Vertaistoiminnan avulla toteutuvaa toiminnallista ehkäisevää päihdetyötä

Totuus VAI Teko? Vertaistoiminnan avulla toteutuvaa toiminnallista ehkäisevää päihdetyötä Satu Yliluoma Opinnäytetyö, syksy 2006 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Länsi, Porin toimipaikka Diakoninen sosiaali-, terveysja kasvatusalan koulutusohjelma Sosionomi (AMK) + diakonian virkakelpoisuus

TIIVISTELMÄ Satu Yliluoma. Totuus VAI Teko? Vertaistoiminnan avulla toteutettavaa ehkäisevää päihdetyötä. Pori, Syksy 2006, s. 34 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Länsi, Porin toimipiste, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + diakonian virkakelpoisuus. Produktio muotoisen opinnäytetyön tavoitteena oli toiminnallisen materiaalin tuottaminen vertaistoiminnan avulla toteutettavaan ehkäisevään päihdetyöhön. Materiaali on tarkoitettu Mannerheimin Lastensuojeluliiton Satakunnan piirin tukioppilaiden päihdevalistus materiaaliksi. Opinnäytetyössä produktion osuus on tukioppilaiden käyttöön tarkoitetuin päihdevalistusmateriaalin tuottaminen. Materiaali julkaistaan sekä painetussa muodossa kansiona että sähköisessä muodossa pdf-tiedostona cd-romilla. Näin kansio saadaan jaettua edullisesti kaikkien Satakuntalaisten yläkoulujen tukioppilaiden käyttöön. Materiaali aineistoon on kerätty aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta, Mannerheimin Lastensuojeluliiton julkaisuista sekä internetistä. Kansio sisältää faktatietoa päihteistä sekä toiminnallisia harjoituksia seitsemäsluokkalaisille. Lisäksi kansion lopussa olevasta liiteosiosta löytyy helposti tulostettavassa muodossa harjoituksissa tarvittava materiaali sekä lista peleistä ja leikeistä. Opinnäytetyön ja projektin aikataulut muodostuivat kovin erilaisiksi. Projektia ei saatu vietyä päätökseen ennen opinnäytetyöstä tehtävän raportin viimeistä jättöpäivää. Tutkija on sitoutunut viemään myös projektin päätökseen. Asiasanat: tukioppilaat; vertaistoiminta; ehkäisevä päihdetyö

ABSTRACT Satu Yliluoma. Intoxicant Instruction by Peer Groups. Pori, Autumn 2006, 34 pages. Diaconia University of Applied Sciences, West, Pori Unit, Degree Programme in Social Services Option in Diaconal Social Work. Production formal thesis goal was producing functional material for preventing care for alcohol and drug abusers that is realized by Peer group. Material is meant as intoxicant instruction material for remedial students in The Mannerheim League for Child Welfare Satakunta district. In this thesis productions share is to produce intoxicant enlightenment material for remedial students use. Material will be published both in printed form as a folder and in electric form as a PDF-file in cd-rom. This way folder can be distributed inexpensively for use of all remedial students in all secondary schools in Satakunta. Material has been gathered of the literature of the subject, publications of The Mannerheim League for Child Welfare and from the Internet. Folder contains fact information of intoxicants and functional practises for seventh grade students. In addition the appendix section in the end of the folder has the material for the practises and a list of games in easily printable mode. Thesis and projects schedules turned out very different. Project could not be brought to conclusion before the last date of leaving the report of thesis. Researcher is committed to bring the project also to conclusion. Keywords: remedial student, peer group, drug and alcohol prevention

SISÄLLYS 1. Päihdevalistuksen lähtökohdat 2. Ideasta opinnäytetyöksi 7 2.1 Aiheen valinta 7 2.2 Produktion tavoitteet ja tutkimustehtävät 8 3. Käsitteet 9 3.1 Tukioppilaat 9 3.2 Vertaistoiminta 11 3.3 Ehkäisevä päihdetyö 12 4. Ehkäisevä päihdetyö ja tukioppilastoiminta 13 5. Ehkäisevä päihdetyö rippikoulussa 16 6. Menetelmien ja työtapojen esittely 18 6.1 Projekti 18 6.2 Muut työtavat ja menetelmät 20 7. Projektin vaiheet 21 7.1 Idea 21 7.2 Lähdeaineisto 21 7.3 Aikataulu 22 7.4 Sisältö 23 7.5 Nimi 24 7.6 Materiaalin testaus 28 8. Johtopäätökset 25 9. Pohdinta 28 LÄHTEET

1. PÄIHDEVALISTUKSEN LÄHTÖKOHDAT Nuorten päihteidenkäytöstä keskustellaan paljon. Monet eritahot ovat siitä huolissaan ja pohtivat sekä etsivät keinoja ehkäistä nuorten päihteiden käyttöä. Ehkäisevää päihdetyötä tehdään monien eritahojen toimesta, monilla eri tavoilla. Vielä ei ole olemassa sellaista menetelmää, joka varmasti tuottaisi tulosta eli lapsia ja nuoria, jotka eivät halua kokeilla ja käyttää päihteitä alaikäisinä. Mannerheimin Lastensuojeluliitolla (MLL) on olemassa oleva yhteys tukioppilastoiminnan kautta noin yhdeksäänkymmeneen prosenttiin yläkoulujen oppilaista. Tätä olemassa olevaa yhteyttä opinnäytetyönä tehty produktio pyrkii hyödyntämään. Projekti toteutettiin tiiviissä yhteistyössä MLL:n Satakunnan piirin nuorisotyön koordinaattorin Eeva-Liisa Koskisen kanssa. Hän on myös toimi ohjaajana työelämän puolelta projektissa sekä arvio projektin tuotoksena syntyneen Totuus VAI Teko-kansion. MLL vastasi myös projektin rahoituksesta. Projektin lähtökohtana oli idea, jossa tukioppilaat vertaistoimijoina kertovat päihteistä seitsemäsluokkalaisille. Projektin tuotti tukioppilaiden avuksi materiaali, johon on koottu faktatietoa päihteistä sekä toiminnallisia harjoituksia. Opinnäytetyöhön kuuluu projektin lisäksi myös projektin toteuttamisesta kirjoitettava raportti. Projektin on lopputulos valmistettu erityisesti MLL:n Satakunnan piirin nuorisotyön tarpeita vastaavaksi. Työtä voidaan siitä huolimatta tarkastella yleisluontoisesti. Raportissa tutkija pohtii päihdevalistuksen asemaa seurankunnan nuorisotyössä sekä projektin lopputuloksena syntyneen materiaalin käyttömahdollisuuksia esimerkiksi rippileirillä tai muussa seurakunnan nuorisotyössä. Projektin lopputulos on yksi vastaus päihdevalistuskysymykseen. Totuus VAI Teko-kansio ei ole kaikkialle sopiva ja varmoja lopputuloksia tuottava materiaali,

mutta kuitenkin jotain hieman erilaista ja uutta. Jatkotutkimus ideoita projektin aikana syntyi ja niitä tutkija esittelee kohdassa 8 Johtopäätökset. Opinnäytetyö prosessin aikana eräs Raamatun kohta nousi uudestaan ja uudestaan tutkijan mieleen. Tuon kohdan avulla tutkija meni monen vaikean kohdan yli: On hyödyllistä soveltaa viisaus käytäntöön. Saarn. 10:10

