Vapaa-ajan asuminen ja ekotehokkuus Esiselvitys (VAPES) Ekotehokkaiden innovaatioiden ja käytäntöjen alustava kartoitus Kuva: Irene Roos PIRKKO KASANEN (toim.) TYÖTEHOSEURA Työtehoseuran raportteja ja oppaita 30 NURMIJÄRVI 2006 KOTITALOUS
Vapaa-ajan asuminen ja ekotehokkuus Esiselvitys (VAPES) Ekotehokkaiden innovaatioiden ja käytäntöjen alustava kartoitus Pirkko Kasanen (toim) Kirsti Ahlqvist Hanna Aho Juhani Heljo Virpi Komulainen Jarek Kurnitski Pekka Lahti Ilmo Massa Adriaan Perrels Heikki Reijonen Arja Rytkönen Erkki Santala Riikka Vilpas Juha Vinha Työtehoseuran raportteja ja oppaita 30 ISBN 951-788-390-0 ISSN 1458-7858 NURMIJÄRVI 2006
TYÖTEHOSEURA PL 5 (Kiljavantie 6) 05201 RAJAMÄKI Tekijä(t) / Authors Pirkko Kasanen (toim), Kirsti Ahlqvist, Hanna Aho, Juhani Heljo, Virpi Komulainen, Jarek Kurnitski, Pekka Lahti, Ilmo Massa, Adriaan Perrels, Heikki Reijonen, Arja Rytkönen, Erkki Santala, Riikka Vilpas, Juha Vinha Julkaisun nimi / Title Ekotehokkaiden innovaatioiden ja käytäntöjen alustava kartoitus / Survey of eco-efficient innovations and practices Julkaisusarja ja numero Työtehoseuran raportteja ja oppaita 30 Julkaisuaika (kk ja vuosi) Marraskuu 2006 Toimeksiantaja / Commissioner Ympäristöministeriö / Ministry of the Environment Tutkimuksen nimi / Name of research Vapaa-ajan asuminen ja ekotehokkuus. Esiselvitys (VAPES) / Leisure living and eco-efficiency. Pre-study Tiivistelmä Raportti on osa Ympäristöklusterin tutkimusohjelmaan kuuluvaa esiselvitystä Vapaa-ajan asuminenja ekotehokkuus (VAPES). Raportissa tarkastellaan ekotehokkaita innovaatioita ja käytäntöjä. Tarkastellut tekniset käytännöt ja vaihtoehdot vapaa-ajan asunnon ja ympäristön varusteluun liittyvät lämmitykseen ja kuivanapitoon, pakkaskestävän vesihuoltojärjestelmän kehittämiseen, kodinhoitoon sekä mökki-infraan ja liikenteeseen. Raportissa käsitellään myös vaihtoehtoja omalle "perinteiselle" vapaa-ajan asunnolle ja innovatiivisia käytäntöjä vapaa-ajan asumisessa. Näihin kuuluvat vapaa-ajan asunnon vuokraus, yhteisomistus ja yhteiskäyttö, paikallisten palvelujen käyttö ja etätyö. Kaikkien tarkasteltujen innovaatioiden ja käytäntöjen osalta kiinnitetään huomiota niiden ekotehokkuuspotentiaaliin sekä niiden hyväksyttävyyteen ja hyväksymisedellytyksiin. Tämän kartoituksen perusteella on tehty rajauksia ja painotuksia esiselvityksen tuloksena tuotettuun tutkimussuunnitelmaan. Abstract The report is a part of the pre-study Leisure Living and Eco-efficiency (VAPES). It focuses on eco-efficient innovations and practices. The technical alternatives for equiping the leisure home and its environment concern heating and keeping the house dry, water systems that tolerate freezing, housekeeping as well as infrastructure and transport. The report also discusses alternatives to the "traditional" way of owning one's cottage, and innovative practices in leisure living. Such alternatives and practices are e.g. renting or sharing a cottage, using local services, and telecommuting (working at the cottage). Each innovation and practice is evaluated in terms of its potential for eco-efficiency, its acceptability and conditions for acceptability among consumers. This survey has served to focus the research proposal that was the result of the pre-study. Avainsanat / keywords apaa-ajan asuminen, ekotehokkuus, vesihuolto, lämmitys, kuivanapito, etätyö, yhteiskäyttö, vuokraus, kodinhoito, kotitalouskoneet, paikalliset palvelut, innovaatiot, käytännöt, liikenne, mökki-infra / leisure living, eco-efficiency, water system, heating, keeping dry, telecommuting, sharing, renting, housekeeping, home appliances, local services, innovations, practices, transport, infrastructure ISBN 951-788-390-0 ISSN 1458-7858 Yksikkö Työtehoseura, Kotitalousosasto PL 5, 05201 RAJAMÄKI puh (09) 2904 1200 Kieli / Language Suomi / Finnish Sivuja / Pages 54 Myynti Työtehoseura PL 5, 05201 RAJAMÄKI puh (09) 2904 1200 http://www.tts.fi Hinta / Price (vain verkkoversiona)
