Kärsimyksen todellisuus. Sami Pihlström Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta

Samankaltaiset tiedostot
Yhteiskuntafilosofia. - alueet ja päämäärät. Olli Loukola / käytännöllisen filosofian laitos / HY

Etiikan 2. luento Etiikan tutkimus ja käsitteet

Kuinka kriittinen uskontokeskustelu on mahdollista?

FILOSOFIA JA USKONTO LÄNSIMAINEN NÄKÖKULMA USKONTOON. Thursday, February 19, 15

KIRJALLISUUTTA 1. Tieteen etiikka KIRJALLISUUTTA 3 KIRJALLISUUTTA 2 KIRJALLISUUTTA 4 KIRJALLISUUTTA 5

USKONTO 7. ja 8. luokka ( 7. vuosiluokalla 1½ viikkotuntia ja 8. luokalla ½ viikkotuntia)

This is an electronic reprint of the original article. This reprint may differ from the original in pagination and typographic detail.

6.9 Filosofia. Opetuksen tavoitteet

Pakollisista kursseista UE3:a ei suositella tentittäväksi. Syventävät kurssit voi tenttiä, mutta soveltavia ei.

2. Teologia ja tiede. Tiede ja uskonto

Fransiskaanit ja teologia

Paha ihminen. Miten ihmisestä tulee paha?

Tieteenfilosofia 4/4. Heikki J. Koskinen, FT, Dos. Helsingin yliopisto / Suomen Akatemia

5.12 Elämänkatsomustieto

YK10 Etiikka III luento Kantilaisuus (velvollisuusetiikka)

Luento 10. Moraalia määrittävät piirteet Timo Airaksinen: Moraalifilosofia, 1987

Naturalistinen ihmiskäsitys

Osallisuuden ja kokemuksen prosessointia tehtävän avulla

Etiikan mahdollisuudesta tieteenä. Henrik Rydenfelt Helsingin yliopisto

HYVÄT TEOT, EMPATIA JA MORAALIN VAKAVUUS. Sami Pihlström. Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta.

Kohti inhimillistä vallankumousta

YK10 Etiikka III luento

Tiede ja usko kaksi kieltä, yksi todellisuus?

Paneelin 20 näkökulma. Sami Pihlström Tutkijakollegium & teologinen tdk, Helsingin yliopisto sami.pihlstrom@helsinki.fi

MYYTIT Totta vai tarua?

1. Filosofian luonne. FILOSOFIA 1 KURSSIRUNKO FILOSOFIAN PERUSKURSSI/Kama CC-BY-SA Kaisa-Mari Majamäki (lupa käyttää tekijän nimellä varustettuna)

Intentionaalisuus. Intentionaalinen psykologia. Intentionaalinen psykologia

Miten ihmisestä tulee osa taloudellista toimintaa? TU-A Tuotantotalous 1 Luento Tuukka Kostamo

Eettisten teorioiden tasot

Mitä eroa on ETIIKALLA ja MORAALILLA?

Sairaus vai paha tapa? Päivi Rautio

Kolminaisuusoppi. Jumala: Isä - Poika - Pyhä Henki

Yksilö ja yhteisö. Yksilö ja yhteisö. Yksilö ja ryhmä. Becker-Stigler malli korruptiosta. Yhteiskuntatieteiden filosofia (Kf270) 6.

Kohti suurinta hyvää Eleonore Stumpin narratiivinen teodikea osana modernia teodikeakeskustelua

Mikä ihmeen Global Mindedness?

Fundamentalismi ja uskonnollinen terrorismi

Global Mindedness kysely. Muuttaako vaihto-opiskelu opiskelijan asenteita? Kv päivät Tampere May- 14

UUSI AIKA. Sisällys NYT ON AIKA VALITA HYVÄ ELÄMÄ JA TULEVAISUUS, JOKA ON MAHDOLLINEN.

