MÜNCHENIN PYÖRÄILYOHJELMA PÄIVÄKOTI PYÖRÄRETKELLÄ PAIKOITUS ON OSA LIIKENNEJÄRJESTELMÄÄ. Poljin 6/2013

6 2013 MÜNCHENIN PYÖRÄILYOHJELMA PÄIVÄKOTI PYÖRÄRETKELLÄ PAIKOITUS ON OSA LIIKENNEJÄRJESTELMÄÄ Poljin 6/2013 1

pääkirjoitus Ketjureaktio Kilometrikisa palkittiin 20. lokakuuta Suomen liikuttaja 2013 -kunnianosoituksella. Kilometrikisan järjestäjän edustajina otimme palkinnon tietysti iloisesti yllättyneenä ja nöyrillä mielin vastaan. Suomen Ladun myöntämän arvostetun tunnustuksen ovat viime vuosina käyneet pokkaamassa muun muassa sellaiset institutionaaliset tahot kuin Suomen Partiolaiset, Puolustusvoimat ja Metsähallituksen luontopalvelut. Kilometrikisan palkitsemiseen vaikutti erityisesti sen liikuttamisvoima. Kilomerikisa innostaa vuosittain tuhansia uusia ihmisiä aloittamaan säännölliseen työmatkapyöräilyn ja aiheuttaa pyöräilyriippuvuutta joka puolella Suomea, todettiin huomionosoituksen perusteissa. Vuonna 2007 alkanut leikkimielinen kisa onkin muutamassa vuodessa yli kymmenkertaistanut osanottajamääränsä. Tänä vuonna osallistujia oli noin 27 000. Vielä osallistujamäärääkin tärkeämpi on se tosiasia, että Kilometrikisa todella innostaa ihmisiä pyöräilemään enemmän ja tavoittaa lisäksi suuren määrän aivan uusia pyöräilijöitä. Osallistujille tehdyn vaikuttavuuskyselyn mukaan 16 prosenttia ei pyöräillyt juuri ollenkaan ennen Kilometrikisaa. Ja mikä tärkeintä, noin 60 prosenttia vastaajista ilmoitti jatkavansa entistä aktiivisempaa pyöräilyä myös kilpailun jälkeen. Tällä alkaa olla jo todellista ja pysyvää vaikutusta arjen liikkumistottumuksiin ja sitä kautta terveyteen, kun vielä muistetaan, että pelkästään Kilometrikisan kesto on noin viisi kuukautta. Lisäksi yli neljännes osallistujista koki, että Kilometrikisa on innostanut heitä myös ympärivuotiseen pyöräilyyn. Samaa tahtia Kilometrikisan kanssa on suosiotaan kasvattanut myös Ketjureaktio-hyväntekeväisyyskampanja. Työnantajat ja yksittäiset pyöräilijät sitoutuivat maksamaan euron jokaisesta joukkueensa polkemasta 25 kilometristä Punaisen Ristin katastrofirahastoon. Mukaan saatiin tänä vuonna 164 joukkuetta, jotka kartuttivat rahastoa yli 68 000 eurolla. Espoon kaupunki oli mukana peräti 55 joukkueen voimin ja keräsi yhteensä 14 000 euroa. Kaupungin eri yksiköt saivat halutessaan lähteä mukaan, ja sponsorina oli Espoon kaupungin keskushallinto. Ihmiset lähtivät mielellään mukaan kun omassa yksikössä oli oma joukkue ja keskustelua kampanjasta syntyi läheisten työkavereiden kanssa, sanoo Kilometrikisaa koordinoinut Niko Torvela Espoon ympäristökeskuksesta. Kilometrikisa ja Ketjureaktio osoittavat hyvin sen, että pyöräilyn edistämiseen tarvitaan olosuhteiden kehittämisen lisäksi innostavaa kampanjointia. Hauskuus ja sosiaalisuus toimivat aina saarnaa paremmin. Suuri kiitos teille kaikille, jotka olette olleet mukana innostamassa ihmisiä mukaan omissa kunnissanne, työpaikoilla ja muissa yhteisöissä! Matti Hirvonen päätoimittaja PYÖRÄILYÄ LISÄÄMÄLLÄ EUROJA KAUPUNGIN KUKKAROON? teksti: Mari Päätalo Kokkolan kaupunki laatii parhaillaan pyöräilykaupunkiohjelmaa, jossa ehdotetaan pyöräilyn lisäämistä nykyisestä 15 prosentin kulkumuoto-osuudesta 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Pyöräilyn lisääminen tuo mukanaan paljon myönteisiä asioita. Kymmenen hyvän ja yhdeksän kauniin rinnalle on onneksi saatu se konsulteista pätevin: raha. Maailman terveysjärjestö WHO:n laatiman HEAT laskelmamenetelmän avulla on mahdollista arvioida pyöräilyn lisääntymisestä aiheutuvia säästöjä väestötasolla. Säästöjä 1,6 miljoonaa euroa vuodessa Pyöräilyn kulkumuoto-osuuden nostaminen 20 prosenttiin kaikista matkoista toisi Kokkolassa säästöjä vuoteen 2020 mennessä keskimäärin 1,6 miljoonaa euroa vuodessa. Ja koska pyöräilyn lisääntymisen arvioidaan tapahtuvan vaiheittain, viimeisen vuoden 2020 maksimihyöty olisi 3 miljoonaa euroa. Laskelmassa on arvioitu ainoastaan työikäisten kuolleisuuden vähenemisestä saatavat säästöt. Esimerkiksi sairastavuuden vähenemisestä tulevia säästöjä laskelma ei huomioi. HEAT-laskelma tehtiin Kokkolan Pyöräilykaupunkiohjelman yhteydessä. Laskelman teki WSP Finland ja pyöräilykaupunkiohjelmaa tekee Valpastin Oy. Nurmijärvi ja Tampereen kaupunkiseutu verkoston jäseniksi Pyöräilykuntien verkoston uusimmat jäsenet ovat Nurmijärven kunta ja Tampereen kaupunkiseudun kuntayhtymä. Nurmijärvi on kasvukunta Uudellamaalla ja 41 000 asukkaan väkiluvullaan Suomen suurin kunta, joka ei käytä itsestään kaupunki-nimitystä. Kaikista kunnista ja kaupungeista sijaluku on 24. Kolme neljäsosaa nurmijärveläisistä asuu taajamissa, joista suurimmat ovat Klaukkala, Kirkonkylä ja Rajamäki. Pyöräilyllä on paljon lisäämispotentiaalia sekä näiden omaleimaisten kyläkeskusten sisällä että niiden välillä. Ikärakenne Nurmijärvellä on nuorekas ja kunnan ovatkin valinneet asuinpaikakseen monet lapsiperheet. Noin neljännes asukkaista on alle 15-vuotiaita. Pyöräilykuntien verkoston yhteyshenkilönä toimii suunnittelupäällikkö Juha Oksanen, juha.oksanen@nurmijarvi.fi. Tampereen kaupunkiseudun kuntayhtymään kuuluvat Kangasala, Lempäälä, Nokia, Orivesi, Pirkkala, Tampere, Vesilahti ja Ylöjärvi. Kuntayhtymän rooli on keskeinen muun muassa Tampereen kaupunkiseudun kävelyn ja pyöräilyn kehittämisohjelman 2030 koordinoinnissa ja sen 31 kärkitoimenpiteen toteutumisen edistämisessä yhteistyössä alueen kuntien kanssa. Kaupunkiseudun liittyminen jäseneksi vahvistaa näin pyöräilyn kehittämisen yhteistyötä koko Tampereen