ALUSTAVA SELVITYS KYMIJOEN-SUOMENLAHDEN VESIENHOITOALUEEN MERKITTÄVIMMISTÄ VESISTÄ

Transkriptio

1 ALUSTAVA SELVITYS KYMIJOEN-SUOMENLAHDEN VESIENHOITOALUEEN MERKITTÄVIMMISTÄ VESISTÄ TAMMIKUU 2005

2 1. JOHDANTO EY:n vesipolitiikan puitedirektiivin (2000/60/EY) 5 artikla edellyttää, että kullekin direktiivin 3. artiklan 1. kohdan mukaiselle erilliselle vesipiirille, Suomessa vesienhoitoalueelle, laaditaan mennessä selvityksiä vesienhoitoalueen ominaispiirteistä, ihmistoiminnan ympäristövaikutuksista sekä veden käytöstä. Selvitykset ovat pohjana myöhemmin aloitettavalle direktiivin 13. artiklan mukaiselle vesien hoidon suunnittelulle. Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö ovat antaneet alueellisille ympäristökeskuksille ohjeet selvitysten tekemisestä ja raportoimisesta. Vesienhoitoalueen ympäristökeskusten tekemien selvitysten tulokset on käsitelty ja sovitettu yhteen vesienhoitoalueen ohjausryhmässä, ja ne on raportoitu taulukkoina ja paikkatietoina ympäristöministeriölle ja Suomen ympäristökeskukselle. Tämä yhteenveto perustuu vesienhoitoalueen ohjausryhmässä käsiteltyihin ja yhteensovitettuihin tuloksiin. Suomen ympäristökeskus kokoaa vesienhoitoalueilta tulleista raporteista ehdotuksen valtakunnalliseksi raportiksi ja ympäristöministeriö vahvistaa sen. Näissä myöhemmissä vaiheessa tuloksiin voi tulla valtakunnallisesta yhteensovittamistarpeesta johtuvia muutoksia. Ministeriö toimittaa raportin EU:n komissiolle mennessä. 2. KYMIJOEN-SUOMENLAHDEN VESIENHOITOALUE Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue (VHA 2) muodostuu Suomen alueelta Suomenlahteen laskevien jokien valuma-alueista. Alueen suurimman joen, Kymijoen, valuma-alueella on vesienhoitoalueen suurin järvi, kirkasvetinen Päijänne. Alueeseen kuuluu vesiä Keski-Suomesta, Etelä- ja Pohjois-Savosta, Etelä-Karjalasta, Hämeestä ja Päijät-Hämeestä, Kymenlaaksosta sekä Uudeltamaalta ja Itä-Uudeltamaalta. Suomenlahden rannikko ja siihen laskevat pienet jokivesistöt ovat myös osa vesienhoitoaluetta. Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen pohjavesialueista merkittävimpiä ovat Salpausselät. Perustietoa Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueesta pinta-ala km 2 maa-aluetta km 2 merialuetta km 2 sisävesialuetta km 2 vedenhankintaa varten tärkeitä pohjavesialueita km kuntaa asukasta 3. PINTAVEDET 3.1. SUURIMPIEN VESIEN ARVIOINTI Tässä vaiheessa EU:n komissiolle raportoidaan vain suurimmat vesistöt. Jatkossa tarkastelua jatketaan pienempiin vesistöihin ja lopullisena tavoitteena on saada kaikki vesistöt vähintään hyvään tilaan. Ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön ohjeiden mukaan raportointiin on otettu mukaan joet, joiden valuma-alue on vähintään km 2. Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella raportoitavaksi on valittu 9 jokea ja niiden tarkasteluun otettujen osien yhteispituus on 400 km. Osaa joista käsitellään raportoinnissa kahtena tai useampana osana. 2

3 Raportoitavien järvien pinta-ala on vähintään 40 km 2. Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella on 34 tämän kokorajan ylittävää järveä. Raportoitavien järvien yhteispinta-ala on km 2. Vesienhoitoalueen rannikkovesialueen kokonaispinta-ala on km 2. Rannikkovesialue ulottuu yhden meripeninkulman sisemmästä aluevesirajasta ulospäin. Kuva 1. Vesienhoitoalueen raportoitavat pintavedet. 3