Luento 6: Tekojen selittäminen

YK10 Etiikan luento-osio: Johdanto Syksy 2014

Persoonallisuushäiriö ja pahuus. Jyrki Korkeila Psykiatrian professori, TY Ylilääkäri Harjavallan sairaala

Rosa Rantanen, VTM Turun yliopisto Avoin Eettinen Foorumi Joensuu

Farmaseuttinen etiikka

Lyhyet kurssikuvaukset

Mistä ei voi puhua? Matti Häyry Filosofian professori Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

LAAJAN SUOSTUMUKSEN ONGELMIA. Tuija Takala Dosentti, HY Tutkimuspäällikkö, Aalto-yliopisto

TOTALITARISMIN UHKA KIRKOILLE LÄNSI-EUROOPASSA. Luku 16 Ydinsisältö

KIRJALLISUUTTA 1 TIETEEN ETIIKKA KIRJALLISUUTTA 3 KIRJALLISUUTTA 2 KIRJALLISUUTTA 4 KIRJALLISUUTTA

MITÄ ARVOT OVAT? Perustuvatko arvot tunteisiin, tietoon, tehokkuuteen, demokratiaan vai päämäärään? Ovatko arvot ominaisuuksia?

5.13 FILOSOFIA OPETUKSEN TAVOITTEET

Metafyysisen teismin kritiikki angloamerikkalaisessa uskonnonfilosofiassa

YRJÖ REENPÄÄ JA PSYKOFYYSINEN ONGELMA

YK10 Etiikan luento-osio: Johdanto Syksy 2015

Fokuksessa jokaisen oma ajattelu. Esa Saarinen Henkilökohtainen henkinen kasvu, soveltava filosofia ja systeemiäly päätösluento

YK10 Etiikan luento-osio: Johdanto (jatkoa) Syksy 2015

MIKSI JUMALA ON OLEMASSA

Inhimillinen toiminta 1: Intentionaalinen psykologia. Intentionaalinen psykologia. Intentionaalisuus. Intentionaalisten tilojen rationaalisuus

IHMISOIKEUSKASVATUS Filosofiaa lapsille -menetelmällä

MIKSI JUMALASTA ON VAIKEA PUHUA? Uskonnonfilosofinen tutkielma Jumalan käsittämisestä. Marlon Moilanen. Ressun lukio. Filosofia

Etiikan 3. luento Etiikan tutkimus jatkuu, hyvän käsite

1. HYVIN PERUSTELTU 2. TOSI 3. USKOMUS

Konsultaatiotyö on sovellettua dramaturgiaa

ELÄMÄNKATSOMUSTIETO. Laaja-alainen osaaminen, johon tavoite liittyy. Tavoitteen numero. liittyvät sisältöalueet

Kristus-keskeinen elämä. Osa 4: Majakka-ilta

JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUS JA VARHAINEN KRISTINUSKO

Miten saarnata kärsimyksestä ja kuolemasta? Papiston päivät Jaana Hallamaa

Päihde- ja mielenterveystyön ammatillinen ja vertaiskokemus yhdessä - Kokemus yhdistävänä tekijänä ammattilaisen ja asiakkaan välillä

ETIIKKA ERI KIRKOISSA IR

PA5 KASVATUSFILOSOFIAN PERUSTEET

SP 11: METODOLOGIAN TYÖPAJA Kevät Yliopistonlehtori, dosentti Inga Jasinskaja-Lahti

Kielellisten merkitysten tilastollinen ja psykologinen luonne: Kognitiivisia ja filosofisia näkökulmia. Timo Honkela.

Mikä on tieteenfilosofinen positioni ja miten se vaikuttaa tutkimukseeni?

Historiantutkimus ja tietosuja. Kirsi Vainio-Korhonen Suomen historian professori, Turun yliopisto Etiikan päivä

Osaava henkilöstö kotouttaa kulttuurien välisen osaamisen arviointi. Työpaja Hämeenlinna

TIEDONINTRESSI. Hanna Vilkka. 10. huhtikuuta 12

Ihmistieteet vs. luonnontieteet: Ihmistieteet vs. luonnontieteet: inhimillinen toiminta. Tieteiden erot ja ihmistieteiden suhde luonnontieteisiin

Habits of Mind- 16 taitavan ajattelijan toimintatapaa

Luento 4: Perusteet. Mitä perusteet ovat? perusteista (reasons). avulla.