seudulla. Parhaillaan on menossa pyöräilyn seudullisten pääreittien eli laatuväylien uudenmallisen ja laadukkaamman opastuksen suunnittelu. Jos lupa-asiat Liikenneviraston ja -ministeriön kanssa järjestyvät suunnitellusti, niin uudet opasteet nähdään väylien varsilla jo ensi keväänä. Kaupunkiseudun yhteyshenkilönä Pyöräilykuntien verkostoon toimii liikennejärjestelmäinsinööri Katja Seimelä, katja.seimela@tampereenseutu.fi Pyöräilykuntien verkosto toivottaa uudet jäsentahot lämpimästi tervetulleeksi pyöräilyn edistäjien eturintamaan! Pyöräilyn edistäminen ja laskelmat säästöistä kiinnostavat. Riikka Kallio (WSP Finland) ja Mari Päätalo (Valpastin Oy) Yle Keski-Pohjanmaan toimittajan Petra Haaviston haastateltavana. (kuva: Henri Keski-Sikkilä) Poljin 6/2013 Pyöräilykuntien verkosto ry:n ja Suomi Pyöräilee -hankkeen kahdeksan numeroa vuodessa ilmestyvä uutislehti. Kansikuva: Sörnäisten rantatie, Helsinki, Risto-Jussi Isopahkala Seitsemästoista vuosikerta. ISSN 1796-6388 Päätoimittaja Matti Hirvonen matti.hirvonen@poljin.fi Toimituskunta: Markku Lahtinen (Kangasalan kunta) Antero Naskila (Suomi Pyöräilee) Petri Sipilä (Helsingin Polkupyöräilijät) Toimitussihteeri, ulkoasu ja taitto: Risto-Jussi Isopahkala Painos: 1000 kpl Painopaikka: Trio-Offset, Helsinki Toimituksen osoite ja osoitteenmuutokset: info@poljin.fi Pyöräilykuntien verkosto ry Toinen linja 14 00530 Helsinki Yhteistyössä: Liikennevirasto Opetus- ja kulttuuriministeriö Suomen Kuntaliitto Poljin 7/2013 ilmestyy marraskuussa viikolla 48. Lehteen tarkoitetun aineiston on oltava toimituksessa 15.11.2013 mennessä. Sisällysluettelo: Paikoitus on osa liikennejärjestelmää...4 Talvipyöräilykampanja Gälven seudulla...6 Münchenin menestykseekkään pyöräilyohjelman tuloksia...7 Vironniemen päiväkoti pyöräretkellä...10 Lapin pyöräilyssä on taikaa...14 2 Poljin 6/2013 Poljin 6/2013 3

PAIKOITUS ON OSA LIIKENNEJÄRJESTELMÄÄ teksti: Markku Lahtinen Kaupungin idea on ollut liikkumistarpeen poistaminen. Nyt olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa liikkuminen tuhoaa kaupungin. Melu, päästöt, ruuhkat, nopeuden vaatimus ja paikoituksen autioittava vaikutus ovat pilaamassa keskustojen asumisviihtyvyyden ja ajamassa asukkaat yhä kauemmas. Liikennesuunnittelun suurimpia mielipiteen muokkaajia viime vuosikymmeninä on ollut wieniläinen liikennesuunnittelun professori Hermann Knoflacher, 73. Hänet saatiin jälleen ravistelemaan kuulijoita Suomeen, kun Tampereen kaupunki järjesti Pysäköinti yhdyskuntasuunnittelussa -seminaarin lokakuun alussa. Knoflacher kertasi perusviestiään siitä, kuinka nopeasti auto on hävittänyt kaupungeista niiden satojen vuosien aikana syntyneen viihtyvyyden. Naapurien kohtaamisen sijasta ihmiset tööttäilevät autoissa toisilleen. Jatkuvasti halutaan liikkua nopeammin yhä vähemmällä energialla. Mutta minkä vuoksi? Säästetäänkö aikaa lisäämällä nopeuksia? Ei suinkaan. Wieniläiset ovat nyt kymmenen kertaa nopeampia kuin 1950-luvulla, mutta eivät ehdi perille yhtään sen aiemmin. Missään päin maailmaa ei vielä ole havaittu matka-aikojen lyhentyvän, vaan korvautuva aika käytetään kulkemiseen kauemmaksi. Onko kävelevä ihminen viisas ihminen? Kaikki eliölajit haluavat säästää energiaa, myös liikkumisessa. Niinpä kävelevät ihmiset ovat nopeasti sopeutuneet autoilijoiksi. Kun auto on mielessä, ympäristöäkin katselee autoilijan näkökulmasta. Autoistuva ympäristö muuttuu epäviihtyisäksi, siinä ei enää haluta kävellä. Epäviihtyvyyteen tottuu, kunhan vain autopaikkoja on riittävästi, ja ne ovat lähellä ja ilmaisia. Knoflacher tietää, millä yrittäjiin voi vedota: kävelykaduilla on eniten lompakoita neliömetriä kohti. Mutta miten saa päättäjien päät kääntymään? Pitää osata vetää oikeasta narusta, tarttua hihasta oikeaa päättäjää ja oikealla hetkellä. Tällä opilla Knoflacher on onnistunut saamaan kotikaupungissaan Wienissä läpi paljon tärkeitä liikenneratkaisuja. Siellä onkin toimiva joukkoliikenne, kehittyvä kävelyalue ja toimivaksi järjestetty pyöräily-ympäristö, mutta toisaalta kallista ja vaikeaa liikkua ja pysäköidä autolla. Silti autoliikenne jyrää keskustassa, kuten Velo-cityn kävijät muistavat. Knoflacherin mukaan ympäristö määrittää kulkumuotojakauman kun autoa voi pitää kotona, sillä ajetaan. Ratkaisua liikenteen ongelmiin ei saada niin kauan kuin paikoitusjärjestely on osa kaupunki- ja rakennussuunnittelua. Paikoitus tulee siirtää osaksi liikennesuunnittelua, liikennejärjestelmää. Silloin voidaan vertailla joukkoliikenteen vaikutuksia ja kustannuksia autoliikenteen ja paikoituksen yhdessä aiheuttamiin vaikutuksiin ja kustannuksiin. Auto on yksityisasia, mutta pysäköintipaikka ei. Paikoitustilojen rakentaminen ei tulisi olla yhteiskunnan vastuulla, vaan käyttäjien. Ratkaisuksi kaupungeissa sopivat erinomaisesti yksityisrahoitteiset laitokset. Suunnitelmallisena kokonaisuutena, niin kuin Tampereella, ne voivat muodostaa osan tasapainoista liikennejärjestelmää. Normitetut kiinteistökohtaiset pysäköintipaikat ovat yksilökeskeinen ratkaisu, joka vain edistää autoilua. Vain harvoilla kaupunkitalouksilla on auto Paikoitusseminaarin muita esiintyjiä olivat tutkija Hanna Kalenoja, joka kertoi henkilöliikennetutkimuksen tuloksista, ja juontajana toiminut liikennesosiologi Kalle Toiskallio. Suunnittelukulttuurin puuttuessa suunnitteluohjeista tulee katekismuksia, väitti Toiskallio. Pysäköinti ei ole luontaisetu, sillä sen järjestäminen maksaa. Kuka siis maksaa? Kaupunki, rakennuttaja vai pysäköijä. Usein