Pohjois-Savon vesienhoidon toimenpideohjelma pähkinänkuoressa

Transkriptio

1 Pohjois-Savon vesienhoidon toimenpideohjelma pähkinänkuoressa Kaikissa EU-maissa on laadittu ensimmäiset vesienhoitosuunnitelmat, joiden avulla tavoitellaan pinta- ja pohjavesien hyvää tilaa vuonna Manner-Suomessa vesienhoitosuunnitelmat laadittiin seitsemälle alueelle, joista Pohjois-Savoa koskevat Vuoksen ja Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitosuunnitelmat. Vesienhoitosuunnitelmissa asetettuja tavoitteita ja vesienhoidon keinoja on tarkennettu Pohjois-Savon alueelle laaditussa pinta- ja pohjavesien toimenpideohjelmassa. Vuosille laadittu toimenpideohjelma on tehty yhteistyössä vesienhoidon yhteistyöryhmän ja sen alatyöryhmien kanssa. Mitä vesiä toimenpideohjelma koskee? Pintavesien osalta tarkastelu koskee ensisijaisesti valuma-alueeltaan yli 200 km 2 :n laajuisia jokia ja yli 5 km 2 :n kokoisia järviä. Pohjois-Savossa tässä kokoluokassa on 76 järveä ja 42 jokea. Vesistöjen tilaluokituksia on tehty pienemmillekin vesille, yhteensä 299 järvelle ja 89 joelle. Toimenpideohjelmassa tarkastellaan lisäksi suojelualueverkostoon kuuluvia vesimuodostumia, joilla veden tilan ylläpito tai parantaminen on tärkeää eliölajin tai elinympäristön suojelun kannalta. Myös merkittävät vedenhankintavesistöt sekä uimarannat, joilla käy päivittäin vähintään 100 uimaria (ns. EU-uimarannat), on tarkasteltu yksilöidysti. Seuraavalla vesienhoidon suunnittelukierroksella on tavoitteena laajentaa tarkastelua myös pienempiin vesiin. Pohjavesien osalta tarkastelu kohdistuu vedenhankinnan kannalta tärkeisiin pohjavesialueisiin (luokka I) ja vedenhankintaan soveltuviin pohjavesialueisiin (luokka II). Pohjois-Savossa pohjavesialueita on yhteensä 173, joista I-luokan alueita on 103 kappaletta ja II-luokan alueita 70 kappaletta. Toimenpideohjelmassa tarkastellaan tarkemmin pohjavesialueita, joilla pohjaveden tila on heikentynyt tai hyvä tila on uhattuna ihmistoiminnasta johtuen. Missä kunnossa ovat Pohjois-Savon järvet ja joet? Pintavesien tilan arviointi on uudistunut. Nykyisin pyritään arvioimaan ihmistoiminnan aiheuttamia muutoksia vesistöjen ekologiseen tilaan kun ennen arvioitiin vedenlaatua kaikkia vesiä koskevin yhtenäisin kriteerein. Pintavedet ovat jo luonnostaan erilaisia. Esimerkiksi Pohjois-Savon pintavedet on jaettu 11 järvityyppiin ja 10 jokityyppiin. Vesistöjen luontainen erilaisuus on otettu luokittelussa huomioon määrittelemällä kullekin pintavesityypille omat luokkarajat. Ekologisen tilan arvioinnin pääpaino on biologisissa tekijöissä (planktonlevät, pohjalevät, vesikasvillisuus, pohjaeläimet ja kalat). Kuitenkin myös vedenlaatu sekä vesistöjen rakenteellinen tila ja virtaamien/vedenkorkeuksien muutokset otetaan arvioinnissa huomioon. Tällä ensimmäisellä luokituskierroksella vain osasta vesistöjä oli riittävästi ekologista tietoa. Muiden vesistöjen tilasta tehtiin vedenlaatuun pohjautuva asiantuntija-arvio, mikäli oli riittävästi tietoa kuormituksesta ja muusta muuttavasta ihmistoiminnasta. Valtaosa Pohjois-Savon järvistä (75%) on ekologiselta tilaltaan erinomaisia tai hyviä. Jokivesistöissä hyvä tila toteutui harvemmin, noin 60%:ssa luokitelluista joessa. Vesien tilassa on selviä alueellisia eroja: erityisesti maakunnan eteläosan suuret reittivedet ovat vain vähäisessä määrin ihmistoiminnan muuttamia kun taas tilaltaan heikentyneet vesistöt keskittyvät pääosin Iisalmen reitille. Järvien tilaa on heikentänyt erityisesti niiden rehevöityminen, jokien tilaa myös rakenteelliset muutokset. Ongelmia on eniten pienemmissä

