Uuden lähidemokratian aika Närdemokrati för en ny tid

Mari Kattilakoski, Peter Backa (toim.) Uuden lähidemokratian aika Närdemokrati för en ny tid Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 2 2013

Uuden lähidemokratian aika Närdemokrati för en ny tid Mari Kattilakoski & Peter Backa (toim.)

Julkaisusarja: Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 2/2013 Julkaisija: Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä Ulkoasu: John Zetterborg Taitto: Paula Karjalainen/Juvenes Print Painopaikka: Suomen yliopistopaino Oy Juvenes Print, Tampere 2013 ISSN 1238-6464 ISBN 978-952-227-759-6 (painettu) ISBN 978-952-227-760-2 (verkkojulkaisu)

Sisällysluettelo Tiivistelmä...5 Sammandrag...6 Summary...7 Esipuhe...9 Förord...10 Johdanto...11 Inledning...12 Hannu Katajamäki Toimivaltaisen kunnanosademokratian aika...13 Eero Uusitalo Kunnallishallinnon ja kansalaistoiminnan uusi suhde...23 Peter Backa Demokratin, makteliterna och massan...31 Ilkka Pyy ja Pertti Rannikko Lähivaikuttaminen ja muuttuva paikallisuus...46 Juha Kuisma Tekemisen demokratia on tulossa...59 Kjell Andersson Från bondförnuft till governance. Den finländska närdemokratins stora utmaningar men också goda utgångspunkter i det senmoderna...67 Mari Kattilakoski ja Liisa Heinämäki Lähidemokratian turvaaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa...77 Marina Lindell Mot bättre och mer demokratiska beslut? en studie om deliberativa mini-demos inverkan och roll i det demokratiska beslutsfattandet...86 Kirjoittajat...100

Tiivistelmä Julkaisija Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä Julkaisusarja Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 2/2013 Julkaisun nimi Uuden lähidemokratian aika - Närdemokrati för en ny tid Ilmestymisajankohta Toukokuu 2012 ISSN 1238-6464 ISBN 978-952-227-759-6 (painettu) ISBN 978-952-227-760-2 (verkkojulkaisu) Kokonaissivumäärä 102 Tekijä Mari Kattilakoski & Peter Backa (toim.) Avainsanat lähidemokratia,kunta- ja palvelurakenneuudistus, maaseutu, paikallisyhteisöt, kansalaistoiminta Julkaisun kuvaus Lähidemokratia-antologia on artikkelikokoelma, jossa tarkastellaan demokratiassa tapahtuneita muutoksia ja erityisesti lähidemokratian kehittämistarpeita kunta- ja palvelurakennemuutokseen yhteydessä. Käynnissä oleva kuntauudistus vähentää kunnallisten luottamushenkilöiden määrää jopa kolmannekseen nykyisestä. Edustuksellisen demokratian oheneminen vaatii lähidemokratian järjestämistä uusin tavoin. Käsillä oleva artikkelikokoelma avaa keskustelua lähidemokratian kehittämistarpeista sekä esittää konkreettisia vaihtoehtoisia toimintamalleja lähidemokratian uudelleen järjestämiseksi. Julkaisun kahdeksan artikkelia käsittelevät lähidemokratiaa muun muassa eliitin ja massojen välisten valtasuhteiden, muuttuvan paikallisuuden sekä kunta- ja palvelurakennereformin lähtökohdista. Lähidemokratian turvaamiseksi ja järjestämiseksi esitetään vaihtoehtoisia toimintamalleja: toimivaltaista kunnanosademokratiaa, kunnallishallinnon ja kansalaistoiminnan välisten suhteiden uudelleen järjestämistä, lähivaikuttamisen kehittämistä osana arjen elämänpolitiikkaa, tekemisen demokratiaa ja deliberatiivista demokratiaa. 5

