EKOTONI KY KIMMOKAAVA UPM OYJ SUOMUSSALMEN KIANTAJÄRVEN SAUKKOJÄRVI Luontoselvitys
2 SISÄLLYSLUETTELO 1. TAUSTA 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT 3. LUONTOSELVITYS 3.1 TOPOGRAFIA JA GEOMORFOLOGIA 3.2 VESISTÖT 3.3 KASVILLISUUS 3.4 MAISEMA 3.5 LINNUSTO 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET, METSO- KOHTEET 6. UHANALAISLAJISTO 7. LUOKITUS JA MAANKÄYTTÖSUOSITUKSET 8. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Kaikki valokuvat Jari Hietaranta Kansikuva: Saukkolahden keskiosan metsäkasvillisuutta EKOTONI KY LY-tunnus 1016290-0 Jari Hietaranta Vitikkalantie 4 21570 SAUVO jari.hietaranta@pp.inet.fi 0400 479740 1. TAUSTA
3 Suunnittelualue sijaitsee Suomussalmen kunnan alueella. Ranta-asemakaava-alue sijaitsee Kiantajärven osajärven Saukkojärven Saukkolahdella. Se sijaitsee Kiantajärven itäisellä puolella. Lahden pohjoispuolella sijaitsee Pyykköskylä. Luontoselvityksen tavoitteena on selvittää alueen luonnonympäristöä tulevan rantarakentamisen suunnittelua varten. Rantakaavoitettavalla alueella ei ole olemassa olevaa rakennuskantaa. Marjoniemen eteläosassa ja Saukkoniemen pohjoispuolella suunnittelualueen ulkopuolella on kuitenkin loma-asutusta. 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT Luontoselvitys toteutettiin käytännössä siten, että kaikki kaavoitettava alue käveltiin rantoja pitkin. Inventoinnissa käytettiin apuna sanelukonetta, muistikirjaa, kasviopasta, kiikaria ja karttaa. Inventoinnin tulokset on kerätty sanalliseksi raportiksi ja kartalliseksi esitykseksi. Kuviorajoja tarkennettiin maastotöiden yhteydessä ja myöhemmin ilmakuvilta. Inventoinnin perusteella on esitetty alueluokitus ja arvio vaikutuksista ja mahdollisia suosituksia rakentamiseen soveltuvista ja soveltumattomista alueista. Kartoitusalueesta on laadittu joitain kasvilajikuvauksia, jotta saatiin yksityiskohtaisempi käsitys ko. alueen lajistosta ja sen vaihtelusta. Kasvilajien yleisyyttä arvioitiin eräillä alueilla seuraavasti kuusiportaisella asteikolla, jossa: 1 = yksittäinen havainto kasvilajista 2 = kasvia kasvaa niukasti siellä täällä 3 = kasvia niukasti jokseenkin koko näytealalla 4 = kasvia on runsaasti koko alalla, mutta ei laajaa, yhtenäistä kasvustoa (peittävyys 10 50 %) 5 = kasvilaji esiintyy massalajina (peittävyys 50 75 %) 6 = kasvilaji esiintyy erittäin runsaana massalajina (peittävyys yli 75 %) Vesikasvien, heinien ja sarojen kohdalla saattaa esiintyä puutteita. Maastossa ei systemaattisesti havainnoitu nilviäis-, hyönteis-, sieni tai jäkälälajistoa. Myöskään alueen eläimistöä ei inventoitu systemaattisesti. 3. LUONTOSELVITYS Luontoselvityksen maastotyöt toteutettiin 15. kesäkuuta 2015. Selvitykseen käytettiin aikaa maastossa kahden henkilön kulkiessa aluetta läpi 5 h. Lisäksi on havaintojen ja johtopäätösten teossa käytettävissä Upm:n metsäinventoinnit ja muut alueella käynnit. Maastoinventoinneissa huomio kiinnitettiin alueen kasvillisuuteen, geomorfologiaan ja maisemakuvaan. Päähuomio maastossa kiinnitettiin ns. lakikohteiden esiintymiseen ja myös muiden, huomioarvoisten luontotyyppien ja lajiston, esiintymiseen suunnittelualueella. Linnuston osalta tässä raportissa on yleispiirteisiä havaintoja. Linnuston osalta alue on hyvin tavanomainen eikä ole oletettavissa mitään merkittäviä lajihavaintoja, vaikka asiaa tutkittaisiin tarkemmin. Selvityksen perusteella on arvioitu hankkeen vaikutuksia ja annettu suosituksia tulevan rantarakentamisen sijoitteluun. 