YKSIKKÖKUVAUSRAPORTTI ENONTEKIÖ, KÄSIVARSI

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ROVANIEMI 66/2015 YKSIKKÖKUVAUSRAPORTTI ENONTEKIÖ, KÄSIVARSI Tuomo Karinen, Sami Lepistö, Jukka Konnunaho, Laura S. Lauri, Tuomo Manninen ja Hannu Huhma

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä / Dnro Tekijät Tuomo Karinen, Sami Lepistö, Jukka Konnunaho, Laura S. Lauri, Tuomo Manninen ja Hannu Huhma Raportin laji Arkistoraportti Toimeksiantaja Geologian tutkimuskeskus Raportin nimi Yksikkökuvausraportti Enontekiö, Käsivarsi Tiivistelmä Tässä raportissa kuvataan tiivistetysti Enontekiön Käsivarren alueen stratigrafiset ja muut merkittävät kivilajiyksiköt. Yksikkökuvaus perustuu hankkeen 2551017 Pohjois-Suomen malmipotentiaali hankkeen ja sitä edeltävien hankkeiden tutkimuksiin alueella vuosina 2008-2015 sekä vanhan aineiston uudelleen tulkintaan. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Enontekiö, Käsivarsi, Stratigrafia Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Enontekiö Karttalehdet W33, W41, V34, V42 Muut tiedot Arkistosarjan nimi Arkistoraportti Arkistotunnus 66/2015 Kokonaissivumäärä 39 Kieli Suomi Hinta Julkisuus Julkinen Yksikkö ja vastuualue Rovaniemi/501 Hanketunnus 2551017 Allekirjoitus/nimen selvennys Allekirjoitus/nimen selvennys

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND DOCUMENTATION PAGE Date / Rec. no. Authors Tuomo Karinen, Sami Lepistö, Jukka Konnunaho, Laura S. Lauri, Tuomo Manninen and Hannu Huhma Type of report Archive report Commissioned by Geological Survey of Finland Title of report Stratigraphy of the Enontekiö, Käsivarsi area Abstract This report describes the bedrock units in the Käsivarsi area of the Enontekiö municipality, NW Finland. The area has been under geological mapping studies in various projects of the Geological Survey of Finland (GTK) during the years 2008-2015. The stratigraphic units of the area, following the Finstrati-code of GTK, comprise two Archaean basement complexes (Rommaeno and Muonio), one Proterozoic stratigraphic group (Lätäseno), and other non-stratigraphic units, such as intrusive bodies. Keywords Enontekiö, Käsivarsi, Stratigraphy Geographical area Enontekiö Map sheet W33, W41, V34, V42 Other information Report serial Archive report Archive code 66/2015 Total pages 39 Language Finnish Price Confidentiality Public Unit and section Rovaniemi/501 Project code 2551017 Signature/name Signature/name

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 1 Sisällysluettelo 1 JOHDANTO 2 2 ARKEEISET POHJAGNEISSIKOMPLEKSIT JA SVIITIT 6 2.1 Rommaeno-kompleksi (1350) 6 2.1.1 Laassaniemen gneissi (13509901) 6 2.1.2 Palovaaran graniitti (13509902) 7 2.1.3 Vuoskujärven granodioriittigneissi (13509904) 9 2.2 Rommaeno-kompleksin Ropi sviitti (135001) 10 2.2.1 Sarvisoaivi-litodeemi (13500101 ja 13500102) 10 2.2.2 Tarju-litodeemi (13500103) 14 2.2.3 Paijulaisjärvi-litodeemi (13500104) 15 2.3 Muonio-kompleksi (1351) 17 2.3.1 Määrittelemätön migmatiittinen paragneissi (13519991) 17 3 PALEOPROTEROTSOOINEN LÄTÄSENO-RYHMÄ (210126) 18 3.1 Palovaara-muodostuma (21012601) 18 3.2 Järämä-muodostuma (21012602) 20 3.3 Vikkuri-muodostuma (21012603) 23 3.4 Hietakero-muodostuma (21012604) 25 3.5 Salvastunturi-muodostuma (21012605) 27 4 SYVÄKIVET JA JUONET 29 4.1 Hietakeron mafinen intruusio (21139998) 29 4.2 Tsohkoaivin-Kelottijärven mafiset intruusiot (21101201 ja 21101202) 31 4.3 Albiittidiabaasit (21130499) 32 4.4 Vääräkkävuoman granodioriitti (21131413) 33 4.5 Vähäkurkkion graniitti (21133601) 34 5 MUUT YKSIKÖT 36 5.1 Raiseatnu-kompleksi (21133701) 36 5.2 Salmivaaran mafiset ja felsiset metavulkaniitit (13509903) 36 6 LÄHTEET 38

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 2 1 JOHDANTO Enontekiön Käsivarren alue on ollut Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) aktiivisen tutkimuksen kohteena viimeiset seitsemän vuotta (2008-2015), joiden aikana GTK on pyrkinyt kallioperäkartoitusta ja sitä tukevia tutkimusmenetelmiä hyväksikäyttäen selvittämään alueen kallioperää ja sen rakenteita, ikää, syntyä ja kehitystä sekä kallioperän mahdollista mineraalipotentiaalia (Konnunaho ym. 2013). Tutkimukset on tehty karttalehtien W33, W41, V34 ja V32 alueilla. Alueen kallioperää käsitteleviä julkaisuja on ennen tätä tutkimushanketta kirjoitettu verrattain vähän, ja ne ovat osin hyvinkin vanhoja. Valtaosa alueeseen kohdistuneista aikaisemmista tutkimuksista on ollut kohteellista ja painotukseltaan malminetsinnällistä. Tutkimusalueen kallioperä (kuva 1) koostuu sekä arkeeisista että proterotsooisista kivistä, joiden jatkeet ulottuvat Ruotsin ja Norjan puolelle. Rakenteellisesti aluetta luonnehtivat suuret poimukuviot, jotka havaitaan varsinkin liuskealueiden aeromagneettisilta kartoilta. Tutkimusalueella on myös useita suuria ruhje/siirrosvyöhykkeitä, kuten pohjois-eteläsuuntaiset Lätäsenon ja Kiiruna-Naimakkavaaran vyöhykkeet (kuva 1). Kartalle merkityistä itäisempi on Karesuando-Arjeplog ylityöntösiirros (Suomen alueella tunnetaan myös Lätäsenon ruhjeena) ja läntisempi on Kiiruna-Naimakkavaaran ruhjevyöhyke, lounais-koillissuuntainen Tsohkoaivin ruhje sekä lähes lounais-koillissuuntainen, Ruotsin puolelta Maunusta aina Tarvantovaaraan asti kulkeva suurrakenne. Tutkimusalueen geologiaa on aikaisemmin käsitelty seuraavissa julkaisuissa: Matisto (1969), Eilu (1984), Idman (1988), Bergman ym. (2001), Sorjonen-Ward & Luukkonen (2005), Konnunaho ym. (2013, 2015) ja Karinen ym. 2015. Viimeaikaiset GTK:n tutkimukset ovat osoittaneet, että Käsivarren arkeeinen alue on jaettavissa litologisesti kahteen osaan: 1) Lätäseno-joen itäpuolella sijaitsevat Muonio-kompleksin paragneissit ja 2) sen länsipuolella sijaitsevat Rommaeno-kompleksin ortogneissit. Nämä kompleksit ovat osin olleet kerrostumisalustoina alueen proterotsooisille suprakrustisille kiville, mutta esimerkiksi arkeeisten suprakrustisten yksiköiden kerrostumisalusta on epäselvä, koska iänmääritysten perusteella niiden kivilajit ovat usein vanhempia kuin em. kompleksien gneissit. Siksi arkeeiset liuskeet luokitellaan muodostumien sijaan litodeemeiksi. Liuskeyksiköt ovat valtaosaltaan proterotsooisia, arkeeisten suprakrustisten liuskeiden ollessa vähemmistönä (Lätäsenon liuskejakso). Ne havaitaan aeromagneettisella kartalla selvinä positiivisten anomalioiden vyöhykkeinä em. kompleksien joukossa. Arkeeiset liuskeet kuuluvat Ropi-sviittiin

