NUOREN TENSIOPÄÄNSÄRKY JA MIGREENI

NUOREN TENSIOPÄÄNSÄRKY JA MIGREENI Opas päänsärkyä sairastaville nuorille ja heidän läheisilleen Elina Kuisma ja Riikka Dahlbacka Opinnäytetyö, syksy 2008 Diakonia-ammattikorkeakoulu Diak Etelä, Helsinki Hoitotyön koulutusohjelma Diakonisen hoitotyön suuntautumisvaihtoehto Sairaanhoitaja (AMK) + Diakonissan virkakelpoisuus

TIIVISTELMÄ Kuisma, Elina ja Dahlbacka, Riikka. Nuoren tensiopäänsärky ja migreeni Opas päänsärkyä sairastaville nuorille ja heidän läheisilleen. Helsinki, syksy 2008, 53 s., 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki: Hoitotyön koulutusohjelma, Diakonisenhoitotyön suuntautumisvaihtoehto, sairaanhoitaja (AMK) + diakonissan virkakelpoisuus. Opinnäytetyö koostui tuotoksesta eli oppaasta sekä siihen liittyvästä kirjallisesta raportista. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa nuorille ja heidän läheisilleen opas tensiopäänsärystä ja migreenistä sekä näiden ennaltaehkäisystä ja hoidosta. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä nuorten tietämystä päänsäryn ennaltaehkäisyssä ja sitä kautta parantaa heidän elämänlaatuaan. Opinnäyte toteutettiin yhteistyössä Suomen Migreeniyhdistyksen kanssa osana kolmivuotista Lasten päänsärky projektia. Projektin tavoitteena oli vähentää lasten päänsärystä aiheutuvia fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia haittoja. Tarkoituksena oli lisätä lasten, nuorten ja heidän omaistensa sekä ammattilaisten tietämystä päänsärkyjen ennaltaehkäisystä ja uusista hoitosuosituksista. Idea oppaalle saatiin opinnäytetyötorilta, jossa Suomen Migreeniyhdistyksestä oli henkilö mainostamassa aihetta. Oppaan valmistamiseen kului aikaa lähes kaksi vuotta, josta vuosi kului suunnitteluun ja tiedonhankkimiseen. Puoli vuotta kului oppaan hiomiseen sähköiseen muotoon. Oppaasta kerättiin palautetta arviointikyselyllä testiryhmältä, joka koostui 29 Suomen Migreeniyhdistyksen jäsenestä. Vastauksia saatiin 14 jäseneltä. Oppaan jatkohaasteena olisi olla nuorten haastatteleminen, jossa pyritään selvittämään, onko oppaasta ollut hyötyä elämänlaadun kohentamisessa. Jatkohaasteena voisi olla myös sen markkinointi esimerkiksi terveysalan ammattilaisille työ- tai apuvälineeksi työssään. Asiasanat: päänsärky, migreeni, nuoret, tuotos, terveyden edistäminen

ABSTRACT Kuisma, Elina and Dahlbacka, Riikka. Tension headache and migraine. 53 p., 3 appendices. Language: Finnish. Helsinki, Autumn 2008. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Nursing, Option in Diaconal Nursing. Degree: Nurse. Our thesis is a part of the Children s Headache project organised by Finnish Migraine Association. The purpose of the Children s Headache project is to promote early detection of children s headache and to prevent the mental and social hazards caused by headaches. The objective of the project was to increase information on headaches among children, adolescents and their relatives as well as health care professionals dealing with tension headaches and migraine. The project focuses on producing material regarding children s headache. Our thesis consists of a literature section and a guidebook. The aim of our thesis was to produce a guidebook about tension headache and migraine among adolescents. The guidebook gives information on the prevalence, causes and general symptoms of tension headache and migraine, as well as on their diagnostics and treatment. The theoretical framework consists of health promotion and communication in medicine. The data was collected by sending an evaluation questionnaire to 29 members of the Finnish Migraine Association out of which 14 responded. As a result, the preliminary test readings showed that the guidebook gives extensive information about tension headache and migraine, their causes, general symptoms and treatment. Further development regarding our product would be marketing it to health care professionals as an aid for dealing with patients with headaches. Key words: tension headache, migraine, adolescents, health promotion, communication in medicine.

SISÄLLYS 1 JOHDANTO...6 2 NUORTEN TERVEYS JA SEN EDISTÄMINEN...7 2.1 Terveyden määritelmä...7 2.2 Nuoruus elämänvaiheena...7 2.3 Nuorten terveyshaasteet...8 2.4 Nuorten terveyserot...10 2.5 Terveyden edistäminen...11 2.6 Terveyden edistäminen seurakunnissa...12 3 TENSIOPÄÄNSÄRKY...13 3.1 Tensiopäänsäryn syitä...13 3.2 Tensiopäänsärkykohtaus...14 3.3 Tensiopäänsäryn toteaminen...15 3.4 Tensiopäänsäryn ehkäisy...15 3.4.1 Työergonomia...16 3.4.2 Rentoutuminen...16 3.4.3 Uni...16 3.5 Tensiopäänsäryn hoito...17 3.5.1 Hieronta...17 3.5.2 Liikunta...17 3.5.3 Oppimisterapeuttiset menetelmät...18 3.5.4 Fysikaalinen hoito...18 3.5.5 Lääkehoito...18 4 MIGREENI...19 4.1 Migreenin ennakko-oireet...20 4.2 Migreenin esioireet, eli auraoireet...20 4.3 Migreenin toteaminen...21 4.4 Migreeniärsykkeet ja kohtausten ennaltaehkäisy...22 4.4.1 Stressinhallinta...22 4.4.2 Ruoka-aine migreeniärsykkeenä...23 4.5 Migreenikohtauksen hoito...24

5 TERVEYSVIESTINTÄ...25 5.1 Terveysviestinnän välineet...26 5.2 Vaikuttavuus...27 5.3 Kohdentaminen...28 5.4 Yhteistyö...29 5.5 Hyvän terveysaineiston laatukriteerit...29 6 PRODUKTION TARKOITUS JA TAVOITTEET...30 7 PRODUKTION TUOTTAMINEN JA ARVIOINTI...31 7.1 Suomen Migreeniyhdistys...31 7.1.1 Lasten päänsärky projekti...32 7.2 Produktion suunnittelu...32 7.3 Produktion valmistus...33 7.4 Produktion kokeilu ja arviointi...34 7.4.1 Arviointikysely ja palaute...34 7.4.2 Oma arvio...36 7.5 Arvioinnin perusteella tehdyt muutokset...37 7.6 Markkinointi...37 8 POHDINTA...38 8.1 Eettisyys...38 8.2 Luotettavuus...39 8.3 Produktion merkitys...41 8.4 Prosessin pohdinta...42 8.5 Oma ammatillinen kasvu...45 8.6 Jatkohaasteet oppaan kehittämiselle...46 LÄHTEET...47 LIITTEET...51 Liite 1: Arviointikysely...51 Liite 2: Ensimmäinen saatekirje...52 Liite 3: Toinen saatekirje...53

1 JOHDANTO Päänsäryt ovat kivuliaita, toimintakykyä lamauttavia sairauksia, jotka kestävät usein läpi koko elämän. Päänsärkyihin on olemassa tehokkaita hoitoja, mutta ne eivät usein tavoita ihmisiä, jotka niitä tarvitsisivat. (Suomen Migreeniyhdistys 2007.) Päänsärkypotilaat tarvitsevat lisää tietoa osatakseen hakea apua ongelmiinsa (Hölttä 1999). Päänsärkypotilaiden aseman helpottamiseksi tietoa on annettava myös potilaiden läheisille ja työtovereille, jotta he ymmärtäisivät päänsärkysairauksien invalidisoivan luonteen. Opinnäytetyömme on Suomen Migreeniyhdistys ry:n Lasten päänsärky projektiin tilaama produktio. Tarkoituksemme on tuottaa opaslehtinen migreeniä tai tensiopäänsärkyä sairastaville 12 16-vuotiaille nuorille ja heidän läheisilleen. Opaslehtinen toimii materiaalina, jonka avulla pyritään lisäämään migreeniä ja tensiopäänsärkyä sairastavien nuorten, sekä heidän omaistensa tietämystä päänsäryistä, niiden ennaltaehkäisystä ja hoitosuositusten mukaisesta hoidosta. Lasten ja nuorten eri päänsärkytyypit ovat yleistymässä vauhdilla. Koulunsa aloittavista noin 10 prosentilla on toistuvia päänsärkyjä. Lapsista migreeniä sairastaa noin 3 6 prosenttia ja varsinkin nuorten tyttöjen keskuudessa luku on suurempi. (Suomen Migreeniyhdistys 2007.) Taiwanilaisen tutkimuksen mukaan jatkuvista pääkivuista ja varsinkin migreenistä kärsivät 12 15-vuotiaat sairastavat usein myös masennusta, ahdistusta ja muita mielenterveys häiriöitä (Shuu-Jiun, Kai-Dih, Jong-Ling & Shiang-Ru 2007, 1468 1473.). Tekemämme opas on aiheellinen, jotta nuoret ja heidän läheisensä saavat tietoa sairaudesta ja sen ennalta ehkäisyssä. Jos päänsärky on hyvin hallinnassa, voidaan mahdollisesti parantaa elämänlaatua.