3.1 Topografia ja geomorfologia Relatiiviset korkeuserot ovat Saukkolahden itäosassa melko vähäiset: ne jäävät ranta-alueen läheisyydessä alle 5m ja aluetta voidaan luonnehtia kankaremaaksi. Soistuminen on tasaisuudesta johtuen laajaa alueen itäosassa. Marjoniemessä sen sijaan relatiiviset korkeuserot yltävät jopa 15 m
4 ja aluetta voidaan luonnehtia loivaksi mäkimaaksi (ks. kuva 1 alla). Soistuminen on tällä alueella huomattavasti vähäisempää. Erityisiä geomorfologisia muodostumia ei ole. Suunnittelualueen ulkopuolella, Saukkolahden pohjukan eteläpuolella, on laaja luonnontilainen rämesuo. Pääosa suunnittelualueen maankamaraa peittää verraten löyhä ablaatiomoreeni. Kumpareiden välissä on kosteampia ohutturpeisia painanteita, joissa on suo-ojia. Marjoniemen alueella ei ablaatiomoreeneita ole vaan maanpintaa peittää pohjamoreeni. Lajittuneita aineksia ei esiinny. Kuva 1. Marjoniemen alueella on topografia muuta jyrkempää. Relatiiviset korkeuserot yltävät 15 m. Maaperä on pohjamoreenia. Kuva 2. Suunnittelualueen itäosassa on lukuisia suo-ojia. 3.2 Vesistöt ja vesialueet Kiantajärven pinta-ala on 191 neliökilometriä ja sen suurin pituus on noin 45 km. Järvi on pohjoisosastaan kaksihaarainen ja sen itäisimmät osat ulottuvat noin kahden kilometrin päähän Venäjän rajasta. Järvi jakaantuu useisiin erillisiin altaisiin ja järven pohjan muodot ovat erittäin vaihtelevia matalikkoineen ja jyrkkine syvänteineen. Kiantajärvi on morfologialtaan rikkonainen.
5 Itäpuolelta työntyy pitkälle koilliseen kapeahko lahti, jonka muodostavat Saukkojärvi, Akko ja Juntus- eli Kylmäjärvi. Yli kolmasosa tulovirtaamasta valuu tämän lahden perukkaan Hossanjoen kautta. Koko valuma-alue on järvi mukaan lukien 3 428 km² ja järvisyys 10,2 %. Kiantajärvessä on 144 saarta, joista suurin on Salonsaari, 271 ha. Järven suurin syvyys on 43 m ja keskisyvyys 7,3 m. Kiantajärveä säännöstellään voimakkaasti järven alapuolella sijaitsevien useiden vesivoimaloiden avulla. Pinnankorkeuden alin säännöstelyraja on 195,5m merenpinnan yläpuolella ja ylin vastaavasti 199,5 m. Vuotuinen vedenkorkeuden vaihteluväli on siis enimmillään neljä metriä. Kiantajärven vedet purkautuvat kohti Oulujärveä Ämmäkoskeen vuonna 1959 valmistuneen Ämmän voimalaitoksen kautta. Nykyisin järvi on paitsi voimatalouden vesivarasto myös tärkeä veneily- ja vapaa-ajankalastusalue. Kiantajärvi on humuspitoinen ja niukkaravinteinen ja järven ekologinen tila on hyvä. Kiantajärvi on erinomainen ja arvostettu kalavesi. Järvellä harjoitetaan sekä kotitalous- että ammattikalastusta. Järvessä on hyvä muikkukanta. Muita järvessä viihtyviä kalalajeja ovat hauki, ahven, siika, taimen, järvilohi ja kuha. Suunnittelualueella Saukkolahteen laskee kymmenkunta suo-ojaa. Ne eivät ole luonnontilaisia. Useimmat niistä saavat alkunsa suunnittelualueen eteläpuolella sijaitsevasta laajasta suo-alueesta (ks. kuva 2 yllä). Kivikautisia yli 4000 vuotta vanhoja asuinpaikkoja on Kiantajärvellä ja sen rannoilla, tunnetuimmat niistä Kalmosärkässä, Vanhassa Kirkkosaaressa, Kukkosaaressa sekä Ämmänsaaren nykyisen keskustan alueella. Myöhemmin järven rannoilla on tuotettu paljon tervaa. 