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 3 (vanhimmasta nuorimpaan): 1) Sarvisoaivi, 2) Tarju ja 3) Paijulaisjärvi. Lätäseno-ryhmän liuskeet jaetaan viiteen muodostumaan (vanhimmasta nuorimpaan): 1) Palovaara, 2) Järämä, 3) Vikkuri, 4) Hietakero ja 5) Salvastunturi. Varsinkin proterotsooiset liuskeet ovat seurattavissa sekä Ruotsin että Norjan puolelle rajaa. Näiden lisäksi tutkimusalueen koillisosassa, Suomen ja Norjan rajalla, sijaitsee siirroksien rajaama, proterotsooinen Raisenatnu-gneissikompleksi. Granitoidien ja suprakrustisten kivien lisäksi alueella esiintyy runsaasti erilaisia mafisia ja ultramafisia intruusioita ja juonia. Näistä merkittävimmät ovat ~2.5 Ga ikäiset, Pohjois-Suomen kerrosintruusiosviittiin kuuluvat gabroidiset intruusiot (Kelottijärvi-Tshokoaivi) ja alueen mafisiin metavulkaniitteihin geneettisesti liittyvät gabroidiset intruusiot (Hietakero). Voimakkaasti albiittiutuneet, ~2.2 Ga ikäiset mafiset kerrosjuonet ovat tyypillisiä varsinkin proterotsooiset suprakrustisten kivien joukossa (Järämä). Alueelta tunnetaan myös muutama suurikokoinen dioriittinen intruusio (Tarvantovaara ja Lavivaara) sekä pienempiä ultramafisia linssejä, mutta näiden intruusioiden ja linssien geologinen asema on epäselvä. Tutkimusalueen proterotsooiset granitoidit esiintyvät pääosin Lätäsenon itäpuolisella alueella. Rommaeno-kompleksin alueelta ei Suomen puolelta tunneta proterotsooisia granitoideja, vaikka niitä on kuvattu runsaasti Ruotsin puolelta (Bergman ym. 2001). Lätäsenon itäpuolella esiintyy ainakin Haaparanta-sviittiin kuuluvia, n. 1.88 Ga ikäisiä intruusioita sekä nuorempia, <1.8 Ga ikäisiä graniitteja ja pegmatiitteja, jotka voidaan rinnastaa Ruotsin Lina-tyypin graniitteihin. Geologian tutkimuskeskuksen tutkimuksiin pohjautuva kivilajien stratigrafia on esitetty kuvassa 2. Tässä raportissa kuvataan kunkin yksikön kivet Finstrati-yksikkökuvauksen perusteella. Yksikköjen Finstrati-koodit on esitetty sulkeissa kunkin yksikön kuvaukseen liittyvän kappaleen otsikossa. Raporttiin liittyy myös Käsivarren alueen uusi digitaalinen kallioperäkartta (Liite 1, lähde: Suomen kallioperä - DigiKP), joka noudattelee raportissa esitettyä nimikkeistöä ja stratigrafiaa. Uusi kallioperäkartta sisältää muutaman Rommaeno- ja Muonio-kompleksiin kuuluvan kivilajiyksikön, joita ei niiden pienen koon ja puutteellisen tutkimusaineiston vuoksi kuvata tässä raportissa. Nämä yksiköt (ja Finstrati-koodit) ovat: undefined amphibolite (13509989), undefined orthogneiss (13509990), undefined paragneiss (13509991) sekä undefined serpentinite (13519995).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 4 Kuva 1. Tutkimusalue ja sen kallioperän pääpiirteet (Muotoiltu Karinen ym. 2015 mukaan).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 5 Kuva 2. Tutkimusalueen stratigrafinen tulkinta: 1) arkeeinen pohjakompleksi, 2) kolme arkeeista litodeemia (Ropi Suite) ja viisi proterotsooista muodostumaa (Lätäseno Group), 3) litodeemeja ja muodostumia leikkaavat intrusiivit sekä 4) Raiseatnu gneissikompleksi.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 6 2 ARKEEISET POHJAGNEISSIKOMPLEKSIT JA SVIITIT 2.1 Rommaeno-kompleksi (1350) 2.1.1 Laassaniemen gneissi (13509901) 1. Sijainti: Kilpisjärven SE-puolella. 2. Nimen alkuperä: Paikannimi Enontekiön kunnassa. 3. Koko: Kooltaan n. 5 km x 15 km kokoinen alue NW-SE-suunnassa. 4. Kontaktit: Ei todennettu maastossa, mahdollisesti tektoniset. Alue on rajattu geofysikaalisten matalalentokarttojen pohjalta. 5. Kuvaus: Monifaasisesti deformoitunut tonaliittinen ortogneissi, jota leikkaavat nuoremmat, deformoituneet intermediääriset ja happamat juonet. 6. Litologia: Gneissit ovat harmaita, pieni-keskirakeisia, deformoituneita kiviä, joissa näkyy monin paikoin raitaisuutta (kuva 3). Päämineraaleja ovat plagioklaasi, kvartsi ja biotiitti. Aksessorisina mineraaleina esiintyy mm. kalimaasälpää, sarvivälkettä, titaniittia, zirkonia, allaniittia, apatiittia ja magnetiittia. 7. Kemismi: Gneissien SiO 2 -pitoisuus on 65.5-71.6 wt%, MgO-pitoisuus 1.4 2.1 wt% ja Fe 2 O tot 3 - pitoisuus 2.4 4.0 wt%. K 2 O/Na 2 O on kaikissa analysoiduissa näytteissä <<1, mikä johtuu kivien plagioklaasivaltaisuudesta. Zr-pitoisuus on 130-140 ppm. REE-trendeissä näkyy kevyen REE:n rikastuminen ([La/Yb] N = 7 49) ja selvä negatiivinen Eu-anomalia (Eu/Eu* = 0.52 0.58), mitkä ovat arkeeiselle mannerkuorelle tyypillisiä piirteitä. 8. Ikä: Laassaniemen tonaliittinen ortogneissi 3215±3 Ma, Sierkisvaaran tonaliittinen ortogneissi 3214±9 Ma (Lauri ym. in prep.). 9. Tyyppipaikat: LSL$-2012-12, Laassaniemi (tieleikkaus), tonaliittinen ortogneissi (X = 7660007, Y = 256229). 10. Viitteet: Lauri ym. (in prep.).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 7 2.1.2 Palovaaran graniitti (13509902) 1. Sijainti: Rommaenon kompleksin itäreunalla, arkeeisten ja proterotsooisten kivilajien kontaktissa. 2. Nimen alkuperä: Paikannimi Enontekiön kunnassa. 3. Koko: Useita alueita n. 10 km x 30 km alueella. 4. Kontaktit: Palovaaran graniitti on ollut kerrostumisalustana Palovaara-muodostuman liuskeille (kvartsiitit, konglomeraatit) (kuva 4). Kontakti ympäröiviin gneisseihin on epäselvä paljastumien vähäisyyden vuoksi. 5. Kuvaus: Palovaaran graniitit ovat vaaleanpunertavia, keski-karkearakeisia leukograniitteja, joita esiintyy erityisesti Rommaeno-kompleksin itälaidalla. Itäreunalla paljastuneena olevassa kontaktissa graniitissa on monin paikoin havaittavissa serisiittiliusketta, jonka Idman & Eilu (1988) ovat tulkinneet paleorapaumaksi (ks. kpl 3.1). 6. Litologia: Palovaaran graniitti on Idmanin & Eilun (1988) mukaan keski-karkearakeisia, massamaista tai heikosti pilsteistä. Päämineraaleja ovat kalimaasälpä, kvartsi ja plagioklaasi. Kiven modaalinen koostumus on muutamissa näytteissä granodioriittinen. Biotiittia ja muita tummia mineraaleja esiintyy hyvin vähän, aksessorisina mineraaleina esiintyy yleisesti zirkonia, apatiittia ja rutiilia. Joissakin näytteissä on havaittu rikkikiisua ja molybdeenihohdetta (Keinänen 1988). Paikoin graniitti on apliittista. 7. Kemismi: Idmanin & Eilun (1988) mukaan Palovaaran muuttumattomien graniittinäytteiden SiO 2 -pitoisuus on 72.5-76.5 wt%, mutta kivilajin rapautuneessa osassa SiO 2 -pitoisuus pienenee 43.4 wt%:iin. Muuttumaton kivilaji sisältää 0.3-0.5 wt% MgO ja Fe 2 O tot 3, 13-14 wt% Al 2 O 3, 4.0-6.0 wt% Na 2 O ja 3.2-4.9 wt% K 2 O. K 2 O/Na 2 O-suhde vaihtelee lukuarvon 1 molemmin puolin heijastaen mineraalien määrän vaihtelua kalimaasälpävaltaisesta plagioklaasivaltaiseen tyyppiin. 