Yhteistyöllä parempaan vesienhoitoon Yhteenveto vesienhoitoa koskevista keskeisistä kysymyksistä Vuoksen vesienhoitoalueella
Mikä on mielestäsi keskeistä vesienhoidossa? Oletko kiinnostunut siitä, missä kunnossa kotikuntasi, mökkikuntasi tai maakuntasi vesistöt ja pohjavedet ovat? Haluatko osallistua ja auttaa viranomaisia suunnittelemaan vesienhoitoa siten, että vedet ovat hyvässä kunnossa sekä ihmisten tarpeisiin että eliöstölle? Alueelliset ympäristökeskukset laativat parhaillaan vesienhoitosuunnitelmia ja niiden osana toimenpideohjelmia. Suunnitelmissa kerrotaan vesien tilasta, ongelmista ja suunnitelluista hoitotoimista. Voit osallistua vesienhoidon suunnitteluun kahdessa vaiheessa: vuosina 2007 ja 2008. Nyt alueellinen ympäristökeskus tarvitsee mielipidettäsi vesienhoidon keskeisistä kysymyksistä. Tämä julkaisu on yhteenveto keskeisistä kysymyksistä. Se kertoo, mihin kysymyksiin vesienhoitosuunnitelmassa ja toimenpideohjelmassa on aiottu kiinnittää huomiota. Voit edistää yhteistä asiaa antamalla vapaamuotoisen kirjallisen palautteen. Lukemista helpottamaan on koottu julkaisun loppuun sanasto peruskäsitteistä. Sanastossa esitetyt käsitteet on ensi kertaa mainitessa kursivoitu. Tavoitteena vesien hyvä tila Vesiensuojelussa ja -hoidossa pyritään koko EU:n alueella yhteisiin tavoitteisiin. Yleinen tavoite on jokien, järvien, rannikkovesien ja pohjavesien vähintään hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Rakentamalla tai muutoin fyysisesti muutetut vedet voidaan tietyin edellytyksin nimetä keinotekoisiksi tai voimakkaasti muutetuiksi. Tällaisten vesien tilalle asetetaan omat tavoitteet vesienhoitosuunnitelmassa. Joidenkin vesien tilaa ei pystytä parantamaan eikä vaativia tavoitteita saavuttamaan esimerkiksi luonnonolojen vuoksi tai taloudellisista syistä. Tällöin tavoitteiden saavuttamiseen voidaan antaa lisäaikaa tai tavoitteita voidaan lieventää. Pilaavien sekä muiden haitallisten aineiden pääsyä vesiin rajoitetaan. Tulvien ja kuivuuden aiheuttamia haittoja vähennetään. Jokien, järvien ja rannikkovesien tilaa arvioidaan jatkossa entistä monipuolisemmin. Aiemmin veden laadun luokittelu perustui siihen, miten käyttökelpoista vesi on ihmiselle. Nyt luokittelussa otetaan huomioon, millainen vesistönosa on luontaisesti ja arvioidaan, miten ihmisen toiminta muuttaa vesistönosan luontaista tilaa. Vesien tilan seurantaa kehitetään niin, että sillä saadaan luokitteluun tarvittavaa tietoa. 2 Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007
Kuvaliiteri/Keijo Penttinen Miten vesienhoidon suunnittelu vaikuttaa? Suunnittelu vaikuttaa lupapäätöksiin ja näin edelleen vesiensuojeluun lisää tietoa vesien tilasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä ohjaa vesiensuojelutoimia sekä maankäytön suunnittelua auttaa ohjaamaan EU:n ja kansallista rahoitusta, kuten maatalouden ympäristötukea ja aluekehitysrahoitusta Lisäksi suunnittelussa asetetaan alueen vesienhoidolle tavoitteet sekä määritellään vesiensuojelutoimia, joilla tavoitteet saavutetaan. tunnistetaan ne vedet, joiden tilalle asetettuja tavoitteita on lievennettävä luonnonolojen sekä teknisten tai taloudellisten syiden vuoksi Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007 3
Ketä kuullaan, mistä ja milloin? Vesienhoidon suunnitteluun voivat osallistua kaikki kansalaiset, kansalaisjärjestöt, viranomaiset ja toiminnanharjoittajat. Tämä kuuleminen koskee kaikkia niitä, jotka ovat kiinnostuneita vesienhoidosta. Ympäristökeskukset pyytävät lisäksi lausunnot mm. alueen kunnilta, viranomaisilta ja yhteisöiltä. Mistä asioista odotetaan palautetta? Odotamme näkemyksiäsi vesienhoidon suunnittelun suuntaamiseksi ja tueksi: vesien tilaan liittyvistä ongelmista ja kehittämistarpeista siitä, onko tässä asiakirjassa tuotu esiin keskeisimmät ongelmat keinoista ja toimista, joilla ongelmia voidaan poistaa toimien rahoitusmahdollisuuksista Tietoa toivotaan myös olemassa olevista suunnitelmista, ohjelmista ja tavoitteista, jotka voivat vaikuttaa merkittävästi vesien hoitoon. Toimenpideohjelmissa keskitytään pääasiassa keskeisiin kysymyksiin, ja niistä kuuleminen on osa toimenpideohjelmien valmistelua. Kuulemisessa saatavasta palautteesta ja lausunnoista laaditaan yhteenveto, joka käsitellään alueellisen ympäristökeskuksen perustamassa vesienhoidon yhteistyöryhmässä. Kuulemisessa saatu palaute ja ehdotukset käsitellään, otetaan huomioon suunnittelussa sekä kirjataan vesienhoitosuunnitelmaan. Miten ja milloin toimitan mielipiteeni eteenpäin? Kuulemiseen on varattu aikaa puoli vuotta. Kuuleminen alkaa 21.6.2007 ja päättyy 21.12.2007. Kuuleminen tapahtuu kaikkialla Suomessa samaan aikaan. Mielipiteet ja kannanotot on esitettävä kirjeitse tai sähköpostitse. Palautteesta tulee selvitä palautteen antajan nimi ja yhteystiedot. Palautteet on toimitettava alueellisen ympäristökeskuksen kirjaamoon (yhteystiedot on esitetty kuulutuksessa ja tämän esitteen lopussa). 4 Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007
Vesienhoidon suunnittelun ja kuulemisen aikataulu Ensimmäinen kuuleminen oli vuonna 2006, jolloin kysyttiin mielipiteitä vesienhoitosuunnitelman työohjelmasta, siinä esitetystä aikataulusta sekä osallistumismenettelyistä. Silloin saadut näkemykset otettiin huomioon valmisteltaessa tätä yhteenvetoa vesienhoidon keskeisistä kysymyksistä. Kolmas kuuleminen on vuonna 2008, jolloin on nähtävänä ehdotus vesienhoitosuunnitelmaksi. Vesienhoitosuunnitelma hyväksytään vuoden 2009 lopussa. VESIENHOITOSUUNNITELMAN AIKATAULU Vesienhoitosuunnitelman työohjelman ja aikataulun laatiminen Kuuleminen työohjelmasta ja aikataulusta Seurantaohjelman laatiminen Pinta- ja pohjavesien luokittelu Yhteenvedon laatiminen vesienhoitoa koskevista tärkeistä kysymyksistä Kuuleminen yhteenvedosta Vesien laatua ja määrää koskevien tavoitteiden määrittely Toimenpideohjelmien kokoaminen Ehdotuksen laatiminen vesienhoitosuunnitelmaksi Kuuleminen ehdotuksista 2006 2007 2008 2009 Vuosineljännes I II III IV I II III IV I II III IV I II III IV Vesienhoitosuunnitelmaehdotuksen täydentäminen kuulemisen perusteella Vesienhoitosuunitelman käsittely vesienhoitoalueen ohjausryhmässä Vesienhoitosuunnitelman hyväksyminen valtioneuvostossa Yhteistyöryhmän työskentely Tiedon kokoaminen ja täydentäminen suunnittelua varten Kuva 1. Ensimmäisen vesienhoitosuunnitelman laadinnan tärkeimmät vaiheet ja niiden aikataulut. Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007 5
