OPINTO-OHJAUKSEN TILA AIKUISOPPILAITOKSISSA

Ulla Numminen (toim.), Pentti Yrjölä, Tim Lamminranta & Esa Heikkinen OPINTO-OHJAUKSEN TILA AIKUISOPPILAITOKSISSA Arviointi 4/2004 OPETUSHALLITUS

Opetushallitus Taitto: Sirpa Ropponen ISBN 952-13-2283-7 ISSN 1238-4453 Yliopistopaino, Helsinki 2004

SISÄLTÖ ESIPUHE... 5 TIIVISTELMÄ... 7 SAMMANDRAG... 9 ABSTRACT... 11 ARVIOINNIN PÄÄTULOKSET... 13 I OSA ARVIOINNIN LÄHTÖKOHDAT JA TOTEUTUS... 19 1 ARVIOINNIN LÄHTÖKOHTIA... 19 1.1 Arvioinnin taustatekijöitä... 19 1.2 Opinto-ohjaus aikuiskoulutuksessa... 21 1.3 Aikaisempia opinto-ohjauksen arviointeja ja tutkimustuloksia... 23 1.4 Aikuisten opinto-ohjaukseen liittyviä kehittämishankkeita... 26 1.5 Opinto-ohjauksen käsitteistä... 27 2 AIKUISTEN OPINTO-OHJAUSTA KOSKEVAT SÄÄDÖKSET... 30 2.1 Ammatillinen aikuiskoulutus... 30 2.2 Yleissivistävä koulutus ja vapaa sivistystyö... 31 2.3 Opinto-ohjaukselle asetettuja kehittämistavoitteita... 31 3 ARVIOINNIN TOTEUTUS... 32 3.1 Arvioinnin tarkoitus ja arviointialueet... 32 3.2 Arviointikysymykset... 33 3.3 Arviointikohteet ja tasot... 34 3.4 Arvioinnin rajaukset... 35 3.5 Arviointiasetelma... 36 3.6 Arviointiprojektin kulku... 37 3.7 Arviointiaineiston keruu ja otanta... 37 3.8 Arvioinnin käytännön toteutus oppilaitoksissa... 39 3.9 Arviointikyselyjen sisältö... 39 3.10 Arviointiaineiston analysointi... 41 3.11 Luotettavuustarkastelu... 43 II OSA ARVIOINTITULOKSET... 45 4 AIKUISOPISKELIJAT JA AIKUISTEN OPINTOJA OHJAAVAT... 45 4.1 Arviointiin osallistuneet opiskelijat... 45 4.2 Opinto-ohjaustehtävissä toimivat... 53 5 AIKUISOPISKELIJOIDEN OPINTO-OHJAUKSEN TOTEUTUMINEN... 59 5.1 Ammatilliset oppilaitokset, aikuiskoulutuskeskukset ja ammatilliset erikoisoppilaitokset... 60 5.2 Kansanopistot ja liikunnan koulutuskeskukset... 74 5.3 Kansalaisopistot ja kesäyliopistot... 84 5.4 Opintokeskukset... 93 5.5 Aikuislukiot... 99 5.6 Oppilaitosmuotojen vertailu... 105 3

6 AIKUISOPPILAITOSTEN OPINTO-OHJAUS REHTOREIDEN HAHMOTTAMANA... 115 6.1 Tarkastelun lähtökohdat... 115 6.2 Aikuisten opinto-ohjauksen sisällöt... 116 6.3 Aikuisten opiskelun ohjauksen resursointi... 118 6.4 Opiskelun ohjauksen tavoitteet... 119 6.5 Opinto-ohjauksen varmistaminen oppilaitoksessa... 122 6.6 Yhteenveto... 125 7 AIKUISTEN OPISKELUN OHJAUS OPISKELIJAN OPINTOPOLUN TUKENA JA OPPILAITOKSEN TOIMINTAKULTTUURIN OSANA... 126 7.1 Tapaustutkimusten osuudesta arvioinnissa... 126 7.2 Tapaustutkimusten toteuttamisesta... 127 7.3 Aineiston analysointi... 138 7.4 Tapaustutkimusten tulokset: johtopäätöksiä ohjauksen tilasta oppilaitosmuodoittain... 138 7.5 Ammatilliset aikuiskoulutuskeskukset ja ammatilliset oppilaitokset... 139 7.6 Ammatilliset erikoisoppilaitokset... 141 7.7 Kansalaisopistot ja kesäyliopistot... 142 7.8 Kansanopistot ja liikunnan koulutuskeskukset... 144 7.9 Opintokeskukset... 145 7.10 Aikuislukiot... 147 III OSA ARVIOINNIN JOHTOPÄÄTÖKSET... 149 8 ARVIOIVAT JOHTOPÄÄTÖKSET... 149 LÄHTEET... 161 LIITTEET... 164 4

