Neljä kertomusta paikallisesta turvallisuussuunnittelusta Käytännön kokemuksia ja oppeja

Neljä kertomusta paikallisesta turvallisuussuunnittelusta Käytännön kokemuksia ja oppeja Sisäinen turvallisuus SISÄASIAINMINISTERIÖN JULKAISUJA 8/2008

SISÄASIAINMINISTERIÖ KUVAILULEHTI Julkaisun päivämäärä 27.2.2008 Tekijät (toimielimestä, toimielimen nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Turvallisuussuunnittelun ohjaus- ja seurantaryhmä, pilotit puheenjohtaja pelastusylijohtaja Pentti Partanen sihteerit: päällikkö Tarja Mankkinen, kehittämispäällikkö Markku Haiko Julkaisun laji Työryhmämuistio Toimeksiantaja Sisäasiainministeriö Toimielimen asettamispäivä 24.8.2007 Julkaisun nimi (myös ruotsinkielisenä) Neljä kertomusta paikallisesta turvallisuussuunnittelusta, käytännön kokemuksia ja oppeja Julkaisun osat Raportit Tiivistelmä Valtioneuvosto vahvisti 23.9.2004 sisäisen turvallisuuden ohjelman. Ohjelmassa vahvistettiin linjaukset paikallisen turvallisuussuunnittelun edelleen kehittämiseksi. Linjausten toimeenpanoa koskeva työryhmäraportti "Paikallisen turvallisuustyön kehittäminen" (SM julkaisuja 19/2006) hyväksyttiin sisäisen turvallisuuden ministeriryhmän kokouksessa 18.5.2006. Ministeriryhmä päätti samassa yhteydessä käynnistää raporttiin sisältyvien kehittämisehdotusten toimeenpanon. Yksi kehittämisehdotus koski turvallisuussuunnittelun edistymisen seurantaa pilottihankkeiden avulla. Pilottihankkeiden tavoitteena oli koota tietoa seuraavista, turvallisuussuunnittelun kehittämisen kannalta tärkeistä seikoista: miten alueellisen pelastustoimen työtä onnettomuuksien ennalta ehkäisyssä voidaan kehittää miten yksittäinen toimintaohjelma voidaan ottaa osaksi laajempaa turvallisuussuunnittelua elinkeinoelämän ja viranomaisten yhteistyön kehittäminen turvallisuussuunnittelussa sekä seudullisen turvallisuusyhteistyön edistäminen Turvallisuussuunnittelun ohjaus- ja seurantaryhmä kutsui pilottihankkeeseen Keski-Uudenmaan alueellisen pelastuslaitoksen, toimintaohjelman lähisuhde- ja perheväkivallan vähentämiseksi, Lempäälän kunnan sekä Hyvinkään-Riihimäen seudullisen yhteistyöhankkeen. Tässä raportissa kuvataan pilottien työn tuloksia. Pilottihankkeiden työn perusteella tehtyjä johtopäätöksiä: Asiakkuus turvallisuudessa: Turvallisuussuunnittelusta saadut käytännön kokemukset osoittavat, että turvallisuussuunnittelu on mahdollisuus nostaa turvallisuuden asiakkuutta esille perinteisen organisaatiota korostavan ajattelun sijasta. Turvallisuussuunnittelu edellyttää keskeisten prosessien tunnistamista, ja prosessien määrittelyn yhteydessä myös turvallisuuspalvelujen välittömät ja välilliset käyttäjät ja heidän tarpeensa tunnistetaan. Asiakkaiden tarpeiden huomioon ottaminen lisää turvallisuuden tunnetta. Ennalta ehkäisy edellyttää yhteistyötä: Kaikkien viranomaisten työssä korostetaan ennalta ehkäisemisen tärkeyttä. Ennalta ehkäisevän työn toteuttaminen käytännössä synnyttää uusia yhteistyösuhteita ja vaatii uusia vaikuttamiskanavia. Turvallisuussuunnittelu on mahdollisuus toteuttaa tätä työtä käytännössä. Käsitteiden merkitys: Tuloksellinen yhteistyö edellyttää, että yhteiset rajapinnat tunnistetaan. Yhteisten rajapintojen löytämistä vaikeuttaa yhteiskunnan varsin vahva sektoroituminen. Jokaisella organisaatiolla on oma tapansa toimia, omat käsitteet ja terminologia sekä oma lähestymistapansa asiaan. Viranomaisten ja elinkeinoelämän yhteistyö haasteellista: Elinkeinoelämän ja viranomaisten välisen yhteistyön merkitys on kasvanut ja tulee kasvamaan myös jatkossa. Julkinen sektori on pienentynyt ja monia julkisen sektorin vastuulla aiemmin olleita toimintoja on siirtynyt yksityisen sektorin vastuulle. On kuitenkin nähtävissä, että yhteistyön onnistuessa sillä saavutetaan merkittäviä tuloksia niin viranomaisten kuin yritystenkin näkökulmasta. Avainsanat (asiasanat) sisäinen turvallisuus, raportointi, turvallisuuden parantaminen, yhteistyö Muut tiedot ISBN978-952-491-331-7 (pdf) Sarjan nimi ja numero Sisäasiainministeriön julkaisusarja, 8/2008 Kokonaissivumäärä 74 Jakaja Sisäasiainministeriö Kieli Suomi ISSN 1236-2840 Hinta 25,00 + alv Kustantaja Sisäasiainministeriö ISBN 978-952-491-330-0 Luottamuksellisuus julkinen

INRIKESMINISTERIET PRESENTATIONSBLAD Utgivningsdatum 27.2.2008 Författare (uppgifter om organet: organets namn, ordförande, sekreterare) Arbetsgruppen för styrning och uppföljning av säkerhetsplaneringen, pilotprojekt ordförande räddningsöverdirektör Pentti Partanen sekreterare: chef Tarja Mankkinen, uvecklingschef Markku Haiko Typ av publikation Arbetsgruppspromemoria Uppdragsgivare Inrikesministeriet Datum för tillsättandet av organet 24.8.2007 Publikation (även den finska titeln) Neljä kertomusta paikallisesta turvallisuussuunnittelusta, käytännön kokemuksia ja oppeja Fyra redogörelser för lokal säkerhetsplanering, praktiska erfarenheter och lärdomar Publikationens delar Rapporter Referat Statsrådet fastställde 23.9.2004 ett program för den inre säkerheten som stakade ut riktlinjerna för vidareutvecklingen av den lokala säkerhetsplaneringen. Arbetsgruppsrapporten om omsättandet av dessa riktlinjer i praktiken, "Paikallisen turvallisuustyön kehittäminen" (Utveckling av det lokala säkerhetsarbetet, Inrikesministeriets publikationer 19/2006), godkändes av ministergruppen för den inre säkerheten på dess möte 18.5.2006. Ministergruppen beslöt samtidigt att inleda verkställandet av de utvecklingsförslag som gavs i rapporten. Ett av förslagen gick ut på att följa upp säkerhetsplaneringens framskridande med hjälp av pilotprojekt. Målet med pilotprojekten var att samla in information för att få svar på följande frågor som är viktiga för utvecklingen av säkerhetsplaneringen: - Hur effektivisera det regionala räddningsväsendets arbete i förebyggandet av olyckor? - Hur integrera ett enskilt handlingsprogram i den mer övergripande säkerhetsplaneringen? - Hur utveckla samarbetet mellan näringslivet och myndigheterna i säkerhetsplaneringen? - Hur främja det regionala säkerhetssamarbetet? Arbetsgruppen för styrning och uppföljning av säkerhetsplaneringen inbjöd följande instanser och program att inleda pilotprojekt: Mellersta Nylands räddningsverk, handlingsprogrammet för att förebygga våld i närrelationer och inom familjen, Lempäälä kommun samt det regionala samarbetet i Hyvinge-Riihimäki. I denna rapport redogörs för resultaten av pilotprojekten. Slutsatser av pilotprojekten: Kundrelationen i säkerhetsplaneringen: Praktiska erfarenheter visar att säkerhetsplaneringen gör det möjligt att lyfta fram kundrelationen i säkerhetsfrågan i stället för att, på traditionellt sätt, betona organisationen. Säkerhetsplaneringen kräver att de centrala processerna identifieras, och i samband med definieringen av processerna identifieras också de direkta och indirekta användarna av säkerhetstjänster samt deras behov. Känslan av säkerhet ökar när kundernas behov beaktas. Förebyggande arbete kräver samarbete: Vikten av förebyggande åtgärder betonas i alla myndigheters arbete. I praktiken skapar förebyggande arbete nya samarbetsförhållanden och kräver nya påverkningskanaler. Säkerhetsplaneringen är en möjlighet att genomföra detta arbete i praktiken. Begreppsapparatens betydelse: Ett resultatrikt samarbete förutsätter att parterna identifierar sina gemensamma gränsytor. Detta försvåras av den synnerligen starka indelningen i samhällssektorer. Varje organisation har sin egen praxis, begreppsapparat och terminologi samt sina egna tillvägagångssätt. Samarbetet mellan myndigheterna och näringslivet är utmanande: Samarbetet mellan näringslivet och myndigheterna har fått allt större betydelse och dess betydelse kommer att växa ytterligare i framtiden. Den offentliga sektorn har krympt, och många funktioner som tidigare legat på den offentliga sektorns ansvar har överförts på den privata sektorn. Det står dock klart att ett lyckat samarbete ger betydande resultat för såväl myndigheterna som företagen. Nyckelord inre säkerhet, rapportering, främjande av säkerheten, samarbete Övriga uppgifter ISBN978-952-491-331-7 (pdf) Seriens namn och nummer Inrikesministeriets publikationsserie, 08/2008 Sidoantal 74 Distribution Inrikesministeriet Språk Svenska ISSN 1236-2840 Pris 25,00 + moms Förlag Inrikesministeriet ISBN 978-952-491-330-0 Sekretessgrad offentlig

