ESITYS 20.8.2010 Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Varastokatu 3 A 33100 Tampere pirkanmaa@sll.fi RUOVEDEN KUNTA Asia Helvetinjärven kansallispuistoon rajautuvan Kankijärven metsäalueen suojelu Esitämme, että Ruoveden kunta tarjoaisi omistamaansa Kankijärven metsäaluetta (ks. karttaliite) suojeltavaksi Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSO:ssa. Kankijärven metsäalue täyttää suurelta osin METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet. Kunnan on mahdollista saada luonnonsuojelulain mukaisesta suojelusta joko rahallista korvausta tai vaihtomaata. METSOohjelman korvausperusteena on puuston käypä arvo, joten suojelu ei aiheuttaisi kunnalle taloudellisia tappioita. PERUSTELUT 1. Luontomatkailu ja taloudelliset edut Ruoveden kunnan omistama Kankijärven metsätila rajautuu Helvetinjärven kansallispuistoon sekä pohjois- että eteläsivultaan. Kiilamaisen tilan kärki ulottuu syvälle nykyisen kansallispuiston sisään, käytännössä puiston kuuluisimmalle nähtävyydelle, Helvetinkolulle, asti. Kankijärven tilan läpi kulkee myös yksi puiston käytetyimmistä poluista, Helvetinkolulta Kankimäen pysäköintialueelle vievä polku, joka on samalla luontopolku. Lisäksi kunnan maan ja kansallispuiston rajaa pitkin kulkee toinen suosittu polku Luoma-järven suunnasta Helvetinkolulle. Kansallispuistoista haetaan varta vasten luonnonrauhaa ja kokemuksia koskemattomasta luonnosta. Mikäli Kankijärven tilalla toteutettaisiin metsätaloustoimia, kansallispuiston vierailijoiden keskuudessa syntyisi epäilemättä hämminkiä ja mielipahaa. METSO-ohjelman johdosta Ruoveden kunnalla on erinomainen ja taloudellisesti turvallinen mahdollisuus kohottaa profiiliaan perustamalla suojavyöhyke Helvetinkolun ja Kankimäen pysäköintialueen välille. Kankijärven, kuten Helvetinjärven kansallispuistonkin, alueelta kaatui elokuun 2010 myrskyissä runsaasti puita. Juuri nyt Kankijärven alueen suojelu olisi Ruoveden kunnalle taloudellisesti kaikkein kannattavinta. Jos myrskyn kaatamia puita ruvetaan sen sijaan korjaamaan pois, aiheuttaa se kustannuksia. Kaatuneen puun taloudellinen arvo on sitä paitsi voinut jo alentua. Puita kaatui eniten Kankijärven alueen länsipäässä, lähellä Helvetinkolua, mikä aiheuttaa vielä lisähankaluuksia mahdolliselle korjuulle: metsäautotiet ovat kaukana, savottaa pitäisi tehdä vilkkaiden retkeilyreittien välittömässä läheisyydessä, ja koneilla pitäisi ajaa luonnontilaisten ja hankalien kallioiden soiden yli. METSO-ohjelman mukainen suojelu olisi taloudellisesti kannattavampi vaihtoehto, sillä METSO-suojelusta maksetaan puuston määrään perustuva korvaus. Lisäksi suojelukaupat ovat verovapaita. Kunta siis hyötyisi suojelusta taloudellisesti huomattavasti enemmän kuin myrskynkaatojen korjuusta ja metsätalouden jatkamisesta alueella. Myrskyn aiheuttamat tappiot muuttuisivat voitoiksi: kunta saisi tuloja ja metsien tuhannet eliölajit tarvitsemaansa lahopuuta ja kansallispuisto lisää luontoarvoja.