4 3.2. RAPORTOITAVIEN PINTAVESIEN JAKAUTUMINEN TYYPPEIHIN Pintavedet jaetaan eri tyyppisiin vesistöihin luontaisten ominaisuuksien mukaan. Järville, joille ja rannikkovesille on määritetty omat tyypittelytekijänsä. Tyypittelykriteerit Järvet Veden humuspitoisuus (runsashumuksisilla järvillä veden väriluku yli 30 mg Pt/l) Veden talvisameus (luontaisesti runsasravinteisilla järvillä yli 5 FTU) Joet Valuma-alueen pinta-ala (yli tai alle km 2 ) Turvemaaprosentti (humuspitoisilla joilla yli 25 %) Valuma-alueen savisuus (luontaisesti runsasravinteisilla joilla suuri) Rannikkovedet Suolapitoisuus Jäätalven pituus Suojaisuus Suurin osa Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen suurista järvistä kuuluu vähähumuksiseen tyyppiin, eli veden väriluku on luontaisesti alle 30 mg Pt/l. Suuria runsashumuksisia järviä on erityisesti Rautalammin ja Mäntyharjun reittien latvoilla. Lohjanjärvi on alueen ainoa suuri luontaisesti runsasravinteinen järvi. Suurten järvien pinta-ala jakautuu tyyppeihin seuraavasti: Suuret vähähumuksiset järvet km 2 82 % Suuret humusjärvet 634 km 2 16 % Suuret luonnostaan runsasravinteiset järvet 89 km 2 2 % Suurin osa vesienhoitoalueen suurista joista kuuluu vähähumuksiseen tyyppiin. Ainoastaan Saarijärven reitti on luontaisesti humuspitoinen. Porvoonjoki, Vantaanjoki ja Mustionjoki ovat luontaisesti runsasravinteisia. Erittäin suuret vähähumuksiset joet 165 km 41 % Suuret vähähumuksiset joet 80 km 20 % Suuret humuspitoiset joet 27 km 7 % Suuret luonnostaan runsasravinteiset joet 129 km 32 % Rannikkovedet on jaettu sisempään ja ulompaan rannikkoalueeseen. Itä-länsisuunnassa rannikkovedet on jaettu Porkkalanniemen kohdalla Suomenlahden saaristoon ja lounaiseen saaristoon. Lisäksi Hankoniemen länsipuolella on erikseen rajattu välisaaristo. Vesienhoitoalueen rannikkovesialueen pinta-ala jakautuu tyyppeihin seuraavasti: Suomenlahden sisäsaaristo km 2 20 % Suomenlahden ulkosaaristo km 2 50 % Lounainen sisäsaaristo 511 km 2 8 % Lounainen välisaaristo 17 km 2 < 1 % Lounainen ulkosaaristo 1311 km 2 22 % 4

5 Kuva 2. Raportoitavien pintavesien jakautuminen tyyppeihin. 5

6 3.3. ALUSTAVASTI VOIMAKKAASTI MUUTETUKSI TUNNISTETUT VESIS- TÖNOSAT Sellaiset vesistönosat, joita ihminen on huomattavasti muuttanut fyysisesti esimerkiksi rakentamalla patoja ja säännöstelemällä, voidaan joissakin tapauksissa nimetä voimakkaasti muutetuiksi. Niille myöhemmin asetettavissa tilatavoitteissa otetaan huomioon rakentamisen ja säännöstelyn aiheuttamat rajoitukset. Tässä vaiheessa ei lopullisesti nimetä vesistöjä keinotekoisiksi tai voimakkaasti muutetuiksi, vaan pyritään tunnistamaan alustavasti voimakkaasti muutetuiksi ne vesistönosat, joissa hydrologiset ja morfologiset muutokset ovat erittäin huomattavia. Varsinainen nimeäminen tehdään vuoden 2009 loppuun mennessä. Joissa muutokset on katsottu erittäin huomattaviksi, jos: jokijakson pituudesta on voimalaitoksin allastettu yli 50 % tai lyhytaikaissäännöstelystä aiheutuva virtaaman enimmäisvuorokausivaihtelu (HQ- NQ)vrk on suurempi kuin keskivirtaama (MQ) tai keskiyli- tai keskialivirtaaman muutos on yli 50 % tai uomasta on vuoden 1950 jälkeen perattu tai oikaistu yli 50 % tai uoman kaksinkertaisesta pituudesta on pengerretty tai rantasuojattu yhteensä yli 50 % Näillä perusteilla on alustavasti tunnistettu voimakkaasti muutetuiksi Jämsänjoki sekä osia Kymijoesta, Saarijärven reitistä sekä Kuhnamo-Päijänne reitistä. Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella on alustavasti voimakkaasti muutettua jokiosuutta yhteensä 148 km, mikä on noin 37 % vesienhoitoalueen suurten jokien raportoitavasta kokonaispituudesta. Järvet tunnistetaan alustavasti voimakkaasti muutetuiksi, jos veden pinnan talvinen alenema on kasvanut yli 3 m. Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen suurten järvien vedenpinnan alenema ei ole näin suuri, eikä niitä siten ole alustavasti tunnistettu voimakkaasti muutetuksi. 6