ESIPUHE Aikuisoppilaitosten opinto-ohjauksen arviointi on järjestelmäarviointi: siinä on arvioitu eri aikuisoppilaitosmuodoissa järjestettyä opinto-ohjausta ja kiinnitetty erityistä huomiota aikuisten tyytyväisyyteen saamaansa ohjaukseen. Tämä opinto-ohjauksen arviointi on jatkoa aiemmin tehdylle korkeakoulujen opinto-ohjauksen sekä perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen opinto-ohjauksen arvioinneille. Tavoitteena on ollut hahmottaa ja selkeyttää aikuisten saamaa opinto-ohjausta ja samalla selvittää opinto-ohjauksen toteuttamistapoja ja vaikutuksia. Tämän raportin lähestymistavasta on syytä todeta, että vuoden 1998 koulutuslakien uudistuksessa vapaan sivistystyön oppilaitosmuodot säilyivät, mutta ammatillisen aikuiskoulutuksen ja lukiokoulutuksen osalta oppilaitosmuotoja ei enää määritelty. Samanaikaisesti aikuiskoulutuksen julkista rahoitusta myönnetään noin 15 eri järjestelmän kautta. Näistä osa on sidottu oppilaitosmuotoon ja osa perustuu ylläpitämislupaan tai vastaavaan. Tässä arvioinnissa noudatetaan perinteistä oppilaitosmuotojakoa, koska se erittäin todennäköisesti parhaiten kuvaa kunkin arviointikohteen toimintatapaa. Aikuiskoulutuksessa korostuu formaaliin koulutukseen verrattuna muun muassa se, että opiskelijat hakeutuvat omaehtoisesti opiskelemaan ja että oppilaitokset kilpailuhenkisesti mainostavat omaa tarjontaansa. Opiskelijat maksavat usein myös opintomaksuja. Arviointihanketta aloitettaessa oli selvää, että aikuiskoulutuksessa opinto-ohjaus ei muodosta samankaltaista hallittavissa olevaa kokonaisuutta kuin nuorten perusopetuksessa ja toisen asteen koulutuksessa. Siksi päädyttiin tarkastelemaan kohdetta tapaustutkimusten ja kyselyjen avulla. Tapaustutkimukset teki Joensuun yliopiston kasvatustieteen laitos. Niistä on julkaistu erillinen raportti, mikä on Opetushallituksen Internet-sivuilla www.oph.fi/julkaisukaappi. Tämä arviointihanke kohtasi joitakin vastoinkäymisiä. Koulutuksen arvioinnin uudelleen organisoinnin johdosta hankkeessa mukana olleita henkilöitä siirrettiin Opetushallituksessa yksiköistä ja tehtävistä toiseen. Tilanne eräällä tavalla vakiintui vuoden 2004 aikana, jolloin tuli selväksi, ettei kukaan alunperin hankkeessa mukana olleista voinut irrottautua raportin kirjoittamiseen riittävän pitkäksi aikaa saattaakseen työn loppuun. Arviointiaineistojen ja tekstien pohjalta raportin kirjoitti ja toimitti Ulla Numminen. 5

Kiitän Joensuun yliopistoa ja kaikkia muita arviointiprojektiin osallistuneita, myös aikuisoppilaitoksia ja niiden henkilökuntaa sekä aikuisopiskelijoita työpanoksesta, jonka arviointi on heiltä vaatinut. Helsingissä marraskuun lopussa 2004 Pentti Yrjölä opetusneuvos 6