7 2 NUORTEN TERVEYS JA SEN EDISTÄMINEN 2.1 Terveyden määritelmä Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee ihmisen biopsykososiaaliseksi kokonaisuudeksi. Usein määritelmään lisätään vielä ihmisen spirituaalinen ulottuvuus, kuten Parviainen ja Pelkonen (1998) tekevät artikkelissaan Uskonnollisuus hoitotyön arjessa: siinä todetaan ihmisen olevan biopsykososiaalisspirituaalinen kokonaisuus; ihmisellä on siis fyysisen, psyykkisen, hengellisen ja sosiaalisen toimintakyvyn mukanaan tuomia voimavaroja ja toisaalta myös tarpeita. Sairauden, huono-osaisuuden tai koettujen oireiden takia toimintakyky voi alentua ja siten myös voimavarat vähetä. (Parviainen & Pelkonen 1998, 46.) Määrittelijästä riippuen on terveyttä pidetty ominaisuutena, voimavarana, ihannetilana tai kykynä toimia ja työskennellä. Terveys ei ole vain sairauden puuttumista, vaan myös henkilön kykyä selviytyä sosiaalisista rooleistaan. Nykyään vallalla olevan käsityksen mukaan terveyttä ei kannata pitää elämisen tavoitteena, tärkeämpää on olla tyytyväinen omaan tilanteeseensa. Kokemus terveydestä on subjektiivinen. (Vertio 1992, 7.) Päänsärkyjä sairastava voi tuntea itsensä päänsärkykohtausten välillä täysin terveeksi. Toisaalta seuraavan päänsärkykohtauksen pelko voi saada päänsärkyjä sairastavan tuntemaan itsensä sairaaksi silloinkin, kun päätä ei särje. 2.2 Nuoruus elämänvaiheena Nuoruus määritellään elämänvaiheeksi, jolloin tapahtuu lapsen vähittäinen irrottautuminen lapsuudesta ja oman persoonallisen aikuisuuden löytäminen. Nuoruus on siis sekä yksilöitymis- että eriytymisprosessi, jolloin yksilö hakee paikkaansa yhteiskunnassa ja sosiaalisessa ympäristössä. Nuoruutta elämänvai-

8 heena kuvaa voimakas muutos, joka tapahtuu yksilön elinpiirissä, ruumiissa ja mielessä. Nuoruudessa yksilö kehittyy omaa persoonallista aikuista minäänsä kohti. (Rantanen 2000, 34.) Nuoruus voidaan jaotella kolmeen eri ikäkauteen. Varhaisnuoruus sijoittuu ikävuosiin 11 14, jolloin yksilö käsittelee muuttuvaa suhdetta omaan kehoonsa. Toinen ikäkausi on 15 18 vuoden iässä, jolloin yksilö prosessoi muuttuvaa suhdetta omiin vanhempiinsa. Jälkivaihe sijoittuu ikävuosiin 19 22, jolloin muotoutuu lopullinen aikuinen ja ehyt persoonallisuus. Hormonitoiminnan aktivoitumisen aiheuttamat ruumiinmuutokset aiheuttavat nuoressa hämmennystä, koska aiempi ruumiinkuva häviää. (Rantanen 2000, 34 35.) 2.3 Nuorten terveyshaasteet Lasten ja nuorten ympäristössä ja perheiden elämässä on tapahtunut suuria muutoksia viime vuosikymmeninä. Muuttoliike on muokannut ja harventanut perheiden sosiaalisia verkostoja, sähköiset viestimet vallanneet kasvavan osan ihmisten arjesta ja ajasta ja aikuisten päihteiden käyttö ja mielenterveyden ongelmat ovat lisääntyneet. Vaikka kuolleisuuslukuja tarkastelemalla lasten ja nuorten terveys on parantunut, esiintyy nuorten parissa myös paljon erilaista oireilua ja ongelmia. (Saarinen 2007.) Kouluterveyskyselyn mukaan noin 30 prosentilla nuorista esiintyy viikoittain stressioireita, kuten niska- ja hartiakipua sekä päänsärkyä. Väsymystä esiintyy päivittäin 16 prosentilla nuorista, keskivaikeaa tai vaikeaa masennusta 13 prosentilla ja koulu-uupumusta 12 prosentilla nuorista. (Luopa, Pietikäinen & Jokela 2008, 24.) Osalle oireista voidaan löytää juuri tätä oiretta tai sen lisääntymistä väestössä selittäviä tekijöitä. Stressioireet ovat kuitenkin usein merkki yleisestä pahoinvoinnista, johon liittyy muita terveyden häiriöitä ja epäonnistumisen kokemuksia eri elämänalueilla. Nuorten niska-, hartia- ja alaselkäoireiden lisääntymisen taustalla keskeisenä selittäjänä on todennäköisesti staattisissa asennoissa vietetyn ajan piteneminen. Tähän ovat vaikuttaneet välitunti- ja tuntijär-

9 jestelyt, liikuntatuntien ja liikkumisen vähentyminen ja tietokoneiden ja muun informaatio- ja kommunikaatioteknologian lisääntynyt käyttö. (Rimpelä 2005.) Suomalaiset nuoret raportoivat väsymystä muita eurooppalaisia enemmän. Lisääntyneen väsymyksen selityksiä ovat todennäköisesti myöhäisempi nukkumaanmenoaika ja siitä aiheutuva yöunen lyheneminen, koulutyön muutokset, esimerkiksi kurssimuotoinen opetus, tauotus ja liikunnan määrän vähentyminen, sekä yleiset nuorten pahoinvointia selittävät yhteiskunnalliset syyt. Väsymys lisää vaikeuksia selvitä koulutyöstä ja aiheuttaa muita stressioireita, kuten jännittyneisyyttä, hermostuneisuutta tai päänsärkyä. Väsymys voi olla merkki liian suuresta koulutyömäärästä tai puutteellisista fyysisistä työskentelyolosuhteista. Huonosti ilmastoidut koululuokat ja suuret luokka- ja ryhmäkoot ovat yksi tärkeä taustatekijä. Oireita voi lisätä myös koulurakennusten kosteusvaurioista johtuva home. (Rimpelä 2005.) Stressi on oleellinen päänsärkyyn yhteydessä oleva tekijä. Kiireinen elämänrytmi, koulunkäynnin ongelmat, vaikeudet kaveripiirissä, turvattomuus ja usein myös piilevä masennus voivat kanavoitua päänsärkyoireeksi. Myös elämäntyyli voi vaikuttaa, esimerkiksi epäsäännöllinen ruokailu, valvominen, tupakointi, alkoholinkäyttö ja meluisa ympäristö lisäävät päänsäryn esiintymistä. Päänsäryn taustalla voi piillä myös masennusta, johon täytyy puuttua. (Valtonen 2004.) Jännitystyyppinen päänsärky kuuluu psyykkisiin, toiminnallisiin päänsärkyihin ja on toiseksi yleisin lasten päänsäryn aiheuttaja. Perheen ongelmat tai liian useat harrastukset edesauttavat jännityspäänsäryn syntymistä, psyykkisesti ja fyysisesti turvallinen kasvuympäristö ehkäisee sitä. Lapsella esiintyy eniten jännityspäänsärkyä seitsemän vuoden iässä, kun hän aloittaa koulun, ja 13-vuotiaana yläkouluun siirtyessä. Lapsi saattaa myös ilmaista masennustaan päänsäryn oirein. (Sillanpää 1996, 410.)