työnantaja. Erityisesti työpaikan ilmainen pysäköinti vaikuttaa auton valintaan kulkumuodoksi. Pysäköinnin ongelmia yksilötasolla ovat paikkojen riittämättömyys ja kalleus. Järjestelmän kannalta ongelmat ovat aivan toiset: tariffin taso, informaation puutteellisuus, ylitarjonta, normien joustamattomuus, pysäköinnin Knoflacherin havaintoväline, Gehzeug, jalankulkuväline, osoittaa hupaisasti kuinka suuri tila yhden ihmisen kuljettamiseen autolla tarvitaan. (kuva: CC, Wikimedia) hallinnan puute, autoriippuvaisen maankäytön hajanaisuus. Pysäköinnin kokonaissuunnittelu on juuri siksi olennaista erottaa maankäytön suunnittelusta liikennesuunnittelun osaksi. Seminaariin osallistuneet kaupunki- ja liikennesuunnittelijat eri puolilta Suomea pantiin miettimään ongelmia ja ratkaisuja. Autopaikkojen miniminormin todettiin helposti tuottavan hajautuvaa autokaupunkia. Maksiminormin arveltiin paremmin sopivan keskustoihin. Tampereella tehdyssä tutkimuksessa oli selvinnyt, että Tammelan kaupunginosassa asuntoyhtiöt olivat luovuttaneet ylimääräiset autopaikkansa, keskimäärin kolmanneksen, muiden kuin omien asukkaiden käyttöön. Henkilöliikennetutkimuksen tuloksetkin tukivat näkemystä, että autopaikkatarve on hyvin erilainen erilaisilla kaupunkirakenteen vyöhykkeillä, mutta myös erilaisissa sosiaalisissa ympäristöissä. Autopaikkamäärää voidaan vähentää mm. silloin kun asukastiheys on suuri, toiminnat ovat sekoittuneet, joukkoliikenne on laadukas tai kun asukkaat ovat opiskelijoita, vanhuksia, vuokralaisia tai kun kyseessä on täydennysrakentaminen tai rakennusten suojelu. Näillä perusteilla voidaan vähentää paikoitustarvetta jopa kymmenillä prosenteilla. Hermann Knoflacher tutkii kirjoittajan kanssa Polkimen ja Pikajalan kirjoituksia Wienin opeista. (Kuva Hanna Montonen) Pääsin keskustelemaan Em. O. Univ. Prof. DI Dr. Knoflacherin kanssa myös pyöräilystä, kun minulle järjestyi tilaisuus tarjota hänelle illallinen. Keräsimme yhdessä puutarhasta juureksia ja hedelmiä särpimeksi, ja hän tunnusti olevansa maalaistalon poika itsekin. Eläkepäiviensä ratoksi hän viljelee mehiläisiä ja tuottaa hunajaa aivan Wienin porttien ulkopuolella. Knoflacher tuli liikennesuunnittelun professoriksi v. 1975 ja sai toimialakseen vanhempia opettajia kiinnostamattomat asiat, kävelyn, pyöräilyn ja bussiliikenteen. Hän innostui asiasta ja onnistui saamaan päättäjien huomion näihin vähemmän kiinnostaviin kulkutappoihin juuri niihin aikoihin, kun autoliikenne Wienissä ajautui solmuun. Eräs Knoflacherin ensimmäisiä onnistumisia oli yliopiston saaminen luopumaan parkkipaikoistaan. Pienen vastaanhangoittelun jälkeen professoritkin tottuivat liikkumaan raitiovaunuilla. Knoflacher kertoi pelastaneensa erään maailman suosituimman pyörä- retkeilyreitin, Donauradwanderwegin jo ennen sen syntymistä 1970-luvulla, kun rekkaliikenne uhkasi jyrätä Tonavan rannat. Hän onnistui vakuuttamaan päättäjät pyöräreittiverkoston luomisesta myös Wienin keskustaan. Knoflacher on julkaissut useita poleemisia teoksia liikenteestä. Usein kohteena on auton valta ihmisten mielissä ja kaupungin ympäristössä. Hänen kirjansa Kaupungin ja liikenteen harmonia julkaistiin suomeksi v. 1995. Tampereella hän esitteli uutta kirjaansa Zurück zur Mobilität, missä hän antaa ajatusten juurta liikuttaa mieltään enemmän kuin autoaan. Knoflacher on suuri Suomen ystävä, jolla on sauna kotonakin. Hän on viettänyt täällä pitkiä aikoja ja käynyt usein esiintymässä. Vaikka Knoflacher on ollut jo vuosia eläkkeellä, kysyntää hänen puhutteleville esityksilleen tuntuu riittävän. Edeltävänä viikonloppuna hän oli Etelä- Afrikassa, vaikka kotona seuraa kaipaa mehiläisten ohella myös vaimo. 4 Poljin 6/2013 Poljin 6/2013 5

MÜNCHENIN MENESTYKSEKKÄÄN PYÖRÄILYOHJELMAN TULOKSIA Teksti: Riikka Kallio Kirjoittaja työskentelee WSP Finland Oy:ssä erityisalanaan pyöräilyn edistämisen hankkeet ja tutkimukset. München oli esillä VeloCity 2013 -jälkiseminaarissa moneen otteeseen, eikä suotta. Kaupungissa on tehty paljon työtä pyöräilyn edistämiseksi ja nyt tehty työ alkaa tuottaa tuloksia: Pyörämatkojen kulkutapaosuus on noussut yhdeksässä vuodessa 70 prosenttia. Gävlen talvipyöräilykampanja on levinnyt myös Faaluniin. Falunin Vintercyklisten 4 kampanjasivut: www.bit.ly/gijuuw TALVIPYÖRÄILYKAMPANJA GÄVLEN SEUDULLA Teksti: Mirva Ilmoniemi, liikkumisen ohjauksen asiantuntija, HSL Gävleborgin seudulla Ruotsissa on kampanjoitu talvipyöräilyn edistämiseksi jo kolmena talvena vuodesta 2010 lähtien. Kiinnostus kampanjaa kohtaa on ollut suurta. Kampanjaan on syksyisin haettu osallistujia ja haastettu pyöräilemään töihin vähintään kolmena päivänä viikossa neljän talvikuukauden ajan. Kampanjan mainoksena käytetty Talvipyöräilijöitä haetaan juliste luo mielikuvan talvipyöräilijöistä seikkailuelokuvan sankareina. Osallistujat ovat saaneet käyttöönsä nastarenkaat, heijastinliivit, satulansuojan, valot, matkamittarin, sekä alennusta pyöräilykypärästä. Kampanjalla on nettisivu, jonne pyöräilysuoritukset on kirjattu. Nettisivulla on myös annettu osallistujille kannustavia raportteja suoriutumisesta. Hyvin kylmällä ilmalla (alle -15 C), kovalla tuulella, tai rankalla lumisateella on suositeltu olemaan pyöräilemättä. Seurantaan on silloin saanut ilmoittaa syyksi huonon sään jos kolme kertaa viikossa pyöräily ei onnistunut. Kampanjaan on kuulunut keväisin toukokuussa järjestetty päätöstapahtuma, jossa voittajat on palkittu. Gävlen talvipyöräilijät ovat kampanjatalvina ajaneet pyörällä keskimäärin 