Uusi lainsäädäntö edellyttää kuulemista Laki vesienhoidon järjestämisestä Vesipolitiikan puitedirektiivin vaatimukset pannaan täytäntöön kansallisin säädöksin, joista tärkeimpiä ovat laki vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004), jäljempänä vesienhoitolaki ja sen pohjalta annetut asetukset. Vesienhoitolaissa säädetään viranomaisten yhteistyöstä, vesien tilaan vaikuttavien tekijöiden selvittämisestä, seurannasta, vesien luokittelusta, vesienhoidon suunnittelusta sekä kansalaisten ja eri tahojen osallistumisesta suunnitteluun. Asetuksella vesienhoitoalueista (1303/2004) sekä asetuksella vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006) säädetään tarkemmin suunnittelutyön järjestämisestä vesienhoitoalueilla ja eri sidosryhmien osallistumisesta vesienhoitosuunnitelman valmisteluun. Vesienhoitolaki ohjaa siis tarvittavaa vesienhoidon suunnittelujärjestelmää. Toiminnanharjoittajia koskevista luvista päätetään edelleen ympäristönsuojelulain (86/2000), vesilain (264/1961) ja muun lainsäädännön mukaisesti. Vesienhoitolain 13 :n mukaan Alueellisen ympäristökeskuksen on vesienhoitosuunnitelman laatimista varten tehtävä: 1) hoitosuunnitelman laatimisen aikataulu ja työohjelma vähintään kolme vuotta ennen hoitosuunnitelmakauden alkamista; 2) yhteenveto vesistöalueen hoitoa koskevista keskeisistä kysymyksistä vähintään kaksi vuotta ennen hoitosuunnitelmakauden alkamista; sekä 3) hoitosuunnitelmaehdotus vähintään vuosi ennen hoitosuunnitelmakauden alkamista. Tämä asiakirja on kohdassa 2 tarkoitettu yhteenveto keskeisistä kysymyksistä. Vesienhoitolain 15 :n mukaan Alueellisen ympäristökeskuksen on varattava kaikille mahdollisuus tutustua 13 :ssä tarkoitettuihin valmisteluasiakirjoihin ja niiden tausta-asiakirjoihin sekä varattava tilaisuus esittää mielipiteensä valmisteluasiakirjoista kirjallisesti tai sähköisesti. Ympäristökeskuksen on julkaistava kuulutus valmisteluasiakirjojen nähtävillä olosta alueen kuntien ilmoitustauluilla. Asiakirjat on pidettävä nähtävillä tarpeellisilta osin alueen kunnissa ja ne on julkaistava sähköisesti. Ympäristökeskuksen on lisäksi pyydettävä tarvittavat lausunnot. 6 Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007
Kuvaliiteri/Markku Varjo Vesiensuojelun nykytila Suomessa Suomessa vesienhoito perustuu valtioneuvoston periaatepäätökseen vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015 ja valtioneuvoston hyväksymään Suomen Itämeren suojeluohjelmaan. Vaikka Suomella on pitkät perinteet vesienhoidossa, kaikkia tavoitteita ei ole vielä saavutettu. Monilla alueilla tarvitaan tehostettuja toimia vesien tilan kohentamiseksi. Vesiensuojelun ja -hoidon painopisteet vaihtelevat alueellisten erityispiirteiden mukaan. Pintavesien suojelemiseksi tärkeintä on vähentää erityisesti rehevöitymistä aiheuttavien ravinteiden sekä haitallisten ja happea kuluttavien aineiden kuormitusta. Samalla suojellaan vesiluontoa. Pohjavesiä suojellaan niiden laatua heikentäviltä riskeiltä sekä toimilta, jotka vähentävät pohjaveden muodostumista. Aiemmassa Vesiensuojelun tavoitteet vuoteen 2005 -ohjelmassa asetettiin tavoitteeksi, ettei ihmistoiminta huononna Itämeren ja sisämaan pintavesien tilaa ja että haitallisesti muuttuneiden vesien tila paranee. Tämä tavoite ei ole kaikilta osin toteutunut, sillä haitallisesti muuttuneiden vesialueiden tila ei ole olennaisesti parantunut. Vesiä rehevöittävää ravinnekuormitusta ei ole vähennetty läheskään riittävästi. Pintavesien ekologista tilaa heikentävät monin paikoin kuormituksen lisäksi myös veden korkeuden ja virtaamien säännöstely sekä vesistöjen sekä rantojen rakenteelliset muutokset (pengerrykset, mökkirantojen käsittely, satamien rakentaminen jne.). Luonnontilaiset pienvedet ovat selvästi taantuneet. Noin 40 % vedenhankinnalle tärkeistä pohjavesialueista sijaitsee alueella, missä on pohjaveden tilalle riskiä aiheuttavaa toimintaa. Monien voimakkaasti kuormitettujen vesien tila parani merkittävästi 1970- ja 1980- luvuilla, jolloin toteutettiin yhdyskuntien ja teollisuuden vesiensuojelutoimia. 1990- luvun puolivälin ja 2000-luvun alun välisenä aikana vesien tila ei ole kuitenkaan kehittynyt suotuisasti. Erityisen huolestuttavaa on jokien heikko tila sekä rannikkovesien rehevöitymisen lisääntyminen Suomenlahdella, Saaristomerellä ja osittain myös Pohjanlahdella. Vesiensuojelutarpeita lisää se, että huomattava osa väestöstä asuu tilaltaan heikentyneiden vesien äärellä. Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007 7
Mitä on jo tehty? Vesiensuojelun kaikkia tavoitteita ei ole vielä saavutettu. Paljon on kuitenkin tehty: Maatalouden viljelykäytännöt ovat kehittyneet vesiensuojelun kannalta myönteisesti. Esimerkiksi suojavyöhykkeiden määrä vesistöjen varsilla on lisääntynyt ja lannoitteiden ja karjanlannan käyttö peltohehtaaria kohti on vähentynyt. Myös eroosiota vähentävät muokkausmenetelmät ovat yleistyneet. Metsätalouden suunnitteluun liittyvä ohjausta ja lainsäädäntöä on kehitetty merkittävästi. Teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesien ravinnekuormitus on pienentynyt selvästi 1990-luvun alusta lähtien. Jätevesien purkuvesissä aiheuttamat haitat ovat vähentyneet huomattavasti. Haja-asutuksen vesiensuojelu on edistynyt, kun haja-asutuksen talousjätevesien käsittelystä annettu asetus tuli voimaan vuonna 2004. Turvetuotannon tehostetut vesiensuojelutoimet ovat vähentäneet turvetuotannon aiheuttamaa ravinnekuormitusta. Turkistuotannon vesiensuojelu on tehostunut viime vuosina ympäristölupien ansiosta sekä siksi, että turkistarhoja on siirretty pois pohjavesialueilta Kalankasvatuksen kuormitus on alentunut vesiensuojelutoimien ansiosta ja tuotantomäärien laskettua. 8 Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007
Eräiden vaarallisten aineiden pitoisuudet vesiympäristössä ovat alentuneet selvästi päästörajoitusten ja käyttökieltojen ansiosta. Teollisuuden jätevesien metallikuormitus on vähentynyt merkittävästi. Säännöstelyjen haittojen vähentämistä on selvitetty ja niitä on lievennetty lähes kaikissa merkittävissä säännöstellyissä vesistöissä. Vesien tilaa on parannettu kunnostuksilla. Pohjavesien suojelu on tehostunut viime vuosina merkittävästi. Teollisuudesta, liikenteestä, haitallisista aineista, maataloudesta ja muusta ihmisen toiminnasta aiheutuvia riskejä on vähennetty. Pohjavesiriskejä aiheuttavia laitoksia ja toimintoja on ohjattu luokiteltujen pohjavesialueiden ulkopuolelle. Itämeren suojelu on edistynyt Itämeren suojelukomission ansiosta. Erityisesti suora pistekuormitus rannikkovesiin on vähentynyt. Vesiluonnon suojelua on edistetty luonnon- ja biologisen monimuotoisuuden suojeluohjelmilla ja Natura 2000 -verkostolla. Vesienhoidon suunnittelussa vesiensuojelutyötä jatketaan ja pyritään löytämään myös uusia ratkaisuja vesien tilan parantamiseksi. Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007 9
