AIKUISKASVATUKSEN TUTKIMUSSEURAN JÄSENKIRJE 2017

AIKUISKASVATUKSEN TUTKIMUSSEURAN JÄSENKIRJE 2017 Kiitos jäsenillemme vuodesta 2016 ja tervetuloa rakentamaan aikuiskasvatuksen vuotta 2017 kaikki vanhat sekä uudet jäsenet! Jäsenkirje lähetetään ATS:n jäsenille postitse viikolla 4. Lisäksi kirje jaetaan sähköisesti yhdistyksen sähköpostilistalla sekä verkkosivulla. Jäsenkirjeessämme yhdistyksen puheenjohtaja Karin Filander herättelee tiedeseuraa meisyyden ja yhteisöllisyyden rakentajana, sekä tiedotetaan mm. helmikuisesta vuosikokouksesta ja sen yhteydessä järjestettävästä keskustelutilaisuudesta, jonka ajankohtaisena teemana on sivistyksen, työn ja aikuiskasvatuksen tulevaisuus. jäsenmaksuohjeista vuodelle 2017. AJANKOHTAISTA Tervetuloa vuosikokoukseen! Tutkimusseuran vuosikokous järjestetään 17.2.2017 klo 13.00 14.00 Helsingissä Tieteiden talolla (Kirkkokatu 6, 00170 Helsinki, sali 104). Vuosikokouksen esityslista on luettavissa yhdistyksen verkkosivulla ennakkoon. Tilaisuus on avoin kaikille ATS:n jäsenille. Vuosikokouksen jälkeen palkitaan Vuoden tiedeartikkeli sekä järjestetään kaikille avoin keskustelutilaisuus sivistyksen, työn ja aikuiskasvatuksen tulevaisuudesta, jota alustaa professori Reijo Miettinen. Alustuksen jälkeen ohjelmassa on paneelikeskustelu (ks. oma tiedotesivu). ATS ja Itä-Suomen yliopisto järjestävät seuraavat Aikuiskasvatuksen tutkimuspäivät helmikuussa 2018. Tapahtuman teema julkaistaan ja tiedottaminen aloitetaan alkuvuodesta. Jos haluat liittää organisaatiosi tapahtuman tiedotuslistalle, voit tehdä sen ATS:n verkkosivulta löytyvän lomakkeen kautta. Näin saatte tutkimuspäiväpostin suoraan antamaanne osoitteeseen. ATS on mukana järjestämässä Kasvatuksen historian ja filosofian kesäpäiviä 7.-9.6.2017 Tampereen yliopistossa. Päivien teemana on Kasvatuksen historian disiplinaariset kamppailut. Abstrakteja odotetaan 28.2. mennessä. Abstraktien jättö sekä lisätietoa tapahtumasta verkkosivulla https://equjust.wordpress.com/hifi2017/ Pohjoismainen aikuiskasvatuksen konferenssi 7th Nordic Conference on Adult Education and Learning järjestetään Jönköpingissä 3. 5.5.2017. Teemana Adult education in the age of global mobility. Konferenssin verkkosivu löytyy osoitteesta http://ju.se/en/collaboration/events-and-conferences/conferences/ncael.html www.aikuiskasvatuksentutkimusseura.fi www.facebook.com/aikuiskasvatuksentutkimusseura twitter.com/aikuiskasvatus ats-lista@lista.tsv.fi

YHDISTYKSEN PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS Karin Filander AIKUISKASVATUKSEN TUTKIMUSSEURA MEISYYDEN JA YHTEISÖLLISYYDEN RAKENTAJANA Aikuiskasvatus-lehden toimituskunta on määritellyt Aikuiskasvatus-lehden rajoja rikkovaksi ja ylittäväksi tiedelehdeksi. Lehti on tärkeä jäsenetu, jonka Aikuiskasvatuksen Tutkimusseuran (ATS) jäsenet saavat luettavakseen neljä kertaa vuodessa. Lehden profiilin määrittely osuu tutkimusseuraan myös tiedeyhteisönä. Tehtävänämme on rakentaa yhteistyötä ja jaettua keskustelua monella tavalla erilaisten tutkimuksellisten ja kehittämistyöhön liittyvien alakulttuurien ja erilaisten koulukuntien välillä. Tiedeseurana pyrimme myös ylläpitämään käytännön ja teorian välistä keskustelua ja vuorovaikutusta. Aikuiskoulutuksen toimintakentät ovat hengästyttävän moninaiset: Ne vaihtelevat vapaasta sivistystyöstä ammatilliseen aikuiskoulutukseen, korkeakoulujen ja yliopistojen aikuiskoulutuksesta työvoimapoliittiseen koulutukseen, työelämän henkilöstökehittämisen, konsultoinnin, valmentamisen, rekrytoinnin ja ohjauksen tehtävistä monikulttuurisen Suomen integraatiotyöhön ja erilaisten marginalisoitumisvaarassa olevien ryhmien tuen ja sosiokulttuurisen innostamisen järjestöpohjaisiin toimintakenttiin. Lisäksi alaa määritellään jatkuvasti uudelleen suhteessa omaan aikaan sekä yhteiskunnan ja kulttuurin muutostarpeisiin ja pysyvyyksiin. Aikuiskasvatus toimii eri toimintamuotoineen ja kenttineen eräänlaisena yhteiskunnan ja kulttuurin kittinä ja saumausaineena kokonaisuudessa, joka natisee liitoksistaan. Aikuiskasvatuksen kentät elävät suhteessa erilaisiin muutospyrkimyksiin, jotka ovat usein enemmän tai vähemmän kiistanalaisia ja hyvin erilaisilla intresseillä ladattuja. Kiintoisassa aikuiskasvattajan ja kehittäjän työssään toimivat aikuiskoulutuksen asiantuntijat saattavat olla hyvin yksinäisiäkin ammattilaisia, jotka hakevat työhönsä yhteisöä ja sen mukanaan tuomia uusia näkökulmia. Tällaisena yhteisönä voi toimia Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura. Sen julkaisutoiminta, tutkimuspäivät ja keskustelutilaisuudet tarjoavat mahdollisuuksia kokemusten ja näkemysten jakamiseen. Näitä näkemyksiä on mahdollista käyttää oman työn kehittämiseen ja työhön liittyvän tutkivan orientaation vahvistamiseen. Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura on jo vuodesta 1940 alkaen toiminut tällaisena yhteisönä aikuiskasvatuksen ilmiöistä kiinnostuneille tutkijoille, ammattilaisille, kehittäjille ja myös alan opiskelijoille. Se perustettiin edistämään ja tukemaan aikuiskasvatustyötä ja aikuiskasvatuksen tutkimus-

ja selvitystoimintaa. ATS:n keskeiset toimintamuodot ovat aikuiskasvatuskirjallisuuden ja tieteellisten lehtien julkaiseminen, tiede-, koulutus- ja julkaisupoliittinen vaikuttaminen, tieteellisten konferenssien ja keskustelutilaisuuksien järjestäminen sekä kotimaisen ja ulkomaisen tutkimus- ja tutkimusyhteistyön edistäminen. ATS kokoaa aikuiskasvatustieteen tutkijoita, opiskelijoita ja aikuiskasvatuksen kehittäjiä esimerkiksi joka toinen vuosi Aikuiskasvatuksen Tutkimuspäiville. Seuraavat tutkimuspäivät järjestetään Joensuussa Itä-Suomen yliopistossa helmikuussa 2018. Suomalaiseen kasvatustieteelliseen keskusteluun aikuiskasvatukseen tutkijat ja opettajat tuovat jatkuvasti terveellisen muistutuksen koulutusjärjestelmän ulkopuolisesta todellisuudesta ja aikuisväestön toisten mahdollisuuksien tutkimisen tärkeydestä. Jäsenkirjeellä tiedotamme tällä kertaa nykytilanteesta yliopistoissa, joissa aikuiskasvatuksen sekä elinikäisen oppimisen ja yleisen kasvatustieteen opetuksen ja tutkimuksen tulevaisuudesta keskustellaan juuri nyt. Liitämme jäsenkirjeeseen mukaan ATS:n johtokuntalaisten sekä Aikuiskasvatus-lehden toimituskuntalaisten kesken kirjoittamamme RAKE-kannanoton, jonka toivomme teidän kaikkien lukevan. Se julkaistiin Aikuiskasvatus-lehden numerossa 1/2016. Puheenvuoro koskee yliopistojen rakenteellisen kehittämisen pyrkimyksiä. Kannanotossa perustelemme, miksi aikuiskasvatuksen, elinikäisen oppimisen ja yleisen kasvatustieteen opetuksen ja tutkimuksen jatkumisen turvaaminen kaikissa Suomen yliopistoissa on äärimmäisen tärkeä kysymys erityisesti aikuisopiskelijoille, mutta myös suomalaisen opettajakoulutuksen jatkuvalle uusiutumiselle. Nykyisessä yritysyliopistossa keskitetty johtamisjärjestelmä säätelee yhä ahtaammin ja tiukemmin tutkijoiden ja opettajien autonomista liikkuma-alaa ja ajankäyttöä. Tieteelliset seurat tarjoavat vapauden keitaan, jossa tutkijat, opettajat ja opiskelijat voivat ylittää yliopistojen välisiä rajoja. Seuran tilaisuuksissa ja julkaisufoorumeilla on mahdollista puhua vapaasti alan sisällöllisistä kysymyksistä ja täten toteuttaa yliopiston varsinaista moniarvoista, kriittistä ja poleemisuutta ruokkivaa tehtävää yhteiskunnassa. Nykyiselle yliopistopolitiikalle ja rakenteelliselle kehittämiselle on ominaista vahvat profilointipaineet, sisältököyhä strategiapuhe ja managerikeskeinen kehittäminen. Kaiken tämän keskellä tutkimusseurat ovat ikään kuin saareke, jonka tehtävänä on edistää elävää, moniarvoista ja kriittistä keskustelua. Tieteellisten seurojen avaintehtävänä on vastustaa vahvoja yhdenmukaistavan puheen ja toiminnan paineita sisällöllisin argumentein. Ne toimivat yliopistotyölle otollisen vapauden ilmapiirin ylläpitäjinä ja muokkaajina nyky-yliopistoissa. Tieteelliset seurat toimivat myös tutkijoiden ja alojen ammattilaisten keskinäisen dialogin mahdollistajina sekä sivistyksellisten arvojen vaalijoina. Seuratyöstä ei sen vastuuhenkilöille välttämättä satele taputuksia ja suorituspisteitä, mutta tieteellisen seuran työskentelyyn osallistuville seuratyö toimii avartavana näköalapaikkana meneillään olevien muutosten ymmärtämiseen. Siksi onkin tärkeää, että myös uudet tutkijasukupolvet saadaan mukaan tieteellisten seurojen työn jatkuvaan kehittämiseen.