Sisäasiainministeriölle Valtioneuvosto päätti periaatepäätöksessä sisäisen turvallisuuden ohjelmasta 23.9.2004 linjauksista paikallisen turvallisuussuunnittelun kehittämiseksi. Paikallinen turvallisuussuunnittelu oli käynnistynyt vuonna 1999 rikoksentorjuntayhteistyönä. Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti paikallinen turvallisuussuunnittelu tuli laajentaa koskemaan kaikki keskeiset turvallisuusuhat paikallisesti tehtävän turvallisuustilanteen analyysin perusteella, turvallisuussuunnittelun seutukunnallista koordinointia tuli vahvistaa, ministeriöiden ja lääninhallitusten turvallisuussuunnittelun ohjausta ja koordinointia tuli parantaa. Linjausten toimeenpanoa koskeva työryhmäraportti Paikallisen turvallisuustyön kehittäminen (SM julkaisuja 19/2006) hyväksyttiin sisäisen turvallisuuden ministeriryhmän kokouksessa 18.5.2006. Ministeriryhmä päätti samassa yhteydessä käynnistää raporttiin sisältyvien kehittämisehdotusten toimeenpanon. Yksi kehittämisehdotus koski turvallisuussuunnittelun edistymisen seurantaa pilottihankkeiden avulla. Pilottihankkeiden tavoitteena oli koota tietoa seuraavista, turvallisuussuunnittelun kehittämisen kannalta tärkeistä seikoista: miten alueellisen pelastustoimen työtä onnettomuuksien ennalta ehkäisyssä voidaan kehittää miten yksittäinen toimintaohjelma voidaan ottaa osaksi laajempaa turvallisuussuunnittelua elinkeinoelämän ja viranomaisten yhteistyön kehittäminen turvallisuussuunnittelussa sekä seudullisen turvallisuusyhteistyön edistäminen Turvallisuussuunnittelun ohjaus- ja seurantaryhmä kutsui pilottihankkeeseen Keski- Uudenmaan alueellisen pelastuslaitoksen, toimintaohjelman lähisuhde- ja perheväkivallan vähentämiseksi, Lempäälän kunnan sekä Hyvinkään-Riihimäen seudullisen yhteistyöhankkeen. Pilotit ovat laatineet omaa työtään koskevat osuudet raporttiin ja niissä esitettyjä kannanottoja, arvioita ja johtopäätöksiä ei ole käsitelty turvallisuussuunnittelun ohjausja seurantaryhmässä. Ohjaus- ja seurantaryhmän pilottien työtä koskevat arviot ja johtopäätökset on esitetty erikseen kunkin pilottihankkeen työn esittelyn jälkeen. Työ käynnistyi syyskuussa 2006 ja hankkeen väliraportti julkaistiin huhtikuussa 2007. Yhteistyö pilotteina olevien yksiköiden kanssa tämän toimeksiannon perusteella päättyi vuoden 2007 lopussa. Pilottihankkeen ohjausryhmänä toimi paikallisen turvallisuussuunnittelun ohjaus- ja seurantaryhmä, jonka kokoonpano on seuraava: pelastusylijohtaja Pentti Partanen, SM/PEO, puheenjohtaja, poliisijohtaja Jorma Toivanen, SM/PO, varapuheenjohtaja, poliisipäällikkö Lasse Aapio, Hämeenlinnan kihlakunnan poliisilaitos, suunnittelija Markus Alanko, OM/RTN, neuvotteleva virkamies Leif Beilinson, LVM, rikosylitarkastaja Erkki Hämäläinen KRP, pääsihteeri Kristiina Kumpula, Suomen Punainen Risti, kaupunginjohtaja Timo Kvist, Rikoksentorjuntaneuvoston puheenjohtaja, poliisitarkastaja Mikko Lampikoski, SM/PO, apulaisosastopäällikkö, kommodori Isto Mattila SM/RO, johtaja Veli Matti Ojala, Finanssialan keskusliitto, ylitarkastaja Maija Peltokangas, SM/PEO, pelastusjohtaja Keijo Rantanen, Oulun- Koillismaan pelastuslaitos, asiamies Kaisa Saario, Keskuskauppakamari, neuvotteleva virkamies Merja Söderholm, STM, aluepäällikkö Varpu Tavaststjerna, Liikenneturva, lääninpoliisiylitarkastaja Tapani Tiilikainen, Itä-Suomen lääninhallitus, professori Sirpa Virta, Tampereen yliopisto. Ohjaus- ja seurantaryhmän jäsensihteerit ovat

päällikkö Tarja Mankkinen, SM/STS ja kehittämispäällikkö Markku Haiko, Suomen Kuntaliitto. Työssä mukana olleita pilotteja edustivat seuraavat henkilöt. Keski-Uudenmaan pelastuslaitos: Jussi Rahikainen, riskienhallintapäällikkö ja Leif Johansson, pelastuspäällikkö. Toimintaohjelma lähisuhde- ja perheväkivallan vähentämiseksi: Helena Ewalds, kehittämispäällikkö, Tiina Savola, suunnittelija sekä Hanna Lintula, hankekoordinaattori Viranomaisten ja elinkeinoelämän yhteistyö: Juha Leppänen, Senior Security Adviser ja Anne Koivisto, palotarkastaja Turvallisuutta kumppanuudella: Sami Tikkanen, toimialajohtaja, Jarmo Kröger, turvallisuuskoordinaattori ja Lasse Aapio, poliisipäällikkö. Keskeiset johtopäätökset lyhyesti esitettynä ovat seuraavat. Asiakkuus turvallisuudessa Turvallisuussuunnittelusta saadut käytännön kokemukset osoittavat, että turvallisuussuunnittelu on mahdollisuus nostaa turvallisuuden asiakkuutta esille perinteisen organisaatiota korostavan ajattelun sijasta. Turvallisuussuunnittelu edellyttää keskeisten prosessien tunnistamista, ja prosessien määrittelyn yhteydessä myös turvallisuuspalvelujen välittömät ja välilliset käyttäjät ja heidän tarpeensa tunnistetaan. Asiakkaiden tarpeiden huomioon ottaminen lisää turvallisuuden tunnetta. Ennalta ehkäisy edellyttää yhteistyötä Kaikkien viranomaisten työssä korostetaan ennalta ehkäisemisen tärkeyttä. Ennalta ehkäisevän työn toteuttaminen käytännössä synnyttää uusia yhteistyösuhteita ja vaatii uusia vaikuttamiskanavia. Turvallisuussuunnittelu on mahdollisuus toteuttaa tätä työtä käytännössä. Käsitteiden merkitys Tuloksellinen yhteistyö edellyttää, että yhteiset rajapinnat tunnistetaan.. Yhteisten rajapintojen löytämistä vaikeuttaa yhteiskunnan varsin vahva sektoroituminen. Jokaisella organisaatiolla on oma tapansa toimia, omat käsitteet ja terminologia sekä oma lähestymistapansa asiaan. Nämä varsin pieniltä näyttävät eroavaisuuden saattavat nousta yhteistyössä tärkeiksi asioiksi varsinkin silloin, kun käsitteet ovat tärkeä osa ammatillista identiteettiä. Viranomaisten ja elinkeinoelämän yhteistyö haasteellista Elinkeinoelämän ja viranomaisten välisen yhteistyön merkitys on kasvanut ja tulee kasvamaan myös jatkossa. Julkinen sektori on pienentynyt ja monia julkisen sektorin vastuulla aiemmin olleita toimintoja on siirtynyt yksityisen sektorin vastuulle. Yrityksiin kohdistuvat uhkat ovat lisääntyneet. Yhteistyön toteuttaminen viranomaisten ja elinkeinoelämän välillä on monella tavalla haasteellista. On kuitenkin nähtävissä, että yhteistyön onnistuessa sillä saavutetaan merkittäviä tuloksia niin viranomaisten kuin yritystenkin näkökulmasta.