Vesienhoidon keskeiset kysymykset Vuoksen vesienhoitoalueella Vuoksen vesienhoitoalue kattaa Vuoksen Suomen puoleisen valuma-alueen Kainuun eteläosista lähtien ja lisäksi Jänisjoen, Kiteenjoen-Tohmajoen sekä Hiitolanjoen vesistöalueet, jotka laskevat Vuoksen tavoin Laatokkaan (kuvat 2-3). Vuoksen vesienhoitoalueeseen kuuluvat myös Kaakkois-Suomesta etelään laskevat jokivesistöalueet Juustilanjoki, Hounijoki, Tervajoki, Vilajoki, Urpalanjoki ja Vaalimaanjoki. Vesienhoitoalueen kokonaisala on Suomen vesienhoitoalueista suurin, noin 58 000 neliökilometriä. Alueella asuu yhteensä noin 650 000 ihmistä. Osa vesienhoitoalueen valuma-alueesta sijaitsee Venäjällä, jonka kanssa tehdään yhteistyötä mm. Pohjois- Karjalan ja Kaakkois-Suomen rajavesistöissä. Kuva 2. Alueelliset ympäristökeskukset Vuoksen vesienhoitoalueella. 10 Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007
Järvien ja jokien vedenlaadussa alueellisia eroja Vuoksen vesienhoitoalueen yli tuhannesta järvestä 95 % on pieniä, alle neliökilometrin kokoisia. Toisaalta suuret yli 100 km 2 :n järvet muodostavat valtaosan vesipinta-alasta (kuva 3). Järvet ovat pääosin luontaisesti karuja ja kirkasvetisiä tai lievästi humuspitoisia, kuten Saimaa osa-altaineen. Vesienhoitoalueen itä- ja pohjoisosan metsäisten turvemaiden järvet ja joet ovat monin paikoin luontaisesti runsashumuksisia. Vuoksen vesienhoitoalueen merkittävimmät joet ovat Pielisjoki ja Vuoksi, joka on keskivirtaamaltaan Suomen suurin joki. Suurten järvien vedenlaatu on pääosin erinomainen tai hyvä ja osa järvistä on lähellä luonnontilaa. Niissä ei alustavan tarkastelun mukaan ole voimakkaita ihmistoiminnasta johtuvia vaikutuksia lukuun ottamatta Pohjois- Savon Onkivettä, joka on luontaisen rehevyyden lisäksi hajakuormituksen vaivaama. Osa Iisalmen reitin muistakin järvistä on todettu luontaisesti runsasravinteisiksi johtuen maaperän ominaisuuksista. Itäistä Pien-Saimaata kuormittavat erityisesti metsäteollisuuden jätevedet. Vesistöjen tilan tarkempi arviointi on parhaillaan käynnissä. Kuva 3. Vuoksen vesienhoitoalueen vesistöalueet ja pintavedet Vesienhoitoalueen useat pienet ja paikoin suuretkin järvet on laskettu menneinä aikoina viljelysmaan lisäämiseksi. Useita järviä säännöstellään voimatalouden, vesiliikenteen, virkistyskäytön tai tulvasuojelun tarpeisiin. Suurikokoisista joista lähes puolet on vesivoimarakentamisen takia muutettuja, mikä on heijastunut myös muutoksina niiden alkuperäiseen kalalajistoon. Alueelliset ympäristökeskukset ovat järjestäneet vesienhoitoalueen pintavesien seurannan. Vuoksen vesienhoitoalueen pintavesien seurantaohjelmaan kuuluu yhteensä 223 järvien ja jokien seurantapaikkaa. Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007 11
Pohjavesivarat harjuissa ja Salpausselillä Vuoksen vesienhoitoalueen suurimmat pohjavesivarat ovat Salpausselillä Kaakkois-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa (kuva 4). Hyödynnettävissä olevat pohjavesivarat sijaitsevat pääasiassa lajittuneilla sora- ja hiekkamailla harjumuodostumissa sekä ns. Salpausselkämuodostumissa. Vesienhoitoalueella on hieman yli tuhat neliökilometriä (295 kpl) vedenhankinnan kannalta tärkeitä I-luokan pohjavesialueita. Vedenhankintaan soveltuvia II-luokan pohjavesialueita on niin ikään yli tuhat neliökilometriä (399 kpl). Kuva 4. Vuoksen vesienhoitoalueen pohjavesialueet Vesienhoitoalueella vedenhankinta perustuu harjumuodostumien pohjaveden käyttöön, mutta paikoin hyödynnetään myös kalliopohjavettä sekä pintavedestä tehtyä tekopohjavettä. Vuoksen vesienhoitoalueella käytetään yhteensä lähes viidennes arvioidusta muodostuvasta pohjavesimäärästä. Alueelliset ympäristökeskukset ovat järjestäneet pohjavesien määrällisen ja kemiallisen tilan seurannan. Vesienhoitoalueella on 32 pohjavesien seurantaasemaa. Seurannan helpottamiseksi pohjavesialueet on ryhmitelty kolmeen ryhmään: Etelä-Suomi, Salpausselät ja Sisä-Suomi. Vesienhoidon keskeisiä kysymyksiä Vuoksen vesienhoitoalueella Vuoksen vesienhoitoalueen keskeiset kysymykset on laadittu vesienhoitoalueen alueellisissa ympäristökeskuksissa (Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Etelä-Savo ja Kaakkois-Suomi). Valmisteluun ovat osallistuneet ympäristökeskusten vesienhoidon yhteistyöryhmät alaryhmineen. Merkittävimmät keskeiset kysymykset on sovitettu yhteen koskemaan koko Vuoksen vesienhoitoaluetta. Vesienhoitoalue on 12 Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007
jaettu keskeisten kysymysten tarkempaa alueellista tarkastelua varten valuma-alueperustaisesti osa-alueisiin. Näiden avulla keskeiset kysymykset on paikallistettu vesienhoitoalueen ja alueellisten ympäristökeskusten sidosryhmäyhteistyön kannalta tarkoituksenmukaisiksi suunnittelukokonaisuuksiksi. Osa-alueiden vesienhoidon keskeisiä kysymyksiä esitellään yksityiskohtaisemmin jäljempänä. Valtakunnallisesti vesienhoidon tavoitteita on linjattu valtioneuvoston periaatepäätöksessä vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015. Päätös on laadittu ohjaamaan vesiensuojelua jo asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi sekä toisaalta vastaamaan vesiensuojelun uusiin haasteisiin. Tavoitteena on ollut myös tukea vesienhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) mukaista vesienhoidon suunnittelua. Ensimmäisen kuulemisen yhteydessä vuonna 2006 saadussa palautteessa esitettiin myös lukuisia ehdotuksia vesienhoidon keskeisiin kysymyksiin liittyen. Saatu palaute on otettu huomioon tämän asiakirjan valmistelussa. Suunnittelualueen eri toimijoiden hyvä yhteistyö ja sen kehittäminen korostuvat uuden vesienhoidon järjestelmän toimenpanossa. Rajat ylittävää yhteistyötä tarvitaan alueilla, joissa vesistöt ulottuvat usean ympäristökeskuksen toimialueelle. Vesienhoidon suunnittelussa määriteltävien tavoitteiden saavuttamiseen vaikuttaa ratkaisevasti, miten toimien toteuttamiseen tarvittavat voimavarat pystytään järjestämään. Vesiensuojelun rahoituksen niukkuus vaikeuttaa useimpien ongelmien ratkaisua. Vaikeutena ovat myös ristiriitaiset tavoitteet ja tiedon puute sekä käytännön keinojen vähäisyys. Alueella tulee voida harjoittaa erilaisia elinkeinoja ja toimintoja kuitenkin minimoiden niiden haitalliset vesistövaikutukset. Vuoksen vesienhoitoalueen alueelliset ympäristökeskukset ja yhteistyöryhmät ehdottavat tehdyn valmistelun pohjalta että vesienhoitoalueella tarkastellaan seuraavia keskeisiä kysymyksiä: Hajakuormituksen aiheuttama rehevöityminen Pistekuormituksen purkuvesistöjen rehevöityminen ja haitalliset aineet Pohjavesiä kuormittava toiminta ja pohjavesien tilan sekä antoisuuden vaarantuminen Vesistöjen rakentaminen, säännöstely ja kalojen vaellusesteet Rehevien järvien sisäinen kuormitus Saimaan ja Kallaveden laivaliikenteen onnettomuusriskit ja muut ympäristövahingot Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yh nveto 2007 13