2. Kankijärven metsän ekologiset arvot Kankijärven metsätilalle tyypillistä on kalliomäkien ja suonotkelmien vaihtelu. Etenkin Tilan länsipäässä kalliometsät ja suonotkelmat muodostavat hienon, mosaiikkimaisen maisemaan. Metsien osalta Kankijärven tilan luontoarvot liittyvät varttuneisiin tai melko vanhoihin metsiin, joissa ei ole tehty voimakkaita metsänkäsittelytoimia vuosikymmeniin. Pääosa metsistä on mäntyvaltaisia kuivia ja kuivahkoja, paikoin hyvinkin kallioisia kankaita. Alueella näkyy myös esimerkiksi hiiltyneitä palokantoja muistona menneistä metsäpaloista. Lahopuuta männiköihin on muodostunut jo jonkin verran ja nyt elokuun 2010 myrskyjen jälkeen lahopuumäärät ovat kasvaneet huomattavasti. Kuusivaltaisia metsiä tilalla on vain Helvetinkolun läheisyydessä ja tilan pohjoisrajalla, Kankijärven pohjoispäästä länteen. Kankijärven ja Luoma-järven Luodelahden välisellä alueella on laajempikin kuusivaltainen metsä, mutta se on harvennettu koneellisesti 2000- luvulla. Kankijärven ja Luodelahden tuntumassa metsä on muutenkin varsin käsiteltyä: alueella on nuoria metsiä sekä vanhoja avohakkuu- ja siemenpuuhakkuualoja. Kankijärven alueen suoluonto on varsin edustavaa. Tilan suot ovat etupäässä rämeitä (etenkin isovarpu- ja tupasvillarämeitä) sekä osin myös nevoja (etenkin lyhytkorsi- ja saranevaa). Laajimmat suot ovat Pyylammin eteläpuolella. Osa suotyypeistä, mm. saraneva, on luokiteltu uhanalaisiksi. Alueelle mahtuu myös kaunis suorantainen lampi, Karhulammi, joka sijaitsee tilan etelärajalla, Kankijärvestä etelään. Kankijärven pohjoispäässä sekä Kankijärven ja Luodelahden välisellä on myös muutama pieni korpilaikku. Suojeluesityksen liitteenä olevaan karttaan on rajattu punaisella koko Kankijärven metsätila. Karttaan on piirretty myös punainen katkoviiva, jonka länsipuolella (kallioisissa metsissä) metsänkäsittely on ollut huomattavasti kevyempää kuin itäpuolella. Katkoviivan länsipuolella on takavuosikymmeninä tehty jonkin verran rämeiden ojituksia, mutta merkittävä osa soista on kuitenkin yhä luonnontilaisia. Tilan länsipäässä kaikki suot ovat ojittamattomia. Vanhat ojitukset eivät sitä paitsi ole este suojelulle, sillä onhan Metsähallitukselle kertynyt jo rautainen kokemus ojitettujen soiden ennallistamisesta. Yleistäen voidaan sanoa, että katkoviivan länsipuolella METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet (suojelukriteerit) täyttyvät, itäpuolella vain pieneltä osin. Liitteenä olevassa raportissa tilan luontoarvoja esitellään yksityiskohtaisemmin. 3. Suojelupäätös kannattaa erityisesti nyt METSO-ohjelmaa toteutetaan Suomessa vuosina 2008 2016. Mitä pikemmin suojelusta kiinnostuneet metsänomistajat toimivat, sitä varmempi selusta määrärahojen riittävyydestä ohjelman loppuvaiheessa ei vielä ole takeita. Kankijärven metsätilan rauhoittaminen on vuonna 2010 ajankohtaista myös toisesta syystä. Tänä vuonna on käynnissä Suomen luonnonsuojeluliiton Luontohaaste kunnille ja seurakunnille -kampanja. Haastekilpailuun voivat osallistua kunnat ja seurakunnat, jotka päättävät