Työryhmä luovuttaa laatimansa raportin sisäasiainministeriölle. Helsingissä 27 päivänä helmikuuta 2008 Pentti Partanen Jorma Toivanen Lasse Aapio Markus Alanko Leif Beilinson Erkki Hämäläinen Kristiina Kumpula Timo Kvist Mikko Lampikoski Isto Mattila Veli Matti Ojala Maija Peltokangas Keijo Rantanen Kaisa Saario Merja Söderholm

Varpu Tavaststjerna Tapani Tiilikainen Sirpa Virta Tarja Mankkinen Markku Haiko

SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO...3 2 MITÄ PAIKALLINEN TURVALLISUUSSUUNNITTELU ON JA MITÄ SILLÄ TAVOITELLAAN...4 2.1 Monimutkaisessa ympäristössä ei selvitä vanhoilla keinoilla...4 2.2 Turvallisuustyö on taloudellisesti kannattavaa...6 3 TURVALLISUUSSUUNNITTELU PÄHKINÄNKUORESSA...8 4 PAIKALLISEN TURVALLISUUSSUUNNITTELUN TILANNE JA KEHITTÄMISTÄ KOSKEVAT SUUNNITELMAT...11 4.1 Miten turvallisuussuunnittelu on edennyt valtakunnallisesti...11 4.2 Miten paikallista turvallisuussuunnittelua on tarkoitus edistää valtakunnallisesti...12 5 PILOTTIEN TYÖN ESITTELY JA TURVALLISUUSSUUNNITTELUN OHJAUS- JA SEURANTARYHMÄN ARVIO PILOTTIEN TYÖSTÄ...14 5.1 Pelastuslaitoksen rooli onnettomuuksien ennalta ehkäisyssä - esimerkkinä Keski-Uudenmaan pelastuslaitos...17 5.1.1 Alueellisen pelastuslaitoksen työn kehittäminen onnettomuuksien ennaltaehkäisyssä...17 Perustiedot...17 5.1.2 Pilottihankkeen tavoitteet turvallisuussuunnittelun näkökulmasta...19 5.1.3 Pelastustoimen riskianalyysin GIS-sovelluksen kehittäminen...19 5.1.4 Turvallisuus yhdyskuntasuunnittelussa...20 5.1.5 Turvallisuusprosessi merkittävässä rakennushankkeessa...21 5.1.6 Turvallisuuskumppanuus turvallisuusviestinnässä...23 5.1.7 Palotarkastustoiminnan kehittäminen...26 5.1.8 Miten tuloksia voidaan hyödyntää laajemmin turvallisuussuunnittelussa...28 5.1.10 Turvallisuussuunnittelun ohjaus- ja seurantaryhmän havaintoja pilotin työstä...29 5.2 Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäiseminen - esimerkkinä Etelä-Suomen lääni...30 5.2.1 Hankkeen tavoitteet turvallisuussuunnittelun näkökulmasta...31 5.2.2 Hankkeessa käytettyjen keinojen kuvaus ja niiden arviointi ml. prosessin kuvaus...32 5.2.3 Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn optimimalli...33 5.2.4 Hankkeen tulokset: Kuntien moniammatilliset valmiudet ehkäistä lähisuhde- ja perheväkivaltaa...39 5.2.5 Miten tuloksia voidaan hyödyntää laajemmin turvallisuussuunnittelussa...43 5.2.6 Johtopäätökset ja kehittämisehdotukset...43 5.2.7 Turvallisuussuunnittelun ohjaus- ja seurantaryhmän havaintoja pilotin työstä...44 5.3 Turvallisuutta kumppanuudella - esimerkkinä Hyvinkään ja Riihimäen seudullinen yhteistyö...45 5.3.1 Perustiedot sekä toimintaympäristö...45 5.3.2 Turvallisuutta kumppanuudella hankkeen tavoitteet turvallisuussuunnittelun näkökulmasta...46 5.3.3 Turvallisuussuunnittelu talousalueella...46 5.3.4 Käytettyjen keinojen kuvaus ja niiden arviointi ml. prosessikuvaus...47 5.3.5 Yhteisvoimaa kumppanuudella...50 5.3.6 Turvallisuuskoulutus...50 5.3.7 Asukkaiden aktivoiminen toimintaan...50 5.3.8 Johtopäätökset ja kehittämisehdotukset...51 5.3.9 Turvallisuussuunnittelun ohjaus- ja seurantaryhmän havaintoja pilotin työstä...51 5.4 Viranomaisten ja elinkeinoelämän yhteistyö - esimerkkinä Lempäälän kunta ja Ideapark...52 1

5.4.2 Lempäälä-pilotin käynnistämisen tarkoitus...53 5.4.3 Pilottihankkeen tavoitteet kunnallisen turvallisuussuunnittelun kannalta...54 5.4.4 Turvallisuussuunnittelutyön vaiheet ja prosessit...54 5.4.5 Lempäälän kunnan turvallisuussuunnittelun organisointi...56 5.4.6 Keinot ja menetelmät...57 5.4.7 Viranomaisten ja elinkeinoelämän yhteistyö paikallisessa turvallisuussuunnittelussa...61 5.4.8 Tulokset...66 5.4.9 Itsearviointia...68 5.4.10 Kehittämisehdotuksia...70 5.4.11 Turvallisuussuunnittelun ohjaus- ja seurantaryhmän havainnot...70 6 TURVALLISUUSSUUNNITTELUN OHJAUS JA SEURANTARYHMÄN JOHTOPÄÄTÖKSET JA JATKOTYÖSTÄ...71 6.1 Pilottihankkeiden työn perusteella tehtyjä johtopäätöksiä...71 6.2 Jatkotyöstä...73 2