SISÄLTÖ ALKUSANAT...5 1 JOHDANTO...6 1.1 Vapaa-ajan asuminen ja haasteet ekotehokkuudelle...6 1.1.1 Vapaa-ajan asuminen nykyisin...6 1.1.2 Vapaa-ajan asumisen muuttumisen aiheuttamat haasteet...7 1.1.3 Vapaa-ajan asumisen aiheuttama liikenne...8 1.1.4 Tarve uusille ratkaisuille ja palveluille... 10 1.1.5 Merkitys mökkikunnissa... 11 1.2 Raportti osana ekotehokkaan vapaa-ajan asumisen tutkimusta... 11 2 EKOTEHOKKAITA TEKNISIÄ KÄYTÄNTÖJÄ JA VAIHTOEHTOJA VAPAA-AJAN ASUNNON JA YMPÄRISTÖN VARUSTELUUN...13 2.1 Lämmitys ja kuivanapito... 13 2.1.1 Vapaa-ajan asuntojen lämmityksen merkitys Suomen energiataloudessa... 13 2.1.2 Tarkastelun kohdentuminen... 14 2.1.3 Kosteusongelmien syntymekanismit sisäilman kosteuteen liittyen ja ohjeet kosteusongelmien välttämiseksi... 15 2.1.4 Vakiotehoinen kuivanapitolämmitys... 16 2.2 Pakkaskestävän vesihuoltojärjestelmän kehittäminen trendit ja innovaatiot... 19 2.2.1 Taustaa... 19 2.2.2 Vapaa-ajan asuntojen kehitystrendejä PAVEn kannalta tarkasteltuna... 19 2.2.3 PAVEn innovaatiot ja vastaaminen vallalla oleviin kehitystrendeihin... 20 2.2.4 Pakkaskestävään vesihuoltojärjestelmään (PAVE) liittyvät osa-alueet... 24 2.3 Kodinhoito... 27 2.3.1 Kylmäsäilytys ja ruoanvalmistus... 27 2.3.2 Astianpesu ja vaatehuolto... 29 2.3.3 Kotitalouskoneiden säilytys ja kunnossapito vapaa-ajan asunnoilla... 30 2.3.4 Vanhojen laitteiden kierrätys... 31 2.3.5 Siivous... 31 2.3.6 Peseytyminen... 31 2.4 Mökki-infraan ja liikenteeseen sekä asumistapaan liittyvät innovatiiviset ratkaisut... 32 3 VAIHTOEHTOJA OMALLE "PERINTEISELLE" VAPAA-AJAN ASUNNOLLE JA INNOVATIIVISIA KÄYTÄNTÖJÄ...37 3.1 Taustaa... 37 3.2 Vapaa-ajan asunnon vuokraus... 38 3.2.1 Vuokrattavien vapaa-ajan asuntojen tarjonta... 38 3.2.2 Vuokratun vapaa-ajan asunnon kysyntä... 38 3.3 Yhteisomistus ja yhteiskäyttö... 38 3.4 Paikallisten palvelujen käyttö... 40 3.5 Soveltuvuus eri tyyppisille kotitalouksille... 45 3.6 Etätyö maaseudulla kakkosasunnolla sosiaalisena innovaationa... 46 3.6.1 Ansiotyö kesämökillä vielä harvinaista... 46 Työtehoseuran raportteja ja oppaita 30 (2006) 3
3.6.2 Mökkietätyön jaksotus ja fyysiset olosuhteet... 47 3.6.3 Mökkietätyön hyödyt ja haitat... 48 3.6.4 Mökkietätyö ja ympäristö... 49 3.6.5 Maaseutu- ja kaupunkielämä lomittuvat... 50 LÄHTEET...51 Työtehoseuran raportteja ja oppaita 30 (2006) 4
ALKUSANAT Tämä raportti on osa Ympäristöklusterin tutkimusohjelmaan kuuluvaa esiselvitystä Vapaa-ajan asuminen ja ekotehokkuus (VAPES). Raportissa tarkastellaan ekotehokkaita innovaatioita ja käytäntöjä. Tämän kartoituksen perusteella on tehty rajauksia ja painotuksia esiselvityksen tuloksena tuotettuun tutkimussuunnitelmaan. Raportin tekijöitä ovat tutkimusryhmän jäsenet, jotka on lueteltu alla. Selvitystyö on jakaantunut tarkemmin seuraavasti: Luku 2.1 Juhani Heljo, Juha Vinha ja Hanna Aho (Tampereen teknillinen yliopisto, Rakennustuotannon ja -talouden laitos ja Rakennetekniikan laitos) Luku 2.2 Riikka Vilpas ja Erkki Santala, (SYKE); Heikki Reijonen (Ins. Tsto Heikki Reijonen ky) ja Jarek Kurnitski (TKK) Luku 2.3 Arja Rytkönen (Työtehoseura) Luku 2.4 Pekka Lahti (VTT) Luvut 3.1 3.5 Kirsti Ahlqvist (Tilastokeskus) Luku 3.6 Virpi Komulainen (Helsingin yliopisto) Lokakuussa 2006 Työtehoseuran raportteja ja oppaita 30 (2006) 5
1 JOHDANTO 1.1 Vapaa-ajan asuminen ja haasteet ekotehokkuudelle 1.1.1 Vapaa-ajan asuminen nykyisin Vapaa-ajan asuntojen määrä on nykyisin noin puoli miljoonaa. Joka neljäs kotitalous omistaa vapaa-ajan asunnon ja joka kolmannella on sellainen käytettävissään. Vapaa-ajan asuntojen säännöllisiä käyttäjiä on yhteensä noin 1,8 miljoonaa. Mökkiläisiä asuu haja-asutusalueella osa-aikaisesti enemmän kuin vakinaisia asukkaita, joita on noin miljoona (Sisäministeriö 2001). Vapaa-ajan asunnolla vietetään keskimäärin lähes 2,5 kuukautta vuodessa ja omistajien lisäksi sitä käyttää moni vierailija. Väestörakenteen muutoksen ja kansantalouden kehityksen vuoksi on odotettavissa, että vapaa-ajan asunnon omistus yleistyy vielä merkittävästi. Vapaa-ajan asuntojen määrä (kuva 1) on viisinkertaistunut 1960-luvulta lähtien (Melasniemi-Uutela 2004, 146 147.) Mökkikanta on suhteellisen vanhaa, sillä noin 40 % mökeistä on yli 30 vuotta vanhoja (Sisäasiainministeriö 2001). Moni erityisesti 1960 80 -luvuilla rakennetuista mökeistä on peruskorjattava lähivuosina. 