8. Ikä: Palovaaran graniitin zirkoneista on tehty kolme ikämääritystä, joiden perusteella kivilajin ikä on n. 2.73 Ga (Idman & Eilu 1988; Lauri ym. in prep.). 9. Tyyppipaikat: A130 (ikänäyte), Palovaara, leukograniitti (X = 7605128, Y = 299402). 10. Viitteet: Idman & Eilu (1988), Keinänen (1988), Lauri ym. (in prep.).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 8 Kuva 3. Mesoarkeeinen Laassaniemi-gneissi (LSL$-2012-12, X = 7660007, Y = 256229). Kuva 4. Palovaaran alueen graniitin ja Palovaara-muodostuman kvartsiitin serisiittirikas kontakti (Lähde: Pasi Eilun Pro gradu -tutkielman valokuva-arkisto, 1984).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 9 2.1.3 Vuoskujärven granodioriittigneissi (13509904) 1. Sijainti: Gneissialueet Kiiruna Naimakka-ruhjeen ja Lätäsenon hiertovyöhykkeen välillä (kuva 1). 2. Nimen alkuperä: Paikannimi Enontekiön kunnassa. 3. Koko: ~ 600 km 2 alueella. 4. Kontaktit: Havaittu leikkaavan Tarju-litodeemin hapanta metavulkaniittia. 5. Kuvaus: Harmaa, koostumukseltaan granodioriittinen tai tonaliittinen ortogneissi, joka on paikoin migmatiittinen. 6. Litologia: Vuoskujärven gneissit ovat harmaita, keskirakeisia, paikoin porfyyrisia ja yleensä suuntautuneita. Päämineraalit ovat kvartsi, plagioklaasi, kalimaasälpä ja biotiitti. Joillakin paljastumilla tummana mineraalina esiintyy myös sarvivälkettä. Aksessorisia mineraaleja ovat zirkoni, allaniitti, apatiitti, U-thoriitti ja opaakkeja mineraalit. Sekundaarista serisiittiä, epidoottia ja albiittia esiintyy paikoin. Maasälpien määrän vaihtelusta johtuen gneisseissä havaitaan vaihtelua plagioklaasivaltaisesta granodioriittisempaan, kalimaasälpäpitoisempaan tyyppiin. Gneissin migmatiittiutuneissa osissa kalimaasälvän määrä kasvaa ja tällöin kivissä havaitaan graniittisia suonia ja juonia. 7. Kemismi: Vuoskujärven gneissien SiO 2 -pitoisuus on pääosin 72.3-74.4 wt%. Na 2 O/K 2 O vaihtelee alle yhdestä yli yhteen riippuen näytteen migmatiittiutumisasteesta ja biotiitin määrästä kivessä. Kivilajin Mg# on 20 40 ja se sisältää 0.2 2.5 wt% CaO ja 0.12 0.23 wt% TiO 2. Sen REEkuvaajat ovat kevyestä REE:stä rikastuneita, (La/Yb) N = 43 103. Useissa näytteissä on matala negatiivinen Eu-anomalia (Eu/Eu* = 0.4 0.8). 8. Ikä: 2.72-2.74 Ga (Lauri ym. in prep.). Vuoskujärvi-tyypin kivilajeissa esiintyvän gneissiraitaisuuden perusteella yksikkö tulkitaan vanhemmaksi kuin Palovaara-tyypin graniitti. 9. Tyyppipaikat: A108 (ikänäyte), Vuoskujärvi, granodioriitti (X = 7623729, Y = 292418), A2245 (ikänäyte), Vuontiskielakset, granodioriittigneissi (X = 7635065, Y = 299878), A2246 (ikänäyte), Kalkkoaivi, granodioriittigneissi (X = 7633751, Y = 303712), A2247 (ikänäyte), Sinettä, tonaliitti (X = 7619405, Y = 286243). 10. Viitteet: Lauri ym. (in prep.).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 10 2.2 Rommaeno-kompleksin Ropi sviitti (135001) 2.2.1 Sarvisoaivi-litodeemi (13500101 ja 13500102) 1. Sijainti: Lätäsenon liuskejakson länsipuoliset alueet sekä Ropitunturin alue. 2. Nimen alkuperä: Tutkimusalueella, Enontekiön kunnassa sijaitseva paikannimi. 3. Koko: Koostuu useista pienistä suprakrustisten kivien alueista ja relikteistä, jotka ovat kooltaan useita kilometrejä pituudeltaan ja leveydeltään, mutta eivät kuitenkaan kymmeniä kilometrejä. 4. Kontaktit: Litodeemin kontakteja ei tunneta. 5. Kuvaus: Litodeemi koostuu pääosin mafisista ja ultramafisista metavulkaniiteista (13500101), joita on kartoitettu amfiboliiteiksi ja serpentiniiteiksi sekä felsisistä metatuffeista (13500102), joita puolestaan on kartoitettu kvartsi-maasälpä-kiilleliuskeiksi. Nämä metavulkaniitit ovat sulfidipitoisia ja sisältävät kapeita rautamuodostumavälikerroksia. 6. Litologia: Mafiset metavulkaniitit eli amfiboliitit ovat asultaan osin raitaisia tai massamaisia plagioklaasista, sarvivälkkeestä sekä kvartsista koostuvia kiviä. Ne edustavat mafisia laavoja sekä tuffeja. Matisto (1969) on kuvannut Sarvisoaivin tunturialueelta agglomeraattirakenteita näistä kivistä. Ultramafiset metavulkaniitit voidaan jakaa kahteen päätyyppiin: 1) amfibolikloriittikivet (ts. tremoliittikivet) (kuva 5) sekä 2) serpentiniitit (kuva 6). Ensinmainitut ovat usein pieni-keskirakeisia, vaaleanvihreitä ja osin sälömäisiä kiviä. Ne edustavat ultramafisten laavojen A-osaa eli laavapatjan yläosaa, jonka koostumus on lähinnä sulakoostumusta (Hill ym. 1990). Serpentiniitit ovat vihreitä/tummanvihreitä/lähes mustia, usein pienirakeisia ja hyvin homogeenisia kiviä. Rapautumispinnaltaan ne ovat usein punertavan ruskeita (tästä Ruossakeron nimi, jossa ruossa-sana tarkoittaa punaista saamen kielellä). Serpentiniitit edustavat ultramafisten laavojen kumulusosia eli B-osaa, joka on laavapatjan alin kumulusosa (Hill ym. 1990). Felsiset metatuffit (kuva 7) ovat heterogeenisia, pienikeskirakeisesta kvartsista, maasälvästä ja kiilteestä muodostuvia liuskeita tai osin gneissimäisiä kiviä. Tyypillistä näille kiville on runsas rautasulfidien esiintyminen. Kartoituksen yhteydessä tätä kivilajia on kutsuttu kiilleliuskeeksi, kiillegneissiksi, tai nimillä hapan/felsinen/intermediäärinen vulkaniitti/tuffi. Sarvisoaivin huipulta tavataan kvartsimagnetiittiraitainen rautamuodostuma, jonka päämineraaleina ovat kvartsi, magnetiitti,

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 11 sarvivälke ja granaatti. Vastaavia rautamuodostumia ei ole tavattu tutkimusalueen muista osista. 7. Kemismi: Ultramafiset metavulkaniitit ovat koostumukseltaan komatiitteja (>20 p-% MgO, 2000-5000 ppm Cr, 1000-2000 ppm Ni ja <0.4 wt% TiO 2 ). Analysoitujen näytteiden perusteella näillä kivillä on erittäin korkea Al 2 O 3 /TiO 2 (>30) verrattuna muihin Suomen komatiitteihin. Litodeemin ultramafisten metavulkaniittien keskiarvokoostumus on noin 2 kondriittinen kaikkien REE-alkuaineiden suhteen. Litodeemin muut metavulkaniitit ovat koostumukseltaan komatiittisia basaltteja (10-20 wt% MgO, 1000-3000 ppm Cr, 200-1000 ppm Ni ja <0.6 wt% TiO 2 ) ja emäksisiä vulkaniitteja (5-10 wt% MgO, <500 ppm Cr, <200 ppm Ni ja 0.6-2.0 wt% TiO 2 ). Ultramafisiin metavulkaniitteihin verrattaessa muiden metavulkaniittien REE-alkuainepitoisuudet ovat suurempia ja ne ovat tällöin kevyistä REEalkuaineista rikastuneita. Metavulkaniiteissa, joiden koostumus on komatiittinen basaltti, raskaiden REE-alkuaineiden pitoisuus on 6 kondriittinen ja emäksisissä vulkaniiteissa koostumus on 10 kondriittinen. Komatiittisilla basalteilla ja emäksisillä vulkaniiteilla on molemmilla REE-pitoisuus hyvin heikosti kevyistä REE-alkuaineista rikastunut, (La/Sm) Ch = 1-3 ja (Gd/Lu) Ch = 1-2. 