oikean ominaisvas tusarvon eristävälle kerrokselle, jos elektrodien etäisyys on 1/10 kerroksen paksuudesta. Johtava kerros saa olla ohuempi. Pooli-dipoli- järjestelmä antaa paremmin oikeat ominaisvas tusarvot. Se on myös herkempi erottamaan hyvin johtavia kerroksia. Jos poranreiässä seisova vesi on johtavampi kuin mitattava kivi, tarvitaan korjauskerroin oikean ominaisvastuksen ja varau tuvuuden laskemiseksi. A Brant et al. (1966, Mining Geophysics, Vol. 1, SS. 288-305) toteavat, että kaikki kivet antavat jonkinlaisen taustavarautuvuuden, joka on karkeasti sama kuin, jos kivessä olisi pirotteena 1 % rikkikiisua. Tämä johtuu

Q OUTOKUMPU OY 040/2121 10, 2431 04 0 K ja 4514 02/ENL/1982 MALMINETSINT# ENLDHIP "tyydyttämattömistä" varauksista, joita syntyy mineraalihilan epäpuhtauksista, rajapinnoista, raoista jne. Vanhoilla kivi113 on korkeampi tausta johtuen kiven suuremmasta muuttumisasteesta. Syväkivillä on korkeampi tausta kuin sedimenteillä johtuen suuremmasta kiteiden epasäännöllisyydesta ja huonommin jatkuvista virran kulkureiteistä. OKFYssä kehitettiin vuoden 1981 aikana analyyttinen ratkaisu staattisesti varautuneen ellipsoidin kentälle. Näennäinen ominaisvastus voidaan laskea 3D:sti mielivaltaisessa asennossa olevan ellipsoidin sekä sisä- että - ulkopuolella. Mutta vain yksi malli sallitaan eikä maan ja ilman välistä rajapintaa ole huomioitu. OKMEn toivomuksesta tehtyä ohjelmaa laajennettiin laskemaan IPefektia eli varautuvuutta ja vielä pooli-dipoli-järjestelmälle. Nain sitä toivottiin voitavan hyödyntää poranreikä-ip-tulosten tulkinnassa. Nain tapahtui ja J Rajala ja J Soikkeli, ratkaisun ja ohjelman teki jät, tulkitsivat Suvitien reiässä -17, n. 260 m:n syvyydellä olevan anomalian. Kuvassa 2 on elektrodivälillä 5 m saatu mittaustulos ja sen tulkinta (pisteviiva). Anomalia muodostuu kahdesta polarisoituvasta vyöhykkeestä, joista vain alempi on tulkittu. Saadut arvot: Ympäristön varautuvuus 30 mv/v Ellipsoidin varautuvuus 132 mv/v Johtavuuskontrasti 30 Ellipsoidin puoliakselien pituudet 22, 12 ja 2 m Keskipisteen syvyys 271 m Reiän etäisyys keskipisteestä 6 m Suuntakulmat reiän suhteen 0, 90, 0 Sovitusta voidaan pitää hyvänä ja tulkintaa mielekkäänä. Selvästi havaitaan pooli-dipolijärjestelmän pyrkimys kaksihuippuiseen anomaliaan keskipisteen ollessa huippujen välissä. Vaikeutena on mieltää ellipsoidin sijainti reiän suhteen. Esimerkki opetti lisäksi: - Jos reikä lävistää polarisoituvan kappaleen, on anomalia moninkertainen verrattuna sivussa olevan kappaleen antamaan. Suvitien tapauksessa on kyse selvästi lavis tetys ta kappaleesta, kuten on aina laita voimakkaampien (50 mv/v) anomalioiden suhteen. Maan ja ilman rajapinnan vaikutus on myös mitätön lavistetyn kappaleen anomaliaan, vaikka se olisi aivan pinnassa.