Hajakuormituksen aiheuttama rehevöityminen Vuoksen vesienhoitoalueen merkittävimpiä vesistöjen kuormituslähteitä on luonnonhuuhtouman ohella hajakuormitus, jonka vaikutukset näkyvät erityisesti pienissä ja matalissa järvissä. Vesistöjen rehevöityminen ilmenee mm. happivajeena, sinileväkukintoina, pyydysten limoittumisena, liiallisena vesikasvillisuutena ja siten esimerkiksi veden virkistyskäyttömahdollisuuksien heikentymisenä. Rehevöitymisen seurauksena vesi elinympäristönä häiriintyy ja mm. kalaston rakenne vinoutuu. Kuviin 5 ja 6 on koottu laskennallisen hajakuormituksen jakautuminen vesienhoitoalueen 3. jakovaiheen valuma-alueilla. Hajakuormituksesta merkittävä osa on arvioitu olevan peräisin maa- ja metsätaloudesta. Keskeisimmät maatalouden hajakuormituksen painopistealueet sijaitsevat Iisalmen reitin valuma-alueella missä erityisesti karjataloutta on runsaasti. Maatalouden kuormitus on huomattavaa myös muun muassa Salpausselkien eteläpuolisilla alueilla sekä paikoin vesienhoitoalueen muiden osien peltovaltaisilla alueilla. Maatalouden ravinteiden käytön tehostaminen, viljelytekniikan kehittyminen ja ympäristönhoidossa tehdyt toimenpiteet kahden viime vuosikymmenen aikana eivät ole vielä selvästi näkyneet veden laadussa ja kuormituksen arviointituloksissa. Metsätalouden vesistökuormituksen vaikutukset painottuvat Vuoksen vesienhoitoalueen itä- ja pohjoisosien pienissä suovaltaisten alueiden latvavesistöissä. Kuormitus on paikoitellen merkittävää myös Järvi-Suomen pienissä latvavesistöissä. Yksittäiset kuormitusta aiheuttavat toimenpiteet ovat yleensä suhteellisen pienialaisia ja toistuvat samalle alueelle harvoin. Kuormituksen laatu, voimakkuus ja kesto vaihtelevat riippuen toimenpiteestä, alueen ominaisuuksista sekä sijainnista vesistöön. Valumaalueella kuormitus on suhteellisen tasaista lukuun ottamatta laajoja lannoitus- ja kunnostusojitushankkeita. Metsätalouden vesiensuojelua on tehostettu parin viime vuosikymmenen aikana mm. vesiensuojelumenetelmien ja ohjeistuksen osalta. Vaikutuksia on vaikeaa mitata, sillä samalle valuma-alueelle kohdistuvien eri maankäyttömuotojen vesistövaikutukset ovat usein samankaltaisia. Loma- ja haja-asutus ovat paikoin merkittäviä vesistökuormittajia Vuoksen vesienhoitoalueella. Tämä kuormitus on viime aikoina suhteellisesti ja määrällisesti kasvanut lisääntyneen rakentamisen myötä. Rantarakentamisella on vaikutuksia myös rantaja vesiluontoon. Ruoppaukset ja täytöt muuttavat rantojen luonnontilaa ja voivat merkittävästi köyhdyttää pohjan ja rantavyöhykkeen elinympäristöjä. Suurten ja keskisuurten vesistöjen lievän nuhraantumisen lisäksi vesienhoitoalueella on yleisesti tapahtunut myös pienten järvien rehevöitymistä ja rehevöitymiseen liittyviä kalastomuutoksia. Erityisesti matalien lahtialueiden ja pienten latvajärvien rehevöityminen ja umpeenkasvu on todettu ongelmaksi koko vesienhoitoalueella. Ongelmat aiheutuvat monin paikoin maa- ja metsätalouden hajakuormituksesta ja rantarakentamisesta. Rehevöitymistä on usein kiihdyttänyt aiemmin toteutettu järvenlasku. Myös säästä johtuvat vesitilanteen vaihtelut lisäävät ajoittain hajakuormituksesta aiheutuvia ongelmia. 14 Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007
Kuva 5. Laskennallinen kokonaisfosforin piste- ja hajakuormitus Vuoksen vesienhoitoalueella. Hajakuormitus on laskettu vesistöaluekohtaisesti v. 1998-2002 keskiarvoina suhteutettuna vesistöalueen maapinta-alaan. Kartan kuormitustiedoista on poistettu luonnonhuuhtouma ja laskeuma, jotka eivät aiheudu alueen ihmistoiminnasta. Pistekuormitustiedot on laskettu v. 1998-2002 keskiarvoina. Lähde: VEPS 2 / VAHTI. Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007 15
Kuva 6. Laskennallinen kokonaistypen piste- ja hajakuormitus Vuoksen vesienhoitoalueella. Hajakuormitus on laskettu vesistöaluekohtaisesti v. 1998-2002 keskiarvoina suhteutettuna vesistöalueen maapinta-alaan. Kartan kuormitustiedoista on poistettu luonnonhuuhtouma ja laskeuma, jotka eivät aiheudu alueen ihmistoiminnasta. Pistekuormitustiedot on laskettu v. 1998-2002 keskiarvoina. Lähde: VEPS 2 / VAHTI. 16 Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007
Pistekuormituksen purkuvesistöjen rehevöityminen ja haitalliset aineet Yhdyskunnat ja teollisuus aiheuttavat pistemäistä, yhteen purkupaikkaan johdettavaa kuormitusta. Niiden pistekuormitus on vähentynyt merkittävästi prosessi- ja puhdistamotekniikan paranemisen ja lupaehtojen kiristymisen myötä viime vuosikymmeninä. Teollisuuden pistekuormitus on merkittävintä Saimaan alueella vesienhoitoalueen eteläosassa. Suurin kemiallisen metsäteollisuuden keskittymä sijaitsee eteläisen Saimaan äärellä Lappeenrannan-Joutsenon-Imatran seudulla. Puunjalostusteollisuutta on lisäksi muun muassa Kuopiossa, Varkaudessa ja Enossa. Mekaanista puunjalostusteollisuutta on sijoittunut eri puolille vesienhoitoaluetta, mutta sen vesistövaikutukset ovat paikallisempia ja suhteellisen vähäisiä. Teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesien mukana vesistöihin pääsee ravinteiden lisäksi vesiluontoa vaarantavia kemikaaleja. Vesiympäristölle haitallisia raskasmetalleja pääsee vesiin kaivannaisteollisuudesta, jota on erityisesti Pohjois-Karjalassa Outokummun-Polvijärven alueella sekä Pohjois-Savossa. Kuviin 5 ja 6 on koottu kuormituslähteittäin ravinteiden osalta vesienhoitoalueen merkittävimmät pistekuormittajat. Yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesien kuormitus voi ilmetä esimerkiksi vesien rehevöitymisenä sekä