8. Ikä: Sarvisoaivin felsisistä metavulkaniiteista on tehty kaksi zirkonin U-Pb ajoitusta, jotka antavat iäksi noin 2.93 Ga (GTK julkaisematon aineisto). 9. Tyyppipaikat: Saitsikurun massamainen, homogeeninen, osin liuskeinen ja ruskeaksi rapautunut serpentiniitti (komatiittinen oliviinikumulaatti) (JPK2-2008-37, X = 7626208, Y = 300025), mafinen vulkaniitti (TEM$-2014-6, X = 7651592, Y = 293184) ja hapan vulkaniitti (X = 7623020, Y = 293064), josta ikänäyte A2114 kairasydämestä. 10. Viitteet: Korhonen (1981), Konnunaho ym. (2013, 2015).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 12 Kuva 5. Sarvisoaivi-litodeemin liuskeinen, raitainen ja vihreä mafinen metavulkaniitti (tuffi) Čăibman alueelta (TEM$-2014-6, X = 7651592, Y = 293184). Kuva 6. Sarvisoaivi-litodeemin homogeeninen, massamainen ja osin liuskeinen serpentiniitti (komatiittinen oliviinikumulaatti) Saitsikurun alueella (JPK2-2008-37, X = 7626208, Y = 300025).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 13 Kuva 7. Sarvisoaivi-litodeemin liuskeinen ja raitainen hapan metavulkaniitti Sarvisoaivilla (X = 7623020, Y = 293064). Ikämääritysnäyte A2114 on otettu tästä paikasta kairareiästä M183282R401. Kuva 8. Tarju-litodeemin felsistä-intermediääristä tuffiittia, jossa on liuskeisuuden kulun suuntaisia kvartsijuonia. Paljastuma sijaitsee Vuoskujärven alueella (X = 7624070, Y = 293380).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 14 2.2.2 Tarju-litodeemi (13500103) 1. Sijainti: Tarju-litodeemiin kuuluvia kivilajiyksiköitä on lännessä Ropitunturiin ja idässä Lätäsenon liuskejaksoon rajoittuvalla alueella. 2. Nimen alkuperä: Enontekiön kunnassa sijaitsevan tunturin nimi. 3. Koko: ~ 5 x 30 km. 4. Kontaktit: Litodeemin kontakteja ei tunneta. 5. Kuvaus: Litodeemi koostuu liuskeisista ja gneissimäisistä, koostumukseltaan felsisestä intermediääriseen vaihtelevista metavulkaniiteista. 6. Litologia: Litodeemin kivilajit ovat valtaosin hieno-keskirakeisia ja harmaita, rapautumispinnalta usein ruskeita ja asultaan paikoin gneissimäisiä metavulkaniitteja. Felsiset kivet (kvartsi-maasälpäliuskeet) ovat voimakkaasti liuskeisia ja joko homogeenisia tai heikosti raidallisia. Intermediääriset liuskeet ovat selvemmin raidallisia ja niistä havaitaan paikoin vaaleiden felsisten ja tummempien biotiittisten kerrosten muodostama mahdollinen primääri kerroksellisuus (kuva 8). Päämineraaleja ovat kvartsi, maasälvät, biotiitti, serisiitti ja paikoin myös muskoviitti. Litodeemin kivissä näkyy maastossa rikki- ja magneettikiisupirotteesta johtuvia ruskeita-ruosteisia laikkuja. 7. Kemismi: Tarju-litodeemistä kerättyjen vähäisten analysoitujen näytteiden perusteella kvartsi-maasälpäliuskeiden koostumus vaihtelee ryoliitista dasiittiin. Viiden Tarjulta kerätyn näytteen perusteella kivilaji sisältää 1.46-3.19 wt% Na 2 O ja 1.57-4.80 wt% K 2 O. Liuskeiden korkea K 2 O/Na 2 O sekä yleinen serisiittiytyminen viittaavat kaliumin hydrotermiseen rikastumiseen. Liuskeet ovat keveistä REE-alkuaineista rikastuneita ja niissä on tyypillisesti negatiivinen Eu-anomalia. 8. Ikä: Tarju-litodeemin felsisestä metavulkaniitista tehty zirkonin U-Pb ikämääritys antaa iäksi 2.76 Ga (GTK julkaisematon aineisto). 9. Tyyppipaikat: Felsinen metavulkaniitti Aatsajoen varrella, Tarjun luoteispuolella (JAA$- 2012-17, X = 7635065, Y = 293115). 10. Viitteet: Matisto (1969).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 15 2.2.3 Paijulaisjärvi-litodeemi (13500104) 1. Sijainti: Litodeemiin kuuluvia kivilajiyksiköitä on lännessä Ropitunturiin ja idässä Lätäsenon liuskejaksoon rajoittuvalla alueella. 2. Nimen alkuperä: Enontekiön kunnassa, Ruossakeron länsipuolella sijaitsevan järven nimi. 3. Koko: Pohjois-eteläsuuntainen, noin 30 km pitkä ja 5 km leveä vyöhyke. 4. Kontaktit: Litodeemin ylä- ja alakontakteja ei tunneta. Konglomeraatin ja kvartsiitin kontakti on vaihettuva. 5. Kuvaus: Litodeemin valtakivilajeja ovat serisiitti- ja paikoin fuksiittipitoinen kvartsiitti sekä serisiittiliuske. Lisäksi litodeemiin liittyy kapeita konglomeraattihorisontteja. 6. Litologia: Kvartsiitit ovat enimmäkseen hieno- tai pienirakeisia ja vaaleita tai harmaita, harvemmin punertavia. Niiden ulkoasu vaihtelee fylliittimäisestä liuskeesta blastoklastiseen ja kivi on usein voimakkaasti hiertynyttä. Serisiittiytyminen on yleistä ja voimakasta, antaen kiville vaalean tai hopeanharmaan sävyn (kuva 9). Lisäksi kvartsiiteissa tavataan yleisesti rikki- tai magneettikiisupirotetta. Paikoin kvartsiitit sisältävät myös fuksiittia, joka antaa kivelle vihreän värin. Konglomeraatti on yleensä monomiktistä ja kvartsipalloista (kuva 10). Sen kvartsipallojen muoto vaihtelee kulmikkaasta litistyneeseen ja suuntautuneeseen ja niiden halkaisija on yleensä 1-15 cm. Suurimmat yksittäiset pallot ovat halkaisijaltaan jopa 50 cm. Tsohkoaivin huipulla polymiktisessä konglomeraatissa on kvartsipallojen lisäksi graniittifragmentteja. Kivi sisältää usein rikki- tai magneettikiisupirotetta, mikä näkyy paljastumalla ruosteisuutena. Paijulaisjärvi-litodeemin kivilajeja on kartoituksen yhteydessä usein kutsuttu kvartsi-maasälpäliuskeiksi tai felsisiksi metavulkaniiteiksi. Siksi on mahdollista, että Paijulaisjärvi-litodeemin lähde on peräisin 2.76 Ga ikäisestä Tarjulitodeemistä, jolloin näiden eri litodeemeihin kuuluvien felsisten metavulkaniittien ja heikosti lajittuneiden pienirakeisten metasedimenttien erottaminen maastossa on mahdotonta. 7. Kemismi: Litodeemin kivilajien kemismiä ei ole tutkittu kattavasti. 8. Ikä: Litodeemin kivilajeista ei ole tehty iätystä. 9. Tyyppipaikat: Serisiittikvartsiitti Tarjun eteläpuolella (JPK2-2008-76, X = 7626160, Y = 296930), konglomeraatti (TTK1-2008-172, X = 7626370, Y = 297765). 10. Viitteet: Konnunaho ym. (2013).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 16 Kuva 9. Paijulaisjärvi-litodeemin hiertynyttä serisiittikvartsiittia Vuoskujärvellä (X = 7624045, Y = 293405). Kuva 10. Paijulaisjärvi-litodeemin kvartsipalloista konglomeraattia Tarjun eteläpuolella (TTK1-2008- 172) X = 7626370, Y = 297765).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 17 2.3 Muonio-kompleksi (1351) 2.3.1 Määrittelemätön migmatiittinen paragneissi (13519991) 1. Sijainti: Lätäsenon itäpuolella sijaitsevat arkeeiset kallioperän lohkot Muonion kylän pohjoispuolelle asti. 2. Nimen alkuperä: Lehtosen (1984) Muonion karttalehden 2723 selityksessä kuvaamien kivilajiyksiköiden mukainen määritelmä. 