Mikä on tärkeää huumeidenvastaisessa työssä? Huumehoidon nopeat käänteet Slovakiassa Mitä mieltä alkoholin osto- ja anniskeluikärajoissa? Miten lääkärit ajattelevat? päihdealan erikoislehti 5/2007 SEKSITYÖ JA ALKOHOLI tiimi 3 4/2007
sisältö 5/2007 3 4 8 10 14 18 19 20 21 22 23 26 27 28 29 30 Mihin katosivat lapsijuopot? Heikki Bothas Seksityö ja alkoholinkäyttö liittyvät helposti yhteen Merle Hani & Maire Henno Suomalaiset kannattavat laajan rintaman huumeidenvastaista työtä Matti Piispa, Satu Helakorpi & Piia Jallinoja Slovakialainen huumehoitojärjestelmä muutosten paineessa Mia-Veera Koivisto Päihdepalveluissa ihan homona? Hilkka Lydén Velkaa Jukka Heinonen Aika kulkee, vanhukset väistyvät Pertti Hemánus Mitä mieltä ikärajoissa? Salme Ahlström Syöpäjärjestöt kampanjoivat tupakointia vastaan pinkillä ruumisarkulla Enemmän kuin klik Kenen sana painaa? (keskustelua) Auli Saukkonen Palkittu romaani 1900-luvun Helsingistä (kirja-arvio) Ingalill Österberg Moniääninen dialogi (kirja-arvio) Sisko Salo-Chydenius Miten lääkärit ajattelevat? (kirja-arvio) Mikko Hulkkonen Luettavaa Uutisia Päihdealan erikoislehti Ilmestyy kuutena numerona Perustettu 1965 JULKAISIJA A-klinikkasäätiö TOIMITUS päätoimittaja Teuvo Peltoniemi toimitussihteeri Auli Saukkonen ulkoasu Kaija Savola TILAUKSET A-klinikkasäätiö Paasivuorenkatu 2 A, 00530 Helsinki puhelin (09) 6220 290, telefax (09) 175 276 www.a-klinikka.fi/tiimi/tilaus.html tilaukset@a-klinikka.fi Vuosikerta 25 euroa TOIMITUSNEUVOSTO tutkimusprofessori Marja Holmila toimittaja Ulla Järvi sosiaalineuvos Marja-Leena Nousiainen johtaja Katriina Pajupuro päätoimittaja Teuvo Peltoniemi toimittaja Timo Pihlajaniemi johtajapsykiatri Kari Pylkkänen (pj.) johtaja Matti Rohunen neuvotteleva virkamies Tapani Sarvanti erikoistutkija Tuukka Tammi kouluttaja Mailis Taskinen kehittämispäällikkö Leena Warsell A-KLINIKKASÄÄTIÖ toimitusjohtaja Lasse Murto johtava ylilääkäri Pekka Heinälä viestintäjohtaja Teuvo Peltoniemi talousjohtaja Kari Pätynen henkilöstön kehittämispäällikkö Tuula Annala ma. tiedotuspäällikkö Heikki Bothas kehittämispäällikkö Ari Saarto Hallitus tutkimusprofessori Salme Ahlström sosiaalijohtaja Marja-Liisa Grönvall ylijohtaja Matti Heikkilä YTM Aulikki Kananoja (pj.) varatuomari Jyrki Kivistö kehittämispäällikkö Ritva Kuikka sosiaalitoimenjohtaja Maija Kyttä sosiaalijohtaja Sakari Laari päihdetyön päällikkö Helena Levonen sosiaaliterapeutti Lasse Lehmusoksa (työntekijöiden edustaja) Tiimissä julkaistut kirjoitukset edustavat kirjoittajiensa, eivät välttämättä A-klinikkasäätiön kantaa. Tiimin kirjoitukset julkaistaan myös lehden internet-versiossa (www.a-klinikka.fi/tiimi) PAINOPAIKKA Forssan Kirjapaino Oy, Forssa ISSN 0358-6936 (painettu lehti) ISSN 1458-6800 (verkkolehti) Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti KANNEN KUVA: Harri Tahvanainen/GORILLA 2
Mihin katosivat lapsijuopot? Heikki Bothas heikki.bothas@a-klinikka.fi P Ä Ä K I R J O I T U S Vuosituhannen vaihteessa lehtien pääkirjoituksissa oltiin huolissaan lapsijuopoista ja toivottiin alkoholin veronalennuksia. Maailma on muuttunut: lapsijuopot ovat unohtuneet kirjoituksista ja nyt toivotaan veronkorotuksia. Lapsijuoppojen unohtumiselle on olemassa hyvä selitys. Raittiiden 16-vuotiaiden nuorten määrä ei ole ollut näin korkealla kahteenkymmeneen vuoteen ja vähintään kerran kuukaudessa itsensä humalaan juovien osuus on laskenut selvästi. Selvin muutos näkyy 14-vuotiaiden poikien juomisessa: raittiiden määrä on kasvanut muutamassa vuodessa 40 prosentista 60: een. Yleensä nuorten alkoholinkulutus on seurannut aikuisväestön trendejä, mutta nyt suunta näyttää olevan täysin päinvastainen. Tuoreessa Alkoholi ja nuoret -kirjassa tutkija Jaana Lähteenmaa etsii ansiokkaasti vastauksia tähän yllättävään tilanteeseen. Lähteenmaa nostaa esiin useita erityisesti nuorisokulttuurien sisältä nousevia syitä. Aikuisten juomista säätelevät tunnetusti lähinnä hinta ja saatavuus, joten miksei sama pätisi myös nuoriin? Hinnan lasku on ollut sama sekä aikuisille että nuorille, joten voisiko kyse olla kontrollin lisääntymisestä? Samasta kirjasta löytyvä Thomas Karlssonin, Kirsimarja Raitasalon ja Marja Holmilan artikkeli kuitenkin paljastaa, että alkoholin hankkiminen on nuorille helppoa. Yhteiskunnan kontrolli ei siis toimi, mutta ehkäpä pitkään perään kuulutettu vanhemmuus on vihdoinkin löytynyt. Todennäköisesti yhä harvemmat vanhemmat kuvittelevat, että järkevä alkoholikasvatus tarkoittaa viikonloppusiiderien ja -kaljojen ostamista lapsille tai että lapsi viiniä maistelemalla oppii eurooppalaisen juomatavan. Ylipäänsä usko liberaalin alkoholipolitiikan siunauksellisuuteen on vähentynyt. Juuri kukaan ei enää kehtaa väittää, että kyllä suomalainen osaa juoda fiksusti, kunhan häntä ei vaan holhota. Ilmiöille voi löytyä yllättäviäkin syitä. Professori Jussi Huttunen pitää hyvin mahdollisena, että kännykät ovat modernien masennuslääkkeiden ja kansallisen itsemurhaprojektin ohella yksi merkittävimmistä syistä Suomen laskeneisiin itsemurhalukuihin. Kännykkä tuo turvaa ja sen kautta voi saada tukea; apua voi hakea yön pimeinä tunteina vaikka tekstiviestein. Kännyköiden aikakaudella ihmiset ovat aina ja kaikkialla tavoitettavissa myös nuoret. Jos vanhemmuus on tosiaankin löytynyt, niin uudet teknologiat mahdollistavat nuorten kontrolloinnin aiempaa helpommin. Ehkäpä nuoria ei ole raitistanut valistus vaan Nokia. Valistuksen vaikutusta pidetään yleensä varsin vähäisenä, mutta on syytä pitää mielessä, että ehkäisevä päihdetyö on tänä päivänä entistä ammattimaisempaa. Koulujen oma rooli on vahvistunut ja kentällä toimivat valistustyöntekijät ymmärtävät alkoholin aseman ykkösongelmana. Huumeisiin keskittynyt pelotteluvalistus on siirtymässä historiaan. Yksi Lähteenmaan esittämistä selitysmalleista nojaa siihen, että nuorilla on yhä enemmän muuta tekemistä kuin juominen. Netissä roikkuvilla ei ole aikaa juoda. Internetin merkitys ehkäisevässä päihdetyössä ei uskoakseni perustu erityisesti sen ajankäyttöä uudelleenmuovaavaan rooliin tai edes hienoihin suomalaisiin verkkopalveluihin. Kyse on ennemminkin sosiaalisen todellisuuden muuttumisesta. Tietoverkkojen luomat mahdollisuudet korvaavat ainakin osittain alkoholin perinteisiä funktioita: tämän päivän nuorille on esimerkiksi mahdollista ottaa verkon välityksellä kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen selvin päin. Se ei ole ihan pikku juttu. Vai olisiko syy sittenkin löydettävissä nuorisokulttuurin sisältä? Ehkäpä juominen ja kännissä örveltäminen ei yksinkertaisesti ole nyt trendikästä: mäyräkoirien ulkoiluttaminen on so last season. VTM Heikki Bothas on A-klinikkasäätiön tiedotuspäällikkö. 3
Seksityö & Kaija Savola 4