Sammandrag Utgivare Landsbygdspolitiska samarbetsgruppen Seriens nummer 2/2013 Publikation Uuden lähidemokratian aika - Närdemokrati för en ny tid Utgivningsdatum Maj 2013 ISSN 1238-6464 ISBN 978-952-227-759-6 (häftad) ISBN 978-952-227-760-2 (PDF) Sidantal 102 Forfattare Mari Kattilakoski & Peter Backa (red.) Nyckelord närdemokrati, kommunreform, landsbygd, lokalsamhälle, medborgaraktivitet Beskrivning av publikationen Antologin om närdemokrati är en artikelsamling där man granskar de förändringar som skett i demokratin och speciellt behoven att utveckla närdemokratin i samband med reformen av kommun- och servicestrukturen. Den pågående kommunreformen kan minska antalet kommunala förtroendevalda ned till en tredjedel av det nuvarande antalet. Uttunningen av den representativa demokratin kräver att närdemokratin organiseras på ett nytt sätt. Artikelsamlingen öppnar en debatt om behoven att utveckla närdemokratin och föreslår konkreta, alternativa modeller för omorganisering av närdemokratin. De åtta artiklarna i publikationen behandlar närdemokratin utgående från bl.a. maktförhållandena mellan eliten och massorna, förändringen i det lokala samt reformen av kommun- och servicestrukturen. För tryggandet och organiseringen av närdemokratin föreslås alternativa modeller: en behörig kommundelsdemokrati, omorganisering av förhållandena mellan kommunalförvaltningen och medborgarverksamheten, utveckling av det lokala inflytandet som en del av vardagslivspolitiken, aktivitetsdemokrati och deliberativ demokrati. 6

Summary Publisher Rural Policy Committee Serial number 2/2013 Publication The Era of Grassroots Democracy Date of publication May 2013 ISSN 1238-6464 ISBN 978-952-227-759-6 (Printed) ISBN 978-952-227-760-2 (PDF) Number of pages 102 Author Mari Kattilakoski & Peter Backa (ed.) Keywords grassroots democracy, local government and service reform, rural area, local communities, civic activity Description of the publication The anthology Grassroots democracy is a collection of articles reviewing the changes that have occurred in democracy, and more specifically the needs for developing grassroots democracy in connection with the restructuring of municipalities and services in Finland. The ongoing reform in local government structures will cut the numbers of elected officials in municipalities by up to one-third of the current level. The cutbacks in representative democracy will require reorganisation of grassroots democracy in new ways. This collection of articles opens up discussion on the needs for developing grassroots democracy and proposes concrete alternative operating models for reorganising it. The eight articles in the publication discuss grassroots democracy from the starting points of authority relationships between the élite and the masses, the changing local approach, and the reform to restructure municipalities and services, among others. Alternative operating models are proposed for securing and organising grassroots democracy, such as competent democracy in parts of municipalities, the reorganisation of the relationships between municipal self-government and civic activity, the development of close-range influence as part of everyday life policy, doing democracy and deliberative democracy. 7

8

Esipuhe Suomessa on meneillään jatkuva rakenteellinen muutos. Laajassa maassamme on elinolojen ja elinkeinojen muutosten myötä väestö kouluttautunut, keskittynyt ja muuttunut merkittävästi ikärakenteeltaan. Olemme yleisissä kehityslinjoissamme seuranneet samantyyppistä linjaa kuin mihin Suomea kehittyneemmissä maissa on jouduttu sopeutumaan. Kehityksen kulkua pyritään jatkuvasti ohjaamaan ja muutosten vaikutuksia lieventämään. Väestön ikärakenteen muuttuessa on oleelliseksi kehittämisfilosofiaksi valikoitumassa paikkaperusteinen kehittämistapa. Osaava, kokenut ja kehittämiskykyinen kansamme pystyy ja haluaa rakentaa tulevaisuuden yhteiskuntaa paikallisen osaamisen, kyvykkyyden ja resurssien pohjalta. Näistä lähtökohdista myös yhä useampi kehittynyt maa lähestyy tulevaisuustyötään. Uuden kehittämistavan, paikkaperusteisen politiikan oleellinen osa on lähidemokratian käyttöönotto. Meillä Suomessa lähidemokratiasta on keskusteltu jo kauan mutta toimivia malleja on vähän käytössä. Tässä kirjassa kuvataan lähidemokratian taustaa, sovelluksia ja tähän mennessä saavutettuja tuloksia. Kirjan kirjoittajina ovat maamme eturivin tutkijat ja lähidemokratian asiantuntijat. Tämän kirjan kirjoittamisen lähtökohtana on toiminut halu saada tutkimuksesta kokeiluja ja kokeiluista hyviä käytäntöjä. Paikallisen kehittämisen tärkeys yhdessä käynnissä olevan kuntauudistusprosessin kanssa on syy Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmälle osallistua tähän keskusteluun ja tuoda siihen lisää näkökulmia. Suomi on laaja, monikulttuurinen ja monikielinen valtakunta. Tämän kirjan artikkelit jakautuvat kahdelle pääkielellemme. Kirjoittajat ovat käyttäneet omaa äidinkieltään, jotta kulttuurilliset ja alueelliset näkökohdat tulisivat hyvin valotetuiksi. Kirjan jokaista artikkelia seuraa toiselle kotimaiselle kielelle käännetty tiivistelmä. Lämmin kiitos kirjoittajille ja muille kirjan tekoon osallistuneille. Erityiskiitos kirjan toimittamisesta kuuluu Mari Kattilakoskelle ja Peter Backalle! Toivon kiintoisaa, pohdiskelevaa ja uusia ajatuksia synnyttävää lukuhetkeä! Helsingissä 5.3.2013 Heikki Aurasmaa Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän pääsihteeri 9