7 2. IDEASTA OPINNÄYTETYÖKSI 2.1 Aiheen valinta Hanke sai alkunsa opinnäytetyöntekijän yhteydenotosta MLL:n Satakunnan piiriin nuorisotyön koordinaattoriin. Nopeasti muodostui käsitys siitä, että produktiomuotoinen opinnäytetyö tyydyttäisi molempien osapuolten tarpeet ja vaatimukset. Aiheen valinnan kriteereinä olivat tutkijan kiinnostus nuorisotyötä ja järjestötoimintaa kohtaan. Tutkijan mielenkiintoa lisäsi erityisesti se, että aihe liittyisi päihdevalistukseen. Aiheeseen joka lapsi- ja nuorisotyön ohella on koko koulutuksen ajan tutkijaa kiinnostanut. MLL:n Satakunnan piirin nuorisotyön koordinaattori Eeva-Liisa Koskinen halusi, että heillä olisi tarjota satakuntalaisille yläkouluille päihdevalistusta. Valistuksen pohjana olisi toiminnallisuus sekä tukioppilastoiminta. Tukioppilastoiminta on MLL:n organisoimaa vertaistoimintaa yläkouluissa. MLL:n nuorisotyön pääasiallisena kohteena ovat peruskoulun oppilaat. Nuorten osallistaminen ja yhteisöllisyys ovat keskeisiä arvoja MLL:n toiminnassa. MLL tekee nuorisotyötä kaikilla tasoilla, valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti. (Haiminen & Salovaara, 2003, 13 14). Niillä jotka tavalla tai toisella ovat valistajan roolissa, on tarve selvittää itselleen miten olla kuulijoille ja keskustelukumppaneille hyödyksi. Miten auttaa ongelmien torjumisessa ja säilyttää luottamus ja hyvät puhevälit. Ilmassa on epävarmuutta sen suhteen minkälaisesta keskustelusta ja valistuksesta on todella hyötyä. Onko olemassa väärää valistusta, joka aiheuttaisi hyödyn sijasta haittaa? Eri toimijoilla on erilaisia käsityksiä hyvän valistuksen keinoista, kriteereistä ja tavoitteista. Päihdevalistusta on moitittu yhdensuuntaiseksi ja yksipuoliseksi, nyt se on pikkuhiljaa muuttumassa monipuolisemmaksi. Siinäkin on omat riskinsä. Käsitysten ja toteutustapojen kaaos sekä kilpailu, jättää kuulijan samalla tavalla ilman kunnollisia vastauksia kuin vanha yksipuolinen tapa. Soikkelin mielestä valistusta ja yhteiskunnallista keskustelua huumeista ja päihteistä vaikeuttaa eräiden päättäjien ja viestimien ylivarovainen ja torjuva suhtautuminen

8 avoimeen mielipiteiden vaihtoon ja jopa tutkimustietoon. Soikkeli on vakuuttunut siitä, että rajoittamaton ja rehellinen keskustelu, väittelyt ja näkökantojen vertailu on erottamattomasti osa demokraattista yhteiskuntaa ja samalla ainutlaatuinen tapa etsiä löytää parhaita vastauksia. (Soikkeli. 2002. 8-9). Toteutettaessa opinnäytetyö yhteisössä tai laitoksessa, joka vaatii erillisen luvan, on tutkijan ennen luvan anomista selvitettävä työyhteisön anomiskäytännöt. Tämän lisäksi tutkijan on syytä keskustella tutkimusluvan anomisesta myös ohjaavan opettajan kanssa. (Kuokkanen, Kiviranta, Määttänen & Ockenström. 2005. 32 ). Tutkija teki MLL:n Satakunnan piirin nuorisotyön koordinaattorin kanssa sopimuksen yhteistyöstä. Henkilöiltä jotka raportissa esiintyvät nimellään tutkija on suullisesti pyytänyt ja saanut luvan. 2.3 Produktion tavoitteet ja tutkimustehtävät Päihdevalistusaineistoa on valmiina todella paljon. Monet eri yhdistykset ja toimijat tarjoavat monipuolisesti erilaisia materiaaleja ja tapoja kertoa päihteistä. Tästä valtavasta tiedon määrästä haluttiin etsiä ja löytää parhaiten nuoriin tehoava aineisto. Materiaalia tuottavilta tahoilta usein puuttuu se mikä MLL:lla on: väylä mitä pitkin nuorille saadaan tietoa. MLL:n väylä: MLL tukioppilaskouluttaja tukioppilaat ja tukioppilasohjaajat 7.luokkalaiset MLL valmistaa koulutus- ja muuta materiaalia tukioppilastoimintaa varten. MLL perehdyttää ja kouluttaa tukioppilaskouluttajat materiaaliin ja näin he ovat valmiita kouluttamaan tukioppilaita. MLL järjestää tukioppilasohjaajille erilaisia koulutustilaisuuksia peruskoulutuksesta eri aiheita käsitteleviin jatkokoulutuksiin. Tukioppilaskouluttajat käyvät kouluissa pitämässä tukioppilaille peruskoulutuksia sekä koulutuksia niistä aihealueista, joihin MLL on materiaalia valmistanut (esimerkiksi koulukiusaaminen, suvaitsevaisuus tai itsetuntemus). Koulu-

9 tetut tukioppilaat ovat kouluissa seitsemäsluokkalaisten tukena ja kannustajina. Tukioppilaat ovat läsnä koulunarjessa, toimien vertaistukena muille oppilaille. Tätä väylää ei ehkä ole käytetty hyväksi parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäksi MLL:n etuna on luotettavuus ja tunnettuus. Tämän produktion lähtökohtana ovat seuraavat tutkimustehtävät: 1. tavoitteena etsiä uusia sekä koota vanhoja ja toimivia päihdevalistusmenetelmiä tukioppilastoiminnan käyttöön. 2. Lisätä päihdetietoisuutta ja tukea päihteettömyyttä erilaisten toiminnallisten elementtien ja menetelmien avulla. 3. Nuorten itsetunnon ja itsetuntemuksen vahvistaminen. Tuloksena olisi nuoria puhutteleva ja nuoriin tehoava päihdevalistusaineisto, unohtamatta kuitenkaan luotettavuuden vaatimusta, mikä syntyy jo pelkästään nimestä Mannerheimin Lastensuojeluliitto. 3. KÄSITTEET 3.1 Tukioppilaat Tukioppilas on koulutuksen saanut vapaaehtoinen nuori. Hän on kiinnostunut toimimaan rakentavassa vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Tukioppilas on esimerkillinen toimija, hän osoittaa omalla käyttäytymisellään kiinnostusta opiskelua ja koulua kohtaan sekä toimii koulun arvojen mukaisesti. Tukioppilas säilyttää luottamuksen ja toimii rehellisesti. Tukioppilaan tehtävänä on kuuleminen ja kuunteleminen. Hän on kuin herkkä vastaanotin, joka poimii kouluyhteisön viestejä. Hän kerää hiljaista tietoa, aistii ilmapiiriä ja kysyy muiden mielipiteitä sekä tarttuu niihin viesteihin, joita hän näkee, kuulee ja kokee. Hän ei sulje silmiään tai käyttäydy välinpitämättömästi epäkohtia havaittuaan. Tukioppilaan tehtävänä on lisätä yhteistyötä koulussa eri toimijoiden välillä, hän kertoo viestejä nuorten elämästä erilaisissa tilaisuuksissa, kuten vanhempainilloissa. Tukioppilas on kuin hyvä ystävä: rehellinen, aito ja luottamuksen arvoinen. Ystä-

10 vyyteen kuuluvat myös huumorintaju ja ilon levittäminen. Tukioppilastoiminta on arjessa läsnä olemista ja välittämistä, he toimivat vertaistukena muille nuorille. Tukioppilastoiminta kattaa lähes 90 % perusopetuksen 13 15 vuotiaista. (Haiminen & Salovaara, 2003, 18). Tukioppilastoiminta on MLL:n organisoima vertaistukijärjestelmä peruskoulun 7-9 luokilla. Tukioppilastoiminta on aloitettu vuonna 1972 pääkaupunkiseudulla. Malli toimintaan on otettu USA:sta, Philadelphiasta. Tukioppilastoiminnassa arvot ohjaavat toimintaa ja heijastavat niitä asioita, joiden vuoksi toimitaan. Arvoja ovat suvaitsevaisuus, joka tukioppilaille merkitsee erilaisuuden hyväksymistä. Omalla esimerkillään tukioppilas edistää suvaitsevaisuutta koko kouluyhteisössä. Tukioppilaiden kyky hyväksyä itsensä ja oman erilaisuutensa kasvaa toiminnan myötä. Vapaaehtoisuus, joka näkyy tukioppilaiden haluna kantaa yhteistä vastuuta ja toimintana koko kouluyhteisön hyväksi. Luottamuksellisuus, tukioppilas säilyttää hänelle osoitetun luottamuksen ja on vaitiolovelvollinen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita asioiden yksin kantamista, vaan tukena aina on tukioppilasohjaaja. Osallisuus on yksi keskeisimmistä asioista tukioppilastoiminnassa. Nuorilla on mahdollisuus suunnitella ja toteuttaa omaehtoista toimintaa koko kouluyhteisölle. Nuoruus ja nuoruuden arvostus, nuoret ovat oman elämänsä asiantuntijoita. Tukioppilastoiminnassa kunnioitetaan ja hyödynnetään tätä tietoa hyvän kouluilmapiirin saavuttamiseksi. Ilo, tukioppilastoiminta tuottaa iloa koko kouluyhteisölle. Nuorten äänen kuuluminen, tukioppilaana nuori saa mahdollisuuden vaikuttaa koulun toimintaan. Vertaisena tukioppilas näkee ja kuulee asioita, joita koulun aikuiset eivät huomaa, ja välittää tiedon eteenpäin opettajille. (Haiminen & Salovaara 2003, 4-5). Vuonna 2002 julkaistusta MLL:n tukioppilastoiminnan 30-vuotis juhlaraportista voidaan nähdä miten moninaisia tavoitteita tukioppilastoiminnalla on. Yleisellä tasolla MLL:n tavoitteet tukioppilastoiminnalle ovat myönteinen ihmiskäsitys, kehittyminen ihmisenä, myönteinen vaikuttaminen kouluyhteisöön, demokratia, yhteisön hyvä, ennalta ehkäisevä toiminta ja oppiminen. (Nurmela & Kuurne 2002, 10 15).