3. Koko: Koostuu useista lohkoista, joiden koko vaihtelee muutamasta jopa kymmeniin km 2 :iin. 4. Kontaktit: Pääsääntöisesti tektoniset, usein mahdoton todentaa paljastumien puuttuessa. 5. Kuvaus: Muonio-kompleksiin kuuluu paragneissejä, jotka ovat monin paikoin migmatiittiutuneita. Lehtosen (1984) mukaan migmatiittiutuminen on ainakin osittain tapahtunut proterotsooisella ajalla. Välikerroksena tavataan paikoin sarvivälkepitoisia osueita. Kompleksiin kuuluu myös vähäisempiä määriä ortogneissejä, joissa on paikoin amfiboliittisulkeumia. 6. Litologia: Muonio-kompleksin paragneissit ovat Lehtosen (1984) mukaan poimuttuneita, vaaleanharmaita, keski-karkearakeisia migmatiittisia paragneissejä. Päämineraaleja ovat serisiittiytynyt plagioklaasi, kalimaasälpä, kvartsi ja biotiitti. Ortogneissit ovat keskikarkearakeisia, plagioklaasivaltaisia, paragneissien yhteydessä esiintyviä suuntautuneita granitoidisia osueita. Niiden plagioklaasi on pääosin muuttumatonta oligoklaasia/albiittia. Muita ortogneissin päämineraaleja ovat biotiitti ja kvartsi, kalimaasälpä (mikrokliini), apatiitti ja zirkoni esiintyvät aksessorisina mineraaleina. Erityisesti Muonion karttalehdellä paljastumissa havaitaan myös nuorempia graniittisuonia ja pegmatiittisia pahkuja. 7. Kemismi: - 8. Ikä: Koihkalanvaaran tonaliittinen ortogneissi n. 3.0 Ga (Lauri ym. in prep.), Lehtosen (1984) julkaisemat >2.5 Ga iät Muonion alueelta. 9. Tyyppipaikat: JMLE-2008-110, Koihkalanvaara, tonaliittinen ortogneissi (X = 7615477, Y = 309187); 172-MIL$-72, Matala Nivunkijärvi, paragneissi (X = 7522488, Y = 372006). 10. Viitteet: Lehtonen 1984, Lauri ym. (in prep.).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 18 3 PALEOPROTEROTSOOINEN LÄTÄSENO-RYHMÄ (210126) 3.1 Palovaara-muodostuma (21012601) 1. Sijainti: Koko Lätäseno-ryhmän alueella. 2. Nimen alkuperä: Tutkimusalueella, Enontekiön kunnassa sijaitsevan vaaran nimi. 3. Koko: ~ 60 x 60 km. 4. Kontaktit: Muodostuman alaosassa sijaitsee eroosiokontakti eli epäjatkuvuuspinta alapuolella kerrostumisalustana olevaan 2.73 Ga ikäiseen Palovaaran graniittiin (kuva 4) Muodostuman sisäiset kontaktit ovat kvartsiiteille tyypillisiä kerrospintojen (ristikerroksia, laminaatiota ja massiivisia kerroksia) kontakteja. Muodostuman yläkontakti on paljastumaton. 5. Kuvaus: Palovaaran alueella muodostuman alaosassa sijaitsee serisiittiliuske (kuvat 4 ja 11), joka tulkitaan paleorapaumaksi (ks. kpl 2.1.2). Serisiittiliuskeen yhteydessä tavataan kvartsipalloista konglomeraattia. Muodostuman yläosassa vallitsee ortokvartsiittiarkoosikvartsiitti (kuva 12), joka vastaa Ruotsin alueella Bergmanin ym. (2001) kuvaamia Tjärro-kvartsiitteja 6. Litologia: Muodostuman alaosan konglomeraatin pallot koostuvat valkoisesta kvartsiitista ja/tai juonikvartsin kappaleista. Konglomeraatti muodostaa jopa yli 30 cm paksuisia kerroksia ja sen pallot ovat suhteellisen pieniä. Muodostuman kvartsiitti on useimmiten pienirakeista (ø = 0.5-1 mm) blastoklastista subarkoosia. 7. Ikä: Kvartsiitin zirkonipopulaatio on arkeeinen (GTK julkaisematon aineisto). Minimi-iän Palovaaran muodostumalle antavat 2.2 Ga ikäiset albiittidiabaasikerrosjuonet, jotka leikkaavat kvartsiitteja (Huhma in prep.) ja maksimi-iän antaa muodostuman alapuolella sijaitseva 2.73 Ga ikäinen graniitti (Lauri ym. in prep.). Kvartsiitin kerrostumisikä asettuu siis arkeeisen ja proterotsooisen maailmankauden rajalle. 8. Tyyppipaikat: Palovaaran kvartsiitti ja serisiittiliuske (MSKA-2012-57, X = 7605050, Y = 299685). 9. Viitteet: Matisto (1959, 1969), Eilu (1984), Idman (1988), Idman & Eilu (1988), Bergman ym. (2001).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 19 Kuva 11. Palovaara-muodostuman alakontaktissa oleva serisiittiliuske Palovaaran alueella (MSKA-2012-57: X = 7605 050, Y = 299685). Kuva 12. Palovaara-muodostuman ortokvartsiitti Koihkalanvaaran alueella (TEM$-2013-73, X = 7614914, Y = 309069).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 20 Kuva 13. Tyynylaavaa Järämässä (Lähde: Pasi Eilun Pro gradu -tutkielman valokuva-arkisto, 1984). 3.2 Järämä-muodostuma (21012602) 1. Sijainti: Koko Lätäseno-ryhmän alueella. 2. Nimen alkuperä: Enontekiön kunnassa sijaitsevan paikan nimi. 3. Koko: ~ 35 x 70 km. 4. Kontaktit: Muodostuman ylä- ja alakontaktit ovat paljastumattomia. Järämässä muodostumaa leikkaavat runsaslukuisina albiittidiabaasijuonet, jotka paikoin breksioivat metavulkaanisia kivilajeja. 5. Kuvaus: Muodostuman valtakivilajeja ovat mafiset ja intermediääriset laavat sekä tuffit. Näiden lisäksi muodostumaan liittyy voimakkaasti muuttuneita felsisiä tuffeja ja tuffiitteja. 6. Litologia: Järämä-muodostuman mafiset ja intermediääriset laavat ovat valtaosin hienorakeisia, massiivisia laavoja sekä tyynylaavoja. Esimerkki tyynylaavasta on esitetty kuvassa 13. Massiivisten laavojen tekstuuri on usein subofiittinen (Eilu 1984). Mafiset ja intermediääriset tuffit ovat asultaan massiivisia tai raitaisia, mafisissa tuffeissa on paikoin magnetiittiraitaisuutta (kuva 14). Felsiset metavulkaniitit ovat asultaan massiivisia tai raitaisia

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 21 tuffeja tai tuffiitteja, joiden väri vaihtelee vaaleasta vihertävään. Järämä-muodostuman metavulkaniitit ovat tyypillisesti hyvin voimakkaasti hydrotermisesti muuttuneita, erityisesti albiittiutuminen on voimakasta (Eilu & Idman 1988). Esimerkki albiittiutuneesta tuffiitista on kuvassa 15. Voimakkaimmin muuttuneita variaatioita on kartoituksen yhteydessä usein kutsuttu albitiiteiksi tai albiittikiviksi. Mafiset metavulkaniitit ovat paikoin myös voimakkaasti skapoliittiutuneita. 7. Kemismi: Muodostuman mafiset metavulkaniitit ovat koostumukseltaan Fe-tholeiittisia basaltteja. Jensenin kationidiagrammin perusteella niiden koostumus vastaa komatiittisia basaltteja, mutta ne ovat myös suhteellisen rikastuneita kevyistä REE-alkuaineista: (La/Sm) Ch = 2.3, (Gd/Lu) Ch = 2.3 (keskiarvo 33 analyysista). Ti-Zr-Y ja Nb-Zr-Y -suhteiden perusteella mafiset metavulkaniitit vastaavat lähinnä within-plate basaltteja. Järämän alueen metavulkaanisissa kivissä on tyypillisesti sekundääriseen albiittiutumiseen viittavia korkeita Na-pitoisuuksia. Felsiset metavulkaniitit sisältävät 6.80-8.45 wt% Na 2 O ja <0.13 wt% K 2 O (kolme näytettä) ja mafiset metavulkaniitit sisältävät 2.28-5.84 wt% Na 2 O ja 0.40-0.95 wt% K 2 O (neljä näytettä). 