600 tuhansia 500 400 300 200 100 0 1940 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010 Kuva 1. Mökkien lukumäärä vuosina 1940 2010. Lähde: Tilastokeskus Vapaa-ajan asunnot ovat yleensä perinteisiä kesäloman viettoon rakennettuja kesämökkejä, joista nykyisellään vajaa kolmannes soveltuu ympärivuotiseen käyttöön. Vanhojen vapaa-ajan rakennusten varustetaso on melko vaatimatonta ja niitä pidetään usein kylmänä silloin, kun niitä ei käytetä. Viime vuosien merkittävimpiä kehitystrendejä on kuitenkin ollut usein mökkien mukavuustasoa ja käyttöaikaa nostamaan tarkoitettu peruskorjaustoiminta, joka ei välttämättä tapahdu ekologisesti järkevällä tavalla. Nykyään jo noin kaksi kolmasosaa mökeistä on sähköistettyjä, noin joka kuudennessa on pyykinpesukone sekä sisäkäymälä ja astianpesukonekin kuuluu melkein joka kymmenennen vapaa-ajan asunnon varustukseen (Nieminen 2004). Mukavuustason noustessa mökin käyttötarve laajenee usein pelkästä kesämökistä myös muiden vuodenaikojen käyttöön, jolloin niitä lämmitetään yhä enemmän ympäri vuoden, vaikka käyttö jäisikin vähäiseksi. Myös matkat kodin ja mökin välillä lisääntyvät, kun siellä käydään useammin. Vapaa-ajan tulevaan kehittymiseen vaikuttavat väestön ikärakenteen muutokset, elämäntapoihin liittyvät muutokset sekä esimerkiksi työn luonteeseen ja työmarkkinoi- Työtehoseuran raportteja ja oppaita 30 (2006) 6
den joustavoitumiseen liittyvät muutokset. On oletettavissa, että vapaa-ajan asuminen on muuttumassa yhä enemmän ns. kakkosasumiseksi, jolloin vapaa-ajan asunnolla vietetty aika lisääntyy. Tällöin keskeisiksi ekotehokkuuteen vaikuttaviksi asioiksi tulevat mm. asumisen kokonaisuuden järjestäminen, työnteon mahdollisuuksien järjestäminen vapaa-ajan asunnolla sekä palveluiden saatavuus läheltä vapaa-ajan asuntoa. Ekotehokkuuden lisääminen edellyttääkin teknologisten innovaatioiden lisäksi erilaisten sosiaalisten innovaatioiden kehittämistä. 1.1.2 Vapaa-ajan asumisen muuttumisen aiheuttamat haasteet Mökin elinkaaren aikana sen käytössä voidaan tunnistaa erilaisia vaiheita, joita voivat olla esimerkiksi osa-aikainen käyttö kesällä ja/tai talvella, jatkuva asuminen tai mökin pitäminen vuosia asumattomana. Mökin teknisten ratkaisujen, kuten lämmitys- ja vesihuoltojärjestelmän, on sopeuduttava erilaisiin käyttötarpeisiin mökin koko elinkaaren aikana tai ainakin peruskorjausjakson ajan. Energiatilastojen mukaan vapaa-ajan asuntojen sähkönkulutus oli 500 GWh/a vuonna 2003. Karkeasti arvioiden vuonna 2010 mökkien sähkönkulutus saattaa olla suuruusluokaltaan jo n. 1000 GWh/a, mikä olisi jo noin 10 % sekä sähkölämmityksen että kotitaloussähkön määrästä. Todennäköisesti kesämökeillä on saavutettavissa yhtä suuret sähkönsäästöt kuin sähkölämmityksessä muissa rakennuksissa. Vaikka vapaaajan asuntojen osuus koko maan energiankulutuksesta ei vielä ole kovin suuri, niiden merkitys kasvaa, mikäli mökkien varustelu, sähkönkäyttö ja käyttötapojen muutokset jatkuvat yhtä nopeina kuin viime vuosina (Melasniemi-Uutela 2004, 152.). Varustetason kasvu, erityisesti vesikäymälä ja astianpesukone, lisää vapaa-ajan asunnon lämmitystarvetta ja jätevesien käsittelytarvetta. Omakotitasoisesti varustelluissa mökeissä nykyiset yksinkertaiset jätevesiratkaisut eivät riitä täyttämään uuden jätevesiasetuksen (542/2003) vaatimuksia. Ongelmaksi muodostuu usein mökkien osaaikainen käyttö, jolloin jatkuvaan käyttöön suunnitellut biologisiin prosesseihin perustuvat järjestelmät eivät toimi vaaditulla tavalla. Mökkien liittäminen kunnan viemäriverkkoon ei välttämättä ole kustannustehokasta, koska vanhat mökkialueet ovat yleensä kaukana verkostoista ja harvaan rakennettuja. Kesämökkien rakentaminen on huomattavasti vähemmän valvottua ja opastettua kuin omakotitalojen rakentaminen. Energiakustannukset voivat kasvaa tietämättömyydenkin takia, kun tehdään harkitsemattomia valintoja mm. vettä käyttävien järjestelmien ja laitteiden osalta. Jos vapaa-ajan asunnot varustetaan ympärivuotiseen käyttöön tarkoitetulla vesihuoltojärjestelmällä, niissä joudutaan pitämään yllä ns. peruslämpöä laitteiden toimivuuden varmistamiseksi ja putkien jäätymisvaurioiden välttämiseksi. Osaaikaiseen käyttöön hyvin soveltuvaa ja riittävät