2 vesissä. Pohjois-Savon suurimmat järvet ovat valtaosin säilyneet hyvässä tilassa, vain Onkiveden, Suuren Ruokoveden ja Varkauden alapuolisen Siitinselkä-Vuoriselän tila on huonompi. Säännöstellyt tai rakenteellisesti muutetut vesistöt voidaan tietyin edellytyksin nimetä voimakkaasti muutetuiksi tai keinotekoisiksi. Silloin tavoitteena on ns hyvä saavutettavissa oleva ekologinen tila, jossa hyväksytään vesistön tärkeään käyttömuotoon liittyvät muutokset, kuten padot, penkereet, vedenkorkeuksien nostot/laskut ja säännöstely. Tilatavoitteen saavuttamisen edellytyksenä kuitenkin on, että vesistössä on tehty lähes kaikki vesistön veden määrään ja sen vaihteluihin sekä rakenteelliseen tilaan kohdistuvat parantamistoimenpiteet, jotka ovat teknis-taloudellisesti toteuttamiskelpoisia. Pohjois-Savossa on kaksi keinotekoista (Karsanjärvi ja Karjalankosken allas), mutta ei yhtään voimakkaasti muutettua järveä. Voimakkaasti muutettuja jokia on kuusi (Atronjoki, Hautajoki, Kiurujoki, Laakajoki, Mertajoki ja Murennusjoki). Pohjois-Savon voimakkaasti muutetut ja keinotekoiset vesimuodostumat ovat hyvässä saavutettavissa olevassa tilassa lukuun ottamatta Laakajokea, jonka tilan arviointi vaatii lisäselvityksiä. EU-tasolla määritellyistä pilaavista aineista esitetään erikseen kemiallisen tilan luokittelu. Vesiympäristölle haitallisista aineista Pohjois-Savossa esiintyy nikkeliä paikoin korkeahkoina pitoisuuksina. Nikkeliä pääsee vesistöön nikkelikaivosten ja nikkelimalmia rikastavien laitosten jätevesissä sekä huuhtoumina vanhojen jo lopetettujen kaivosten sivukivikasoista. Nikkelin kokonaispitoisuudet ovat kohonneet Kaavin Retusen ja Leppävirran Oravilahden alueella, mutta tehtyjen laskelmien perusteella näyttää siltä, etteivät liukoisen nikkelin pitoisuudet ylittäisi raja-arvoa. Varkauden Huruslahdella ja sen alapuolisella Haukivedellä on todettu paikoin korkeita haittaainepitoisuuksia pohjasedimentissä. Tekeillä on riskienhallintasuunnitelma, jossa arvioidaan tributyylitinan (TBT) ja muiden todettujen vesiympäristölle haitallisten aineiden aiheuttamia riskejä sekä keinoja riskien minimoimiseksi. Mikä on Pohjois-Savon pohjavesien tila? Pohjavesimuodostuman hyvä tila edellyttää pohjaveden hyvää määrällistä ja kemiallista tilaa. Pohjavesimuodostuman määrällinen tila on hyvä silloin kun keskimääräinen vuotuinen vedenotto ei ylitä muodostuvan uuden pohjaveden määrää, eikä pohjavedenpinnan korkeus ihmistoiminnan vaikutuksesta pysyvästi laske. Pohjaveden kemiallisen tilan katsotaan olevan hyvä, mikäli haitallisten aineiden keskimääräiset pitoisuudet eivät ylitä pohjaveden laadulle asetettuja ympäristölaatunormeja. Kemiallinen tila voidaan katsoa hyväksi myös tilanteissa, joissa haitta-ainepitoisuus on ylittänyt laatunormin, mutta siitä ei aiheudu merkittävää ympäristöriskiä tai se ei heikenne muodostuman soveltuvuutta vedenhankintaan. Kaikkien Pohjois-Savon pohjavesialueiden määrällinen tila on arvioitu hyväksi. Pohjaveden kemiallisen tilan on arvioitu olevan hyvä muilla pohjavesialueilla paitsi Siilinjärven Harjamäki-Kasurilan pohjavesialueella. Harjamäki-Kasurilan pohjavesialueella sijaitsevien vedenottamoiden vedessä kloridipitoisuus on kohonnut ihmistoiminnan vaikutuksesta yli ympäristölaatunormin. Koska kloridipitoisuudella on haitallinen vaikutus alueen vedenhankintaan ja haitta-ainepitoisuus on nouseva, pohjavesialue luokittui huonoon kemialliseen tilaan. Lapinlahden Haminamäki-Humpin pohjavesialue on Harjamäki-Kasurilan ohella nimetty riskialueeksi, koska alueelta on havaittu ympäristölaatunormit ylittäviä torjunta-aine- ja kloridipitoisuuksia. Haitalliset aineet eivät kuitenkaan heikennä alueen vedenhankintakäyttöä, joten alueen pohjaveden tila on määritelty hyväksi. Pohjois-Savossa on edellä mainittujen kahden riskialueen lisäksi kolme selvityskohteeksi luokiteltua pohjavesialuetta, joilla tehdään lisätutkimuksia haitta-ainepitoisuuksien osalta.

