HARTOLAN YHTENÄISKOULUN KRIISISUUNNITELMA
TÄRKEÄT PUHELINNUMEROT: YLEINEN HÄTÄNUMERO 112 SAIRAANKULJETUS PALOHÄLYTYS POLIISI TAKSI 03-7161 201 TERVEYSKESKUS 03-8194 302 TERVEYDENHOITAJA 044-7432 407 PSYKOLOGI 044-7297 345 puhelinaika ma-pe 11.30-12.00 KESKUSSAIRAALA 03-81911 (vaihde) MYRKYTYSTIETOKESKUS 09-471977 SOSIAALITOIMISTO 050-5969 727 SEURAKUNTA 03-8763 00 KUNNAN KRIISIRYHMÄ 03-8194 302
KOULUN KRIISIRYHMÄ Rehtori Irja Niilahti 044-7432 270 Apulaisjohtaja Tiina Kotila-Paaso 044-7432 369 Erityisopettaja Marketta Husu 044-7432 285 Terveydenhoitaja Katri Röksä 044-7432 407 Psykologi Susan Toivonen 03-7297 345 Kuraattori Tuija Kajasrinne 044-7297 710
HÄTÄENSIAPUOHJEET Ensiapuohjeet löytyvät SPR:n kirjasta. Koulun pohjakaava ja poistumistiet löytyvät Turvallisuuskansiosta. TOIMINTAMALLEJA ÄKILLISISSÄ KRIISITILANTEISSA Tiedottamisen koulusta ulospäin hoitaa vain rehtori tai hänen sijaisensa. Onnettomuus tai tapaturma Arvioi mitä tapahtunut ja minkälaista apua tarvitaan. Tarvittaessa soita terveydenhoitaja tai 112. Ilmoita rehtorille ja mahdollisesti muille avun saannista ja saaduista ohjeista. Kirjaa Tapaturmasta ilmoitus ja toimita se rehtorille. Oppilaan vakava sairaus Pyritään saamaan lupa kertoa luokan oppilaille ja muulle henkilökunnalle ja oppilaiden vanhemmille (perustele kertomisen edut: huhut, epätietoisuus) ja tarjotaan mahdollisuus oppilaan huoltajille tulla kertomaan asiasta koululle. Sovi huoltajien kanssa, mitä kerrotaan oppilaille, oppilaan omaa mielipidettä on kunnioitettava. Vanhemmat ja / tai terveydenhoitaja antavat toimintaohjeet sairauskohtauksen varalta (kts. ensiapuohjeet) Väkivalta tai sen uhka Akuutissa tilanteessa toimi pelastussuunnitelman ohjeiden mukaan. tarvittaessa soita poliisi ja mahdollisesti ambulanssi sekä ilmoita koulun johtajalle. Vanhemmille ilmoitetaan tapahtuneesta. Tarvittaessa hankitaan lääkärintodistus ja tehdään rikosilmoitus tai lastensuojeluilmoitus. Asia käsitellään tarvittaessa oppilaiden kanssa jälkikäteen. Tulipalo tai säteilyuhka Toimitaan pelastussuunnitelman mukaan.
Oppilaan kuolema Jos kuolema tapahtunut koulussa tai koulumatkalla, koulun johtaja on yhteydessä poliisiin tai lääkäriin, joiden tehtävänä on viestin vieminen omaisille. Tämän jälkeen koulun johtaja on yhteydessä oppilaan kotiin. o huoltajan kanssa sovitaan tiedottamisesta o henkilökuntaa tiedotetaan ennen oppilaita o tilannekohtaisesti harkitaan kerrotaanko koko koululle yhteisesti vai kukin opettaja omalle luokalleen (kuolemasta on lupa kertoa oppilaille, kuolintavasta vanhempien suostumuksella) o koteihin tiedotetaan asiasta o tarvittaessa vanhempainilta tapahtuneen jälkeen Surun käsittelyä helpottavia rituaaleja: o lippu puolisalkoon o muistetaan kuollutta lasta / nuorta kirjein, runoin ja piirustuksin o asetetaan hänen pulpetilleen palava kynttilä, kukkia tai valokuva (pulpetti säilytetään lukuvuoden loppuun) -> surulaatikko o jos kuolema tapahtuu loman aikana, koulussa järjestetään jälkikäteen muistotilaisuus o järjestetään oppilaille mahdollisuus keskustella kriisiryhmän jäsenten kanssa o opettajan on syytä seurata oppilaiden toipumista ja mahdollista tuen tarvetta o koulun johtaja sopii omaisten kanssa osallistumisesta hautajaisiin. Opettajan tai työntekijän kuolema Rehtori on yhteydessä kuolleen omaisiin. Rehtori tiedottaa henkilökunnalle. Koulun johtaja tai kriisiryhmän jäsen kertoo kuolleen opettajan luokalle tapahtuneesta. Muille luokille asian kertoo oma opettaja tai joku kriisiryhmän jäsenistä. Koulussa pidetään muistotilaisuus. Kodeille tiedotetaan kirjeitse tai vanhempainillassa ja koulu lähettää omaisille adressin tai kukkia. Rehtori sopii omaisten kanssa osallistumisesta hautajaisiin. Pommiuhka Toimitaan pelastussuunnitelman mukaan. Jälkikäteen järjestetään mahdollisuus keskusteluapuun. Tarvittaessa järjestetään vanhempainilta tapahtuneen jälkeen.