mukavuusvaatimukset täyttävää vesihuoltojärjestelmää ei ole yleisesti käytössä eikä sellaista osata vaatia. Tällöin sähkökatkot voivat muodostaa merkittävän riskin vesihuoltolaitteille. Mahdollinen vesijohtojen jäätyminen ja rikkoutuminen saattavat jäädä pitkäksi aikaa huomaamatta, mikä lisää vahinkojen vakavuutta. Tiloja lämmitetään turhan paljon myös varusteiden ja laitteiden turmeltumista sekä homeriskejä pelättäessä. Intensiivisten käyttöjaksojen ulkopuolella valitaan peruslämpötaso (esim. 10 astetta), josta seurauksena on lämmitysenergian suuri kulutus. Mökkiläinen maksaa korkeat energiakulut, mutta homevaurioiden riski ei välttämättä edes pienene. Mökeillä peruslämmitysenergiana käytetään melkein aina sähköä. Lämmityksen säätö peruslämpötilalle lisää sähköntuotannossa huippusähkön käyttöä, mikä aiheuttaa mm. voimakkaimmat kasvihuonekaasupäästöt. Kovilla pakkasilla aiheutuva tehontarvepiikki on myös erittäin hankala sähköntuotantojärjestelmälle. Sähköntuotannon kannalta tasainen sähkönkäyttö olisi sekä taloudellisuuden että päästöjen kannalta parempi ratkaisu. Useissa tapauksissa tasainen, nykyistä alhaisempi sähkönkäyttö voidaan toteuttaa. Työtehoseuran raportteja ja oppaita 30 (2006) 7
Mökkimatkoja tehdään aikaisempaa enemmän. Energiansäästötutkimuksen mukaan (1999) kaksi kolmesta mökistä sijaitsee alle 100 km:n etäisyydellä asunnosta. Eniten viikonloppumatkoja tehtiin alle 50 km:n etäisyydellä sijaitseville ja vähiten yli 200 km:n päässä sijaitseville mökeille. Mökin käyttäjien keskimääräinen ajokertymä viikonloppumatkoista oli 2 200 km vuodessa. (Melasniemi-Uutela 2004, 156.) Sekä vapaaajan asuntojen käyttömuodot että sinne niille tehtävien matkojen pituudet eroavat kuitenkin suuresti toisistaan. Vapaa-ajan asunnolle tehtävien matkojen lukumäärän ja keskipituuden muutoksiin vaikuttavat monet tekijät, joista tarvitaan lisätietoa. Mökkien käyttöä, sinne liikkumiseen käytettävää autokantaa sekä liikkumisen vaivattomuutta ja turvallisuutta koskevat muutokset heijastuvat myös mökkiteiden rakentamis-, parannusja kunnossapitotarpeisiin. 1.1.3 Vapaa-ajan asumisen aiheuttama liikenne Mökkiliikenne on merkittävä osa vapaa-ajan asumisen ympäristövaikutuksista. Mökkimatkoja tehdään Suomessa vuosittain yhteensä noin 5 miljardia henkilö-km (HLT 2004 2005), mikä kuluttaa energiaa noin 1 070 GWh/a eli yli kaksi kertaa enemmän kuin mökkien sähkönkäyttö (n. 500 GWh/a) 1. Vakituisessa asumisessa asunnon lämmitys on liikenteen ohella merkittävin ekotehokkuuteen vaikuttava tekijä, mutta kesämökkien vuosittaisen käyttöajan/lämmityskauden lyhyys ja mökkimatkojen pituus vaikuttavat siihen, että vapaa-ajan asumisessa liikenteen osuus on selvästi suurempi kuin vakituisessa asumisessa. Mitä useammin mökillä vuosittain käydään, sitä merkittävämmäksi liikenteen osuus kasvaa (kuva 2). Mökkimatkat ovat pisin matkaryhmä kaikista henkilöliikenteen matkatyypeistä Suomessa (kuva 3). Mökkimatkojen keskipituus vaihtelee kuitenkin suuresti alueittain. Pisimmät matkat tehdään pääkaupunkiseudulta (yli 100 km/matka), sen reuna-alueilta (lähes 100 km/matka) ja keskisuurilta työssäkäyntialueilta (yli 80 km/matka). Lyhimmät matkat tehdään haja-asutusalueilta, pieniltä työssäkäyntialueilta ja muiden työssäkäyntialueiden reunoilta (alle 40 km/matka). Mökkiliikenteen henkilömatkasuorite on nykyisin noin 2,6 km/vrk eli noin 950 km/v asukasta kohti. (Henkilöliikennetutkimus HLT 2004 2005). Mökkimatkoja tehdään aikaisempaa enemmän. Energiansäästötutkimuksen mukaan (1999) kaksi kolmesta mökistä sijaitsee alle 100 km:n etäisyydellä asunnosta. Eniten viikonloppumatkoja tehtiin alle 50 km:n etäisyydellä sijaitseville ja vähiten yli 200 km:n päässä sijaitseville mökeille. Mökin käyttäjien keskimääräinen ajokertymä viikonloppumatkoista oli 2 170 km/talous vuodessa (Melasniemi-Uutela 2004, 156). Tämä vastaa em. HLT 2004 2005 tietoa, mikäli oletetaan, että keskimääräinen kuormitus ajomatkalla on noin 2,3 henkilöä/ajoneuvo. Sekä vapaa-ajan asuntojen käyttömuodot että sinne niille tehtävien matkojen pituudet vaihtelevat kuitenkin suuresti. Vakituisen asunnon sijainti (suurissa vai pienissä keskuksissa, keskuskunnissa, reunakunnissa