5. Oppi ja moraali. Erottaako oppi vai etiikka?

KTKP040 Tieteellinen ajattelu ja tieto

Mitä on Filosofia? Informaatioverkostojen koulutusohjelman filosofiankurssin ensimmäinen luento

a) Objektiivisuus: tieteellinen tieto on riippumaton tutkijan subjektiivisista mielipiteistä.

Etiikka. Hämeen päihdehuollon kuntayhtymä Kehittämispäivä

Laajennettu tiedonkäsitys ja tiedon erilaiset muodot

TUTKIMUSOTTEITA TIEDONINTRESSIN NÄKÖKULMA

KESKUSTELUNANALYYSI. Anssi Peräkylä Kvalitatiiviset menetelmät

HYVÄ ELÄMÄ KAIKILLE! UUSI AIKA ON TIE ETEENPÄIN

Kaikki uskontosidonnaiset ryhmät. Evankelisluterilainen uskonto 7.11 USKONTO

Kristuksen kaksiluonto-oppi

4. Johannes Duns Scotus (k. 1308)

Perusopetuksen (vuosiluokat 1-5) elämänkatsomustiedon opetussuunnitelma

Habits of Mind16 taitavan ajattelijan. toimintatapaa (COSTA & KALLICK, 2000) Ajatella! valmennus Päivi Nilivaara

KUOLEMA JA TARKOITUS. Matti-Pekka Virtaniemi

Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä.

Opetuksen suunnittelun lähtökohdat. Keväällä 2018 Johanna Kainulainen

Politiikka-asiakirjojen retoriikan ja diskurssien analyysi

Sanoista tekoihin! Kielen, kulttuurin ja katsomusten moninaisuus varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa. Kirsi Tarkka

Toiminnan filosofia ja lääketiede. Suomen lääketieteen filosofian seura

Tutkiva Oppiminen Varhaiskasvatuksessa. Professori Lasse Lipponen PED0031, VARHAISPEDAGOGIIKKA

Eväitä yhteistoimintaan. Kari Valtanen Lastenpsykiatri, VE-perheterapeutti Lapin Perheklinikka Oy

Transkriptio:

Kärsimyksen todellisuus Sami Pihlström Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta sami.pihlstrom@helsinki.fi

Johdanto: kontingenssi Filosofian voidaan odottaa osallistuvan ihmiselämään kuuluvan haavoittuvuuden, epävarmuuden ja rajallisuuden ymmärtämiseen yksilöeettisellä ja yhteiskunnallis-poliittisella tasolla. Tätä haastetta voidaan kutsua elämän kontingenssin eli arvaamattomuuden, satunnaisuuden ja hallitsemattomuuden tunnistamisen ja tunnustamisen haasteeksi. Inhimillinen elämä sen enempää yksilön kuin yhteisönkään ei ole täydellisesti hallittavissa: siihen kuuluu epäonnistumisia, vastoinkäymisiä, kärsimyksiä ja lopulta kuolema. Filosofisen tarkastelun keinoin voidaan paitsi pyrkiä aiempaa syvemmin ymmärtämään kontingenssia myös edistämään kykyä elää sen kanssa. Erityisen relevanttia etiikassa ja uskonnonfilosofiassa.

Johdanto (2): käsite-erotteluja Yritys ymmärtää kärsimyksen (ja pahuuden) luonnetta. Ymmärtäminen ei ole hyväksymistä: pahuuttakin on pakko yrittää ymmärtää. Tärkeitä erotteluja/jännitteitä: luonnollinen vs. moraalinen paha (Lissabon vs. Auschwitz), ei-intentionaalisesti vs. intentionaalisesti aiheutettu kärsimys; uskonnolliset vs. ei-uskonnolliset lähestymistavat (pahan ongelma teologiassa/uskonnonfilosofiassa vs. pahuuskeskustelu etiikassa ja yhteiskuntafilosofiassa); teodikea-ajattelu vs. sen vastakohta, anti-teodikea (kärsimyksen oikeuttaminen, selittäminen pois tms.?).