500 kilometriä / henkilö. Esimerkiksi talvella 2012/2013 noin 10 000 km, jotka olisi ajettu autolla, korvattiin pyörällä ja vältettiin kahden tonnin hiilidioksidipäästöt. Osallistujilta kerätty palaute on ollut enimmäkseen positiivista. Osallistujat ovat kertoneet tuntevansa olonsa pirteämmiksi, terveemmiksi, onnellisemmiksi ja nauttineensa ulkona vietetystä ajasta. Joissakin kommenteissa on raportoi- Gävlen talvipyöräilysivut: http://bit.ly/1b2gmyi tu sään aiheuttamista vaikeuksista kuten lumiset kadut ja vesisade. Osallistujat ovat arvostaneet erityisesti sitä, että saivat nastarenkaat pyöriinsä. Kaikki osallistujat halusivat jatkaa talvipyöräilyä seuraavanakin vuonna. Kampanjaa ovat tehneet yhteistyössä seuraavat tahot: Region Gävleborg, Gävle kommun, Sandvikens kommun, Landstinget Gävleborg, Länsstyrelsen Gävleborg. Kaupungin tunnuspatsaan leijona muutettiin kampanjajulisteissa polkupyöräksi ja seppele kypäräksi. (kuva: Münchenin kaupunki) 6 Poljin 6/2013 Poljin 6/2013 7

München on vuodesta 2009 alkaen tehnyt määrätietoista ja kattavaa työtä pyöräilyn edistämiseksi. Vuonna 2009 hyväksyttiin kaupungin pyöräilyohjelma, jonka tavoitteena oli pyörämatkojen kulkutapaosuuden kasvattaminen vähintään 17 %:iin vuoteen 2025 mennessä. Vuonna 2008 pyörämatkojen kulkutapaosuus oli Münchenissä 14 %. Ohjelman tavoitteena oli myös liikenneturvallisuuden parantuminen, pyöräilyn integroiminen suunnitteluun läpi koko liikennesektorin, infraprojektien toteuttaminen ja markkinointikampanjan aloittaminen. Pyöräilyohjelman toteuttamiseksi pyöräilyinfrastruktuurin vuosittainen investointibudjetti kolminkertaistettiin 1,5 miljoonasta eurosta 4,5 miljoonaan euroon. Henkilöresursseja lisättiin siten, että pyöräilyn edistämisen parissa toimii yhteensä 11 henkilöä neljällä eri osastolla. Markkinointikampanjalle osoitettiin oma 2,2 miljoonan euron budjetti kahdelle ensimmäiselle vuodelle. Pyöräilijälle pyöräilijän tarvitsema tila Infran parantamisen periaatteista Münchenissä kelpaa muiden ottaa oppia. Periaatteisiin kuuluu antaa pyöräilijöille heidän tarvitsemansa tila ja ottaa tila tarvittaessa autoilta, ei kävelijöiltä. Pyöräilijöiden erilaisten nopeuksien takia pyöräteiden ja -kaistojen tulee olla niin leveitä, että ohittaminen sujuu turvallisesti ja sujuvasti pyöräilijälle tarkoitetussa tilassa. Pyöräilyverkon tulee olla kattava, pyöräteiden pintojen tasaisia ja opastuksen houkuttelevaa. Lisäksi julkisilla paikoilla tulee olla riittävästi helposti saavutettavia ja turvallisia pyöräparkkeja. Näitä periaatteita noudattaen Münchenin pyörätieverkostoa ryhdyttiin laajentamaan 1200 kilometristä 1400 kilometriin, suunniteltiin ja rakennettiin uusi opastusjärjestelmä ja sallittiin kaksisuuntainen pyöräily yli 50 prosentilla yksisuuntaisista kaduista (noin 300 katua). Pyöräpysäköinnin parantamiseksi suunniteltiin toteutettavaksi 2000 uutta katettua paikkaa liityntäpysäköintiin, 2000 lisäpaikkaa muille julkisille alueille ja 400 uutta katettua pyöräpaikkaa asuinalueille. Lisäksi pyöräilijöille vaarallisia risteysalueita korjattiin turvallisemmiksi ja selkeämmiksi, muutettiin pääreittien päällysteitä pyöräilijäystävällisiksi ja Pyöräilyn pääverkko on toteutettu pääosin yksisuuntaisilla ratkaisuilla. (kuva: Liisamaria Kinnunen) lisättiin kaupungin rakennusjärjestykseen määräys polkupyörien säilytystilojen rakentamisesta uusiin ja korjattaviin rakennuksiin. Markkinointikampanja pyöräilykulttuuria luomassa Infran parannustoimenpiteiden rinnalla Münchenissä toteutettiin laaja ja innostava markkinointikampanja. Kampanjalla haluttiin lisätä pyöräilijöiden määrää ja pyöräilyn turvallisuutta sekä luoda Müncheniin pyöräilykulttuuri, joka nostaa pyöräilyn esiin osana urbaania elämäntapaa. Kampanja koostui lukuisista erilaisista elementeistä ja tapahtumista. Alla on listaus kampanjan osatavoitteista ja toimenpiteistä, jolla tavoite haluttiin saavuttaa: Tunnistettavuuden ja kaupungin imagon parantaminen: Tuunattiin kaupungin tunnus pyöräilyaiheiseksi ja pidettiin tunnusta näyttävästi esillä kaupungin keskustassa. Motivointi pyöräilemään useammin: Näytettiin ihmisille pyöräilyn kauneus pyöräilyn yö -tapahtumassa. Pyöräilijöiden osallistaminen: Vahvistettiin osallistumista ja yhteisöllisyyttä pyöräilijätähti-kilpailun avulla. Kilpailun kuvista saatiin myös hyvää markkinointimateriaalia. Jokaiselle jotain: Järjestettiin suuret pyörämarkkinat ja pyörähuutokauppa. Toimenpiteistä kertominen: Kutsuttiin paikallinen lehdistö paikalle aina kun uusia infratoimenpiteitä saatiin valmiiksi. Liikenneturvallisuuden parantaminen: Järjestettiin kaupunkilaisille ilmaisia pyörien kunnontarkistuspisteitä (jarrut, valot, renkaat). Informaation jakaminen: Tehtiin hankkeelle omat nettisivut ja esitteitä. Uusien asukkaiden vakuuttaminen: Järjestettiin uusille asukkaille opastettuja pyöräretkiä kaupunkiin tutustuttamiseksi. Tulevaisuuteen investoiminen: Järjestettiin koulukierrokset, joissa opetettiin ja kannustettiin lapsia pyöräilemään. Pyöräilyn kiinnostavuuden parantaminen: Tehtiin yhteistyötä taiteilijoiden kanssa, esim. pyöräilyn muotinäytökset. Pyöräilijöille toteutettiin oma opastus pyöräilyn pääverkolle 320 km osuudelle. (kuva: Liisamaria Kinnunen) Kannustavia tuloksia Lisätietoja: www.radlhauptstadt.de Münchenin esimerkki osoittaa, että määrätietoisella työllä ja kaupungin johdon sitoutumisella voidaan saavuttaa hyviä tuloksia. Ohjelman toteuttamista ohjattiin ja seurattiin kaupunginvaltuustossa ja sen