1 JOHDANTO Neljä kertomusta paikallisesta turvallisuussuunnittelusta Tässä raportissa kuvataan paikallista turvallisuussuunnittelua neljän pilottihankkeen avulla. Nämä ovat alueellisen pelastuslaitoksen rooli onnettomuuksien ennalta ehkäisyssä, lähisuhde- ja perheväkivallan vähentäminen ja tämän työn kytkeminen osaksi laajempaa turvallisuussuunnittelua, seudullisen turvallisuussuunnittelun kehittäminen sekä viranomaisten ja elinkeinoelämän yhteistyö turvallisuussuunnittelussa. Pilottihankkeet kuvaavat työtään, sitä, millaisia asioita käytännön tasolla tulee esille ja miten näitä asioita on ratkaistu. Raportin tavoitteena on, että pilottihankkeiden kokemuksia voitaisiin hyödyntää laajemmin. Hankkeeseen osallistuneet pilotit ovat tehneet paljon erittäin ansiokasta työtä, joka ansaitsee tulla laajempaan tietoisuuteen ja hyödynnettäväksi. Raportti sisältää turvallisuussuunnittelun ohjaus- ja seurantaryhmän arvion kunkin pilotin työstä. Ohjaus- ja seurantaryhmä on arvioinut pilottien tekemiä innovaatioita, kuvannut esille nousseita ongelmia ja arvioinut, miten niitä on ratkaistu. Ohjaus- ja seurantaryhmä on tarkastellut pilottien työtä erityisesti yhteistyöprosessien sujuvuuden, koordinaation ja synergiaetujen näkökulmasta, jotka tuottavat toiminnallista tehokkuutta ja asiakkaan kokemaan hyvää laatua. Ohjaus- ja seurantaryhmä on lisäksi painottanut arvioinnissa tiedonvaihtoa ja -välitystä sekä yhteistyön tuottamaa lisäarvoa. Turvallisuuden näkökulmasta yhteistyön merkitystä ei voi liikaa korostaa ja käytännön esimerkit osoittavat, että turvallisuusyhteistyö tuottaa parhaimmillaan tuloksia, jotka ovat enemmän kuin osiensa summa. Turvallisuussuunnittelun kehitys on Suomessa seurannut laajempaa eurooppalaista kehitystä, jossa tärkeänä on pidetty ennalta ehkäisevän työn ja yhteistyön merkitystä sekä sen oivaltamista, että hyvä turvallisuus edellyttää viranomaisten työn ohella myös järjestöjen ja elinkeinoelämän panosta sekä kansalaisten hyvää turvallisuustietoisuutta. Turvallisuussuunnittelun etenemiseen on vaikuttanut vahvasti se, että asukkaat, yritykset ja yhteiskunta laajasti kokevat turvallisuuden yhä tärkeämmäksi tekijäksi. Tämä on nähtävissä myös Suomessa siitä huolimatta, että Suomi on edelleen varsin turvallinen maa ja Suomessa asuvien turvallisuuden tunne on hyvä. Toimintaympäristön muutosten, globalisaation ja uusien uhkien seurauksena turvallisuuden ylläpitäminen edellyttää yhä enemmän laajaa lähestymistapaa ja yhteistyöhön perustuvaa toimintaa. Paikallinen turvallisuussuunnittelu käynnistyi rikoksentorjuntayhteistyönä valtioneuvoston vuonna 1999 tekemällä Turvallisuustalkoot -päätöksellä. Rikoksentorjuntaan keskittyviä paikallisia turvallisuussuunnitelmia laadittiin pääsääntöisesti poliisin johdolla. Valtioneuvosto teki 23.9.2004 päätöksen sisäisen turvallisuuden ohjelmasta. Ohjelmassa päätettiin, että turvallisuussuunnittelua tulee laajentaa koskemaan kaikki keskeiset turvallisuusongelmat. Samassa yhteydessä valtioneuvosto linjasi, että turvallisuussuunnitteluun tulee entistä tiiviimmin kytkeä viranomaisten lisäksi myös järjestöt ja elinkeinoelämän edustajat. Sisäasiainministeriön johdolla toiminut työryhmä valmisteli ehdotukset 1 siitä, miten sisäisen turvallisuuden ohjelmassa vahvistetut linjaukset voidaan toteuttaa käytännössä. Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä käsitteli ehdotukset toukokuussa 2006, hyväksyi 1 Paikallisen turvallisuustyön kehittäminen, sisäasiainministeriön julkaisuja 19/2006 3

ne ja päätti käynnistää niiden toimeenpanon. Toimeenpano käynnistyi poliisin ylijohdon elokuussa 2006 poliisipäälliköille lähettämällä kirjeellä, jossa määrättiin poliisipäälliköt kutsumaan koolle kokous turvallisuussuunnitelmien tarkistamisen käynnistämiseksi. Valtakunnalliseksi tavoitteeksi asetettiin, että uusien linjausten mukaiset, laajasti turvallisuusasiat kattavat paikalliset turvallisuussuunnitelmat käsitellään vuoden 2009 alussa työnsä aloittavissa kunnanvaltuustoissa. Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä päätti samassa yhteydessä asettaa pilottihankkeita, joiden työtä seuraamalla tuli hankkia tarkempaa tietoa turvallisuussuunnittelun käytännön toteuttamiseen liittyvistä kysymyksistä. Tässä raportissa kuvataan pilottihankkeiden vuosina 2006 2007 tekemää työtä. On huomattava, että tässä raportissa nimellä pilottihanke esitetyt yksiköt eivät ole pilotteja sanan perinteissä merkityksessä. Piloteiksi valitut kohteet, alueellinen pelastuslaitos, kunnat ja kaupungit sekä lääninhallitukset, tekevät pysyvää työtä, joka on alkanut jo ennen vuotta 2006 ja joka jatkuu vuoden 2007 jälkeen. Raportissa on esitetty pilottiyksiköiden laatimien kuvausten lisäksi turvallisuussuunnittelun ohjaus- ja seurantaryhmän näkemykset ja johtopäätökset turvallisuussuunnittelun edistämisen kannalta keskeisistä seikoista pilottiyksiköiden kokemusten pohjalta. 2 MITÄ PAIKALLINEN TURVALLISUUSSUUNNITTELU ON JA MITÄ SILLÄ TAVOITELLAAN 2.1 Monimutkaisessa ympäristössä ei selvitä vanhoilla keinoilla Paikallisen turvallisuussuunnittelun tavoitteena on vähentää rikosten, häiriöiden ja onnettomuuksien määrää ja niistä aiheutuvia vahinkoja sekä ylläpitää ja parantaa turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta. Turvallisuussuunnittelua toteutetaan laajana yhteistyönä, johon osallistuvat eri viranomaiset, järjestöt ja elinkeinoelämän edustajat. Asukkaille turvallisuussuunnittelu on kanava, jota kautta he saavat tietoa paikallisesta turvallisuustilanteesta ja voivat esittää näkemyksiään asioista, joihin tulisi puuttua. Asukkaiden laajempi osallistuminen paikalliseen turvallisuussuunnitteluun on tulevaisuuden haaste, joka tulee pohdittavaksi työn edetessä. Hyvä turvallisuus ja turvallisuuden tunne syntyvät monen eri tekijän yhteisvaikutuksesta. Sitä edistävät turvallinen koti-, asuin- ja työympäristö, toimivat peruspalvelut, hyvin suunniteltu liikenneympäristö, avun saanti silloin, kun sitä tarvitaan ja varmuus siitä, että rikoksiin syyllistyneet joutuvat edesvastuuseen teoistaan. Osa turvallista ympäristöä on myös varautuminen suuronnettomuuksiin ja häiriötilanteisiin. 4