Itsemurha Jos itsemurha tapahtuu koulupäivän aikana, huolehditaan etteivät oppilaat pääse paikalle tai poistuvat sieltä heti. Kutsutaan ambulanssi, poliisi ja koulun kriisiryhmä. Suruviestin kotiin vie poliisi tai lääkäri. Tämän jälkeen koulun johtaja on yhteydessä kotiin. Koulun johtaja sopii vanhempien kanssa koulun toiminpiteistä. Tieto ensin työntekijöille, jotka sopivat kriisiryhmän kanssa mitä ja miten oppilaille kerrotaan asiasta. Syytä järjestää psykologinen jälkipuintitilaisuus. Muistotilaisuusrituaalit, omaisten muistaminen ja hautajaisiin osallistuminen toteutetaan kuten yleensä kuolemantapausten yhteydessä. Itsemurhaa on syytä käsitellä oppilaiden kanssa, koska sillä on havaittu mallivaikutusta muihin. Itsemurhan uhka Jos oppilas uhkaa itsemurhalla: o puhu oppilaan kanssa o älä jätä oppilasta yksin o tarjoudu pohtimaan yhdessä ongelmaa, älä yritä ratkaista sitä, kuuntele, älä tuomitse, älä vähättele o ota yhteys kotiin oppilaan vanhempiin ja johonkin kriisiryhmän jäseneen JÄRKYTTYNYTTÄ LASTA EI SAA JÄTTÄÄ YKSIN!
TAUSTATIETOA KRIISEISTÄ JA HENKISESTÄ TUESTA 1. RATKAISEMATON KEHITYSKRIISI Lapsen kasvua ja kehitystä vakavasti lukkiuttava tilanne, jossa lapsi ei ole kyennyt ratkaisemaan omaan kehitykseensä kuuluvaa mielen sisäistä kasvukriisiä ikätasoisesti vaan etsii ratkaisua psyykkisin oirein. Esim. itsemurhayritykset, hallitsematon väkivaltainen käytös ja voimakas emotionaalinen oireilu, johon liittyy hengenvaara. Taustalla on usein lapsuuden traumoja ja lapsen kriittisiin kehitysvaiheisiin ajoittuvia elämänmuutoksia, jotka ovat jääneet huomiotta. 2. TRAUMAATTINEN KRIISI Äkillinen, odottamattomalla tavalla lapsen psyykkistä ja/ tai fyysistä turvallisuutta, olemassaoloa ja hyvinvointia uhkaava tapahtuma tai teko. Esim. lapsen fyysinen ja seksuaalinen pahoinpitely, vahingoittuminen onnettomuuksissa, oma sairastuminen elämää uhkaavaan sairauteen, traumaattiset menetykset kuten vanhemman kuolema tai vanhemman vakava sairastuminen. 3. ELÄMÄNMUUTOSKRIISI Elämänmuutoksesta johtuva, ennakoitavissa oleva elämäntilanne, joka vaatii valmistautumista ja sopeutumista. Esim. avioerotilanteet ja perheen muutot koulun ja toveripiirin vaihtoineen. Avioerotilanteissa vaikeat huolto- ja tapaamisoikeusriidat. Lapset ovat erityisen haavoittuvaisia kriiseissä, koska lapsen psyykkiset puolustusmekanismit ovat kehittymättömät lapsella on vain vähäinen määrä aikaisempia kokemuksia, joihin nojata lapsen elämässä on suuri mahdollisuus kriisien päällekkäisyyteen lapsi on fyysisesti, psyykkisesti ja emotionaalisesti riippuvainen vanhemmistaan lapsi on lojaali ja pyrkii tasapuolisuuteen suhteessa vanhempiinsa lapsen luontainen tarve auttaa vanhempaa vaikeissa tilanteissa johtaa lapsen helposti aikuista auttavaan rooliin