MERLE HANI x merle.hani@pro-tukipiste.fi MAIRE HENNO x maire.henno@pro-tukipiste.fi alkoholinkäyttö liittyvät helposti yhteen Seksityöllä näyttää olevan yhteys alkoholinkäyttöön, kertoo venäjänkielisten prostituoitujen naisten keskuudessa tehty selvitys. Valtaosalla haastatelluista suurkulutuksen raja ylittyi. Alkoholia käytetään mm. helpottamaan keskustelua asiakkaan kanssa, rentoutumiseen ja nukahtamisvaikeuksien ja masennuksen hoitoon. Prostituutio herättää vahvoja mielipiteitä ja ilmiöön liittyy voimakkaita ennakkoluuloja. Julkisesta mielenkiinnosta huolimatta prostituutiosta on vain vähän luotettavaa, systematisoitua tai kunnolla tutkittua tietoa ja kirjallisuutta. Yhteiskunnallinen keskustelu prostituutiosta nojaa vain harvoin kunnolliseen tietämykseen prostituutiosta, sen tilasta ja siihen liittyvistä ongelmista. Tutkija Anna Kontulan arvion mukaan Suomessa työskenteli 2004 2005 noin 8 000 prostituoitua, joista puolet oli ulkomaalaisia ja enemmistö osaaikaisia. Prostituutio on jatkuvasti muuttuvaa niin koostumukseltaan, keskittymiseltään kuin määrällisesti. Lukuihin pitää suhtautua skeptisesti, koska käytännössä kukaan ei pysty arvioimaan prostituoitujen tarkkaa määrää. Monesti luodaan esimerkiksi median välityksellä kuva, että päihteet ja prostituutio liittyvät toisiinsa. Päihteidenkäytön näkökulmasta prostituutiota on tutkittu vähän. Lähdimme selvittämään Diakoniaammattikorkeakoululle valmistuvassa opinnäytetyössämme venäjänkielisten prostituoitujen asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa ja erityisesti prostituutioon liittyvää päihteidenkäyttöä. Selvityksemme toteutui yhteistyössä Pro-tukipisteen ja A-klinikkasäätiön kumppanuusprojektin Aura-Aypan kanssa. Pro-tukipiste tarjoaa Suomessa seksityöntekijöille sosiaali- ja terveyspalveluita. Pro-tukipisteessä Aura-Aypa -projektin kohderyhmänä olivat venäjänkieliset prostituutiossa mukana olevat ihmiset, joilla oli ongelmia päihteidenkäytössä tai jotka pelkäsivät sen muuttuvan ongelmalliseksi. A-klinikkasäätiö taas kohdensi projektityön venäjänkielisiin huumeita käyttäviin ihmisiin. Käytimme opinnäytetyössämme aineistona muistiinpanoja omasta asiakastyöstämme, kenttätyöraportteja ja Aura-Aypa -projektin työntekijöiden keräämää puolistrukturoitua teemahaastatteluaineistoa, joka sisälsi mm. Audit-testin. Tutkimus toteutui kvantitatiivisella ja kvalitatiivisella tutkimusotteella. Haastattelut tehtiin venäjän kielellä, sekä haastattelija että haastateltava puhuivat äidinkielenään venäjää. Haastateltavia oli yhteensä 30, ja he olivat kaikki Pro-tukipisteen palveluita käyttäviä naisia. Ikäjakauma oli laaja: nuorin haastateltu oli 25-vuotias 5
Päihteiden liikakäytöstä ja prostituutiosta tulee helposti toisiaan ruokkiva kehä. ja vanhin 56-vuotias. Valtaosa heistä oli Suomessa vierailevia, osa Venäjältä ja osa Virosta. Vain kolmasosa asui vakituisesti Suomessa. Alkoholi kuuluu toimintakulttuuriin Suomessa toimivat venäjänkieliset prostituoidut naiset käyttivät pääpäihteenään alkoholia. Yli puolella haastatelluista alkoholinkäytön riskit ylittivät WHO:n luokituksen mukaan riskikäytön rajan. Haastatelluista kolmasosalla oli ollut aikaisempia huumausaineiden kokeiluja ja yhdellä aikaisempaa säännöllistä käyttöä. Tutkimus osoitti, että seksityöllä oli yhteys alkoholinkäyttöön. Valtaosa prostituoiduista (22/30) käytti alkoholia seksityön yhteydessä, heidän Audit-pisteidensä keskiarvo oli 12,5 pistettä. Suurimman ryhmän (12/30) muodostivat työskentelyn aikana alkoholia käyttävät. Heidän Audit-testin pistemääränsä keskiarvo oli 7,8. WHO:n luokituksen mukaan alkoholinkäytön riskiraja ylittyi heistä puolella. Työskentelyn aikana tapahtuva alkoholinkäyttö oli yleisintä ravintolaprostituutiossa. Juon vain, kun olen töissä ja kun asiakas tarjoaa ravintolassa. On helpompi keskustella. Juon asiakkaan kanssa iltaisin ravintolassa. Käytän alkoholia työskentelyn aikana. Jotkut (3/30) käyttivät alkoholia töiden aikana ja myös töiden jälkeen. Heidän Audit-testinsä pistemäärän keskiarvo oli 24,6. Töiden jälkeen alkoholinkäyttö liittyi nukahtamisen vaikeuteen. Tämä oli kaikkein riskialttein ryhmä. Aineisto on kuitenkin liian pieni yleistysten tekemiseen. Ainakin viimeiset viisi vuotta join konjakkia joka päivä, että voisin sulkea ajatukset pois, nollata ajatukset, muuten en pysty nukahtamaan. Otan töiden jälkeen harvoin, kun en voi nukahtaa. Aineistosta nousi esille ryhmä (5/30), johon kuuluvat käyttivät alkoholia vain töiden jälkeen. Heidän Audit-testinsä pistemäärä oli keskimäärin 15,6. Alkoholinkäytön riskiraja ylittyi kaikilla. Alkoholinkäyttö töiden jälkeen oli yleisempää kadulla toimivilla. Alkoholia töiden jälkeen käytettiin, kun nukahtaminen ei onnistu ja koska työ masentaa. Käytän alkoholia töiden jälkeen, koska työ aiheuttaa depressiota. Vapaa-aikana en käytä Suomessa alkoholia, vapaa-aika Valtaosa prostituoiduista käytti alkoholia seksityön yhteydessä. on varattu itselleni. Hoidan terveyttäni, mielenterveyttäni, harrastan liikuntaa, käyn teatterissa ja elokuvissa Saatan juoda, kun on ollut hankala asiakas. Jos asiakas on lähtenyt tyytymättömänä, vaikka olen tehnyt kaikkeni, silloin haluan juoda. Toisaalta oli myös niitä (8/30), jotka eivät käyttäneet alkoholia lainkaan seksityön yhteydessä. Myös seksityön uran pituudella oli vaikutusta alkoholinkäyttöön. Haastatellut olivat toimineet prostituutiossa 1 11 vuotta. Pitempään (yli 7 vuotta) seksityössä mukana olleet käyttivät runsaammin alkoholia kuin lyhyemmän ajan seksityötä tehneet. Mikä vaikuttaa alkoholinkäyttöön? Alkoholinkäyttöön vaikuttivat prostituoitujen asiakkaat ja ympäristö. Asiakkaiden hankkiminen ravintoloista voi johtaa helposti päivittäiseen alkoholinkulutukseen. Joillakin juominen liittyy asiakaskontaktien luomiseen. Alkoholia käytettiin asiakkaiden tarjoamana, asiakkaiden seurassa seksityössä tai vaikean asiakaskontaktin jälkeen. Käytän alkoholia työskentelyn aikana, kun asiakas tarjoaa, itse itselleni en osta ikinä. Kotimaassani juon juhlapyhinä, Suomessa en juo vapaa-aikana. Juon alkoholia, kun asiakas tarjoaa tai kun haluan paremman, pirteämmän olon. Juon alkoholia sen verran kun asiakkaat tarjoavat. Juon työskentelyn aikana viskiä 4 5 annosta. Vapaa-aikanani Suomessa en käytä alkoholia. Kotimaassani juon lomalla, mökillä, juhlapyhinä, jos haluan voin juoda yksin tai jonkun seurassa. Myös ravintolaympäristö vaikutti suosivan alkoholinkäyttöä. Kun menen ravintolaan, tunnen että haluan juoda. Kun juon asiakkaan seurassa lasillisen, tunnen että tarvitsen sitä. Tultuani ravintolaan minulla on refleksi, pakkomielle. Aikaisemmin ei ollut sellaista tunnetta. Pyydän itse asiakkailta juotavaa. Viimeiset viisi vuotta, kun työskentelin jatkuvasti ravintolassa oli viettely juomiseen, kun asiakkaat tarjoavat alkoholia. Viime aikoina ostan myös omalla rahalla. Olen vaihtanut ravintolasta kadulle, missä on vähemmän viettelyä juomiselle. Alkoholin koettiin lievittävän psyykkisiä oireita. Sitä käytettiin myös arjesta irrottautumiseen ja kanssakäymiseen vapaa-ajalla. Monesti alkoholia
Kaija Savola käytettiin seksityön jälkeen rentoutumistarkoituksessa epämiellyttävien ajatusten ja kokemusten poistamiseksi. Juon kotimaassani erittäin paljon! Irrottelen. Poistan työn aiheuttamaa stressiä. Vapaa-aikana Suomessa en juo. Ainakin viimeiset viisi vuotta juon konjakkia joka päivä, että voisin sulkea ajatukset pois, nollata ajatukset, muuten en pysty nukahtamaan. Juon, kun on stressi enkä pysty nukahtamaan, joskus tulee juotua enemmänkin. Merja-Maaria Turunen kuvaa, kuinka päihteiden liikakäytöstä ja prostituutiosta tulee helposti toisiaan ruokkiva kehä. Prostituutiolla hankitaan rahaa päihteisiin ja päihteiden avulla kestetään prostituution arkipäivä. Monien päihdeongelmaisten prostituoitujen kohdalla on vaikea sanoa, onko päihteidenkäyttö prostituution syy vai seuraus. Alkoholinkäyttö muulloin kuin seksityössä liittyi yleensä vapaa-ajan viettoon kotimaassa. Juominen liittyi sosiaalisiin tilanteisiin, kuten merkkipäivien juhlimiseen, kyläilyyn sekä muuhun ajanviettoon ystävien kanssa. Irtautuminen arjesta ja juhlatunnelman saavuttaminen olivat alkoholinkäytön tavallisia syitä. Tällaisia kuvauksia oli runsaasti. Kun tapaamme ystävättären kanssa, kerran viikossa juon pari lasillista. Voin juoda gintonicia tölkin. Yleensä lauantaisin käymme bailaamassa, silloin juodaan, jos menemme bailaamaan sunnuntaisin, juomme sunnuntaisin, kuitenkin vaan kerran viikossa. Kun käyn vanhempieni luona, otan aina pienen paukun. Siihen ei ole riippuvuutta. Voin ottaa vanhempiani seurassa. Illallisella. Venäjällä on perinne, illallisella täytyy ottaa. Juon harvoin, ehkä kerran viikossa, vapaapäivänä ja silloin kun on joku juhla. Haastatelluista noin puolet (14/30) oli ollut jossain elämänvaiheessa huolissaan päihteidenkäytöstään. Huolestuneisuus ei ollut yhteydessä Audit-testeissä saatuihin pisteisiin. Vaikka vastaaja oli saanut testissä korkeat pisteet, hän ei välttämättä ollut huolestunut päihteidenkäytöstään. Toisaalta matalat pisteet saanut vastaaja saattoi olla huolissaan juomisestaan. Tutkimus tuotti myös prostituoitujen päihdehoitoa koskevia toivomuksia. Eniten mainittuja päihdehoitotoivomuksia olivat lääke- tai sairaalahoito, psykologinen ammattiapu ja vaihtoehtohoidot. Opinnäytteemme osoitti, että matalan kynnyksen päihdetyölle on tarvetta Pro-tukipisteen toiminnassa. LÄHTEET: Europan Network for HIV/STD Prevention in Prostitution. 