Turvallisuusongelmat ovat tulleet entistä monimutkaisemmiksi samanaikaisesti, kun yhteiskunnan varaus ja hyvinvointi ovat lisääntyneet. Esimerkkinä ongelmien monimuotoisuudesta on syrjäytyminen, joka on yksi keskeinen turvallisuutta heikentävä tekijä. Syrjäytyminen on ilmiönä moniulotteinen. Syrjäytyminen voidaan eritellä taloudelliseksi ja sosiaaliseksi syrjäytymiseksi, työmarkkinoilta syrjäytymiseen, asuntomarkkinoilta syrjäytymiseen ja koulutuksesta syrjäytymiseen. Syrjäytymiseen liittyy myös tärkeä subjektiivinen ulottuvuus. Ihminen voi kokea itsensä yhteiskunnasta syrjäytyneeksi ja ulkopuoliseksi ilman mitään selkeää ulospäin näkyvää tekijää. Tämän päivän syrjäytymisen ennalta ehkäisy ja siihen puuttuminen vaatii usean eri viranomaisen toimia ja erilaisia toimenpiteitä. Ihmisten turvallisuuden tunnetta heikentävät näkyvä häiriökäyttäytyminen ja ympäristön epäsiisteys, kuten ilkivalta ja roskaaminen. Nämä ovat kuitenkin harvoin sellaista toimintaa, johon esimerkiksi poliisin on tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista tehokkaasti puuttua. Sen sijaan laajemmalla viranomais- ja muiden toimijoiden välisellä yhteistyöllä häiriökäyttäytymiseen ja roskaamiseen pystytään puuttumaan ja niitä pystytään myös ennalta ehkäisemään. Suuret kauppakeskukset ovat turvallisuuden kannalta usein haasteita. Niiden turvallisuus perustuu käytännössä pitkälti yritysten omaan turvallisuustyöhön ja siihen, miten tärkeänä tekijänä kauppakeskuksen yrittäjät pitävät turvallisuutta liiketoimintansa kannalta. Suuret kauppakeskukset ovat rikosten, häiriöiden ja onnettomuuksien mahdollisia kohteita. Kunnan tai kaupungin kannalta suuren kauppakeskuksen turvallisuus on tärkeää monella tavalla. Kauppakeskusten turvallisuus ja vastaavasti turvallisuusongelmat heijastuvat myös niiden ympäristön turvallisuuteen. Väestön ikääntyminen lisää turvallisuuden ja turvallisuuden tunteen merkitystä. Ihmisten kokema turvallisuuden tunne vähenee ikääntymisen myötä siitä huolimatta, että nuorten, erityisesti nuorten miesten suhteellinen osuus sekä rikoksen uhreista että tekijöistä on huomattavan korkea. Myös onnettomuuksien ja tapaturmien uhrit jakaantuvat eri ikäryhmiin riippuen onnettomuus- ja tapaturmatyypistä. Tilastojen perusteella ihmisen turvallisuus ei heikkene iän myötä. Sen sijaan kyselyt osoittavat, että ikääntyvän väestö kokee enemmän turvattomuutta nuorempiin ikäluokkiin verrattuna. Ikääntyvän väestön turvallisuuden tunteen ylläpitäminen vaatiikin erityistä huomiota. Tiedotusvälineillä on merkittävä asema ihmisten turvallisuuden tunteen kannalta. Rikosuutisointi on muuttunut. Tiedotusvälineet kertovat enemmän ja yksityiskohtaisemmin rikoksista, ja tämän seurauksena on varsin laajasti syntynyt käsitys siitä, että rikoksia tehdään enemmän kuin aikaisemmin. Sama koskee myös onnettomuuksien uutisointia. Kansainvälisestä kehityksestä johtuva turvattomuus heijastuu Suomessa asuviin tiedotusvälineiden ja internetin kautta mutta myös käytännön tekoina. Esimerkiksi lentomatkustukseen liittyvien turvatoimien lisääntyminen myös Suomessa tuo sellaiset turvallisuusuhkat myös tänne, jotka eivät varsinaisesti kohdistu Suomeen. On tärkeää, että kaiken tämän tiedon rinnalla viranomaiset lisäävät sellaiset turvallisuustiedon tuottamista, jonka perusteella ihmiset saavat realistisen käsityksen niistä uhkista, jotka ovat tärkeitä heille jokapäiväisessä elämässä. Olisi tärkeää, että viranomaiset entistä enemmän tiedottaisivat ja kertoisivat paikalliseen turvallisuuteen liittyvistä asioista kiinnostavasti niin, että tieto saavuttaisi ihmiset. Paikallisuus on tärkeää, ja paikalliset asiat koetaan usein kiinnostaviksi. 5

Hyvä turvallisuus on kilpailuetu kilpailtaessa ihmisistä ja yrityksistä. Asunnon hankkimisen ja kotipaikan valinnan yhteydessä arvioidaan yhä enemmän turvallisuuteen liittyviä tekijöitä. Alueet, jotka koetaan turvattomiksi, epäsiisteiksi ja epämääräisiksi, eivät ole haluttuja asuinalueita. Huono maine lisää usein myös todellista turvattomuutta. Suuret sosiaaliset erot eri alueiden välillä ovat vielä varsin harvinaisia Suomessa verrattuna muihin Euroopan maihin. Turvallisuutta ylläpitämällä ehkäistään jatkossakin Suomessa sellainen kehitys, joka äärimmillään johtaa slummiutumiseen. Myös yrityksille turvallisuus on tärkeä tekijä. Ihmiset liikkuvat ja käyttävät rahaa alueilla, joilla he tuntevat olonsa ja asiointinsa turvalliseksi. Turvallinen työympäristö on erityisen tärkeää yrityksissä, jossa työntekijä työskentelee yksin tai myöhäisinä ajankohtina. Henkilöstö ei työskentele mielellään yrityksessä, jonne tuleminen tai työskentely on turvatonta. Yritysten kustannukset kasvavat nopeasti, mikäli se joutuu varautumaan huonosta turvallisuustilanteesta johtuviin uhkiin. Hyvän turvallisuuden ja turvallisuuden tunteen ylläpitäminen on siten niin kunnan kuin yritystenkin yhteinen etu. Edellä esitetyn perusteella voidaankin tehdä se johtopäätös, että turvallisuuden ja turvallisuuden tunteen ylläpitäminen vaatii aiempaa laajempaa lähestymistapaa tämän päivän monimutkaisessa ja kansainvälisessä maailmassa. Perinteinen hallinnollisiin jakoihin perustuva sektorikohtainen turvallisuustyö ei enää ole riittävää. Yhteistyöllä pystytään vaikuttamaan tämän päivän moniulotteisiin turvallisuuskysymyksiin ja ottamaan huomioon myös turvallisuuden tunteeseen vaikuttavat tekijät. Ihmiset vaikuttavat itse omalla toiminnallaan turvallisuuteensa ja jotta he voivat arvioida heihin kohdistuvat riskit oikein, tarvitaan tietoa paikallisesta turvallisuustilanteesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. 2.2 Turvallisuustyö on taloudellisesti kannattavaa Yhteiskunta on entistä vauraampi. Samalla eri toimijat, kuten viranomaiset, joutuvat ottamaan jokapäiväisessä toiminnassa tarkasti huomioon resurssien asettamat rajoitukset ja tuottavuutta koskevat vaatimukset. Ihmisten viranomaisten toimintaan kohdistamat vaatimukset ovat kasvaneet, ja viranomaisten, erityisesti kunnan, tuottamat palvelut joutuvat varsin kovan arvioinnin kohteeksi. Suomalaiset turvallisuudesta huolehtivat viranomaiset ovat tähän asti selvinneet varsin hyvin tässä arvioinnissa, ja esimerkiksi ihmisten luottamus poliisiin on edelleen erittäin korkea verrattuna useisiin Euroopan maihin. Suomalaisen yhteiskunnan vahvuuksia ovat suhteellisen vahva kansalaisyhteiskunta ja sosiaaliseen pääomaan liittyvät tekijät sekä luottamus instituutioihin. Kansalaisten keskinäinen luottamus eri väestöryhmien välillä on Pohjoismaissa maailman korkeinta. Näiden vahvuuksien säilyminen jatkossa edellyttää hyvää turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta. Suomalaiselle yhteiskunnalle koituu vuosittain suuria kustannuksia rikoksista, häiriöstä ja onnettomuuksista. Näitä kustannuksia ei useinkaan tunnisteta useista syistä ja tämän seurauksena ennalta estävän työ merkitys ei usein nouse riittävästi esille. Ennalta estävän työn kustannukset aiheutuvat usein eri taholle kuin mitä siitä saatavat säästöt. Esimerkkinä tästä voidaan mainita jalkakäytävien kunnossapito ja hiekoittaminen talvella. Kunnan tekninen osasto saattaa säästää hiekoittamisessa sillä seurauksella, että kunnan terveydenhoidon kustannuksen lisääntyvät merkittävästi kaatumisten johdosta. Toisaalta jo pelkkä liukastumisen pelko taas rajoittaa ikäihmisten liikkumista, vaikka 6

