MESTOILTA MAAILMALLE! Kansainvälisyystietoutta nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden keinoin Etelä-Savossa

Riikka Aho MESTOILTA MAAILMALLE! Kansainvälisyystietoutta nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden keinoin Etelä-Savossa Opinnäytetyö Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma Marraskuu 2007

KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä 30.11.2007 Tekijä(t) Riikka Aho Koulutusohjelma ja suuntautuminen Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma, sosiaalipedagoginen nuorisotyö Nimeke Mestoilta maailmalle! Kansainvälisyystietoutta nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden keinoin Etelä-Savossa Tiivistelmä Opinnäytetyönäni suunnittelin ja toteutin kansainvälisyystapahtumien sarjan kolmessa Etelä-Savon kunnassa. Tapahtumat toteutettiin yhteistyössä Mikkelin kaupungin nuorisotyön sekä Etelä-Savon nuorisotiedotus Po1ntin kanssa. Tapahtumissa esiteltiin nuorille suunnatut keskeiset mahdollisuudet lähteä ulkomaille. Vaihtoehdoista kerrottiin sekä asiantuntijan että ulkomailla olleiden nuorten näkökulmista, lisäksi saatavilla oli esitteitä eri kansainvälisyysmahdollisuuksista. Tapahtumien tavoitteena oli tarjota tiiviissä ja kiinnostavassa muodossa kansainvälisyystietoutta Etelä-Savon nuorille ja kannustaa heitä lähtemään ulkomaille. Lisäksi haluttiin tehdä tunnetuksi uutta nuorten tieto- ja neuvontapalvelu Po1ntia. Tapahtumat toteutettiin Mikkelissä, Haukivuorella ja Mäntyharjulla keväällä 2007. Opinnäytetyö sisältää raportin tapahtumien suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista. Lisäksi työhön kuuluu taustateoriaosuus, jossa paneudutaan nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden periaatteisiin, suosituksiin, käsitteisiin ja tulevaisuuden näkymiin sekä Mestoilta maailmalle! -tapahtumiin liittyvien kansainvälisyyskäsitteiden määrittelyyn. Nuorten tieto- ja neuvontapalvelut ovat ilmaisia, ajantasaisia ja perustuvat paikallisten nuorten tiedontarpeisiin. Näiden periaatteiden mukaisesti suunnittelin ja toteutin myös Mestoilta maailmalle! -tapahtumat. Nuoret ovat kiinnostuneita kansainvälisyydestä, mutta tutkimusten ja nuorisotyöntekijöiden mukaan heillä on melko vähän tietoa aiheesta, joten kansainvälisyyttä esittelevät tapahtumat tulivat tarpeeseen. Tästä huolimatta Mestoilta maailmalle! -kiertue tavoitti melko vähän yleisöä, mutta tapahtumissa paikalla olleiden mielestä sisältö oli kuitenkin hyvä ja kiinnostava. Asiasanat (avainsanat) nuorisotiedotus, kansainvälisyys, nuorisovaihto, tapahtumat, nuoret, opinnäytteet Sivumäärä Kieli URN 42 s. + liitteet 11 s. Suomi URN:NBN:fi:mamk-opinn200774320 Huomautus (huomautukset liitteistä) Ohjaavan opettajan nimi Helena Timonen Opinnäytetyön toimeksiantaja Etelä-Savon nuorisotiedotus Po1nt

DESCRIPTION Date of the bachelor's thesis November 30th 2007 Author(s) Riikka Aho Degree programme and option Civic Activities and Youth Work, Social Pedagogical Youth Work Name of the bachelor's thesis Mestoilta maailmalle! Information on Internationality Through Youth Information Abstract As my bachelor s thesis, I planned and organised an event dealing with internationality. Mestoilta maailmalle! was carried out in co-operation with youth work of Mikkeli and a youth information service Po1nt, and taken to three municipalities in South-Savo. The youth were introduced to the main channels to help them go international according to the viewpoints of specialists in the field and young people that had spent time abroad. They were also given different brochures on the subject. The event Mestoilta maailmalle! was aimed to give the youth of South-Savo an interesting, comprehensive information package on internationality and encourage them to go abroad. Also, it was meant to familiarise people with Po1nt, the new youth information and counselling service. Mestoilta maailmalle! took place in Mikkeli, Haukivuori and Mäntyharju during spring 2007. The thesis includes reports on planning, organising and evaluating the events. In addition, I have included a chapter on background information examining the policies, references, concepts and future prospects of youth information and counselling services. It will define the concepts of internationality used in and related to the event, as well. Youth information and counselling services are free of charge, topical and based on local young people s need for information. I used these principles to create Mestoilta maailmalle! According to research work and youth workers interviews, the youth are interested in going abroad, but seem to lack in information. Thus, the event became an answer to many questions on the issue. In spite of this, Mestoilta maailmalle! did not gain much public attention. Those who did make it to the event thought the content was comprehensive and interesting. Subject headings, (keywords) Youth Information, Internationality, Youth Exchange, Events, Youth, Bachelor s Thesis Pages Language URN 42 p. + appendices 11 p. Finnish URN:NBN:fi:mamk-opinn200774320 Remarks, notes on appendices Tutor Helena Timonen Bachelor s thesis assigned by Youth Information Po1nt

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 1 2 TYÖN LÄHTÖKOHDAT JA AIHEEN VALINTA... 3 2.1 Nuorisovaltuuston haastattelu... 4 2.2 Tavoitteena innostaa kansainvälisyyteen... 6 3 TEOREETTINEN VIITEKEHYS... 7 3.1 Lait ja suositukset nuorten neuvonnasta ja tiedottamisesta... 9 3.1.1 Kunta- ja nuorisolaki... 10 3.1.2 Euroopan nuorisotiedotussuositus ja opetusministeriön suositus nuorisotiedotuksesta kunnissa... 10 3.1.3 Valkoinen kirja... 11 3.2 Kansallinen koordinointi... 11 3.3 Nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden työntekijän rooli ja etiikka... 12 3.4 Nuorten neuvonnan tulevaisuus... 12 4 KESKEISIÄ KÄSITTEITÄ... 13 4.1 Nuorten tieto- ja neuvontapalvelut... 14 4.2 Nuorisotiedotuskeskus ja -piste... 14 4.3 Nuorisovaltuusto... 15 4.4 Youth in Action... 15 4.4.1 Nuorten ryhmätapaamiset... 16 4.4.2 Nuorisoaloitteet... 16 4.4.3 Eurooppalainen vapaaehtoispalvelu... 16 4.5 Au pair... 17 4.6 Kielikurssi... 17 4.7 Vaihto-oppilas... 18 5 SUUNNITTELUPROSESSI... 18 5.1 Vuoropuhelua Mikkelin kaupungin nuorisotyön kanssa... 19 5.2 Nuorisovaltuuston rooli... 20 5.3 Asiantuntijat... 21 5.4 Käytännön kokemuksia nuorten kertomana... 21 5.5 Sketsi nuorisoaloitteesta... 22 5.6 Esitemateriaalien hankkiminen... 23 5.7 Markkinointi... 24

6 TAPAHTUMIEN TOTEUTUS... 25 6.1 Mikkeli... 26 6.2 Haukivuori... 28 6.3 Mäntyharju... 30 7 PALAUTE... 31 7.1 Ennakko-odotukset tapahtumasta Lähinnä olin kiinnostunut ja odotin mielenkiintoista & rentoa iltaa.... 31 7.2 Tapahtuman sisältö Tyypit jotka puhui oli letkeitä!... 32 7.3 Risuja ja ruusuja Helmi sketsi!... 32 8 ARVIOINTI... 32 8.1 Mitä hyvää?... 34 8.2 Mitä parannettavaa?... 35 9 LOPUKSI... 36 LÄHTEET... 40 LIITTEET Liite 1 Euroopan nuorisotiedotussuositus Liite 2 Opetusministeriön suositus nuorisotiedotuksesta kunnissa Liite 3 Tapahtumien juliste Liite 4 Infopaperi Liite 5 Lehdistötiedote Liite 6 Palautekysely Liite 7 Lehtileike Viikkosista Liite 8 Lehtileike Länsi-Savosta Liite 9 Lehtileike Pitäjänuutisista