alaisessa ohjausryhmässä, jossa oli edustajat osastojen johdosta. Toimenpiteiden suunnittelemiseksi ja toimeenpanemiseksi oli muodostettu useampia osa-aluekohtaisia työryhmiä (mm. liityntäpysäköinti, markkinointi, vaikeat risteykset). Ohjelman tuloksia ja pyöräilijöiden määrää seurataan vuosittain. Vuoden 2013 tulokset osoittavat, että esimerkiksi kaksisuuntainenpyöräily yksisuuntaisilla kaduilla on saatu toteutettua 98 %:iin suunnitelluista kohteista, opastusjärjestelmä on saatu toteutettua kokonaisuudessaan ja suunnitelluista liityntäpyöräpysäköintipaikoista ja muista pyöräpaikoista on saatu toteutettua 65 %. Vain asuinalueille suunniteltuja pysäköintipaikkoja ei ole päästy toteuttamaan. Pyörämatkojen kulkutapaosuus on noussut 10 %:sta (2002) 17 %:iin (2011). Merkittävää kulkutapaosuuden nousussa on se, että samaan aikaan myös joukkoliikenteen osuus on noussut jonkin verran ja kävelyn osuus on laskenut vain hieman. Siirtymä pyöräilyyn on tapahtunut siis pääasiassa henkilöautomatkoista: henkilöautomatkojen osuus vuonna 2002 oli 41 prosenttia ja vuonna 2011 enää 33 prosenttia. Lähteet: Hep Monatzeder, Mayor of the City of Munich: Developing a cycling culture in the City of Munich, Ideas, successful Approaches and Challenges for the Future Elisabeth Zorn, Department of Urban Planning and Building Regulation, Michael Lonhard, Department of Public Construction: Masterplan Bicycle Traffic in Munich Implementation and First Results 8 Poljin 6/2013 Poljin 6/2013 9

(kuvat: Juha Alhokoski) Pyörämatkan kuuluu olla pitkä, koska muuten se ei ole retki Sofia, 4 v. VIRONNIEMEN PÄIVÄKOTI PYÖRÄRETKELLÄ Vironniemen päiväkodin pyöräilytaitoiset lapset ovat lähdössä pyöräretkelle Helsingin Kruununhaasta Kumpulan Intian puistoon. Syksyisessä ilmassa on jännitystä, onhan osa lapsista mukana ensimmäistä kertaa. Jotkut olivat mukana jo viime keväänä samaan paikkaan suuntautuneella retkellä. Mukana on myös esikoululaisia läheisestä Virkkulan päiväkodista, jossa pyöräretkiperinne on vasta muotoutumassa. Lähtövalmistelut käyvät kuumina. Yksi retkelle osallistuvista aikuisista, Juha, tarkistaa, että kaikkien renkaissa on ilmaa ainakin lähdön hetkellä. Joku lastaan saattavista vanhemmista tarkistaa kaikkien pyöräilykypärät ja syystä osalla kypärä retkottaa pitkän remmin päässä takaraivolla. Onhan kaikkien pillimehuissa nimi? Ja kaksi euroa riittää hyvin jäätelörahaksi! järjestelee eväsvastuussa oleva Eero. teksti: Sanna Ojajärvi, Pyöräilykuntien verkosto Täytyy osata ohjata ja jarruttaa Ikärajaa ei ole, vaan Vironniemen päiväkodin pyöräretken pääsyvaatimuksena on ohjaamisen ja jarruttamisen taito. Apupyöriä tarvitsevat joutuvat odottamaan seuraavaa retkeä, mutta onneksi pyöräretki tehdään kaksi kertaa vuodessa! Jo edellisenä iltana aikuiset kokoontuivat neuvottelemaan siitä, miten saada kaikkein pienimmät mukaan lähtijät, 4-vuotiaat, selviämään retkestä hyvillä mielin. Heitä on mukana kolme. Aikuiset päättivät, että heidän kanssaan oikaistaan hiukan lyhyempää reittiä Töölönlahden kohdalla. Pyöräretkeä on siis edessä 10-12 kilometriä. Pyöräilijät ovat muodostaneet päiväkodin sisäpihan nurkasta nurkkaan luikertelevan jonon, jonka on tarkoitus pysyä samassa järjestyksessä koko matkan ajan. Isot, nopeasti etenevät pyörät ja taitavimmat pyöräilijät ovat etujoukoissa ja pienet perässä, jottei tapahdu turhia peräänajoja. Jännityksestä hetkeksi hiljennyt porukka lähtee taluttamaan pyöriään sisäpihan portista Rauhankadulle ja siitä edelleen Varsapuistikkoon saakka. Ylämäet on parasta, koska ylämäessä saa kiriä, jopa ohittaa Sanni, 6 v. Vihdoin Kaisaniemen puistossa päästään pyörien selkään. Lapsia on letkassa 35 ja aikuisia tasaisin välein jonoon sijoittuneena kahdeksan. Eväät kulkevat aikuisten pyörien koreissa ja repuissa, jotta lapset voivat keskittyä ajamiseen. Juhalla on joskus ollut lainassa laatikkopyörä, joka toimi tavarankuljetuksessa erinomaisesti, mutta jonka polkeminen reitin jyrkissä ylämäissä osoittautui mahdottomaksi. Ohjeet ovat selvät: ajetaan jonossa ja ainoastaan ylämäessä saa ohittaa, jos voimat tuntuvat riittävän. Yleensä käy niin, että ylämäkiin tulee sumppu, joka sitten taas alamäissä purkautuu, kun pyörät rullaavat eri vauhtia. Risteyskohdissa pysähdytään ja odotetaan, että letka on taas kasassa. Lapset ajavat kieli keskellä suuta ja jokainen pysyy omalla paikallaan. Aikuiset sen sijaan sukkuloivat siellä, missä eniten tarvitaan. Joka risteyksessä sovitaan, kuka ajaa edeltä seuraavaan ja pysäyttää muun liikenteen hetkeksi, jotta lapset saavat ajaa keskeytyksettä. Roolit vaihtuvat sujuvasti lennossa, ja jokaisessa vähänkin jyrkemmässä mutkassa on aikuinen ohjaamassa ja näyttämässä tietä. Isompiin alamäkiin aikuiset muodostavat ketjun, jossa jokaista lasta kannustetaan: Hyvin menee, paina jarrua! Jäätelöt on tosikivat Eino 6 v. Vielä silta Mäkelänkadun yli, ja ollaan ensimmäisessä pysähdyspaikassa. Mäkelänrinteen uimahallilla syödään eväitä, käydään vessassa ja juostaan ja kiipeillään jännitys pois jaloista. Läheisen päiväkodin lahjoittamat vaihtohousut pelastivat erään retkeläisen, joka ei ehtinyt ajoissa vessaan. Edessä on yksi matkan kohokohdista, kapea Kumpulaan johtava polku, jonka juurakoiden ja kivien välillä on hauska pujotella. Reitti on niin kapea, että yhtäkkiä joku löytyy ojasta: Hei, täällä on hirveästi nokkosia! Pieniä kolareitakin matkan varrella sattuu, mutta kaikki antavat hövelisti moiset vahingot anteeksi. Intian puistossa kumotaan pyörät nurmikolle ja antaudutaan leikkimään. Keskittyminen on vienyt niin paljon energiaa, että kaikilla on kova nälkä ja mukaan otetut grillattavat tekevät kauppansa. Pyöräretkellä on aina kivaa, kun saa pyöräillä Emma, 6 v. 10 Poljin 6/2013 Poljin 6/2013 11