vuonna 2010 suojella omistamansa luonnonalueen lakisääteisesti. Suojeltavat alueet voivat olla esimerkiksi metsää, suota tai vesiluontoa, tai yhdistelmä erilaisia luonnonalueita. Luontohaaste-kilpailussa arvioidaan kohteiden merkitystä erityisesti luonnon monimuotoisuuden säilymisen ja virkistyskäytön kannalta. Täten Helvetinjärven kansallispuiston kupeeseen sijoittuva suojelualue kansallispuiston laajennus tarjoaisi Ruoveden kunnalle erinomaisen tilaisuuden osallistua Luontohaaste-kilpailuun. Haastekilpailun parhaimmisto saa näkyvyyttä valtakunnallisessa ja maakunnallisessa tiedotuksessa. Luontohaastekilpailun voittajien paikkakunnalla järjestetään palkitsemistilaisuus. Haastekilpailun voittajat valitsee tuomaristo, johon kuuluvat edustajat Suomen luonnonsuojeluliitosta, Suomen
Partiolaisista, Suomen Ladusta, Kuntaliitosta, Kirkkohallituksesta, Suomen ympäristökeskuksesta ja ympäristöministeriöstä. Lisätietoja Luontohaaste-kilpailusta saa internetsivuilta http://www.sll.fi/lumo2010/luontohaaste Toivomme, että Ruoveden kunta suhtautuu esitykseemme myönteisesti ja vastaa siihen kirjallisesti. Timo Tamminen, puheenjohtaja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Anni Kytömäki, sihteeri Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. LIITTEET Aluerajaus karttakopiolla Raportti maastokäynnistä alueella 5.8.2010 Valokuvia (otettu 5.8.2010) JAKELU Ruoveden kunta, Kunnanjohtaja Markku Raiskinmäki Kunnanvaltuusto Kunnanhallitus Ympäristötarkastaja Mari Karjalainen TIEDOKSI Ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flander, Ympäristöministeriö Ylitarkastaja Saara Lilja-Rothsten, Ympäristöministeriö Luonnonvarayksikön päällikkö Mari Rajala, Pirkanmaan ELY-keskus Ylitarkastaja Auli Suvanto, Pirkanmaan ELY-keskus Luontopalvelujohtaja Rauno Väisänen, Metsähallitus Vastaava suojelubiologi Panu Kuokkanen, Metsähallitus Puistonjohtaja Tuula Peltonen, Metsähallitus Puistonhoitaja Pekka Vesterinen, Metsähallitus Maakuntakaavoitusjohtaja Pekka Harstila, Pirkanmaan liitto
LIITE 1. Kankijärven alue rajattuna peruskartalle (1:20 000).
LIITE 2. Raportti maastokäynnistä 10.8.2010 Juho Kytömäki, Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. (jmkyto@utu.fi) Kankijärven alue, Ruovesi Kankijärven alue sijaitsee Ruoveden kunnan pohjoisosassa. Alue ulottuu idästä Kankijärven länsirannalta ja Luoma-järven Luodelahden länsirannalta länteen Helvetinkolulle. Alue on kolmionmuotoinen ja se rajautuu Helvetinjärven kansallispuistoon sekä pohjois- että eteläsivultaan. Kolmion kärki yltää käytännössä aivan Helvetinkoluun asti, joten alue on ikään kuin kiila, joka ulottuu syvälle kansallispuiston sisään. Kankijärven alue on pinta-alaltaan kaikkiaan noin 100 hehtaaria ja se muodostuu yhdestä tilasta, jonka omistaa Ruoveden kunta. Tutustuin Kankijärven alueeseen 5.8.2010. Eniten huomiota herättivät edellisen päivän Veeramyrskyn aikaansaannokset: kaatuneita puita oli niin Kankijärven alueella kuin kansallispuiston puolella siellä täällä. (Muutamaa päivää myöhemmin, Lahjan päivän tienoilla, alueelta