8. Ikä: Muodostuman metavulkaniitit sijaitsevat stratigrafisesti Palovaaran 2.73 Ga ikäisten graniittien (ks. Rommaeno-kompleksi) yläpuolella, ja ovat siten todennäköisesti näitä nuorempia. Metavulkaniitteja leikkaavasta albiittidiabaasijuonesta on määritetty zirkonista U- Pb ikä 2213 Ma (Huhma in prep.), mikä viittaa muodostuman metavulkaniittien olevan tätä vanhempia. Järämä-muodostuman metavulkaniittien zirkonit ovat valtaosin arkeeisia ja edustavat todennäköisesti perittyä materiaalia, mutta yhdestä näytteestä on mitattu myös n. 1.88 Ga ikäinen zirkonipopulaatio, joka saattaa edustaa hydrotermistä vaihetta (Lauri ym. in prep.). 9. Tyyppipaikat: Emäksinen metavulkaniitti Järämässä (TTK1-2011-14, X = 7605920, Y = 300575), intermediäärinen metavulkaniitti Järämässä (MSKA-2012-51, X = 7606205, Y = 300520) ja ryhmä pieniä felsisiä tuffipaljastumia Järämässä (MSKA-2012-22, X = 7606000, Y = 300395). 10. Viitteet: Eilu (1984), Eilu & Idman (1988).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 22 Kuva 14. Magnetiittiraitaista mafista tuffia Järämässä. (SPL$-2013-1: X = 7606115, Y = 300715). Kuva 15. Albiittiutunutta tuffiittia Järämässä (Lähde: Pasi Eilun Pro gradu -tutkielman valokuva-arkisto, 1984).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 23 3.3 Vikkuri-muodostuma (21012603) 1. Sijainti: Koko Lätäseno-ryhmän alueella. 2. Nimen alkuperä: Tutkimusalueella, Enontekiön kunnassa sijaitseva paikannimi. 3. Koko: ~20 x 2 km. 4. Kontaktit: Muodostuman ylä- ja alakontaktit ovat paljastumattomia. Esiintymisalueensa länsiosassa, Korkeamaanjoen alueella muodostuman kontaktit tulkitaan tektoniseksi. 5. Kuvaus: Muodostuma jaetaan kahteen jäseneen, joista ensimmäiseen sisältyy kiilleliuske ja karbonaattirikas breksia/konglomeraatti. Toinen jäsen koostuu grafiitti-sulfidipitoisesta liuskeesta. 6. Litologia: Muodostuman breksia/konglomeraatista (kuva 16) havaitaan Vikkurissa, Könkämäenon rannan paljastumissa kerrosrakennetta ja raekoon sekä kappaleiden koon vaihtelua, jotka viittaavat sedimentogeeniseen alkuperään. Kivilajin iskosaines koostuu hienopienirakeisesta karbonaatista, skapoliitista ja biotiitista ja pallot/kappaleet koostuvat kvartsiitista. Korkeamaanjoen alueella kivilaji on selvästi breksioituneempaa ja se esiintyy Järämä-muodostuman felsisen tuffin yhteydessä. Muodostuman kiilleliuskejäsen sijaitsee Vikkurin itäpuolella (kuva 17). Kiilleliuske koostuu biotiitista ja serisiitistä ja sisältää karbonaattipitoisia välikerroksia (Matisto 1969: kuva 9) sekä granaatteja porfyroblasteina. Se aiheuttaa sähköisen johdeanomalian, joka kulkee Mustavaaran alueelta NE-N-suuntaisena kohti Lätäsenon Vähäkurkkiota. Vähäkurkkion ja Korkeamaanjoen alueella muodostuma ei ole paljastunut, vaan tiedot perustuvat kairauksiin. (Korkeamaanjoki: V3442012R19-R23; Vähäkurkkio: V3442012R4, R24-37). Muodostuman grafiitti-sulfidipitoinen liuske esiintyy Lätäsenon Vähäkurkkion alueella ja liittyy sähköisen anomalian perusteella kiilleliuskeeseen. 7. Kemismi: - 8. Ikä: Vikkuri-muodostuman kivilajeja ei ole iätetty, mutta leikkaussuhteiden perusteella (alapuolella sijaitseva graniitti ja muodostumaa leikkaavat albiittidiabaasit) ne kerrostuivat 2.73-2.20 Ga aikavälillä. 9. Tyyppipaikat: Breksia/konglomeraatti Vikkurissa (TEM$-2012-78, X = 7604045, Y = 303895), kiilleliuske Mustavaarassa (TTK1-2011-45, X = 7604264, Y = 304228). 10. Viitteet: Matisto (1959, 1969), Idman (1988), Konnunaho ym. (2013).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 24 Kuva 16. Vikkuri-muodostuman karbonaattirikas breksia/konglomeraatti Könkämäenon rannalla (TEM$- 2012-78: X = 7604045, Y = 303895). Kuva 17. Vikkuri-muodostuman kiilleliuske-tuffiitti Mustavaarassa (TTK1-2011-45: X = 7604264, Y = 304228).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 25 3.4 Hietakero-muodostuma (21012604) 1. Sijainti: Pääasiassa Lätäsenon ruhjevyöhykkeen ( Lätäseno Shear Zone kuvassa 1) itäpuolella. 2. Nimen alkuperä: Tutkimusalueella sijaitsevan vaaran nimi. 3. Koko: ~30 x 40 km. 4. Kontaktit: Muodostuman kontaktit ovat paljastumattomat. Hietakeron alueella muodostuma on yhteydessä Hietakeron mafisen intruusion (ks. kpl 4.1) skapoliittigabroon. Hietakero-muodostuman kivilajit havaitaan voimakkaan suskeptibiliteetin perusteella ja voidaan siten erottaa heikommin magneettisesta skapoliittigabrosta. 5. Kuvaus: Amfiboliitti mafinen metavulkaniitti. 6. Litologia: Muodostuman kivilajit on yleensä kartoitettu amfiboliitteina, jolloin ne ovat tekstuuriltaan granoblastisia ja voimakkaasti suuntauneita. Tasaveroisina päämineraaleina on pienirakeista sarvivälkettä ja plagioklaasia. Magnetiitti, titaniitti, kvartsi, apatiitti ja zirkoni ovat kivilajin tyypilliset aksessoriset mineraalit. Kivilajin muuttumattomissa kohdissa havaitaan manteleita, joiden perusteella kivilaji on maalle purkautunut mafinen laava (kuvat 18 ja 19). 7. Kemismi: Hietakero-muodostuman metavulkaniitti on koostumukseltaan thoileiittinen basaltti ja sen kondriittinormalisoitu REE-pitoisuus on hyvin heikosti kevyistä REEalkuaineista rikastunut: (La/Sm) Ch = 1.5, (Gd/Lu) Ch = 1.4 (keskiarvo 30 analyysin perusteella). Hietakeron alueella metavulkaniitti sisältää klooria (jopa 0.5 wt% Cl kairasydännäytteessä V4222012R11 välillä 26.95-27.25 m). Muodostuman metavulkaniitin Al 2 O 3 /TiO 2 vaihtelee, mikä indikoi plagioklaasin fraktioitumista. Tämä piirre on selkeä ero arkeeisen Sarvisoaivi-litodeemin mafisten-ultramafisten metavulkaniittien kemiaan verrattaessa. Kondriittinormalisoidut REE-pitoisuudet ovat selvin tunnusmerkki, jolla Hietakero-muodostuma voidaan erottaa Järämämuodostumasta. Hivenalkuainekoostumuksensa perusteella Hietakero-muodostuma vastaa Hietakeron mafisen intruusion koostumusta (ks. kpl 4.1).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 26 8. Ikä: Hietakero-muodostumaa ei ole iätetty. Siitä ei ole havaittu leikkaavia diabaasijuonia, jotka esim. Palovaara-muodostuman tapauksessa antaisivat minimi-iän (ks. kpl 3.1). Siksi on mahdollista, että Hietavaara-muodostuma on nuorempi kuin n. 2.2 Ga. 9. Tyyppipaikat: Mantelipitoinen vulkaniitti Lätäsenon Vähäkurkkiossa (TEM$-2013-84, X = 7616596, Y = 308798). 10. Viitteet: Matisto (1959, 1969), Idman (1988), Konnunaho ym. (2013). Kuva 18. Manteleita sisältävä Hietakero-muodostuman laavakivi Vähäkurkkiossa (TEM$-2013-84: X = 7616596, Y = 308798).