TRAUMAATTISEN KRIISIN VAIHEET 1. Sokkivaihe saattaa kestää muutamasta tunnista muutamaan vuorokauteen. Tällöin ihminen ei kykene käsittämään tapahtunutta, hän voi jopa kieltää sen. Ihminen voi käyttäytyä poikkeavasti tai tilanteeseen sopimattomasti, esimerkiksi kylmän rauhallisesti tai raivoisasti, sekavasti. Hän ei ehkä jälkeenpäin muista tapahtumia tai annettuja ohjeita. 2. Reaktiovaihe voi olla muutaman viikon tai kuukauden mittainen. Ihminen yrittää saada käsitystä tapahtuneesta: miksi ja miten kaikki tapahtui. Henkiset puolustuskeinot alkavat toimia paremmin ja tapahtuman kieltäminen vähenee. Tässä vaiheessa voi ilmetä erilaisia ruumiillisia oireita, ahdistuneisuutta, masennusoireita, univaikeuksia, vihamielisyyttä (mm. toisten syyttämistä), tunteiden peittämistä tai näennäistä tilanteen hallintaa. 3. Käsittelyvaihe kestää muutamista kuukausista vuoteen. Tällöin tapahtunut hyväksytään, siihen ja menneeseen elämäntilanteeseen keskittyminen vähenee ja oireet ja tuntemukset vähenevät. Toipumisen edetessä psyykkiset ja fyysiset oireet poistuvat ja mieliala kohenee. Mikäli ihminen ei saa trauman käsittelyyn tarvitsemaansa tukea, seurauksena voi olla ns. posttraumaattinen stressihäiriö, joka heikentää toimintakykyä ja elämisen laatua. Se voi ilmetä mm. unettomuutena, painajaisunina, masennuksena, psykosomaattisina oireina, oppimisvaikeuksina, jopa työkyvyttömyytenä. Tällöin tarvitaan ammattiauttajan apua. 4. Uudelleen suuntautumisen vaiheessa tapahtuu lopullinen toipuminen. Ihminen on kyennyt käsittelemään tapahtuneen siten, että se ei enää rajoita elämää. Kukaan ei ole kriisin jälkeen ennallaan, mutta parhaassa tapauksessa ihminen on vahvempi ja paremmin valmistautunut kohtaamaan vastoinkäymisiä. Välitön selviytymisen tuki Ihmisten selviytymistä traumaattisessa tilanteessa helpottavat seuraavat seikat: rauhoittava, turvallisuutta luova ilmapiiri myötäeläminen ja huolenpito reaktioiden ymmärtäminen ja hyväksyminen uhrien kertomuksen kuunteleminen tyhjien sanojen ja lupausten välttäminen levollinen läsnäolo, se ettei jää yksin avoin ja rehellinen tieto tapahtuneesta tietojen pitäminen ajan tasalla. Psykologinen jälkipuinti järjestetään aina kolmen vuorokauden sisällä traumaattisesta tapahtumasta. Ensimmäisen kolmen vuorokauden aikana ihminen on avoin tapahtuman käsittelylle, sen jälkeen psyykkiset puolustuskeinot voivat estää asian käsittelyä. Jälkipuinnin vetävät siihen koulutetut työntekijät. Jälkipuinnin tarkoituksena on tukea normaalin surutyön käynnistymistä ja estää posttraumaattisen stressihäiriön syntyminen. Jälkipuinnissa annetaan tietoa tapahtumien kulusta, jotteivät mielikuvitus tai huhut paikkaisi aukkoja. Jälkipuinti antaa mahdollisuuden jäsentää
osallistujien ajatuksia ja tunteita. Siellä annetaan tietoa mahdollisista jälkireaktioista ja avunsaantipaikoista sekä kartoitetaan avun tarvetta. Purkukokous (defusing) järjestetään traumaattisissa tilanteissa auttajina toimiville. Se tarjoaa mahdollisuuden keskustella välittömästi tapahtuneesta ja purkaa kokemuksia. Kriisiryhmä voi järjestää itselleen purkukokouksen ilman ulkopuolistakin vetäjää. Rituaaleilla on tärkeä merkitys surun