Aikuiskasvatuksen ensimmäinen professori Urpo Harva mietti Kansansivistysopillisen Yhdistyksen (nyt ATS) alkuaikoina vapaan kansansivistystyön tutkimuksen merkitystä alan toimijoille. Harvan mukaan erityisesti aikuiskasvatuksen alueella tarvitaan tutkimusta, joka tekee mahdolliseksi uudenlaisen suhtautumisen todellisuuteen. Teoria on ikään kuin pimeikkoa valaiseva lamppu. Se tekee kulkijalle mahdolliseksi ohjata askeleensa niin, ettei hänen ole tarvis neuvottomana pimeikossa piilevien esineiden seassa haparoida. (Harva 1943, 10 11.) Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura pyrkii edelleen toimimaan eräänlaisena lampun tai valon sytyttäjänä ja vaalijana (tästä symbolina ATS:n puheenjohtajalta toiselle kulkeva liekki-patsas, jossa kädet suojelevat tulta). Yhdistys on olemassa edelleen sen takia, että se mahdollistaisi uudenlaista ymmärrystä aikuisväestön kulloinkin ajankohtaisesta elämänkehästä ja aikuisuuden kasvun, oppimisen, osallisuuden ja osattomuuden, kehittämistyön ja uusiutumisen kysymyksistä. Kehittelemme aikuiskasvatuksen erilaisten koulukuntien ja toimintakenttien välille jaettuja tähtäyspisteitä ja tiedonjäsentelyperiaatteita (Tuomisto 1998, 82) oppimisen ja uudistumisen kriittisissä siirtymätiloissa (Filander 1992, 2005), rajatiloissa ja muutoslaboratorioissa (Engeström, Y. 1995; Engeström, R. 2014). Nämä luonteeltaan dialogiset tilat ja kohtaamiset pyrkivät luomaan uudenlaista kriittistä ymmärrystä ja oivallusta tieteidenvälisinä risteysasemina (Suoranta, Kauppila, Rekola, Salo & Vanhalakka-Ruoho 2008). Aikuiskasvatus on tutkimus- ja opetusalana perusluonteeltaan juuri tällainen risteysasema ja kohtaamispaikka, joka mahdollistaa jatkossakin uudenlaisen ymmärryksen, oivallukset ja yllättävätkin kohtaamiset. Tällainen kohtaamispaikka auttaa myös kestämään usein yksinäisen ja vaativan muutostyön rasitukset tuottaen paikalle saapuville uutta intoa ja innostusta työn jatkamiseen. Nykyinen aikuisuuden elämänvaiheen kaoottisuus ja ennakoimattomuus, jatkuvien muutoshaasteiden suuruus ja aikuisuuteen ja vanhuuteen liittyvien ajattelumallien jämähtyneisyys kutsuvat esiin kokonaan uutta, rohkeaa ja uteliasta tutkijapolvea. Erityisesti uuden tutkijasukupolven kasvattamiseen tarvitsemme Aikuiskasvatuksen Tutkimusseuran kohtaamispaikkana, joka pitää yllä ja ruokkii äärimmäisen kilpailullisessa yhteiskunnassa ja yritysyliopistoissa keskinäistä vuorovaikutusta ja sen mukanaan tuomaa uutta ajattelua ja näkemyksellisyyttä. Tällaista ajattelua lähestymme sitkeästi unohtamatta suhdettamme kansainväliseen aikuiskasvatuskeskusteluun ja vuorovaikutukseen sekä aikuiskasvatuksen suomalaiskansallisiin kansansivistysopillisiin juuriin ja historiaan. Vasta näin voimme ymmärtää suunnan, johon olemme tällä hetkellä menossa. Karin Filander, puheenjohtaja, esihenkilö Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura, Tampereen yliopisto

Lähteet Engeström, R. 2014. The interplay of developmental and dialogical epistemologies. Outlines. Critical Practice Studies 15 (2), 119 138. Engeström, Y. 1995. Kehittävä työntutkimus. Perusteita, tuloksia ja haasteita. Helsinki: Painatuskeskus. Filander, K. 1992. Siirtymätila aikuiskoulutuksen itseymmärryksen välineenä. Aikuiskasvatustieteellinen aikakauslehti 12 (4), 216 220. Filander, K. 2005. Tutkimuksen muuttuvat tähtäyspisteet. Kirjassa A. Heikkinen (toim.) Aikuiskasvatuksen tutkimuspolut. Helsinki: KVS, 207 225. Harva, U. 1943. Vapaa kansansivistystyö. Helsinki: Suomen Kirja. Suoranta, J., Kauppila, J., Rekola, H., Salo, P. & Vanhalakka-Ruoho, M. 2008. Aikuiskasvatuksen risteysasemalla. Johdatus aikuiskasvatukseen. Joensuun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja. Sarja B. Oppimateriaalia, n:o 25. 2. korj. ja uud. p. Tuomisto, J. 1998. Suomalaisen aikuiskasvatustieteen perustanlaskijat: Zachris Castren, Urpo Harva ja Aulis Alanen. Kasvatus 1/98, 72 85.