10 2.4 Nuorten terveyserot Sosiaali- ja koulutusryhmien välisten terveyserojen ja syrjäytymisen perusta muodostuu jo kouluiässä. Syrjäytymisen, epäterveellisten elämäntapojen ja huonon koulumenestyksen noidankehä alkaa varhaisessa teini-iässä. Oppilaiden terveys on yhteydessä kouluarvosanoihin: huonot kouluarvosanat, huonoksi koettu terveydentila ja pitkäaikaissairaudet liittyvät toisiinsa. Tupakointi, alkoholin humalakäyttö ja huono hammashygienia liittyvät huonoon koulumenestykseen. Huonon koulumenestyksen taustalla ovat usein oppimisvaikeudet. Oppimisvaikeuksia kokevat oireilevat sekä tupakoivat ja käyttävät alkoholia muita enemmän. Nuorten terveyskäyttäytyminen alkaa eriytyä viimeistään 6. 9. luokalla. (Rimpelä 2005.) Kouluterveyskysely on osoittanut jopa 2-kertaisia eroja eri koulujen oppilaiden kokemassa terveydessä ja lääkärin toteamissa pitkäaikaissairauksissa (Luopa ym. 2008, 24). Erot selittyvät vain osaksi oppilaiden perhetaustalla ja elämäntyylillä. Yhtä tärkeitä selittäviä tekijöitä näyttävät olevan koulun ilmapiiri ja työskentelyolosuhteet. Koulujen väliset erot viittaavat siihen, että nuorten stressioireisiin ja jaksamiseen voidaan vaikuttaa koulun työmenetelmillä ja kouluterveyden- ja oppilashuollon keinoilla. (Rimpelä 2005.) Perhe vaikuttaa voimakkaasti nuorten terveyteen ja terveyskäyttäytymiseen. Ydinperheessä (molemmat biologiset vanhemmat) asuminen suojaa lapsia ja nuoria terveysongelmilta ja terveysriskeiltä. Muuntyyppisten perheiden lapsilla terveysongelmat ovat suurempia. Perhe vaikuttaa myös opiskelu-uran valintaan. Alemmista sosiaaliryhmistä tulevat suuntautuvat keskimääräistä useammin lyhyille koulutusurille ja menestyvät koulussa keskimäärin heikommin. (Rimpelä 2005.)

11 2.5 Terveyden edistäminen Terveyden edistäminen on tavoitteellista ja välineellistä toimintaa ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin aikaansaamiseksi sekä sairauksien ehkäisemiseksi. Se perustuu ihmisarvon ja itsenäisyyden kunnioittamiseen, tarvelähtöisyyteen, oikeudenmukaisuuteen, kulttuurisidonnaisuuteen ja kestävän kehityksen arvoihin. Terveyden edistämiseen sisältyy promotiivisia ja preventiivisiä toimintamuotoja. (Savola & Koskinen-Ollonqvist 2005, 8, 39; Perttilä 2006, 12.) Promotiivisia toimintamuotoja ovat yhteisöterveydenhoito, organisaatioiden kehittäminen, terveellinen yhteiskuntapolitiikka, ympäristöterveydenhuolto sekä terveyden edistämisen ohjelmat, joihin myös Migreeniyhdistyksen Lasten päänsärky projekti lukeutuu. Preventiivisiä toimintamuotoja ovat terveyskasvatusohjelmat ja ehkäisevä terveydenhuolto (Savola & Koskinen-Ollonqvist 2005, 8). Terveyden edistämistoiminnan tuloksia ovat terveyttä suojaavien sisäisten ja ulkoisten tekijöiden vahvistuminen, elämäntapojen muutos terveellisempään suuntaan ja terveyspalvelujen kehittyminen. Tulokset, kuten terveelliset elämäntavat eivät vielä riitä, vaan toiminnan vaikutusten tulee näkyä yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan terveytenä sekä hyvinvointina siten, että terveys ja toimintakyky lisääntyvät, sairaudet ja terveysongelmat vähenevät ja terveyserot kaventuvat. (Savola & Koskinen-Ollonqvist 2005, 8, 39; Perttilä 2006, 12.) Tavoitteena on siis lisätä ihmisten mahdollisuuksia terveytensä hallintaan ja terveydentilansa parantamiseen (Vertio 1992, 22 23). Suomalaisen terveyspolitiikan pyrkimyksenä on edistää jokaisen yksilön ja koko väestön terveyttä ja hyvinvointia. Tarkoituksena on lisätä vuosia ja terveyttä elämään ja elämää vuosiin, eli paitsi pidentää elinaikaa, myös saada ihmiset tuntemaan itsensä terveiksi ja hyvinvoiviksi. Ihmisten tulisi tuntea selviytyvänsä hyvin arjen tilanteista ja kokea elämänsä antoisana. (Parviainen & Pelkonen 1998, 19.)

12 2.6 Terveyden edistäminen seurakunnissa Terveyden edistämisen käsite tekee paluuta seurakuntien diakoniatyöhön. Kirkot voidaan nähdä merkittäväksi terveyden edistämisen resurssiksi, joka on jäänyt ainakin pohjoismaisessa terveyden edistämispolitiikan tutkimusperinteessä syrjään. Uuden kansanterveyden aikakausi ja yhteisöllisyyden vaatimus antaa kirkoille mahdollisuuden palata terveyspolitiikan kentälle terveyttä edistävänä toimijana. (Tervonen-Concalves 2006, 28.) Väestön ikääntymisestä johtuvat julkiset menot alkavat selvästi kasvaa 2010- luvulla, jolloin kuntien mahdollisuuden tuottaa sosiaali- ja terveyspalveluja heikkenevät. Hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita pyritään vahvistamaan julkisen vallan ja kolmannen sektorin verkostoyhteistyöllä, johon myös diakoniatyö lukeutuu. (Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön strategia, 2002.) Seurakunnissa terveyttä voidaan edistää ryhmissä, leiritoiminnassa, diakoniavastaanotoilla sekä kotikäynneillä. Terveyttä edistetään keskustelemalla ja kuuntelemalla asiakasta sekä tukemalla yhteisöllisyyttä. Seurakunnissa ei tehdä sairaanhoidollisia toimenpiteitä. Neuvonta ja terveyden ylläpitäminen osana terveyden edistämistä ilmenee terveysneuvontana, ennaltaehkäisevänä terveydenhoitona ja sielunhoitona. Diakonissat myös mieltävät uupumuksen ja masennuksen ehkäisyn opettamisen asiakkaille terveyden edistämiseksi. Seurakuntien terveyden edistämisen tärkeimpiä työmenetelmiä ovat tiedon jakaminen, keskusteleminen ja kuunteleminen. (Hyvönen & Ranne 2006, 27 34.) Hyvösen ja Ranteen (2006, 26) tekemän opinnäytetyön mukaan diakonissat kokivat, että diakonissojen suorittama diakoninen hoitotyö on asiakkaan toimintakyvyn ylläpitämistä. Työmenetelminä tässä on asiakkaan neuvonta ja ohjaus.

13 3 TENSIOPÄÄNSÄRKY Tensio- eli lihasjännityspäänsärky on yleisin päänsäryn muoto, joka sisältää sekä lihasten jännityksestä että henkisestä jännittyneisyydestä johtuvat päänsäryt. Lähes puolet ihmisistä kokee tensiopäänsärkyä jossain vaiheessa elämää. Noin kolme prosenttia ihmisistä sairastaa kroonista eli pitkäaikaista jännityspäänsärkyä. (Mustajoki 2008.) 3.1 Tensiopäänsäryn syitä Yleisin syy tensiopäänsärkyyn on niska-, hartia- ja päänahanlihasten jännittyneisyys. Syynä voi myös olla purentavirhe, yöllinen hampaiden narskuttelu, niskanlihasten revähdys tai henkisen ahdistuksen aiheuttama jännittyneisyys. (Hämäläinen 2008.) Päänsäryn syntymekanismi on tuntematon. On todettu, että tensiopäänsärkyä sairastavilla on suurentunut sähköinen aktiivisuus niskan tai otsan lihaksissa, joka liittyy kipuun. Tätä samaa ei kuitenkaan ole kaikissa tutkimuksissa havaittu. Jo 1950-luvulla esitettiin ajatus, että tensiopäänsäryssä kipu aiheutuisi verenkierron heikentymisestä kireissä lihaksissa. Verenkierron vähentymistä kireissä lihaksissa päänsäryn yhteydessä ei kuitenkaan ole pystytty osoittamaan myöhemmissä tutkimuksissa. Kuitenkin jotkut potilaat ovat hyötyneet verenkiertoa lisäävistä lääkkeistä säryn estohoidossa. Myös alkoholi auttaa lihasjännityspäänsärkyyn. On mahdotonta erottaa, johtuuko se verenkierron lisääntymisestä kireissä lihaksissa vai yleisestä rentoutusvaikutuksesta. (Färkkilä 1997.) On osoitettu, että sekä verihiutaleiden että veren plasman serotoniinivälittäjäaineen määrät ovat alentuneita lihasjännityspäänsäryssä. Varmuutta siitä, miten havainto liittyy päänsärkyyn, ei ole. Toisinaan tensiopäänsärkyyn liittyy ilmeinen