11 3.2 Vertaistoiminta Vertaisuus tarkoittaa sitä että puhutaan samaa kieltä ja jaetaan sama kokemusmaailma. Vertainen ei asetu toisen ihmisen ylä- tai alapuolelle, vaan tämän rinnalle. Hän osaa ja pystyy asettumaan toisen ihmisen asemaan ja tätä ympäröivään yhteisöön. Hän on tasavertaisessa asemassa suhteessa toisiin. Vertaissuhteet tarjoavat mahdollisuuden sosiaaliselle, kognitiiviselle ja emotionaaliselle kehitykselle. Opitaan sosiaalisia taitoja, kyky empaattisuuteen kasvaa. Vähitellen opitaan näkemään asioita toisten ihmisten näkökulmasta, eikä vain omasta näkökulmasta. Opitaan tekemään kompromisseja ja otetaan toistenkin tarpeet huomioon. (Salovaara 2005, 11 & Salmivalli 1998, 13). Vertaistoiminnan merkitys nuorille on yleensä huomattavan suuri. Vuorovaikutuksessa muiden kanssa nuori saa tietoa itsestään, toisista ja ympäröivästä maailmasta. Nuori muodostaa omaa minäkuvaansa tekemällä sosiaalista vertailua muihin nuoriin. Emotionaalisesti on tärkeää voida turvallisesti pitää hauskaa, purkaa huolia ja jakaa salaisuuksia. Tarve vertailla itseään, ominaisuuksiaan, mielipiteitään ja kykyjään on luontaista nuorilla. Tämä vertailu on välttämätöntä identiteetin rakentumisen ja minän eriyttämisen sosiaalisesta ympäristöstä kannalta. (Salovaara 2005, 11 & Salmivalli 1998, 13). Vertaiset eivät kuitenkaan vaikuta kaikkiin asenteisiin ja käyttäytymistapoihin. Heillä tosin saattaa joissakin asioissa olla enemmän vaikutusta kuin perheellä tai muulla yhteisöllä. Vertaisilta opitaan kaikenlaista, niin toivottua kuin ei-toivottuakin. Merkityksellistä onkin se keitä ja millaisia vertaiset ovat. Vertaisuus itsessään ei vielä takaa myönteistä kehitystä. Vaatimukset yhdenmukaisuudesta voivat hyvinkin vahvoja ja poikkeavuudesta rangaistaan. Esimerkiksi päihteiden käytössä vertaisten yhdenmukaisuuden vaatimukset voivat olla huomattavia. (Salovaara 2005, 11 & Salmivalli 1998, 13 14). 3.3 Ehkäisevä päihdetyö Ehkäisevä päihdetyö on toimintaa, jolla ehkäistään ja vähennetään päihteiden käyttöä. Toiminta on vaikuttamista päihteiden saatavuuteen, hintaan, päihteitä

12 koskeviin tietoihin ja asenteisiin, päihteiden käyttötapoihin sekä ongelmakäyttöä synnyttäviin olosuhteisiin ja sitä tukevaan kulttuuriin. Yleisesti ehkäisevällä päihdetyöllä muokataan tietopohjaa sekä asenne- ja mielipideilmastoa. Tarpeet ehkäisevälle päihdetyölle nousevat niistä haitoista, joita päihteiden käyttö aiheuttaa sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Ehkäisevä päihdetyö kohdistuu kaikkiin päihteisiin. Raportissa päihteillä tarkoitetaan tupakkaa, nuuskaa, alkoholia, huumausaineita, impattavia aineita sekä lääkkeiden ja myrkyllisten sienten käyttöä päihtymistarkoituksessa. (Kylmänen 2005, 9-10). Nuorille suunnatulla ehkäisevällä päihdetyöllä pyritään ehkäisemään nuorten päihteiden kokeilua ja käyttöä. Vaikka julkisessa keskustelussa valistus näkyy eniten, päihdetyö on paljon muutakin. Se on ennen kaikkea tukemista ja auttamista, hyvinvointia edistäviä toimia. (Lindström ja Autio 2003, 3-5). Ehkäisevää päihdetyötä voidaan toteuttaa kolmella tasolla: primaari-, sekundaari- ja tertiääritasolla. Raportissa keskitytään ensimmäiseen eli yleiseen ehkäisyyn, koska päihdevalistuskansio on tarkoitettu käytettäväksi ennen ongelmien syntymistä. Näin vaikutetaan kohderyhmän käsityksiin ja toimintamalleihin sekä lisätään koululaisten tietoisuutta päihteisiin liittyvissä riskeistä, ongelmista ja avunsaanti mahdollisuuksista. Yleisellä ehkäisyllä pyritään myöhentämään tai kokonaan ehkäisemään päihteiden käytön aloittaminen. Ehkäisevällä päihdetyöllä on monia tehtäviä muun muassa päihdeopetuksen tarjoaminen, päihteiden käytön haittoihin kohdistuvan kontrollin lisääminen, alkoholin tarjonnan ja käytön rajoittaminen, alkoholin saatavuuden estäminen alaikäisiltä, julkisen käytön kontrollointi, rattijuoppouden kontrollointi sekä vastuun painottaminen yksilö- ja paikallistasolle. Opinnäytetyönä tehty päihdevalistuskansio tarjoaa päihdeopetusta sekä painottaa yksilönvastuuta omasta toiminnastaan. (Kylmänen 2005, 10 12).

13 4. EHKÄISEVÄ PÄIHDETYÖ JA TUKIOPPILASTOIMINTA Koulu on voimakas sosiaalisen arvottamisen paikka. Ensinnäkin se on hyvin julkinen tila: nuoren toiminta jää koulussa harvoin yksityiseksi asiaksi, ilman että kukaan näkisi tai kuulisi, mitä tapahtuu. Toiseksi esilläolo on jatkuvaa, nuoren on joka päivä lunastettava ja osoitettava paikkansa koulussa. Luokan ilmapiiri sekä vierustoverin katseet vaikuttavat siihen, uskaltaako nuori vastata tehtäviin, osallistua tuntien keskusteluihin ja ryhmätöihin tai pyytää apua. Nuorten arki voi joskus olla hyvin raakaa, ja onnistumiset voivat olla harvinaisia yläkoulun arjessa. Erottuminen massasta on usein riski ja siksi tavallisuus on usein turvallisuutta. On tärkeää tiedostaa mikä missäkin oppilasyhteisössä ja tilanteessa on normaalia ja tavallista nuorten keskuudessa. Puuttuminen ja suvaitsevamman ilmapiirin kehittäminen onnistuu, mikäli ensin tiedostetaan, mitkä ovat vallitsevat tavallisuuden ja erilaisuuden rajat. Tässä tukioppilaat voivat toimia välittäjinä, sillä heillä on sisäpiirin tietoa nuorten ryhmädynamiikasta. Parhaimmillaan muut nuoret odottavat ja sallivat tukioppilaille mahdollisuuden puuttua ongelmatilanteisiin. Lisäksi tukioppilaan asemaa saatetaan pitää myönteisenä ja tavoiteltavana oppilaiden keskuudessa. (Keskisalo 2003, 15). Christina Salmivalli kirjassaan Kaverien kanssa (2005) kertoo vertaissuhteiden merkityksestä lapsen sosiaaliselle kehitykselle. Kirjan alussa hän kertoo vertaissuhde tutkimuksesta seuraavaa. Vertaissuhteita on tutkittu varsin lyhyen aikaa. Tutkimuksissa voidaan havaita seuraavat kolme päälinjaa. Niiden tekijöiden tarkastelu, jotka vaikuttavat lapsen sosiaalisen aseman määräytymiseen. Toisena päälinjana on se, miten ystävyyssuhteet ja vertaisryhmään integroituminen lapsuudessa edistävät sosiaalisten taitojen oppimista, toimivat suojaavina tekijöinä traumaattisissa ja stressaavissa tilanteissa ja ovat yhteydessä hyvinvointiin yleisemminkin. Kolmas päälinja on keskittynyt tarkastelemaan vertaisryhmissä omaksuttuja asenteita ja käyttäytymistä. (Salmivalli 2005, 7-16). Salmivallin tutkimusten mukaan vertaisryhmässä monet nuoren sosiaaliset ja emotionaaliset tyydyttyvät. Nuori tuntee kuuluvansa johonkin, hän saa kokea läheisyyttä ja kumppanuutta. Nuori saa itsestään palautetta ja tämän palaut-