Q OUTOKUMPU OY 040/2121 10, 2431 04 0 K ja 4514 02/ENL/1982. MALMINETSINTA ENLDHIP - Usean peräkkäisen anomalian tapauksessa voidaan alin (virtaelektrodin puoleinen) anomalia tulkita ilman, että muut häiritsevät. Sitä vastoin alin häiritsee ylempiä. Kun virta syötetään alimpaan ja mitataan ylempää, on kytkeytyminen voimakas. Ohjelmisto on vuoden 1982 alussa siirretty IBMtieturille ja on OKMEn käytettävissä. Ajoajat ovat kohtuulliset, luokkaa 1 min 20 pistettä. Muualla on kehitetty 1P:lle 2D- ja 3D-mallien numeerisia ratkaisuja. Myös Suomessa L Eskola integraaliyhtälöilla ja E Lindqvist (valmisteilla oleva diplomityö) finite-elenent-valmispakettia soveltaen. Tämäntyyppisten ohjelmien käyttö on kuitenkin vielä työläs ta ja lahinna niiden soveltuvuuden tutkimusasteella. Yhteenveto Laitteisto saatiin toimimaan ja järkeviä tuloksiakin syntyi. Kaapeli on kuitenkin herkästi vioittuva ja olipa liittimessä tekovikakin, joka on aiheuttanut paineen alaisena vuotoa. Vuotojen vaikutuksen havaitseminen on vaikeaa! Mittaaminen on hidasta, kuten 1P:lla yleensä. Usean elektrodivalin samanaikainen mittaus olisi hyvä parannus (uusi IPR-11-vastaanotin tekee sen) tässä suhteessa. Menetelmänä IP tuntuu kovin herkalta peruskallioalueella. N~inpa tulos on lahinna vain in situ -1P-mäaritys, mikä sekin on ihan hyvä asia. Vielä ei ole havaittu sellaista anomaliaa, joka olisi aiheutunut lavistamattömas ta kappaleesta. Ns. suuntamittausta ei tällä kaapelisysteemillä ilman modifiointia voi suorittaa, koska toinen virtaelektrodi on reiässa (ks. vuoden 1977 vaihe-ip-raportti). Mitatuista kohteista Jouhineva tuntui selvapiirteisimmaltä, vaikka kovin pienet pitoisuudet jo antoivat huomattavia anomalioita. Suvitiella häiritsi grafiitti ja Aittojärvella ilmeisesti magnetiitti. Kesällä 1982 on tarkoitus mitata lisää kohteita, jotka toivon mukaan mäarittavät paremmin poranreika-1p:n sovellutusmahdollisuudet. Ellipsoidimallilla voidaan yksittäisiä anomalioita tulkita kvantitatiivisesti. Ensio Lakanen JAKELU Aluetoimistot Kirjasto

Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTX ENLKUTE KUVATEKSTIT,- - - Kuva 1 Kuva 2 Kuva 3 Kuva 4 -. Kuva 5 i Kuva 6 - Kuva 7 -Kuva 8 Kuva 9 DHIP-laitteiston kaapeli järjestelmä ja kuva interfacew-laatikosta. Vammalan Suvitien qeiässä -17, syvyydellä 260-275 m oleva IP-anomalia ja sen OKFYssä tehty tulkinta ellipsoidimallilla. Poranreikä-IP-mittaus käynnissä Kalajoen Jouhinevalla. Mittaamassa DI Pekka Hänninen. Kolmijalka ja kaapelikela, päällä elektrodit sisältävän kaapelinosan (80 m) erillinen kela. Loivissa rei'issä jouduttiin kaapelin laskeutumista avustamaan lasikuituputkiroikalla. Asialla tekn. yo. Seppo Lähde. Geoinstruments Ky:n tekemä matkamittari. Scintrexin omaa ei voinut nollata ja se hidasti kaapelin juoksua, minkä takia se kokonaan irroitettiin syksyllä 1981. Samoin tehtiin kaapelin takaisinkelauksen ohjaintangolle, joka oli työstetty kelvottomasti. DH1P:n interface etualalla, lähetin keskellä (paino vain 3 kg) ja IPR-10-vastaanotin, jota käyttämässä tekn. yo. Juhani Lehtola. Kelasysteemi paremmassa valaistuksessa. Suomussalmen Aittojärvellä laitteistosta ja mittaajista ei näkynyt tämän enempää. Olosuhteet olivat erittäin kosteat.