Förord I Finland pågår en ständig strukturell förändring. I vårt vidsträckta land har befolkningen i takt med förändringarna i levnadsförhållandena och näringslivet utbildat sig, koncentrerats och avsevärt förändrats till sin åldersstruktur. Vi har i vår allmänna utveckling följt samma linje som man har varit tvungen att anpassa sig till i mer utvecklade länder än Finland. Att styra utvecklingens gång och lindra konsekvenserna av förändringarna är något som ständigt eftersträvas. I och med att befolkningens åldersstruktur förändras, utkristalliseras den platsbaserade utvecklingsmetoden till en väsentlig utvecklingsfilosofi. Vårt kunniga, erfarna och utvecklingsdugliga folk kan och vill bygga upp det framtida samhället utifrån lokal kunskap och skicklighet och lokala resurser. Från dessa utgångspunkter tar också allt fler utvecklade länder itu med sitt framtidsarbete. En väsentlig del av den nya utvecklingsmetoden, den platsbaserade politiken, är införandet av närdemokrati. I Finland har vi redan länge diskuterat närdemokratin, men få fungerande modeller tillämpas. I denna bok beskrivs närdemokratins bakgrund, tillämpningar och hittills uppnådda resultat. Boken har skrivits av vårt lands främsta forskare och experter på närdemokrati. Utgångspunkten för utarbetandet av denna bok har varit viljan att få erfarenheter från forskning - och från erfarenheterna god praxis. Vikten av lokal utveckling, tillsammans med den pågående kommunreformprocessen, är en orsak för Landsbygdspolitiska samarbetsgruppen att delta i denna debatt och tillföra den ytterligare aspekter. Finland är ett vidsträckt, mångkulturellt och flerspråkigt land. Artiklarna i denna bok fördelar sig på våra två nationalspråk. Skribenterna har använt sitt eget modersmål för att de kulturella och regionala aspekterna ska bli välbelysta. Efter varje artikel följer ett sammandrag som har översatts till det andra inhemska språket. Ett varmt tack till skribenterna och alla andra som har deltagit i utarbetandet av boken. Ett särskilt tack till Mari Kattilakoski och Peter Backa för redigeringen av boken! Jag önskar läsaren en intressant och reflekterande läsestund som väcker nya tankar! Helsingfors den 5 mars 2013 Heikki Aurasmaa Generalsekreterare för Landsbygdspolitiska samarbetsgruppen 10