TIIVISTELMÄ Opinto-ohjauksen tila aikuisoppilaitoksissa. Arviointi 4/2004. Opetushallitus. Opinto-ohjauksen tila aikuisoppilaitoksissa käsittää ammatillisten oppilaitosten aikuiskoulutuksessa, ammatillisissa aikuiskoulutuskeskuksissa, ammatillisissa erikoisoppilaitoksissa, kansanopistoissa ja liikunnan koulutuskeskuksissa, kansalaisopistoissa ja kesäyliopistoissa sekä opintokeskuksissa ja aikuislukioissa järjestettävän opinto-ohjauksen arvioinnin. Arviointi perustuu Opetushallituksen koulutuksen tuloksellisuuden arviointimalliin (1998). Arviointi käsittää kaksi osaa: 1) Opetushallituksen tekemät kyselyt aikuisoppilaitosten rehtoreille (N=343), opinto-ohjaajille ja muille opinto-ohjaustehtävissä toimiville (N=700) ja opiskelijoille (N=4492). Oppilaitoksia tähän osallistui 126. Toisen osan arvioinnista muodostavat 2) Joensuun yliopiston aikuisoppilaitoksissa (N=30) tekemät tapaustutkimukset, joissa hankittiin pääosin laadullisin menetelmin tietoa opinto-ohjauksen toimivuudesta aikuisoppilaitoksissa. Arviointitulokset vaihtelivat jonkin verran oppilaitosmuodoittain. Erot johtuvat oppilaitosten erilaisuudesta, oppilaitosmuotojen erilaisista tehtävistä, tavoitteista ja toimintakulttuureista ja jossain määrin myös opiskelijoiden erilaisuudesta. Arvioinnin tuloksena todetaan, että opinto-ohjauksen tulkinta on aikuisoppilaitoksissa kapea, pääosin sillä ymmärretään opetusta tai opetukseen kuuluvaa ohjausta ja tiedon jakamista sekä neuvontaa. Opinto-ohjaus on aikuisoppilaitoksissa järjestetty hajanaisesti, ohjaustehtävät hajautuvat monille ammattiryhmille, mutta oppilaitoksissa ei kuitenkaan ole riittävää opinto-ohjauksen koordinaatiota. Opinto-ohjauksella ei ole sellaista strategista asemaa ja merkitystä aikuisoppilaitoksissa, joka takaisi riittävän ja monipuolisen tuen aikuisopiskelijoille. Tässä viitekehyksessä opiskelijat ja ohjaajat olivat melko tyytyväisiä opinto-ohjauksen toimivuuteen. Henkilökohtainen opiskeluohjelma (HOPS) tehdään valtaosalle ammatillisten aikuisoppilaitosten opiskelijoista, mutta sen arvioidaan vielä olevan pikemminkin institutionaalinen väline opintojen alkuvaiheen suunnittelussa ja korvaavuuksien kirjaamisessa. Sen mahdollisuudet opinto-ohjauksen keinona opiskeluprosessin tukemiseen eivät ole vielä riittävästi kehittyneet. Opiskelun henkilökohtaistaminen onnistui parhaiten silloin, kun henkilökohtaista opiskeluohjelmaa ja oppimiskokemuksia käsitellään prosessina opintopolun aikana. 7

Aikuisoppilaitosten opinto-ohjaus on valtaosin sellaisten opettajien tai muiden henkilöiden varassa, joilla ei ole opinto-ohjauksen asiantuntemusta. Ohjaustehtävissä toimivista päätoimisia opinto-ohjaajia oli 4 %, sivutoimisia opintoohjaajia 12 %, opettajia 68 % ja muita toimihenkilöitä 16 %. Alle kymmenesosalla (9 %) aikuisoppilaitoksissa ohjaustehtäviä hoitavista oli opinto-ohjaajan kelpoisuus ja asianmukainen koulutus. Kaikista opinto-ohjaustehtävissä toimivista neljällä viidesosalla ei ollut mitään opinto-ohjausta koskevia opintoja. Oppilaitoksia, joissa oli edes yksi päätoiminen opinto-ohjaaja, oli vain viidesosa. Ohjausta antavien henkilöiden ohjattavana olevien opiskelijoiden määrä oli kohtuullinen (50 25 ohjattavaa), mutta myös kohtuuttoman suuria ohjattavien määriä oli, yli 500 aikuislukioiden päätoimisilla opinto-ohjaajilla. Asiasanat: arviointi, opinto-ohjaus, opinto-ohjaaja, ohjaaja, aikuisoppilaitokset, ammatillinen aikuiskoulutus, yleissivistävä aikuiskoulutus, vapaa sivistystyö. 8

SAMMANDRAG Opinto-ohjauksen tila aikuisoppilaitoksissa. Arviointi 4/2004. Opetushallitus. (övers. Läget inom studiehandledningen vid vuxenläroanstalterna, Utbildningsstyrelsens serie Arviointi 4/2004) Opinto-ohjauksen tila aikuisoppilaitoksissa gäller en utvärdering av studiehandledningen i vuxenutbildningen vid yrkesläroanstalter, yrkesutbildningscenter för vuxna, särskilda yrkesläroanstalter, folkhögskolor och idrottsutbildningscenter, medborgarinstitut och sommaruniversitet samt studiecentraler och vuxengymnasier. Utvärderingen bygger på Utbildningsstyrelsens modell för utvärdering av utbildningens resultat (1998). Utvärderingen består av två delar: 1) Utbildningsstyrelsens enkäter till vuxenläroanstalternas rektorer (N=343), studiehandledare och övriga personer som jobbar med studiehandledningsuppgifter (N=700) samt studerande (N=4492). Totalt deltog 126 läroinrättningar i enkäten. Den andra delen av utvärderingen utgörs av: 2) fallstudier vid vuxenläroanstalter (N=30) utförda av universitetet i Joensuu. Fallstudierna gick ut på insamling av information, huvudsakligen med kvalitativa metoder, om hur väl studiehandledningen fungerar vid vuxenläroanstalterna. Utvärderingsresultaten varierade något beroende på typen av läroinrättning. Skillnaderna beror på att läroinrättningarna är olika och på att olika typer av läroinrättningar har olika uppgifter, målsättningar och verksamhetskulturer. I viss mån inverkade även de olika kategorierna av studerande. Resultatet av utvärderingen kan konstateras vara att tolkningen av studiehandledningen vid vuxenläroanstalterna är smal. Huvudsakligen uppfattas den som undervisning eller som handledning och information som ingår i undervisningen samt som rådgivning. Organiseringen av studiehandledningen vid vuxenläroanstalterna är splittrad och handledningsuppgifterna är spridda på många yrkesgrupper, men samordningen av studiehandledningen vid läroinrättningarna är inte tillräcklig. Studiehandledningen innehar inte en sådan strategisk ställning och betydelse vid vuxenläroanstalterna att den skulle garantera ett tillräckligt och mångsidigt stöd till de vuxenstuderande. Inom denna referensram var de studerande och handledarna rätt nöjda med hur studiehandledningen fungerade. 9