vai haja-asutusalueilla) vaikuttaa siihen kuinka kaukana mökki keskimäärin sijaitsee, kuinka usein siellä käydään ja kuinka suureksi matkasuorite lopulta kasvaa (kuvat 3 4) 1 Tämän tyyppiset ekotehokkuusarviot tullaan tekemään tarkemmin vasta tutkimushankkeessa, mutta tätä suunnitelmaa varten tehtiin karkea vertailuarvio perustuen henkilöauton keskimääräiseen ominaisenergiankulutukseen ja oletettuun henkilöautojen keskikuormitukseen: mökkiliikenteen energiakulutus v. 2005 = 2,6 km/hlö,vrk*5,2 milj.asukasta*365 vrk*0,5 kwh/ajoneuvo-km/2,3 hlöä/ajoneuvo = 1070 GWh/a eli yli kaksinkertainen verrattuna mökkien sähkönkäyttöön (500 GWh/a vuonna 2003). Työtehoseuran raportteja ja oppaita 30 (2006) 8
Matkasuorite 60 50 km/henkilö/vrk 40 30 20 10 0 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu koko vuosi muu vapaa-aika 9,5 8,7 10,6 11,3 10,4 14,9 20,1 15,9 13,5 11,1 6,9 9,3 11,8 mökki 1,2 1,0 2,9 1,3 3,9 4,4 5,5 4,2 3,5 2,0 1,1 1,0 2,6 vierailu 7,4 7,5 10,9 9,4 9,2 9,7 10,2 8,2 7,7 8,7 7,7 8,3 8,7 ostos, asiointi 4,0 5,0 4,3 7,1 6,0 6,3 6,3 6,1 6,3 5,8 5,2 6,9 5,8 työasia 3,9 2,6 4,0 5,6 2,4 3,3 3,3 3,1 6,5 3,6 4,8 3,2 3,9 koulu, opiskelu 2,0 2,2 2,0 1,6 0,9 0,1 0,8 1,4 1,9 2,2 3,3 1,0 1,6 työ 5,9 7,5 7,3 7,8 7,4 9,3 5,5 7,8 8,0 7,9 8,3 5,9 7,4 Kuva 2. Mökkiliikenteen (matkasuoritteen) jakautuminen vuoden eri kuukausille (Henkilöliikennetutkimus 2004 2005). Mökkiliikenne kasautuu kesäkuukausille, mutta maaliskuu on nousemassa seuraavaksi suosituimmaksi ajankohdaksi. Talviaikainen matkailu lisää mökkiasumisen ekotehokkuusvaatimuksia, koska lämmitystarve kasvaa, mutta myös sen takia, että sekä teiden talvikunnossapito että muiden verkostojen toimintakyky pakkasella on varmistettava. Matkan keskipituus haja-asutus-alue 120 pienet TKA,keskukset 100 pienet TKA, reuna km/matka 80 60 keskisuuret TKA,keskuskun ta keskisuuret TKA,reuna 40 Turku, Tampere 20 Turun ja Tampereen TKA reuna 0 työ koulu, opiskelu työasia ostos, asiointi vierailu mökki muu vapaaaika kaikki PKS PKS reuna Kuva 3. Mökkimatkat ovat pisin matkaryhmä kaikista henkilöliikenteen matkatyypeistä Suomessa. Mökkimatkojen keskipituus (km/matka) vaihtelee kuitenkin suuresti alueittain. Pisimmät matkat tehdään pääkaupunkiseudulta (yli 100 km/matka), sen reuna-alueilta (lä- Työtehoseuran raportteja ja oppaita 30 (2006) 9
hes 100 km/matka) ja keskisuurilta työssäkäyntialueilta (yli 80 km/matka). Lyhimmät matkat tehdään haja-asutusalueilta, pieniltä työssäkäyntialueilta ja muiden työssäkäyntialueiden reunoilta (alle 40 km/matka). (Henkilöliikennetutkimus 2004 2005). Matkasuorite 60 50 km/henkilö/vrk 40 30 20 10 0 haja-asutusalue pienet TKA,keskuk set pienet TKA, reuna keskisuuret TKA,kesku skunta keskisuuret TKA,reuna Turku, Tampere Turun ja Tampereen TKA reuna PKS PKS reuna kaikki muu vapaa-aika 13,053396 12,536928 16,183965 10,401627 12,01232 11,466819 11,882628 10,02852 11,019599 11,78848 mökki 1,317738 2,119552 1,0983 3,765015 1,199128 3,898261 1,33176 4,556453 3,351992 2,64799 vierailu 10,086045 9,802077 11,189586 7,107689 8,107731 9,228949 8,58499 7,02472 10,081541 8,746992 ostos, asiointi 7,982361 5,519884 7,797956 4,213926 7,39755 3,69012 7,087749 3,536029 6,061792 5,759334 työasia 3,871294 4,332258 2,78127 4,124988 3,61308 3,73128 5,380216 3,48376 3,467128 3,86496 koulu, opiskelu 2,33142 1,272016 1,42295 1,225424 2,025142 1,282565 1,870068 1,283904 1,772928 1,616976 työ 7,142613 5,804568 7,708506 5,457072 7,111943 5,51588 9,487968 8,0769 13,246128 7,3546 yhteensä 45,85257 41,397328 48,184176 36,327202 41,738055 38,803248 45,6025 37,99196 48,957649 41,814115 Kuva 4. Mökkiliikenteen määrä matkasuoritteena (km/henkilö, vrk) on keskimäärin 2,6 km/henkilö, vrk. Suurin alueittainen keskiarvo on pääkaupunkiseudulla 4,6 km/henkilö, vrk ja pienin pienten työssä-käyntialueiden reunakunnissa 1,1 km/henkilö, vrk. Yllättäen hajaasutusalueilla mökkimatkoja tehdään enemmän (1,3 km/henkilö, vrk) kuin pienten tai keskisuurten keskusten reunakunnissa (1,1 1,2 km/henkilö, vrk). Keskusten reuna-alueilla mökkimatkoja tehdään selvästi (jopa puolet) vähemmän kuin keskuskunnissa. (Henkilöliikennetutkimus 2004-2005). 