1998. Hustling for Health. Developing Services for Sex Workers in Europe. EUROPAP/TAMPEP. Anna Kontula: Prostituutio Suomessa. Sexpo-säätiö 2005. Osmo Kontula & Jukka Virtanen: Esipuhe. Teoksessa Anna Kontula: Prostituutio Suomessa. Sexpo-säätiö 2005. Merja-Maaria Turunen (toim.): Kun kaikki on kaupan Prostituution asiantuntijatyöryhmän raportti. Gummerus 1996. Merle Hani työskentelee sosiaalityöntekijänä ja Maire Henno terveydenhoitajana Pro-tukipisteessä. 7
Mielipiteet huumeiden väärinkäytön vastaisesta toiminnasta, vastaajien prosenttiosuudet vuonna 2006. NAISET MIEHET Suomalaiset kannattavat laajan rintaman huumeidenvastaista työtä Suomalaisten mielestä kaikenlainen toiminta on tärkeää huumeidenvastaisessa työssä, on edettävä monella eri rintamalla ja strategialla. Tärkeimpinä keinoina pidetään ennalta ehkäisevää lapsi- ja nuorisotyötä ja valistusta, mutta myös huumeidenkäyttäjien hoito arvostetaan korkealle, erityisesti nuorten naisten keskuudessa. MATTI PIISPA x mpiispa@welho.com SATU HELAKORPI x satu.helakorpi@ktl.fi PIIA JALLINOJA x piia.jallinoja@ktl.fi Kansanterveyslaitoksen uusimmassa keväällä 2006 tehdyssä aikuisväestön terveyskäyttäytymistä kartoittaneessa kyselytutkimuksessa 15 64-vuotiaita vastaajia pyydettiin arvioimaan kahdeksan eri toimintamuodon tärkeyttä huumeiden väärinkäytön vastaisessa toiminnassa. Arvioitavina olivat valistus/informaatio, ennalta ehkäisevä lapsi- ja nuorisotyö, huumeidenkäyttäjien hoito, huumetestit, tullin rajakontrolli, poliisin toiminta, ankarat rangaistukset ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentäminen. Tutkimuksen otos oli 5 000 henkilöä ja vastausprosentiksi tuli 65. Kaikkia kahdeksaa toimintalinjaa pidettiin yleisesti varsin tärkeinä (ks. kuvio). Kärkeen sijoittui ennalta ehkäisevä lapsi- ja nuorisotyö: sen arvioi hyvin tärkeäksi 90 prosenttia vastaajista. Valistusta tai informaatiota piti hyvin tärkeänä neljä vii-
desosaa, tullin rajakontrollia ja poliisin toimintaa kolme neljäsosaa ja huumeidenkäyttäjien hoitoa, huumetestejä ja ankaria rangaistuksia hieman yli puolet vastaajista. Vain yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentämisen kohdalla hyvin tärkeä -arvioiden osuus jäi 40 50 prosenttiin. Arvioiden myönteisyys vielä korostuu, kun otetaan huomioon myös toimintoja melko tärkeinä pitäneet: minkään toimintavaihtoehdon kannatus ei jäänyt alle 80 prosentin ja neljän toimintamuodon lapsi- ja nuorisotyön, valistuksen/informaation, tullin rajakontrollin ja poliisin toiminnan kannatus nousi lähelle sataa prosenttia. Siihen, miksi yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentäminen sai paljon vähemmän hyvin tärkeä -arvioita kuin esimerkiksi lapsi- ja nuorisotyö, on vaikea vastata. Ilmeisesti se koetaan huumeilmiöiden suhteen hieman liian yleiseksi toimintalinjaksi, ja eriarvoisuuden vähentämisen ja huumeidenkäytön välinen yhteys jää epäselväksi. Toisaalta tämä toimintavaihtoehto sai runsaasti melko tärkeä -arvioita, ja ei kovin tärkeä -vastausten osuus jäi 15 prosenttiin eli samalle tasolle kuin ankarien rangaistuksien ja huumetestien merkitystä punnittaessa. Vertailuja Naiset suhtautuivat kaikkiin toimiin lähes poikkeuksetta myönteisemmin kuin miehet. Suurin myönteisyysero oli huumeidenkäyttäjien hoidon ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentämisen merkityksen arvioinnissa. Vain ankarien rangaistuksien kohdalla hyvin tärkeä -arvioiden osuus oli miehillä yhtä suuri kuin naisilla. Eri toimintalinjojen tärkeysjärjestys muodostui kuitenkin miehillä ja naisilla jokseenkin samanlaiseksi, ja neljän kärki oli molemmilla sukupuolilla sama. Naisten miehiä suurempi hoitomyönteisyys korostui nuorissa ikäryhmissä. 15 24-vuotiaista naisista huumeidenkäyttäjien hoitoa piti hyvin tärkeänä 67 prosenttia ja 25 34-vuotiaista naisista 60 prosenttia, kun luvut miesten vastaavissa ikäryhmissä olivat 45 ja 43 prosenttia. Naisten nuorimman ikäryhmän keskuudessa vain ennalta ehkäisevä lapsija nuorisotyö ja valistus/informaatio saivat hyvin tärkeä -arvioita enemmän kuin huumeidenkäyttäjien hoito. Miesten nuorimmat ikäryhmät puolestaan erottuivat ankarien rangaistuksien kannatuksellaan. 15 34-vuotiaista miehistä niitä piti hyvin tärkeänä 54 prosenttia ja samanikäisistä naisista 48 prosenttia. Tämän lisäksi hyvin tärkeä -vastausten osuus oli miehillä korkeampi kuin naisilla vain 15 24-vuotiaiden arvioissa tullin rajakontrollin merkityksestä. Nuorten ja vanhempien ikäryhmien vertailu osoitti, että toiminnat hyvin tärkeäksi arvioineiden osuus oli yleensä pienin 15 24- tai 25 34-vuotiaiden keskuudessa ja kasvoi vanhempiin ikäryhmiin mentäessä. Olennaisempaa on kuitenkin se, että nuorissakin ikäryhmissä toimintavaihtoehtoja tärkeinä pitäneiden osuudet olivat varsin korkeat. Hyvin tärkeä ja melko tärkeä -vastausten yhteenlaskettu osuus oli pienimmilläänkin 73 prosenttia (25 34-vuotiaiden arvioissa huumetestien merkityksestä). Kysymys erilaisten huumeidenvastaisten toimintojen tärkeydestä on esitetty Kansanterveyslaitoksen tutkimuksissa myös vuosina 2001 03. Hyvin tärkeä ja melko tärkeä -vastausten yhteenlaskettu osuus oli silloinkin kaikkien toimintavaihtoehtojen kohdalla vähintään 80 prosenttia ja useimmiten 95 99 prosentin luokkaa. Huumetestien ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentämisen merkityksestä on kysytty vain vuonna 2006. Hyvin tärkeä -vastausten osuus on pysynyt muuttumattomana ennalta ehkäisevän lapsi- ja nuorisotyön (90 %) ja valistuksen/informaation (80 %) arvioinnissa. Ankarien rangaistuksien, tullin rajakontrollin, poliisin toiminnan ja huumehoidon kohdalla se sen sijaan putosi vuonna 2006 hieman periodin 2001 03 tasosta. Selvin tämä muutos oli ankaria rangaistuksia koskevissa mielipiteissä: hyvin tärkeä -arvioiden osuus pienentyi keskimäärin 8 prosenttiyksikköä. Tullin rajakontrollin ja poliisin toiminnan arvostus vähentyi erityisesti nuorissa ikäryhmissä. Tulkintaa Kansanterveyslaitoksen kyselytutkimusten viesti huumeidenvastaisen työn tekijöille on rohkaiseva: kansalaisten mielestä kaikenlainen työ on tärkeää, on edettävä monella eri rintamalla ja strategialla. Kaikkien toimintalinjojen suuri kannatus voi toisaalta kuvastaa myös neuvottomuutta: kun ei oikein tiedetä, millaista toimintaa huumeongelmien torjumiseksi tarvittaisiin, kannatetaan varmuuden vuoksi kaikkia vaihtoehtoja. Vahvimmin Kansanterveyslaitoksen kyselyissä on arvostettu ennalta ehkäisevää lapsi- ja nuorisotyötä ja valistusta/informaatiota. Tämä on huumepoliittisesti mielenkiintoista. Kun on selvitetty kansalaisten mielipiteitä huumeiden laillistamisesta ja niiden käytöstä rankaisemisesta, Suomessa noudatettu kova linja on saanut vankan tuen. Kansanterveyslaitoksen tutkimusten kysymys sen sijaan on nostanut pehmeät menetelmät ensisijaisiksi. Kirjoittajien Kansanterveyslaitoksella tekemä tutkimus Huumekontaktit vähentyneet, huumehuoli ennallaan on luettavissa kokonaisuudessaan Yhteiskuntapolitiikka-lehden numerosta 2/2007.