14 teen avulla hän rakentaa ja tarkentaa omaa minäkuvaansa. Kaikki eivät voi olla ja kaikkien ei tarvitse olla ryhmän sosiometrisiä tähtiä. Kohtalainenkin suosio kavereiden keskuudessa suojaa nuorta monilta ongelmilta. (Salmivalli 2005, 25 34). Sosiaalisesti taitavankin nuoren asemaan ryhmässä saattaa vaikeuttaa esimerkiksi häneen kohdistuvat ennakkoluulot tai aiemmin muodostunut sosiaalinen maine. Mikäli nuori on torjuttu, hänen on vaikea muuttaa tätä asemaa ryhmässään. Torjutun nuoren toiminta ryhmässä katsotaan poikkeuksetta kielteiseksi. Kun taas suositun nuoren kohdalla epäonnistumisten katsotaan johtuvan hankalasta tilanteesta, muista ihmisistä tai tehtävän vaikeudesta. Toimintaympäristön vaikutus sosiaaliseen pätevyyteen voin olla myös toisenlainen. Sosiaalisesti pätevä nuori voi ryhmässä toimia hyvin epäasianmukaisesti, koska ryhmän luomat normit säätelevät hänen toimintaansa. Sosiaalinen konteksti siis säätelee yksilöllisten tekijöiden vaikutusta yksilön käyttäytymiseen tai sitä miten ryhmä häntä kohtelee. (Salmivalli 2005, 127 133). Salmivallin mukaan ei ole samantekevää, missä ryhmässä nuori aikaansa viettää tai keitä nuoren ystävät ovat. Sillä jossain määrin seura todellakin tekee kaltaisekseen. Vertaisten vaikutus on kuitenkin monien tekijöiden summa. Kaikkia näitä tekijöitä ei vielä edes tunneta kovin hyvin, joten niitä tutkitaan ahkerasti. Ryhmäpaine on usein esiin tuleva ilmiö nuorista puhuttaessa. Tosiasia kuitenkin on, että useinkaan nuoria ei kaveriporukka pakota tai painosta toimimaan tietyllä tavalla. Nuori itse sen sijaan kokee kavereiden mielipiteet niin tärkeiksi ja nuori kunnioittaa ystäviensä mielipiteitä, joten hän haluaa toimia kuten kaverit ja siksi mukauttaa oman toimintansa vastaamaan porukan arvostusten ja normien mukaiseksi. Ryhmäpaine on yllättävän usein myönteistä, painetta pärjätä koulussa tai painetta päihteettömyyteen. (Salmivalli 2005, 157). Judith Rich Harrisin vuonna 1995 esittämän ryhmäsosiaaliteorian mukaan vertaisryhmä on keskeisin ympäristö, jossa sosialisaatio tapahtuu, eli sosialisaatiokonteksti. Vanhemmilla ei perinnöllisten tekijöiden lisäksi olisi sen mukaan juurikaan vaikutusta jälkeläisten aikuiseen persoonallisuuteen. Tutkimusten mukaan sosialisaatio on erityisesti kontekstisidonnainen muoto oppia. Lapsi oppii

15 erikseen, miten toimia vanhempien kanssa (kotona) ja kavereiden kanssa (vertaisryhmä). Vertaisryhmässä kehittyvästä kodin ulkopuolisesta persoonallisuudesta tulee iän myötä vallitseva osa ihmisen aikuista persoonallisuutta. (Salmivalli 2005, 165, 169 171). Kehittämispäällikkö ja kouluttaja Petri Kylmänen on vuosien 2002-2004 aikana kohdannut noin 20 000 nuorta ehkäisevän päihdetyön tilaisuuksissa ja tutkinut mitä nuoret odottavat päihdeasioiden käsittelyltä. Avoin keskustelu päihteisiin liittyvissä asioissa on se mitä suurin osa nuorista haluaa. Nuoria kiinnostaa terveyteen liittyvät asiat, ja tämä terveys näkökulma onkin tärkeä oppimiskanava. Kertomalla päihteiden terveyshaitoista tuetaan nuorten kielteistä asennetta päihteisiin. Koulu on nuorille luonteva paikka puhua päihteistä, koti taas tärkeä asenteiden muokkaaja. Asennevaikuttajia ovat myös vapaa-aikaan liittyvät ihmiset. Nuoret odottavat tulevansa kuulluksi ja kohdatuksi tasavertaisina keskustelijoina, kun keskustellaan päihteistä. Kylmänen toteaakin että päihdekasvatusta toteuttavien olisi hyvä selvittää, mistä asioista nuorilla on tietoa ja mitkä ovat nuorten käyttämät tietolähteet. Haasteita tuovat sitkeästi vuodesta toiseen elävät huhut sekä internetistä löytyvä valtava tiedon määrä. (Kylmänen 2005, 26 27) Nuoret toivovat päihdekasvatukselta laaja-alaisuutta. Lisäksi nuoret ovat toivoneet keskusteluja ihmissuhteista, seksistä, perheestä ja harrastusmahdollisuuksista. Nämä asiat ovatkin Kylmäsen mielestä tärkeä osa ehkäisevän päihdetyön kokonaisuutta. Nuoret eivät etsi yhtä oikeaa vastausta vaan ovat kiinnostuneita kuulemaan, miksi ihmiset päätyvät erilaisiin ratkaisuihin. Tärkeää onkin jättää valinnan vapaus nuorelle itselleen ja korostaa tehtyihin valintoihin liittyvää vastuuta. Hyviä elementtejä ovat perinteisen valistuksen lisäksi nuoren omien kykyjen vahvistaminen sekä itseluottamuksen lisääminen. Nuorilla on valmiudet ja halu osallistua osallistavaan toimintaan sekä hyvinvointiin liittyviin keskusteluihin. Luontaisten päihdekasvatuspaikkojen kodin ja koulun lisäksi mahdollisia paikkoja päihdekasvatukselle oat kaikki ne paikat, joissa nuoret viettävät aikaansa. Päihteettömät vapaa-ajan viettopaikat kiinnostavat nuoria, vaikka käytäntö usein osoittaakin muuta. (Kylmänen 2005, 27 29).