puheenvuoro KARIN FILANDER, RISTO IKONEN, MERJA IKONEN-VARILA, PÄIVI SIIVONEN, HEIKKI SILVENNOINEN & OUTI YLITAPIO-MÄNTYLÄ Mikä RAKE? Kommentteja suosituksiin kasvatustieteen ja opettajakoulutuksen rakenteelliseksi kehittämiseksi Kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen rakenteellisen kehittämisen raportti esittää suosituksia kasvatustieteiden alan uudistamiseksi. Suomalaisen aikuiskasvatustutkimuksen erityisluonne ja tärkeys ymmärretään raportissa puutteellisesti, väittävät alan tutkijat puheenvuorossaan. LOKAKUUN 12. PÄIVÄ 2015 Suomen yliopistojen yhteinen järjestö UNIFI ry saattoi julkisuuteen Kasvatustieteen ja opettajakoulutuksen rakenteellinen kehittäminen -raportin (UNIFI 2015, myöhemmin myös RAKE-raportti). Raportin tavoitteena on järjestää alan opetus ja tutkimus siten, että käytettävissä olevilla resursseilla voitaisiin parantaa toiminnan tuloksellisuutta ja laatua (s. 18). Raportin laadinnasta on vastannut tietotekniikan emeritusprofessori Matti Jakobsson Vaasan yliopistosta. Selvitystyössä on hyödynnetty jo valmistuneita rakenteellisen kehittämisen raportteja, kasvatus- ja opetusalaa koskevia selvityksiä ja Korkeakoulujen arviointineuvoston arviointiraportteja. Lisäksi yliopistojen yhdyshenkilöinä toimineilta varadekaaneilta ja vararehtoreilta pyydettiin tarkentavia tilastotietoja kasvatustieteellisten tiedekuntien ja koulutusten toiminnasta. Kyselyä ohjeistettiin kertomalla opettajakoulutuksen ongelmakohdista sekä työmarkkinoiden kysynnän ja tarjonnan välisestä epäsuhdasta. Kaikissa rakenteellisen kehittämisen hankkeissa edellytettiin tarkasteltavan määrättyjä asioita (s. 4), 50

PUHEENVUORO kuten millainen oppiainevalikoima alalla tarvitaan sekä miten luodaan aiempaa suurempia osaamiskokonaisuuksia ja profiloituneita tutkimuskeskittymiä. Näihin kysymyksiin raportissa otetaan kantaa. Lisäksi tuli tarkastella, millaisia haasteita suomalaisen osaamisen on ratkaistava ja miten huolehditaan alan erityistarpeista ja niiden alueellisesta saatavuudesta (s. 4). Näihin koko arvioinnin kannalta keskeisimpiin kysymyksiin raportti jättää vastaamatta. Me Aikuiskasvatuksen Tutkimusseuran johtokunnan ja Aikuiskasvatus-lehden toimituskunnan jäsenet haluamme tällä puheenvuorolla kommentoida emeritusprofessori Jakobssonin raporttia. TUTKIMUKSEN JA OPETUKSEN KESKITTÄMINEN Raportin viesti näyttää olevan, että kasvatustieteiden aloilla ei oikeastaan tarvita suuria rakenteellisia uudistuksia. Siitä huolimatta raportissa tehdään useita kyseenalaisia linjauksia erityisesti yleisen kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen näkökulmista. Raportissa esitetyt rakenteelliset kehittämisehdotukset tähtäävät yksiköiden profiloitumiseen ja aiempaa suurempien osaamis- ja tutkimuskeskittymien kokoamiseen, kuten esimerkiksi seuraavissa linjauksissa esitetään: Kasvatustieteen alan tutkimusta tulisi kehittää vahvistamalla menestyviä yksiköitä sekä vahvistamalla yksiköiden erilaisia profiileita (s. 9). Aikuiskasvatustiedettä ja yleistä kasvatustiedettä opetetaan useammassa kasvatustieteen alan yliopistossa, vaikka monessa yliopistossa resurssit tähän ovat pienet, samoin sisäänotot. Aikuiskasvatustiede ja yleinen kasvatustiede voitaisiinkin keskittää yliopistoihin, joissa on riittävästi professoreita ja saatua kilpailtua tutkimusrahoitusta, kuten Helsingin ja Jyväskylän yliopistoihin. (s. 12.) Erityisesti aikuiskasvatustiede, mediakasvatus ja yleinen kasvatustiede voitaisiin keskittää muutamaan yliopistoon niin, että tällöin turvattaisiin ko. oppiaineiden riittävän laajat resurssit ja vahva tutkimusyhteistyö (s. 18). Tutkijauralle aikovien väittelijöiden koulutus tulisi kohdistaa yliopistoihin, joilla on vahva tutkimusrahoitus ja riittävän kokoiset tutkimusryhmät (s. 18). Alan tutkimuksen ja opetuksen keskittäminen yhteen tai kahteen yliopistoon ei välttämättä takaisi tutkimuksen kehittymistä kuten raportissa linjataan eikä myöskään nykyistä kiinnostavampia ja innovatiivisempia tuloksia. Tutkimuksen keskittäminen voi olla hyödyllistä luonnontieteissä, jotka edellyttävät kalliita laitehankintoja kalliiseen infrastruktuuriin ja laboratorioihin. Raportissa esiin nostettu kasvatustieteen yksittäinen, joskin ajankohtainen ja tärkeä, osa-alue oppimisympäristöjen ja opetusteknologian tutkimus (s. 13) ei ole riittävä peruste sille, että alan tutkimus tulisi keskittää muutamaan yksikköön tutkimuksen kannalta välttämättömän infrastruktuurin takaamiseksi. LAAJA YLIOPISTOVERKOSTO YHTEISTYÖN TUKI Kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen tutkimuksen ja yleensä yhteiskunta- ja kulttuurintutkimuksen kannalta keskittäminen on merkki kapeasta ja vanhentuneesta ajattelusta. Se ei myöskään perustu yhteiskunta- ja kasvatustieteille ominaisen opetus- ja tutkimustoiminnan dynamiikan ymmärtämiseen. Suomen kaltaisessa pienessä maassa juuri koko maata kattavan yliopistoverkoston avulla on voitu tuottaa laaja-alaisia sivistyksellisiä vaikutuksia ja hyötyjä yhteiskunnalle. Niitä voi verrata myös peruskoululaitoksen tuottamiin laaja-alaisiin sivistyksellisiin tuloksiin yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Erityisesti kasvatustieteet hyötyvät monialaisesta yliopistosta, monitieteisyydestä ja verkostoitumisesta, jota syntyy jatkuvasti tieteellisten seurojen organisoimana ja tutkimusryhmissä, jotka ylittävät yksikköjen raja-aitoja paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti. Kasvatustieteiden keskittäminen kahteen yliopistoon, kuten raportissa linjataan, johtaisi päinvastoin tutkimuksen sekä laaja-alaisen käytännön ja teorian välisen yhteistyön kapea-alaistumiseen. Kasvatustieteissä tarvitaan useita saman tutkimusalan yksikköjä, joiden välille on mahdollista synnyttää uteliasta, in- 51 AIKUISKASVATUS 1/2016

nostunutta ja uutta luovaa, tutkimusryhmien välistä vuorovaikutusta. Tarvitaan tieteellistä ajattelua hedelmällisesti eteenpäin vieviä erilaisia koulukuntia, jotka haastavat toinen toisiaan ja toistensa ajattelua. Erityisesti aikuiskasvatustieteen sisällä yhdistyy alueellisen ja paikallisen käytäntöyhteistyön ja teorian elävä vuorovaikutus. Aikuiskasvatukseen hakeutuu jatko-opiskelijoiksi usein henkilöitä, jotka jatkavat opintojaan aikuisiässä. Raportista on implisiittisesti tulkittavissa, että tämä olisi jotenkin ongelmallista: Alalle on kuitenkin tyypillistä väittelijöiden melko korkea ikä (s. 8). Elinikäisen kasvatuksen ja oppimisen aikakaudella on pöyristyttävää ajatella, että väittelijöiden nuoruus toisi tutkimusalalle jotenkin itsestään selvästi lisäarvoa. Päinvastoin voidaan ajatella, että ikä ja hankittu elämänkokemus hyödyttävät aikuiskasvatustutkimusta. Ne tuovat mukanaan sellaista näkemyksellisyyttä aikuisuuteen liittyvistä kysymyksistä, joka on erityisen tärkeää aikuisväestön kasvun, oppimisen ja työelämän ymmärtämisessä. Väitämme, että työ- ja elämänkokemusta hankkineilla väittelijöillä on monissa ihmistieteissä paljon annettavaa tutkimukselle. Kuten raportissakin todetaan, osa-aikaisesti tehtävillä jatko-opinnoilla on sijansa kasvatustieteen alalla (s. 13). Tämä kuitenkin edellyttää, että jatko-opintojaan suorittavat aikuisopiskelijat voivat suorittaa opintojaan työn ja perheen ohessa