1 JOHDANTO 1 Nuorten tieto- ja neuvontatyötä on tehty Suomessa jo 1980-luvulta lähtien. Työmuoto on kehittynyt ja laajentunut vuosien varrella siten, että kansallinen verkosto käsittää vuonna 2007 jo noin 80 paikallista nuorten tieto- ja neuvontakeskusta tai -pistettä sekä seudullisia, maakunnallisia ja lääninlaajuisia vuorovaikutteisia verkkopalveluja. (Fedotoff 2007b, 414.) Lisää toimintoja perustetaan jatkuvasti, sillä vuonna 2006 voimaan tullut nuorisolaki velvoittaa kunnat järjestämään nuorten tieto- ja neuvontapalveluja yhtenä nuorisotoimen peruspalveluna. Tieto- ja neuvontapalveluiden tehtävänä on antaa nuorille tietoa, ohjausta ja neuvontaa kaikissa nuorten elämään liittyvissä kysymyksissä. Palvelut on perustettu vastaamaan paikallisten nuorten tiedontarpeisiin, ne ovat maksuttomia sekä saatavilla ilman ajanvarausta ja kaikille tasapuolisesti. Tieto- ja neuvontatyö on suunnattu ensisijaisesti 13 25 -vuotiaille nuorille, mutta myös heidän vanhemmilleen, opettajille, nuorisotyöntekijöille ja muille nuorten parissa toimiville. (Timonen-Verma 2003, 113.) Työmuodolla pyritään ennaltaehkäisemään nuorten pahoinvointia ja syrjäytymistä lisäämällä osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia nuorten keskuudessa. Parhaimmillaan tieto- ja neuvontapalvelut voivatkin muodostua vaikuttamiskanavaksi nuorten ja päättäjien välillä. (Fedotoff 2007b, 424.) Nuorisolain ja jatkuvasti kasvavan tietotulvan vuoksi nuorille kohdennettu tiedotus- ja neuvontatyö on koko ajan lisääntyvä työmuoto, johon kannattaa panostaa. Siitä ei vielä ole julkaistu kovinkaan paljon kirjallisuutta saati tutkimusta, mutta tästä huolimatta näen tieto- ja neuvontapalveluiden tuottamisen nuorisolle tärkeänä, haastavana ja ennen kaikkea mielenkiintoisena työkenttänä. Nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden ajankohtaisuus ja työmuodon monipuolisuus saivat kiinnostukseni aihetta kohtaan heräämään jo opintojeni puolivälissä. Syvensin osaamistani aiheesta koulutehtävien ohessa myös yhdessä harjoittelussa. Tietojen kartuttua olin entistä varmempi, että haluan tehdä opinnäytetyöni tästä mielenkiintoisesta nuorisotyön muodosta. Otettuani yhteyttä Etelä-Savon nuorisotiedotus Po1ntiin alkoi suunnittelu tieto- ja neuvontapalveluiden keinoin tehtävästä työstä alueen nuorten hyväksi. Nuoria ja heidän parissaan työskenteleviä henkilöitä haastatellessani kävi ilmi,

2 että paikallista nuorisoa kiinnostaa kansainvälisyys ja sen eri mahdollisuudet, mutta heillä ei juurikaan ole tietoa, miten päästä ulkomaille tai mistä saada rahoitus monikansalliseen projektiin. Eri kaupunkien nuorisotiedotuspisteiden verkkokysymyspalstoja selailemalla huomaa, miten kansainvälisyys mietityttää maan laajuisestikin lukuisia nuoria. Sivustoilta löytyy satoja nuorten liikkuvuutta käsitteleviä kysymyksiä. Niin koko Suomessa kuin Etelä-Savossakin siis on selkeä tarve kertoa nuorille kansainvälisyyden mahdollisuuksista ja paikallisista tahoista, joihin ottaa yhteyttä asian tiimoilta. Globalisoituvassa maailmassa vieraiden kielten ja kulttuurien hallinta on ensiarvoisen tärkeää ja se korostuu tulevaisuudessa entisestään. Siksi nuoria pitäisi kannustaa tulevaa työelämääkin ajatellen jo varhain hankkimaan kansainvälisiä kokemuksia ja uskallusta monikansallisiin kontakteihin. Näillä taidoilla voi taata aikuisiällä monta työpaikkaa ja hienoa kokemusta itselleen. Opinnäytteeni tavoitteena oli järjestää paikallisille nuorille tieto- ja neuvontapalveluiden keinoin mielekästä ja hyödyllistä toimintaa. Lisäksi työllä pyrittiin lisäämään Etelä-Savon nuorisotiedotus Po1ntin tunnettuutta ja näkyvyyttä. Tämän tavoitteen pohjalta suunnittelin ja toteutin kolmen kansainvälisyystapahtuman sarjan Mikkelissä, Haukivuorella ja Mäntyharjulla. Tapahtumat kantoivat nimeä Mestoilta maailmalle! ja niiden tarjoama tieto pyrittiin esittämään yleisölle uusin, mielekkäin keinoin perinteistä luentomaisuutta välttäen. Tapahtumat oli suunnattu kaikille kansainvälistymisestä kiinnostuneille eteläsavolaisille nuorille. Aloitan opinnäytetyöni raportin esittelemällä työn lähtökohdat ja aiheen valintaan vaikuttaneet seikat. Niiden jälkeen avaan työn teoriapohjaa nuorten tieto- ja neuvontapalveluista sekä määrittelen työssä esiintyvät keskeiset käsitteet. Olen rajannut teoriaosuuden käsittelemään pelkästään tieto- ja neuvontapalveluita, koska kansainvälisyysteemasta huolimatta se toimii koko työn lähtökohtana ja perusajatuksena. Mielestäni kansainvälisyyttä tulee käsiteltyä tarpeeksi selventävästi aiheeseen liittyvien käsitteiden määrittelyjen kautta. Teoriaosuuden jälkeen avaan tapahtumien suunnitteluprosessin kulkua esiintyjien sopimisesta aina esitteiden hankkimiseen ja tapahtumien markkinointiin. Suunnitteluosuuden perään on kuvattu kaikkien kolmen tapahtuman kulku omissa luvuissaan

3 sekä käyty läpi kustakin tapahtumasta saadut yleisöpalautteet. Lopuksi esitän omat arvioni tapahtumien hyvistä ja huonoista puolista sekä mitä pitää huomioida vastaavia tapahtumia myöhemmin järjestettäessä. 2 TYÖN LÄHTÖKOHDAT JA AIHEEN VALINTA Opinnäytteeni aihe alkoi hahmottua jo keväällä 2006 tehdessäni proseminaarityötäni nuorten tieto- ja neuvontapalveluista. Teema kiinnosti minua, sillä siinä keskitytään ryhmänohjausta enemmän yksilöohjaukseen sekä päästään tuottamaan ja levittämään nuorille hyödyllistä tietoa eri osa-alueilta. Ajatuksenani oli jo ennen proseminaarin aloittamista, että samaa aihetta voisi jatkaa opinnäytteessäkin ja idea vahvistui työtä tehdessä entisestään. Lopullinen silaus aiheen valinnalle tuli syksyllä 2006, kun tein harjoittelua Itä-Suomen lääninhallituksen sivistysosastolla. Siellä perehdyin nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden periaatteisiin ja käytännön toimintaan syvällisemmin ja kartoitin miten ne käytännössä Itä-Suomen kunnissa toteutuvat. Opinnäytteen lopullisen aiheen valinnan ollessa ajankohtainen myöhemmin syksyllä otin yhteyttä Etelä-Savon nuorisotiedotus Po1ntin projektityöntekijä Sami Romppaiseen, jonka tiesin koordinoivan nuorten tieto- ja neuvontapalveluja Mikkelin alueella. Hänen kanssaan keskusteltuani sain vahvistuksen sille, että työn tekeminen yhteistyössä Mikkelin kaupungin nuorisotyön kanssa on mahdollista. Tässä vaiheessa minulla ei kuitenkaan ollut vielä tietoa siitä, mitä käytännössä tekisin. Tapasimme Samin kanssa useasti syksyn aikana ja pohdimme mikä olisi kiinnostava ja hyödyllinen aihe niin minulle, Po1ntille kuin alueen nuorillekin. Itseäni kiinnosti käytännön tekeminen tutkimusta enemmän, joten lähdimme tästä lähtökohdasta liikkeelle. Sami esitti pitkän listan vaihtoehtoja aina nuorisotiedotuspisteen perustamisesta tapahtuman järjestämiseen ja tietomateriaalin tuottamiseen. Tästä listasta aloin karsia pois itseäni kiinnostamattomia sekä opinnäytteeksi liian työläitä aiheita. Lopulta jäljelle jäi tietomateriaalin tuottaminen sekä jonkinlainen ekstrajuttu perustoimintojen lisäksi tiedotuspisteessä. Myöhemmin totesin, että tietomateriaalia on jo niin paljon valmiina, että on turha alkaa tehdä jo kertaalleen tehtyä uudestaan. Näin jäljelle jäi jonkin ekstrajutun toteuttaminen. Oma kiinnostukseni tapahtumien järjestämistä kohtaan antoi sy-