mahdollisuus liikkua mahdollisimman pitkään itsenäisesti ylläpitäisi toimintakykyä ja siirtäisi kotipalvelun tarvetta myöhäisemmäksi. Turvattomuuden tunne taas tuottaa kustannuksia tekniselle toimelle. Jos asuinalueella on paljon häiriöitä tai liikenneympäristö koetaan vaaralliseksi, lapsia ei päästetä yksin liikenteeseen jalkaisin tai julkisilla liikennevälineillä vaan heidät kuljetetaan autolla kouluun ja harrastuksiin. Tämä taas tuottaa lisää liikennettä nimenomaan ruuhka-aikoina ja luo tarpeita rakentaa uusia väyliä ja saattopaikkoja koulujen läheisyyteen. Liikenteen lisääntyminen ei ole myöskään kestävän kehityksen periaatteiden mukaista. Lasten ja nuorten ongelmiin ei aina pystytä puuttumaan varhaisessa vaiheessa resurssien puutteen vuoksi tai sen vuoksi, että ei ole luotu menettelyjä, joilla syrjäytymisen ensimmäisiin oireisiin voitaisiin puuttua. Hoitamattomat ongelmat saattavat johtaa huostaanottoon, joka on kallis toimenpide, mutta usein ainoa mahdollinen siinä vaiheessa, kun ongelmat ovat riittävän vakavia. Ihmiset vaihtavat asuinpaikkaa. Kunnalta vaaditaankin laajakatseisuutta, että se pystyy katsomaan yhteiskunnan hyvinvointia laajemmin ja esimerkiksi panostamaan rahaa nuorten hyvinvointiin siinä tapauksessa, että on varsin todennäköistä että nämä muuttavat pois kunnasta ja ryhtyvät veronmaksajiksi jollekin toiselle paikkakunnalle. Kaikki vaikuttaa kuitenkin kaikkeen, ja ongelmien ennalta ehkäiseminen on taloudellisesti kannattavaa yhteiskunnalle yleisesti. Vaikka säästö ei välittömästi tulisi omaksi hyödyksi, niin jollain aikavälillä kaikki toimijat kuitenkin hyötyvät siitä. Paikallisella tasolla rikosten, häiriöiden ja onnettomuuksien aiheuttamia kustannuksia on vaikea arvioida myös sen vuoksi, että niitä koskeva tilastointi on puutteellista erityisesti paikallisen tason näkökulmasta. Kustannuksia koskevat arviot kuvaavat pääsääntöisesti valtakunnallista tilannetta. Turvallisuusongelmista aiheutuvia kustannuksia on arvioitu eri tutkimuksissa. Esimerkiksi yhdestä syrjäytyneestä on arvioitu aiheutuvan yhteiskunnalle 40 vuoden aikana noin 700 000 euron kansantulon menetykset. Mielenterveydeltään häiriintyneen lapsen ylimääräiset hoito- ja lääkekulut on arvioitu olevan miljoona euroa, mikäli hoito kestää kymmenen vuotta. Lastensuojelullinen sijoittaminen perheeseen tai laitokseen maksaa vähintään 30 000-60 000 euroa/lapsi vuodessa. Pienen kunnan talouteen näillä voi olla suuri merkitys. Alkoholin käytöstä aiheutuu monenlaisia turvallisuusongelmia ja nämä puolestaan lisäävät eri toimijoiden kustannuksia. Alkoholi on yleisin syy onnettomuuksien, tapaturmien ja väkivallan taustalla. Alkoholin aiheuttamiin ongelmiin puuttuminen yhteistyönä on turvallisuussuunnitelmien keskeistä sisältöä. Alkoholin käytöstä aiheutuneita yhteiskunnallisia kustannuksia vuonna 2003 on arvioitu Stakesin tekemässä tutkimuksessa (Raportteja 10/2006). Alkoholin käytöstä aiheutuneet rikoskontrollin kustannukset olivat vuonna 2003 hieman alle 199 miljoonaa euroa. Suurin osa niistä kohdistui poliisitoimeen (82 milj. euroa) ja toiseksi eniten vankeinhoitolaitokseen (80 milj. euroa). Pelastustoimelle alkoholin käytöstä arvioitiin aiheutuneen kustannuksia hieman alle 65 miljoonaa euroa. Valtiokonttori maksoi vuonna 2003 alkoholin aiheuttamia rikosvahinkokorvauskustannuksia yhteensä 1,5 miljoonaa euroa ja alkoholista aiheutuneet omaisuusvahingot olivat yhteensä hieman alle 140 7

miljoonaa euroa. Näistä rikosvahingot olivat suurin kustannuserä ja tulipaloista aiheutuneet kustannukset seuraavaksi suurin erä. Väkivallasta aiheutuneita kustannuksia on arvioitu vuonna 2002 julkaistussa Väkivallan kustannukset kunnassa -raportissa (Heiskanen, Piispa). Tutkimuksessa arvioitiin, että naisiin kohdistuvasta väkivallasta aiheutui Hämeenlinnalle hieman yli 100 000 euron kustannukset kuukaudessa. Vuositasolla tämä tarkoittaa hieman yli 1 236 530 euron kustannuksia. Tutkimuksessa selvitettiin väkivallasta aiheutuvia välittömiä kustannuksia terveys-, sosiaali- ja oikeussektorilla. Kustannuksista yli puolet kohdistui sosiaalisektorille. Perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhreista suurin osa on naisia. Perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan puuttuminen on tehtävä, joka vaatii usean eri viranomaisen yhteistyötä. Liukastumisista aiheutuu vuosittain noin 200 miljoonan euron kustannukset kunnille. Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluviraston julkaiseman raportin (Helsinki suunnittelee 2005:4) mukaan liikenneonnettomuuksien aiheuttamat yhteiskunnalliset kustannukset olivat Helsingissä vuonna 2004 yhteensä 227 miljoonaa euroa. Loukkaantumisiin johtaneet onnettomuudet aiheuttivat valtaosan kustannuksista. Edellä on esitetty vain muutamia esimerkkejä siitä, miten paljon yhteiskunta maksaa vuosittain turvallisuuteen liittyvistä ongelmista. Osa näistä voitaisiin ennalta ehkäistä ja tätä kautta kohdentaa rahaa muuhun, ihmisten hyvinvointia parantavaan toimintaan. 3 TURVALLISUUSSUUNNITTELU PÄHKINÄNKUORESSA Turvallisuussuunnittelun eri vaiheet on kuvattu yksityiskohtaisesti sisäasiainministeriön julkaisussa Paikallisen turvallisuustyön kehittäminen (19/2006). Seuraavassa on tiivis kuvaus turvallisuussuunnittelun eri vaiheista poliittisesta päätöksenteosta käytännön toteuttamiseen. Poliittisen johdon rooli Paikallisen turvallisuussuunnittelun tavoitteeksi on asetettu, että paikallistason poliittinen johto saisi aiempaa kokonaisvaltaisemman kuvan paikallisesta turvallisuustilanteesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä sekä hyväksyisi toimenpiteet, joilla turvallisuutta parannetaan. Tämä toteutuu niin, että kunnan- ja kaupunginvaltuustot käsittelevät paikalliset turvallisuussuunnitelmat ja seuraavat niiden toteutumista. Valtakunnalliseksi tavoitteeksi on asetettu, että vuoden 2009 alussa työnsä aloittavat valtuustot käsittelevät kautensa alussa turvallisuussuunnitelmat. Poliittisen johdon tehtävä turvallisuussuunnittelussa on tärkeä, sillä valtuuston päätöksenteon kautta turvallisuus tulee osaksi kunnan ja kaupungin toimintastrategiaa ja johtamista. Valtuustojen tulisi myös seurata turvallisuussuunnitelmien toimeenpanoa. 8

Turvallisuussuunnittelun johtaminen Neljä kertomusta paikallisesta turvallisuussuunnittelusta Virkamiestasolla turvallisuussuunnittelua johtavat kunnan johto yhdessä poliisitoimen ja alueellisen pelastuslaitoksen kanssa. Aluksi ryhmän tulisi määritellä johtovastuut ja sopia siitä, kuka johtotroikasta ottaa johtovastuun vai johdetaanko työtä ryhmänä ja miten johtamista toteutetaan käytännössä. Johtovastuu voi olla myös kiertävä. Johtoryhmään kuuluvat organisaatiot kantavat päävastuun turvallisuudesta vastaten mm. seuraavista tehtävistä: Kunta sosiaalitoimi opetustoimi terveystoimi kaavoitus ympäristönsuunnittelu teiden ja katujen ylläpito turvallisuus poikkeusoloissa Kunnan näkökulmasta tärkeää on liittää turvallisuussuunnittelu osaksi kunnan toiminnan suunnittelua ja päätöksentekoa. Turvallisuussuunnittelu tulisi näkyä kuntien hallinto- ja johtosäännöissä, olla osa kunnan toiminnan säännöllistä seurantaa, poikkeusolojen johtosääntöä sekä viisivuotissuunnittelua. Poliisitoimi ennalta estävä poliisitoiminta yleinen järjestys ja turvallisuus rikostorjunta Poliisilla on toimintoja, jotka liittyvät kiinteästi turvallisuusyhteistyöhön. Näitä ovat esimerkiksi analyysitoiminta ja lähipoliisitoiminta. Poliisihallinnon organisaatio uudistuu vuoden 2009 alussa ja tämä yhteydessä on mahdollisuus varmistaa poliisin sisäisten, turvallisuussuunnittelua tukevien toimintojen tiivis linkittyminen paikalliseen turvallisuussuunnitteluun. Pelastustoimi onnettomuuksien ennalta ehkäisy pelastustoiminta onnettomuustilanteissa väestönsuojelu Pelastustoimella on osaamista riskien hallinnasta ja onnettomuuksien ehkäisystä. Turvallisuussuunnittelussa tätä osaamista voidaan hyödyntää laajemmin paikallisen turvallisuuden parantamisessa. Turvallisuusyhteistyön organisointi Johtoryhmän keskeinen tehtävä on organisoida turvallisuussuunnittelu alueella ja johtaa työtä. On tärkeää, että yhteistyötä johdetaan määrätietoisesti ja johtamiseen kuuluvat menettelyt ja vastuut ovat työhön osallistuvien tiedossa. 9