16 Eri tutkimusten mukaan nuoret harvoin kokeilevat päihteitä yksin. Päihteidenkäyttö tapahtuu useimmiten ryhmissä, näin ryhmäpaine on voimakas ja muiden esimerkillä ja mielipiteillä on huomattava vaikutus. Nuorten päihteidenkäyttöä koskeviin ratkaisuihin vaikuttavat merkittävästi sosiaalinen ympäristö ja sosiaalisten suhteiden laatu. Vertaisryhmällä voi olla hyvinkin suuri vaikutus nuoren päätöksentekoon sekä siihen kuinka suuri osa vapaa-ajasta päihteiden ympärillä pyörii. (Jaatinen 2000, 142 143). Kaveripiirin käyttäessä alkoholia aloittaa myös nuori käytön helpommin (Valli 1998, 123.) Kaveripiiri voi vaikuttaa hyvässä ja pahassa. Ryhmäpaine ei kuitenkaan ole sellainen ulkoinen negatiivinen voima suurimmalle osalle nuorista, jollaisena sitä yleensä pidetään. Merkittävä vähemmistö pitää ryhmäpainetta kuitenkin nuoruuden yhtenä vaikeimmista ongelmista. Murrosiässä tytöt ovat poikia herkempiä ryhmäpaineelle. Tytöille paineita luovat seurustelu sekä suhteet vastakkaiseen sukupuoleen, juhlat, tupakointi ja pukeutuminen. Pojille hieman tyttöjä enemmän paineita aiheuttavat alkoholi sekä muiden päihteiden käyttö ja sukupuolisuhteiden aloittaminen. (Sosiomedia 2000, 34 35). Parhaimmillaan vertaisryhmä edistää asioita, jotka suojaavat nuoria varhaisilta päihdekokeiluilta ja ongelmakäytöltä. Päihteettömyyttä edistäviä asioita ovat vahva itsetunto, hyvä itsetuntemus, hyvät sosiaaliset taidot, kyky luoviin ongelmanratkaisukeinoihin, päihteettömät esikuvat, mielekkäät harrastukset, hyvät suhteet läheisiin sekä tunne siitä, että välitetään ja että elämällä ja valinnoilla on merkitystä. Tuettaessa päihteettömyyttä edistäviä asioita pyritään vaikuttamaan siihen, että kokeilu siirtyisi myöhäisempään ikään. (Lindström ja Autio 2003, 3-8). 5. EHKÄISEVÄ PÄIHDETYÖ RIPPIKOULUSSA Vuonna 2001 julkaistu rippikoulusuunnitelma jatkaa ja vahvistaa niitä linjauksia, joiden mukaan rippikoulutyötä on jo yleisesti tehty. Rippikoulun yleistavoitteen lähtökohtana on kirkolle annettu kaste- ja opetustehtävä sekä kaikkia ihmisiä velvoittava käsky lähimmäisenrakkauteen. Jeesus on antanut rippikoulua ohjaavat perusteet kastekäskyssä ja rakkauden kaksoiskäskyssä.

17 Kastekäsky Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: Kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. (Matt. 28:18 20) Rakkauden kaksoiskäsky Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. (Luuk.10:27) Rippikouluopetuksen perusjäsennys nousee katekismuksesta, sen kolmesta pääosasta kymmenen käskyä, uskontunnustus ja Isä meidän -rukous. Kymmenen käskyä muodostavat luomisteologisen pohjan nuorten elämänkysymysten käsittelemiselle. Eettisen opetuksen tarkoituksena on harjaannuttaan nuoret arvioimaan elämäntilanteisiin sisältyviä moraalisia kysymyksiä. ( Elämä usko rukous 2001, 18 19). Rippikouluikäinen nuori elää keskellä voimakasta murrosta. Lapsuudessa vakiintunut identiteetti on fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten muutosten edessä. Tuolle ajalle on ominaista irrottautuminen ja uudelleen liittyminen. Nuori ottaa etäisyyttä kotiin ja vanhempiin, löytää uusia vertaisryhmiä ja solmii ensimmäisiä seurustelusuhteita. Parhaimmillaan rippikoulu pystyy palvelemaan nuorta tässä suuressa muutoksessa. On tärkeää että nuorella on mahdollisuus peilata itseään muihin nuoriin, oppia sosiaalisia taitoja ja saada ryhmältä palautetta toiminnastaan. Nuori tarvitsee irrottautuessa vanhemmistaan ja omaa tietä etsiessään uusia samaistumisen kohteita, uusia vuorovaikutusmalleja. Tärkeimpänä samaistumisen kohteena ovat ystävät, joiden avulla nuoren minuus pitkälti hahmottuu. Yleistäen voidaan sanoa, että tytöllä on läheinen suhde yhteen tyttöön, pojille ryhmä on tärkeämpi. Myös idolit ja halu samaistua tiettyyn ryhmään merkitsevät nuorelle paljon. ( Elämä usko rukous 2001, 12 13).

18 Kuuluminen ryhmään ja siinä toimiminen on nuorelle tärkeä kokemus ja antaa mahdollisuuden oppia uusia asioita sekä itsestään että muista ryhmän jäsenistä. Rippikoulussakin yksittäisistä nuorista muodostuu ryhmä. Ryhmässä vallitsee normaalit ryhmätoiminnan lainalaisuudet. Oppimismotivaation kannalta on tärkeää ryhmän hyvä ilmapiiri. Siksi onkin tärkeää ryhmäytymisen alkuvaiheessa kiinnittää huomio avoimen ja hyvän ilmapiirin luomiseen. Loppuvaiheessa on taas tärkeää antaa ryhmälle tilaa sille surutyölle, joka nousee ryhmästä luopumisesta. ( Elämä usko rukous 2001, 14 ). Laajasti katsottuna kaikki se työ mitä nuorten parissa tehdään, joka antaa nuorille mahdollisuuden päihteettömään tekemiseen on ehkäisevää päihdetyötä. Näin voidaan tulkita myös seurakunnan rippikoulutyö ehkäiseväksi päihdetyöksi, vaikka sille ei suoranaisesti sitä merkitystä annettaisi. Rippikoulussa päihteitä käsitellään rippikoulukirjan mukaisesti vähintään yhden oppitunnin ajan. Tunti on osuus nuoren elämä perusjaksoa, jonka tavoitteena on että nuori etsii vastauksia oman elämänsä ja yhteiselämämme tärkeisiin kysymyksiin sekä saa tukea kasvuunsa kristittynä. Tämän perusjakson keskeisiä sisältöjä ovat nuoren kehitysvaiheeseen liittyvät kysymykset, nuoren ajankohtaiset ja tulevaisuuteen suuntautuvat kysymykset sekä elämän peruskokemukset. (Elämä usko rukous 2001, 23 24). 6. MENETELMIEN JA TYÖTAPOJEN ESITTELY 6.1 Projekti Sami Kettunen kirjassaan Onnistu Projektissa määrittelee seikkoja, jotka ovat yhteisiä kaikille projekteille. Projektilla on selkeä tavoite (joko toiminnallinen, taloudellinen, toteuttava tai toimintaa muuttava). Tavoite pyritään saavuttamaan työllä, jota kutsutaan projektityöksi, toimintaa ohjataan johdetusti ja suunnitelmallisesti. Projektin toteutuksesta on olemassa suunnitelma. Projekti on ihmisten välistä yhteistoimintaa. Projektille on asetettu aikataulu ja päättymispäivä.

19 Projektin etenemistä ja tuloksia seurataan ja kontrolloidaan. Tärkeimmäksi projektia määritteleväksi seikaksi Kettunen nostaa sen projektien ainutlaatuisuuden. Jokainen projekti sisältää omat erityispiirteensä ja poikkeaa siten muista vastaavista hankkeista. (Kettunen 2003, 15 16). Kettunen jakaa kirjassaan projektit niiden erityispiirteiden ja vaatimien toimintatapojen mukaan kuuteen erityyppiin: yritysten sisäiset kehitysprojektit, toimitusprojektit, tutkimusprojektit, toteutusprojektit, rakennusprojektit ja tuotekehitysprojektit. Tutkijan produktio on selkeästi toteutusprojekti, joten siitä hieman tarkemmin. Toteutusprojektissa tavoitteena on valmistaa ennalta määritellyn lopputuloksen mukainen toteutus, joka voi olla tapahtuma, tilaisuus, näytelmä, tai melkein mitä tahansa. Toteutusprojekteissa on usein haasteena aikataulu, joka on usein joustamaton tekijä, jonka mukaan muun projektin on elettävä. Tämän lisäksi toteutusprojekteissa on monia ulkoisia tekijöitä, jotka lisäävät projektin epäonnistumisen riskiä. Toteutusprojektissa työryhmältä vaaditaan joustavuutta. Produktion aikana yleensä poikkeuksetta ilmenee erilaisia yllätyksiä, joita joudutaan korjaamaan nopealla aikataululla. Näihin tilanteisiin on syytä valmistautua jo etukäteen tehdyillä suunnitelmilla. Yleensä toteutusprojektin onnistumista taloudellista tulosta pystytään arvioimaan vasta toteutuksen jälkeen. Vasta silloin tiedetään miten ihmiset ottivat projektin vastaan. (Kettunen 2003, 23 24). Projektit eivät aina etene ja onnistu niin kuin on suunniteltu. Syitä projektin epäonnistumiselle voi olla monia muun muassa projektin huono tai puutteellinen suunnittelu, liian väljät tavoitteet ja rajaukset, seurannan ja valvonnan laiminlyönti, projekti on liian resursseihin nähden liian suuri sekä että riskeihin ei ole valmistauduttu ja varauduttu jo suunnitteluvaiheessa. Yleistäen kuitenkin voidaan sanoa, että eniten oppii epäonnistuneiden projektien kautta. Siksi projektin epäonnistumisessa joskus voi olla jotain myönteistäkin. (Kettunen 2003, 51 52 & Karlsson ja Marttala 2002, 17 18).