4 säyksen sille, että lopulliseksi aiheeksi muodostui teematapahtuman järjestäminen tiedotuspisteen yhteydessä. Tapahtuman järjestämisessä pääsisi tekemään monipuolisesti erilaisia asioita sisällön pohtimisesta mainostamiseen ja esiintyjien etsimiseen. Lisäksi Mikkelin seudulla on tilausta nuorille suunnatuille tapahtumille, joten tällaisesta työstä hyötyisi kohderyhmäni eli alueen nuoriso. Tavatessamme jälleen Samin kanssa hän luetteli minulle eri aihealueita, joita tiedotuspisteessä on esillä. Näitä ovat kansainvälisyys, asuminen, koulutus, työnhaku, terveys, rahan käyttö, seksuaalisuus sekä vapaa-aika ja harrastukset. Mietin, olisiko joku niistä hyvä aihe teematapahtumalle, mutta tulin siihen tulokseen, että koska tapahtuma suunnataan nuorille, olisi aiheen oltava sellainen, joka oikeasti kiinnostaisi heitä ja houkuttelisi tulemaan paikalle. Kuten Jaana Fedotoffkin (2007a) toteaa, nuorten aktiivinen osallistuminen ja vaikuttaminen palveluiden suunnitteluun ja toteutukseen on edellytys sille, että palvelut kohtaavat nuorten tarpeet. Niinpä sain idean jututtaa nuoria ja kysellä heidän mielipiteitään hyvästä tapahtuman aiheesta. Alun perin ajattelin haastatella suurta joukkoa nuoria, esimerkiksi nuorisotiloilla kävijöitä sekä mahdollisesti muutamaa koululuokkaa. Huomasin kuitenkin, että aikaa on rajallisesti ja opinnäytteeni päätarkoitus on tuottaa teematapahtuma nuorille, ei tehdä laajaa tutkimusta tapahtuman aiheesta. Näin päädyin haastattelemaan pelkästään Mikkelin nuorisovaltuuston jäseniä, jotka edustavat melko kattavasti alueen nuoria. 2.1 Nuorisovaltuuston haastattelu Sovin nuorisovaltuuston kanssa haastattelun joulukuulle, jolloin heidät oli mahdollista tavata yhdessä. Tavoitteenani oli saada nuorisovaltuustolta ideoita ja mielipiteitä siitä, minkä teeman ympärille tapahtuma kannattaisi järjestää, mikä nuoria kiinnostaa ja millä heitä saa houkuteltua paikalle. Teeman lisäksi suunnittelin kysyväni valtuustolta heidän mielipiteitään hyvästä tapahtumapaikasta ja -ajasta sekä toteutustavasta. Lisäksi halusin selvittää heidän halukkuutensa tapahtuman järjestelyihin ja ovatko he valmiita sitoutumaan siihen. Suunnittelin selvittäväni valtuustolaisten mielipiteitä tapahtuman aiheesta sekä mahdollisesta yhteistyöstä järjestelyjen osalta ryhmähaastattelulla. Valitsin ryhmähaastatte-

5 lun, koska sillä keinolla saan kaikki nuoret kerralla kasaan ja yhdessä keskustellessa saattaa tulla esille mielipiteitä ja hyödyllisiä seikkoja, joita ei välttämättä yksinään tulisi ajatelleeksi. Tavoitteenani oli virittää avoin, idearikas ja rento keskustelu, jossa on piirteitä sekä keskustelusta että teemahaastattelusta. (Hirsjärvi ym. 2004, 197 200.) Vapaan keskustelun lomassa pidin huolen siitä, että sain vastaukset omiin kysymyksiini. Keskustelun aikana kirjoitin muistiinpanoja esille tulevista teemoista. Menin sovittuna aikana sovittuun haastattelupaikkaan, mutta pettymyksekseni paikalla oli vain kaksi nuorta, koska kyseessä olikin nuorisovaltuuston kokousta valmisteleva kokoontuminen eikä varsinainen kokous, jossa koko valtuusto olisi paikalla. Olosuhteiden pakosta haastatteluni typistyi siis kahden nuoren ja heitä ohjanneen nuorisosihteeri Antti Liukkosen kanssa keskustelemiseen. Sopivaa tapahtuman aihetta pohtiessamme keskustelimme muun muassa seksuaalisuudesta ja työnhausta, mutta hyvin nopeasti esille nousi kansainvälisyys, joka todettiin parhaaksi aiheeksi teematapahtumalle, koska se on haastateltavieni mielestä ajankohtainen ja nuoria kiinnostava kokonaisuus. Totesimme myös Antin ja nuorten itsensä vahvistaessa käsitykseni, että nuoret ovat kiinnostuneita erilaisista kansainvälistymisen mahdollisuuksista, mutta heillä on kovin vähän tietoa niistä. Tätä tukee myös Päivi Timonen-Verman (2003, 131) lista nuorisotiedotuskeskusten ja -pisteiden kysytyimmistä aihealueista. Hän nimeää 16 teemaa, joista nuoret yleisimmin haluavat tietoa. Näistä reilu neljännes liittyy kansainvälisyyteen, esimerkiksi työskentely ja opiskelu ulkomailla sekä nuorten liikkuvuus. Juttelimme Antin ja nuorten kanssa aiheen valitsemisen jälkeen hieman jo tapahtuman sisällöstäkin. Totesimme, että käytännön kokemukset ovat aina kiinnostavia, joten asiantuntijan lisäksi paikalle voisi pyytää itse ulkomailla olleita nuoria kertomaan kokemuksistaan ja kommelluksistaan. Mietimme myös, että tapahtumia voisi olla useampi kuin yksi, näin tavoitettaisiin paremmin eri alueiden nuoria. Kysyin nuorisovaltuuston kiinnostusta tapahtuman järjestelyjä kohtaan ja he olivat sitä mieltä, että innostusta kyllä löytyy, kunhan hahmottelen hieman heidän rooliaan tapahtumassa. Nuorisovaltuustolaisten haastattelu sujui siis tuloksekkaasti vähästä osallistujamäärästä huolimatta. Päätimme järjestää kansainvälisyystapahtuman, jossa esiintyy sekä asi-