Johdanto Käynnissä oleva kunta- ja palvelurakenneuudistus merkitsee suurta demokraattista muutosta. Kuntakokojen kasvu vähentää kunnallisten luottamushenkilöiden määrää jopa kolmannekseen. Hallinnollisten alueiden kasvaessa kasvavat myös etäisyydet päättäjien ja kansalaisten välillä. Tämä korostuu maaseutualueilla, jossa maantieteelliset etäisyydet ovat pitkiä ja edustuksellinen demokratia harvaa. Kuntakokojen kasvaessa kasvaa myös kuntien sisäinen heterogeenisyys, mikä edellyttää erilaisten olosuhteiden tunnistamista ja huomioimista alueiden kehittämisessä. Demokratian turvaaminen suurenevissa hallintorakenteissa vaatii kansalaisten ja paikallisyhteisöjen osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien vahvistamista omaa aluetta koskevassa päätöksenteossa. Edustuksellisen demokratian oheneminen synnyttää tarpeen lähidemokratian kehittämiselle ja uudelleen järjestämiselle. Lähidemokratian turvaamiseksi tulee kuntien ja kansalaistoiminnan kumppanuutta tiivistää ja päätösvaltaa hajauttaa sovituilta osin paikallisyhteisöille itselleen. Käsillä oleva antologia ja sen kahdeksan artikkelia vastaavat haasteeseen avaamalla ja syventämällä keskustelua lähidemokratiasta erityisesti maaseutualueiden näkökulmasta. Artikkeleissa esitetään myös konkreettisia vaihtoehtoisia toteuttamismalleja lähidemokratian varmistamiseksi suurenevissa hallinnollisissa rakenteissa. Aluetieteen professori Hannu Katajamäki nostaa esiin toimivaltaisen kunnanosademokratian mallin ja paikkaperustaisen politiikan tarpeen. Artikkelissa luodaan katsaus myös Ruotsin kunnanosahallinnon ja Yläkemijoen aluelautakunnan kokemuksiin. Professori Eero Uusitalo kirjoittaa kunnallishallinnon ja kansalaistoiminnan uuden suhteen välttämättömyydestä ja esittää niin ikään ratkaisuja lähidemokratian uudelleen järjestämiseksi. Erityisasiantuntija Peter Backa tarkastelee eliitin ja massojen välisiä valtasuhteita eliittiteorian, postdemokratian ja kuntareformin valossa. Yliopistonlehtori Ilkka Pyy ja professori Pertti Rannikko analysoivat muuttuvaa paikallisuutta ja lähidemokratian suhteutumista tähän. Kirjoittajat pohtivat lähivaikuttamisen kehittämistä arjen elämänpolitiikkana. Kylien liiketoiminta-asiamies Juha Kuisma pureutuu tekemisen demokratiaan kylätoiminnan kokemusten valossa. Professori Kjell Andersson analysoi maamme demokraattista kehitystä aina agraarisesta yhtenäisvaltiosta hajautetun kuntarakenteen kautta myöhäismodernistiseen valtioon. Tutkijat Mari Kattilakoski ja Liisa Heinämäki avaavat lähidemokratian problematiikkaa ja kehittämismahdollisuuksia sosiaali- ja terveyspalvelujen suurenevissa hallintorakenteissa. Tutkija Marina Linden käsittelee deliberatiivisen demokratian perusteita ja toimintamallin käyttökelpoisuutta demokraattisessa päätöksenteossa. 11