7 Kuva 3. Alustavasti voimakkaasti muutetuksi tunnistetut vesistönosat. 7

8 3.4. SISÄVESIEN FOSFORI- JA TYPPIKUORMITUS Arviot sisävesiin (ei suoraan mereen) kohdistuvasta ravinteiden hajakuormituksesta perustuvat Suomen ympäristökeskuksen kehittämän vesistökuormitusjärjestelmän (VEPS 2.0) laskennallisiin tuloksiin. Tiedot pistemäisestä ravinnekuormituksesta on saatu Valvonta- ja kuormitustietojärjestelmästä (VAHTI). Kuormitusarvoina käytettiin vuosien kuormitusten keskiarvoa. Karjatalousvaltaisilla valuma-alueilla maatalouden kuormituksesta on laskettu tarkennettuja arvioita Keski-Suomen ja Pohjois-Savon ympäristökeskusten alueilla. Vesienhoitoalueen sisävesiin kohdistuva kokonaisfosforin kuormitus on yhteensä t/a ja se jakautuu seuraavasti: Yhdyskunnat 3,0 % Kalankasvatus 0,6 % Teollisuus 3,8 % Luonnonhuuhtouma 19,2 % Hulevedet 0,1 % M aatalous 50,8 % Laskeuma 6,5 % Turvetuotanto 0,2 % Haja- ja loma-asutus 12,8 % M etsatalous 3,1 % Sisävesiin kohdistuva kokonaistypen kuormitus on yhteensä t/a ja se jakautuu seuraavasti: Yhdyskunnat 9,7 % Teollisuus 2,4 % Kalankasvatus 0,3 % Kaatopaikat 0,1 % M aatalous 32,3 % Luonnonhuuhtouma 29,8 % Hulevedet 0,4 % Laskeuma 17,9 % M etsatalous 2,4 % Haja- ja loma-asutus 4,3 % Turvetuotanto 0,5 % 8