antuntijoita että nuoria kertomassa omista kokemuksistaan. Nuorisovaltuusto lupasi olla mukana järjestelyissä mahdollisesti useammassakin tapahtumassa. 6 2.2 Tavoitteena innostaa kansainvälisyyteen Nuorisovaltuuston haastattelun jälkeen totesimme Samin kanssa, että kansainvälisyys teematapahtuman aiheena on erittäin hyvä, sillä se on globalisoituvassa maailmassa hyvin ajankohtainen ja tärkeä asia. Jaana Fedotoffkin (2007b, 415) toteaa, että nuorten tieto- ja neuvontapalveluissa pitäisi panostaa kansainvälisyysteemaan, sillä nuorisotiedotuksen tulisi myös avartaa nuorten mahdollisuuksia sekä edistää nuorten itsenäistymistä ja liikkuvuutta, jotta Euroopasta tulisi osa heidän jokapäiväistä elämäänsä. Nuoret ovatkin kiinnostuneita kansainvälisyydestä ja haluavat tietoa mahdollisuuksistaan lähteä ulkomaille, koska heillä ei usein ole käsitystä eri vaihtoehdoista ja käytänteistä. Kansainvälisyystapahtuma saattaisi myös houkutella paikalle nuoria, jotka eivät tavallisesti käy nuorisotiloilla. Kansainvälisyysteeman hyödyllisyyttä ja kysyntää paikallisten nuorten keskuudessa tukee myös Janne Tepon vuonna 2001 tekemä opinnäytetyö Kiinnostaako kansainvälistyminen nuoria? Tutkimus nuorten suhtautumisesta kansainvälisyyteen. Tutkimuksessa 120 Keuruun lukion 1. ja 2. vuosiluokan opiskelijaa vastasi kansainvälisyyttä käsitteleviin kysymyksiin. Tutkimus toteutettiin kyselylomakkeilla. Vastanneista nuorista 81,6 % oli kiinnostunut kansainvälistymisestä. Heidän mielestään kiinnostavin tapa kansainvälistymiseen oli työskentely ulkomailla. Tätä mieltä oli 39,1 % vastanneista. Opiskelu ulkomailla kiinnosti 26,6 %, ryhmätapaaminen 18,3 %, au pair -toiminta 10 %, vapaaehtoistyö ulkomailla 4,1 % sekä eri kansalaisuuksien tapaaminen ja asuminen ulkomailla 1,6 % nuorista. 63,3% vastaajista ei mielestään tiennyt juurikaan EU:n koulutus- ja nuoriso-ohjelmista. Kuitenkin 20,8 % vastanneista osoitti kiinnostuksensa ohjelmia kohtaan haluamalla niistä tietoa. Lisäksi 60,8 % kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että kuntien tulisi tarjota nuorisolle enemmän mahdollisuuksia kansainvälistymiseen. Janne Tepon tutkimuksen sekä nuorisotyöntekijöiden ja nuorisovaltuuston kanssa käymieni keskustelujen pohjalta syntyi tapahtumille tavoitteeksi tehdä tiivis ja kiinnostava paketti eteläsavolaisille nuorille eri kansainvälisyysmahdollisuuksista sekä innostaa ja

madaltaa kynnystä lähteä ulkomaille. Lisäksi tapahtumalla haluttiin mainostaa uutta nuorten tiedotuspalvelua ja lisätä sen tunnettuutta ja mainetta aktiivisena tahona. 7 3 TEOREETTINEN VIITEKEHYS Nuorten kokemukset ja taidot yhteiskunnallisesta elämästä eivät ole vielä kovin vahvoja, joten he ovat vasta hahmottamassa yhteiskuntaa ja sen rakenteita. He tarvitsevat tukea ja ohjausta selvitäkseen nopeasti muuttuvassa maailmassa. Nuoret tietävät varmasti monista asioista enemmän kuin vanhempansa ja etenkin internetin ja muun nykytekniikan käytössä he ovat muita ikäluokkia selvästi edellä. Heillä ei kuitenkaan välttämättä ole riittävän kokonaisvaltaista ymmärrystä tiedon luonteesta ja merkityksestä. Etenkin nuorilla, mutta myös muilla ikäryhmillä tiedon jäsentäminen, tulkitseminen ja sisäistäminen on yhä suurempi ongelma, sillä tiedon määrä maailmassa kasvaa jatkuvasti. Yhä helpompi on käyttää valmiita ratkaisuja, etenkin nuorten, joilla ei vielä ole taitoa erottaa olennaista tietoa epäolennaisesta. Siksi yhteiskuntaelämän monimutkaistuessa nuorten tieto- ja neuvontatyöllä onkin yhä tärkeämpi merkitys nuorten kasvussa itsenäisiksi aikuisiksi. (Fedotoff 2007b, 410, 414.) Nuorten tieto- ja neuvontatyötä on tehty Suomessa jossain muodossa osana kunnallista nuorisotyötä jo 1980-luvulta lähtien. Kansallinen verkosto käsittää vuonna 2007 noin 80 paikallista nuorten tieto- ja neuvontakeskusta tai -pistettä sekä seudullisia, maakunnallisia ja lääninlaajuisia vuorovaikutteisia verkkopalveluja. Seudulliset verkkohankkeet ovat tärkeitä, koska Suomessa on pitkät välimatkat ja merkittävä osa nuorista asuu syrjäseuduilla kaukana muista nuorille suunnatuista palveluista. Nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden periaatteiden mukaisesti tieto tulee kuitenkin taata tasapuolisesti kaikille nuorille asuinpaikasta riippumatta. Siksi etenkin seudullisia hankkeita rakennetaan jatkuvasti ja tavoitteena onkin saada 200 kuntaa mukaan vuoden 2007 aikana. Nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden jatkuvaa kasvua Euroopassa kuvaa se, että vuonna 2002 25 Euroopan maassa oli noin 12 500 nuorisotiedotusammattilaista. Vuonna 2007 vastaavan luvun arvioidaan olevan jo noin 17 000. (Mt. 414 416.) Nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden tehtävänä on antaa nuorille tietoa, ohjausta ja neuvontaa erilaisissa nuorten elämään liittyvissä kysymyksissä ilman ajanvarausta ja

8 kaikille tasapuolisesti. Palvelut on suunnattu ensisijaisesti 13 25 -vuotiaille nuorille, mutta myös heidän vanhemmilleen, opettajille, nuorisotyöntekijöille ja muille nuorten parissa toimiville. (Timonen-Verma 2003, 113.) Toiminnan tulee olla asiakaskeskeistä, sillä tiedotus- ja neuvontapalvelut muodostuvat ensisijaisesti käyttäjien tarpeiden mukaisesti. Ammattitaitoisten työntekijöiden välittämällä luotettavalla, ajantasaisella, monipuolisella ja objektiivisella tiedolla pyritään tukemaan nuorten itsenäistymistä ja vastuullisuutta sekä omatoimista selviytymistä elämässä. Nuorten tieto- ja neuvontapalvelut työmuotona on tunnustettu useimmissa Euroopan maissa osaksi perusnuorisotyötä. Palvelun keskeisenä periaatteena on taata kaikki nuoren tarvitsema tieto yhdestä paikasta. Lähtökohtana on nuori itse ja häntä kannustetaan tekemään itse omat päätöksensä, neuvoja on vain tukemassa näitä valintatilanteita. (ERYICA 2004b; Fedotoff 2007b, 415.) Periaatteena nuorten tieto- ja neuvontapalvelutyölle on, että palvelu mahdollistetaan kaikille nuorille riippumatta heidän etnisestä taustastaan, sukupuolestaan, elämäntilanteestaan tai yhteiskunnallisesta asemastaan. Palveluiden tulee olla maksuttomia ja mahdollisimman helposti käytettävissä ilman ajanvarausta. Tiedon tulee perustua ensisijaisesti nuorten tiedontarpeisiin ja kysymykseen annettavan vastauksen on oltava yksilöllinen. (ERYICA 2004a; Fedotoff 2007b, 418.) Nuorten tieto- ja neuvontapalvelut on perustettu vastaamaan juuri paikallisten nuorten tarpeisiin, jotka on kartoitettu erilaisilla kyselyillä ja tutkimuksilla. Nuoren tullessa nuorisotiedotuspisteeseen tai -keskukseen hän voi etsiä tarvitsemaansa tietoa omatoimisesti oppaista, esitteistä, internetistä, tietokannoista tai muista tarjolla olevista tietolähteistä. Monissa keskuksissa ja pisteissä nuorella on mahdollisuus myös henkilökohtaiseen neuvontaan paikanpäällä tai vaihtoehtoisesti puhelimitse ja sähköpostitse. (Fedotoff 2007b, 415.) Koska Suomessa on varsin kattavasti nuorille suunnattuja palveluja, kuten ammatinvalinnanohjausta, sosiaali- ja terveyspalveluja sekä koulutus- ja vapaaajanviettomahdollisuuksia, ovat nuorisotiedotuskeskukset ja -pisteet keskittyneet yleiseen nuorisotiedotustyöhön, eli tiedot, opastus ja neuvonta perustuvat käyttäjien kysymyksiin ja tiedontarpeeseen kaikilta elämänalueilta. Työntekijöiden täytyy siis osata etsiä tietoa kaikista nuoria kiinnostavista aihealueista, jotta niin sanottu yhden luukun