3.3 Kasvillisuus Inventointi aloitettiin suunnittelualueen keskiosasta ja ensin kuljettiin ensin suunnittelualueen itäosaan ja sen jälkeen länteen Marjoniemen suuntaan. Metsäkasvillisuus on kauttaaltaan mäntyvaltaista tuoretta kangasta. Puusto on iältään noin 40 -vuotiasta talousmetsää. Latvuskerros on yksikerroksista. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Kun kuljetaan itään päin kohti pientä lahdelmaa, on rannassa saraikkoa. Ranta on luhtainen. Puustoa on myös harvennettua. Pienialainen suoalue sijaitsee niemekkeen tyvellä (ks. kuva 3 alla). Pohja- ja kenttäkerros: Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2 Vaccinum myrtillus, mustikka 3 Empetrum nigrum, variksenmarja 2 Calluna vulgaris, kanerva 1 Deschampsia flexuosa,metsälauha 1 Trientalis europaea,metsätähti 2 Luzula pilosa kevätpiippo 2 Melampyrum pratense kangasmaitikka 1-2 Solidago virgaurea, kultapiisku 1-2 Agrostis capillaris nurmirölli 1 Pteridium aquilinum, sananjalka 2 Pensas- ja latvuskerros: Pinus sylvestris, mänty 4 Betula pendua, rauduskoivu 1 Juniperus communis, kataja 1 Picea abies, kuusi 1 Populus tremula, haapa 1 Sorbus aucuparia, pihlaja 1
6 Niemen itäpuolella säilyy kasvillisuus edellä kuvatun kaltaisena vaikka topografia tasoittuu. Suoojien reunoilla on hieman runsaammin kuusta ja koivua (ks. kuva 3). Marjoniemen suunnassa ilmaantuu lajistoon rannan lähellä suopursu ja hieman ylempänä rinteessä mustikkaa on runsaammin ja lajistossa on lisäksi käenkaalta, oravanmarjaa. Marjoniemen kärkialueella topografia jyrkkenee (ks. kuvat 5ab). Kasvillisuus säilyy kuitenkin samanlaisena myös suunnittelualueen länsiosassa. Mänty vallitsee puukerroksessa. Maapuita tai pystykeloja ei esiinny. Lehtipuuston osuus on vähäinen. Kuva 3. Tyypillistä mäntyvaltaista kangasta pienen niemekkeen ympäristössä. Puusto on nuorta talousmetsää. Kuva 4. Suunnittelualueen rantasuota. Pohja- ja kenttäkerros Vaccinum myrtillus, mustikka 3-4 Maianthemum bifolium,oravanmarja 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2 Calamagrostis arundinace. metsäkastikka 1 Dryopteris carthusiana, metsäalvejuuri 2
7 Cornus suecica, ruohokanukka 1 Deschampsia flexuosa,metsälauha 1 Trientalis europaea,metsätähti 1 Luzula pilosa, kevätpiippo 1 Rubus saxatilis, lillukka 1 Potentilla erecta rätvänä 2 Linnaea borealis vanamo 1 Treridium aquilinum sananjalka 2 Kuvat 5ab. Tyypillistä kasvillisuutta Marjoniemen alueelta. Puusto on harvennettua mäntykangasta. Maapuita tai pystypökkelöitä ei ole. Myös lehtipuustoa on niukalti. 3.4 Maisema Maisemakuva on ranta-alueella tavanomainen. Rannassa ei ole erityisiä niemekkeitä tai lahdelmia ja maisemalliset kiintopisteet uupuvat. Rakentamisen kannalta Marjoniemen jyrkin kohta erottuu vesialueelta käsin ja tällä alueella rakennusten sijoitteluun ja ulkonäköön tulee kiinnittää huomiota. Kuva 6. Maisemakuva on puoliavoin. Erityisiä maisemallisia kiintopisteitä ei ole. 3.5 Linnusto