3 Arvio pohjavesialueiden tilasta. Missä vesien tilaa tulisi parantaa? Pintavesien tilan parantamistarpeita on eniten Iisalmen reitillä. Hyvä tila ei tällä hetkellä täyty reitin yhdeksässä suurehkossa järvessä: Haapajärvessä, Kilpijärvessä (sisältäen Paloisjärven), Kiuruvedessä, Luupuvedessä, Nerkoonjärvessä, Näläntöjärvessä, Onkivedessä, Porovedessä ja Sulkavanjärvessä. Näiden järvien valuma-alueella on myös useita suuria jokia ja pienempiä vesistöjä, joiden tilaa tulee parantaa. Muilla alueilla tilan parantamistarpeet kohdistuvat Muuruvesi-Akonveteen, Nurmesjärveen, Maaninkajärveen, Suuri-Ruokoveteen, Nilakan Vuonamonlahteen, Suonenjokeen ja Haukiveden Siitinselkä-Vuoriselkä - alueeseen. Siitinselkä-Vuoriselkä -alueentila on pistekuormituksen vähenemisen seurauksena parantunut viime vuosikymmeninä selvästi ja hyvä tila on arvioitu voitavan saavuttaa nykyisillä vesiensuojelutoimenpiteillä. Suonenjoen osalta tilan parantaminen kytkeytyy ensisijaisesti yhdyskuntajätevesien purkupaikan mahdolliseen siirtämiseen Iisvedelle vuosina Lisäksi vuoden 2010 aikana valmistuu Suonenjoen koskialueiden kalataloudellinen kunnostussuunnitelma.

4 Kokonaisarvio pintavesien tilasta ja ulkoisen fosforikuormituksen vähennystavoitteet Pohjois-Savossa. Voimakkaasti muutetun Laakajoen rakenteellista tilaa voidaan parantaa elinympäristökunnostuksilla sekä rakentamalla Laa'an padon yhteyteen kalannousuväylä. Kalannousuväylän toteutusvaihtoehdoista on laa-