20 6.2 Muut työtavat ja -menetelmät Ensimmäisestä yhteydenotosta lähtien oli opinnäytetyön molemmille osapuolille selvää, että produktiota tehtäisiin läheisessä yhteistyössä työelämän ja tutkijan kesken. Tapaamisia on järjestetty säännöllisesti projektin aikana. Tapaamiset ovat olleet vapaamuotoisia keskusteluja, joita varten ei ole ennalta laadittu tarkkoja aiheita. Tapaamisiin on työelämän ja tutkijan lisäksi tarvittaessa osallistunut MLL:n Satakunnan piirin tukioppilaskouluttaja sekä opinnäytetyötä ohjaava opettaja. He omilla mielipiteillään ja ehdotuksillaan antoivat uusia ideoita sekä vahvistivat jo olemassa olevia suunnitelmia lopullisen materiaalin suhteen. Nämä tapaamiset opinnäytetyöntekijä katsoo erittäin hyödyllisiksi kaikkien osapuolten kannalta. Tapaamiset selvensivät ja tarkensivat, kaikille osapuolille sitä minkälainen opinnäytetyöproduktiosta syntyisi. Sähköposti on ollut suureksi avuksi, kun ideoita ja suunnitelmia on vaihdettu työntekijän ja ohjaajien välillä. Sähköposti on vaivaton ja helppo tapa kertoa nopeastikin vaihtuvista suunnitelmista ja uusista ideoista. Sähköpostin etuna opinnäytetyöntekijä näkee sen, että vastaanottaja voi itse päättää, koska hänellä on aikaa paneutua sähköpostin sisältöön. Tämä mahdollistaa yhteydenotot myös iltaisin, viikonloppuisin sekä loma-aikoina eli juuri silloin kun opinnäytetyöntekijällä on aikaa, mutta työnohjaaja on poissa töistä. Henkilökohtainen opinnäytetyökirja on sanallinen, kuvallinen tai näiden yhdistelmän muotoinen työprosessin dokumentointi tapa. Se toimii eräänlaisena varamuistina laajan ja pitkälle ajanjaksolle ulottuvan opinnäytetyöprosessin aikana. Opinnäytetyöstä tehtävä raportti produktiosta ja sen valmistamisesta tukeutuu tehtyihin muistiinpanoihin. (Airaksinen ja Vilkka 2004, 19 22). Tutkija on pitänyt henkilökohtaista opinnäytetyökirjaa koko produktion ajan. Kirja on auttanut hahmottamaan produktion laajuutta ja matkan varrella kirjasta on muodostunut korvaamaton apuväline opinnäytetyön tekijälle.

21 7. PROJEKTIN VAIHEET 7.1 Idea Alkuperäinen idea oli tehdä päihdevalistusmateriaali, joka olisi tarkoitettu sekä tukioppilaille että lasten ja nuorten puhelimen päivystäjille. Suunnitelmien edetessä tutkija huomasi, että produktion aihetta oli rajattava, jottei työstä tulisi liian suurta yhden tutkijan projektiksi. Tutkija ja päätyi työelämän ohjaajan kanssa ratkaisuun rajata produktio koskemaan tukioppilastoimintaa. Lopullisen varmistuksen valitulle opinnäytetyön aiheelle tutkija sai kun projekti hyväksyttiin opinnäytetyöaiheeksi Opinnäytetyö I -opintokokonaisuudessa. Ennen hyväksymistä tutkija oli tehnyt hankesuunnitelman, jossa esiteltiin projektin taustaa, sen toimijat ja yhteistyöryhmät sekä kohderyhmä ja hyödynsaajat, produktion tavoitteet ja toimintastrategian, hankkeen aikataulun, resurssit, budjetin ja riskit. 7.2 Lähdeaineisto Tutkija tutustui kesän 2005 aikana Satakunnan maakuntakirjastosta ja koulun kirjastosta löytyvään päihdevalistusmateriaaliin. Tutkija totesi materiaalia löytyvän paljon ja aineisto oli myös hyvin laaja-alaista. Ainoana miinuspuolena tutkija koki kirjallisuudessa aineiston vanhuuden. Tämän vuoksi tutkija ryhtyikin kartoittamaan internetistä löytyvää päihdevalistusmateriaalia. Internetin tutkija totesi mahdollisuuksien ja mahdottomuuksien ihmemaaksi. Eeva-Liisa Koskisen kanssa aiheesta käydyn keskustelun jälkeen syntyi ajatus käyttää juuri internetistä löytyvää päihdeaineistoa kansiota tehdessä. Nuorethan käyttävät internetiä lähes päivittäin. Internetistä nuoret etsivät ja löytävät monenlaisia asioita. Internetistä löytyvillä hakupalvelimilla pystyy hakusanan avulla etsimään tietoa asiasta kuin asiasta. Esimerkiksi hakusanalla päihteet hakupalvelin löysi 184 000 osumaa ja hakusanalla huumeet löytyy 293 000 osumaa. Osa sivuista suhtautuu päihteisiin negatiivisesti, osa neutraalisti ja osa positiivisesti.

22 Tutkija kartoitti internetistä löytyviä luotettaviksi katsomiaan päihdesivustoja. Luotettavuuden kriteerinä tutkija piti sivuston ylläpitäjän yleistä tunnettavuutta, sivustojen päivitys tiheyttä sekä omaa arviotaan sivujen laadusta ja luotettavuudesta. Kartoituksen tuloksena tutkija kehitti muutamia konkreettisia ideoita, jotka hän esitteli Eeva-Liisa Koskiselle. Yhteisen keskustelun tuloksena valittiin lopullinen malli, jossa päihteistä kertovan fakta-osuuden pohjana käytettäisiin A-klinikkasäätiön ylläpitämää päihdelinkki-sivustoa. Sivusto on ollut vuodesta 1996 Suomen suosituin päihteistä ja riippuvuuksista kertova internetpalvelu. Kuukaudessa sivustolla käy noin 40 000 eri kävijää, asiantuntijoita, opiskelijoita sekä päihteiden käyttäjiä että heidän omaisiaan. Sivuston vastaava päätoimittaja on Teuvo Peltoniemi, hänellä on tuotantotiimissään asiantuntijoiden suuri joukko. (Peltoniemi 2006). Tutkija perehtyi myös erilaisiin toiminnallisiin päihdevalistus menetelmiin. Päihteistä kertovan faktatiedon lisäksi kansioon haluttiin hyviä, laadukkaita ja ennen kaikkea toimivia tehtäviä ja harjoituksia. Etsittäessä tehtäviä ja harjoituksia päätavoitteena oli, että harjoitusten avulla nuoret saisivat ja joutuisivat itse pohtimaan suhdettaan päihteisiin. Tutkija yhdisteli, lyhenteli ja muokkasi sekä kirjallisuudesta että internetistä löytyneistä eri malleista produktioon sopivat tehtävät ja harjoitukset. Lähdeaineiston merkitseminen kansioon nousi isoksi kysymykseksi. Tutkija ja Eeva-Liisa Koskinen päätyivät ratkaisuun, jossa joka osion perään kootaan lähde- ja linkkilista, josta löytyvät lähteinä käytetty aineisto sekä tutkijan hyväksi havaitsemia internetsivustoja. Lähteet haluttiin merkitä ja tuoda julki mahdollisimman lähellä asiayhteyttä. Yksi suuri ja pitkä lähde- ja linkkilista kansion lopussa voisi vähentää sen käyttöä ja kiinnostusta. 7.3 Aikataulu Hankesuunnitelmaa tehdessään tutkija laati seuraavanlaisen aikataulun: aineiston keruu ja siihen perehtyminen kesä-elokuussa 2005. Perehtymisen jäl-