Johdanto (2) Teodikea vs. anti-teodikea -vastakkainasettelu on perustavampi kuin kärsimystä koskevan keskustelun tavanomaisemmat vastakkainasettelut (esim. uskonnollinen vs. ei-uskonnollinen). Filosofinen tarkastelutapa: ymmärrettävyyden ehdot, kielen rajat. Miten (millaisella kielellä, millaisessa diskurssissa) pahuudesta ja kärsimyksestä voidaan ja pitäisi puhua? Mikä on pahuuden käsitteen rooli moraalisessa kielenkäytössämme? Vrt. Kant: radikaali paha (radix, juuri): ihmiseen juurtunut taipumus valita moraalilain vastaisia toimintaperiaatteita.

Teodikea Teodikean tarkoituksena on oikeuttaa Jumalan toimet ihmiselle ( justifying God s ways to man ). Teodikealla tarkoitetaan perinteisesti yritystä ratkaista teologinen ja uskonnonfilosofinen pahan ongelma eli kysymys siitä, kuinka maailmassa voi olla (tarkoituksetonta, tarpeetonta) pahaa (tai yleisemmin kärsimystä), jos on olemassa kaikkivaltias, kaikkitietävä ja täydellisen hyvä Jumala. Teistien mukaan teodikea on löydettävissä; ateistien mukaan pahuuden ja (tarkoituksettoman) kärsimyksen olemassaolo on evidenssiä Jumalan olemassaoloa vastaan (mutta teodikea säilyy ateismin näkökulmasta teismille asetettavana vaatimuksena). Molemmat jakavat teodisismin : teismin pitäisi onnistua tuottamaan teodikea. Sekulaari teodikea: maailmanhenki, historian suuri kertomus/tarkoitus tms. (esim. Hegel, Marx); tarkoitus pyhittää keinot (eli oikeuttaa sivutuotteena syntyvän kärsimyksen).

Teodikeat ja anti-teodikeat uskonnollinen/teologinen ei-uskonnollinen/ ei-teologinen teodikea G.W. Leibniz, R. Swinburne (rationalistinen ja evidentialistinen uskonnonfilosofia), A. Plantinga, P. van Inwagen ( kristillinen filosofia ) G.W.F. Hegel, K. Marx (hegeliläisyys, marxismi, yleisemmin teleologiset historiakäsitykset) anti-teodikea F. Dostojevski, D.Z. Phillips (wittgensteinilainen uskonnonfilosofia), H. Jonas, E. Levinas ym. ( juutalainen postholokausti-anti-teodikea )?

Antiteodikea Taulukon kysymysmerkki osoittaa haasteen: on kehitettävä yleinen, ei-uskonnollinen (ei teologisiin oletuksiin tai uskonnollisiin traditioihin sidottu) anti-teodikea-ajattelun muoto. Kärsimyksen/pahuuden selittäminen pois (oikeuttaminen) osana mitä tahansa kertomusta (uskonnollista tai ei-uskonnollista) on eettisesti sietämätöntä eikä tee oikeutta pahuuden uhreille. Premissi ei voida perustella tässä, mutta perusteltavissa esim. Toisen eettisen kohtaamisen velvoitteen pohjalta (vrt. Levinas). Recognition/acknowledgment: tunnustaminen, huomioiminen. On osattava kunnioittaa sekä pahuuden käsitteen (uskonnollisista diskursseista periytyvää) syvyyttä että tarvetta olla mystifioimatta pahuutta ja kärsimystä. Kärsimys ei (ainakaan välttämättä) jalosta, opeta, kasvata Kärsimys tuottaa usein vain lisää pahuutta ja kärsimystä. Tarkoituksettoman/merkityksettömän kärsimyksen kokemus on erityisen tärkeää tunnustaa.