Största delen av studerandena vid de yrkesinriktade vuxenläroanstalterna får ett personligt utarbetat studieprogram, men det antas alltjämt snarare vara ett institutionellt verktyg för planeringen av det första skedet av studierna och för att fastställa kursmotsvarigheter. Dess möjligheter att som ett verktyg inom studiehandledningen stödja studieprocessen är ännu inte tillräckligt utvecklade. Individualiseringen av studierna lyckas bäst när det personliga studieprogrammet och inlärningserfarenheterna behandlas som en process under studierna. Den studiehandledning som ges vid vuxenläroanstalterna är till största delen beroende av lärare eller andra personer som inte har nödvändiga kunskaper i studiehandledning. Totalt 4 % av alla som arbetade som studiehandledare jobbade med studiehandledning som huvudsyssla, 12 % hade studiehandledning som bisyssla, 68 % var lärare och 16 % var övriga tjänstemän. Mindre än en tiondel (9 %) av de personer som arbetade med studiehandledning vid vuxenläroanstalterna hade studiehandledarbehörighet och erforderlig utbildning. Fyra femtedelar av alla som arbetade med studiehandledning hade inga som helst studier i studiehandledning bakom sig. Endast en femtedel av läroinrättningarna hade minst en studiehandledare med befattningen som huvudsyssla. De personer som sysslade med studiehandledning hade ett skäligt antal (50 25) studerande, men det förekom också oskäligt många studerande för en studiehandledare, mer än 500 studerande per studiehandledare med befattningen som huvudsyssla vid vuxengymnasier. Nyckelord: utvärdering, studiehandledning, studiehandledare, handledare, vuxenläroanstalter, yrkesinriktad vuxenutbildning, allmänbildande vuxenutbildning, fritt bildningsarbete. 10

ABSTRACT Opinto-ohjauksen tila aikuisoppilaitoksissa. Arviointi 4/2004. Opetushallitus. (transl. The state of educational guidance and counselling at adult education institutions Evaluation 4/2004. The Finnish National Board of Education.) The evaluation focuses on the state of educational guidance and counselling provided at adult education institutions including education and training for adults at vocational education institutions, vocational adult education centres, specialized vocational institutions, folk high schools and sports institutes, adult education centres and summer universities as well as study centres and senior secondary schools for adults. The evaluation is based on the model for evaluation of educational outcomes created by the Finnish National Board of Education (1998) and is divided into two parts: 1) Finnish National Board of Education questionnaires sent to rectors (N=343), study counsellors and other professionals involved in student counselling (N=700) as well as students (N=4492) at adult education institutions. A total of 126 educational institutions participated in this stage of the evaluation process. The second stage of the evaluation process is comprised of 2) qualitative case studies (N=30) conducted at a number of adult education institutions by the University of Joensuu, which mainly focused on gathering information on the functionality of educational guidance and counselling at adult education institutions. There was some variation in the evaluation results depending on the type of educational institution. These differences stem from differences between educational institutions, differing tasks, objectives and operating cultures of different types of institutions and, to some extent, to differences between students as well. The evaluation led to the conclusion that educational guidance and counselling is interpreted rather narrowly at adult education institutions; it is mainly understood to refer to teaching or counselling given as part of teaching as well as distribution of information and advice. Guidance and counselling provided at adult education institutions is organised in an inconsistent manner; it is the responsibility of members of several professional groups and it is not being co-ordinated sufficiently. The strategic position and significance of guidance and counselling at adult education institutions is not good enough to guarantee adult students sufficient and diverse support. Within this framework, students and counsellors were quite satisfied with the way that educational guidance and counselling functions. 11

