Kieli varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa Suomen koulutusjärjestelmä on kolmiasteinen. Ensimmäisen asteen muodostaa perusopetus, toisen asteen muodostavat lukio- ja ammatillinen koulutus ja kolmannen asteen yliopisto- ja ammattikorkeakoulukoulutus. Kieltenopetus varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen ei toteudu riittävästi nykyisillä resursseilla ja menettelytavoilla. Puutteellinen ruotsin kielen opetus saattaa johtaa siihen, että kielellisten oikeuksien toteuttamisesta vastaa jatkossa yhä pienempi joukko kielitaitoisia ihmisiä. Varhaiskasvatus Peruskoulutus Lukiot ja ylemmät koulutusasteet
Kieli varhaiskasvatuksessa Lasten päivähoidosta annetun lain mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että lasten päivähoitoa on saatavissa kunnan järjestämänä tai valvomana siinä laajuudessa ja sellaisin toimintamuodoin, kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Kunnan on lisäksi huolehdittava siitä, että lasten päivähoitoa voidaan antaa lapsen äidinkielenä olevalla suomen, ruotsin tai saamen kielellä. Päivähoidosta annetun lain muutoksen myötä perusopetusta edeltävä varhaiskasvatus sekä päivähoitopalvelujen lainsäädännön valmistelu, hallinto ja ohjaus siirtyivät vuonna 2013 opetussektorille osaksi kasvatus- ja koulutusjärjestelmää. Päivähoidon kieliympäristö on tärkeä lapsen kielellisen kehityksen tukemisessa, ja se vaikuttaa lapsen kieli-identiteettiin ja koulukielen perustaan. Useat ruotsinkieliset päiväkodit, joissa henkilöstö joskus puhuu suomea, ovat viime vuosina laatineet kielistrategian tai erityisperiaatteet, jotka koskevat kielenkäyttöä lasten kanssa. Joissakin päiväkodeissa, joissa on paljon suomenkielisiä lapsia, henkilöstö puhuu lähtökohtaisesti ruotsia keskenään ja lasten kanssa ja pyrkii välttämään suomen ja ruotsin sekoittamista. Pätevistä lastentarhanopettajista on ollut puutetta ruotsinkielisessä päivähoidossa, mutta tilanne on kuitenkin helpottunut jonkin verran viime vuosina. Vuonna 2011 aloitettiin ruotsinkielinen lastentarhanopettajakoulutus Helsingin yliopiston ja Åbo Akademin yhteistyönä. Yksi koulutuksen painopistealueista on monikielisyyskasvatus. Lue lisää kieliolosuhteista varhaiskasvatuksessa Valtioneuvoston kertomuksesta kielilainsäädännön soveltamisesta 2013 Alkuun
Kieli peruskoulussa Kaikilla on oikeus suomen- tai ruotsinkieliseen perusopetukseen. Perusopetuslain mukaan kunnan on järjestettävä perusopetusta molemmilla kansalliskielillä, mikäli kunnassa on suomen- ja ruotsinkielisiä. Opetuksen järjestää ensisijaisesti kunta. Yksikieliset ruotsinkieliset kunnat tarjoavat perusopetusta suomeksi, jos tähän on tarvetta. Yksikieliset suomenkieliset kunnat pyrkivät tarjoamaan ruotsinkielistä perusopetusta joko omassa kunnassa tai yhteistyössä toisen kunnan kanssa. Opetus toisella kansalliskielellä Suurimmassa osassa kaksikielisissä kunnissa olevista suomenkielisistä kouluista englannin opiskelu alkaa kolmannella luokalla, kun taas suurimmassa osassa ruotsinkielisistä kouluista suomen opetus alkaa kolmannella luokalla. Ruotsin kielen taidot ovat heikentyneet, mikä johtuu muun muassa siitä, että ruotsin opetus on vähentynyt ja yksipuolistunut perusopetuksessa. Se ei anna peruskoulun jälkeen riittävää pohjaa toisen asteen opintoihin, mikä heijastuu myöhemmin muun muassa korkeakoulujen kieliopintoihin. Yksi keskeisistä päätelmistä on, että ruotsin opintojen aloittaminen seitsemännellä luokalla on monin tavoin ongelmallinen ajankohta. Tulevaisuudessa olisikin tärkeää tarkistaa opintojen aloitusajankohtaa. Tuntijakouudistus on hyväksytty valtioneuvostossa kesällä 2012. Uudistuksen tavoitteena on muun muassa turvata yhdenvertainen mahdollisuus kielten opetukseen, eli kaventaa kuntien välisiä eroja ja tarjota monipuolista kielten opetusta sekä mahdollistaa molempien kansalliskielten opiskelu myös jatkossa. Painopisteen tulee olla viestintävalmiuksissa ja tarkoituksena on tukea oppilaita opinnoissa äidinkielen monipuoliseen hallintaan sekä lisätä heidän valmiuksiaan vuorovaikutukseen myös toisella kotimaisella ja muilla kielillä. Lue lisää kieliolosuhteista perusopetuksessa Valtioneuvoston kertomuksesta kielilainsäädännön soveltamisesta 2013
Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmaan sisältyy kirjaus muun muassa kielikylpyjen ja kielisuihkujen kehittämistä koskevien ehdotusten käyttöönotosta. Valtioneuvoston kansalliskielistrategiasta antamassa periaatepäätöksessä esitetään muun muassa molempien kansalliskielten näkyvyyden lisäämistä sekä kielten oppimismahdollisuuksista ja kieliryhmien kohtaamismahdollisuuksista tiedottamista. Kansalliskielistrategia sisältää myös toimenpiteet, jotka koskevat kielikylpyopettajien tarpeen selvittämistä sekä kielikylpyopettajien koulutuksen luomista. Lue lisää kansalliskielistrategiasta oikeusministeriön kotisivuilta. Kielikylpy Kielikylpy on opetusohjelma, joka on tarkoitettu muuta kuin kielikylpykieltä äidinkielenään puhuville lapsille. Kielikylpy kohdistuu yleensä vähemmistökieleen. Kielikylpytoiminnassa on olemassa erilaisia ohjelmia, joiden tärkeimmät erot liittyvät kielikylvyn aloitusajankohtaan ja kielikylpykielen käyttömäärään. Tutkimuksen mukaan tehokkain kielikylpymenetelmä on varhainen täydellinen kielikylpy, joka jatkuu varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen jälkeen koko perusopetuksen ajan. Vaikka kielikylpy on hyvin suosittu suomenkielisten keskuudessa, kunnat eivät ole lisänneet sen tarjontaa viime vuosina. Ongelmana on, ettei ole koulutettua henkilökuntaa eikä myöskään tiloja, joissa kielikylpytoiminta voitaisiin aloittaa. Yksi keino voisi olla esimerkiksi kielikylpyopettajien erikoistumisväylän luominen lastentarhan- ja luokanopettajien koulutukseen. Alkuun
Kieli lukioissa ja korkeakouluissa Siirtyminen perusopetuksesta toisen asteen koulutukseen ja korkeakouluihin on erityisen ratkaiseva vaihe. Nykytilanne alemmilla koulutusasteilla on johtanut siihen, että korkeakoulut joutuvat korjaamaan opiskelijoiden puutteellisia ruotsin kielen taitoja, mikä vähentää entisestään korkeakoulujen mahdollisuuksia kehittää opiskelijoiden kielitaitoa esimerkiksi työelämän tarpeisiin. Kieliopinnoissa vaadittavat perustiedot yllättävät monet yliopisto- ja ammattikorkeakoulujen opiskelijat. Riittämättömät kieliopinnot lukio-opetuksessa heijastuvat korkeakoulujen kieliopintoihin ja työelämään. Toisesta kotimaisesta kielestä tuli ylioppilastutkintouudistuksen jälkeen valinnainen aine vuoden 2004 ylioppilaskirjoituksissa. Ruotsin kielen kirjoittavien ylioppilaskokelaiden osuus on sittemmin pienentynyt jatkuvasti. Yhä harvemmat lukiolaiset ja opiskelijat uskovat, että ruotsin kieli on tarpeellinen. Lisäksi kurssitarjonta on ruotsinkielisissä lukioissa pienempi kuin suomenkielisissä. Jotkin tahot ovat sitä mieltä, että olisi panostettava opintopaikkojen lisäämiseen tietyissä ammattikoulutuksissa, jotta kielitaitoisen henkilöstön saatavuus voitaisiin varmistaa myös tulevaisuudessa. Monet ruotsin kielen opettajat ovat uupuneita ja kokevat, että ruotsinkielinen opetus ja sen tarve eivät saa riittävästi tukea ja ymmärrystä. Ilman riittäviä ruotsin kielen opintoja ja kielitaitoa ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden voi lisäksi olla vaikea saada virkoja kaksikielisistä kunnista tai korkeampia virkoja hallinnosta ja tutkimusalalta. Alkuun