14 tai piilevä masennus. Monilla uni häiriintyy niin, että illalla saa helposti unen päästä kiinni, mutta uni katkeilee, ja aamuyö menee valvoessa. (Färkkilä 1997.) Joskus selvä niskan vamma esimerkiksi kolarissa edeltää päänsäryn alkua. Päänsärkysairauden alku voi liittyä myös työskentelyasennon muutokseen. Nuorilla tensiopäänsärkyyn altistaa usein tietokonepelien pelaaminen, jolloin istuma-asento saattaa olla pitkään samanlainen. Myös liikunnan vähäisyys saattaa aiheuttaa lihasjännityspäänsärkyä. Tensiopäänsärky liitettiin aiemmin hankaliin työasentoihin ja työn raskauteen, mutta lihasjännityspäänsärkyä esiintyy kaikenlaisessa yksipuolisessa ruumiillisesti näennäisen kevyessäkin työssä. Nuorella esimerkiksi koululaukun kantaminen tai istuma-asento voi olla tensiopäänsäryn taustalla. Tärkein lihasjännityspäänsärkyä aiheuttava tekijä onkin toiminnan yksipuolisuus. (Färkkilä 1997.) Nuorella jännityspäänsärky johtuu niskalihasten jatkuvasta supistuksesta ja on yleensä yhteydessä psyykkiseen ja fyysiseen stressiin. Särky alkaa hiipien, usein iltapäivällä tai koulupäivän jälkeen, ja menee ohi levolla. Selkeää rajanvetoa jännityspäänsäryn ja migreenikohtauksen välillä ei aina pystytä tekemään. Särkyä esiintyy harvemmin viikonloppuisin tai loma-aikoina. Myös riitaisat kotiolot voivat aiheuttaa lapselle tai nuorelle tensiopäänsärkyä. (Färkkilä & Paakkari 2002, 43.) 3.2 Tensiopäänsärkykohtaus Lihasjännityspäänsärky tuntuu useana päivänä yleensä ohimolla ja niskassa takaraivolla. Alkuun lihassärky on enemmän toisella puolella, mutta leviää säryn pahetessa koko päähän. Kohtauksen aikana päänahka tuntuu kireältä ikään kuin vanne puristaisi päätä ja päässä tuntuu olevan painetta. Joskus päänahassa voi olla puutuneita alueita. Jännityspäänsärky ilmenee yleensä pitkään jatkuneena ja tasaisena. Kipu ei koskaan ole viiltävää tai repäisevää. Joillakin henkilöillä päänsärkykohtaus voi kestää jopa kokonaisen viikon, mutta yleensä särkykohtaus kestää päivän. (Mustajoki 2008.)

15 Särkyyn voi liittyä kävellessä tuntuva huimaus. Joskus siihen voi liittyä pahoinvointia, mutta ei koskaan oksentelua. Aamulla särkyä ei välttämättä ole ollenkaan, mutta lisääntyy päivän mittaan. Särky voi kuitenkin olla sen verran lievää, että sen kanssa pystyy nukkumaan. (Färkkilä & Paakkari 2002, 41.) 3.3 Tensiopäänsäryn toteaminen Särkyä ei voi mitata, eikä tensiopäänsärky näy verikokeissa tai röntgenkuvissa. Epäsuoraa viitettä voidaan sen sijaan saada kaularangan röntgenkuvista, joissa näkyy niskan ryhdin oikeneminen, oikoryhti. Sen sijaan kaularangan kulumilla ei ole vaikutusta päänsäryn esiintymiseen. Usein särky on suorastaan käsin kosketeltavaa, niska ja kallonpohja voivat aristaa kosketeltaessa. Usein lihasjännityspäänsärky ja migreeni esiintyvät yhdessä, jolloin sekä lääkärin että potilaan on vaikea tietää, kummasta sairaudesta särky johtuu. Päänsärkysairauden tunnistaminen on kuitenkin tärkeää, koska nykyiset migreenin täsmälääkkeet, triptaanit, eivät tehoa lihasjännityspäänsärkyyn. (Färkkilä 1997.) Diagnoosin varmistamiseksi lääkärin tehtävä on myös selvittää, että päänsäryn syynä ei ole esimerkiksi esioireeton migreeni, purentahäiriö, sivuontelontulehdus, silmänpainetauti, ohimovaltimotulehdus, kilpirauhasen liikatoiminta (hypertyreoosi), lisäkilpirauhasen liikatoiminta, yläniskakivut tai aivokasvain. (Färkkilä & Paakkari 2002, 43 44.) 3.4 Tensiopäänsäryn ehkäisy Jännityspäänsärkyyn ei tunneta yhtä ja ainoata yleispätevää ehkäisykeinoa. On olemassa monia eri keinoja, joista jokaisen täytyy valita itselleen sopiva tapa ennaltaehkäistä päänsärkykohtauksia. Parhaimpana neuvona ajoittaisesta ten-

16 siopäänsärystä kärsivälle on etsiä mahdollisia päänsärkyä lisääviä tekijöitä ja vaikuttaa niihin. (Mustajoki 2008.) 3.4.1 Työergonomia Hyvä työergonomia eli oikeat työasennot ja -tavat ovat tärkeitä jännityspäänsäryn ehkäisemisessä. Esimerkiksi näyttöpäätteen ja näppäimistön oikea korkeus on tärkeää, jotta niskalihakset eivät jännity. Näiden lisäksi hyvä fyysinen sekä perus- ja lihaskunto auttaa jännityspäänsäryn ehkäisemisessä, kuten myös sen hoidossa. (Tunninen 2008.) 3.4.2 Rentoutuminen Hyötyä on myös rentoutumisen opettelusta. Rentoutumistapoja ja menetelmiä on useita, joista kannattaa valita itselleen sopiva. Saunominen, lepääminen, liikkuminen luonnossa ja rentoutumisharjoitukset voivat olla hyödyllisiä säryn ehkäisyssä. Lapsilla ja nuorilla lepo ja rentoutuminen auttavat yleensä paremmin kuin lääkkeet. Riittävä yöuni, säännöllinen ruokailu, turhan kiireen välttäminen ovat ehkäisyn ja hoidon tärkeitä osia. Myös säännöllisestä liikunnasta voi olla hyötyä. Nuoren oma tai vanhempien asettama vaatimustaso voi olla korkea ja pettymyksensietokyky heikko. (Färkkilä & Paakkari 2002, 44 45.) 3.4.3 Uni Rauhallisen unen taustalla on hyvä unihygienia. Unta auttavia tekijöitä ovat viileä ja pimeä huone, hyvä patja sekä tyyny ja puhtaat lakanat. Uneen pääsyä helpottaa myös säännöllinen rytmi sekä tietynlaiset iltatoimet muun muassa hampaiden pesu ja lukeminen, jotka ovat jokaisella henkilöllä erilaiset. Nämä