hygieenisen laadun heikentymisenä. Vaikka jätevesien puhdistaminen on hallinnassa, paikallisia vesistövaikutuksia esiintyy kuitenkin paikoin puhdistamojen purkuvesistöissä johtuen mm. purkupaikan huonoista laimenemisoloista ja aikaisemmasta kuormituksesta. Puhdistamojen häiriötilanteet ja ympäristövahingot ovat olleet paikoin ongelmallisia. Turvetuotannon pistekuormitus on vähentynyt vesiensuojelumenetelmien paranemisen ja lupaehtojen kiristymisen myötä viime vuosikymmeninä. Kuormitus on keskittynyt turvetuotantoon soveltuville suovaltaisille alueille eri puolille vesienhoitoaluetta. Turvetuotannon ravinne- ja kiintoainekuormitus kohdistuu yleisesti ottaen tuotantoalueiden alapuolisiin lähivesistöihin ja sillä on erityisesti vesistöjen virkistyskäyttöä haittaavia vaikutuksia kuten liettymistä. Pohjavesiä kuormittava toiminta ja pohjavesien tilan sekä antoisuuden vaarantuminen Vesienhoitoalueen pohjavesimuodostumat ovat pääosin ympäristöönsä purkavia ja pohjaveden luontainen veden laatu on pääosin hyvä lukuun ottamatta luontaista lievää happamuutta sekä rauta- ja mangaanipitoisuutta. Lisäksi paikoin luontaisesti korkeahko radonsäteily sekä fluoridi- ja nikkelipitoisuus vaikeuttavat pohjaveden käyttöä. Vedenhankinnan kannalta tärkeät (I-luokka) ja siihen soveltuvat (II-luokka) pohjavesialueet ovat tärkeimpiä pohjavesien hyvän tilan säilymisen kannalta. Pohjavesien likaantumisvaara johtuu osittain siitä, että pohjavesialueet koostuvat usein helposti vettä ja kuormittavia aineita läpäisevistä hiekka- ja soramaista. Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007 17
Osalla Vuoksen vesienhoitoalueen pohjavesialueista eri toiminnoista aiheutuneet päästöt ovat pilanneet pohjavesiä. Pohjavedestä on tavattu hiilivetyjä, liuottimia ja viime aikoina myös kasvinsuojeluaineita. Alustavan asiantuntija-arvion perusteella vesienhoitoalueella on määritetty 66 riskipohjavesialuetta (ks. kuva 7), joilla pohjaveden laatua vaarantavat useat ihmistoiminnot. Pohjavesialueiden pilaantuminen on ongelmallista, koska niiden tilan luontainen paraneminen on erittäin hidasta ja kunnostaminen kallista. Riskinalaisille pohjavesialueille ja vedenhankinnan kannalta tärkeille pohjavesialueille on laadittu vesienhoitoalueella suojelusuunnitelmia. Luonnontilaisten pohjavesialueiden säilyttäminen veden laadun turvaamiseksi on tärkeää. Pohjavesien kemiallisen tilan kannalta yksi merkittävimmistä riskeistä on asutus ja muu maankäyttö. Asutustaajamat sijaitsevat monissa tapauksissa parhaiden pohjavesialueiden päällä. Erityisesti Etelä-Karjalan keskeinen yhdyskuntarakenne sijaitsee merkittäviltä osin Salpausselällä. Myös muissa vesienhoitoalueen maakuntien taajamissa ja niiden lähialueilla, kuten Joensuussa, rakentaminen on monin paikoin leviämässä pohjavesialueille. Myös teollisuuden ja muun yritystoiminnan sijoittuminen pohjavesialueille on riski pohjavedelle. Riskinalaisia toimintoja ovat mm. polttonesteiden jakelu- ja varastointipaikat, asfalttiasemat sekä taimi- ja kauppapuutarhat. Pilaantuneita kiinteistöjä on toiminnassa olevien yritysten lisäksi myös toimintansa lopettaneiden joukossa. Näitä ovat muun muassa puutavaran kyllästyspaikat, kuten Mikkelin Pursialassa. Hoitamattomat pilaantuneet maa-alueet ja vanhat kaatopaikat aiheuttavat ongelmia pohjavesille eri puolilla vesienhoitoaluetta. Eniten pilaantuneita maita vedenoton kannalta tärkeillä pohjavesialueilla sijaitsee Salpausselillä Etelä-Karjalassa. Liikenneväylät on ollut helppo rakentaa pohjavesialueiden hiekkakankaille. Vilkkaita liikenneväyliä on rakennettu varsin tiheästi mm. Salpausselille sekä pitkittäisharjuille eri puolilla vesienhoitoaluetta. Pohjavesille aiheutuvat liikenneriskit pohjavesialueilla liittyvät mm. öljy- ja kemikaalikuljetuksien Kuva 7. Alustavan asiantuntija-arvion perusteella määritetyt riskipohjavesialueet I- ja II-luokan pohjavesialueilla Vuoksen vesienhoitoalueella. 18 Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007
maanteillä tapahtuviin onnettomuuksiin, liikenteeseen yleensä sekä tienpitoon, kuten suolan käyttöön liukkauden torjunnassa. Rautatiekuljetuksissa kaluston kunto ja onnettomuudet voivat muodostaa riskin pohjavesille. Pohjavesialueilla hajakuormitus, kuten hulevedet, haja-asutus sekä maatalous ovat riskejä pohjavesien tilalle. Vesienhoitoalueella kuudella pohjavesialueella pohjavedestä on todettu torjunta-ainepitoisuuksia, joista muutamassa tapauksessa säädetyt laatunormit ovat ylittyneet. Maa-ainesten otto voi aiheuttaa riskin pohjavesille kun pohjavesiä suojaava maakerros ohenee ja alue on alttiimpana kuormitukselle sekä mahdollisille onnettomuuksille. Vuoksen vesienhoitoalueella vedenhankinta perustuu osittain tekopohjaveteen, jota valmistetaan johtamalla pintavettä pohjavesialueiden maaperään tai rantaimeytyksellä, jolloin pintavettä suotautuu harjuun rantapenkan läpi. Tekopohjavesilaitosten veden laadun suurin uhka on raakavesilähteen pilaantuminen. Vesistöjen rakentaminen, säännöstely ja kalojen vaellusesteet Virtavesien vesistörakentamisen myötä kalojen vaellusesteet (kuva 8) ja kalojen lisääntymisolojen huonontuminen voimatalouden ja perkausten vuoksi ovat heikentäneet kalojen elinoloja. Jokien patoamisen seurauksena vaelluskalojen elinkierto on estynyt ja lisääntymisalueita on menetetty, mikä on johtanut useiden arvokkaiden kalakantojen häviämiseen ja estää niiden uudelleenkotiutuksen. Muun muassa Vuoksen vesistön järvilohi ei lisäänny enää luontaisesti, vaan kanta on istutusten varassa. Lukuisista järvitaimenkannoista suurin osa on menetetty ja niistä vain muutama lisääntyy enää luonnossa. Jokikutuisista harjus- ja siikakannoista osa on taantunut tai jopa hävinnyt. Vaeltavien lohikalojen lisääntymismahdollisuuksien heikentyminen ja häviäminen on Kuva 8. Patorakenteita Vuoksen vesienhoitoalueella. Osa padoista vaikeuttaa tai estää kalojen vaelluksen. Lähde: Vesistötöiden tietojärjestelmä (VESTY). Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007 19