1.1.4 Tarve uusille ratkaisuille ja palveluille Vapaa-ajan asuntojen rakentamiseen ja vanhojen asuntojen peruskorjaukseen tarvitaan uusia ekotehokkaita ja vähemmän energiaa kuluttavia vaihtoehtoja lämmityksen sekä vesi- ja jätehuollon osalta. Mökkien turhan ympärivuotisen lämmityksen vähentämiseksi tarvitaan pakkaskestävä, osa-aikaisen käytön tarpeisiin räätälöity vesihuoltojärjestelmä, jonka avulla mökki voidaan jättää kylmäksi tai hyvin vähäiselle lämmitykselle käytön väliajoiksi. Pakkaskestävä vesihuoltojärjestelmä voi sisältää erilaisia mukavuustasoja "huussitasosta" kylpyhuonetasoon. Järjestelmä voidaan koota erilaisista elementeistä ja toteuttaa useassa osassa käyttäjän tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaan. Mikään taho ei nykyisin ohjaa yksityisten omassa käytössä olevien kesämökkien energiankulutusta. Niitä eivät koske energiamääräykset, niille ei vaadita energiatodistuksia eikä myöskään käyttö- ja huolto-ohjetta. Huonon eristystason takia kesämökin sähkölämmityksen ominaisenergiankulutus voi kuitenkin olla samaa luokkaa kuin uudistuotannon omakotitalon, jos peruslämmitystä ylläpidetään koko talven. Pulaa on paitsi tekniikasta myös tiedosta. Tasaiseen sähkönkäyttöön perustuvan vakioteholämmityksen mahdollisuudet, edut ja soveltuvuus muiden laitteiden kannalta mökkien talviajan kuivana pitoon tulisi selvittää. Työtehoseuran raportteja ja oppaita 30 (2006) 10
Koska mökeissä ja niiden irtaimistossa on nykyisin kiinni merkittäviä rahasummia, niin luotettavan ohjeistuksen saaminen peruslämpötilojen säätöön on välttämätöntä. Oikein toteutetulla lämmityksellä on mahdollista vähentää homeen kasvun riskejä mökeissä oleellisesti. Tällöin saavutetaan merkittäviä säästöjä energiankulutuksen vähenemisen lisäksi myös mökkien korjauskustannuksissa ja irtaimiston uusimiskustannuksissa. Lisäksi mökkien sisäilma paranee. Lämmityksen sekä vesi-, jätevesi- ja käymäläratkaisujen lisäksi vapaa-ajan asumisen ekotehokkuuteen vaikuttavat muut asunnon varustamisessa tehdyt, esim. valaistusta, kodinhoitoa ja jätehuoltoa ja mökkiteitä koskevat valinnat. Myös sosiaaliset innovaatiot, kuten henkilökohtaiset palvelut, sähköiset palvelut, etätyö, yhteiset tilat sekä tavaroiden yhteiskäyttö ja vuokraus, antavat mahdollisuuksia ekotehokkuuden parantamiselle. 1.1.5 Merkitys mökkikunnissa Vapaa-ajan asumisella on suuri merkitys haja-asutusalueiden elinkelpoisuuden ja palvelutarjonnan säilyttämisessä. Kakkosasumista ja maallemuuttoa tuetaan valtakunnan tasolla osana aluekehittämistä. Mökkikunnissa vapaa-ajan asumista tuetaan suhtautumalla myönteisesti vapaa-ajan asuntojen talviasuttavaksi muuttamiseen ja rantarakentamiseen. (Pitkänen & Kokki 2005.) Hinnaltaan kilpailukykyiset tekniset vaihtoehdot voisivat vauhdittaa mökkien peruskorjausta. Pienet korjaus- ja saneerauskohteet tuovat työtä mökkiseuduille. Mökkitiet ovat osa yksityistieverkkoa, joka on pääosin yksityisten tiekuntien hoidossa, mutta jota valtio (tiehallinto) avustaa tietyiltä osin. Vapaa-ajan asuminen lisää yksityisteiden käyttöä ja siitä aiheutuvia kustannuksia, mutta vahvistaa samalla kysyntää kulkukelpoiselle pientieverkolle ja maksaa siitä. Sitä kautta vapaa-ajan asuminen tukee maaseudun vakituista asumista. Jos investoinnit mökkeihin kasvaisivat esimerkiksi puolitoistakertaisiksi, merkitsisi se vuosittain n. 5 000 henkilötyövuoden lisäystä. Asukkaiden käden taitojen vähentyessä ja mökkiläisten ikääntyessä palvelujen kysyntä kasvaa. Mökkiläisten palvelutarpeita on selvitetty monissa paikallisissa projekteissa sekä Mökkibarometrissa (Luoma 1997, Nieminen 2004, Ollikainen 2000, Riepponen 2003, Ruottinen 1990, Tanttu 2001). Mökkiläiset haluavat ostaa työpalveluja, joista halutuimpia ovat rakentamis- ja korjauspalvelut sekä vartiointi-, siivous- ja lämmityspalvelut (Nieminen 2004). Vapaaajanasunnon käytön lisääntyessä myös mökkipaikkakunnan muu palvelutarjonta tulee aikaisempaa tärkeämmäksi. Tähän kuuluvat päivittäis- ja muiden kulutustavaroiden saatavuus, mutta myös erilaiset vapaa-ajan ja terveydenhoidon palvelut sekä niin sanotut mökkitalkkari-palvelut esimerkiksi jätevesijärjestelmien huoltoon ja ylläpitoon. 