Pyöräily sallittu! Lasten pyöräily on aikuisten asennekysymys Matka jatkuu pian, sillä pyöräilemäänhän tänne on tultu. Säät ovat lähes poikkeuksetta suosineet reippaita pyöräilijöitä, ja aina on voitu pysähtyä matkan varrelle syömään eväitä ja nauttimaan retken tunnusta. Nytkin poiketaan vielä uimahallilla ja ostetaan jäätelöt Alppipuistossa syötäväksi. Yhdestä pyörästä on ilmeisesti venttiili rikki, mutta onneksi Pasilassa on pyöräkorjaamo, josta saadaan apua pulmaan. Aikuisista Krisse joutuu valitettavasti palaamaan Kruununhakaan ratikalla, sillä pyörästä puhkesi kumi eikä sitä enää matkan tässä vaiheessa malteta ryhtyä paikkaamaan. Lapsilla oli ollut Krissen pyörään liittyvä ennakkoaavistus jo lähtiessä: Sulla on niin ruosteinen mummopyörä, ettei se taida kestää koko matkaa. Vastaantulevat työmatkapyöräilijät hiukan ihmettelevät pyöräilevää koululaisporukkaa, varsinkin kun saavat kuulla ryhmän olevan päiväkodista ja nuorimpien 4-vuotiaita. Mä ajoin koko matkan mutkitellen, koska mä tarvitsin tasapainon. Tasapainon saa kun mutkittelee. Aatos, 6 v. Matkan viimeinen osuus, Linnunlaulun alamäkien laskettelu kohti Kaisaniemen puistoa on kaikkein vaativin. Maali häämöttää ja keskittyminen herpaantuu hiukan. Tällä kertaa kaikki Vironniemen päiväkodin pyöräretken reitti (kuva: maps.google.com) pysyvät pystyssä, mutta kerran, vuosia sitten, tapahtui ketjureaktio: joltakin irtosivat ketjut kesken polkemisen ja tuli aikamoinen ketjukolari. Matkan varrella sattuneista kolhuista huolimatta päällimmäiseksi jää tunne: Mä jaksoin polkea. Pyöräily on siksi kivaa, koska se on urheilua. Kun urheilee, jalat ja luut vahvistuu vahvemmiksi. Perillä Rauhankadulla ollaan hikisinä ja punaposkisina. Kaikki ovat jaksaneet pyöräillä koko kahdentoista kilometrin matkan ja ovat edelleen täynnä virtaa. Koko matkan jatkunut iloinen pulina ei taukoa päiväkodin pihallakaan. Vähän kyllä ihmetyttää se, että Juha ajoi aika hitaasti, vaikka sillä oli oikea kilpapyörä, tuumivat lapset porukalla. Kenenkään jalkoja ei väsytä, vaan niitä on ihana päästä vahvistamaan Säätytalon puiston kiipeilytelineeseen sillä aikaa kun vanhemmat kuulevat retken kuulumisia pääosin muilta aikuisilta. Lapset elävät jo seuraavassa hetkessä. Retken parasta antia on kohinalla vahvistunut itsetunto, porukassa kasvanut yhteishenki ja yhteinen onnistumisen ilo. Me tehtiin se taas! Ja joka kerta joku ensikertalainen pääsee mukaan tähän mahtavaan elämykseen. Pyöräretki kaupungin ytimessä monikymmenpäisen lapsijoukon kanssa ei ole tapana suomalaisissa päiväkodeissa eikä juuri kouluissakaan. Vironniemen päiväkodissa pyöräretkiä on tehty jo 1980-luvulta saakka. Retki on osa isompaa ajatusta: päiväkodissa tarjotaan lapselle mahdollisuuksia oppia itsestä ja maailmasta ja kasvaa turvallisessa yhteisössä omaksi itsekseen. Aikuisten tehtävä on mahdollistaa kokeminen ja uskaltaminen: aikuiset asettavat pyöräretkellä tietonsa, taitonsa ja aikansa lasten käyttöön. Pyöräretkellä lapsi tutustuu omiin voimiinsa, kokee onnistumista ja itsensä ylittämistä. Lapsi oppii myös toimimaan ryhmässä ja ottamaan huomioon muita liikenteessä kulkijoita. Lisäksi lapsi nauttii tauoista, jäätelöstä, kiipeilemisestä Intianpuistossa ja ohittamisesta ylämäessä. Ketjujen irtoamisestakin selvittiin! Aikuisilta pyöräretki lasten kanssa vaatii läsnäoloa: on osattava elää hetkessä, on reagoitava nopeasti vastaantuleviin tilanteisiin, on eläydyttävä lasten elämään juuri sillä hetkellä. Lisäksi tarvitaan tahtoa ja uskallusta pyöräillä lasten kanssa, sillä suomalaisessa liikennekulttuurissa pyöräily ei esimerkiksi koulujen rajoituksista päätellen kuulu alle 10-vuotiaille. Pyöräilytaitoihin, ohjaamiseen ja jarruttamiseen, perustuva pääsyvaatimus on Vironniemessä tarkoin harkittu, sillä ajokokemus on ikää merkittävämpi retkelle lähteviä lapsia yhdistävä seikka. Tästä kertoo jo retkeläisten ikähaitari neljästä seitsemään vuoteen. Vironnimen päiväkodin pyöräretki on hyvä muistutus siitä, miten lasten pyöräily on aikuisten asennekysymys. Päiväkodin keskeinen sijainti Helsinginniemellä ei ole pyöräretkelle ongelma vaan etu: pyörämatkan varrella on paljon nähtävää ja koettavaa. Viime vuodesta alkaen olemme ruvenneet ihmettelemään, miksi päiväkotien ohjelmassa ei pidetä tärkeänä sellaisten tärkeiden taitojen oppimista kuin pyöräily tai uiminen. Viime vuonna nimittäin ennen Kööpenhaminan matkaa kaikki lapset opettelivat ajamaan takapi- halla pyöräkoulussa lainapyörillä. Se tuntui niin tärkeältä taidolta, että pyöräkoulu uusitaan ensi keväänä, linjaa Vironniemen päiväkodin johtaja Kiti Hakkola. Toivottavasti nämä päiväkotiinsa ja päiväkodissaan pyöräilevät lapset eivät enää tulevina vuosina törmää koulujen pyöräilyrajoituksiin. Kiitos yhteistyöstä, Vironniemen päiväkoti! Juttua varten on haastateltu Vironniemen päiväkodin johtaja Kiti Hakkolaa ja lastenhoitaja Juha Alhokoskea. Lasten kommentteja on kerännyt Juha Alhokoski. Hyvin menee, paina jarrua! Vinkkejä lasten pyöräretken järjestämiseksi -uskalla pyöräillä ja antaa lasten pyöräillä -tarkista kaikkien pyörien kunto ennen retkeä -ohjeista lapset ennen lähtöä: jonossa ajaminen, ohittamissäännöt ym. ohjeet -pidä palaveri aikuisten kesken ennen retkeä: työnjako, vastuut, yksilölliset erityistarpeet -käy itse etukäteen pyöräilemässä suunniteltu reitti: tutustu erityistä tarkkaavaisuutta vaativiin risteyksiin, jyrkkiin ala- ja ylämäkiin yms. -opasta ja kannusta lapsia aktiivisesti koko matkan ajan: muistuta ohjaamisesta, jarruttamisesta, tulevista tauoista jne. -ota mukaan juomaa ja pientä syötävää ja pidä riittävästi taukoja matkan aikana -jousta retkellä sattuu ja tapahtuu! -iloitse pyöräilystä lasten kanssa 12 Poljin 6/2013 Poljin 6/2013 13