9 periaate toteutuu, eli nuori saa kaiken tarvitsemansa tiedon samasta paikasta. Tämän vuoksi nuorten parissa toimivien työntekijöiden tulisi tehdä yhteistyötä, jotta nuorten tiedon ja ohjauksen saanti olisi mahdollisimman helppoa ja lähellä nuorta sekä kynnys tulla asiantuntijan pakeille olisi matala. (Mt. 416.) Nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden yhtenä pääperiaatteena on antaa nuorille tietoa tasapuolisesti kaikista nuorten elämään liittyvistä aihealueista, myös vähemmän suosituista. Tietoa tulee siis olla laajasti eri teemoista, vaikka selkeästi kysytyimmät aihealueet nuorisotiedotuskeskuksissa ja -pisteissä Päivi Timonen-Verman (2003, 131) mukaan ovat opiskelu, opiskelu ulkomailla, asuminen, työ, työskentely ulkomailla, vapaaehtoistyö ulkomailla, erilaiset tukipalvelut, sosiaaliturva, terveys, ihmissuhteet, seksuaalisuus, ehkäisy, liikkuvuus (esimerkiksi nuorisomatkailu), varusmies- ja siviilipalvelu sekä vapaa-aika. Myös vuodenajoilla on merkitystä kysytyimpien aiheiden kirjoon. Vuodenvaihteesta liki kesään asti työntekijöitä työllistävät nuorten kesätöiden hakuun liittyvät kysymykset, syksyllä ja keväällä pinnalla on yhteishaku, kesällä matkailu ja turismi sekä loppukesästä uusien mahdollisuuksien kartoittaminen ilman opiskelupaikkaa jääneiden kanssa. (Härmä 2003b, 70.) Paikalliset nuorisotiedotuskeskukset kuuluvat Allianssin välityksellä kansainväliseen ERYICA-verkostoon ja ne ovat yleensä kuntien ylläpitämiä ja rahoittamia sekä täysin itsenäisiä. Ne ovat myös osa kunnan perusnuorisotyötä ja työntekijät ovat nuorisotoimen palkkaamia. Nuorisotiedotuskeskukset ja -palvelut ovat hyväksyneet Euroopan nuorisotiedotus- ja -neuvontajärjestö ERYICA:n jäsenjärjestöjen luomat ammattiperiaatteet eli Euroopan nuorisotiedotussuosituksen (Liite 1). Jokainen paikallinen nuorisotiedotuskeskus, joka pääsee kansallisen verkoston jäseneksi saa käyttää ERYICA:n logoa. Logon käyttäminen edellyttää eurooppalaisen nuorisotiedotustyön periaatteiden noudattamista. (Timonen-Verma 2003, 109 112.) 3.1 Lait ja suositukset nuorten neuvonnasta ja tiedottamisesta Nuorisotyöstä ja -tiedotuksesta on säädetty monella lailla ja suosituksella. Suomessa keskeisimpiä ovat Euroopan nuorisotiedotussuositus (Liite 1), opetusministeriön suositus nuorisotiedotuksesta kunnissa (Liite 2), Euroopan komission valkoinen kirja (2001) sekä kuntalaki (N:o 365/1995) ja nuorisolaki (N:o 72/2006), jotka molemmat

ottavat kantaa nuorten elinoloihin, vaikuttamismahdollisuuksiin sekä nuorille tiedottamiseen. 10 3.1.1 Kunta- ja nuorisolaki Kuntalain (N:o 365/1995) 29 :ssä todetaan, että kunnan on tiedotettava asukkailleen kunnassa vireillä olevista asioista, niitä koskevista suunnitelmista, asioiden käsittelystä, tehdyistä ratkaisuista ja niiden vaikutuksista. Vuoden 2006 maaliskuussa voimaan tullut nuorisolaki vaikutti merkittävästi nuorten tieto- ja neuvontapalvelutyöhön Suomessa. Laki vahvistaa työmuodon asemaa yhtenä kunnallisena nuorisotyön peruspalveluna. Se antaa myös tuen ja perustelut palvelujen kehittämisen tarpeelle sekä eri toimijoiden yhteistyölle. (Fedotoff 2007b, 417.) Nuorisolain (72/2006) kolmannen luvun 7 määrää, että nuorisotyö ja -politiikka kuuluvat kunnan tehtäviin. -- Kunnan nuorisotyöhön ja -politiikkaan kuuluvat nuorten kasvatuksellinen ohjaus, toimintatilat ja harrastusmahdollisuudet, tieto- ja neuvontapalvelut, nuorisoyhdistyksien ja muiden nuorisoryhmien tuki, liikunnallinen, kulttuurinen, kansainvälinen ja monikulttuurinen nuorisotoiminta, nuorten ympäristökasvatus sekä tarvittaessa nuorten työpajapalvelut tai muut paikallisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin sopivat toimintamuodot. 3.1.2 Euroopan nuorisotiedotussuositus ja opetusministeriön suositus nuorisotiedotuksesta kunnissa Lakipykälien lisäksi Euroopan nuorten tieto- ja neuvontapalvelutyötä ohjaa Euroopan nuorisotiedotus- ja -neuvontajärjestö ERYICA:n jäsenjärjestöjen hyväksymä Euroopan nuorisotiedotussuositus (Liite 1). Tätä suositusta pidetään laajasti nuorisotiedotuksen perusasiakirjana. Joissakin Euroopan maissa suositus on otettu käyttöön sellaisenaan, toisissa siitä on mukailtu kansalliset periaatteet. (Alexander 2003, 6.) Suomessakin nuorten tieto- ja neuvontapalvelut toimivat eurooppalaisen suosituksen mukaisesti. Periaatteet suuntaavat palveluiden kattavuutta, johdonmukaisuutta ja nuorisotiedotustyön koordinointia (Fedotoff 2007b, 418). Niiden avulla on helppo määrittää kunkin tiedotuspisteen ja -keskuksen toiminnan suunta ja palveluiden laatu.

11 Opetusministeriö antoi vuonna 1990 oman suosituksensa (Nro 11/700/90) nuorisotiedotuksesta kunnissa (Liite 2). Suositus koskee ensisijaisesti kuntien nuorisolautakuntia ja muita nuorisotoimesta vastaavia toimijoita. Se antaa suositukset nuorisotiedotuksen tavoitteista ja muodoista sekä muita ohjeita toiminnan järjestämisestä kunnan nuorisotyöstä vastaaville tahoille. 3.1.3 Valkoinen kirja Merkittävänä vaikuttajana nuorten tieto- ja neuvontapalvelutyön kehittymiselle on toiminut myös Euroopan komission Valkoinen kirja EU:n nuorisopolitiikan uudet tuulet (2001), joka korostaa nuorten oikeutta saada tietoa ja tulla kuulluksi, nuorten omaa osallistumista tiedon tuottamiseen, vertaistiedottamiseen sekä tiedon luotettavuutta ja selkokielisyyttä. Valkoisen kirjan toteutumisen seurannassa on nostettu erityisesti esille nuorten mahdollisuudet käyttää tietopalveluita, kysymys tarjottavan tiedon laadusta sekä nuorten osallistuminen tiedon tuottamiseen ja levitykseen. (Fedotoff 2007b, 418.) Kirjassa on erityinen maininta tiedotuksen tärkeydestä: Aktiivisena kansalaisena toimimisen edistäminen edellyttää tiedottamista, ja nuoret odottavat tiedotukselta paljon. -- He odottavatkin ennen kaikkea sitä, että tiedotuksen tarve tunnustetaan. -- Lisäksi on pidetty tärkeänä, että tiedotuksella on kasvot ja että nuoret otetaan mukaan sisällön suunnitteluun ja tiedon levitykseen. (Euroopan komissio 2001.) 3.2 Kansallinen koordinointi Suomessa nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden kansallista koordinointia on kaivattu jo pitkään, sillä kenttä on ollut hajanainen, työntekijät ovat hankkineet koulutuksensa sekalaisesti eri tahoilta eikä kukaan ole tarkkaan tiennyt missä kotimaisen nuorisotiedotuksen saralla mennään. Niinpä vuoden 2006 alusta alkanut kansallinen koordinointi on tullut tarpeeseen. Tehtävää hoitaa Oulun kaupungin nuorisoasiainkeskus opetusministeriön rahoituksella. Tarkoituksena on muodostaa valtakunnallinen koordinaatioja konsultointijärjestelmä nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden tuottamiseksi. Koordinoinnilla pyritään muun muassa toimimaan tukipalveluna jo olemassa oleville ja vasta kehitteillä oleville nuorisotiedotushankkeille, kehittämään palveluja kansallisten ja kansainvälisten verkostojen kanssa, takaamaan laadukkaat ja tasa-arvoiset lähipalvelut kaikille nuorille sekä tukemaan nuorten osallisuutta ja kuulemista. Kansallinen