Most students at vocational adult education institutions receive a personal study plan (HOPS), but this is still currently considered to be a fairly institutionalised tool for planning the initial stages of studies and for recording whether previous studies can be accredited. Opportunities to use the personal study plan as a counselling tool in supporting the study process have not yet evolved sufficiently. Application of the personal study plan was most successful in cases where the personal study plan and learning experiences were dealt with as a process during the student s study career. Educational guidance and counselling at adult education institutions is mainly provided by teachers or other staff members who lack expertise in guidance and counselling. Of those professionals providing guidance and counselling, 4% were full-time student counsellors, 12% were part-time student counsellors, 68% were teachers and 16% were other professionals. Less than one tenth (9%) of those providing guidance and counselling at adult education institutions were qualified to do the job and had received appropriate training. Of all those providing educational guidance and counselling, four fifths had received no guidance and counselling training at all. Only one fifth of educational institutions employed at least one full-time counsellor. The number of students per study counsellor was reasonable (25 50), although some full-time counsellors working at senior secondary schools for adults had an unreasonably high number of students to counsel, sometimes as many as over 500. Keywords: evaluation, educational guidance, educational counselling, student counsellor, adult education institutions, vocational adult education and training, general adult education, general liberal adult education. 12

ARVIOINNIN PÄÄTULOKSET Arvioinnin tarkoituksena on selvittää opinto-ohjauksen tila Opetushallituksen toimialaan kuuluvassa aikuiskoulutuksessa. Kohteena arvioinnissa on aikuisille oppilaitoksissa annettava opinto-ohjaus. Muut ohjauspalvelut, kuten esimerkiksi aikuiskoulutuksen tiedottaminen ja markkinointi jäävät arvioinnin ulkopuolelle. Seuraavaan on koottu arvioinnin keskeisimmät tulokset. Arvioivat johtopäätökset ovat kokonaisuudessaan raportin luvussa 8. Opinto-ohjauksesta on säädöksiä vain osassa aikuiskoulutusta Aikuisten opinto-ohjauksesta on säädöksiä vain ammatilliseen tutkintoon johtavan koulutuksen ja lukiokoulutuksen lainsäädännössä. Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta on lisäksi erikseen säädetty, että tutkintoon valmistavassa koulutuksessa tulee opiskelijalle laatia henkilökohtainen opiskeluohjelma Vapaan sivistystyön oppilaitoksissa ei ole opinto-ohjausta koskevia säädöksiä. Verrattuna nuorten koulutukseen säädöspohja on huomattavasti vähäisempi. Opinto-ohjauksen sisältö on aikuisoppilaitoksissa kapea Opinto-ohjaus tulkittiin enimmäkseen opetuksena, opetukseen kuuluvana ohjauksena tai tiedon jakamisena sekä neuvontana, vaikka eroja on jonkin verran riippuen määrittelijästä ja oppilaitosmuodosta. Vapaan sivistystyön vapaatavoitteisissa koulutuksissa opinto-ohjaus ymmärrettiin paljolti opintoneuvonnaksi ja asiakaspalveluksi sekä toisaalta opetustilanteeseen, oppiaineen sisältöön ja ongelmatilanteisiin liittyväksi ohjaamiseksi ja opastamiseksi. Tutkintotavoitteisessa koulutuksessa opinto-ohjaukseen katsottiin kuuluvan lisäksi henkilökohtaiseen opiskeluohjelmaan liittyvää ohjausta sekä työssäoppimisen ja ammatti- ja urasuunnittelun ohjausta. Aikuiskoulutuksessa opinto-ohjausta on saatavissa kohtalaisesti, mutta sen kapea sisältö ja laadulliset puutteet sekä ohjaustyötä tekevän henkilöstön asianmukaisen koulutuksen puute heikentävät sitä tukea, mitä aikuisopiskelijat voisivat saada opiskelussaan ja opiskeluun liittyvissä elämäntilanteissa. 13