vaikuttanut myös järvialtaiden kalastoon koko vesistöalueella. Toisaalta säännöstelyluvissa on edellytetty haittojen kompensoimista kalaistutuksin ja kalatalousmaksuin, joiden avulla kalakantojen tilaa on pyritty turvaamaan. Vuoksen vesienhoitoalueen yleinen piirre on luonnontilaisten jokien ja purojen vähäisyys. Suurin osa puroista on perattu ja kaivettu uittoa tai kuivatuksia varten. Pienten virtavesien nousuesteet, kuten vanhat käytöstä poistuneet myllyrakenteet, vaikeuttavat ja estävät kalojen vaelluksia. Edellä mainittujen syiden takia myös pienempien jokien paikalliset purotaimenkannat ovat kärsineet. Alkuperäisten kalalajien ja -kantojen elinolojen ja monimuotoisuuden turvaamisen vuoksi tarvitaan enemmän panostusta kalojen elinolosuhteiden parantamiseksi. Saimaalla elävistä uhanalaisista eläinlajeista saimaannorpan kannan yksi uhkatekijöistä on vesien säännöstely. Saimaan vedenpinnan talviaikaisen säännöstelyn aiheuttama riski kuuteille on tosin pienentynyt Saimaan ja Vuoksen juoksutuslainsäädännön muutoksella. Osa vesistöistä on niin paljon rakentamalla muutettuja, että ne on vesihoidon suunnittelussa nimettävä voimakkaasti muutetuiksi vesistöiksi. Niille asetettavat tilatavoitteet ovat lievempiä kuin muissa vesistöissä. Voimakkaasti muutetuissa vesistöissä pyritään hyvään saavutettavissa olevaan vesien tilaan. Rehevien järvien sisäinen kuormitus Järven pohjalta veteen vapautuvat ravinteet aiheuttavat ns. sisäistä kuormitusta, joka kiihdyttää rehevöitymistä edelleen. Ravinnekuormituksen seurauksena järven pintasedimenttiin varastoituu erityisesti fosforia. Hapettomissa oloissa, kuten ajoittain keväällä talven kerrostuneisuuskauden lopussa, pohjalietteeseen sitoutunutta fosforia liukenee veteen, mikä vaikuttaa järven rehevyyteen seuraavana kesänä. Järvien sisäinen kuormitus on merkittävää muun muassa Iisalmen reitin matalilla rehevöityneillä järvillä. Lisäksi em. ongelma esiintyy paikallisemmin myös vesienhoitoalueen muissa osissa mm. hajakuormitetuissa pienissä vesistöissä sekä taajamien lähivesissä, joihin on aikaisemmin johdettu huonommin puhdistettuja asumajätevesiä tai teollisuuden jätevesiä. Saimaan ja Kallaveden laivaliikenteen onnettomuusriskit ja muut ympäristövahingot Saimaan vesistöalueella tapahtuvan onnettomuuden riski on lisääntynyt tavaraliikenteen kasvun myötä. Veden vähyys ja väylien mataloituminen lisäävät onnettomuusriskiä. Kuvassa 9 on esitetty Saimaan-Kallaveden syväväylä sekä sulut ja satamat. 20 Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007
Kuva 9. Saimaan syväväylä. Laivaliikenteen onnettomuuteen varautuminen on vielä osin puutteellista. Onnettomuuksissa esimerkiksi öljy- tai kemikaalipäästöllä voi olla suuri merkitys Saimaan herkkään elinympäristöön. Laivojen mukana vesistöön voi levitä myös Saimaan elinympäristöön kuulumattomia vieraslajeja, jotka voivat vaikeuttaa luontaisen lajiston elinmahdollisuuksia. Muun muassa vesistöjen pistekuormittajien, kuten teollisuuden ja yhdyskuntien jätevedenpuhdistamojen häiriötilanteet ja ympäristövahingot ovat olleet Saimaalla ja Kallavedellä paikoin ongelmallisia. Niissä on päässyt vesistöihin ravinteita ja haitallisia aineita. Häiriötilanteisiin ei toistaiseksi ole pystytty varautumaan riittävän suunnitelmallisesti. Onnettomuusriskien hallintaan tulee kiinnittää huomiota vesienhoidon suunnittelussa. Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007 21
Kuva 10. Suunnittelun osa-alueet Vuoksen vesienhoitoalueella. Keskeiset kysymykset osa-alueittain Seuraaviin teksteihin on koottu vesienhoidon keskeiset kysymykset osa-alueittain Vuoksen vesienhoitoalueella (kuva 10). Osa-alueet käsittävät vesistöjä, jotka kuuluvat esimerkiksi samaan reittivesistöön tai niissä on samankaltaisia vesiensuojeluongelmia. Joiltakin osa-alueilta on laskettu keskimääräisiä haja- ja pistekuormitustietoja, jotka ovat peräisin ympäristöhallinnon Vesistökuormituksen arviointijärjestelmästä (VEPS 2) ja Valvonta- ja kuormitustietojärjestelmästä (VAHTI). Pohjavesiä on käsitelty koko vesienhoitoalueella yhteisesti sivulla 17. Merkittävimpiä pohjavesiasioita on koottu myös osa-aluekohtaisiin teksteihin. 22 Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007
POHJOIS-SAVON ALUEET Iisalmen reitti Iisalmen reitillä ihmistoiminnasta riippumattoman luontaisen kuormituksen eli taustahuuhtouman osuus fosforikuormituksesta on noin kolmannes. Reitillä on lisäksi reheviä osavaluma-alueita, joissa luontainen taustahuuhtouma on tätäkin korkeampi. Suotuisten olosuhteiden seurauksena alueen maatalous on voimaperäistä ja se onkin alueen suurin yksittäinen fosforin kuormittaja noin 55 %:n osuudella. Maatalousvaltaisia alueita ovat Iso-Iin Vieremänjoen-Murennusjoen valuma-alueet, Hautajärven- Kilpijärven-Niemisjärven valuma-alueet sekä Naarvanjoen valuma-alue. Maataloutta on runsaasti myös muutenkin kuormitetuilla Poroveden-Kiuruveden ja Onkiveden alueilla. Erittäin vähäkuormitteista aluetta puolestaan ovat Salahminjärven yläpuoliset vesistöreitit. Laajat suometsien ojitukset ovat osaltaan lisänneet vesistöihin kohdistuvaa kuormitusta sekä muuttaneet vesistöreitin valumien määrää ja ajoittumista. Metsätalouden kuormitusosuuden on arvioitu nykyisin olevan fosforin osalta 4 %, mutta eroosioherkät maalajit lisäävät kiintoainekuormitusta, joka aiheuttaa paikallisia vesiensuojeluongelmia. Myös turvetuotannon kuormitusvaikutukset keskittyvät muutamille osavalumaalueille. Turvetuotanto on voimakkainta Luupujoen valuma-alueella, jossa se aiheuttaa 8% fosfori- ja 13 % typpikuormituksesta. Myös Iisalmen reitin luoteisosassa on runsaasti turvetuotantoa. Viemäröinnin piirissä olevien yhdyskuntajätevesien kuormitusosuus, sisältäen myös teollisuuden kuormituksen, on koko Iisalmen reitin fosforikuormituksesta 3 %, mutta selvästi tätä suurempi osuus sillä on Poroveden- Kiuruveden alueella (14%) ja Onkiveden alueella (6%). Jätevesien vaikutukset ovat havaittavissa purkualueiden läheisyydessä. Haja-asutuksen aiheuttama kuormitus on noin kaksinkertainen verrattuna yhdyskuntajätevesiin ja vaikutukset ovat havaittavissa erityisesti pienempien vesistöjen veden laadussa. Iisalmen reitin järvissä on yleisesti pitkäkestoisia, jokakesäisiä sinileväkukintoja, talviaikaista happikatoa ja korkeamman vesikasvillisuuden liiallista runsastumista. Fosforikuormitusmalleilla on selvitetty, ettei kuormitus Iisalmen reitin kaikilla osilla yksin selitä järvien korkeaa rehevyystasoa. Alueen luontainen ravinteikkuus on johtanut siihen, että veden ravinnepitoisuuksien lähtötaso on varsin korkea. Toinen rehevöitymiselle altistava tekijä on järvien mataluus: noin joka viidennestä Iisalmen reitin järvestä ei löydy kolmea metriä suurempaa vesisyvyyttä. Suuri osa matalista järvistä on aikanaan laskettu. Pienen vesitilavuuden seurauksena vesistöjen rehevyystason kannalta keskeisen fosforin sedimentaatio järvialtaissa on alhainen. Mataluus on myös lisännyt muun muassa umpeenkasvua ja happiongelmia. Esimerkiksi Onkivedellä ongelmana on kesäaikaan mataluus ja paikallinen virtauksen estyminen salmipaikoissa. Iisalmen reitin järvien kalasto on rehevyyden seurauksena särkikalavaltaista. Vinoutunut kalakanta on ongelma myös järvien vedenlaadun kannalta, sillä pohjaa pöyhivät särkikalat lisäävät omalta osaltaan myös sisäkuormitusta. Lisäksi särkikalavaltaisuus voi myötävaikuttaa levien massaesiintymien muodostumiseen. Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007 23