17 iltatoimet ovat hyvä suorittaa samalla tavalla joka ilta, jolloin koko keho valmentautuu nukkumaan menoon. (Mannerheimin Lastensuojeluliitto 2007.) 3.5 Tensiopäänsäryn hoito Kun tauti esiintyy ensimmäisiä kertoja, riittää usein tavallinen tulehduskipulääke muutaman päivän ajan (Mustajoki 2008). Tilanteen pitkittyessä ja kroonistuessa hoito vaikeutuu. Jännityspäänsärky luokitellaan krooniseksi, kun päänsärkypäiviä on kuukaudessa yli 15. Hoitamattomana krooniseksi muuttunut jännityspäänsärky voi laukaista migreenikohtauksen. Krooniseksi muuttuneeseen jännityspäänsärkyyn etsitään apua ensisijaisesti ei-lääketieteellisistä hoidoista. (Terveyskirjasto 2005.) 3.5.1 Hieronta Parhaiten auttaa kipeiden alueiden hieronta. Särkevää pääkallon kohtaa voi myös hieroa, ja usein lämpö on hyödyksi. Koulussa tai työpaikalla ja iltaisin kotona on syytä yrittää taukovoimistelua ja rentoutumista. Usein täytyy harkita kiireisen elämänrytmin muutosta ja liikunnan lisäämistä istumatyön vastapainoksi. (Hämäläinen 2008.) 3.5.2 Liikunta Liikunta estää päänsärkyä. Liikunta saattaa joskus pahentaa kipua, vaikka se olisi aloitettu hoidoksi. Esimerkiksi rintauinnissa niskan lihakset jännittyvät. Tällöin kannattaa kokeilla jotakin toista liikuntalajia. Hyviä liikuntamuotoja ovat rento kävely, venyttelevä voimistelu, sulkapallo, tennis ja selkäuinti. Laji on vapaasti valittavissa, kunhan liikunta tuntuu mielekkäältä eikä ole yksi stressin aiheuttajista. (Terveyskirjasto 2005.)

18 3.5.3 Oppimisterapeuttiset menetelmät Erilaiset oppimisterapeuttiset, biofeedback menetelmät, auttavat ymmärtämään lihasjännitystä ja helpottavat päänsärystä eroon pääsyä. Biofeedback on hoitomuoto, jota käytetään paljon Yhdysvalloissa erilaisten sairauksien ja oireiden hoitoon. Siinä on kyse rentoutumisen harjoittelemisesta apuvälineiden avulla. Nämä apuvälineet antavat rentoutusta harjoittelevalle tietoa rentoutumisen onnistumisesta esimerkiksi kehon lämpötilaa tai lihasjännitystä mittaavien laitteiden avulla. Rentoutumisen avulla palautetaan jälleen kehossa stressitön tila, kun stressi on noussut liian korkeaksi. Kyse on siis erilaisten stressiä aiheuttavien tekijöiden, stressorien, kielteisten vaikutusten hallitsemista. Koska kyse on oppimistapahtumasta, kuluu rentoutumisen oppimiseen aikaa. Eri tutkimuksissa on todettu, että biofeedback-menetelmällä on kyetty vähentämään päänsärkyä potilasryhmistä riippuen 30 80 prosenttia. Tämä selittyy sillä, että jopa 44 prosenttia päänsärkykohtauksista on stressin seurausta. (Lindberg 2003, 100 101.) 3.5.4 Fysikaalinen hoito Akupunktiosta on tilapäinen apu joillekin, mutta särky useimmiten uusii muutaman viikon kuluttua. Sama koskee fysikaalista hoitoa ja kaikkia passiivisen fysikaalisen hoidon muotoja, joissa päänsärkyä sairastava ei itse kuntouta itseään. Ne ovat lähinnä ensiapuhoitoja, ja vain elämäntapamuutoksilla saadaan aikaan pitkäaikaisempaa helpotusta särkyyn. (Färkkilä 1997.) 3.5.5 Lääkehoito Tensiopäänsärkyä voi lyhytaikaisesti lääkitä parasetamolilla tai tulehduskipulääkkeillä esimerkiksi ibuprofeiinilla. Lyhytaikaisella lääkitsemisellä tarkoitetaan

19 maksimissaan viittä päivää. Särkylääkkeiden jatkuvaa käyttöä on syytä välttää, sillä tähän päänsärkyyn kehittyy helposti särkylääkeriippuvuus. Erityisen hankalia ovat kofeiinia ja kodeiinia sisältävät yhdistelmäkipulääkkeet. Teho kipuun on parempi, mutta särkylääkeriippuvuus kehittyy herkemmin. Jatkuva särkylääkkeiden käyttö lopetetaan ja niiden sijaan aloitetaan pieni annos pitkäaikaisen kivun hoidossa käytettyä masennuslääkettä. Kansainvälisissä tutkimuksissa eniten hyötyä on ollut amitriptyliinistä, jonka on osoitettu pieninä annoksina estävän tehokkaasti kroonista kipua. Pienillä annoksilla amitriptyliini ei toimi masennuslääkkeenä. Muita pitkäaikaisempaan käyttöön soveltuvia lääkkeitä ovat lihasrelaksantit ja spastisuuslääke titsanidiini. (Färkkilä 1997; Mustajoki 2008.) 4 MIGREENI Migreeni on kivulias sairaus, joka voi estää sosiaalista toimintaa vapaa-ajalla sekä aiheuttaa poissaoloja koulusta ja harrastuksista (Martikainen, Färkkilä & Kallela 2003). Migreenin vaikutusta elämänlaatuun on verrattu diabetekseen ja masennukseen, sillä migreeni haittaa toiminta kykyä ja hankaloittaa elämää. Migreenikohtauksen kivun voimakkuutta on verrattu sydäninfarktikipuun. Migreeni on yleisempi sairaus kuin esimerkiksi astma tai diabetes. Migreenikohtaukset haittaavat työ-, perhe- ja sosiaalista elämää sekä aiheuttavat pelkoa tulevista kohtauksista. (Färkkilä & Paakkari 2002, 51 55.) Migreeni on aivorungon tumakkeista alkava hermosto- ja verisuoniperäinen sairaus, joka laajentaa aivojen pintaverisuonia. Verisuonten laajentuminen aiheuttaa kovan, kohtauksittaisen kivun. (Färkkilä 2002, 52.) Häiriöitä aivorungossa voivat aiheuttaa esimerkiksi stressitilan muutos, hormonit sekä uni- ja valverytmin sekoittuminen (Färkkilä 2003). Taipumus migreeniin on periytyvä (Aho, Hämäläinen & Metsähonkala 2003), mutta tarkkaa syytä migreeniin ei tiedetä, eikä sitä, miksi sitä esiintyy vain osalla väestöstä. Migreenioireiden arvellaan

20 laukeavan monen mekanismin, perintö- ja ympäristötekijöiden vaikutuksesta. (Färkkilä & Paakkari 2002, 52.) Migreenille on tyypillistä nopeasti alkava, kova kohtauksittainen särky, johon voi liittyä oksentelua ja silmien valonarkuutta. Migreenikohtauksen aikana keskushermosto toimii poikkeavasti; useat aistit, kuten näkö, kuulo ja haju herkistyvät. Migreenikohtauksen aikana potilas on selvästi sairas. (Aho, Hämäläinen & Metsähonkala 2003; Färkkilä 2003.) Kohtauksen jälkeen aivosolutoiminta palautuu vähitellen normaaliksi (Martikainen ym. 2003). 4.1 Migreenin ennakko-oireet Migreenikohtausta ennakoiviin oireisiin voi liittyä mielialan muutoksia, vatsaoireita ja kalpeutta (Färkkilä 2003). Monet migreeniä sairastavat kokevat jonkin tietyn ruoka-aineen himon ja haukottelun sekä autonomisen hermoston aktivoitumisesta johtuvan palelun olevan migreenikohtauksen tuloa ennakoivia oireita (Martikainen ym. 2003). 4.2 Migreenin esioireet, eli auraoireet Migreeniä on useita alatyyppejä, mutta käytännössä puhutaan kahdesta migreenityypistä: esioireellisesta, eli aurallisesta, ja esioireettomasta, eli aurattomasta migreenistä. Auralla tarkoitetaan monimuotoista oireistoa, joka edeltää päänsärkyä. Sen katsotaan olevan aivoperäinen ja liittyvän aivokuoren tai aivorungon paikallisiin verenkierron häiriöihin. (Partinen 1992, 53.) Aura ilmenee alle 60 minuutin kestoisena päänsärkyä edeltävänä oireena, joka yleensä on näköhäiriö, kuten puutos näkökentässä, kuvioita näkökentässä, esimerkiksi kirkkaita palloja tai sahalaitakuvioita. Aura voi olla myös puutumisen tai pistelyn tunne kasvoilla ja raajoissa sekä sanojen löytämisen vaikeus, jopa