Päihdetyöntekijöitä Järvenpään sosiaalisairaalasta, A-klinikkasäätiön keskustoimistosta, Alvi ry:stä ja Niemikotisäätiöstä tutustui Slovakian huumetilanteeseen ja huumehoitopalveluihin keväällä 2007. Slovakialainen huumehoitojärjestelmä muutosten paineessa Huumeongelman ja huumehoitojärjestelmän historia on Slovakiassa lyhyt, mutta muutokset ovat olleet nopeita ja suuria. Sosialistisen järjestelmän romahdettua terveydenhuollon palvelut on pyritty turvaamaan yksityisellä vakuutusjärjestelmällä. Tasa-arvoista järjestelmää, joka takaisi hoidot myös päihdepotilaille, ei ole vielä onnistuttu kehittämään. TEKSTI & KUVAT: MIA-VEERA KOIVISTO mia-veera.koivisto@a-klinikka.fi Sosialismin kukistuminen ja rajojen avautuminen Slovakiassa vuonna 1989 toi mukanaan nopean taloudellisen kasvun mutta myös kasvavan huumeongelman. Huumeita salakuljetetaan erityisesti Itävallan rajan yli. Itävallan länsimaisen markkinatalouden ja Slovakian itäisen siirtymätalouden erot aiheuttavat jännitteitä. Rajan yli virtaa pääomaa Slovakiaan ja työvoimaa Itävaltaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon koulutetun työvoiman valuminen rajan yli Itävaltaan vaikuttaa myös huumehoitoihin. Bratislava on Slovakian taloudellinen keskus, jonne myös huumeongelmat ovat keskittyneet. CPLDZ-päihdehoitokeskusten johtaja, professori Lubomir Okruhlica esitteli slovakialaisen huumeongelman ja huumehoitojärjestelmän kehittymistä Bratislavassa vierailleille suomalaisille päihdetyön ammattilaisille. 10
Heroiinin käyttäjiä alkoi ilmaantua terveydenhuoltopalveluihin Bratislavassa vuoden 1992 tienoilla. Huumeongelma nousi päihdepoliittiseksi erityiskysymykseksi alkoholista aiheutuvien ongelmien rinnalle, Okruhlica kertoo. Huumeita salakuljetetaan erityisesti Itävallan rajan yli. Haittojen vähentämistä vuodesta 1997 Aiempi alkoholiorientoitunut päihdepalvelujärjestelmä ei kyennyt vastaamaan lisääntyviin huumeongelmiin. Vuonna 1995 hyväksyttiin Slovakian valtiolliseksi strategiaksi kansallinen toimintaohjelma taistelussa huumeita vastaan. Ohjelmaa suunnittelemaan ja toteuttamaan muodostettiin ministeriötyöryhmä, joka vastaa huumeriippuvuuksista ja huumevalvonnasta. Ministeriön alaisuuteen perustettiin sihteeristö, joka vastaa huumepolitiikan toimeenpanosta ja koordinoinnista. Slovakiaan luotiin vuonna 1993 yksityisiin vakuutusyhtiöihin perustuva sairausvakuutusjärjestelmä. Vuonna 1997 käynnistettiin haittojen vähentämiseen pyrkivä ohjelma, johon sisältyvät metadonikorvaushoito, B-hepatiittirokotukset ja huumeidenkäyttäjien terveysneuvonta. Päihdehoitojärjestelmä koostuu erikoistuneista yksiköistä, yleisistä mielenterveyden palveluista ja yleislääkäreistä. Vuosien 2004 2008 valtiollisen strategian painopisteet ovat huumehaittojen ennaltaehkäisy, huumeongelmaisten hoito ja yhteiskuntaan uudelleen integrointi sekä huumeiden tarjonnan vähentäminen tiukentuneen lainsäädännön ja kontrollin lisäämisen avulla. Viime vuosina uudistuksia on toteutettu terveydenhuollon rahoituksen, eläkeavustusten ja verojärjestelmän alueella. Vuosina 2002 2004 vakuutusyhtiöt saivat tuottaa voittoa. Vasemmistolaisen Smer-puolueen voittaessa vaalit kesäkuussa 2006 vakuutusyhtiöiden tilanne muuttui: kuudesta vakuutusyhtiöstä enää kaksi on voittoa tuottavia. Huumehoito rahoitetaan yhtiöistä potilaskohtaisesti diagnoosin perusteella. Sopimukset tehdään vuosittain ja yhtiöt valvovat annettua hoitoa. Akuutit sairaudet korvataan vakuutuksesta täysin. Vähemmän kiireellisiksi luokitelluissa sairauksissa hoidot korvataan vakuutuksesta vain osittain. Viime vuosina huumeongelmaisten tilanne on muuttunut paremmaksi, koska kaikilla on mahdollisuus ottaa vakuutus ja saada korvaukset huumehoidosta, Okruhlica toteaa. Huumeiden ongelmakäyttäjiä noin 7 000 Päihdehoitoon hakeutumisen yleisin syy Slovakiassa on alkoholi. Huumehoitoon hakeutuneilla yleisin päihde on opiaatti, useimmiten heroiini. Toiseksi yleisin hoitoon hakeutuneiden huume on metamfetamiini ja kolmanneksi yleisin kannabis. Opiaattiriippuvaisten osuus huumehoidoissa on vähentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana 89 prosentista 40 prosenttiin. Metamfetamiinin käyttäjien osuus on puolestaan nopeasti kasvanut. Neulojen- ja ruiskujenvaihtopiste OZ Priman henkilökuntaa: vasemmalta sairaanhoitaja Kristina Sisova, vapaaehtoistyöntekijä Juraj Brunovsky, koordinaattori Slavka Vojtekova ja johtaja Barbora Kucharova. 11
Opiaattien käyttäjien määrä ei ole Slovakiassa kuitenkaan vähentynyt vaan se on päinvastoin kasvanut tasaisesti. Muutosta hoitotilanteessa selittänee se, että metamfetamiinin käyttäjät ajautuvat nopeasti hoidon piiriin ja osa opiaattien käyttäjistä on siirtynyt metamfetamiinin käyttäjiksi, Okruhlica arvelee. Opiaattien suonensisäinen käyttö on yleisempää kuin metamfetamiinin. On arvioitu, että Slovakiassa 80 prosenttia käyttäisi opiaatteja pistämällä ja metamfetamiinia pistäisi 30 prosenttia käyttäjistä. Sekakäyttäjiä eli useita päihteitä samanaikaisesti käyttäviä on noin neljännes kaikista huumeidenkäyttäjistä. Päihteiden sekakäyttö on viime vuosina lisääntynyt. Tällä hetkellä Slovakiassa arvioidaan olevan 7 000 huumeiden ongelmakäyttäjää, joista 2 400 saa hoitoa. Korvaushoitoa vain metadonilla Slovakiassa toimii kuusi päihdehoitokeskusta (CPLDZ). Suomalaiset tutustuivat Bratislavan päihdehoitokeskukseen, jossa on 26 laitospaikkaa eri riippuvuuksien hoitoon, avohoitopalveluja sekä metadonikorvaushoitoklinikka. Korvaushoito-ohjelmia on kaksi: intensiivisempi hoitomalli ja kevyempi hoitomalli. Intensiivisessä hoidossa potilailla on oikeus metadonin kotiannoksiin, jotka edellyttävät puhtaita huumeseuloja ja terapeuttien tapaamisia. Kevyemmässä hoitomallissa lääke noudetaan hoitoyksiköstä päivittäin. Tällöin edellytetään ainoastaan lääkkeen noutamista klinikalta. Kevyessäkin mallissa potilailla on mahdollisuus saada intensiivisempää terapeuttista tukea. Vakuutusjärjestelmä kattaa kaikkien päihdehoitojen kustannukset mutta ei kaikkia lääkkeitä. Slovakiassa 360 potilasta saa korvaushoitoa ja heistä 350 on hoidossa Bratislavan päihdehoitokeskuksessa. Korvaushoitolääkkeenä käytetään metadonia. Slovakiassa ei ole buprenorfiinia saavia korvaushoitopotilaita siitä syystä, että vakuutus ei korvaa buprenorfiinilääkitystä. Metadoni korvataan täysimääräisesti. Katukäytössä buprenorfiini ei ole lainkaan ongelma, sitä tuskin tunnetaan, Okruhlica kertoo. Vuonna 1998 Bratislavan päihdehoitokeskuksen yhteyteen perustettiin Päihderiippuvuuksien instituutti (IDZ), jonka vastuualueeseen kuuluvat päihdehoidon tutkimus, päihteisiin liittyvä tiedonkeruu ja tiedonvälitys sekä ammattilaisten koulutus. Lisääntyneen metamfetamiinin käytön myötä psyykkiset häiriöt ja kaksoisdiagnoosipotilaat ovat lisääntyneet. Psykiatrinen osaaminen on yhä enemmän otettava huomioon kehitettäessä päihdehuollon ammattilaisten koulutusta, instituutin johtaja Imrich Steliar kertoo. Työssäkäynti kuuluu kuntoutukseen Päihdehoitokeskusten lisäksi Slovakiassa toimii päihdeongelmia hoitavien erityispalveluiden