Turvallisuussuunnittelu organisoidaan moniammatillisen yhteistyön pohjalta ottaen huomioon elinkeinoelämän ja järjestöjen kanssa tehtävä yhteistyö. Tässä vaiheessa on tarkoituksenmukaista hyödyntää jo olemassa olevia yhteistyörakenteita kuitenkin niin, että ne tulevat selkeästi osaksi turvallisuussuunnittelua. Turvallisuustilanteen arviointi ja julkistaminen Työn aluksi laaditaan paikallinen turvallisuustilanteen ja toimintaympäristön nykytilan analyysi. Tämä analyysi julkaistaan niin, että paikallisilla asukkailla ja yrityksillä on mahdollisuus esittää näkemyksensä lopullisessa analyysissa huomioon otettavaksi. Turvallisuustilanteen arviointi on turvallisuussuunnittelun keskeisin vaihe. Tässä vaiheessa tulee tunnistaa tärkeimmät turvallisuusongelmat, joita koskevat toimenpiteet muodostavat laadittavan turvallisuussuunnitelman keskeisen sisällön. Epäonnistumiset työn tässä vaiheessa vaikuttavat jatkotyöhön merkittävästi. Nykytilan arvioinnin tulee perustua tilasto- ja muuhun tietoon. Kunnan sekä poliisi- ja pelastustoimen tilastojen ja muiden tietolähteiden lisäksi voidaan hyödyntää kyselyjä. Vertailu valtakunnallisiin tilastoihin auttaa näkemään, miten kunta sijoittuu turvallisuuden eri osa-alueilla valtakunnallisesti. Turvallisuustilanteesta laaditun arvioinnin julkinen käsittely on tärkeää. Se parantaa turvallisuusanalyysin laatua, sillä asukkailla ja yrityksillä on monesti turvallisuuden kannalta sellaista tietoa, joka ei tule viranomaisten tietoon. Ihmiset pystyvät myös paremmin ottamaan vastuuta omasta turvallisuudestaan, kun heillä on riittävästi tietoa siitä, mitkä ovat todellisia uhkia ja riskejä. Samalla pystytään vähentämään esimerkiksi kansainvälisestä tilanteesta johtuvia tai tiedotusvälineiden mahdollisesti synnyttämiä pelkoja. Turvallisuussuunnitelman laadinta Turvallisuussuunnitelma laaditaan paikallisen turvallisuustilanteen arvioinnin pohjalta. Siinä otetaan esille keskeisimmät turvallisuutta heikentävät tekijät ja päätetään konkreettisista toimista näiden torjumiseksi ja ennalta ehkäisemiseksi. Toimenpiteet vastuutetaan ja niiden toteutumista seurataan. On tärkeää, että toimenpiteet priorisoidaan eikä yritetä kerralla tehdä kaikkea. Turvallisuussuunnitelman laadintaa ja toimeenpanoa tukee turvallisuussuunnittelun työväline ARTU. Tiedollista tukea turvallisuussuunnitteluun löytyy tietopankista, johon on koottu turvallisuussuunnitteluun liittyvää tietoa aihealueittain. Tietopankki löytyy osoitteesta http://www.rikoksentorjunta.fi/tp/. Turvallisuussuunnitelman käsittely valtuustossa Valmis suunnitelma viedään kunnan- tai kaupunginvaltuustoon päätöksentekoa varten. Samalla päätetään siitä, miten suunnitelman toteutumista seurataan ja miten sen toteutumisesta raportoidaan turvallisuussuunnitelmaa toimeenpanevalla organisaatiolle, johtoryhmälle, valtuustolle sekä alueen asukkaille ja yrityksille. 10

Turvallisuussuunnitelman toimeenpanon ja tulosten seuranta Turvallisuussuunnitelman toimeenpanoa tulee seurata säännöllisesti. Johtoryhmä seuraa työn etenemistä ja tuloksia ja tekee tarpeen mukaan tarkistuksia toimeenpanosuunnitelmaan. Olisi tärkeää, että turvallisuussuunnittelun etenemisestä ja tuloksista tiedotetaan säännöllisesti esimerkiksi kunnan tai kaupungin nettisivuilla ja paikallisissa tiedotusvälineissä. Johtoryhmä raportoi tuloksista kunnan tai kaupunginvaltuustolle siten, kun valtuusto edellyttää. Seurannan tuloksia käytetään hyödyksi suunnitelman tarkistamisessa ja uuden suunnitelman laadinnassa. Suunnitelma uusitaan ja päivitetään sovitun aikataulun mukaisesti. 4 PAIKALLISEN TURVALLISUUSSUUNNITTELUN TILANNE JA KEHITTÄMISTÄ KOSKEVAT SUUNNITELMAT 4.1 Miten turvallisuussuunnittelu on edennyt valtakunnallisesti Turvallisuussuunnittelun kehittämistä seuraava ohjaus- ja seurantaryhmän toimesta tiedot turvallisuussuunnitelmien valmistelun etenemisestä on koottu kahdesti, vuoden 2007 ja vuoden 2008 alussa. Turvallisuussuunnitelmien tarkistustyö oli käynnistynyt lähes kattavasti vuoden 2007 alkuun mennessä. Tietojen perusteella näytti kuitenkin siltä, että eri alueiden välillä on varsin suuria eroja. Joidenkin alueiden toimijat, erityisesti kunnat, olivat nähneet laajat turvallisuussuunnitelmat mahdollisuutena, jolla kunta voi edistää kunnan asukkaiden ja yritysten turvallisuutta yhteistyössä turvallisuuden asiantuntijoiden, kuten poliisi- ja pelastustoimen kanssa. Elinkeinoelämän mukaan ottaminen turvallisuuden edistämiseen nähtiin näissä kunnissa usein tärkeänä asiana, jota haluttiin edistää. Järjestöjen osallistuminen turvallisuussuunnitteluun koettiin pääsääntöisesti positiivisena asiana, joka kuitenkin vaatii määrätietoista yhteistyön kehittämistä sekä viranomaisten että järjestöjen puolelta. Osa alueista suhtautui turvallisuussuunnitteluun edelleen byrokraattisena, ylhäältäpäin määrättynä pakkona. Tämä kertonee siitä, että siitä huolimatta että asukkaat ja yritykset pitävät turvallisuutta yhtenä keskeisenä seikkana asuin- ja sijoittumispaikkaa valittaessa, ei tämä ajattelu ole vielä saavuttanut kaikkia viranomaisia ja päättäjiä. Toinen tärkeä seikka on, että vaikka rikoksia, häiriöitä, onnettomuuksia ja turvattomuutta ennalta estävä työ on taloudellisesti kannattavaa ja hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeää, on ennalta estävän työn käytännön toteuttamisessa monia esteitä. Näistä voidaan mainita resurssien niukkuus, suoritteiden laskemiseen perustuva tuloksellisuusajattelu, perinteiset toimintatavat ja usein myös hallinnolliset raja-aidat. 11