Opinto-ohjauksen organisointi oppilaitoksissa hajanaista ja koordinoimatonta Arvioinnista muodostuu kuva, jonka mukaan opinto-ohjaus on aikuisoppilaitoksissa järjestetty hajanaisesti, ohjaustehtävät jakautuvat opinto-ohjaajille, opettajille ja muille toimihenkilöille. Osalla heistä opinto-ohjauksen osuus tehtävistä oli vain muutaman prosentin luokkaa. Tämä edellyttäisi oppilaitoksessa hyvää opinto-ohjauksen koordinaatiota, mutta näin ei välttämättä ole. Opinto-ohjauksella ei ole sellaista strategista asemaa ja merkitystä aikuisoppilaitoksissa, joka takaisi riittävän ja monipuolisen tuen aikuisopiskelijoille. Monilta aikuisoppilaitoksilta puuttuu selkeä opinto-ohjaussuunnitelma tai laajempi opinto-ohjauksen strategia, eikä siihen liittyviä palaute- ja seurantajärjestelmiä ole riittävästi, jos ollenkaan kehitetty. Silti aikuisoppilaitosten suhtautumista aikuisopiskelijoiden ohjaukseen voidaan luonnehtia kehittämismyönteiseksi. Opinto-ohjauksen hajanainen organisointi, päätoimisten opinto-ohjaajien vähäisyys ja muiden ohjaustehtävissä toimivien ohjausasiantuntemuksen puute eivät käytännössä useinkaan anna mahdollisuutta opinto-ohjauksen pitkäjänteiseen kehittämiseen aikuisoppilaitoksissa. Opinto-ohjauksen organisoinnissa on oppilaitosmuotojen välillä huomattavia eroja, joista osa johtuu oppilaitosmuotojen erilaisista tehtävistä, tavoitteista ja toimintatavoista ja ehkä jossain määrin myös opiskelijoiden erilaisuudesta. Opinto-ohjaajan tehtävissä toimivien kelpoisuudessa on puutteita Aikuisoppilaitosten erityisasiantuntemusta vaativa opinto-ohjaus on valtaosin sellaisten opettajien tai muiden henkilöiden varassa, joilla ei ole opinto-ohjauksen asiantuntemusta tai asianmukaista koulutusta. Päätoimisia opinto-ohjaajia oli 4 %, sivutoimisia opinto-ohjaajia 12 %, opettajia 68 % ja muita toimihenkilöitä 16 %. Alle kymmenesosalla (9 %) aikuisoppilaitoksissa ohjaustehtäviä hoitavista oli opinto-ohjaajan kelpoisuus ja asianmukainen koulutus. Kaikista opinto-ohjaustehtävissä toimivista neljällä viidesosalla ei ollut mitään opinto-ohjausta koskevia opintoja. Sellaisia oppilaitoksia, joissa oli edes yksi päätoiminen opinto-ohjaaja, oli vain viidesosa. Osassa oppilaitosmuotoja ei ollut lainkaan päätoimisia opinto-ohjaajia. 14

Ohjattavien määrä on kohtuullinen, mutta suuriakin ohjattavien määriä on Ohjausta antavien henkilöiden ohjattavana olevien opiskelijoiden määrä oli arvioinnissa kohtuullinen vaihdellen keskimäärin 50 ohjattavasta (päätoimisilla) 25:een (opettajilla). Tämä kertoo siitä, että opinto-ohjausta on oppilaitoksissa hajautettu useille henkilöille. Arvioinnissa tuli kuitenkin esiin myös kohtuuttoman suuria ohjattavien määriä. Aikuislukioiden päätoimisilla opinto-ohjaajilla oli tyypillisesti 500 ohjattavaa. Henkilökohtainen opinto-ohjaus tavallisinta, verkossa tapahtuva ohjaus vasta alussa Tavallisin työmuoto aikuisten opinto-ohjauksessa oli henkilökohtainen ohjaus, jota käyttivät lähes kaikki opinto-ohjaus tehtävässä toimivat, ryhmämuotoista opinto-ohjausta antoi valtaosa ohjaajista (72 90 %). Sen sijaan verkossa tapahtuva opinto-ohjaus oli työmuotona jo paljon harvinaisempi (keskimäärin 27 %:lla), mutta vaihteli oppilaitosmuodoittain välillä 8 50 % ohjaajista. Erot selittyvät osittain opintojen luonteella ja oppilaitosmuodon toimintatavoilla. Valinnat ja oppimisen taidot keskeisimpiä opinto-ohjauksen sisältöjä Arvioinnin mukaan keskeisimpiä opinto-ohjauksen sisältöjä koko aineistossa olivat meneillään oleviin opintoihin kuuluvat valinnat ja oppimisen taidot. Jatko-opintoihin ja työelämään hakeutumiseen liittyvä ohjaus vaihteli jonkin verran oppilaitosmuodoittain, mutta oli selvästi vähemmän keskeinen ohjauksen aihepiiri. Ohjaajat katsoivat kaikkien seitsemän opinto-ohjauksen sisältöalueen olleen keskeisemmin ohjauksessa esillä, kuin miten opiskelijat asian näkivät. Yleisen elämänhallinnan painotuksessa opiskelijoiden ja ohjaajien näkemysten ero oli huomattavan suuri. 15