koordinointi takaa myös vahvan ammatillisen verkoston työmuodon kehittäjänä. (Opetusministeriö.) 12 3.3 Nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden työntekijän rooli ja etiikka Jaana Fedotoff (2007b, 419 420) toteaa työntekijöiden vahvan ammatillisen ja pedagogisen osaamisen olevan laadukkaiden palveluiden edellytys. Nuorten tieto- ja neuvontapalvelutyöntekijällä on vastuu annettavan tiedon oikeellisuudesta ja käyttökelpoisuudesta. Nuorille annetun tiedon pitää olla paikkansapitävää, helppokäyttöistä ja ajantasaista sekä puolueetonta ja sitoutumatonta. Työntekijä varmistaa tiedot useista eri lähteistä ja samalla arvioi niiden luotettavuutta. Hänellä tulee olla maalaisjärjen ja tilanneherkkyyden lisäksi hyvät sosiaaliset taidot, jotta hän pystyy käsittelemään arkojakin aiheita nuorten kanssa. Työntekijän on oltava myös hyvä kuuntelija, jotta hän voi esittää nuorelle tarkentavia kysymyksiä ja varmistaa lopuksi, että nuori on saanut haluamansa tiedot. Neuvoja ei kuitenkaan tee päätöksiä asiakkaiden puolesta, vaan ohjaa heitä tiedon lähteille. Työntekijän tulee aina säilyttää puolueettomuus vaikeissakin tilanteissa, jotta hän on nuorelle ammattitaitoinen aikuinen, jolta saa yksilöllisiä ja luotettavia vastauksia. Milla Härmä (2003a, 27) on pohtinut nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden etiikkaa ja todennut, että se ei ole yksiselitteistä, vaan muodostuu kahdesta tasosta; yleisestä ammattietiikasta ja nuorisotiedotuksen sisäisestä etiikasta. Yleinen ammattietiikka koskee kaikkia ammatteja, se kertoo miten ammattien maailmassa etiikkaa sovelletaan ja ymmärretään. Nuorisotiedotuksen sisäiseen etiikkaan kuuluu muun muassa erilaiset valintatilanteet, asiantuntijan vastuu, nuoren ja työntekijän kohtaamiseen liittyvät valinnat, tiedottaminen sekä mainonta. Se ei kuitenkaan koostu pelkästään muiden ammattien etiikkaa yhdistelemällä, vaan siihen vaikuttavat myös nuorisotiedotuksen kansainväliset periaatteet sekä nuorisotiedotuspistettä tai -keskusta hallinnoivan kunnan arvot ja päämäärät. 3.4 Nuorten neuvonnan tulevaisuus Tämän luvun tulevaisuuden visiot perustuvat Nuorten tiedotus- ja neuvontakeskus Napin (2003, 66) esittämiin pohdintoihin. Niiden mukaan tulevaisuuden muutokset tuovat uusia haasteita muun yhteiskunnan lisäksi myös nuorten tieto- ja neuvontapal-

13 velutyöhön. Koska neuvonta on osa yhteiskunnan kulttuuria, siinä heijastuvat yleiset tavat, asenteet, arvostukset, normit ja uskomukset. Tietoliikenneverkot ovat muuttaneet valtavasti koko yhteiskuntaa viime vuosikymmenien aikana. Tämä muokkaa huomattavasti myös neuvojien työnkuvaa, sillä tiedonhaku on nopeutunut ja helpottunut esimerkiksi internetin myötä. Nuoretkin ovat oppineet elämään tietoyhteiskunnassa ja he löytävät nykyisin entistä helpommin tarvitsemansa tiedot itse; neuvojan rooliksi jää enää opastaminen ja kouluttaminen. Myös erilaiset mobiilipalvelut lisääntyvät koko ajan ja niiden käyttöä nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden saralla lisätään jatkuvasti esimerkiksi tapahtumista tiedottamisessa. Tulevaisuudessa lähes kaikki yhteiskunnan palvelut ovat maksullisia, mutta tämän muutoksen ei pitäisi vaikuttaa nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden kohdalla, sillä se on aina perustunut maksuttomuuteen, jotta kaikilla nuorilla ikään, varallisuuteen tai asuinpaikkaan katsomatta olisi tasavertaiset mahdollisuudet saada palvelua. Tämä vaatimus on kirjoitettu nuorisotiedotuksen ja -neuvonnan eurooppalaisiin periaatteisiin. Kansainvälisyyden jatkuva lisääntyminen sekä tietoteknisten taitojen korostuminen johtavat siihen, että tieto- ja neuvontapalvelutyöntekijöiden on koko ajan koulutettava itseään ja pidettävä itsensä ajan tasalla nuorten asioista ja elämästä yhteiskunnassa. Myös uusia sidos- ja asiakasryhmiä tulee jatkuvasti lisää, ja niiden kanssa on osattava toimia oikein. 4 KESKEISIÄ KÄSITTEITÄ Nuorten tieto- ja neuvontapalveluihin sekä kansainvälisyyteen ja liikkuvuuteen liittyy paljon eri käsitteitä, joita on syytä selventää. Avaan tässä luvussa ensin nuorten tietoja neuvontapalveluiden, nuorisotiedotuskeskusten ja -pisteiden sekä nuorisovaltuuston määritelmät. Niiden jälkeen selvitän opinnäytetyössäni esiintyvät kansainvälisyyteen liittyvät käsitteet.

4.1 Nuorten tieto- ja neuvontapalvelut 14 Nuorten tieto- ja neuvontapalvelut on yksi nuorisotyön kasvava työmuoto, jossa annetaan ammattitaitoista apua, tukea ja tietoa erilaisissa nuorten elämään liittyvissä kysymyksissä (Opetusministeriö). Työmuodosta käytetään yleisesti myös lyhyempää termiä nuorisotiedotus. Nuorten tieto- ja neuvontatyö kulkevat usein käsikädessä ja niitä pidetään yhtenä ja samana asiana. Tiedottaminen ei kuitenkaan ole välttämättä henkilökohtaista vaan se voi koostua nuorten saatavilla olevista kansioista, infolehtisistä, internetsivustoista ja muista itsenäiseen tiedonhakuun soveltuvista välineistä. Tiedottaminen on usein myös yksisuuntaista eikä se sisällä suoranaista vuorovaikutusta nuoren kanssa. (Nuorten tiedotus- ja neuvontakeskus Nappi 2003, 64.) Neuvonnan lähtökohtana puolestaan on asiakas. Nuori tekee itse omat päätöksensä ja valintansa, vaikka neuvojat osallistuvatkin aktiivisesti neuvontatilanteeseen sekä auttavat ja opastavat nuorta löytämään omat mielenkiinnon lähteensä. Neuvonnan tavoitteena on tarjota ymmärrettävässä muodossa, tarpeeksi ajoissa ja riittävästi niitä tietoja, joita nuori tarvitsee. Nuorisotyössä neuvonta tarkoittaa lähinnä sitä, että tiedotustyöntekijä ohjaa nuorta tiedon lähteille. Neuvoja auttaa nuorta löytämään tietoa häntä kiinnostavista teemoista antamalla hänelle objektiivista tietoa niistä sekä auttamalla myös käytännön toimissa, kuten hakemusten täyttämisessä. (Mt. 64.) 4.2 Nuorisotiedotuskeskus ja -piste Nuorisotiedotuskeskusten ja -pisteiden ero on siinä, että keskukset ovat kokonaisvaltaisia neuvontapaikkoja, joihin nuoret voivat tulla halutessaan joko etsimään itsenäisesti tietoa tai juttelemaan neuvontatyöntekijän kanssa. Tiedotuspiste puolestaan voi olla oma nurkkauksensa jonkin muun palvelun tiloissa, esimerkiksi koulussa tai kirjastossa. Keskusten lähestymistapa on asiakaskeskeistä, niissä pyritään etsimään vastauksia nuorten tarpeista lähtien. Toiminta on luottamuksellista, maksutonta ja keskuksilla on oma itsenäinen rooli. Niiden toiminta on ennaltaehkäisevää, sillä on tärkeää, että nuori saa ajoissa tietoa ja tukea omille valinnoilleen. (Faché 1991, 55.)