9 3.5. RANNIKON FOSFORI- JA TYPPIKUORMITUS Jokien rannikkovesiin tuoma ravinnekuormitus arvioidaan erikseen Suomen ympäristökeskuksessa. Suoraan maalta ja rannikolta rannikkovesiin kohdistuva pistemäinen ravinnekuormitus on arvioitu VAHTI:n tietojen perusteella. Vesienhoitoalueen rannikkovesiin suoraan lähivaluma-alueelta ja rannikolta kohdistuva pistemäinen kokonaisfosforikuormitus on yhteensä 96 t/a ja kokonaistyppikuormitus t/a. Kuormitukset jakautuvat seuraavasti (arvio ei sisällä jokien mereen kuljettamia ainemääriä ks. edellä): Kokonaisfosfori Kokonaistyppi Kalankasvatus 7,7 % Kalankasvatus 2,0 % Teollisuus 8,1 % Teollisuus 23,4 % Yhdyskunnat 68,9 % Yhdyskunnat 89,9 % 3.6. HAITALLISET AINEET SISÄVESISSÄ JA RANNIKKOALUEELLA Haitalliset aineet jaotellaan EU-prioriteettiaineisiin, jotka on lueteltu vesipolitiikan puitedirektiivin liitteessä 10, ja muihin pilaaviin aineisiin. Komissiolle raportoidaan kaikkien EUprioriteettiaineiden kuormitus. Muista pilaavista aineista valitaan vesienhoitoaluetasolla viisi merkittävintä. EU:lle raportoidaan tässä vaiheessa vain kuormitus, joka ylittää EU:n vesipäästöille asettaman EPER-kynnystason. Haitallisten aineiden pistemäinen kuormitus saadaan Valvonta- ja kuormitustietojärjestelmästä (VAHTI). Vesienhoitoalueen pintavesiin ei kohdistu EPER-kynnystason ylittävää EU-prioriteettiaineiden kuormitusta. Muista pilaavista aineista Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella ympäristökeskusten asiantuntijat valitsivat viisi merkittävintä. Vesienhoitoalueen sisävesiin kohdistuva muu huomattava pilaavien aineiden tai parametrien bruttokuormitus (viisi merkittävintä) ja pääasialliset päästölähteet ovat: COD t/a teollisuus ja yhdyskunnat AOX 244 t/a teollisuus Kloridit t/a teollisuus Kokonaisrikki t/a teollisuus Natrium t/a teollisuus 9

10 Vesienhoitoalueen rannikkovesiin kohdistuva viiden merkittävimmän pilaavan aineen tai parametrin bruttokuormitus ja niiden pääasialliset päästölähteet ovat: COD t/a teollisuus ja yhdyskunnat AOX 57,6 t/a teollisuus Fenolit 0,1 t/a teollisuus Öljyt 11,4 t/a teollisuus Kokonaisrikki t/a teollisuus 3.7. IHMISTOIMINNAN VAIKUTUSTEN MERKITTÄVYYS PINTAVESISSÄ Ihmistoiminnan vaikutus Arvio ihmistoiminnan pintavesissä aiheuttamien vaikutusten merkittävyydestä perustuu käytettävissä oleviin tietoihin veden laadusta, kuormituksesta sekä hydrologismorfologisista ja biologisista muutoksista. Biologisten tekijöiden (vesikasvit, pohjaeläimet, kasviplankton ja kalat) ja veden laadun muutosta luonnontilaan nähden arvioidaan kolmiportaisella asteikolla. Arviointi tehtiin alueellisten ympäristökeskusten asiantuntijoiden sekä TE-keskusten kalatalousyksiköiden edustajien yhteistyönä. Tavoitteena oli tehdä arviointi yhdenmukaisin perustein koko vesienhoitoalueella. Veden laadun osalta vertailuolosuhteina käytettiin mahdollisimman luonnontilaisia vesiä sekä jokivesistöissä lisäksi kunkin joen valuma-alueen ominaisuuksiin perustuvaa, tilastollisesti mallinnettua tavoitetilaa. Kullekin joelle, järvelle ja rannikkoveden osalle arvioitiin, ilmeneekö siinä huomattavia ihmistoiminnasta aiheutuneita vaikutuksia vai ei. Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen suuret yli 40 km 2 :n järvet ovat varsin hyvässä tilassa ja ihmistoiminnan vaikutukset ovat usein paikallisia. Yhtään järveä, jolle kokonaisuutena kohdistuisi huomattavia ihmistoiminnan vaikutuksia ei löytynyt. Jokijaksoja, joilla arvioitiin olevan huomattavia vaikutuksia on yhteensä 322 km, mikä on noin 81 % suurten jokien kokonaispituudesta. Suomenlahden rannikkovesissä ihmisen vaikutukset ovat huomattavia koko alueella. 10

11 Kuva 4. Ihmistoiminnan vaikutusten merkittävyys raportoitavissa pintavesissä. 11

12 4. POHJAVEDET 4.1. VESIENHOITOALUEEN RAPORTOITAVAT POHJAVEDET EU:n komissiolle raportoidaan vuonna 2005 tietoja ainoastaan vedenhankintaa varten tärkeistä, eli I luokan pohjavesialueista. Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella raportoinnin piiriin kuuluu 584 pohjavesialuetta, joiden kokonaispinta-ala on km 2. Näistä pohjavesialueista on arvioitu muodostuvan pohjavettä m 3 /d. Kuva 5. Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen I-luokan pohjavesialueet 12