verkosto, johon kuuluu 15 kuntoutuskeskusta. Kuntoutuksen tavoitteena on yhteiskuntaan uudelleen sopeutuminen. Bratislavassa toimiva kuntotuskeskus Retest on perustettu 1997. Toiminta on kaupungin ylläpitämää ja hoitoon ohjaudutaan esimerkiksi vieroitushoitojen jälkeen muiden hoitopaikkojen lääkäreiden lähetteillä. Hoito voi olla myös vankeusrangaistuksen vaihtoehto. Kuntoutuskeskuksessa on 16 hoitopaikkaa. Henkilökunta muodostuu kahdeksan hengen terapiatiimistä, johon kuuluu kolme psykologia, kolme sosiaalityöntekijää, talousasioissa neuvova työntekijä ja kokki. Kuntoutuskeskuksessa ei määrätä lääkkeitä. Joillakin potilailla on mielialalääkitys, mutta korvaushoitolääkettä ei sallita kuntoutuksen aikana. Kuntoutus sisältää kahden vuoden hoito-ohjelman, joka koostuu sekä kognitiivisen terapian mukaisesta yksilöterapiasta että yhteisöterapiasta. Hoitoon sisältyy sosiaalisten taitojen opettelua, retkahdusten ehkäisyn harjoituksia, retkiä ja harrastuksia. Hoitopaikka edellyttää, että asiakkaat käyvät töissä. Kuntoutuskeskuksen työntekijät auttavat asiakkaita työnhaussa. Työnantaja on aina tietoinen päihdekuntoutuksesta. Potilaan palkasta pidätetään osa hoitomaksuihin. Hoidon tavoitteena on, että jokaisella on hoidon loppuessa työpaikka, oma asunto ja säästöjä kuukauden elämiseen. Jos potilas retkahtaa hoidon aikana, hänet ohjataan katkaisuhoitoon, jonka jälkeen kahden vuoden hoitoohjelma aloitetaan alusta. Hoidon edetessä potilaiden vapaudet ja vastuu lisääntyvät. Asiakkaiden osallistuminen hoitomaksuihin on osa vastuun lisäämisen prosessia, joka on osoittautunut toimivaksi. Oikeaksi ratkaisuksi on osoittautunut myös se, että hoitomalli ei pitäydy vain yhdessä viitekehyksessä, Retest-kuntoutuskeskuksen johtaja, psykologi Peter Sulak arvioi. Päihdetyössä myös vapaaehtoisia Vuosien 2004 2008 valtiollisessa huumestrategiassa korostetaan kansalaisten vastuuta päihteidenkäytön ennaltaehkäisyssä sekä kansalaisjärjestöjen roolia haittojen vähentämisessä. Matalan kynnyksen haittojen vähentämiseen tähtäävät palvelut ovatkin pääasiassa kolmannen sektorin vastuulla. Neulojen- ja ruiskujenvaihtopiste OZ Prima aloitti toimintansa vuonna 1998. Sen toiminta vastaa sisällöltään suomalaisia terveysneuvontapisteitä. Tavoitteena on vähentää huumeista aiheutuvia haittoja jakamalla puhtaita välineitä, informaatiota ja ottamalla hiv- ja hepatiittikokeita asiakkaiden 12
Vuonna 1998 toimintansa aloittanut neulojen- ja ruiskujenvaihtopiste OZ Prima sijaitsee Bratislavan laitakaupungilla. Bratislavalaisille rakas The Watcher -patsas esittää työmies Cumilia, joka tarkastelee viemäristään kaupungin elämää. Slovakia itsenäistyi 1.1.1993 noin 5,5 miljoonaa asukasta pääkaupunki Bratislava, asukkaita noin 450 000 pääelinkeinot: palvelut (66 %) ja teollisuus (30 %) EU:n jäsen 1.5.2005 alkaen pyynnöstä. Vuonna 2006 asiakaskontakteja oli 5 713 ja puhtaita ruiskuja asiakkaille toimitettiin yli 84 000. Työstä suuri osa tehdään kenttätyönä. Toinen kolmannen sektorin ylläpitämä matalan kynnyksen hoito- ja terveysneuvontapiste Bratislavassa on kymmenen vuotta toiminnassa ollut Odyseus, jossa tehdään työtä seksityöläisten ja huumeidenkäyttäjien parissa. Työhön kuuluu neulojen ja ruiskujen vaihtoa, terveysneuvontaa ja yhteisötyötä sosiaalisissa ja taloudellisissa vaikeuksissa olevien perheiden kanssa. Psykologista tukea annetaan koko perheelle. Sekä Odyseus että OZ Prima toimivat osittain vapaaehtoistyön voimin. Kukaan ei tee tätä työtä rahan vuoksi vaan siksi, että he haluavat auttaa huumeidenkäyttäjiä ja kokevat työn omakseen, kertoo OZ Primassa työskentelevä sairaanhoitaja Kristina Sisova. Hoitoon vaikea päästä, jos vakuutus maksamatta Uudistettu vakuutusjärjestelmäkään ei ole estänyt huumeidenkäyttäjien syrjäytymiskehitystä. Se ei luo tasa-arvoisia edellytyksiä päihdehoidon saamiseksi huolimatta siitä, että kaikilla on periaatteessa mahdollisuus kuulua vakuutuksen piiriin. Slovakiassa on vaikea saada tietoa päihteidenkäytön ja päihdehaittojen kokonaistilanteesta, koska tilastointitavat eivät ole kovin kehittyneet. Palveluihin on liian korkea kynnys ja niihin pääseminen edellyttää epäedullisten tietojen antamista itsestä, mikä haittaa tilastointia, toteaa Odyseuksen johtaja Katarina Jiresova. Jos oma sosiaalivakuutus on jäänyt maksamatta, hoitoa on hyvin vaikea saada. Sosiaalimaksut kasautuvat ja ne tulee aina maksaa takautuvasti korvausten saamiseksi. Syrjäytymiskierre vakuutusmaksujen kasautuessa usein vain pahenee, Jiresova jatkaa. Lisätietoa Slovakian päihdehoitokeskuksista: www.cpldz.sk Lisätietoa Slovakian huumetilanteesta: profiles.emcdda.europe.eu VTK, psykiatrian sairaanhoitaja Mia-Veera Koivisto toimii projektikoordinaattorina A-klinikkasäätiön keskustoimistossa. Hän tutustui Slovakian huumehoitopalveluihin Järvenpään sosiaalisairaalan järjestämällä opinto- ja työmatkalla. 13
Kaija savola Seksuaalinen identiteetti vaikuttaa myös päihdehoidossa Päihdepalveluissa ihan homona? Kysynkö asiakkaalta, onko hän homo? Vaikuttaako asiakkaan sukupuoli-identiteetti päihteidenkäyttöön? Jos vaikuttaa, mitä minä voin työntekijänä tehdä? Mitä pitää ottaa huomioon, jos asiakkaaksi tulee naispari? HILKKA LYDÉN x hilkkalyden@gmail.com Messiin-projekti, joka kuului Euroopan Sosiaalirahaston ESR:n ja työministeriön rahoittamiin Equal-yhteisöaloitehankkeisiin, palveli syrjäytymisuhan alaisia transihmisiä ja ei-heteroita työllistymiseen ja elämänhallintaan liittyvissä kysymyksissä vuosina 2005 ja 2006. Projektissa tuotettiin uutta tietoa muun muassa transihmisistä työelämässä sekä seksuaalisuuden ja sukupuolen monimuotoisuudesta päihdepalveluissa. Useiden tutkimusten mukaan ei-heteroseksuaalisilla henkilöillä on sekä päihteidenkäyttöä että päihdeongelmia enemmän kuin muilla. On mahdollista että sama pätee myös transihmisiin, mutta tutkimustietoa asiasta ei ole saatavilla. Joidenkin arvioiden mukaan noin kolmanneksella homomiehistä ja miehistä, joilla on seksiä miesten kanssa, on ollut päihteidenkäyttöön liittyviä ongelmia jossain elämänsä vaiheessa. 14