Inledning Den pågående kommun- och servicestrukturreformen innebär en stor demokratisk förändring. Kommunernas ökade storlek kan minska antalet kommunala förtroendevalda ned till en tredjedel. När de administrativa områdena växer, växer också avstånden mellan beslutsfattare och medborgare. Detta accentueras i landsbygdsområdena, där de geografiska avstånden är långa och underlaget för den representativa demokratin är glest. När kommunerna blir större, blir de också mer heterogena, vilket kräver att olika förhållanden identifieras och beaktas i utvecklingen av regionerna. Tryggandet av demokratin i de allt större förvaltningsstrukturerna kräver att medborgarnas och lokalsamhällets möjligheter att delta och påverka stärks i det beslutsfattande som gäller deras eget område. När den representativa demokratin tunnas ut, uppstår ett behov att utveckla och omorganisera närdemokratin. I syfte att trygga närdemokratin bör partnerskapet mellan kommuner och medborgarverksamhet intensifieras och beslutanderätten i tillämpliga delar decentraliseras till lokalsamhället. Denna antologi och de åtta artiklarna i den antar utmaningen genom att öppna och fördjupa debatten om närdemokratin, speciellt ur landsbygdsområdenas perspektiv. I artiklarna föreslås också konkreta, alternativa genomförandemodeller för säkerställande av närdemokratin i de allt större administrativa strukturerna. Hannu Katajamäki, professor i regionalvetenskap, lyfter fram en modell för en behörig kommundelsdemokrati och behovet av en platsbaserad politik. I artikeln ges också en översikt över kommundelsförvaltningen i Sverige och Yläkemijoki områdesnämnds erfarenheter. Professor Eero Uusitalo skriver om nödvändigheten av ett nytt förhållande mellan kommunalförvaltningen och medborgarverksamheten och föreslår också lösningar för en omorganisering av närdemokratin. Specialsakkunnig Peter Backa granskar maktförhållandena mellan eliten och massorna i ljuset av elitteorin, postdemokratin och kommunreformen. Universitetslektor Ilkka Pyy och professor Pertti Rannikko analyserar hur det lokala förändras och närdemokratin i relation till det. Skribenterna begrundar utvecklingen av det lokala inflytandet som vardagslivspolitik. Juha Kuisma, ombudsman för affärsverksamheten i byarna, går in på aktivitetsdemokrati i ljuset av erfarenheterna från byaverksamheten. Kjell Andersson analyserar den historiska utvecklingen av Finlands demokrati från en agrar enhetsstat, via en spridd kommunstruktur, till en senmodern stat. Forskarna Mari Kattilakoski och Liisa Heinämäki benar ut problematiken i närdemokratin och utvecklingsmöjligheterna i de växande förvaltningsstrukturerna för social- och hälsovårdstjänsterna. Forskaren Marina Lindell behandlar grunderna i deliberativ demokrati och modellens användbarhet i det demokratiska beslutsfattandet. 12

Hannu Katajamäki Toimivaltaisen kunnanosademokratian aika Yhteiskunnat ovat alun perin organisoituneet paikallisyhteisöjensä kautta. Niistä ovat muodostuneet kunnat, maakunnat ja valtiot. Suomen kaltaisessa pienen väestön, vaihtelevan asukastiheyden ja suuren maantieteen maassa kansalaisten hyvän elämän edellytysten turvaaminen on vaatinut erityisen vahvaa paikallisuutta. (Katajamäki 1988). Pienten yhtenäiskuntien perinne Kun Suomessa perustettiin 1860-luvulla kunnat, edellytettiin, että maaseudulla seurakuntien ja kuntien rajat ovat samoja. Osassa maata, esimerkiksi Hämeessä, haluttiin seurakuntia pienentää, jolloin vastaavasti kunnista tuli pieniä (Leinamo 2012). Vasta 1920-luvulla seurakuntien ja kuntien samanrajaisuuden vaatimuksesta luovuttiin (Soikkanen 1966). Siihen mennessä pienet kunnat olivat kuitenkin jo ehtineet syntyä. Aina 1970-luvun alkuun asti haluttiin myös kaupungit ja maaseudut pitää kuntajaotuksella erillisinä. Suomen kunnat olivat 1970-luvulle asti pieniä ja yhdyskuntarakenteeltaan yhtenäisiä. Perusmallina oli pääkeskus ja sen muodostama välitön vaikutusalue, josta käsin asiointi oman kunnan pääkeskuksessa oli vaivatonta. Suomen kunnallishallinnon malliksi vakiintui yhtenäiseen ja keskitettyyn hallintoon perustuva käytäntö. Tämä menettely takasi kansalaisille omissa pienissä kunnissaan kohtuullisen tasapuoliset palvelut. Myös alueellinen demokratia toimi, sillä kuntien pienimpienkin osa-alueiden asukkaiden äänet riittivät omien edustajien saamiseen kotikunnan päättäviin elimiin. Jonkin verran vapaaehtoisia kuntaliitoksia tehtiin 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa (Katajamäki 1979). Pian tahti harveni, kunnes uusi vaihe alkoi vasta 2000-luvulla, kun tavoitteeksi asetettiin aikaisempaa selvästi suuremmat kunnat. Ajatuksena on, että suuremmat kunnat pystyvät pieniä kuntia paremmin selviytymään väestön vanhenemisesta aiheutuvista hoiva- ja palveluvelvoitteista. Suomeen onkin jo syntynyt ja jatkossa todennäköisesti syntyy entistä enemmän yhdyskuntarakenteeltaan monimuotoisia, useiden vanhojen peruskuntien muodostamia uusia kuntia. Tällaisista kunnista ei ole Suomessa aikaisempia kokemuksia. Kunnallisen demokratian ja kunnallishallinnon perinne nojautuvat pienehkön ja yhtenäisen kunnan ideaan. Suurentuvien kuntien moniaineksisuuteen on kiinnitetty jonkin verran huomiota. On perustettu osaalueittaisia asukastoimikuntia ja -lautakuntia, joista jotkut saavat päättää pienistä, omaa aluettaan koskevista määrärahoista. Ne saavat myös antaa lausuntoja omaan alueeseensa liittyvistä suunnitelmista, tehdä esityksiä budjettiin, seurata kuntaliitoksen vaikutuksia sekä osallistua uuden kunnan strategian suunnitteluun. Tällaiset alueelliset toimielimet ovat toimivallaltaan heiveröisiä. Niiden vaikutusvalta kunnan raskaan sarjan päätöksenteossa, etenkin budjettiprosessissa ja maankäytön suunnittelussa, on vähäinen. (Leinamo 2010). Suurin haaste liittyy sellaisten menettelytapojen löytämiseen, jotka tunnistavat laajojen kuntien kaikkien osa-alueiden erityispiirteet. Kansalaiset pelkäävät kuntaliitoksissa eniten omien lähipalvelujensa puolesta. Erityisesti pelätään kuntien laita-alueiden palvelujen huononemista. Merkille pantavaa on myös 13