kaatui ilmeisesti vielä lisää puita.) Paikoin oli syntynyt jopa useiden kymmenien järeidenkin runkojen murtoja. Metsähallituksen metsurit sahasivat kansallispuiston polkuja auki täyttä päätä. He työskentelivät myös Ruoveden kunnan omistamalla tilalla, sillä Kankimäen parkkipaikalta Helvetinkolulle vievän uuden rengasmaisen luontopolun paluureitti kulkee kunnan maalla. Polkua siis ylläpitää Metsähallitus myös kunnan maan osalta. Kankijärven alue on yleisilmeeltään kallioinen, kuten koko Helvetinjärven seutu. Alueella vuorottelevat kuivat kalliomäet paikoin hieman laajemmat selänteet ja niiden väliset kosteat, pääosin soiset notkot. Kallioilla kasvaa pääasiassa kuivan, osin kuivahkon kankaan mäntyvaltaista metsää. Myös jäkäläistä karukkokangasta esiintyy ja mahtunee joukkoon hieman myös niin kituliasta männikköä, että se lasketaan kitu- tai joutomaaksi. Kankijärven alueen kalliomänniköt ovat valtapuustoltaan pääosin varttuneita tai melko vanhoja. Paikoin näkyy myös yksittäisiä, selvästi muuta puustoa vanhempia mänty-ylispuita. Puustossa on muutenkin hieman kerroksellisuutta. Kallioilla kasvaa männyn ohella lähinnä hieman koivua ja kuusta, lähinnä pieninä alikasvospuina. Yksittäisiä nuoria haapoja esiintyy myös, mutta hyvin harvakseltaan. Notkelmissa kuusta ja koivua on enemmän. Pyylammista etelään sijaitsevan laajimman suoalueen etelälaidassa on pieni pala vanhahkoa, tuoreen kankaan kuusivaltaista metsää. Pienelle alueelle mahtuu myös muutama järeä kuusilahopuu. Kalliomänniköissä on keskimäärin jonkin verran lahopuuta: mäntymaapuita on lähinnä yksittäin, samoin kuin keloja ja hiiltyneitä palokantoja. Myös ikivanhoja, aikaisemman puusukupolven mäntymaapuita, alueelta löytyy muutamia. Yhdeltä tällaiselta löytyi vanhan metsän indikaattorilaji riukukääpä. Veera-myrsky lisäsi alueen lahopuumäärää tuntuvasti. Pitkin poikin aluetta kaatui tai katkesi yksittäisiä mäntyjä ja monin paikoin puita meni nurin ryhmittäin. Eniten puita kaatui Pyylammin eteläpuolisen laajahkon suo laidoilla sekä kyseisestä suosta Helvetinkolulle päin. Pääosa Kankijärven tilalla kaatuneista puista on mäntyjä, mutta Pyylammin eteläpuoleisen suon ja Helvetinkolun välisellä alueella kaatui myös koivuja ja kuusia. Huomionarvoista on myös se, että valtaosa kaatuneista rungoista on järeitä. Lahopuun määrä lisääntyikin alueella todella roimasti. Tilan itäosassa on myös kuusivaltaisia metsiä: Kankijärven luoteispäässä on pieni soistuneen tuoreen kankaan kangaskorven alue, jossa valtapuusto on vanhahkoa, ja puuston (kuusi, mänty, koivu, pihlaja) rakenne on luonnonmukainen. Lahopuutakin, kuusta (myös järeää), mäntyä ja koivua, on muodostunut jo jonkin verran. Alue (ja koko tila) rajoittuu pohjoisessa aikoinaan