23 keen suunnitelmana oli, että tutkija paneutuisi kansion jokaiseen osioon erikseen, syyskuussa 2005 tupakkaan ja nuuskaan, lokakuussa 2005 alkoholiin, marraskuussa 2005 huumeisiin ja joulukuussa 2005 imppaukseen ja sekakäyttöön. Tavoitteena oli saada jokaiseen osioon valmiiksi faktatiedot ja toiminnalliset tehtävät. Tammikuussa 2006 kansio olisi valmis testattavaksi käytännössä. Testauksen jälkeen helmikuussa 2006 tutkijalla olisi mahdollisuus tehdä muutoksia materiaaliin, mikäli testauksessa olisi siihen ilmennyt tarvetta. Loppu kevät 2006 oli varattu produktioon liittyvän raportin tekoon. Valmis työ oli tarkoitus jättää huhtikuussa 2006. Aikataulu toteutui pääosin suunnitelmien mukaan vuoden 2005 loppuun asti. Fakta osuudet valmistuivat ajallaan, toiminnallisissa osioissa oli joitain puutteita. Tutkija ei pystynyt aikatauluttamaan omaa koulunkäyntiään, työtehtäviään, produktion tekoa ja perhe-elämäänsä, niin että olisi suoriutunut niistä kaikista kunnialla. Keväällä 2006 tutkija teki yhdessä ohjaajien kanssa uuden suunnitelman produktion loppuun saattamisesta. Kevään ja kesän 2006 aikana tutkija valmistaisi kansion valmiiksi ja aloittaisi produktiosta kirjoitettavan raportin tekemistä. 7.4 Sisältö Tutkija ja Eeva-Liisa Koskinen päättivät että tämä päihdevalistusmateriaali toteutetaan sekä kirjallisena (kansio) että sähköisenä versiona (cd-rom). Materiaali on jaettu neljään osioon, tupakka ja nuuska, alkoholi, huumeet sekä muut päihteet. Tämän lisäksi materiaali sisältäisi tiiviin paketin opettamisesta, ensiapuohjeet sekä luettelon erilaisista leikeistä, joita tukioppilaat voisivat tarpeidensa mukaan käyttää. Kouluilla on mahdollisuus tilata tukioppilaskouluttaja perehdyttämään tukioppilaat materiaaliin. Koulutuksen jälkeen tukioppilailla on valmius pitää kymmenen tunnin koulutus päihteistä seitsemäsluokkalaisille. Tuntijako on suunniteltu osioiden mukaan seuraavasti tupakka ja nuuska kaksi oppituntia, alkoholi kaksi oppituntia, huumeet neljä oppituntia sekä imppaus ja lääkkeet kaksi oppituntia.

24 Tutkija tiedostaa että vain harvassa koulussa on mahdollisuus kymmenen oppitunnin mittaiseen päihdevalistukseen. Kansion ohjeissa tutkija kertoo myös vaihtoehtoisista toteuttamistavoista. Kansion sisältö on suunniteltu sellaiseksi, että sieltä voi poimia tehtäviä sopiviin tilanteisiin. Päihdevalitusmateriaali on tarkoitettu nuorten käyttöön, joten oli tärkeätä saada kansioon sellainen ulkoasu joka houkuttelisi nuoria tutustumaan siihen ja käyttämään kansiota. Materiaalia elävöitettiin aiheeseen sopivilla valokuvilla, joita löytyi projektiin osallistuneiden henkilöiden valokuva-arkistoista. Tämän lisäksi tutkija lavasti ja kuvasi muutamia tilanteita kansiota varten. Painettu versio kansiosta saavat käyttöönsä tutkijan lisäksi, Eeva-Liisa Koskinen, tukioppilaskouluttaja, MLL:n keskustoimiston tukioppilastoiminnasta vastaava työntekijä sekä Diakonia Ammattikorkeakoulu Länsi, Porin toimipaikka. Sähköinen versio postitetaan kaikkiin Satakuntalaisiin yläkouluihin. Näin produktiosta aiheutuneet kustannukset saadaan pysymään mahdollisimman alhaisina, koska rahallista hyötyä projektista ei MLL:n Satakunnan piirille ole. 7.5 Nimi Tutkija yhdessä Eeva-Liisa Koskisen kanssa mietti useaan otteeseen päihdevalistusmateriaalille sopivaa nimeä. Vertaistoiminnan avulla toteutettavaa toiminnallista ehkäisevää päihdetyötä, ei nimenä ole kovinkaan houkutteleva, varsinkin kun kyse on nuorille suunnatusta materiaalista. Lopulta Eeva-Liisan ehdotti nimeksi totuus VAI Teko?. Nimi tuntui molemmista heti mahdolliselta vaihtoehdolta. Pohdinnan ja perustelujen löytymisen jälkeen materiaalin nimeksi varmistui Totuus VAI Teko? vertaistoiminnan avulla toteuttavaa toiminnallista ehkäisevää päihdetyötä. Totuus VAI teko? on vanha perinteinen leikki, jonka varmasti suurin osa nuorista tuntee. Nimi saattaa hieman vaihdella, mutta periaate on kaikkialla sama. Leikkijät kukin vuorollaan valitsevat totuuden ja teon välillä. Totuus tarkoittaa rehellistä vastausta toisten esittämään kysymykseen, teon valinta tarkoittaa

25 muiden määräämän tehtävän suorittamista. Totuus VAI Teko? kansion materiaalissa sekä monessa muussa tehtävässä päihdetyössä on kyse tietyllä tavalla samasta asiasta, annettaan leikkijälle eli nuorelle mahdollisuus valita totuuden ja teon välillä. Totuus tarkoittaa totuudenmukaista tietoa päihteistä ja niiden vaaroista. Teko tarkoittaa nuoren päihdekokeiluja ja päihteidenkäyttöä. Sana vai kirjoitetaan isolla, koska sen tarkoitus on viestittää nuoren mahdollisuutta valita totuuden ja teon välillä. Kansiosta löytyvien toiminnallisten tehtävien yksi tarkoitus on vahvistaa nuoren itsetuntoa ja minäkuvaa. Kun nuori omiin tietoihinsa pohjautuen saa tehdä valintansa, hän sitoutuu valintoihinsa ja toimii sen mukaan. 7.6 Materiaalin testaus Alkuperäinen suunnitelma oli testata kansiota käytännössä ja tehdä tarvittavia muutoksia. Testaaminen ei tässä yhteydessä toteutunut suunnitellusti. Tutkija on kuitenkin sitoutunut testaamaan ja muutoinkin saattamaan projektin päätökseen myöhemmin. Noormarkun yhteiskoulun tukioppilasohjaajan kanssa tutkija etsii ajankohtaa jolloin testaaminen voitaisiin suorittaa, ja testaamisen jälkeen tutkija tekee tarvittavat muutokset ja luovuttaa materiaalin Mannerheimin Lastensuojeluliiton Satakunnan piirin nuorisotyön käyttöön. 8. JOHTOPÄÄTÖKSET Totuus VAI Teko? -päihdevalistus kansiota ei tutkija ole tässä yhteydessä käytännössä testannut. Tutkijan on tämän vuoksi vaikeaa raportoida sellaisia johtopäätöksiä produktiosta, jotka nousevat esiin sen myötä kun kansiota Satakuntalaisissa yläkouluissa käytetään ja kansion toimivuudesta saadaan palautetta. Tutkija joutuu tyytymään tässä kohdassa omien mielipiteidensä ja johtopäätöstensä esittelyyn. Tutkija tiedostaa asian aiheuttamat ongelmat raportoinnin tieteellisyyden ja luotettavuuden kannalta. Tutkija pitää työelämän