21 kyvyttömyys puhua. Auran lopulla tai viimeistään tunnin kuluessa kohtaus jatkuu toispuoleisella sykkivällä päänsäryllä, jolloin hajut, äänet ja kirkkaat valot tuntuvat häiritseviltä. Kohtausta seuraa yleensä muutaman tunnin kuluttua oksentelu ja uni. (Aho ym. 2003; Färkkilä 2003.) Aurattomaan migreeniin ei näytä liittyvän aivojen verenkierron häiriöitä, kuten aurallisessa migreenissä, tai ne ovat niin vähäisiä, ettei niitä ole voitu havaita. Aurattomassa migreenissä todetaan sen sijaan biokemiallisia muutoksia, jotka saavat alkunsa sisäsyntyisten mekanismien tai ulkopuolisten tekijöiden vaikutuksesta. (Partinen 1992, 53.) 4.3 Migreenin toteaminen Migreeniä ja jännityspäänsärkyä voi olla vaikea erottaa toisistaan, etenkin jos särkyä on usein. Migreenidiagnoosi vaatiikin riittävän pitkän seuranta-ajan, vähintään puoli vuotta, jonka kuluessa muut päänsäryn syyt voidaan sulkea pois. (Aho ym. 2003; Korpela 2004.) Diagnostisten kriteerien monimuotoisuus aiheuttaa sekä migreenin yli- että alidiagnostiikkaa (Korpela 2004). Nykymääritelmän mukaan aurattomaan migreeniin liittyy vähintään kaksi neljästä seuraavista oireita: 1) sykkivä särky, 2) toispuoleinen särky, 3) kohtauksellinen tai kova särky ja 4) päänsäryn paheneminen fyysisen aktiivisuuden vaikutuksesta. Päänsärkykohtauksia on oltava vähintään viisi ja migreenikohtausten välillä kliinisen ja neurologisen tilan tulee olla normaali. (Korpela 2004.) Aurallisen migreenin diagnoosiin vaaditaan vähintään kaksi kohtausta. Aura on tavallisesti visuaalinen tai sensorinen ja sen kesto on alle tunnin. Yli 60 minuutin kestoiset tai monimuotoiset auraoireet vaativat aina jatkoselvittelyä. Diagnoosi edellyttää aina muiden mahdollisten sairauksien poissulkua ja seurantaa. (Korpela 2004.)

22 Migreeniä sairastavalla voi esiintyä myös epätäydellisiä migreeniä vastaavia oireita, kuten pelkkä näköhäiriö ilman päänsärkyä (Färkkilä 2003). Yli 60 minuuttia kestävät auraoireet tai motorinen heikkous, puhehäiriöt tai vaikeus ymmärtää puhetta, huimaus, haparoiva kävely tai sekavuus vaatii aina lisätutkimuksia, sillä niiden taustalla voi olla jotakin muuta kuin migreeni (Aho ym. 2003). 4.4 Migreeniärsykkeet ja kohtausten ennaltaehkäisy Migreeniä voivat eri henkilöillä laukaista hyvin erilaiset ärsykkeet, lisäksi migreenikynnys samallakin henkilöllä vaihtelee ajankohdasta toiseen, joten tietty laukaiseva tekijä ei aina saakaan kohtausta aikaiseksi. Siksi ei ole mahdollista laatia yleispätevää ohjetta migreenin ehkäisyyn. (Aaltoila 2002.) Terveellisistä elämäntavoista huolehtiminen ja omien migreeniärsykkeiden tunteminen auttaa migreenikohtauksen ennaltaehkäisyssä. Päänsärkypäiväkirjan pitäminen yhdistettynä omien elämäntapojen tarkkailuun voi auttaa löytämään yhteyden niihin tekijöihin, jotka itsellä liittyvät migreenin laukeamiseen. Siten on mahdollista oppia välttämään migreeniin yhteydessä olevia tekijöitä, tai varautua mahdollisesti tulossa olevaan kohtaukseen ottamalla ajoissa lääkettä. Migreenin ennaltaehkäisyn perusteena on terveellisistä elämäntavoista ja ravitsemuksesta huolehtiminen: säännöllinen unirytmi, säännöllinen ruokailu, riittävä nesteytys, riittävä liikunta, lepo ja rentoutuminen. (Käypä hoito 2002.) 4.4.1 Stressinhallinta Stressi on kohtauksille altistava tekijä. Lähes puolet migreeniä sairastavista kokee stressin olevan yhteydessä etenkin viikonloppuna ilmeneviin kohtauksiin. Ajan varaaminen pelkkään laiskotteluun saattaa auttaa hallitsemaan stressiä.

23 Myös säännöllinen liikunta ja lihasten rentoutusharjoitukset ovat tärkeitä stressinhallintakeinoja. (Lindberg 1998.) Rentoutuksesta voi olla hyötyä etenkin lukioikäisten päänsäryn estämisessä. Liiallinen fyysinen rasitus voi laukaista migreenin, joten liikunnan sopiva rasitustaso ja liikuntamuoto on kokeiltava yksilöllisesti. Kohtuuttoman suurien harrastemäärien karsiminen voivat myös auttaa estämään kohtausten tuloa. (Aaltoila 2002.) 4.4.2 Ruoka-aine migreeniärsykkeenä Eräät ruoka-aineet saattavat aiheuttaa kohtauksia (Käypä hoito 2002). Tavallisimmin migreenin koetaan olevan yhteydessä suklaaseen, sitrushedelmiin sekä juustoihin. Ruoka-aineiden vaikutus perustuu niiden sisältämiin kemiallisiin yhdisteisiin ja lisäaineisiin. Nämä aineet aiheuttavat migreeniin liittyvän biokemiallisen reaktion; ensin valtimoiden supistumisen ja sitä seuraavan ylikorjaavan suonten laajenemisen. (Lindberg 1998.) Natriumglutamaatti (E621) on tavallisimmin migreeniin yhteydessä oleva lisäaine. Natriumglutamaattia käytetään arominvahventeena muun muassa joissakin makkaroissa, eineksissä sekä keitto-, pata- ja kastike- sekä salaattikastikeaineksissa. Myös makeutusaine aspartaamilla (E951) voi olla yhteyttä migreeniin. Aspartaamia käytetään eräissä kevytjuomissa, hapanmaitotuotteissa ja jäätelöissä. Säilyvyyttä parantavista aineista natrium- ja kaliumnitriitit (E250 ja E249) sekä natrium- ja kaliumnitraatit (E251 ja E252) voivat liittyä migreeniin. Näitä aineita saattaa löytyä kestomakkaroista, liha- ja kalavalmisteista sekä joistakin juustoista. (Aaltoila 2002.) Joidenkin migreenistä kärsivien henkilöiden kokemusten mukaan toisinaan on kyse migreeniärsykkeen määrästä, joten lisäaineen saannin vähentäminenkin saattaa helpottaa migreeniä. Herkkyys migreenille altistaville tekijöille saattaa

24 vaihdella elinkaaren eri vaiheissa ja vältetyn aineen palauttamista ruokavalioon voi ajoittain kokeilla. (Aaltoila 2002.) Ennen ajateltiin verensokerin laskun aiheuttavan migreenikohtauksen, nykytiedon mukaan migreenikohtauksen syntymekanismi ei liity veren sokeripitoisuuteen. Silti monet kokevat paaston olevan yhteydessä kohtauksiin, joten säännöllinen ruokailu voi auttaa pitämään kohtaukset loitolla. (Lindberg 1998.) 4.5 Migreenikohtauksen hoito Ympäristöllä on suuri merkitys myös kohtauksen hoidossa: pimeä ja hiljainen ympäristö yleensä lievittää migreenikohtausta. Myös lepo ja nukkuminen helpottavat oloa. Viileä huone tai kylmä kääre ohimoilla voivat vähentää kipua. Tutkittua tietoa näistä hoitokeinoista on vain vähän, mutta kylmän helpottavasta vaikutuksesta on joitakin tutkimustuloksia. (Käypä hoito 2002.) Vaikeampien kohtauksien hoito vaatii kuitenkin lääkkeitä ja lääkeyhdistelmiä. Migreenikohtauksen lääkehoidosta ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä kansainvälistä ohjetta, ja käytäntö vaihtelee suuresti. Lisäksi hyvin harvojen lääkkeiden tehosta on aukotonta näyttöä. Hoidon valintaan vaikuttavat kohtauksen vaikeusaste, pahoinvointi, oksentaminen sekä mahdolliset muut sairaudet. Suurin osa migreenikohtauksista voidaan hoitaa tulehduskipulääkkeillä tai täsmälääkkeillä sekä pahoinvointilääkkeillä tarpeen mukaan. (Käypä hoito 2002.) Heti kohtauksen alussa on syytä ottaa riittävän suuri annos parasetamolia tai ibuprofeenia. Migreenin hoitoon sopiva alkuannos parasetamolia noin 50 kg painavalla henkilöllä on 1000 milligrammaa suun kautta nautittuna. Ibuprofeiinin alkuannos on 800 1200 milligrammaa suun kautta nautittuna. Ellei yksi lääkeannos auta, kahden tunnin kuluttua voidaan ottaa toinen, suurinta sallittua päiväannosta ylittämättä. On syytä huomioida, että parasetamolin ja ibuprofeenin suositetut milligrammamäärät ovat erisuuruiset. (Käypä hoito 2002.)