Tämä artikkeli pohjaa kirjoittamaani oppaaseen Vedettiin viinaa ihan homona! Ei-heterot ja sukupuolen monimuotoisuus päihdepalveluissa. Seksuaalisuus on laaja alue Meillä jokaisella on seksuaalinen identiteetti tai suuntautuminen. Seksuaalisuuden monimuotoisuudesta puhumisella halutaan tehdä näkyväksi se tosiasia, etteivät kaikki ihmiset ole heteroseksuaalisia, mutta myös se, ettei edes kaikkien heteroseksuaalisten ihmisten seksuaalisuus ole keskenään samanlaista. Seksuaalinen suuntautuminen tarkoittaa esimerkiksi haaveittemme ja fantasioidemme kohdetta, ihastumisia, toiveitamme elämänkumppanin sukupuolen suhteen ja sitä, millaisia henkilöitä seksipartnereiksemme haluaisimme. Seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin puheeksi ottaminen voi vaikuttaa monimutkaiselta asialta. Onko minulla työntekijänä oikeus mennä asiakkaan yksityisalueelle? Seksuaalinen suuntautuminen ei ole kuitenkaan vain ihmisen yksityisaluetta, makuuhuoneessa tapahtuvia salaisia asioita. Seksuaalisesta suuntautumisesta puhumme myös silloin, kun puhumme parisuhteen kokemuksista, esimerkiksi kun kerromme käyneemme puolisomme kanssa viikonloppuna sienimetsässä. Asiakkaan kokonaisvaltainen kohtaaminen edellyttää, että hän tulee kuulluksi myös seksuaalisuutensa, identiteettinsä, perheenjäsentensä ja läheistensä kohdalla. Monimuotoisuus päihdepalveluissa Potilashuoneet ja päihdepalvelujen osastot ovat usein sukupuolen mukaan jaoteltuja. Mihin sijoitetaan nainen, joka fyysisiltä ominaisuuksiltaan ja henkilötunnuksen mukaan on mies, mutta pukeutumiseltaan, identiteetiltään ja käytökseltään nainen? Entä henkilö, jonka kohdalla määrittely on mahdotonta ja joka itsekään ei tunne olevansa jompaakumpaa? Aiheuttaako avoimesti homoseksuaalinen mies hankalia tilanteita osastolla? Voivatko muut naiset mennä samaan aikaan saunaan avoimesti lesbon kanssa? Työyhteisön on hyvä pohtia näitä kysymyksiä, jotta toimintatavat ovat valmiina seuraavan asiakkaan tullessa. Potilaan tai asiakkaan itsemäärittely on suositeltava lähtökohta. Mikäli hän määrittelee itsensä johonkin sukupuoleen kuuluvaksi, on hyvä kohdella häntä sen mukaan. Seksuaalisuuden ja seksuaalisen käyttäytymisen suhteen on hyvä, että kaikilla on yhteiset säännöt, joista ollaan tietoisia Jos työntekijä tunnistaa itsessään haitallisia ennakkoluuloja, asiaa on hyvä käsitellä työnohjauksessa tai työyhteisössä. ja joita noudatetaan suuntautumisesta huolimatta. Mikäli asiakkaan sukupuoli tai seksuaalisuus herättää työyhteisössä tai muiden palvelujen käyttäjien keskuudessa hämmennystä, näistä asioista tulee voida keskustella ja tarvittaessa pyytää paikalle ulkopuolinen asiantuntija kouluttamaan. Haitalliset asenteet eivät peity ammatillisuudella Seksuaalisuudesta ja sukupuolesta puhuttaessa liikutaan myös työntekijää koskevissa ilmiöissä. Erilaisuuden kohtaaminen tällä alueella on joskus vaikeampaa kuin esimerkiksi etnisen monimuotoisuuden tai vammaisuuden kohdalla. Työntekijä voi joutua pohtimaan myös omaa identiteettiään kohdatessaan ei-heteroseksuaalisen tai sukupuoleltaan epätyypillisen asiakkaan. Ammatillisuus ja ammatti-identiteetti ovat tärkeitä työkaluja kenelle tahansa työntekijälle. Mikään ns. ammatillinen työote ei kuitenkaan kykene peittämään asiakkaalta sitä, ettei työntekijä osaa suhtautua häneen luontevasti ja hänen yksilöllisyyttään kunnioittaen. Mikäli työntekijä tunnistaa itsessään haitallisia ennakkoluuloja, asiaa on hyvä käsitellä työnohjauksessa tai työyhteisössä. Jos asennemuutos ei ole mahdollinen, lopulta eettisintä on ohjata asiakkaita toisille työntekijöille. Vastuu koulutuksesta ja asiantuntijuuden lisäämisestä on aina työntekijällä ja työyhteisöllä. Asiakkaan ei voi olettaa toimivan työntekijän ohjaajana tilanteessa, jossa hän itse tarvitsee tukea. Työntekijän asenne saattaa vaikuttaa myös positiivisesti. Onnistumiskokemukset mukavien työntekijöiden kanssa kerrotaan omassa yhteisössä eteenpäin, jolloin kokemus suuntaa ehkä koko yhteisön puhetta onnistumiskokemuksiin ja hoitoon hakeutuminen helpottuu. Myytit ruokkivat ennakkoasenteita Asiakkaalla yhtä hyvin kuin työntekijällä voi olla erilaisia myyttien värittämiä oletuksia, kuten esimerkiksi se, että asiakkaan tavoitteena on tai tulisi olla pitkäkestoinen, yksiavioinen parisuhde. Erilaisten aiheiden esiin ottamista ei kannata pelätä. Olennaista on asenne, jolla asiaa lähestytään, ja asiakkaan kokemusmaailman ja arvomaailman kunnioittaminen. Myytit aiheuttavat usein ylimääräisiä paineita. Niiden mukaan homomies on esimerkiksi seksuaalisesti vapautunut, taiteellinen, tyylikäs ja hyvä keskustelemaan. Lesbonaiset taas nähdään joskus 15
miesmäisinä ja aggressiivisina. Transihmisiä saatetaan pitää populaarikuvaston mukaisesti koomisina tai säälittävinä. Kuva miehen seksuaalisuudesta vaikuttaa voimakkaasti myyttiin homomiesten seksuaalisuudesta: jos yksi mies on aktiivinen ja seksikeskeinen, suhteen, jossa on kaksi miestä, täytyy olla sitä vielä enemmän. Naisparien seksuaalisuutta saatetaan vähätellä ja tuoda esiin uskomuksia, joiden mukaan naisille läheisyys ja keskustelu on seksiä tärkeämpää. Transihmisten seksuaalisuutta voi olla vaikea käsitellä, erityisesti silloin kun tunteille ja toiveille ei löydy valmiita nimityksiä. Myyttien vuoksi syrjäytyminen jää usein näkymättömäksi. Nuori, komea mies, jolla on tyylikkäät vaatteet ja kimeä ääni, saattaa tulla helpommin tunnistetuksi ei-heteroksi kuin haiseva julkisessa tilassa sekoileva mies. Mikäli päihdetyöntekijän ajattelua ohjaa myyttinen kuva ei-heteroseksuaalisuudesta yhdistyneenä hetero-olettamukseen, ongelmien takana olevat seksuaali- tai sukupuoliidentiteetin haasteet voivat jäädä täysin huomiotta ja siksi myös hoitotulokset vähäisiksi. Hoitoon hakeutumisessa erityisiä esteitä Aivan kuten päihteidenkäyttäjiä ei ole kahta samanlaista, ei myöskään ole kahta samanlaista ei-heteroseksuaalista tai transkokemuksellista päihteidenkäyttäjää. Vaikka esitän tässä joitain pääsuuntia, yksilölliset erot on pidettävä mielessä ja lähdettävä liikkeelle aina asiakkaan kokemuksesta ja asiakkaan kertomuksesta. Ei-heteroilla ihmisillä ja ihmisillä, joilla on epätyypillisiä sukupuolikokemuksia, on monin tavoin samanlaisia kysymyksiä päihdehuollon asiakkaana kuin muillakin. Työntekijän ei tule olettaa, että asiakkaan erityisyys on aiheuttanut hänen ongelmansa, jollei asiakas itse ole tätä mieltä. Kokemukset ja lähestyminen kuitenkin vaativat monilta osin erityishuomiota. Toisin kuin monella muulla vähemmistöryhmällä, useimmilla ei-heteroilla ja transihmisillä on mahdollisuus valita, tuoko oman erityisyytensä esiin. Mikäli yksilö päättää salata ominaisuutensa, pysyä kaapissa, tilanne saattaa olla erittäin stressaava. Toisaalta myös jatkuvat ulostulot, itsestään kertominen, saattavat olla hyvin stressaavia, sillä aina silloin ihminen altistaa itsensä torjunnalle ja Seksuaalinen suuntautuminen ei ole vain ihmisen yksityisaluetta. vihamielisyydelle. Tätä stressiä saatetaan pyrkiä hoitamaan päihteidenkäytöllä. Päihtyminen ja erityisesti suurkulutus saattaa olla yksilölle helpottava, sukupuolivapaa tila. Ryyppyporukassa on mahdollista olla anonyymi ja ottaa sellainen rooli, joka tuntuu helpoimmalta. Joskus toki käy niin, että porukka, joka selvempänä kunnioittaa ihmisen itsemäärittelyä, saattaa kuitenkin riittävässä päihtymyksen tilassa muistaa totuuden ja esimerkiksi kertoa transnaista tanssiin hakevalle miehelle tämän aiemmasta sukupuolesta. Päihtyneenä on myös helpompi kokeilla seksuaaliseen suuntautumiseen liittyviä asioita, myöhemmin voi selittää itselleen oudon kokemuksen kännisekoiluna. Huolimatta päihteidenkäytön ja siihen liittyvien ongelmien suhteellisesti korkeasta esiintyvyydestä, ei-heterot ja ihmiset, joilla on epätyypillisiä sukupuolikokemuksia, ovat aliedustettuja päihdepalvelujen asiakkaina. Tämä johtuu todennäköisesti kahdesta seikasta. Ensinnä, hoitoon hakeutumisessa saattaa olla sellaisia esteitä, joita heteroilla tai sukupuoleltaan tyypillisillä ihmisillä ei ole. Toisaalta