26 ohjaajan Eeva-Liisa Koskisen kanssa käymiään keskusteluja produktion eri vaiheista kuitenkin riittävänä pohjana sille, että tutkija voi raportin opinnäytetyönä tehdystä produktiosta luovuttaa. Produktion alkuperäinen idea, toiminnallisesta päihdevalistuksesta vertaistoiminnan avulla, on tutkijan kokemuksen mukaan onnistuttu säilyttämään läpi koko prosessin. Alkuperäinen idea on sisältänyt kaiken oleellisen produktiosta. Näin ei tutkijan kokemuksen mukaan aina ole, vaan tutkija(t) saattavat joutua muuttamaan ja uudelleen etsimään näkökulmaansa valittuun aiheeseen. Tämä saattaa hidastaa ja vaikeuttaa opinnäytetyöprosessia. Tutkijan perehtyessä produktioon liittyvään kirjallisuuteen ja tutkimuksiin vahvistui tutkijalle käsitys siitä, että vertaistoiminnalla olisi mahdollisuuksia ehkäisevässä päihdetyössä. Erityisesti Christina Salmivallin kirjat ja tutkimukset vahvistivat tutkija käsitystä asiasta. Kaverit vaikuttavat nuorten hyvinvointiin ja sosiaaliseen kehitykseen enemmän kuin uskommekaan. Vertaistoiminnan avulla pystytään välittämään ja opettamaan suuri määrä sellaisia asioita, joiden opettaminen perinteisillä menetelmillä on huomattavan vaikeaa. Vertaistoiminnassa omaksutaan erilaisia arvoja ja asenteita. Vertaistoimintaa tapahtuu nuorten keskuudessa koko ajan. Kaikki toiminta ei kuitenkaan ole positiivisesti suuntautunutta. Miksi ei siis edes yhdelle vertaistoimijaryhmälle annettaisi selkeää tavoitetta, tutkija pohti. Toki tutkija tiedostaa että produktion vertaistoimijaryhmä on poikkeuksellinen, koska heillä on jo ennestään tiettyjä tavoitteita toiminnalleen. Tutkijan mielestä toinen samankaltainen vertaistoimijaryhmä on seurakuntien nuorisotyössä mukana olevat isoset. Tutkijan mielestä myös isostoiminnassa seurakunnat voisivat hyödyntää Totuus VAI Teko?-kansion sisältämää materiaalia. Tutkijan mielestä sekä tukioppilastoiminnassa että seurakuntien isostoiminnassa on myös tämän produktion kannalta samankaltaisia ongelmia. Miten tukioppilaat ja isoset toimivat vapaa-ajallaan? Tutkija tietää omasta kokemuksestaan, että vapaa-ajan toiminta näillä kahdella ryhmällä ei aina vastaa sitä mallia tai mielikuvaa, joka nimestä tukioppilas tai isonen syntyy. Tukioppilaat ja isoset

27 ovat myös nuoria, jotka kokeilevat rajojaan moneen suuntaan. Viekö sitten muutaman tukioppilaan tai isosen railakkaat perjantai-illat pohjan koko toiminnalta pois? Onko esimerkiksi Totuus VAI Teko?-kansion materiaali siinä tapauksessa turhaa? Tutkijan mielestä ei. Tutkijan käsityksen mukaan ketään ei voi pakottaa tiettyyn muottiin. Kouluissa on erilaisia tapoja valita tukioppilaat, sama pätee seurakuntien isosiin. Toiminnalle asetettujen sääntöjen noudattamista ei kuitenkaan pystytä aukottomasti valvomaan. Tukioppilailta voidaan tutkijan näkemyksen mukaan vaatia tupakoimattomuutta kouluaikana. Vapaa-aikaa tuo vaatimus ei tutkijan mielestä koske, sillä vapaa-ajallaan nuoret ovat ensisijaisesti paljon muuta kuin tukioppilaita. Tutkija uskoo asian olevan samoin myös isosten kohdalla. Vertaistoiminnassa ja sen avulla nuoret kuitenkin luovat sitä pohjaa, joka heidän elämässään tulevaisuudessa vaikuttaa. Siitä minkälainen päihdevalistus olisi laadukasta, hyvää ja tehokasta on tutkijan kokemuksen mukaan lähes yhtä monta vastausta kuin on tutkimustakin. Nyt niin sanotusta vanhanaikaisesta päihdevalistuksesta ollaan luopumassa. Muutamia vuosia sitten hyvinkin suuressa suosiossa ollut entisten päihteidenkäyttäjien kiertäminen kouluissa on hiipumassa, siihen kohdistuneen kritiikin vuoksi. Järjestetään päihdeputkia, huumebussi kiertää kouluja, erilaisia tapoja on monia. Miksi tutkija sitten päätyi toiminnalliseen päihdevalistukseen? Syy on lopulta hyvinkin henkilökohtainen. Tutkija ja työnohjaaja Eeva-Liisa Koskinen ovat molemmat hyvin käytännönläheisiä ihmisiä. Heille molemmille toiminta on sisällön lisäksi tärkeää. Heistä olisi tuntunut kovin vieraalta ajatukselta ryhtyä toteuttamaan projektia, joka ei olisi vastannut heidän omia kiinnostuksen kohteitaan. Lisäksi sekä tutkijalla että Eeva-Liisa Koskisella on paljon myönteisiä kokemuksia toiminnan avulla tapahtuvasta oppimisesta. Toiminnallisuudessa on tutkijan mukaan erityisesti se hyvä puoli, että ihminen yleensä pohtii toimintaansa ja sen seurauksia. Pohdinnan ajoitus tosin vaihtelee, yksi pohtii ja suunnittelee etukäteen, toinen toiminnan kuluessa ja kolmas vasta toiminnan loputtua. Harvinaista kuitenkin taitaa olla se, toiminta joka ei ole niin sanottua arkirutiinia, ei herättäisi minkäänlaisia ajatuksia. Projektin aikana tutkijalle tuli mieleen moniakin parannusehdotuksia ja jatkotutkimusaiheita. Mikäli tutkija olisi ajatuksiaan ja ideoitaan ryhtynyt muokkaamaan

28 valmiimpaan muotoon, produktiota tuskin koskaan saataisiin päätökseen. Tutkija pitää mielenkiintoisimpina jatkotutkimus ehdotuksena, ajatusta kokonaisvaltaisemmasta ehkäisevästä päihdetyöstä kouluissa. Tutkija huomasi työharjoittelussaan yläkoulussa opettajien kahvipöytäkeskusteluissa, että päihdekasvatus oli selkeästi määritelty terveyskasvatukseen ja biologiaan kuuluvaksi osaalueeksi. Tutkija pohtikin miten ehkäisevän päihdetyön saisi itsestään selväksi osaksi myös muissa aineissa. Sekä sitä miten vertaistoimintaa voitaisiin käyttää tässä hyväksi. Tutkijan toinen jatkotutkimus ehdotus on tutkimus aiheesta Totuus VAI Teko? materiaalin toimivuudesta ja tuloksellisuudesta käytännössä. Tutkija mielestä tutkimus voisi olla joko kvalitatiivinen tai kvantitatiivinen. Molemmilla tutkimus tavoilla saataisiin varmasti arvokasta ja hyödyllistä tietoa sekä vertaistoiminnan vaikutuksesta ehkäisevässä päihdetyössä että toiminnallisuuden merkityksestä päihdetyössä. Kolmantena jatkotutkimus aiheena tutkija ehdottaa, tämän produktion kaltaista yhteistyötä seurakunnan nuorisotyön kanssa. Tutkija on keskustellessaan seurakuntien nuoriso- ja erityisnuorisotyöntekijöiden kanssa huomannut, että he kaipaisivat lisää toimintatapoja esimerkiksi rippileireillä tapahtuvaan päihdetyöhön. Tämän hetkiset rippikoulukirjat esimerkiksi käsittelevät päihteitä yhden oppitunnin verran, mikä työntekijöiden kokemuksen mukaan useimmille rippikoulunuorille on liian vähän. Tämän tutkimusaiheen uskoisin olevan erityisen paljon mielenkiintoa ja kiinnostusta herättävä. 9. POHDINTA Tutkijalle tämä produktio on ollut erittäin opettavainen kokonaisuus. Tutkija kokee antaneensa itsestään paljon produktioon. Produktion aihe tuli mutkien kautta tutkijaa todella lähelle, ehkä jopa liiankin lähelle. Se vaikeutti objektiivista ja neutraalia suhtautumista asioihin, sekä viivästytti ja pitkitti raportin kirjoitta-