Opinto-ohjauksen toimivuuteen oltiin tyytyväisiä Opinto-ohjauksen tila aikuisoppilaitoksissa Opinto-ohjauksen toimivuutta kuvataan arvioinnissa kolmella summamuuttujalla, opinto-ohjauksen tarjonta ja osallistuminen, opinto-ohjauksen laatu sekä opinto-ohjauksen vaikutukset ja hyöty. Aikuisopiskelijat olivat kohtalaisen tyytyväisiä opinto-ohjauksen tarjontaan (ka. 2,9 4,2) *. Heikointa tyytyväisyys oli ammatillisten oppilaitosten aikuiskoulutuksessa ja aikuislukioissa, korkeinta opintokeskuksissa ja kansalaisopistoissa. Tässä heijastunee opiskelijoiden oma motivaatio, opintojen vapaaehtoisuus ja vapaamuotoisuus ja ehkä myös muita oppilaitosmuotoja suurempi mahdollisuus opiskelun itsesäätelyyn. Myös opinto-ohjauksen laatua opiskelijat pitivät melko hyvänä (ka. 3,3 4,3). Heikoimmaksi opinto-ohjauksen laadun arvioivat kesäyliopistojen opiskelijat, parhaimmaksi opintokeskusten ja kansalaisopistojen opiskelijat. Opiskelijat pitivät opinto-ohjausta melko vaikuttavana ja hyödyllisenä (ka. 3,1 3,9). Heikoimmaksi sen arvioivat ammatillisten erikoisoppilaitosten ja kansalaisopistojen opiskelijat, korkeimmaksi opintokeskusten opiskelijat. Tyytymättömimpiä opiskelijat olivat ammattiin ja uravalintaan liittyvään ohjaukseen, mutta toisaalta eivät pitäneet sitä myöskään kovin keskeisenä. Ohjaajat arvioivat opinto-ohjauksen laadun melko hyväksi ja merkitsevästi paremmaksi kuin opiskelijat (ka. 3,6 4,0), samoin opinto-ohjauksen hyödyllisyyden ja vaikuttavuuden (ka. 3,7 4,1). Opinto-ohjaus keskittyy opintopolun alkuun ja vähenee loppua kohti Opinto-ohjausta tarkasteltiin aikuisopiskelijan opintopolun ja opiskelukokemusten tukena sekä oppilaitoksen toimintakulttuurin osana. Yleinen opiskelun ohjaus, johon kuuluvat muun muassa opiskelijan perehdyttäminen opiskeluun ja oppilaitokseen sekä opintojen suunnittelu, korostuu opiskelun alkuvaiheessa. Varsinaisen opiskeluprosessin aikana painottui opettajajohtoinen oppimisen ohjaaminen. Huomattavasti heikommin ohjaus toimi opintojen kuluessa ja loppuvaiheessa. Opintojen loppuvaiheessa ammatti- ja uraohjaus riippui paljolti opiskelijoiden yksilöllisistä tarpeista. Osa nuorista opiskelijoista tarvitsee esimerkiksi jatko-opintoihin liittyvää ohjausta, kun taas osalla on ammattisuunnitelmat selvillä ja osa on työssä. Opinto-ohjauksen palaute- ja seurantajärjestelmiä ei ole kaikissa oppilaitoksissa. * Asteikolla 1 5. 16

HOPS ei toimi opiskelijan yksilöllisenä tukena parhaalla mahdollisella tavalla Ammatillisissa oppilaitoksissa HOPS oli laadittu 65 81 %:lle opiskelijoista. Toisesta suunnasta katsoen HOPSia ei ollut laadittu 19 35 %:lle opiskelijoista. On kuitenkin huomattava, että kaikki ao. oppilaitoksissa annettava koulutus ei ollut tutkintoon valmistavaa koulutusta. Tapaustutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että HOPSista olisi tullut paljolti institutionaalinen työväline eikä se välttämättä toimi opinto-ohjauksen välineenä. Kaikki opiskelijat eivät tunnista sitä opinto-ohjauksen osana. Opiskelun henkilökohtaistaminen onnistui parhaiten niillä koulutusaloilla, jossa henkilökohtaista opiskeluohjelmaa ja oppimiskokemuksia käsitellään prosessina opintopolun aikana. Aikuisoppilaitosten opinto-ohjaajista puutetta nyt ja vielä enemmän tulevaisuudessa Aikuiskoulutuksen opinto-ohjauksessa tarvittaisiin parempaa ohjausasiantuntemusta, mutta kelpoisuuden omaavia opinto-ohjaajia on alle 10 prosenttia. Kun tarkoituksena on lähivuosina lisätä aikuiskoulutuksen volyymiä*, merkitsee se huomattavaa opinto-ohjaajien lisäkoulutuksen tarvetta. Opinto-ohjaajakoulutuksen kehittämisessä on kiinnitettävä huomiota myös aikuisopiskelijoiden ohjauksen erityistarpeisiin. * Parlamentaarinen aikuiskoulutustyöryhmä 2002. 17