käsittelyssä. Muistotilaisuus, hautajaiset, kuvat, kynttilät, kirjeen kirjoittaminen tai piirtäminen auttavat surun työstämistä. Myöhempi tuen tarve Ihmisten myöhempi tuen tarve on yksilöllinen ja siihen vaikuttaa traumaattisen tapahtuman luonne. Suru lähimmäisen kuolemasta ei häviä muutamassa kuukaudessa, ei ehkä koskaan, siksi surulle ja toipumiselle on annettavaa aikaa. Joillakin oppilailla tai opiskelijoilla voi olla tarve keskustella ja työstää asioita useaan kertaan, jolloin oppilashuollon henkilöstö voi järjestää heille yksilöllisiä tai ryhmätapaamisia. Erityisen traumaattisen tilanteen jälkeen lapsi tai nuori voi olla myös traumaterapian tarpeessa, jolloin hänet tulee ohjata mielenterveyspalveluihin. Myös koulun työntekijöillä voi olla myöhempää tuen tarvetta. TOIMENPITEET KRIISIVALMIUDEN YLLÄPITÄMISEKSI Kriisisuunnitelma tarkistetaan vuosittain oppilashuoltoryhmän / kriisiryhmän toimesta. Tarkistettu suunnitelma käydään läpi opettajankokouksessa sekä kerrotaan siitä vanhempainillassa. Uusille työntekijöille esitellään kriisisuunnitelma ja velvoitetaan tutustumaan siihen.
KIRJALLISUUTTA Ayalon, Ofra. 1995. Selviydyn. Yhteisön tuki ja selviytyminen. Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Suomen Punainen Risti ja Suomen Mielenterveysseura. Dyregrov, Atle. 1993. Lapsen suru. Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Suomen Punainen Risti ja Suomen Mielenterveysseura. Gummerus Kirjapaino Oy. Dyregrov, Atle. 1994. Katastrofipsykologian perusteet. Vastapaino. Dyregrov, Atle. 1994. Beredskap för skolan. Rädda Barnen. Dyregrov, Atle, Raundalen Magne. 1997. Sureva lapsi ja koulu. Vastapaino. Elämä ilman pelkoa. Keinoja kouluille puuttua pari- ja lähisuhdeväkivaltaan. 2002. Stakes/Naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyprojekti. Oy Kotkan Kirjapaino Ab. Helenius, Eeva, Rautava, Marie ja Tuovine, Riitta. Eväitä elämään. Keinoja nuorten elämäntaitojen vahvistamiseksi. WSOY 1998. Kouluterveydenhuolto 2002. Opas kouluterveydenhuollolle, peruskouluille ja kunnille. Stakesin Oppaita 51/2002. Koulun kriisitoimintamalli tukiaineisto peruskoulujen, lukioiden ja ammattioppilaitosten kriisityön kehittämiseen. Stakesin Aiheita 43/1997. Oppaan voi tilata Stakesista maksutta osoitteesta: marie.rautava@stakes.fi. Olweus, Dan. 1992. Kiusaaminen koulussa. Otava. Keuruu. Penttilä, Eeva. 1994. Turvallinen koulu. WSOY. Salmivalli, Christina. 1999. Koulukiusaaminen ryhmäilmiönä. Gaudeamus. Salmivalli, Christina. 2003. Koulukiusaamiseen puuttuminen. Kohti tehokkaita toimintamalleja. PS-Kustannus. Taskinen, Sirpa (toim.). Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn selvittäminen. Asiantuntijaryhmän suositukset sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle. Stakesin Oppaita 55/2003. Turvatyöryhmän muistio. Opetusministeriön työryhmien muistioita 20/2000. Opetusministeriö. (Tulostettavissa: www.minedu.fi/julkaisut) Opetushallituksen kriisiaineisto http://www.oph.fi/kriisiaineisto