Antiteodikea (2) Kontingenssin problematiikkaa tulee siis antiteodikean hengessä tarkastella kärsimyksen ja pahuuden todellisuuden tunnustamisen kautta. Tällä voidaan tarkoittaa pyrkimystä ottaa vakavasti se, että kärsimys ja pahuus ovat ihmiselämän todellisia ilmiöitä. Niitä ei tule siivota pois näkyvistä, eikä ole eettisesti asianmukaista väittää, että ne jossakin mielessä olisivat vähemmän todellisia kuin kukoistus, onnellisuus ja/tai hyvyys. Päinvastoin: vain kärsimyksen ja pahuuden todellisuuden tunnustamisen taustaa vasten positiivisella tavalla arvokkaat asiat pääsevät kirkkaasti näkyviin. Tietoisuus pahan olemassaolosta muuttaa suhtautumistamme maailmaan kokonaisuutena; kaikki asiat ja myös kaikki filosofian kysymykset asettuvat eri valoon, kun kärsimyksen todellisuutta ei kielletä. En väitä, että näihin teemoihin liittyvät kysymykset olisivat yksiselitteisesti muotoiltavia ongelmia, jotka filosofisessa tutkimuksessa voitaisiin ratkaista. Pikemminkin on vaarallista suhtautua niihin instrumentalistisella tai teknokraattisella tavalla.

Pahuus ja ymmärtäminen Pahuuden käsittämättömyys, tutkimattomuus (intractability; vrt. Richard Bernstein, Radical Evil, 2002) vs. pahuuden banaalius: esim. natsien pahuudessa ei ole kyse saatanallisesta suuruudesta tai majesteettisuudesta vaan (ainakin usein) banaalista ajattelemattomuudesta (vrt. Hannah Arendt, Eichmann in Jerusalem: A Report on the Banality of Evil, 1963). Pahuuden toteaminen banaaliksi on sen käsittämistä ja kuvaamista tietyllä tavalla, ei pahan selittämistä pois tai väittämistä ei-pahaksi. Banaali paha (sen enempää kuin mikään muukaan pahuuskäsite) ei silti ole pahuuden olemus: pahuuden monimuotoisuus on osa sen tutkimattomuutta. Samoin kärsimys on usein banaalia ja monimuotoista.

Pahuus ja ymmärtäminen (2) Miten tehdä oikeutta sekä (kvasiuskonnolliselle, teologiasta periytyvälle) ajatukselle pahuudesta ja/tai tarkoituksettomasta kärsimyksestä syvänä, tutkimattomana, käsittämättömänä jopa haasteena maailman ja elämän käsitettävyydelle yleensä (vrt. Susan Neiman, Evil in Modern Thought, 2002) että ajatukselle banaalista pahasta ja tähän liittyvälle vaatimukselle, ettei pahuutta tule sen enempää uskonnollisesti kuin ei-uskonnollisestikaan mystifioida? Vrt. esim. Jobin kirja: auttaako ymmärtämään kärsimystä? Job ei saa selitystä kärsimyksilleen. I. Kant, teodikeaessee (1791): Jobin keskeinen hyve vilpittömyys (Aufrichtigkeit, sincerity) vs. Jobin ystävien vilpilliset, teeskentelevät teodikea-argumentit. Vilpittömyys paljon tärkeämpi hyve kuin Jobille perinteisesti attribuoitu kärsivällisyys. (Job kapinoi Jumalaa vastaan.) Vrt. S. Kivistö & S. Pihlström, Kantian Anti-theodicy and Job s Sincerity, Philosophy and Literature, ilmestyy.

Pahuus ja ymmärtäminen (3) Pahuus ja kärsimys ovat toisaalta usein ymmärrettävissä: tiedämme ja ymmärrämme paljon esim. holokaustista (mm. historiallisesta ja sosiaalipsykologisesta näkökulmasta), eikä holokaustin historiallista ainutkertaisuutta ja käsittämättömyyttä ole mystifioiden perusteltua korostaa (vrt. Antero Holmila, Holokausti, 2010). Pahuus ei toisaalta ole maailman ilmiöitä (tapahtumia, tekoja, ihmisiä) tieteellisesti selittävä käsite. Miksi N.N. teki teon X? Koska hän on paha. (Pseudoselitys!) Philip Cole, The Myth of Evil (2006): parasta luopua koko käsitteestä. (Näin pitkälle ei ole syytä mennä, vaikka pahuuden käsite ei olekaan selittävä.)