on mahdollista, että suuri osa hoitoon hakeutuneista pysyy näkymättöminä oman erityisyytensä suhteen ja siksi havaittu monimuotoisuus ei olekaan yhtenevä todellisuuden kanssa. Monelle esteenä ovat aiemmat negatiiviset kokemukset palvelujärjestelmässä, myös päihdepalveluissa. Nämä negatiiviset kokemukset yleistetään silloin koko palvelujärjestelmää koskeviksi eikä uskalleta hakea apua muualta vastaavien kokemusten pelossa. Yleisin pelko vaikuttaisi olevan pelko syrjinnästä ja työntekijän asiantuntijuuden puutteesta. Asiakas voi pelätä joutuvansa selittelemään elämäänsä liittyviä asioita tai toimimaan työntekijän kouluttajana tilanteessa, jossa itse on avun tarpeessa. Pelko työntekijöiden uskonnollisuudesta, asenteesta tai mahdollisesta eheytysterapian tarjoamisesta saattaa myös vaikuttaa. Asiakas pelkää, ettei hän tule kuulluksi ja hyväksytyksi omilla ehdoillaan. Päihdepalvelujen asiakkaaksi hakeutumista saattaa estää myös pelko leimautumisesta oman yhteisön sisällä. Toisaalta asiakas voi pelätä, ettei tule saamaan vertaistukea muilta palvelujen käyttäjiltä, pelot saattavat kohdistua enemmän toisten asiakkaiden kuin työntekijän asenteisiin. 16 Kaija savola
Työntekijän ei tule olettaa, että asiakkaan erityisyys on aiheuttanut hänen ongelmansa, ellei asiakas itse ole sitä mieltä. Miten lähestyn? Kuinka kysyn? Hyviä kysymyksiä, joita voi käyttää seksuaalisuuden, sukupuolen ja perheiden monimuotoisuuden näkyväksi tekemiseen, ovat avoimet kysymykset. Esimerkiksi: Millaiseksi tunnet oman sukupuolesi? Oletko siihen tyytyväinen? Oletko joskus pohtinut omaa seksuaalisuuttasi? Millainen seksuaali-identiteettisi on? Miten tärkeätä seksuaalisuus sinulle on? Miten elät tällä hetkellä? Keitä perheeseesi kuuluu? Ketkä ovat sinulle läheisimpiä ja tärkeimpiä ihmisiä? Tunnetko kuuluvasi johonkin esimerkiksi seksuaalisuuteen, sukupuoleen tai tyyliin liittyvään alakulttuuriin? Ryhmätilanteissa on kiinnitettävä huomiota niin työntekijöiden kuin asiakkaiden mahdollisiin torjuviin asenteisiin. Niiden tunnistaminen on tärkeää ja havaittuihin epäkohtiin on puututtava. Ryhmässä toisia ja monimuotoisuutta kunnioittavan ilmapiirin muodostaminen on ensisijaisesti ryhmän ohjaajan vastuulla. Mikäli tilanne herättää epätietoisuutta tai ryhmäläisille tulee kysymyksiä, niitä on voitava käsitellä, mutta niin että keskustelun kohteena oleva henkilö tuntee että hänen erityisyytensä on hyväksytty. Lopuksi on hyvä muistaa, että seksuaalisuuden, sukupuolen ja perhemuotojen moninaisuus on kaikista haasteista huolimatta ensisijaisesti yksilön elämää ja koko yhteiskuntaa rikastuttava asia. LISÄÄ AIHEESTA : Hilkka Lydén: Vedettiin viinaa ihan homona! Ei-heterot ja sukupuolen monimuotoisuus päihdepalveluissa. Messiin-projekti 2007. Opasta voi tilata maksutta A-klinikkasäätiön keskustoimistosta tai ladata netistä osoitteesta messiin.info/data/messiin_opas.pdf. Seksuaalineuvoja Hilkka Lydén työskenteli A-klinikkasäätiössä Messiin-projektin koordinaattorina vuosina 2004 2007. Ei-heterot ja transihmiset Ei-heteroseksuaalisuus Heteroseksuaaliseksi kutsutaan mieheksi tai naiseksi itsensä kokevaa ihmistä, jonka tunteet, fantasiat tai seksuaalinen toiminta kohdistuvat koettuun sukupuoleen nähden vastakkaiseen sukupuoleen. Ei-heteroseksuaalisiksi kutsutaan kaikkia muita seksuaalisuuden muotoja. Ei-heteroseksuaalisiksi henkilöiksi määritellään esimerkiksi homoja biseksuaaliset ihmiset. Ei-heteroseksuaalisuus ja heteroseksuaalisuus eivät ole sulje toisiaan pois, esimerkiksi heteroseksuaalisesti tuntevalla ihmisellä voi myös olla eiheteroseksuaalisia tunteita, fantasioita tai käyttäytymistä. Transihminen Transihminen on sateenvarjokäsite, joka pitää sisällään niin transsukupuoliset, transvestiitit, transgenderit kuin muut, joiden koetun, juridisen ja/tai biologisen sukupuolen välillä on tai on ollut ristiriitaa. Transsukupuolinen henkilö kokee psyykkisen sukupuolensa olevan ristiriidassa fyysisten sukupuoliominaisuuksiensa kanssa: biologinen nainen tuntee itsensä mieheksi tai biologinen mies tuntee olevansa nainen. Transvestisuudessa henkilöllä on voimakas sisäinen tarve eläytyä vastakkaiseen sukupuoleen. Esimerkiksi mies ilmaisee omia naisellisia puoliaan vaikkapa pukeutumalla, meikkaamalla, elekielellä ja muulla naisellisella rooli-ilmaisulla. Transgender elää pysyvästi mieheyden ja naiseuden rajamailla. Osa transgendereistä tuntee omaksi sukupuolekseen toisen sukupuolen kuin mitä hän biologiselta sukupuoleltaan on ja toivoo tulevansa kohdelluksi koetun sukupuolensa mukaan. Transsukupuolisesta henkilöstä poiketen hän ei kuitenkaan tarvitse tai halua ruumiillisia sukupuoliominaisuuksia muuttavaa sukupuolenkorjaushoitoa. Lisää t ietoa: messiin.info (sivut auki vuoden 2007 loppuun) www.seta.fi www.transtukipiste.fi www.sexpo.fi 17
JUKKA HEINONEN jukka.heinonen@takuu-saatio.fi H E I N O N E N VELKAA Asiakastieto Oy:n rekisterin mukaan 310 000 suomalaisella oli vuoden alkupuoliskolla maksuhäiriömerkintöjä. Vuosituhannen vaihteesta lähtien henkilömäärä on pysynyt liki ennallaan mutta häiriömerkintöjen lukumäärä on tuplaantunut. Maksuhäiriörekisteriin joutumisesta on paljon harmia. Lainansaanti ei onnistu, vuokra-asunnon saaminen on toivotonta ja vaikkapa kännykän avaaminen vaatii mojovan takuusumman. Merkintä säilyy rekisterissä 2 5 vuotta, joten ihan äkkiä ei pääse eroon laiminlyöntinsä seurauksista. Maksuhäiriöiden lisääntyminen suotuisan talouskehityksen ja vähenevän työttömyyden vuosina pistää ajattelemaan. Vanhojen talousteorioiden mukaan trendin pitäisi olla päinvastainen. Kehitykselle voi etsiä selityksiä kahdesta suunnasta. On ilmeistä, että suhtautumisessa rahaan ja velkoihin on tapahtumassa suuria muutoksia. Näihin päiviin saakka velallisuus on koettu poikkeustilanteena, sellaisena olotilana, josta pitää päästä pois. Velat on aina pyritty maksamaan, ja tavoitteena on taivaanrannalla häämötellyt velaton elämä. Nykyisillä asunnonhinnoilla sinne ei ole helppo päästä, mutta tavoite on ollut selkeä. Nyt yhä useammat ovat luopumassa velattomuuden tavoitteesta. Velkaa pidetään koko elämän ajan, ja kun yksi laina lyhenee, otetaan toista tilalle. Kyllä rahalle aina kohteita löytyy. Uuteen velkaisuusajatteluun liittyy myös oman maksukyvyn mitoittaminen riskirajoille saakka. Jos kaikki sujuu hyvin, tilanne on nippa nappa hallinnassa, mutta pienikin yllätys saattaa koko systeemin täyteen sekasortoon. Ja tässä kvartaalitaloudessa häiriötekijöitä kyllä piisaa. En haaveile paluusta siihen maailmaan, jossa laarin pohjalle varattiin ylimääräiset siemenviljat katovuoden varalta. Mutta jonkinlaisten puskurien olemassaolo olisi kyllä tarpeen. Jos vaikkapa asuntolainan korko nousee pari prosenttiyksikköä mikä on aivan realistista merkitsee se 300 400 euron lisämenoa kuukaudessa. Ja se tekee monelle lainanottajalle tiukkaa. Tätä kirjoittaessani media kohisee Yhdysvaltojen subprime-asuntoluottojen kriisiytymisestä. Jenkkitapauksessa voi miettiä lainanantajien motiiveitakin: rahaa tuputetaan ihmisille, joiden maksukyky jo lainaa