perattuun puroon, jonka varrella kasvaa kapeasti hiirenporrasta ja korpi-imarretta. Kankijärven rantavyöhyke on hyllyvää nevaa, jossa kasvaa mm. pullosaraa ja raatetta. Vieressä, etelään vievän metsäautotiepiston länsipuolella, on myös kuusivaltaista, tuoreen kankaan varttunutta metsää, joka on osin soistunutta. Puustossa on kuusen lisäksi mäntyä ja koivua ja jonkin verran erirakenteisuutta. Kuusta ja mäntyä on lahopuuna yksittäisiä runkoja harvakseltaan. Mäkien välisessä notkossa virtaavan osin puromaisen ojan varrella kasvillisuus on lehtomaista: mm. isoalvejuuri, metsäkurjenpolvi ja metsäimarre. Metsähallituksen luontopalvelujen Pekka Vesterisen mukaan tällä alueella on havaittu kesällä 2010 pikkusieppo, joka on harvalukuinen, lähinnä luonnontilaisissa ja sen kaltaisissa sekametsissä viihtyvä laji. Pikkusieppo on luokiteltu Suomessa silmälläpidettäväksi eli lähes uhanalaiseksi lajiksi. Pyylammista lähtevän ojan alkupäässä, tilan rajan tuntumassa, on soistuneen tuoreen kankaan kangaskorven alue, joka on tosin kuivunut muuttumaksi tai osin turvekankaaksikin. Kuusivaltainen (kuusi, mänty, koivu) puusto on kuitenkin erirakenteista, ja kuusilahopuutakin on jo muodostunut. Veera-myrskyn myötä alueella on lisäksi muutama tuore, järeä kuusituulenkaato ja yksi koivukin. Rungot olivat tosin kaatuneet polun päälle, joten ne on nyttemmin jo varmasti siirretty sivuun. Kankijärven eteläpään ja Luodelahden välisellä alueella on tilan laajin kuusivaltainen metsä. Alueen puusto on pääosin varttunutta, mutta kauttaaltaan harvennettua arviolta kymmenisen vuotta sitten. Metsätyyppi on pääosin tuoretta kangasta, joskin kallionyppylöillä on pienialaisesti kuivempaa (ja puustoltaan mäntyvaltaisempaa) kangasta. Pääosalla aluetta kuusen ohella kasvaa myös mäntyä, koivua sekä jokusia yksittäisiä haapoja ja harmaaleppiä. Puustossa on jonkin verran erirakenteisuutta harvennuksesta huolimatta, ja hakkuutähteen lisäksi myös luontaisesti syntynyttä lahopuuta etenkin kuusta on jonkin verran. Notkelmissa on soistunutta tuoretta kangasta ja myös varsinaisia korpia. Karhulammista Kankijärveen laskeva oja on osin luonnontilaisen kaltainen puro, jonka varrella on ruohoisen metsäkortekorven laikku. Metsäkortteen ohella kasvillisuudessa on mm. terttualpia, kurjenjalkaa, korpikaislaa, hiirenporrasta ja korpi-imarretta. Luodelahteen laskevan ojan varrella kasvillisuus on samantyyppistä kuin em. korvessa, mutta lisäksi alueella kasvaa esimerkiksi korpikastikkaa. Ojan varrella on useita harmaaleppäpökkelöitä ja maapuita. Kankijärvestä Luodelahteen laskevan puron (tilan raja) tuntumassa on pienialaisesti lehtoa, jonka puusto muodostuu pääosin kuusesta ja koivusta. Myös harmaaleppää ja tuomea esiintyy. Muusta kasvillisuudesta mainittakoon korpipaatsama, karhunputki, ahomansikka, käenkaali, oravanmarja. Alajuoksulla puron varressa on hieman luhtaisuutta ja korpisuutta, mikä näkyy esim. vehkan, hiirenportaan ja suo-orvokin esiintymisenä. Puroon on tehty, kaikesta päätellen naapurin toimesta, pieni pato- ja putkirakennelma vedenottoa varten. Aivan tilan länsipäässä, reilun sadan metrin päässä Helvetinkolusta on notkelma, johon on aikoinaan kaivettu yksi oja. Notkelmassa ja sen tuntumassa on vanhahkoa tuoreen kankaan kuusivaltaista metsää. Kuusen ohella puustossa on mäntyä ja koivua. Puusto on varsin erirakenteista, ja lahopuuta on muodostunut