5 dittu selvitys vuoden 2009 aikana. Muut keinotekoiset ja voimakkaasti muutetut vesistöt ovat rakenteellisesti hyvässä tilassa eivätkä siten edellytä rakenteellisia kunnostustoimia. Pohjavesialueiden kemiallisen tilan parantamistarpeet kohdistuvat ennen kaikkea riskialueiksi luokitelluille Harjamäki-Kasurilan ja Haminamäki-Humpin pohjavesialueille. Selvityskohteiksi luokitelluille pohjavesialueille tullaan tekemään lisäselvityksiä kemiallisen tilan todentamiseksi. Lisäksi kaikille pohjavesialueille on ensiarvoisen tärkeää tehdä suojelusuunnitelmat, joissa pohjavesialueilla sijaitsevat toiminnot kartoitetaan ja esitetään mahdollisia toimenpiteitä hyvän tilan säilyttämiseksi ja riskien minimoimiseksi. Millä keinoilla vesien tilaa aiotaan parantaa? Vesienhoidon toimenpiteellä ymmärretään monesti suoraan vesistöön, sen valuma-alueelle tai kuormittaviin tai muuttaviin tekijöihin kohdistuvaa toimenpidettä (esim. jätevesien käsittely, järven kunnostus, kalateiden rakentaminen, lannoituksen vähentäminen). Vesienhoidon toimenpiteisiin kuuluu kuitenkin myös erilaisia ohjauskeinoja, kuten lainsäädännöllisiä, hallinnollisia, rahoituksellisia ja tiedollisia toimia, sekä tutkimusta ja kehittämistä. Vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015 tehty valtioneuvoston päätös on paljolti määritellyt toimintalinjoja. Vesienhoitosuunnitelmissa ja toimenpideohjelmissa toimenpiteet on suunniteltu sektoreittain. Vesienhoidon kannalta keskeisiä sektoreita ovat maatalous, metsätalous, haja- ja loma-asutus, yhdyskuntien jätevedet, teollinen toiminta, turvetuotanto, liikenne, säännöstely ja rakentaminen sekä vesistöjen kunnostus. Paljonko järvien ja jokien hoito maksaa ja voidaanko siinä saavuttaa tulosta? Pintavesien tilan parantamiseksi tarvittavista lisätoimenpiteistä on arvioitu aiheutuvan noin 6,3 milj. :n vuosikustannukset ensimmäisellä suunnittelukaudella Suurin osa lisäkustannuksista kohdistuu maatalouden vesiensuojelun tehostamiseen. Keinoina ovat mm. ympäristötukijärjestelmän lisätoimenpiteiden ja erityistukitoimenpiteiden käyttöönoton merkittävä lisääminen sekä laajamittainen tilakohtainen neuvonta. Lisäkustannuksia aiheutuu myös yhdyskuntien vesiensuojelusta (mm. siirtoviemärihankkeet ja puhdistamohanke) ja haja- ja loma-asutukseen jätevesihuollon tehostamisesta. Vesistökunnostusten osalta kustannusten arviointi vaatii tarkempaa suunnittelua. Vuoden 2010 aikana hyvää huonomassa tilassa olevista järvistä tullaan laatimaan kunnostustarveselvitys. Kunnostustarvetta on joka tapauksessa kymmenillä kohteilla ja pääosin selvityksiin painottuvan ensimmäisen suunnittelukauden kustannukset ovat reilut 0,3 milj. vuodessa. Metsätalouden vesiensuojelun tehostamisen lisäkustannukset aiheutuvat pääosin neuvonnasta ja koulutuksesta. Suurella osalla vesienhoitoalueen sisävesistä hyvä tila turvataan tai saavutetaan toimenpideohjelmissa esitetyillä toimenpiteillä vuoteen 2015 mennessä. Toimenpideohjelmassa on kuitenkin arvioitu, ettei Näläntöjärven, Kiuruveden, Haapajärven, Poroveden eikä Onkiveden osalta ole mahdollista toteuttaa riittäviä lisätoimenpiteitä vuoteen 2015 mennessä, vaan jatkoaikaa tarvitaan vähintään vuoteen Luupuveden välttävän nykytilan kohentaminen hyväksi vaatii jatkoaikaa vuoteen Vesimuodostumalle voidaan tietyin ehdoin asettaa myös tavanomaista lievemmät ympäristötavoitteet. Tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan ole käytetty nyt laadituissa vesienhoitosuunnitelmissa.

6 Tavoitetilan saavuttaminen pintavesissä Mitä pohjavesien tilan turvaamiseksi aiotaan tehdä? Pohjois-Savon pohjavesialueilla nykykäytännön mukaiset toimenpiteet ovat yleisesti ottaen riittäviä pohjavesien hyvän tilan säilyttämiseksi. Lisätoimenpiteitä tarvitaan kuitenkin riskialueilla ja selvityskohteissa. Pohjaveden kemiallisen tilan saattaminen hyvään tilaan Harjamäki-Kasurilan pohjavesialueella vaatii lisätutkimuksia, joiden perusteella voidaan ryhtyä varsinaisiin toimenpiteisiin. Suojelusuunnitelmien tekeminen pohjavesialueille on muiden lisätoimenpiteiden kohdentamiselle tärkeää. Alueille, joille on tehty/päivitetty suojelusuunnitelma, voidaan lisätoimenpiteitä suunnitella suojelusuunnitelmassa tarkemmin selvitettyjen tietojen pohjalta. Pohjavesiin kohdistuvista vesien hoidon lisätoimenpiteistä aiheutuu noin :n vuosikustannukset ensimmäisellä suunnittelukaudella