kattavan yliopistoverkoston turvin. Kasvatustieteellisen tutkimuksen keskittäminen muutamaan yksikköön olisi erittäin epätasa-arvoinen ratkaisu, joka karsisi oleellisella tavalla kasvatustieteiden alalla tutkimuksen kehittymisen mahdollisuuksia ja sivistysvaikutuksia, joita yliopistoilla on lähiympäristöönsä. KOULUTUKSEN TASA-ARVO VAARASSA Kasvatustieteiden keskittämisellä kahteen yliopistoon olisi todennäköisesti myös vaikutuksia koulutuksen tasa-arvoon. Ei-elitististen korkeakoulutusalojen (kuten humanististen ja kasvatustieteiden) tarjonta ympäri maata on ollut tärkeä tekijä koko akateemisen koulutuksen tasa-arvoistumisessa. RAKE-raportin suosittama kasvatusalan yliopistokoulutuksen tarjonnan raju keskittäminen kääntäisi tasa-arvoistumiskehityksen suuntaa. Raportissa ei kuitenkaan oteta tämänkaltaisia yleisiä yhteiskunnallisia ja yhteiskuntapoliittisia näkökulmia huomioon lainkaan. Raportti edustaa yleisemminkin nykyisen politiikanteon henkeä, jossa teknokraattisesti esiteltyjen uudistusten monet seuraukset jätetään arvioimatta. Tuttu vertaus norsusta kääntyilemässä posliinikaupassa on tässä yhteydessä mitä osuvin. Kasvatustieteillä on erityisesti paikallista merkitystä. On silmiinpistävää, että kasvatustieteiden ja opettajakoulutuksen rakenteellisen kehittämisen raportissa korostetaan tutkimusta koulutuksen, opetuksen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen kustannuksella. Opetuksella, koulutuksella ja yhteiskunnallisella vaikuttamisella on suuri merkitys suomalaisen kulttuurin ja yhteiskunnan sivistyksen kannalta. Painotamme, että jokaisessa yliopistoksi itseään kutsuvassa yksikössä tulee olla saumaton tutkimuksen ja opetuksen välinen elävä vuorovaikutus. Sen tulee jatkua kandidaattitasolta väitöstutkimukseen ja ulottua sekä soveltavaan tutkimukseen että perustutkimukseen. Yritysyliopiston kehittämisretoriikka on luomassa suomalaiseen kulttuuriin ajattelua, jonka mukaan tutkimus ja opetus tulisi erottaa toisistaan määrällisen mittakaavaedun saavuttamiseksi. Ajattelu perustuu alkeelliseen ymmärrykseen yliopistolaitoksen perusideasta. Tällä hetkellä Suomessa viritetty yliopistojen rakenteellinen muuttaminen johtaa umpikujaan. Sen seurauksena tuhotaan yliopistolaitos, joka pystyy tuottamaan uutta ajattelua, tietoa ja ymmärrystä saumattomalla tutkimuksen ja opetuksen välisellä vuorovaikutuksella. RAKE-raportti arvottaa ja eriarvoistaa kasvatusalan tieteellistä toimintaa ja koulutusaloja vahvasti. Jo raportin laadinnan lähtökohdissa on vinouma: yliopistoilta on pyydetty tietoja erityisesti opettajakoulutuksen ongelmakohdista sekä työmarkkinoiden kysynnän ja tarjonnan välisestä epäsuhdasta. Muista kasvatusalan koulutuksista vastaavaa tietoa ei ole pyydetty. Näin RAKE-raportissa puhutaan eri sävyyn opettajakoulutuksesta kuin yleisen kasvatustieteen ja aikuiskasvatuksen tutkimuksesta. 52

PUHEENVUORO Syntyy vaikutelma, että suositusten laatija ei ole ymmärtänyt teoreettisen koulutus- ja kasvatustutkimuksen yhteyttä ja merkitystä soveltavan opettajakoulutuksen jatkuvalle uusiutumiselle ja kehittämiselle. Kattavan opettajakoulutusverkoston lisäksi maassa tarvitaan ehdottomasti myös kattavan kasvatustieteellisen ja aikuiskasvatustieteellisen tutkimuksen verkosto, eikä sitä voida keskittää vain pariin suureen yksikköön. Kasvatustieteellisen ja aikuiskasvatustieteellisen tutkimuksen perusluonteeseen kuuluu teorian ja käytännön välinen saumaton vuorovaikutus. Monikulttuuristuva Suomi tarvitsee entistä enemmän aikuis kasvatuksen ja elinikäisen oppimisen tutkimusta ja kehitystyötä. AIKUISKASVATUKSEN ERITYISLUONNE