Iisalmen reitillä on tällä vuosikymmenellä ollut kuntien yhteinen valuma-alueen kunnostushanke, jolla on saavutettu laajamittaisia tuloksia maatalouden vesiensuojelussa. Iisalmen reitin erityispiirteistä johtuen vesistöjen tilan parantaminen on edellyttänyt myös sisäiseen kuormitukseen kohdistuvia kunnostustoimia. Iisalmen reitin järvistä säännösteltyjä ovat Onki- ja Porovesi, Salahminjärvi, Kiuruvesi sekä Hauta-, Kilpi- ja Rytkynjärvi. Järvien säännöstelystä aiheutuvia vaikutuksia on lievennetty säännöstelyn kehittämishankkeissa. Kalastolle Salahmin voimalaitos ja pato muodostavat vaellusesteen. Seitsemän pohjavesialuetta on alustavasti luokiteltu riskialueiksi. Nilsiän reitti Nilsiän reitti on keskimäärin varsin vähäkuormitteista aluetta. Maa- ja siinä erityisesti karjatalous on merkittävin ravinnekuormituslähde. Maatalouden osuus fosforikuormituksesta on noin 40% ja typpikuormituksesta kolmannes. Maa- ja karjatalouden kuormitus on keskittynyt Nilsiän reitin alaosaan ja aiheuttanut rehevyyshaittoja pienemmissä järvissä. Metsätalouden vaikutukset näkyvät latvapurojen liettymisenä. Pistekuormituksen osuus koko reitillä on viiden prosenttiyksikön luokkaa, mutta paikallisesti teollisuuden ja yhdyskuntajätevesien vaikutus on nähtävissä Juurusvedessä, Akonvedessä ja Sulkavanjärvessä. Myös uittotoiminta aiheuttaa ongelmia pudotuspaikoilla ja käsittelyalueilla, joilla on samanaikaisesti suuret määrät puutavaraa vedessä. Tällaisia alueita ovat Akonpohja ja Pöllänveden Pajulahti. Nilsiän reitin säännöstelystä saattaa aiheutua vaikutuksia rantavyöhykkeen kasvillisuuteen, eliöstöön ja kalastoon, vaikka voimataloussäännösteltyjen järvien keskimääräiseen kansalliseen tilaan verrattuna tilanne on parempi. Atronjoen alaosan voimalaitoksen ohijuoksutuskanavaksi määritettyä vanhaa jokiuomaa on rakentamalla muutettu niin paljon, että se on arvioitu nimettävän voimakkaasti muutetuksi vesis- 24 Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007
töksi. Vaelluskaloille jokien patoamisesta ja perkauksista on aiheutunut merkittäviä vaikutuksia: kalojen vaellus on laajasti estynyt ja kokonaisia koskialueita, jotka ovat vaelluskalojen lisääntymisympäristöjä, on menetetty. Lisäksi Nurmijoen normaalista poikkeavat virtaamavaihtelut yhdessä tehtyjen kalatalouskunnostusten kanssa ovat aiheuttaneet joessa hyytöongelmia. Rautavaaralla on huomattava osa Pohjois-Savon rakentamattomista joista. Luostanjoella, Ylä-Tiilikanjoella ja Ylä-Keyritynjoella kevät- ja syysvalumahuippujen aikaiset happamuuspiikit heikentävät virtakutuisten lohikalojen lisääntymisedellytyksiä. Kuusi pohjavesialuetta on alustavasti luokiteltu riskialueiksi Juojärven reitti Juojärven reitin erityispiirteenä on kaivannaisteollisuus, muuten reitti on erittäin vähäkuormitteinen. Kaivosteollisuuden jätevesien käsittelyssä olisi pyrittävä mahdollisimman pieneen haitallisten aineiden kuormitukseen. Metsätalouden vaikutuksia on havaittavissa latvavesistöissä. Palokin voimalaitoksen vaelluseste on merkittävä yläpuolisten vesistöjen kalakannoille. Kallaveden ja Sorsaveden alue Sorsaveden alue on varsin luonnontilainen, pinta-alayksikköä kohti laskettu ravinteiden ominaiskuormitus on lähes yhtä pieni kuin Pohjois-Savon vähäkuormitteisimmalla vesistöalueella, Juojärven reitillä. Fosforikuormituksesta 60% ja typpikuormituksesta 74% tulee laskeumana ja luonnonhuuhtoumana eli muun kuin oman alueen ihmistoiminnan tuloksena. Maatalouden osuus kokonaisfosforikuormituksesta (18%) on vain vähän korkeampi kuin haja-asutuksen osuus (12%), typpikuormituksessa ero sen sijaan on selkeämpi (14 ja 3 %). Sorsaveden alueella ei ole merkittäviä vesiensuojeluongelmia. Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007 25
Pohjois-Kallaveden alue (sisältäen myös Ruokoveden ja Maaninkajärven) on maatalouskuormitteista: maatalouden osuus fosforikuormituksesta on puolet ja typpikuormituksesta 44%. Fosforikuormituksesta myös haja-asutuksen osuus on melko suuri, 11%. Iisalmen reitiltä tuleva kuormitus on merkittävää Pohjois-Kallaveden alueella. Kallaveden alueella (käsittäen myös Suvasveden ja Unnukan alueen) pinta-alayksikköä kohti laskettu ominaiskuormitus on pienempi kuin Pohjois-Kallaveden alueella ja eri kuormituslähteiden suhteelliset osuudet poikkeavat siitä ja koko muusta Pohjois-Savon alueesta huomattavasti. Maatalouden osuus fosforikuormituksesta on vain 23% ja typpikuormituksesta 12%, kun taas pistekuormituksen osuus on typpikuormituksesta jopa 41% ja fosforikuormituksestakin 13%. Haukiveden-Kallaveden alueella ovat maakunnan suurimmat puunjalostuslaitokset. Teollisuuden fosfori- ja typpikuorma ovat lähes viidennes tämän alueen kokonaiskuormitusluvuista. Yhdyskuntien jätevedet aiheuttavat teollisuutta suuremman typpikuorman, mutta oleellisesti pienemmän fosforikuorman. Teollisuusjätevedet aiheuttavat myös suuren kemiallisen hapenkulutuskuorman. Kaivosteollisuuden vaikutuksia on nähtävissä Leppävirran Oravilahdessa. Haitallisten aineiden vaikutuksiin ja niiden aiheuttamiin riskeihin on kiinnitettävä muuallakin aiempaa enemmän huomiota. Haitallisia aineita käyttävien laitosten lisäksi varsinkin Kallavedellä vesiliikenne ja myös tie- ja raideliikenne ovat riskitekijöitä. Uittotoiminta aiheuttaa ongelmia pudotuspaikoilla ja käsittelyalueilla, joilla on samanaikaisesti suuret määrät puutavaraa vedessä. Taajamien läheisyydessä olevien pienten mutta virkistyskäyttöarvoltaan merkittävien vesistöjen tila on monin paikoin heikentynyt lähinnä hulevesien vaikutuksesta. 26 Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007