25 Parasetamolin vaikutus alkaa nopeammin kuin ibuprofeenin, mutta ibuprofeeni on tehokkaampi, sillä se lopettaa kohtauksen useammin kuin parasetamoli. Poretabletit ja liuokset imeytyvät paremmin kuin tavalliset tabletit. Peräpuikot, eli supot vaikuttavat hitaimmin, mutta niitä voi kokeilla, jos migreeniin liittyy pahoinvointia ja oksentelua. (Käypä hoito 2002.) Kipulääkkeet eivät sovellu päivittäiseen tai lähes päivittäiseen käyttöön tiuhaan toistuvien migreenikohtauksien tai migreenikohtauskierteen hoidossa. Riskinä ovat kipulääkkeiden haittavaikutukset sekä särkylääkepäänsäryn kehittyminen, joka johtaa päänsäryn oravanpyörään. (Havanka 2003.) 5 TERVEYSVIESTINTÄ Terveysviestintä on tavoitteellista toimintaa suuren yleisön ja päätöksentekijöiden terveystietoisuuden lisäämiseksi, jotta yksilöiden ja yhteisöjen terveydentilaa voitaisiin parantaa (Savola & Koskinen-Ollonqvist 2005, 8). Terveysviestintä on menetelmä tiedottaa terveyteen liittyvistä asioista väestölle. Sen tarkoituksena on saada aikaan keskustelua tärkeistä terveyteen liittyvistä kysymyksistä. Tavoitteena ei ole vain tiedon levittäminen, vaan terveyden edistäminen, sairauksien ehkäisy, hoito tai kuntoutus. Terveysviestinnän avulla voidaan muuttaa terveyteen liittyviä uskomuksia ja asenteita, innostaa ihmisiä etsimään lisätietoa ja joissakin tapauksissa saada aikaan terveellisiä elämäntapoja. (Wiio & Puska 1993, 90.) Puolueettomuus ja asiantuntemus ovat terveysviestinnän lähtökohtana, tärkeimpiä arvoja ovat eettisyys, totuudellisuus ja terveyden tasa-arvon edistäminen. Eettisyys ja totuudellisuus toteutuvat, jos kaikki kerrottu perustuu joko hyvään tutkimuskäytäntöön (evidence based) tai luotettavaan kokemukseen (practice based) pohjautuvaan tietoon. Tiedon lähteiden ja viestinnän tavoitteiden

26 tulee käydä viestinnästä ilmi helposti. Uuden toiminnan luomisessa ja kehitysprojekteissa on kuitenkin otettava huomioon, että niissä kaikki ei voi perustua vain tutkittuun ja kokemukselliseen tietoon, sillä silloin ei synny mitään uutta. Viestinnän tavoitteet ja sisällöt eivät saa olla ristiriidassa terveyden edistämisen kanssa, eikä esimerkiksi jonkin terveyttä edistävän elintavan merkitystä saa vähätellä toisen elintavan korostamiseksi. (Terveyden edistämisen keskus 2005, 5.) 5.1 Terveysviestinnän välineet Terveysviestinnällä tarkoitetaan henkilökohtaista terveysneuvontaa, terveysjournalismia, yhteisöviestintää, riskeistä tiedottamista, sosiaalista viestintää ja markkinointia. Viestintä voi ilmetä perinteisillä ja kulttuurisidonnaisilla tavoilla kuten tarinan kertomisena, lauluina tai näytelminä. (Wiio & Puska 1993, 90.) Terveysviestintä voidaan nähdä myös laajemmin, jolloin siihen sisältyy myös muu terveysaiheinen viestintä kuin tavoitteellinen, terveyden hyväksi tapahtuva viestintä. Laaja terveysviestinnän näkemys sisältää kaikenlaisen joukkoviestinnän, kuten terveysvalistuksen, terveysmainokset, terveysjournalismin ja terveyttä käsittelevän viihteen, kohdeviestinnän, esimerkiksi potilasohjeet ja terveydenhuollon sisäisen viestinnän sekä henkilökohtaisen terveysneuvonnan, kuten lääkärin tai hoitajan ja potilaan välisen keskustelun. (Savola & Koskinen- Ollonqvist 2005, 78.) Kaikki terveyttä käsittelevä viestintä ei edistä terveyttä. Esimerkiksi terveystuotteiden mainonnan ja terveyteen liittyvän journalismin tavoitteena ei välttämättä ole terveyden edistäminen vaan myynnin lisääminen. Terveysviestinnän välineen valitsemiseen vaikuttaa viestinnän kolme keskeistä periaatetta: vaikuttavuus, kohdentaminen ja yhteistyö. Nämä asettavat suuntaviivat myös terveysviestinnälle. (Terveyden edistämisen keskus 2005, 4, 9 10.)

27 5.2 Vaikuttavuus Viestinnän tarkoituksena on tukea toiminnan tavoitteita, mutta lisäksi sille määritellään omat tavoitteet, jotka on eroteltava toiminnan tavoitteista. Viestinnän tavoitteiden toteutumista on voitava seurata. Suunnitteluvaiheessa päätetään viestinnän arviointikeinoista tai työkaluista, näitä voivat olla esimerkiksi asenteiden ja tiedontason kartoitukset tai medianäkyvyyden määrä. (Terveyden edistämisen keskus 2005, 9.) Kun toiminnan tavoitteena on vähentää päänsärystä aiheutuvia fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia haittoja, viestinnän tavoitteena voivat olla esimerkiksi päänsärkysairauksiin liittyvien asenteiden muutokset, tietoisuuden lisääminen päänsärkysairauksien vaikutuksista sekä keskustelun herättäminen myös koulu- ja työyhteisöissä. Päänsärkysairauksien invalidisoivaa luonnetta ei laajasti tunneta, joten koulutoverit ja opettajat voivat hämmästellä päänsärystä johtuvia poissaoloja. Asenteet, tiedot ja niiden myötä toimintatavat kuitenkin muuttuvat hitaasti. Siksi on tärkeää tehdä pitkäjänteistä viestintää, jossa asiaa viestitään riittävän kauan tavoitteen saavuttamiseksi. (Terveyden edistämisen keskus 2005, 9.) Vaikuttaminen edellyttää erottumista. Erottuminen voi vaatia rohkeita valintoja viestien muotoilun, keinojen ja kanavien suhteen sekä olemassa olevien toimintamallien kyseenalaistamista. Vaikuttaminen vaatii usein myös tunteiden herättämistä, aina pelkkä tiedon lisääminen ei riitä. Terveysviestinnässä voidaan hyödyntää terveyteen liittyvää tunnepotentiaalia, esimerkiksi mielihyvää, onnistumista, hemmottelua, syyllisyyttä ja pelkoa. Tunteita hyödynnettäessä huomioidaan kohderyhmien kunnioitus. Varsinkin lapsia koskevissa asioissa tunteisiin vetoamisessa on noudatettava suurta varovaisuutta. Kohderyhmän elinpiirin ja arvomaailman ymmärtäminen sekä inhimillinen ja suvaitseva lähestymistapa ovat vaikuttavan viestinnän edellytyksiä. Viestinnän vaikuttavuutta lisää myös tavoitteiden ja viestinnän sisällön kohtuullisuus. (Terveyden edistämisen keskus 2005, 9.)