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 27 Kuva 19. Manteleita sisältävä Hietakero-muodostuman laavakivi Hietakerossa (JPK2-2008-86: X = 7620826, Y = 325483). 3.5 Salvastunturi-muodostuma (21012605) 1. Sijainti: Hietajoen-Puussasjoen itäpuolinen alue. 2. Nimen alkuperä: Tutkimusalueella, Enontekiön kunnassa sijaitsevan tunturin nimi. 3. Koko: Noin 40 x 35 km jatkuen itään kartta-alueen ulkopuolelle. 4. Kontaktit: Muodostuman ylä- ja alakontakteja ei tunneta. 5. Kuvaus: Muodostuma koostuu pääosin sillimaniittipitoisista gneisseistä ja liuskeista sekä arkoosikvartsiiteista ja vähäisissä määrin kiillegneisseistä sekä migmatiiteista. 6. Litologia: Muodostumalle ovat tyypillisiä pieni-keskirakeiset, suuntautuneet, gneissimäiset, juovaiset/raitaiset ja osin liuskeiset, sillimaniittipitoiset kivet. Sillimaniitti esiintyy joko liuskeisuuden suuntaisina lyhdekimppuina tai kvartsisillimaniittipitoisina noduleina (Matisto 1969: kuva 8), jotka saattavat olla jopa kananmunan kokoisia. Sillimaniitin lisäksi kivissä esiintyy vaihtelevia määriä

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 28 kvartsia, kalimaasälpää ja kiilteitä (muskoviitti ja biotiitti). Aksessorisina mineraaleina tavataan yleisesti zirkonia sekä sulfidi- ja oksidimineraaleja. Arkoosikvartsiitit ovat lähes yksinomaan kvartsista, oligoklaasista ja biotiitista koostuvia kiviä. Nämä kvartsiitit ovat pienirakeisia ja asultaan granoblastisia. Matiston (1969) mukaan sillimaniittipitoiset kivet esiintyvät Salvastunturimuodostuman arkoosikvartsiittien kanssa vuorottelevina kerroksina, edustaen Alpitoisten sekä kiille- ja maasälpärikkaiden hiekkakivien metamorfisia muunnoksia. Alueelta tavattavat kiillegneissit ja migmatiitit ovat heterogeenisia plagioklaasikvartsi-biotiitti-(±amfiboli) kiviä ja ne voivat edustaa sekä pinta- että syväkivien metamorfisia, gneissimäissiä variantteja. 7. Kemismi: - 8. Ikä: Salvastunturin kvartsiitista tehdyn ikämäärityksen perusteella muodostuman maksimi-ikä on n. 1.9 Ga ja suurin osa kiven zirkoneista on iältään 1.9-2.0 Ga. Tämä erottaa Salvastunturin muodostuman selvästi Palovaaran muodostumasta, jossa zirkonipopulaatio on arkeeinen (GTK julkaisematon aineisto). Geologisen korreloinnin perusteella Salvastunturin muodostuma on rinnastettavissa Muonion alueelta kuvattuihin proterotsooisiin sillimaniittipitoisiin arkoosigneisseihin (Lehtonen 1998) ja Ruotsin puolella 1.96-1.85 Ga ikäisiin vanhempiin Svekofennisiin metasedimentteihin (Bergman ym. 2001). 9. Tyyppipaikat: Sillimaniittigneissi Kaarremarasto (JPK2-2008-10, X = 7621652, Y = 333881). 10. Viitteet: Matisto (1969), Lehtonen (1988), Bergman ym. (2001).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 29 4 SYVÄKIVET JA JUONET 4.1 Hietakeron mafinen intruusio (21139998) 1. Sijainti: Hietakeron alueella sijaitseva mafinen kerrosjuoni. 2. Nimen alkuperä: Tutkimusalueella, Enontekiön kunnassa sijaitsevan vaaran nimi. 3. Koko: Noin 10 x 10 km. 4. Kontaktit: Intruusion kontaktit ovat paljastumattomat, mutta ne voidaan havaita geofysikaalisilta kartoilta. Kontakti on lävistetty kairauksin, jolloin havaittiin intruusion kivistä ja Hietakero-muodostuma metavulkaniitista koostuva hybridinen vyöhyke. 5. Litologia: Hietakeron gabrosta voidaan käyttää nimeä skapoliittigabro (kuva 20). Se on pääosin homogeenista, keski-karkearakeista ja osin ofiittista kivilajia, jonka päämineraalit ovat sarvivälke, plagioklaasi ja skapoliitti. Aksessorisina mineraaleina esiintyy titaniittia, kvartsia ja magnetiittia sekä sulfideja. Sarvivälke esiintyy 3-5 mm kokoisina rakeina tai raekasaumina. Plagioklaasi esiintyy 1-2 mm kokoisina liistakkeisina sulkeumina sarvivälkeessä tai ofiittisesti sarvivälkerakeiden välitiloissa. Skapoliitti esiintyy sarvivälkerakeiden ja -kasaumien välitiloissa. 6. Kemismi: Intruusiosta kerättyjen gabronäytteiden kemia indikoi vähäistä differentiaatiota ja niiden koostumuksen perusteella intruusion kantamagma on tholeiittinen basaltti. Näytteet sisältävät 0.5-2.4 wt%, TiO 2, 5.3-13.7 wt% MgO ja <0.05 wt% Cr. Skapoliitista johtuen gabro on kauttaaltaan Cl-rikas (jopa 1.7 wt% Cl). Näytteiden analyysien kondriittinormalisoidut REE-kuvaajat indikoivat, että Hietakeron mafinen intruusio on komagmaattinen Hietakero-muodostuman (ks. kpl 3.4) kanssa (La/Sm) Ch = 1.9, (Gd/Lu) Ch = 1.4 (keskiarvo 31 analyysin perusteella). 7. Ikä: Hietakeron gabrosta ei olla saatu ikää. Oletetun komagmaattisuutensa perusteella Hietakeron mafisen intruusion tulkitaan olevan saman ikäinen Hietakero-muodostuman kanssa (ks. kpl 3.4). 8. Tyyppipaikat: Gabro Hietakeron alueella (JPK2-2008-87, X = 7620768, Y = 325970) sekä gabro kairareiässä (V4222012R10, X = 7619420, Y = 326219). 9. Viitteet: Matisto (1959, 1969), Idman (1988), Konnunaho ym. (2013).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 30 Kuva 20. Hietakeron mafisen intruusion skapoliittigabroa kairasydämessä V4222012R10 (X = 7619 420, Y = 326219). Kuva 21. Gabroa Kelottijärven intruusioon kairatussa kairasydämessä V3442011R10 (X = 7613 265, Y = 296278).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 31 4.2 Tsohkoaivin-Kelottijärven mafiset intruusiot (21101201 ja 21101202) 1. Sijainti: Lätäsenon liuskealueen länsipuolella. 2. Nimen alkuperä: Tutkimusalueella, Enontekiön kunnassa sijaitsevan vaaran (Tsohkoaivi) ja järven (Kelottijärvi) nimi. 3. Koko: Noin 20 x 8 km koostuen kahdesta lohkosta tai erillisestä intruusiosta: isompi Tsohkoaivi (21101201) ja pienempi Kelottijärvi (21101202). 4. Kontaktit: Intrusiiviset kontaktit, jotka ovat paljastumattomat. Kairauksissa on todettu, että Tsohkoaivin intruusion itäkontakti on voimakkaasti tektonisoitunut ja hiertynyt. Tsohkoaivissa havaitaan kauttaaltaan vanhempia Ropi-sviitin (ks. kpl 2.2) mafisia kiviä suurina relikteinä ja/tai ksenoliitteina. Saman intruusion kattopuolella sivukivikontaktien yhteydessä tavataan paikoin myös jäähtymissaumoja (havaittu paljastumissa TTK1-2008-174, -175 ja -176; X = 7625685, Y = 297715). 5. Litologia: Intruusiolohkot koostuvat gabroista, gabronoriiteista ja vähäisissä määrin pyrokseniiteista. Kivet ovat kumulaatteja (kuva 21), joissa pääasialliset mineraalit ovat omamuotoinen plagioklaasi ja ortopyrokseeni sekä poikiliittinen klinopyrokseeni. Tsohkoaivin intruusiolohkon litologia on kuvattu Kantin (2002) Pro gradu - tutkielmassa. 