myönnettäessä tiedetään heikoksi. Samoilla perusteilla voi kysellä myös Suomen pikavippisysteemien etiikan perään. Samaan aikaan on yleinen talous- ja sosiaalipoliittinen ajattelu muuttunut. Eurooppalaisen köyhyysmittarin mukaan suhteellisesti köyhiä ihmisiä oli vuonna 1993 Suomessa 6 prosenttia väestöstä. Vuonna 2004 luku oli 12 prosenttia. Kysymys ei ole luonnonlain kaltaisesta väistämättömästä kehityksestä, vaan köyhyyden lisääntyminen on seurausta harjoitetusta politiikasta. Käsittämätöntä on se, että tästä politiikan tietoisesta suunnanmuutoksesta ei ole käyty avointa keskustelua. Päinvastoin kaikki poliittiset suuntaukset ilmoittautuvat edelleen hyvinvointiyhteiskunnan kannattajiksi. Eroja löytyy vain siinä, että jotkut haluavat säilyttää sen, jotkut turvata sen ja jotkut puolustaa sitä. Ota näistä liturgioista sitten selvää. Meno näyttää jatkuvan, sillä kaavaillut verouudistukset merkitsevät taloudellisen eriarvoisuuden reipasta syventämistä. Ne toteuttamalla maahan synnytetään verovapaata rälssiä. Ollaan takaisin 1700- luvulla. Mitä tekemistä tällä on päihdehuollon kanssa? Talousahdingossa olevien ihmisten auttamiseksi on tarjolla velkaneuvontapalveluita, joita tuottavat sekä kunnat että yksityiset palvelutuottajat. Reippaasti kärjistäen ne keskittyvät yksinomaan asiakkaittensa taloudellisen tilanteen selvittelyyn. Osa näistä asiakkaista tavataan myös sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä. Yhtä lailla mutkia oikoen niiden palveluissa keskitytään tarkastelemaan asiakkaiden kokemusmaailmoita homo economicuksen jäädessä taka-alalle. Yhteistyömuotojen löytyminen eri toimijoiden välille olisi toivottavaa, sillä velat ovat sekä rahaa että kokemuksia. Vanhassa kirjassa sanotaan, että köyhät teillä on aina keskuudessanne. Mutta ei siellä sanota, että heidän määräänsä tulisi kasvattaa. Muistaakseni suositukset olivat ihan päinvastaisia. Sosiologi Jukka Heinonen työskentelee projektipäällikkönä Takuu-Säätiössä. 18
Aika kulkee, vanhukset väistyvät PERTTI HEMÁNUS pertti.v.hemanus@luukku.com Täytän joulukuussa 73 vuotta. Olen ilmeisesti vanhus, vaikka inhoan tuota sanaa. Minkälainen on vanhus? Kai sellainen, jolta ei enää irtoa uusia ajatuksia, sellainen jonka mietteet kokoustenkin aikana lipsuvat laidasta laitaan. Mieleeni palautui ammoinen tapaus Salon Yhteislyseossa. Lieneekö se ollut peräti 1940-luvulla? Muuan opettajamme huomasi, että erään pitkän pojan takana istui lyhyt poika. Ilmeisesti hän yritti piilotella itseään, mutta se ei täysin onnistunut. Valtion kouluissa ei ole tilaa kuunteluoppilaille, sanoi opettaja ihan ystävällismielisesti. Poika vastasi: Enpä ole paljon kuunnellutkaan. Sitten hän nousi ja käveli ulos. Kukaan meistä ei nähnyt häntä enää myöhemminkään. A-klinikkasäätiön toimintaa olen kuitenkin valmis puolustamaan, jos joku aloittaa sen mollaamisen; tuskin muuten. Maassamme on monenlaisia alkoholin vihollisia, joiden aseet ovat hyvin yksioikoiset. Tuohon kategoriaan kuuluvat saattavat panna pehmeämmille mene- telmille näennäisesti jauhot suuhun, mutta heidän puheenvuoronsa ovat silti vähemmän vakuuttavia. Muistan keskustelleeni tuosta asiasta toimitusjohtaja Lasse Murron kanssa. Taisin hieman häpeillen, sen muistan ehdotella, että A-klinikkasäätiö joskus tekisi vastahyökkäyksen. Murto torjui sen selkeästi. Se oli järkevää, totta kai. Alkoholi ei poistu kuvioista, siitä olen varma. Silti sen kanssa voi elää. Pertti Hemánus on tiedotusopin emeritusprofessori sekä vapaa journalisti ja kirjailija. KAIJA SAVOLA 19
SALME AHLSTRÖM x salme.ahlstrom@stakes.fi Mitä mieltä ikärajoissa? Alkoholin osto- ja myynti-ikärajat ovat yhteiskunnan viesti lasten ja nuorten vanhemmille. Lähes kaikissa teollistuneissa länsimaissa laissa on määrätty ikärajat ravintoloissa ja baareissa juomiselle. Hyvin monessa maassa on ikärajat myös oluen, viinin ja väkevien juomien ostamiselle. Aivan samoin meillä on ikärajat elokuville ja videoille. Tavoitteena on suojella lasta ja nuorta kaupan olevien tuotteiden haitallisilta vaikutuksilta. Riippuu kulttuurista, missä määrin valvontavastuu on yhteiskunnalla ja perheellä. Viiniä tuottavissa maissa, kuten Saksassa, Ranskassa, Italiassa, Portugalissa ja Itävallassa, vanhempien oletetaan valvovan lastensa käyttäytymistä. Pohjoismaissa ja Pohjois-Amerikassa luotetaan yhteiskunnan valvontaan. Kun perheen vastuuta korostetaan, epävirallinen valvonta on tehokasta. Valitettavasti viinintuottajamaissa perheen merkitys vähenee ja virallisen valvonnan tarve kasvaa. Epävirallinen valvonta toimi vielä 30 vuotta sitten Suomessakin. Nykyään yksilöllisyys on niin arvostettua, että vanhemmat tuskin uskaltavat puuttua omien lastensa asioihin, saati vieraiden. Meillä arvostetaan yksilöllisyyttä, itsenäisyyttä ja vapautta. Etelä-Euroopassa taas arvostetaan perhettä ja yhteisöä. Tätä kuvaa erään vanhemman tokaisu vanhempainillassa: Nythän se on omillaan, kun aloitti koulun. Ikärajojen virallisessa valvonnassa on suuria eroja maiden välillä. Yhdysvalloissa monopoliyhtiön kaupassa kassalla on oikeus pyytää asiakasta esittämään henkilöllisyystodistus, mikäli on syytä epäillä asiakkaan olevan alle 25-vuotias. Sama käytäntö on ollut Ruotsissa ja nykyään myös Alkoissa. Suomessa päivittäistavarakaupat harkitsevat vastaavan käytännön soveltamista. Nuoret saavat alkoholijuomansa useasta lähteestä. Tärkeysjärjestys on seuraava: 1) sisarukset ja kaverit välittävät ja tarjoavat, 2) vanhemmat ostavat ja tarjoavat, 3) nuoret ottavat kotoa ja 4) tuntematon henkilö ostaa tai tarjoaa. Vanhempien ostoilla on siis suuri merkitys. Ostot lisäävät nuorten käyttökertoja ja humalakertoja, mutta ne eivät vähennä laittomien huumeiden kokeiluja. Kun vanhemmat ostavat nuorelle alkoholia, nuori säästää rahaa. Ja tämä raha käytetään taas lisäostoihin. Kun äiti tai isä ostaa lapselleen alkoholijuomia, nuoren psykologinen kynnys juoda alenee. Tutkija Leena Valkonen kysyi lapsilta: Millainen on hyvä äiti tai isä? (Tiimi 2/2007). Lasten mielestä hyvä äiti tai isä pitää lapsesta huolta, asettaa rajat, mutta ei ole liian tiukka. Lapsi on hänelle tärkeä, hän välittää. Hyvä äiti tai isä ei ryyppää eikä riitele. Säädettyjä lakeja pitäisi kaikkien noudattaa, koska lait ovat yhteiskuntasopimuksia. Lakien tehtävänä on suojella kansalaisia. Lainsäätäjä on perustanut päätöksensä ikärajoista tutkimustietoon. Meidän kaikkien on noudatettava ikärajoja lastemme parhaaksi. Tutkimusprofessori Salme Ahlström työskentelee Stakesin alkoholi- ja huumetutkimusryhmässä. Alkoholijuomien osto- ja anniskelumyynnin ikärajat eräissä Euroopan maissa 2005. Myynti Anniskelu Maa Olut Viini Väkevät Olut Viini Väkevät Suomi 18 18 20 18 18 18 Ruotsi 20 20 20 18 18 18 Norja 18 18 20 18 18 20 Tanska 16 16 16 18 18 18 Viro 18 18 18 18 18 18 Saksa 16 16 18 16 16 18 Itävalta 16 16 18 16 16 18 Puola 18 18 18 18 18 18 Tsekinm. 18 18 18 18 18 18 Alankom. 16 16 18 16 16 18 Iso-Brit. 18 18 18 18 18 18 Espanja 18 18 18 18 18 18 Ranska 16 16 16 16 16 16 Italia 0 0 0 16 16 16 Kreikka 18 18 18 17 17 17 20