28 Pyrittäessä lievittämään nuorten päänsärkysairauksia ja niistä aiheutuvaa haittaa, on hyväksyttävä nuorten elinpiiriin ja elintapoihin kuuluvat piirteet. Tietokonepelit ja internet informaatio- ja kommunikaatiovälineenä kuuluvat nykypäivänä nuorten arkeen, eikä nuorten vapaa-ajan käyttöä informaatioteknologian parissa kannata pyrkiä muuttamaan kokonaan toisenlaiseksi. Elintapojen muutoksesta viestittäessä korostetaan pienten muutosten ja päätösten merkitystä, esimerkiksi päivittäisen rentouttavan kävelylenkin tai muun liikuntaharrastuksen ottamista osaksi päivärutiineja. (Tähti-Niemi 2007; Terveyden edistämisen keskus 2005, 9 10.) 5.3 Kohdentaminen Kohdentaminen toteutetaan siten, että kohderyhmät määritellään selkeästi ja pohditaan, minkä kohderyhmien tavoittaminen on tärkeintä. Kohderyhmät määrittävät keinojen ja kanavien valinnat. Kohderyhmän maailmaan, median- ja kanavien käyttöön perehdytään tutkimusten, haastattelujen ja muun taustatyön avulla. (Terveyden edistämisen keskus 2005, 10.) Viestintää suunniteltaessa ja toteutettaessa otetaan huomioon, missä muodossa ja minkä kanavien kautta viestintä tavoittaisi myös ne väestöryhmät, joiden tulevaisuus on terveyden suhteen uhattuna. Jos suora vaikuttaminen kohderyhmiin tavanomaisten viestintäkanavien kautta ei vaikuta tuloksekkaalta, kanavana voivat toimia myös esimerkiksi yhteiskunnallinen päätöksenteko tai terveydenhuollon ammattilaiset. Päättäjät ja vaikuttajat ovat toiminnan tavoitteen toteutumisen kannalta keskeinen kanava ja kohderyhmä etenkin, kun terveyden edistäminen edellyttää suoran vaikuttamisen asemesta tai sen ohella yhteiskunnan rakenteiden tai käytäntöjen muutosta tai tiettyjen rakenteiden ylläpitoa. (Terveyden edistämisen keskus 2005, 10.)

29 5.4 Yhteistyö Mahdolliset yhteistyökumppanit eli tahot, joilla on sama tavoite, teema tai kohderyhmä, kartoitetaan suunnitteluvaiheessa. Yhteistyön tärkeimpiä tavoitteita on myös pyrkiä vaikuttamaan terveyttä edistävien viestien perillemenon esteisiin, kuten kulttuuriin, yleiseen mielipideilmastoon ja ihmisten asenteisiin ja mielipiteisiin. Eri toimijoiden antama samansuuntainen tieto lisää viestien vaikuttavuutta. Samalla voidaan lisätä yleistä terveystietoisuutta, mikä palvelee kaikkien terveyden edistämisen toimijoiden etua. (Terveyden edistämisen keskus 2005, 10.) Yhteistyökumppaneiden keskinäinen viestintä parantaa myös mahdollisuuksia tunnistaa yhteisiä tavoitteita, yhdistää voimavaroja sekä käyttää omia viestinnän resursseja mahdollisimman hyödyllisesti. Yhteistyö on tarpeen myös eettiseltä kannalta, sillä uutta tutkimustietoa tulee jatkuvasti kaikilta alueilta. (Terveyden edistämisen keskus 2005, 10.) 5.5 Hyvän terveysaineiston laatukriteerit Terveysaineiston arvioinnin tarkoituksena on kehittää terveysaineiston laatua. Jotta voidaan arvioida jonkin asian laatua, tarvitaan laatukriteerit. Terveyden edistämisen keskus on luonut hyvän terveysaineiston laatukriteerit, jotka ovat muotoutuneet tutkimuksen ja käytännön kokemuksen kautta. Näitä tavoitteita ovat konkreettinen terveystavoite, sisällön selkeä esitystapa, helppolukuisuus, oikea ja virheetön tieto, sopiva tietomäärä, kohderyhmän selkeä määrittely, kohderyhmän kulttuurin kunnioittaminen, tekstiä tukeva kuvitus, huomiota herättävyys ja hyvä tunnelma. Yhden kriteerin täyttyminen ei ole vielä riittävä edellytys hyvälle aineistolle vaan siihen vaaditaan useamman kriteerin täyttymistä. Silloinkin se vasta mahdollistaa hyvän aineiston. (Parkkunen, Vertio & Koskinen-Ollonqvist 2001, 9.)

30 Terveysaineiston laatukriteerit on jaoteltu sen mukaan, liittyvätkö ne pääasiallisesti terveysaineiston sisältöön (konkreettinen terveystavoite, oikeaa ja virheetöntä tietoa, sopiva määrä tietoa), kieli- (helppolukuinen) tai ulkoasuun (sisältö selkeästi esillä, kuvitus tukee tekstiä, helposti hahmoteltavissa) vai terveysaineistoon kokonaisuudessaan (kohderyhmä on selkeästi määritelty, kohderyhmän kulttuuria on kunnioitettu, herättää huomiota, luo hyvän tunnelman). Näin niitä on helpompi hyödyntää aineiston suunnittelussa. Moni kriteereistä voidaan kuitenkin liittää useampaan näistä. Lisäksi joidenkin otsikoiden alla esitetyt asiat voivat sijoittua myös muiden laatukriteereiden alle, joten kriteereiden sisältöä kannattaa tarkastella kokonaisuutena. (Parkkunen ym. 2001, 10.) 6 PRODUKTION TARKOITUS JA TAVOITTEET Produktiomme tarkoituksena on tarjota päänsärkyä sairastaville nuorille ja heidän läheisilleen tietoa tensiopäänsärystä ja migreenistä sekä näiden ennaltaehkäisystä että hoidosta. Tällä tavoin pyritään vähentämään päänsärkykohtauksia, joka puolestaan parantaa yksilön elämänlaatua. Produktiomme tavoitteena lisätä nuorten tietämystä päänsäryn ennaltaehkäisyssä ja sitä kautta parantaa heidän elämänlaatuaan. Työn tavoitteena on myös, että nuoret saisivat apua ja tietoa päänsärystä heille suunnatulla oppaalla. Yhtenä tavoitteena produktiollemme on myös kasata hajanainen tieto migreenistä ja tensiopäänsärystä yhteen ja samaan paikkaan. Tällä hetkellä tieto on melko hajanaista ja sitä saa etsiä monista eri lähteistä. Monet lähteet on suunnattu terveysalan ammattilaisille, joten niistä voi maallikon olla vaikea saada selvää.

31 Tavoitteena oppaan sisällöksi on tarjota ajankohtaista ja asianpitävää tietoa. Oppaan tavoitteena on myös ulkoasultaan olla nuorille suunnattu. 7 PRODUKTION TUOTTAMINEN JA ARVIOINTI Opinnäytetyöproduktion tarkoituksena on tuottaa produktio, eli tuotos ja siten kehittää työvälineitä käytännön toimintaan. Produktio voi olla osa tuotekehittelyä, joka sisältää tuotteen suunnittelu- ja valmistusprosessin, kokeilun, arvioinnin ja markkinoinnin. Valmis tuotos voi olla yksittäinen esine tai palvelu määritellylle käyttäjäryhmälle. (Kuokkanen, Kivirinta, Määttänen & Ockenström 2007, 30 32.) Produktiolla on monta eri työskentelyvaihetta, joita ovat suunnittelu, valmistus, kokeilu, arviointi ja markkinointi. Näistä jokainen vaihe on tärkeä, jotta produktio olisi onnistunut. (Kuokkanen ym. 2007, 30 32.) Ajankäytöllisesti vaiheet ovat erimittaisia ja riippuvaisia toteuttajasta. Työssämme suunnittelu- ja valmistusvaihe veivät eniten aikaa. Raportissa esittelemme ensin Suomen Migreeniyhdistystä ja sen Lasten päänsärky projektia ja sen jälkeen kuvailemme produktiomme työskentelyvaiheita. Yhdistyksen ja projektin esittelemme, koska opinnäytetyömme on osa projektia. 7.1 Suomen Migreeniyhdistys Suomen Migreeniyhdistys ry:n tavoitteena on edistää migreeniä ja muita päänsärkymuotoja sairastavien hoitoa ja elämänlaatua lisäämällä tietoa päänsärkysairauksista sekä niitä sairastavien että muun väestön keskuudessa. Yhdistys järjestää tiedotustilaisuuksia, harjoittaa julkaisu- ja kustannustoimintaa sekä