Unnukan säännöstely on nostanut vedenkorkeuksia keskimäärin 40 cm ja muuttanut vedenkorkeuden vaihtelun rytmiä. Avovesikauden vedenkorkeuden vaihtelu on nykyisin vain 10-15 cm. Säännöstely onkin aiheuttanut suuria muutoksia rantavyöhykkeen kasvillisuudessa. Erityisesti hauen lisääntymisalueena tärkeä sarakasvillisuusvyöhyke on vähentynyt selvästi. Kolme pohjavesialuetta on alustavasti luokiteltu riskialueiksi. POHJOIS-KARJALAN ALUEET Pielisen reitti Pohjois-Karjalan suurimpaan järveen Pieliseen laskevat mm. Lieksanjoen, Saramojoen, Valtimonjoen ja Juuanjoen vedet sekä Kainuun puolelta Jonkeri Jongunjoen kautta. Merkittävä osa vesistä tulee rajan takaa Venäjältä. Pieliseen kohdistuu pistekuormitusta yhdyskunnista (Nurmes, Lieksa, Juuka), teollisuudesta sekä kalankasvatuksesta. Alueella on merkittävää vuolukiviteollisuutta. Pielisen veden laatu on arvioitu lahtialueita lukuun ottamatta pääosin hyväksi. Alhaiset vedenkorkeudet ovat viime vuosina ajoittain aiheuttaneet ongelmia virkistyskäytölle. Valuma-alueen latvoilla vesiin on vaikuttanut eniten metsätalous. Rantojen savikkoalueet ovat luontaisesti viljavia ja tehokkaassa viljelyssä. Rehevöityminen on nähtävissä useissa maatalousalueiden vesistöissä. Pielisen reitin runsashumuksisissa vesistöissä on paikoin havaittu kohonneita elohopeapitoisuuksia petokaloissa. Perkaukset ja patorakenteet ovat merkittävästi vaikuttaneet alueen virtavesien tilaan ja kalakantoihin. Lieksanjoki on alajuoksultaan voimakkaasti muuttunut voimalaitosrakentamisen seurauksena. Alueen arvokkaiden alkuperäisten harjuskantojen ja istutusten varassa olevan järvilohen elinolojen turvaaminen on vesienhoidon keskeisiä haasteita. Kahdeksan pohjavesialuetta on alustavasti luokiteltu riskialueiksi. Esimerkiksi Nurmeksessa Porokylän pohjavesialueella tärkeimpinä riskiä aiheuttavina tekijöinä ovat kaupunkiasutus ja teollisuus. Viinijärvi-Höytiäinen Alueen vesistöt ovat luontaisesti yleensä kirkasvetisiä ja karuja, kuten Viinijärvi, Höytiäinen sekä niiden lähiympäristössä sijaitsevat lukuisat järvet ja lammet. Viinijärven länsiosaan sekä Höytiäisen lahtialueille kohdistuu runsaasti hajakuormitusta maataloudesta. Viinijärven alueella on lisäksi paljon kaivannaisteollisuutta sekä muuta pistekuormitusta, Taipaleenjoella maataloutta ja kalankasvatusta. Kuormitetuimpia vesistöjä ovat Sysmäjärvi ja Polvijärvi alapuolisine vesistöineen. Haitalliset aineet voivat paikoin olla uhka pienien ja vähävirtaamaisten purkuvesistöjen tilalle, mikäli Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007 27
suunnitellut kaivoshankkeet toteutuvat. Sysmäjärvi on linnustollisesti arvokas Natura 2000-suojelukohde. Viisi pohjavesialuetta on alustavasti luokiteltu riskialueiksi. Esimerkkinä on Lavalammen pohjavesialue Polvijärvellä, josta on tavattu torjunta-aineita. Koitajoen alue Koitajoen valuma-alueen vedet ovat tyypillisesti humuspitoisia. Lähes puolet valuma-alueesta on Venäjän puolella. Vesistöjen tilaan on vaikuttanut voimakkaimmin metsätalous kuivatuksineen, paikoin myös turvetuotanto, jonka merkitys on tuotantoalueiden vähenemisen myötä pienenemässä. Ilomantsinjärven tilaa heikentävät hajapäästöjen lisäksi yhdyskuntajätevedet. Alueen merkittävin järvi on Koitere, jota säännöstellään Pamilon voimalaitoksen tarpeisiin. Säännöstely on lisännyt rantojen eroosiota, yksipuolistanut rantavyöhykkeen eliöstöä ja heikentänyt siian lisääntymisoloja. Haittojen lieventämismahdollisuuksia on selvitetty säännöstelyn kehittämishankkeessa vuosina 2004-2006. Ala-Koitajoki, joka oli aikanaan Saimaan järvilohen tärkein lisääntymisalue, on patoamisen myötä muuttunut voimakkaasti. Kalojen kulku ja lisääntyminen ovat estyneet. Myös planktonsiian elinolojen turvaaminen ylempänä Koitajoessa on keskeisiä kysymyksiä. Alueen vesistöissä on lisäksi todettu kohonneita petokalojen elohopeapitoisuuksia. Tämä koetaan uhkaksi vesistöjen virkistyskalastusmahdollisuuksien kehittämiselle niin Koitajoen alueella kuin muuallakin Pohjois-Karjalassa. Kaksi pohjavesialuetta on alustavasti luokiteltu riskialueiksi. Esimerkkinä on Tuomaanlähteen pohjavesialue Ilomantsissa, jossa tärkeimpänä riskiä aiheuttavana tekijänä on asutus. Pielisjoen-Pyhäselän-Oriveden alue Pielisjoki on Pohjois-Karjalan merkittävin joki, jonka kautta Pielisen ja Koitajoen alueen vedet virtaavat Pyhäselkään. Joen veden laatu on parantunut pistekuormituksen vähentymisen myötä. Vesienhoidon ongelmat liittyvät voimalaitoksiin ja perkauksiin. Kalojen vaellusesteet sekä koskien ja kutualueiden häviäminen ovat aiheuttaneet Pielisjoessa voimakkaan muutoksen. Joki on kuitenkin erittäin tärkeä uhanalaisen järvilohen emokalapyyntialue. Yhdyskuntien jätevesipäästöt ovat keskittymässä Pyhäselkään Joensuun edustalle, missä niiden samoin kuin Pielisjoen kautta tulevan kuormituksen vaikutukset ovat nähtävissä veden laadussa. Lisäksi Puhoksen alueella sijaitsee kehittyvä teollisuuskeskittymä, jonka päästöt saattavat tulevaisuudessa lisääntyä. Vesiliikenne on vilkasta, ja alueen läpi kulkee syväväylä Joensuun ja Kiteen Puhoksen satamiin. Oriveden selkävesillä veden laatu on arvioitu pääosin hyväksi. Veden vähyys on viime vuosina ajoittain vaikeuttanut virkistyskäyttöä matalilla lahtialueilla. Heposelän 28 Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007
tila on heikentynyt lähivaluma-alueelta sekä Taipaleenjoen kautta tulevan hajakuormituksen seurauksena. Rehevöityminen on heikentänyt myös Onkamojärvien sekä Karjalan Pyhäjärveen laskevan Ätäskön tilaa. Neljä pohjavesialuetta on alustavasti luokiteltu riskialueiksi. Esimerkkinä on Rääkkylän pohjavesialue, jossa riskiä aiheuttavina toimintoina ovat mm. ampumarata ja käytöstä poistettu kaatopaikka. Jänisjoen-Kiteenjoen-Tohmajoen alue Alueen vesistöjä kuormittaa pääosin hajakuormitus ja paikoin turvetuotanto. Voimakkaimmin kuormittuneita ovat Kiteenjärvi ja Tohmajärvi, joihin johdetaan myös yhdyskuntien jätevesiä. Molemmissa järvissä pohjan happioloja on pyritty parantamaan hapetuksen avulla. Turvetuotannon vaikutus on nähtävissä tuotantoalueiden alapuolisissa vesissä. Tuotanto on alueella jonkin verran lisääntymässä. Runsashumuksisissa vesistöissä on havaittu kohonneita petokalojen elohopeapitoisuuksia. Ojitukset ja perkaukset ovat monin paikoin vaikuttaneet alueen virtavesien tilaan. Jänisjokeen on rakennettu neljä vesivoimalaitosta, minkä seurauksena joen luontaiset olot ovat voimakkaasti muuttuneet. Loitimon ja Eimisjärven vedenkorkeutta säännöstellään voimalaitosten tarpeisiin. Kolme pohjavesialuetta on alustavasti luokiteltu riskialueiksi. Esimerkiksi Kiteen pohjavesialueella riskiä aiheuttavia toimintoja ovat mm. asutus ja teollisuus. Vesienhoitoalueen keskeisten kysymysten yhteenveto 2007 29