Suomalaisen aikuiskasvatustutkimuksen erityisluonne ja tärkeys ymmärretään RAKE-raportissa perin puutteellisella tavalla. Aikuiskasvatus kuuluu kasvatustieteiden maastossa tutkimusperinteeseen, joka on kansansivistyksellisten alkujuurtensa avulla pyrkinyt rakentamaan ja jatkuvasti vahvistamaan tasa-arvoistavien toisten mahdollisuuksien politiikkaa kasvatustieteissä. Elinikäisen kasvatuksen ja oppimisen perspektiivi on laajentunut aikuiskasvatuksesta kasvatustieteiden ja yhteiskuntapolitiikan kansainvälisesti merkittäväksi kattokäsitteeksi. Tämä on nostanut myös kasvatustieteellisen tutkimuksen yhteiskunnallisen merkityksen aivan uudelle tasolle. Erityisesti aikuiskasvatuksellisen tutkimusperinteen historiallisesti ehkä tärkeimmän ytimen, vapaan sivistystyön, merkitys on viime vuosina entistä enemmän korostunut. Se on nostanut aikuiskasvatuksen kasvatustieteiden erityisenä tutkimusperinteenä yhteiskunnallisen ja kulttuurisen uusintamisen, integraation ja koheesion rakentamisen keskiöön. Monikulttuuristuva Suomi tarvitsee entistä enemmän aikuiskasvatuksen ja elinikäisen oppimisen tutkimusta ja kehitystyötä. Myös kasvatustieteiden yksiköt ymmärtävät yhä selvemmin, miten koko elämänkulun kasvun ja uusiutumisen kysymykset sekä yhteiskuntaan ja kulttuuriin integroituminen ovat myös aikuiskasvatustieteen ominta tutkimusaluetta. Aikuiskasvatuksen tutkimusta ja opetusta harjoitetaan tällä hetkellä Oulun yliopistoa lukuun ottamatta Tampereen yliopiston, Turun yliopiston, Jyväskylän yliopiston, Itä-Suomen yliopiston, Lapin yliopiston, Åbo Akademin sekä Helsingin yliopiston kasvatustieteiden yksiköissä. Aikuiskasvatus on kansallisen tiedeseuran Aikuiskasvatuksen Tutkimusseuran (ATS) kansallisten ja kansainvälisten yhteistyösuhteiden tukemana ja turvin myös profiloitunut omanlaisenaan tutkimuskeskittymänä Suomessa. Aikuiskasvatuksen tutkimuksen ja opetuksen läheinen kytkös yhteiskunta-, sosiaali- ja kulttuuritieteisiin on lisännyt kasvatustieteiden kentässä keskustelua tieteenalan yhteiskunnallisesta relevanssista. Suomalaisessa julkisessa keskustelussa erityisesti PI- SA-kilvoittelun vuosikymmeninä on korostettu opettajakoulutuksen merkitystä. Kuitenkin nimenomaan yleisen kasvatustieteen ja aikuiskasvatuksen yksiköt ovat omalla tutkimus- ja opetustoiminnallaan jatkuvasti mahdollistaneet opettajakoulutuksen uusiutumisen ja jatkuvat kehittämisimpulssit eri yliopistoissa. UNIFI-hankkeen vastuuhenkilönä toiminut Matti Jakobsson ei ole selvästikään pitänyt tärkeänä käynnistää tutkijakeskustelua kasvatustieteiden rakenteellisen kehittämisen kysymyksistä. Hän ole raportissa myöskään perustellut argumenttejaan niin huolellisesti kuin yliopistossa on totuttu tekemään. Esimerkiksi tietokanta Vipusesta raportin tueksi poimitut tilastotiedot ovat paikoin virheellisiä. 53 AIKUISKASVATUS 1/2016

Y l i o p i s t o ittain ja aloittain lasketut valmistumisprosentit ovat monilta osin harhaanjohtavia. Raportin harhaisuutta kuvaa myös se, että selvitysmies olisi lakkauttamassa kasvatustieteet yliopistosta (Turun yliopisto), joka on nimenomaan profiloitunut koulutuksen ja oppimisen tutkimukseen ja nostanut sen vahvuusalueekseen. Aikuiskasvatuksen ja myös yleisen kasvatustieteen tutkimusmaastoissa liikkuvina tutkijoina myös epäilemme, että tietojenkäsittelytieteilijänä ja Vaasan yliopiston entisenä rehtorina toimineella Jakobssonilla ei ylipäätään ole kovin perusteltua näkemystä kasvatustieteiden ja opettajakoulutuksen sisäisen kehittämisen tarpeista. Karin Filander esihenkilö, pj. Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura Kasvatustieteiden yksikkö Tampereen yliopisto Risto Ikonen KT, yliopistonlehtori Kasvatustieteiden ja psykologian laitos Itä-Suomen yliopisto Merja Ikonen-Varila dosentti, yliopistonlehtori Käyttäytymistieteiden laitos Helsingin yliopisto Päivi Siivonen FT, yliopistotutkija Kasvatustieteiden ja psykologian osasto Itä-Suomen yliopisto Heikki Silvennoinen VTT, professori Kasvatustieteiden laitos Turun yliopisto Outi Ylitapio-Mäntylä KT, tutkijatohtori Kasvatustieteiden tiedekunta Lapin yliopisto LÄHTEET UNIFI (2015). Jakobsson, M. & Huusko, M. Kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen rakenteellinen kehittäminen. Verkossa: http://www. unifi.fi/wp-content/uploads/2014/10/rake-raportti_ valmis191015.pdf. 54

Keskustelutilaisuus sivistyksen, työn ja aikuiskasvatuksen tulevaisuudesta 17.2.2017 Ajankohta: 17.2. Klo 14.30 17 Paikka: Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, 00170 Helsinki. Sali 104. Järjestäjä: Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura (ATS) Tervetuloa ATS:n järjestämään keskustelutilaisuuteen sivistyksen, työn ja aikuiskasvatuksen tulevaisuudesta. Tilaisuus alkaa Vuoden tiedeartikkelin palkitsemisella klo 14.30, jonka jälkeen ohjelmassa on professori Reijo Miettisen luento sekä paneelikeskustelu. Paneeliin on kutsuttu tutkimuskentän lisäksi ATS:n keskeisten sidosryhmien sekä yhteisöjäsenten edustajia. Panelistit puheenjohtaja Pinja Fernström (Aikuiskasvatuksen Kilta) tulevaisuudentutkija Ilkka Halava (Kansanvalistusseura) väitöskirjatutkija Heikki Kinnari (Turun yliopisto) tutkimusjohtaja Tarja Lang (Omnia-koulutuskeskus) järjestöasiantuntija Netta Metsäaho (ammattijärjestö Specia) tutkija ja yliopettaja Heikki Pasanen (Haaga-Helian ammatillinen opettajakorkeakoulu) Ohjelma 14.30 Vuoden tiedeartikkelin palkitseminen (ATS ja Kansanvalistusseura) 14.45 15.45 Professori Reijo Miettisen luento Sivistys ja työn tulevaisuus + yleisökeskustelu Tauko 16.00 17.00 Paneelikeskustelu aikuiskasvatuksen ja alan tutkimuksen tulevaisuudesta + yleisökeskustelu 17.00 Tilaisuus päättyy Paneelin juontaa dosentti Päivi Siivonen (Itä-Suomen yliopisto, ATS). Tapahtumaan ei ole ennakkoilmoittautumista ja se on avoin kaikille kiinnostuneille. Keskustelutilaisuus järjestetään yhdistyksen vuosikokouksen yhteydessä. Kokous järjestetään samassa tilassa (104) klo 13.00-14.00. Vuosikokoukseen voivat osallistua kaikki ATS:n jäsenet. Tervetuloa myös vuosikokoukseen!

JÄSENMAKSUOHJEET 2017 ATS:n jäsenenä saat laadukkaan Aikuiskasvatus-tiedelehden ja tuttuun tyyliin myös vuonna 2017 on jäsenille luvassa mm. julkaisualennuksia. ATS viestii verkkosivullaan, Facebookissa, Twitterissä sekä sähköpostilistalla, jolla myös jäsenet voivat jakaa tiedotteitaan ja tavoittaa laajan joukon aikuiskasvatuksen toimijoita. Jäsenmaksu jäsenet 40 päätoimiset perus- ja jatkotutkinto-opiskelijat 25 yhteisöjäsenet 200 Tiliyhteys: FI1380001700068217 BIC/SWIFT: DABAFIHH Maksun saaja: Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura ry Viitenumero: 110 Eräpäivä: 15.2.2017 Ilmoitathan seuran sihteerille, mikäli jäsenmaksun maksaa joku muu kuin jäsen. Jos olet uusi tai palaava jäsen, muista ilmoittaa yhteystietosi ATS:n sihteerille Tiina Tuijulalle sähköpostitse ats.sihteeri@gmail.com. Muistathan pitää myös aiemmat yhteystietosi ajan tasalla, niin turvaat esimerkiksi Aikuiskasvatus-lehden perilletulon. Onnellista ja inspiroivaa vuotta 2017! Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura www.aikuiskasvatuksentutkimusseura.fi www.facebook.com/aikuiskasvatuksentutkimusseura twitter.com/aikuiskasvatus ats-lista@lista.tsv.fi