Pahuus ja ymmärtäminen (4) Pahuuden ja kärsimyksen käsitteitä tarvitaan kuvaamaan ja tulkitsemaan (ei selittämään) joitakin tapahtumia, tekoja, kokemuksia ja ihmisiä tietyissä konteksteissa, tietynlaisina. Vain tällä tavoin kuvattuina nämä asiat/ilmiöt voivat olla oikein (myös eettisesti asianmukaisella tavalla) ymmärrettävissä. Ei selittäminen vs. ymmärtäminen -vastakkainasettelua: kun esim. jokin teko on ymmärretty (kuvattu, tulkittu) pahaksi, se voidaan usein myös selittää (intentionaalisesti tai kausaalisesti). Selityksiä: Eichmannin urapyrkimykset ja antisemitismi; sarjamurhaajan patologinen tila tms. Selitykset edellyttävät tietynlaista (esi)ymmärrystä.

Haaste Pahuuden ja kärsimyksen asettama haaste ei ole selittämiseen tai ymmärtämiseen liittyvä ei ainakaan ensisijaisesti tiedollinen tai tieteellinen vaan eksistentiaalinen: kyse on maailman ja siinä olemisen (elämän) merkityksestä. Vaikka ymmärrämme tiettyjä ihmisiä ja tekoja pahoina tai ymmärrämme, miksi kärsimystä esiintyy, maailma, jossa näitä tällä tavoin ymmärrettäviä ilmiöitä esiintyy, voi olla kokonaisuudessaan (eksistentiaalisesti, eettisesti, teologisesti) käsittämätön. Vrt. Dostojevski, Neiman. Pahuuden ja kärsimyksen käsittämättömyys ei ole yksittäisten tekojen tai ihmisten käsittämättömyyttä vaan maailman (elämän) yleistä käsittämättömyyttä (eksistentialismi: absurdi). Jos maailmassa on (esim. holokaustin kaltaista) pahuutta ja kärsimystä, onko millään tietämällämme tai ymmärtämällämme asialla meille lopulta mitään merkitystä?

Antiteodikea jälleen Tämän eksistentiaalisen haasteen korostaminen kytkee pahuuden ja kärsimyksen ymmärtämisen problematiikan anti-teodikea-ajatteluun (ja irrottaa sen teodikeoista): teodikeoiden pyrkimyksenä on tehdä maailma (ja/tai Jumala) käsitettäväksi, mutta juuri tämän maailman yleisen käsitettävyyden pahuus ja tarkoitukseton kärsimys haastavat. Voimme kunnioittaa pahuuden uhreja vain luopumalla teodikeoista ja hyväksymällä käsittämättömyyden. Vrt. Wittgenstein: hyvä/paha eivät ole maailmassa vaan (metafyysisen) subjektin piirteitä (Muistikirjoja 1914-16). Maailman käsittämättömyys/mielettömyys subjektin omassa itsessään (elämässään) kohtaamaa käsittämättömyyttä.

Lopuksi: antiteodikea-ajattelun kantilaisuus Tutkimuskohde: teodikeakritiikkien kehitys Immanuel Kantin (1724-1804) jälkeisessä ja erityisesti 1900-luvun filosofiassa Kantin teodikeaessee (1791): teodikeat mahdottomia kriittisen filosofian lähtökohdista. Kantilaisia antiteodikeoita: Juutalainen holokaustin jälkeinen antiteodikea-ajattelu (esim. Hans Jonas, Emmanuel Levinas, Richard Bernstein). Wittgensteinilainen antiteodikea (esim. D.Z. Phillips). Pragmatistinen antiteodikea (esim. William James). Kaikki teodikeat ovat eettisesti ongelmallisia, koska ne eivät tunnista ja tunnusta kärsimyksen todellisuutta eivätkä suhtaudu vakavasti pahuuden uhrin näkökulmaan. Antiteodikea-ajattelua tarvitaan laajalti; sen merkitys ei rajoitu uskonnonfilosofian ja teologian yhteydessä esiintyviin pahan ongelman systemaattisiin tarkasteluihin vaan laajempiin yhteiskunnallisiin teemoihin, mm. pakonomaiseen positiivisuuteen. Suomi nousuun? Ei kukoistushumpuukilla vaan tunnistamalla kärsimys.