8 Saukkolahdella tavattiin seuraavia vesilintuja: tavi, sinisorsa, telkkä (kaksi urosta), kalalokki ja harmaalokki. Niistä mikään tuskin pesii suunnittelualueella. Aivan suunnittelualueen itärajalla tavattiin rantasipi. Tyypillistä metsän lajistoa ovat muun muassa yleislajit pajulintu ja peippo sekä myös alueelle tyypilliseksi luettava punarinta. Alueen ranta-alueen pesimälinnustoon kuuluvat ainakin punarinta, laulurastas, harmaasieppo, peippo, vihervarpunen ja punatulkku. Alue on tasalaatuista, mäntyvaltaista talousmetsää ja täten linnustollisesti varsin vähälajista. Tarkempiin inventointeihin tai laskentoihin ei ole tarvetta. 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO Suunnittelualueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole luonnonsuojelualueita, suojeluohjelmiin kuuluvia alueita tai Natura 2000 verkostoon kuuluvia alueita. 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET, METSO- KOHTEET A. Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat: Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt Pähkinäpensaslehdot Tervaleppäkorvet Luonnontilaiset hiekkarannat Merenrantaniityt Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit Katajakedot Lehdesniityt Avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät Suunnittelualueella ei maastokäynnin perusteella esiinny LSL 29 mukaisia luontotyyppejä, jotka edellyttäisivät luonnonsuojelualueen perustamista. B. Metsälain 10 velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt Ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot Metsäkortekorvet Rehevät lehtolaikut Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla Rotkot ja kurut Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät
9 Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat Suunnittelualueella ei maastokäynnin perusteella esiinny metsälain mukaisia luontotyyppejä, joita tulisi ottaa huomioon rantarakentamista suunniteltaessa. C. Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a ) alle hehtaarin suuruiset fladat, kluuvijärvet ja lähteet muualla kuin Lapin läänissä enintään 20 hehtaarin suuruiset lammet, järvet ja vesistöä pienemmät uomat tulee säilyttää luonnontilaisena. Suunnittelualueella ei esiinny VL:n mukaisia kohteita. D. METSO -ohjelmaan otetaan mukaan erityisesti seuraavia elinympäristöjä: lehdot runsaslahopuustoiset kangasmetsät pienvesien lähimetsät puustoiset suot metsäluhdat ja tulvametsät harjujen paahdeympäristöt maankohoamisrannikon metsät puustoiset perinneympäristöt kalkkikallioiden metsät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot Suunnittelualueelta ei löydetty em. luontotyyppejä. E. Muita metsäluonnon arvokkaita ja huomioonotettavia elinympäristöjä ovat esittäneet mm Meriluoto ja Soininen (1998): vanhat havu- ja sekametsiköt vanhat lehtimetsiköt paisterinteet supat ruohoiset suot metsäniityt hakamaat Suunnittelualueelta ei löydetty em. luontotyyppejä. 8. UHANALAISLAJISTO Maastokäynnillä pyrittiin kiinnittämään huomiota uhanalaisluokituksen (UHEX), direktiivilajiston (DIR) ja Suomen erityisvastuulajiston (EVA) esiintymiseen suunnittelualueella. Maastokäynnillä ei tavattu direktiivilajistoa eivätkä alueen ominaisuudet anna mitään aihetta olettaa, että lajistoa (esim. liito-orava tai viitasammakko) esiintyisi. Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät (EVA) Uhanalaisten- ja erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät (UHEX) Luontodirektiivin IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat (DIR)