Tolosjoen ylitys on virkistävä välikohtaus muutoin karulla polulla. LAPIN PYÖRÄILYSSÄ ON TAIKAA teksti ja kuva: Markku Lahtinen Loppukesän matkailun virkistykseksi on Saariselälle kehitelty maastopyöräilyviikonloppu, joka järjestettiin tänä vuonna kolmatta kertaa. Poljin lähetti toimittajansa tutustumaan tapahtumaan. Avarat maisemat ja rauhallinen elämäntapa houkuttelevat Lappiin yrittäjiä, virkamiehiä ja muita työn rasittamia virkistäytymään. Hiihdon, kalastuksen ja ruskaretkeilyn lisäksi on keksitty houkutella muitakin liikunnallisia harrastajia, niin kuin nyt näitä maastopyöräilijöitä. Kun maastossa pyöräily kulovalkean tavoin levisi uutena liikuntamuotona, pelättiin ajajien kuluttavan karrelle maat ja mannut niin taajamien liepeillä kuin erämaassakin. Siltä ajalta on peräisin Urho Kekkosen kansallispuistonkin ehdoton pyöräilykielto. Maastopyöräilystä ei ole tullut luonnon vaivaa, ja nyörejä olisi ehkä syytä höllentää. Tuntuu hieman oudolta, että samaisessa puistossa saa kuitenkin ajaa pörräävällä nelipyöräisellä mönkijällä omia väyliään pitkin. Vanhat, hyvät reitit Dominick Arduin, Ranskasta Lappiin muuttanut ulkoilun profeetta, havaitsi Lapin maaston soveltuvuuden maastopyöräilyyn, jopa monipäiväisiin retkiin Jäämeren rantaan asti. Hän piti majapaikkanaan Saariselkää, minne merkittiin ja opastettiin kymmenkunta eri pituista ja eri vaativuustasoista päiväretkiin ja lenkkeilyyn sopivaa reittiä. Karttakeskus julkaisi niistä karttasarjankin, joka edelleen on innokkaimpien harrastajien aarteena. Dominickin reittien merkkipaalut löytyvät yhä avarasta maastosta. Polkuja on harvassa, aluskasvillisuus niukkaa ja puut kaukana toisistaan. Paikoin pyöräreitit ovat niin vähän tallatuilla poluilla, että kaidalla tiellä pysyminen vaatii herkeämätöntä tarkkailua. Pyöräilijää säikkyvät porolaumat pelästyttävät välillä kartanlukuun uppoutuneen ajajankin. Toisin paikoin reitit kulkevat kivikkoisia metsäautoteitä, jotka saattavat johtaa vaikka kultakaivokselle. Näyttää siltä, että kaivinkoneet jättävät maastoon pyöräilijää suurempia ruhjeita. Kansallispuiston ulkopuolelle sijoittuvat reitit kulkevat myös vaativassa maastossa. Kaunispäälle johtaa lähes pystysuora nousu, joka panee monet huonosti harjoitelleet puuskuttamaan. Puuttomalta laelta avautuva tunturimaisema luo sitä laulussa ylistettyä Lapin outoa taikaa. Nattasten näpykät siintävät eteläisellä taivaanrannalla sinisinä, ja jylhä Kiilopää hohtaa lähempänä. Vinha on tunturi myös alaspäin ajella. Loivempikin rinne vie mukanaan, ja mutkikkaalla polulla on hauska pomppia kivien yli ja kurvailla mutkissa. Vielä nautinnollisempaa on kuitenkin ylittää vesistö: kymmenien metrien levyinen Tolosjoki virtaa vuolaasti vielä syyskesällä. Sen ylittäminen on tarpeen, jos lähtee Kutturan suunnalle Saariselältä. Lahkeet on syytä kääriä ja koettaa työnnellä pyörää samalla kun etsii kivien seasta pitävää paikkaa jaloillensa. Kylmän veden yli päästyään tunteekin itsensä sankariksi. Taitojen koettelua Maastopyöräilyviikonloppu huipentui maratonkilpailuun, jossa kovimmat ajelivat 80 km toisten tyytyessä lyhyempiin matkoihin. Reitti vei heti peräjälkeen kolmen monisataametrisen tunturin laelle ja putosi välillä niiden väliseen kosteaan notkelmaan. Laella vaivasivat kivikot ja notkoissa kosteat ojanpainanteet. Juuri tämän vuoksi maastopyöräily on niin hauskaa: hiki virtaa, henki ahdistaa ja vain äärimmilleen trimmatuin lihaksin ja nuorallatanssijan lailla tasapainoillen saattaa selvittää polut nolaamatta itseään. Kuka tästä haluaisi jäädä paitsi! Ajajat olivat yleensä nuorehkoja ja urheilullisia miehiä ja naisia, joiden trikoita koristivat pyörä- ja tarviketuottajien logot. Pyörät olivat hiilikuituisia ja yleensä täysjoustoisia pelejä, sillä reitti oli vaativa, eikä alamäen ajaminen ollut suinkaan lepäilyä. Huippu-urheilijoita enemmän paikalla oli kuitenkin kuntoajajia ja kaveriporukoita, jotka olivat ottaneet tämän tapahtuman omaksi nimikokseen, jonne tulla vuosi toisen perästä. Näin voi alkaa kilpailla itsensä kanssa, pärjäänkö tänä vuonna paremmin kuin viimeksi, onko keli sopiva, haittaako liukkaus. Alkuhöykkyytyksen jälkeen seurasi myös tasaisempaa taivalta metsätiellä, taukopaikkoja ja evästä ja loppusuora ulkoilureitin tasaisella pohjalla. Toimittaja saapui maaliin muutaman tunnin ajon jälkeen hyvävoimaisena ja onnellisena, mutta hikisenä liian paksu pusakka, hän epäili. 14 Poljin 6/2013 Poljin 6/2013 15