4.3 Nuorisovaltuusto 15 Nuorisovaltuusto on vaaleilla valittava nuorten ryhmä, joka toimii kaupungin- tai kunnanvaltuuston rinnalla (Valtikka.fi 2004). Valtuuston tarkoituksena on edistää nuorten vaikuttamis-, osallistumis- ja toimintamahdollisuuksia, opettaa nuoria osallistumaan yhteiskunnallisiin asioihin sekä olla nuorten vaikuttamiskanavana. Lisäksi nuorisovaltuusto toimii kaupungin nuorten asiantuntija- ja yhteistyöelimenä ja tuo nuorten näkökulman esille kaupungin päätöksenteossa. Valtuusto myös toimii aktiivisesti vuorovaikutuksessa nuorten kanssa ja luo toimintamallinsa ja määrittelee tehtävänsä itse. (Etelä-Savon nuorisotiedotus Po1nt 2006.) 4.4 Youth in Action Uusi Youth in Action -ohjelma vuosille 2007 2013 on seurausta aiemmista EU:n nuoriso-ohjelmista. Ohjelmassa osallisina ovat EU:n 27 jäsenmaata, kolme EFTA/ETA maata ja yksi ehdokasmaa sekä 21 EU:n naapurina olevaa kumppanuusmaata. Ohjelmaan kuuluu lukuisia alaohjelmia, esimerkiksi nuorten ryhmätapaamiset, nuorisoaloitteet ja eurooppalainen vapaaehtoispalvelu. (Uusilehto 2007.) Youth in Action on suunnattu 13 30 -vuotiaille nuorille, nuorten parissa toimiville sekä yleishyödyllisille organisaatioille EU:n jäsenmaissa ja kumppanuusmaissa. Painopiste on kuitenkin 15 28 -vuotiaissa sekä nuorissa, joilla on vaikeuksia osallistua ohjelmaan koulutuksellisista, sosiaalisista, fyysisistä, psyykkisistä, taloudellisista, kulttuurisista tai maantieteellisistä syistä. (Mt.) Ohjelman tavoitteena on tukea ja edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta, kehittää yhteisvastuullisuutta ja edistää suvaitsevaisuutta nuorten keskuudessa erityisesti EU:n sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi ja edistää eri maiden nuorten keskinäistä ymmärtämystä. Lisäksi ohjelman avulla pyritään kehittämään nuorten toimintaa tukevien järjestelmien laadun ja nuorisoalalla toimivien kansalaisjärjestöjen edellytyksiä ja eurooppalaisen nuorisoalan yhteistyötä. (Mt.) Youth in Action -ohjelman tunnusmerkkejä ovat non-formaali oppiminen ja sen tunnustaminen, kulttuurienvälistä oppimista edistävät menettelytavat, syrjinnän vastai-

suus, sukupuolten välinen tasa-arvo, riskien hallinta, monikielisyys, näkyvyys ja hyvien kokemusten levittäminen sekä hankkeita tukeva toimintamalli ja koulutus. (Mt.) 16 4.4.1 Nuorten ryhmätapaamiset Nuorten ryhmätapaamisten tavoitteena on muun muassa edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta ja keskinäistä ymmärtämystä, kehittää nuorten monikulttuurista oppimista sekä tukea nuorison liikkuvuutta. Tapaamisella on oltava jokin teema, jota ohjelma tukee eikä se voi olla esimerkiksi lomamatka, kielikurssi, urheilukilpailu tai säännöllisesti toistuva kokous. (Uusilehto 2007.) Ryhmätapaamiset on suunnattu yleishyödyllisille organisaatioille ja nuorten vapaille ryhmille, osallistujat ovat pääasiassa 13 25 -vuotiaita. Osallistujia on oltava 16 60 vähintään kahdesta maasta ja tapaamisen kesto on 6 21 päivää hankkeen kokonaiskeston ollessa korkeintaan 15 kuukautta. (Mt.) 4.4.2 Nuorisoaloitteet Nuorisoaloite on nuorten itse suunnittelema ja toteuttama hanke, jossa tavoitteena on positiivinen muutos. Hankkeessa on oltava jokin teema, esimerkiksi ympäristö, sosiaalinen vahvistaminen tai tasa-arvon edistäminen. Aloitteen idea on toteuttajilleen uusi. Hankkeen kesto on 3 18 kuukautta. (Uusilehto 2007.) Nuorisoaloitteiden tavoitteena on muun muassa lisätä nuorten oma-aloitteisuutta, luovuutta ja yritteliäisyyttä, kehittää omaa aktiivisuutta ja vastuuta yhteisistä asioista sekä toimia nonformaalin oppimisen kokemuksena ja välineenä. Hankkeeseen voi osallistua vähintään neljä 18 30 -vuotiasta nuorta. Mikäli osallistujissa on alaikäisiä, on mukana oltava joku nuorten parissa toimiva aikuinen. (Mt.) 4.4.3 Eurooppalainen vapaaehtoispalvelu Eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun tavoitteena on nuorten yhteisvastuullisuuden, aktiivisen kansalaisuuden ja nuorten keskinäisen yhteisymmärryksen edistäminen ja lisääminen. Lisäksi vapaaehtoispalvelulla pyritän tukemaan paikallisyhteisöjen kehi-

tystä sekä tarjoamaan nuorille monikulttuurisia, vapaamuotoisia sekä positiivisia työ- ja oppimiskokemuksia. (Uusilehto 2007.) 17 Vapaaehtoispalvelu on maksutonta osallistujalle, joka on 18 28 -vuotias. Toiminta toteutetaan muualla kuin osallistujan asuinmaassa ja siitä tulee olla hyötyä paikallisyhteisölle, jossa nuori työskentelee. Ohjelma ei vaadi nuorelta kokemusta, koulutusta eikä erikoista kielitaitoa ja työpanosta vastaan hän saa ylläpidon, matkat, vakuutuksen ja taskurahaa. Toiminta ei korvaa siviilipalvelua tai työharjoittelua ja se kestää vain tietyn ajan, yleensä 2 12 kuukautta. (Mt.) 4.5 Au pair Au pair on ulkomaisessa perheessä perheenjäsenenä, jonka tehtäviin kuuluu lastenhoitaminen ja kotitaloustöiden tekeminen. Korvaukseksi työstään hän saa oman huoneen, ruoat ja hieman taskurahaa. Kohdemaasta riippuen au pairiksi toivotaan yleensä 18 30 -vuotiaita tyttöjä, jotka työskentelevät perheessä noin 30 45 tuntia viikossa puolesta vuodesta vuoteen kerrallaan. Heillä on yleensä useimmiten yhdestä kahteen vapaapäivää viikossa sekä mahdollisuus kielikurssiin ja kohdemaassa vietettyyn lomaan. Au pairiksi lähtevän nuoren tavoitteena on parantaa kielitaitoaan ja hankkia työkokemusta. (Lehikoinen 1993, 10 11.) Au pairiksi voi lähteä au paireja välittävän toimiston tai organisaation kautta, laittamalla ilmoituksen lehteen tai seuraamalla työvoimatoimistojen ja lehtien ilmoituksia vapaista paikoista. 4.6 Kielikurssi Kielikurssi on lyhytkestoinen, yleensä 3 5 viikon mittainen opintomatka noin 10 19 - vuotiaille. Kurssilla opiskellaan kohdemaan kieltä kansainvälisissä ryhmissä ja vietetään monipuolista vapaa-aikaa joko ryhmän kanssa tai itsenäisesti. Näin taataan käytännön kielitaidon karttuminen. Kurssilaiset majoitetaan joko paikallisiin perheisiin tai oppilasasuntoloihin. Opettajina toimii sekä paikallisia että suomalaisia opettajia. (Lehikoinen 1993, 87.)