I OSA ARVIOINNIN LÄHTÖKOHDAT JA TOTEUTUS 1 ARVIOINNIN LÄHTÖKOHTIA 1.1 Arvioinnin taustatekijöitä Yksi suomalaisen koulutusjärjestelmän keskeisistä kehittämiskohteista on aikuisväestön koulutusmahdollisuuksien parantaminen, koulutustason nostaminen ja sellaisten edellytysten luominen, missä koko työikäisellä aikuisväestöllä on käytännössä mahdollisuus pitää yllä ja kehittää ammattitaitoaan ja osaamistaan. Taustalla on koulutuksen arvostaminen ja elinikäisen oppimisen periaatteen laaja hyväksyminen. Monet yhteiskunnalliset tilanteet ja muutokset ovat johtaneet tarpeeseen tehostaa aikuiskoulutuksen saatavuutta ja parantaa sen toimivuutta ja laatua yleensäkin. Väestön ikääntyminen ja suurten ikäluokkien poistuminen työmarkkinoilta asettavat erityisiä vaatimuksia aikuiskoulutuksen kehittämiselle sekä määrällisesti että laadullisesti. Aikuiskoulutuksella pyritään lieventämään suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen aiheuttamaa työvoimavajausta. Tavoitteina ovat edelleen työllisyysasteen nostaminen ja työttömyyden vähentäminen. Ammattirakenteiden ja työorganisaatioiden muutokset, yritysten sukupolvenvaihdokset sekä usein ennakoimaton työpaikkojen siirtyminen ulkomaille eli ns. Kiina-ilmiö edellyttävät, että aikuiskoulutusjärjestelmän tulee pystyä reagoimaan nopeasti sekä yritysten tarpeisiin että laajempiin paikallisiin ja seudullisiin osaamistarpeisiin. Aikuiskoulutuksella pyritään myös edistämään yhteiskunnallista tasa-arvoa sekä estämään työelämästä ja muusta yhteiskunnallisesta toiminnasta syrjäytymistä. Selvennykseksi Aikuisoppilaitoksissa opinto-ohjauksesta huolehtivat monen ammattiryhmän jäsenet: koulutetut opinto-ohjaajat, opettajat ja muut toimihenkilöt. Heitä kaikkia on tässä arvioinnissa kutsuttu lyhyyden vuoksi ohjaajiksi. 19

Aikuiskoulutuksella on yhteiskunnallisten vaikutustensa lisäksi merkitystä myös yksilöllisesti. Se luo osaltaan pohjaa ihmisten turvallisuudelle ja omanarvontunnolle nostamalla sivistystasoa ja kasvattamalla osaamispääomaa. Sen avulla ihmiset voivat pystyä kehittämään omaa työtään ja työyhteisöään sekä etenemään urallaan. Koulutus edistää mahdollisuuksia liikkua aikaisempaa epävarmemmissa työmarkkinatilanteissa, ja parhaimmillaan se auttaa myös työssä jaksamisessa. Suomalaisen aikuiskoulutusjärjestelmän keskeinen haaste on väestön koulutustason nostaminen. Tilastokeskuksen vuoden 2002 tietojen mukaan 39 %:lla yli 15-vuotiaasta väestöstä ei ollut perusasteen jälkeistä tutkintoa, osalla oli koulutus vielä kesken. Tilanne vaihtelee ikäryhmittäin. Kun 25 30-vuotiaista 2,7 % on vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa, on luku yli 50-vuotiailla yli 8 %. Ammatillisen tutkinnon suorittaneiden osuus nousee ikäluokittain 35 44 ikäisiin asti ja on korkeimmillaan tässä ikäluokassa yli 60 %, mutta laskee vanhemmissa ikäluokissa selvästi. 1 Nuorista ikäluokista hakeutuu toisen asteen koulutukseen yli 90 %, mutta ammatillisen koulutuksen keskeyttää kokonaan 11,6 % ja lukiokoulutuksen 6,2 % (lukuvuonna 2000 01). 2 On arvioitu, että peruskoulun ja lukion päättäneistä lähes neljännes jää vaille kunnollista ammatillista koulutusta. 3 Käytännössä tämä merkitsee, että vaikka aikuisväestön koulutustason puutteita pyritään korjaamaan erilaisin hankkein, kuten Noste-ohjelmalla, nuorista ikäluokista syntyy koko ajan uutta aikuiskoulutuksen ja myös opinto-ohjauksen tarvetta. Suurella osalla aikuisväestöstä on edellisestä muodollisesta koulutus- tai opiskeluvaiheesta kulunut pitkä aika. Kynnys opiskelun aloittamiseen voi olla korkea. Opiskeluvalmiudet tai taidot voivat olla puutteellisia tai pelko siitä, ettei opiskelu enää aikuisiässä onnistuisikaan, voi estää koulutukseen hakeutumista. Huolimatta erilaisista aikuiskoulutusohjelmista ja -kampanjoista monilla voi olla vaikeuksia tunnistaa tai määritellä niitä asioita tai aihepiirejä, joissa he tarvitsisivat lisäkoulutusta. Työttömät työnhakijat saavat työvoimatoimistossa asioidessaan tietoa koulutusmahdollisuuksista, mutta omaehtoisessa koulutuksessa tilanne saattaa olla toinen. Kaikille ei ole itsestään selvää, mitä koulutusta on tarjolla, mistä siitä saa tietoa ja millaisin ehdoin koulutukseen voi hakeutua tai päästä. 20