-Liity edelläpolkijoiden kasvavaan joukkoon! Pyöräilykuntien verkosto ry Verkostoon liittyminen Pyöräilykuntien verkosto on kuntien, valtion, järjestöjen, yritysten ja tutkimuslaitosten välinen yhteistyöverkosto. Pyöräilykuntien verkoston päätavoite on pyöräilyn lisääminen liikennemuotona ja arkiliikuntana, joka tuottaa hyvinvointia yksilölle, yhteiskunnalle ja ympäristölle. Verkoston tehtävänä on lisätä pyöräilyn ja muun kestävän liikkumisen edistämiseen liittyvää vuorovaikutusta ja tiedonvaihtoa eri tahojen välillä sekä tuottaa pyöräilyn ja kävelyn edistämiseen liittyvää materiaalia. Pyöräilykuntien verkosto perustettiin vuonna 1997 ja se muuttui itsenäiseksi yhdistykseksi vuonna 2005. Verkoston toiminta on voittoa tuottamatonta palvelutoimintaa. Pyöräilykuntien verkosto ry Kuntatalo, Toinen linja 14 00530 Helsinki Pyöräilykuntien verkoston toimintaan ovat tervetulleita kaikki pyöräilyn edistämisestä kiinnostuneet suomalaiset kunnat ja kaupungit sekä aiheesta kiinnostuneet tai sen parissa työskentelevät muut tahot. Verkoston vuosimaksu määräytyy kunnan asukasluvun mukaisesti: kunnassa asukkaita alle 7001 220 euroa kunnassa asukkaita 7001-10 000 350 euroa kunnassa asukkaita 10 001-20 000 550 euroa kunnassa asukkaita 20 001-50 000 950 euroa kunnassa asukkaita 50 001-100 000 1350 euroa kunnassa asukkaita yli 100 000 1900 euroa Vuosimaksu määräytyy yrityksen tai yhteisön koon mukaan seuraavasti: pieni yritys (alle 15 työntekijää) 220 euroa keskisuuri yritys (15-50 työntekijää) 550 euroa suuri yritys (yli 50 työntekijää) 950 euroa erittäin suuri yritys (yli 500 työntekijää) neuvotellaan AKAA Timo Toivonen 040 335 3378 timo.toivonen@akaa.fi ESPOO Petri Suominen (09) 816 40240 petri.suominen@espoo.fi FORSSA Jenni Järvinen (03) 4141 602 jenni.jarvinen@forssa.fi HANKO Hannu Simelius 040 581 5065 hannu.simelius@hanko.fi HELSINKI Marek Salermo (09) 3103 7123 marek.salermo@hel.fi HYVINKÄÄ Kimmo Kiuru (019) 459 4645 kimmo.kiuru@hyvinkaa.fi HÄMEENLINNA Hannu Sainio (03) 621 2318 hannu.sainio@hameenlinna.fi JANAKKALA Helena Luoti (03) 680 1279 helena.luoti@janakkala.fi JOENSUU Jarmo Tihmala 050 311 6261 jarmo.tihmala@jns.fi JYVÄSKYLÄ Timo Vuoriainen (014) 266 5144 timo.vuoriainen@jkl.fi JÄRVENPÄÄ Sari Piela (09) 27191 sari.piela@jarvenpaa.fi KAARINA Jyrki Lappi (02) 588 4800 jyrki.lappi@kaarina.fi KANGASALA Markku Lahtinen (03) 3777 349 markku.lahtinen@kangasala.fi 16 Poljin 6/2013 KARVIA Sirpa Ala-Rämi (02) 5727 9402 sirpa.ala-rami@karvia.fi KAUHAJOKI Harri Virtanen (06) 2413 2380 harri.virtanen@kauhajoki.fi KOKKOLA Carita Laitala 044 780 9300 carita.laitala@kokkola.fi KOUVOLA Jyrki Ojanen 020 615 8290 jyrki.ojanen@kouvola.fi KRUUNUPYY Kaisa Karlström (06) 8343 405 kaisa.karlström@kronoby.fi LAHTI Matti Hoikkanen (03) 8142 428 matti.hoikkanen@lahti.fi LAPPEENRANTA Mauri Backman 040 506 5761 mauri.backman@lappeenranta.fi LEMPÄÄLÄ Jaakko Hupanen (03) 3744 600 jaakko.hupanen@lempaala.fi LIETO Mika Närvi (02) 4873 3254 mika.narvi@lieto.fi LOHJA Timo Mäkinen (019) 369 4435 timo.makinen@lohja.fi LOVIISA Markus Lindroos 050 382 7550 markus.lindroos@loviisa.fi NURMIJÄRVI Juha Oksanen 040 317 4461 juha.oksanen@nurmijarvi.fi OULU Jorma Heikkinen 044 703 2112 jorma.heikkinen@ouka.fi PARAINEN Martti Nilsson 040 537 9000 martti.nilsson@parainen.fi PERHO Jukka Hillukkala 040 051 7380 jukka.hillukkala@perho.com PIRKKALA Mikko Keränen 050 304 6390 mikko.keranen@pirkkala.fi PIETARSAARI Ben Griep 786 3328 044 785 1328 ben.griep@pietarsaari.fi PORI Sanna Välimäki 044 701 4180 sanna.valimaki@pori.fi PORVOO Hanna Linna-Varis (019) 5202 814 hanna.linna-varis@porvoo.fi ORIVESI Päivi Valkama 050 329 5303 paivi.valkama@orivesi.fi RAASEPORI Jan Gröndahl 040 5320392 jan.grondahl@raasepori.fi RAISIO Marja Uusitalo (02) 434 3401 marja.uusitalo@raisio.fi RAUMA Leena Ruusu-Viitanen (02) 8343 610 leena.ruusu-viitanen @rauma.fi RIIHIMÄKI Aili Tuppurainen (019) 758 4926 aili.tuppurainen@riihimaki.fi SEINÄJOKI Keijo Kaistila, (06) 416 2230 keijo.kaistila@seinajoki.fi TAMPERE Timo Seimelä 040 758 2104 timo.seimela@tampere.fi TAMPEREEN KAUPUNKISEUTU Katja Seimelä 040 503 4237 katja.seimela@tampereenseutu.fi TURKU Harry Jakkola 050 558 9234 harry.jaakkola@turku.fi TUUSULA Risto Kanerva (09) 8718 2220 risto.kanerva@tuusula.fi UUSIKAUPUNKI Kari Koski (02) 845 151 kari.koski@uusikaupunki.fi UTAJÄRVI Hannele Karhu 0500 584 506 hannele.karhu@utajarvi.fi VAASA Siri Gröndahl (06) 3254 214 siri.grondahl@vaasa.fi VANTAA Timo Väistö (09) 8392 2642 timo.vaisto@vantaa.fi YLÖJÄRVI Seppo Reiskanen (03) 349 5374 seppo.reiskanen@ylojarvi.fi ELY-KESKUKSET / LIIKENNEVIRASTO Erika Helin (020) 422 4002 erika.helin@ely-keskus.fi HELSINGIN POLKUPYÖRÄILIJÄT RY Petri Sipilä 050 511 5940 petri.sipila@hepo.fi HSL - HELSINGIN SEUDUN LIIKENNE Anna Ruskovaara 040 196 8715 anna.ruskovaara@hsl.fi KAMPIN SUUTARI Hannu Heiskanen 0400 428 325 hannu.heiskanen@htp-palvelut.com LINEA KONSULTIT OY Sakari Somerpalo 040 847 8282 sakari.somerpalo@linea.fi LUONTO-LIITTO RY Leo Stranius 040 754 7371 leo.stranius@luontoliitto.fi MOTIVA OY Sara Lukkarinen 040 672 1284 sara.lukkarinen@motiva.fi NAVICO OY Timo Perälä 040 7060415 timo.perala@navico.fi RAMBOLL FINLAND OY Reijo Vaarala 040 716 0769 reijo.vaarala@ramboll.fi SITO OY Jussi Nykänen (020) 747 6149 jussi.nykanen@sito.fi STRAFICA OY Juha Heltimo 050 369 4604 juha.heltimo@strafica.fi SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY Hanna Hakko 050 345 4411 hanna.hakko@sll.fi TAMPEREEN POLKUPYÖRÄILIJÄT RY Sanna Karppinen 040 574 0576 pj@tarakka.fi TAMPEREEN TEKNILLINEN YLIOPISTO Liikenteen tutkimuskeskus Verne Kalle Vaismaa 040 849 0224 kalle.vaismaa@tut.fi TRAFIX OY Leena Gruzdaitis 040 778 6714 leena.gruzdaitis@trafix.fi TURVATEC OY Raine Anttonen (03) 7819 969 raine.anttonen@turvatec.fi VALPASTIN OY Mari Päätalo 040 720 2872 mari.paatalo@valpastin.fi VECO OY Unto Vesterinen 040 589 2849 unto.vesterinen@veco.fi VELOCRAFT Pieter Deleu 040 701 4664 info@velocraft.fi WSP FINLAND OY Minna Raatikka 040 518 0511 minna.raatikka@wspgroup.fi