10 Linnusto maastopäivinä oli vähäinen. Vesilintuja havaittiin kaiken kaikkiaan niukalti. Alueen kasvillisuus ja maaston muodot antavat myös aiheen olettaa, että metsälajisto on kutakuinkin tavanomaista niin lajimäärältään että tiheydeltäänkin. Aikaisemmin kesällä suoritettu maastokäynti olisi ehkä tuonut lajistoon joitakin kesäkuun keskivaiheilla hiljenneitä tai elintavoiltaan piileskelevämpiä lajeja, mutta tuskin se olisi tuloksiin kovin merkittävää eroa tehnyt. Yhteenvetona voidaan todeta että huomionarvoisia linnustokohteita ei alueilta löytynyt. Uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista on ilmaistu tekstissä myös vuoden 2015 uhanalaisluokituksen (UH) mukainen luokitus: CR = äärimmäisen uhanalaiset EN= erittäin uhanalaiset VU= vaarantuneet NT= silmälläpidettävät LC= runsaana esiintyvät Taulukko 1 Maastossa havaitut suojelullisesti merkittävät lajit. DIR = Euroopan Unionin lintudirektiivin liitteessä I mainittu laji, UHEX = Suomen uhanalaisuusluokituksessa mainittu laji (NT: silmälläpidettävä), EVA = Suomen kansainvälinen erityisvastuulaji, (*=ei pesine alueella) DIR UHEX EVA Rantasipi Actitis hypoleucos NT X Yhteensä 1 NT 1 7. LUOKITUS JA MAANKÄYTTÖSUOSITUS Suunnittelualueiden ja -kohteiden luokittelussa on käytetty jakoa viiteen luokkaan luontoarvojen ja linnuston perusteella. Luokkajako on jossain määrin subjektiivinen, mutta pyrkimyksenä on ollut huomioida luonnontilaisuutta, puusto ikärakennetta ja lajivalikoimaa, geomorfologiaa ja maisemakuvaa, linnustoa ja näiden yhteisvaikutusta. Suunnittelualue kokonaisuudessaan voidaan sijoittaa arvoluokkaan 1 (tavanomainen maisema ja luonnonympäristö). Käytetyt luokat ovat: arvoluokka 0: ympäristövaurioalueet, kasvillisuus tuhoutunut ainakin osittain arvoluokka 1: tavanomainen maisema ja luonnonympäristö arvoluokka 2: huomioitavia tai jokseenkin merkittäviä luontoarvoja (paikallinen taso) arvoluokka 3: jokseenkin merkittäviä tai merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja (paikallinen - seudullinen taso) arvoluokka 4: hyvin merkittäviä luontoarvoja (seudullinen valtakunnallinen taso) 8. YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI Ranta-asemakaava-alueen rakentaminen ei aiheuta lisävaikutuksia eri osa-alueiden nykyisiin luontoarvoihin. Maastokäynnillä ei löydetty sellaisia elinympäristöjä tai lajeja, jotka tulisi huomioida suojelu- tai erityismerkinnällä.
11 Suunnittelualueella on toteutettu laajasti harvennushakkuita. Puusto on tavanomaista yksilatvuksista noin 40-50 -vuotiasta mäntyvaltaista kangasta. Erityisiä geomorfologisia muodostumia ei myöskään esiinny. Uomat ovat kauttaaltaan ojia. Kaava-alue on linnustoltaan tavanomaista. 6. heinäkuuta 2016 Jari Hietaranta EKOTONI KY