melko runsaasti. Veera-myrsky iski notkoon voimalla, minkä seurauksena tuoreita tuulenkaatoja (etenkin kuusta ja mäntyä) on nyt todella runsaasti. Juuri tässä notkossa Metsähallituksen metsureilla oli todella kova työ saada Helvetinkolun polut auki. Kankijärven alueen suoluonto on hienoa, joskin pääosin karua. Valtaosa soista on ojittamatta ojituksia on tehty lähinnä Kankijärven metsäautotien länsipuolisilla rämeillä. Yksittäisiä ojia on myös edellä kuvatuissa Kankijärven ja Luodelahden välisissä kuusivaltaisissa metsissä ja korvissa. Tilan länsiosan suot ovat ojittamattomia ja käytännössä luonnontilaisia Pyylammin eteläpuolen soista alkaen. Suot vuorottelevat hienosti kalliometsien kanssa ja aluetta voisikin kuvata suo kalliometsä -mosaiikiksi. Tilan suot ovat pääosin rämeitä, lähinnä isovarpu- ja tupasvillarämettä. Pyylammin eteläpuolisella
laajimmalla suolla on myös jonkin verran sararämettä. Kyseisessä suossa on myös laajahko, avoin nevaosuus, jota voisi luonnehtia vetiseksi lyhytkorsinevaksi, jossa on suursaraisuutta (pullosaran hallitsemia saranevalaikkuja). Paikoin on järviruokokasvustoja, mikä osaltaan kertoo siitä, että suo ei ole kaikkein karuimmasta päästä. Avosuota, lähinnä lyhytkorsinevaa, on myös suurimmasta suoaltaasta länteen sijaitsevassa, kallioiden välisessä kapeassa suonotkossa sekä tilan etelärajalla sijaitsevan Karhulammin itäpuolella. Karhulammin länsipuolinen lyhytkorsinevalaikku on männiköitymässä rämeeksi vanhan ojituksen vuoksi. Itse Karhulammi on kaunis, pieni suolampi. Osin suursaraisten lyhytkorsinevojen lisäksi sen rannan tuntumassa on isovarpurämettä. Kankijärven alueelle mahtuu myös nuoria metsiä sekä melko tuoreita hakkuuaukeita ja siemenpuualueita. Ne sijaitsevat Kankijärven länsipuolella Karhulammille vievän metsäautotien varressa sekä Karhulammin ja Luodelahden välisellä alueella (liitekartan katkoviivan itäpuolella). Yhteenveto ja pohdintaa Kokonaisuutena Ruoveden kunnan omistama Kankijärven alue on hieno ja luonnoltaan arvokas. Alueen vanhahkot, lahopuustoisetkin kalliomänniköt ja ojittamattomat suot tekevät siitä hyvän laajennuskohteen Helvetinjärven kansallispuistolle. Kun varsinaisiin luontoarvoihin lisätään alueen sijainti aivan kansallispuiston rajalla, voitaneen sanoa, että suuri osa tilasta täyttää METSOohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet. Kaikki ojittamattomat rämeet (ja avosuot) sekä ainakin osa kalliomänniköistä täyttävät kriteerit ilman muuta. Tuoreiden myrskynkaatojen myötä alueen lahopuumäärä lisääntyi äkisti, mikä myös lisää kokonaisuuden arvoa. Nyt olisikin luonnon kannalta tärkeää, että myrskynkaatoja ei korjattaisi pois, vaan alue liitettäisiin kansallispuistoon. Kankijärven alue olisi merkittävä lisä Helvetinjärven kansallispuistoon myös retkeilyn ja luontomatkailun vuoksi. Moni saattaa luulla, että alue kuuluu jo nykyisin kansallispuistoon, sillä Helvetinkolun polkuverkosto (luontopolku) kulkee myös kunnan maan puolella. Myös toinen pitkän kulkee matkaa myös kansallispuiston ja kunnan maan rajaa pitkin.