4.7 Vaihto-oppilas 18 Vaihto-oppilaalla tarkoitetaan yleensä peruskoulun, lukion tai ammatillisen oppilaitoksen oppilasta, joka lähtee lukuvuodeksi tai muuksi sovituksi ajaksi ulkomaille opiskelemaan. Vaihto-oppilas viettää normaalia nuoren arkea; hän asuu isäntäperheessä yhtenä perheenjäsenenä, opiskelee paikallisessa koulussa ja harrastaa mahdollisesti jotain. Vaihto-oppilasvuosi ei korvaa Suomessa väliin jäänyttä lukuvuotta, vaan takaisin tullessa on jatkettava siitä mihin lähtiessä jäi. Vaihto-oppilaaksi voi lähteä eri järjestöjen, esimerkiksi Rotaryjen kautta. (CIMO 2004; Timonen-Verma & Storlund 2002, 56.) 5 SUUNNITTELUPROSESSI Kansainvälisyystapahtumia päätettiin järjestää useampia, jotta tavoitettaisiin enemmän alueen nuoria. Tapahtumien suunnittelu ei kuitenkaan ollut aivan yksinkertaista, koska mukana prosessissa oli itseni lisäksi kiireisiä kaupungin nuorisotyöntekijöitä. Myös kansainvälisyysteeman laajuus aiheutti päänvaivaa, kun yritin miettiä sopivaa rajausta, mitä mahdollisuuksia kannattaisi ottaa mukaan, mitä esitellä vain kirjallisesti ja mitä jättää kokonaan pois. Eri vaihtoehtojen ikärajat puhuttivat suunnittelutyössä itseni lisäksi myös nuorisotyöntekijöitä, mutta loppujen lopuksi totesimme, että ei ole väliä, ovatko esiteltävät mahdollisuudet yli vai alle 18-vuotiaille, koska kuulijakunnasta löytyy varmasti tuon rajapyykin molemmin puolin olevia ihmisiä. Eikä siitä ole haittaa, vaikka alaikäisille kerrottaisiin jo ajoissa mitä voi tehdä parin vuoden päästä. Nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden lähtökohtana ovat aina paikallisten nuorten tiedontarpeet (Timonen-Verma 2003, 113; Fedotoff 2007b, 415), joten ikärajoja tärkeämpää on pitää huoli, että tiedotus palvelee juuri oman alueen nuoria. Tämän otin huomioon niin, että kaikki esiteltävät vaihtoehdot on kerrottu Mikkelin seudun nuoria ajatellen ja heille tulee selväksi, minne heidän tulee olla yhteydessä missäkin asiassa, jos haluavat lähteä ulkomaille. Tapahtumapaikkojen sijaintia mietin paljon. Ensin ajattelin, että tapahtumaa voisi kierrättää Mikkelin eri nuorisotiloilla, mutta tämän ajatuksen hylkäsin, koska yleisöä

19 ei välttämättä riitä kaupungin sisällä moneen eri tapahtumaan. Totesin myös, että muut tilat voidaan sulkea silloin kun tapahtuma on keskustan nuorisokahvila Starlightissa, jolloin eri kaupunginosien kaikki halukkaat nuoret voisivat tulla keskustan tilaan. Koska nuorisotiedotus Po1nt kattaa koko Etelä-Savon, pohdin mahdollisuuksia viedä tapahtumia Mikkelin ulkopuolelle. Haukivuori liittyi vuoden 2007 alusta Mikkeliin, joten paikkakunnan nuorisotyökin on nykyisin Mikkelin alaisuudessa. Tästä johtuen päätimme yhdessä nuorisotyön kanssa, että Haukivuorella olisi helppo toteuttaa tapahtuma omin voimin. Lisäksi kävimme keskusteluja Mäntyharjun nuorisotyöntekijöiden kanssa ja he olivat erittäin innokkaita järjestämään omille nuorilleen mahdollisuuden kuulla kansainvälisyystietoutta. Näin olivat tapahtumapaikat selvillä. Ennen mainonnan aloittamista tapahtumalle oli keksittävä iskevä, kiinnostava ja samalla sisältöä kuvaava nimi. Koska tapahtumia järjestettiin eri paikkakunnilla, ei nimi voinut viitata pelkästään Mikkelistä maailmalle lähtemiseen. Tapahtumien sisällön ollessa monipuolisesti eri vaihtoehtoja esittelevä, ei kysymykseen tullut myöskään mihinkään tiettyyn mahdollisuuteen viittaava nimi. Kävin mielessäni läpi vaihtoehtoja, mutta kaikki kuulostivat enemmän tai vähemmän tylsiltä ja kuluneilta. Pelastuksekseni koitui eräs keskustelu kaverini kanssa, kun pohdimme yhdessä kuvaavaa nimeä tapahtumasarjalle. Listasimme paljon eri vaihtoehtoja, mutta ylivoimaiseksi suosikikseni nousi Mestoilta maailmalle!. Nimi on sekä nuorekas että informatiivinen, siinä on käytetty nuorten slangia ja viitattu ulkomaille lähtemisen mahdollisuuteen. Mesta-sana viittaa myös kunkin paikkakunnan omaan ympäristöön, joten nimi on osuva useassa eri paikassa toteutettavalle tapahtumalle. 5.1 Vuoropuhelua Mikkelin kaupungin nuorisotyön kanssa Tapahtuman ajankohdan ja rajauksen tiimoilta tarvittiin monta tapaamista nuorisotyön työntekijöiden kanssa ennen kuin asioita pystyttiin lyömään lukkoon. Kävimme keskustelua muun muassa siitä, millä aikataululla tapahtumat on mahdollista toteuttaa. Itselläni oli paljon tekemistä muiden koulutöiden kanssa, mutta toisaalta ajankohtaa ei voinut venyttää kovin pitkälle kevääseen, sillä nuorisotiloilla väki vähenee toukokuussa jo selvästi. Löysimme kompromissiksi huhtikuun lopun ja mahdollisesti toukokuun

alun, siihen mennessä ehdin suunnitella ja koota tapahtumat eivätkä koululaiset kuitenkaan vielä ole aivan kesätunnelmissa. 20 Kansainvälisyys on niin laaja kokonaisuus, että oli tarkkaan mietittävä mitä kaikkea siitä halutaan esitellä. Koska tavoitteena oli tehdä juuri paikallisille nuorille suunnattuja tapahtumia, oli mietittävä mitkä vaihtoehdot on mahdollista toteuttaa Etelä-Savosta käsin. Tässäkin asiassa teimme nuorisotyön kanssa yhteistyötä, sillä heillä on vankka näkemys siitä, mitä ohjelmia paikallisesti pyörii. Myös oma mielenkiintoni ja tuttavapiirini, josta esiintyjiä hain vaikuttivat osaltaan sisällön valintaan. Nuorisotyön johtajan kanssa oli puhetta myös tapahtumien rahoituksesta. Nuorisotiedotushankkeella oli oma budjettinsa, josta rahaa oli mahdollista käyttää. Hankkeelle oli tehty jatkorahoitushakemus, jonka läpimenemisestä ei vielä tässä vaiheessa ollut tietoa. Jos hakemus menisi läpi, olisi siinä tarjolla kohdennettua rahaa juuri tämän tyyliseen toimintaan. Jos hakemus ei menisi läpi, sovimme, että nuorisotyön muista rahoista voidaan lohkaista pieni määrä tapahtumille. 5.2 Nuorisovaltuuston rooli Mikkelin nuorisovaltuuston kanssa oli tarkoitus tehdä yhteistyötä muutenkin kuin aiheen valinnan tiimoilta. He eivät kuitenkaan uskaltautuneet lupautumaan mukaan, ennen kuin osaisin kertoa heille tarkasti mitä tehtäviä olisi tarjolla. Kerroin heille, että tapahtuman markkinointi, juontaminen, dokumentointi ja palautteen kerääminen voisivat olla heidän vastuullaan, mikäli innokkaita apureita löytyy. Myöhemmin kävi ilmi, että valtuustolaiset ovat niin kiireisiä, ettei heistä kukaan ehdi tapahtumaan mukaan. He lupasivat silti viedä mainoksia kouluilleen ja levittää sanaa tapahtumista puskaradion kautta. Myöhemmin kuitenkin erään nuorisotyöntekijöiden kanssa käymäni palaverin aikaan valtuuston nuoria sattui olemaan paikalla ja kun juontoasioista tuli puhetta, heistä kaksi lupautui tulemaan paikalle, toinen Mikkelin tapahtumaan ja toinen Haukivuorelle. Tämä oli hienoa, koska tapahtumista tuli näin entistä enemmän nuorten ehdoilla tehty. Mäntyharjulle en saanut tässä vaiheessa vielä juontajaa, mutta annoin sen etsinnän paikallisten nuorisotyöntekijöiden vastuulle.