6. Kemismi: Intruusioiden kantasula edustaa Al 2 O 3 -rikasta tholeiittista basalttia. Gabroidiset kumulaatit sisältävät 5.4-11.2 wt% MgO ja <0.09 wt% Cr. Pyrokseniittinen kivi sisältää maksimissaan 24.5 wt% MgO ja 0.47 wt% Cr. Tunnusomainen piirre varhaisproterotsooisille kerrosintruusioille on alhainen TiO 2 - pitoisuus (yleensä < 0.5 wt%). Kelottijärven intruusiosta kerättyjen kivilajien analyyseissä (V3442011R12) havaitaan viidessä näytteessä hieman korkeampi TiO 2 - pitoisuus (hieman alle 1.0 wt%), mikä viittaa Fe-Ti-rikkaaseen jäännössulaan. 7. Ikä: 2499 Ma (U-Pb zirkonista; Huhma in prep.). 8. Tyyppipaikat: Jäähtymissauma Tsohkoaivissa (TTK1-2008-174, 175 ja 176, X = 7625685, Y = 297715), pyrokseniitti Tsohkoaivissa (TTK1-2011-33, X = 7620973, Y = 297221), gabronoriitti Kelottijärvellä (TTK1-2011-7, X = 7611879, Y = 295817). 9. Viitteet: Matisto (1959, 1969), Kantti (2002), Konnunaho ym. (2013).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 32 4.3 Albiittidiabaasit (21130499) 1. Sijainti: Esiintyvät Lätäsenon vihreäkivivyöhykkeen proterotsooisia suprakrustisia liuskeita leikkaavina tai kerrosjuonimaisina parvina sekä osin myös liuskejakson kontaktivyöhykkeellä arkeeisia granitoideja leikkaavina. Tutkimusalueella albiittidiabaasit esiintyvät lähinnä Palovaaran, Järämän ja Vikkurin muodostumia leikkaavina. 2. Nimen alkuperä: - 3. Koko: Esiintyvät yleisesti varhaisproterotsooisia liuskeita leikkaavina ja niiden kontaktivyöhykkeissä kaikkialla Enontekiön alueella sekä kartoitusalueen ulkopuolella, Keski-Lapista Kolille ulottuvalla alueella (Koli Sill Suite). 4. Kontaktit: Intrusiiviset kontaktit. 5. Litologia: Albiittidiabaasijuonet ovat usein ofiittisia (Kuva 22). Niiden keskiosissa esiintyy gabromaisia tai hyvinkin karkeita, pegmatoidisia osia, mikä indikoi hitaampaa kiteytymistä ja differentiaatiota verrattaessa ofiittisiin osiin. Tyypillinen piirre albiittidiabaaseille on epidootin ja magnetiitin esiintyminen, jolloin kivilaji on voimakkaasti magneettinen. Lisäksi tunnusomaisena piirteenä kivilajille on rikkikiisun, kuparikiisun ja skapoliitin esiintyminen. 6. Kemismi: Koostumukseltaan tholeiittisia ja pääosin Fe-tholeiitteja, joissa LREE rikastunut ja tasainen HREE. 7. Ikä: ~2200 Ma (Huhma in prep.). 8. Tyyppipaikat: Palovaaran itä- ja kaakkoisreuna sekä Järämän saksalaisten asemien (bunkkerimuseo) vieressä oleva murskelouhos (X = 7608326, Y = 3299903). 9. Viitteet: Matisto (1959), Meriläinen (1969), Eilu (1984).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 33 Kuva 22. Tyypillinen albiittidiabaasi Palovaarassa (Lähde: Pasi Eilun pro Gradu tutkielma, 1984). 4.4 Vääräkkävuoman granodioriitti (21131413) 1. Sijainti: Karesuvannon kylän ympäristö. 2. Nimen alkuperä: Paikannimi Enontekiön kunnassa. 3. Koko: ~ 10 km x 12 km alue Suomen puolella, jatkuu etelän puolella Ruotsiin. 4. Kontaktit: Ei todennettu maastossa huonojen paljastumaolosuhteiden vuoksi. 5. Kuvaus: Ikänsä puolesta Haaparanta-sarjaan kuuluvia heikosti tai voimakkaammin suuntautuneita granitoideja. 6. Litologia: GTK:n tietokantojen havaintotietojen kuvausten perusteella Vääräkkävuoman granodioriitit ovat keski-karkearakeisia, punertavanharmaita granitoideja, joiden asu vaihtelee miltei suuntautumattomasta gneissiraitaiseen. Päämineraaleja ovat kalimaasälpä, kvartsi,

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 34 plagioklaasi ja tummina mineraaleina biotiitti ja paikoin sarvivälke. Kenttähavaintotietojen perusteella kivilajiyksikön mineraalikoostumus vaihtelee graniitista syeniittiin, mutta ikänäytteen A2412 koostumus on granodioriittinen. 7. Kemismi: Ei analyyseja. 8. Ikä: 1882±6 Ma (Lauri ym. (in prep.). 9. Tyyppipaikat: A2412 (ikänäyte), Vääräkkävuoma, gneissimäinen granodioriitti (X = 7603688, Y = 318541). 10. Viitteet: Lauri ym. (in prep.). 4.5 Vähäkurkkion graniitti (21133601) 1. Sijainti: Graniitit ja pegmatiitit Lätäsenon alueella ja sen itäpuolella. 2. Nimen alkuperä: Paikannimi Enontekiön kunnassa. 3. Koko: Useita pienialaisia juonia ja intruusioita. 4. Kontaktit: Intrusiiviset. 5. Kuvaus: Käsivarren alueen nuorimmat graniitit ja pegmatiitit, jotka leikkaavat kaikkia muita kivilajeja. 6. Litologia: Mineraalikoostumukseltaan graniittisia juonia ja pieniä intruusioita, jotka ovat raekooltaan usein pegmatiittista ja paikoin kirjomaasälpää (Kuva 23). Rinnastuvat Ruotsin Linagraniitteihin (Graniitti-pegmatiittiassosiaatio, Bergman ym. 2001). 7. Kemismi: Ei dataa. 8. Ikä: 1760±8 Ma (Vähäkurkkio), 1796±6 Ma (Kaarejoki, SWE), Lauri ym. (in prep.). 9. Tyyppipaikat: STB991006 (ikänäyte), pegmatiitti, Kaarejoki, Ruotsi (SWEREF N = 7604759, E = 801612). 10. Viitteet: Bergman ym. (2001), Lauri ym. (in prep.).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 35 Kuva 23. Vähäkurkkion graniittiin rinnastettava Lina-tyypin graniittinen pegmatiitti, jossa on havaittavissa kirjomaasälpätekstuuria, Kaarejoki, Ruotsi (STB991006).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Yksikkökuvausraportti 36 5 MUUT YKSIKÖT 5.1 Raiseatnu-kompleksi (21133701) 1. Sijainti: Lätäsenon koillispuolella jatkuen Norjaan. 2. Nimen alkuperä: Rinnastus Norjan Raisædno-kompleksiin (Fareth ym. 1977, Krill ym. 1985, Bingen in prep.). 3. Koko: ~ 20 km x 30 km. 4. Kontaktit: Ei tietoa. 5. Kuvaus: Aiemmin arkeeisena pidetty, mutta iältään ilmeisesti proterotsooinen gneissikompleksi. 6. Litologia: Migmatiittiutuneita ortogneissejä, joiden joukossa on vähäisempiä määriä kvartsiittia, amfiboliittia ja kalkkisilikaattigneissejä. 7. Kemismi: Ei dataa. 8. Ikä: 1864-1827 Ma, perittyä arkeeista zirkonia (Bernard Bingen, pers. comm. 2015). 9. Tyyppipaikat: Ei tiedossa. 10. Viitteet: Fareth ym. (1977), Krill ym. (1985), Bingen (in prep.). 5.2 Salmivaaran mafiset ja felsiset metavulkaniitit (13509903) 1. Sijainti: Kilpisjärven Salmivaara ja sen ympäristö. 2. Nimen alkuperä: Paikannimi Enontekiön kunnassa. 3. Koko: 4 km x 6 km. 4. Kontaktit: Metavulkaniittien muodostaman vyöhykkeen itäkontakti granodioriittia vastaan vähittäinen, muista kontakteista ei tietoa (Lehtovaara 1995). Kuvaus: Valtaosin emäksisiä metavulkaniitteja/amfiboliitteja, joiden reunoilla pieniä alueita intermediäärisiä ja happamia metavulkaniitteja. Keskellä Salmivaaraa esiintyy myös kiilleliuskeita (Halonen 1988; Lehtovaara 1995). Salmivaaran alueen metavulkaniitit kuuluvat Rommaenokompleksiin ja muodostaa oman, mahdollisesti Ropi-sviittiin korreloitavissa olevan yksikön. Vähäisistä tutkimuksista johtuen aluetta ei ole otettu stratigrafisen luokittelun kohteeksi tässä raportissa.