13 4.2. RISKIALUEET Mikä on riskialue? Riskialueilla tarkoitetaan pohjavesialueita, joilla direktiivin tarkoittama hyvä määrällinen tai kemiallinen tila ei mahdollisesti vallitse. Riskialueet on tunnistettu olemassa olevan tiedon pohjalta käyttäen pohjavesialueiden kartoituksessa ja luokituksessa sekä suojelusuunnitelmien laadinnassa kertyneitä tietoja, VAHTI-, PIMA- ja POVET-rekistereitä. Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella tunnistettiin 200 riskissä olevaa pohjavesialuetta. Merkittävimmät riskiä aiheuttavat toiminnot ovat: asutus ja maankäyttö teollisuus ja yritystoiminta liikenne, tienpito ja vaarallisten aineiden kuljetukset pilaantuneet maa-alueet maa-ainesten otto maa- ja metsätalous 5. VEDENOTTO Vedenotto selvitettiin sellaisilta vedenottamoilta, joiden vedenotto on keskimäärin yli 100 m 3 /d. Pintaveden ja pohjaveden otto laskettiin erikseen, kuten myös yhdyskuntien ja teollisuuden vedenotto. Jatkossa vedenottoon liittyvät tiedot kootaan yhtenäisesti uuteen vesihuoltolaitostietojärjestelmään (VELVET). Vedenottotietoja on koottu ympäristökeskuksissa eri tavoilla jo pitkään. Tähän selvitykseen tiedot koottiin vuodelta 2003 Hämeen, Pohjois-Savon ja Uudenmaan ympäristökeskusten alueilta. Kaakkois-Suomen ja Keski-Suomen tiedot ovat vuodelta Etelä-Savon tiedot koottiin vuosilta Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen sisävesien pintavettä käyttää yhteensä 33 sellaista vedenottamoa, joiden vedenotto on yli 100 m 3 /d. Näiden ottamoiden kokonaisvedenotto on noin 1,1 milj. m 3 /d. Ottamoista 28 on teollisuuden, voimalaitosten ja kaivosten vedenottamoita. Niiden yhteinen vedenotto on noin 0,87 milj. Yhdyskuntien pintavedenotto on lähestulkoon täysin pääkaupunkiseudun käyttämää Päijänne-tunnelin vettä. Yhteensä yhdyskuntien 5 pintavedenottamoa ottavat vettä noin m 3 /d. Rannikon teollisuus- ja voimalaitokset käyttävät merivettä prosessi- ja jäähdytysvetenä yhteensä noin 3,9 milj. m 3 /d. Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella yhteensä 225 pohjavedenottamoa, josta pumpataan vettä yli 100 m 3 /d. Pohjaveden kokonaisottomäärä on noin m 3 /d. Vedenottamot ovat pääosin yhdyskuntien vedenhankintaa palvelevia ottamoita, mutta osasta niistä johdetaan vettä myös teollisuuden käyttöön. Yhdyskuntien pohjavedenotto on yhteensä noin m 3 /d ja teollisuuden noin m 3 /d. 13

14 Tekopohjavettä muodostetaan Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella 17 tekopohjavesilaitoksella yhteensä noin m 3 /d. 6. VEDENHANKINNAN ENNUSTEET Yhdyskuntien nykyisin (tilastovuosi 2003) käyttämät vesimäärät ja vedenhankinnan ennusteet perustuvat kuntien vesihuollon kehittämissuunnitelmista saatuihin tietoihin. Vesienhoitoalueen yhdyskunnat käyttivät vuonna 2003 pintavettä noin m 3 /d. Vuonna 2015 pintaveden käyttömäärän on arvioitu olevan noin m 3 /d. Yhdyskuntien pohjavedenhankinta oli vesienhoitoalueella vuonna 2003 yhteensä m 3 /d ja vuonna 2015 sen on arvioitu olevan noin m 3 /d. 14