Lääninhallitukset seuraavat ja tukevat paikallisen turvallisuussuunnittelun etenemistä. Turvallisuussuunnitelmilla tarkoitetaan tässä sellaisia turvallisuussuunnitelmia, jotka on laadittu ottaen huomioon valtioneuvoston päätöksessä 23.9.2004 vahvistetut uudet turvallisuussuunnittelua koskevat linjaukset. Lääninhallitusten vuoden 2008 alussa kokoaman tiedon mukaan turvallisuussuunnitelmien laadinta on edennyt seuraavasti. Etelä-Suomen lääni: 1 suunnitelma valmiina, 12 suunnitelmaa valmistuu vuonna 2008, 4 suunnitelmaa valmistuu vuonna 2009, 2 suunnitelmaa valmistuu vuonna 2010 Länsi-Suomen lääni: ei tietoa turvallisuussuunnitelmien valmistelun etenemisestä Itä-Suomen lääni: 8 suunnitelmaa valmiina, 32 kunnassa suunnitelman valmistelu käynnissä, 17 kuntaa jossa työtä ei ole aloitettu. Oulun lääni: ei tietoa turvallisuussuunnitelmien valmistelun etenemisestä Lapin lääni: 1 suunnitelma valmis, 12 suunnitelman valmistelu käynnissä, 2 kunnassa työtä ei ole aloitettu Turvallisuussuunnittelun taso vaihtelee edelleen suuresti erittäin hyvistä suunnitelmista sellaisiin, joilla on vain vähän merkitystä käytännön kannalta. Näyttää siltä, että turvallisuussuunnitteluun osallistuvien sitoutuminen työhön on lopputuloksen laadun kannalta tärkein tekijä. Turvallisuussuunnittelun ja siihen liittyvän yhteistyön merkityksen oivaltaminen näyttää johtavan siihen, että tartutaan oikeisiin asioihin, saadaan oikeat ihmiset mukaan, työ sujuu ja tuloksia syntyy. Viranomaiset osallistuvat laajasti paikalliseen turvallisuussuunnitteluun. Kunta on ottanut yhä enemmän johtovastuuta suunnitelmien laadinnasta. Järjestöjen ja elinkeinoelämän osallistuminen turvallisuussuunnitteluun vaihtelee suuresti alueittain. Valmiisiin turvallisuussuunnitelmiin voi tutustua osoitteessa http://www.rikoksentorjunta.fi/tp/. Turvallisuussuunnitelmien valmistelun etenemistä kuvataan tarkemmin seurantaraportissa, joka valmistuu keväällä 2008. Lisäksi professori Sirpa Virta Tampereen yliopistosta tekee turvallisuussuunnittelua koskevan arviointitutkimuksen, jossa arvioidaan tähän asti tehtyä työtä. 4.2 Miten paikallista turvallisuussuunnittelua on tarkoitus edistää valtakunnallisesti Sisäisen turvallisuuden ohjelman valmistelu on käynnissä ja valtioneuvosto tekee ohjelmaa koskevan periaatepäätöksen kevään 2008 loppupuolella. Sisäisen turvallisuuden ohjelma tulee sisältämään tavoitteet ja toimenpiteet paikallisen turvallisuussuunnittelun edelleen kehittämiseksi. Lisäksi ohjelmassa vahvistetaan poikkihallinnolliset tavoitteet ja toimenpiteet turvallisuuden eri osa-alueiden osalta. Sisäisen turvallisuuden ohjelman tavoitteet ja toimenpiteet tulee ottaa huomioon turvallisuussuunnittelussa ja sovittaa ne yhteen paikallisten turvallisuuskysymysten kanssa. Turvallisuussuunnittelua tukeva työväline ARTU otetaan käyttöön keväällä 2008. ARTU tukee turvallisuussuunnittelu erityisesti turvallisuussuunnittelun vastuiden selkiinnyttämisessä, turvallisuussuunnittelun laadinnassa, toimeenpanossa ja 12

seurannassa. Tarkoitus on kehittää työvälinettä edelleen saatujen kokemusten perusteella erityisesti raportoinnin osalta. Työväline annetaan maksutta kuntien, poliisihallinnon ja pelastustoimen käyttöön. Sisäasiainministeriö myöntää yhden käyttöoikeuden yhtä turvallisuussuunnitelmaa kohden. Tämä turvallisuussuunnitelman vastuuhenkilöksi nimetty henkilö jakaa käyttöoikeuksia edelleen turvallisuussuunnitteluun osallistuville. Työkalun käyttöönoton tueksi laaditaan käsikirja, joka on jatkossa saatavilla sisäasiainministeriön verkkosivuilta. Turvallisuussuunnittelun tietopankki on avattu rikoksentorjuntaneuvoston verkkosivuille osoitteeseen http://www.rikoksentorjunta.fi/tp/. Tietopankki on ensisijaisesti tarkoitettu kaikille alueelliseen ja paikalliseen turvallisuussuunnitteluun osallistuville, mutta tietopankista löytyy myös runsaasti tietoa asukkaille, yrityksille ja järjestöille. Tietopankkiin tulee koko ajan lisää tietoa. Käyttäjien toivotaan antavan palautetta tietopankin edelleen kehittämistä varten. Turvallisuussuunnittelun ohjaus- ja seurantaryhmä valmistelee yhteistyöhankkeen asettamista, jossa seurataan muutaman kunnan ja kaupungin turvallisuussuunnittelun etenemistä. Tarkoituksena on koota kokemusten pohjalta raportti. Raportti julkaistaan vuoden 2009 lopussa. Valtakunnallisten paikallista turvallisuussuunnittelua käsittelevien seminaarien järjestämistä jatketaan. Valtakunnallinen paikallisen turvallisuussuunnittelun seminaari on järjestetty tähän mennessä kolme kertaa, vuonna 2006 Tampereella Poliisikoulussa, vuonna 2007 Kuopiossa Pelastusopistolla ja vuonna 2008 Oulussa. Seminaari tullaan järjestämään seuraavaksi vuoden 2009 alkupuolella. Lisäksi eri toimialat järjestävät turvallissuunnitteluun liittyviä seminaareja. Näistä voidaan mainita muun muassa poliisin lähipoliisiseminaarit, sosiaali- ja terveysalan tapaturmien torjuntaan liittyvät seminaarit sekä suurten kaupunkien turvallisuussuunnittelua käsittelevät seminaarit. Tärkeä tulevaisuuden haaste on sisäisen turvallisuuden yhteistyörakenteiden vahvistaminen käynnissä olevan aluehallintouudistuksen yhteydessä. Aluehallinnolla on merkittävä tehtävä paikallisen turvallisuussuunnittelun edistämisessä. Lääninhallitukset sopivat tammikuussa 2007 toimista, joilla ne tukevat paikallista turvallisuussuunnittelua. Tulevan yhteistyön kannalta on tärkeää käynnistää nämä sovitut toimet ja varmistaa, että työ jatkuu perustettavissa valtion aluehallintoyksikössä. Asiaa käsiteltiin lääninhallitusten sisäisen turvallisuuden seminaarissa helmikuussa 2008 ja näyttää siltä, että eräissä lääninhallituksissa työ etenee hyvin. Sisäasiainministeriö asetti 8.8.2007 työryhmän kehittämään mallia ja välineitä paikallisen turvallisuussuunnittelun poikkihallinnollisen työn arvioimiseksi ja mittaamiseksi. Mallin tulee kattaa paikallinen, alueellinen ja valtakunnallinen taso sekä näiden väliset liittymäkohdat. Lisäksi työryhmän tulee tehdä ehdotus siitä, miten paikallisen turvallisuustyön etenemisestä tulee raportoida. Lisäksi työryhmän tulee tehdä ehdotus turvallisuussuunnittelussa käytettäviksi mittareiksi ja arviointimenetelmiksi ottaen huomioon paikallisen, alueellisen ja valtakunnallisen tason erilaiset tarpeet. On tärkeää, että osa arvioinnissa käytettävistä mittareista on yhteisiä yhteisen tietopohjan ja - järjestelmien varmistamiseksi sekä kehityksen seuraamisen ja vertailukelpoisuuden varmistamiseksi. Arvioinnissa käytettävät menetelmät voivat olla myös ei-numeraalisia. 13