1.2 Raportti osana ekotehokkaan vapaa-ajan asumisen tutkimusta Tämän raportin tuottanut tutkijaryhmä valmistelee Ympäristöklusterin tutkimusohjelmaan yhteistä projektia, jonka yleisenä tarkoituksena on vapaa-ajan asumisen ekotehokkuuden edistäminen. Osaprojektien tavoitteina on selvittää teknisten ja sosiaalisten innovaatioiden ja käytäntöjen tarjoama ekotehokkuuspotentiaali ja tuottaa suosituksia ja ohjeistuksia näiden innovaavioiden ja käytöntöjen toteuttamiseksi. Raportti on osa esiselvitystä, jonka tavoitteena on laatia neljän erillisen hankekokonaisuuden yhdistävä suunnitelma. Suunnitelman tueksi on tehty markkinaselvitys (Perrels & Kangas 2006) ja nyt käsillä oleva innovaatioiden kartoitus. Tätä kartoitusta tehtäessä on jo otettu huomioon rajauksia, joita suunniteltavan projektin toteutusmahdollisuudet edellyttävät. Tässä ei esimerkiksi tarkastella aurinkosähköä tai -lämpöä, koska niitä ei ole tarkoitus tutkia suunniteltavassa projektissa. Työtehoseuran raportteja ja oppaita 30 (2006) 11
Innovaatioiden tarkastelu jakautuu kahteen pääryhmään. Teknisiä innovaatioita ja käytäntöjä selvitetään ensin. Ne koskevat lämmitystä, vesi- ja jätehuoltojärjestelmiä, kodinhoidon laitteita ja välineitä sekä infrastruktuuria. Toinen kokonaisuus käsittelee vaihtoehtoisia tapoja vapaa-ajan asumisen järjestämiseksi sekä innovatiivisia käytäntöjä vapaa-ajan asumisen yhteydessä. Hankkeen teknologisia ja sosiaalisia innovaatiota koskevat osat ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Teknologiset innovaatiot edellyttävät sosiaalisia innovaatiota ja sosiaaliset innovaatiot vaativat taas usein teknologisia innovaatioita. Tämä ajatus oli esillä jo 1960-ja 1970-luvuilla Fred Emeryn avoimien sosioteknisen systeemin teoriassa (/open socio-technical systems theory/) sekä myös innovaatioiden diffuusiota ja elinkaarta koskevissa tutkimuksissa (Huber 2004, 243 299). Sosiaaliset innovaatiot ymmärretään hankkeessa laajasti taloudellisina, lainsäädännöllisinä, hallinnollisina ja kulttuurisina innovaatioina. Esimerkkinä vapaa-ajan asuntojen etätyö on yleistyäkseen vaatinut tietoteknologian ja laajakaistatiedonsiirron läpimurtoa. Ympäristötietoisuuden leviäminen on esimerkki kulttuurisesta innovaatiosta, joka useimmiten on edellytys ympäristöteknologisten innovaatioiden hyväksymiselle. Kaikkien tarkasteltujen innovaatioiden ja käytäntöjen kohdalla arvioidaan alustavasti ja laadullisesti niihin liittyvää ekotehokkuuspotentiaalia ja muita hyötyjä sekä niiden soveltuvuutta erilaisiin vapaa-ajan asuntoihin tai erilaisten mökinkäyttäjien tarpeisiin. Työtehoseuran raportteja ja oppaita 30 (2006) 12
2 EKOTEHOKKAITA TEKNISIÄ KÄYTÄNTÖJÄ JA VAIHTOEHTOJA VAPAA-AJAN ASUNNON JA YMPÄRISTÖN VARUSTELUUN 2.1 Lämmitys ja kuivanapito 2.1.1 Vapaa-ajan asuntojen lämmityksen merkitys Suomen energiataloudessa Kesämökeillä kulutetaan noin 10 % sähkölämmitteisten varsinaisten asuinrakennusten sähkölämmityksen sähkönkäytöstä Sähköntuotantokapasiteetti huippukuormituskaudella Suomessa on Energiatilastojen mukaan alle 14 GW. Sähkölämmitystalojen sähkölämmityksen tehontarve on lähes 4 GW. Kesämökkien tarvitsemaksi tehontarpeeksi on karkeasti arvioitu yli 0,5 GW. Kesämökeillä on mahdollista saavuttaa käytännössä suuruusluokaltaan yhtä suuret sähkötehon ja sähkön säästöt kuin sähkölämmitystaloissa. Kesämökeillä sähkölämmitystehoa ja sähköä on huomattavasti helpompi ja halvempi vähentää kuin sähkölämmitystaloissa. Säästö kohdistuu pääasiassa yhteistuotannon ja lauhdetuotannon sähköön. Kuvassa 5 on kuvattu kesämökkien sähkönkäytön kehittymistä. Sähkönkäyttö on kasvamassa voimakkaasti. Mökkibarometrin 2003 mukaan mökeillä käytettiin sähkömaksuihin 80,9 milj. vuodessa. Sähkön oletetulla keskihinnalla 10 snt/kwh muodostuisi kokonaiskulutukseksi kuvassa esitetty n. 800 GWh/a vuosikulutus, jota tukee myös Heidi Melasniemi-Uutelan tekemä arvio mökkisähkön kulutuksesta. Nämä vahvistavat sitä näkemystä, että energiatilastoissa esitetty loma-asuntojen sähkönkulutus on liian alhainen. Kesämökeillä olisi suhteellisen helposti saavutettavissa erittäin halvoilla toimenpiteillä esim. 20 % sähkönsäästö tulevasta ennustetusta kulutuksesta. Tämä tarkoittaisi n. 200 GWh/a sähkönsäästöä vuodessa ja noin 50 000 tonnia CO2-ekv kasvihuonekaasujen vuosittaista päästövähennystä. EREL:in tavoitteena on merkittävä sähkönsäästö, sähkötehonsäästö sekä kasvihuonekaasupäästöjen vähennys Vähennys kohdistuu vanhoihin, uusiin ja korjattaviin mökkeihin 800 Mökkisähkö 1 Tuulisähkö mökkisähkön korkeampi arvio 600 500 MW? 800 GWh/a EREL tavoite 400 200 mökkisähkö Tuulivoimaloiden tuottama sähkö 0 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2002 2010 2020 2030 1990 luvun lama Kuva 5. Kesämökkien sähkönkäyttö kasvaa voimakkaasti. Samalla kasvaa myös sähkötehon tarve, mikä on suuruusluokkaa 500 MW. Kesämökeillä on mahdollista vähentää lämmityssähkön käyttöä huomattavasti, koska mökkejä lämmitetään yhä enemmän silloinkin kun siellä ei olla. Todennäköisesti kesämökeillä kulutetaan huomattavasti enemmän sähköä kuin mitä Energiatilastoissa on esitetty. Työtehoseuran raportteja ja oppaita 30 (2006) 13
2.1.2 Tarkastelun kohdentuminen Kesämökkien lämmityksen ja kuivanapidon kehittämiseen liittyy lukuisia mahdollisia innovaatioita. Tässä kartoituksessa käsitellään vain niitä innovaatioita, joista valitaan aiheet suunniteltuun EREL -tutkimukseen. Merkittävimmät innovaatiot koskevat pääosin kuvassa 6 esitetyn kohderakennusten ryhmittelyn mukaista "mökkityyppiä" 2. Useita tuloksia voidaan kuitenkin hyödyntää rakennuskannassa laajasti lämmittämättömissä tai epäjatkuvassa lämmityksessä olevissa rakennuksissa tai tiloissa. MÖKKI 1 Käyttö viikonloppuisin ja hyvillä ilmoilla kesällä. Talvella hyvin harvoin. Ei sähköverkossa. Ei pyykinpesua. Vesi kantaen sisälle. Vaatimaton ulkohuussi. Vähäiset vaatimukset jäteveden käsittelylle. Kohderakennusten ryhmittely teknisin ominaisuuksin Vapaa-ajan rakennukset Muut rakennukset MÖKKI 2 Käyttö viikonloppuisin ja mahdollisesti koko lomakauden. Talvella satunnaisesti. Sähköverkossa. Ei pyykinpesua. Vesi voi tulla sisälle. Laadukas kompostikäymälä sisällä tai ulkona. MÖKKI 3 Käyttö mahdollista läpi vuoden. Sähköverkossa. Pyykinpesukone. Vesi tulee sisälle. Vesivessa sisällä. Tiukat vaatimukset jäteveden käsittelylle. Talousrakennukset varastot ym. epäjatkuvassa käytössä ja/tai haja-asutusalueella Tarkemmat ominaisuudet Lämmitys: talvella kylmänä aurinkopanelit Vesi ja jätevesi: Ilmanvaihto: painovoimainen ilmanvaihto Muu talotekniikka liesi ja jääkaappi kaasulla 12 V sähköjärjestelmä Varusteet Infra Ympäristön palvelut Tarkemmat ominaisuudet Lämmitys: talvella kuivanapitolämmitys Vesi ja jätevesi: Ilmanvaihto: koneellinen poistoilmanvaihto Muu talotekniikka Varusteet Infra Ympäristön palvelut pääkohde Tarkemmat ominaisuudet Taso Omakotitalotasoa? Lämmitys: talvella valmiuslämmitys mahdollisesti ilmalämpöpumppu Vesi ja jätevesi: Ilmanvaihto: sisäänpuhallus- poistoilmanvaihto Muu talotekniikka valvontajärjestelmä Varusteet runsas varustelu Infra voi olla verkostoja käytössä Ympäristön palvelut Näissä muissa rakennuksissa voidaan soveltaa monia teknisiä ratkaisuja Juhani Heljo Kuva 6. EREL -suunnitelmaan liittyvät merkittävimmät innovaatiot kohdistuvat ensisijassa vapaa-ajan asuntoihin, joissa on sähkölämmitysmahdollisuus, mutta käyttö talviaikana on suhteellisen vähäistä (joitakin viikonloppuja ja jokin talvilomajakso). Epäjatkuva lämmitys tarkoittaa tässä lämmitystä, jossa sisälämpötila vaihtelee selvästi enemmän kuin usein käytetyssä yöajan ja viikonlopun lämpötilapudotuksessa. Tiloissa voi olla jokin peruslämpötila, tilat voivat olla osan aikaa lämmittämättömiä tai lämpötila on jokin muu. Merkittävimmät innovaatiot liittyvät tai ovat edellytyksenä kuivanapitolämmitykseen loma-asunnoissa. Ekotehokkuuden kannalta oleellista on sähkön ja sähkötehon säästö sekä kosteusvaurioiden ja homeenkasvun esto mökin rakenteissa ja irtaimistossa. Samanaikaisesti pystytään vähentämään sähkönkulutusta, sähkötehon käyttöä, kasvihuonekaasupäästöjä sekä rakenteiden ja laitteiden kosteus- ja homevaurioriskiä. Huomioitavaa on, että tällä hetkellä kosteusvaurioiden esto ei välttämättä aina onnistu, vaikka mökeissä pidettäisiinkin yllä suhteellisen paljon sähköä kuluttavaa ja huomattavan sähkötehontarpeen aiheuttavaa peruslämpöä talvella Työtehoseuran raportteja ja oppaita 30 (2006) 14