kansalaisten huoli liiallisen huomion kiinnittämisestä kuntarakenteisiin. Kansalaisten näkökulmasta palvelut ovat tärkeimpiä. (Siltaniemi et al 2009). Suurkuntia uhkaa legitimiteetin mureneminen Suurkunnissa on huolehdittava kaikkien asukkaiden arjen sujuvuudesta riippumatta siitä, missä osassa kuntaa he asuvat. Kyse on tehokkuus- ja läheisyysperiaatteiden yhteensovittamisesta: mitä hoidetaan keskitetysti ja mitä hajautetusti. Tähän asti kuntaliitosten strategisuus on liitetty voittopuolisesti kunnan ulkoiseen kilpailukykyyn, kuten asukasluvun synnyttämään mielikuvaan ja elinkeinopolitiikkaan. Sisäiseen kilpailukykyyn eli kunnan mahdollisuuksiin tarjota hyvän elämän edellytykset kunnan kaikkien osa-alueiden asukkaille on kiinnitetty vähäisesti huomiota. Sisäisen kilpailukyvyn tärkeitä osatekijöitä ovat lähipalvelujen säilyminen sekä mahdollisuus vaikuttaa oman asuinalueen asioihin. Ilman vakavaa paneutumista kaikkien asukkaiden vaikutusmahdollisuuksiin uudet suurkunnat ajautuvat nopeasti sisäisiin vaikeuksiin. Ylimpänä asialistalla ovatkin strategia- ja kilpailukykypohdintojen sijasta yksittäisten kyläkoulujen ja muiden palvelupisteiden kohtalot. Kuntien keskusten ja muiden alueiden ristiriidat kärjistyvät. Kuntaliitosten strategisuus murenee arkipäivän riitelyyn, koska uudessa kunnassa ei ole todellisia välineitä käsitellä tehokkuuden ja läheisyyden välisiä kysymyksiä (vrt. Leinamo 2010). Koska kansalaiset eivät koe voivansa vaikuttaa itselleen tärkeiden lähipalvelujen säilymiseen, uuden kunnan legitimiteetti alkaa heikentyä. Tästä oirehtii monien lakkautettujen kuntien asukkaiden keskimääräistä vähäisempi äänestysinto vuoden 2012 kunnallisvaaleissa (Konttinen 2012). Legitimiteetin heikentymisestä voi seurata kiintoisiakin asioita. Uudenlainen poliittinen kulttuuri ja uudenlaiset poliittiset ryhmittymät alkavat ehkä terhakkaasti haastaa perinteistä päätöksentekoa. Tässä voi olla siemen politiikan laajemmallekin uudistumiselle, myös valtakunnallisesti. Käytännön tasolla on kuitenkin turvattava kansalaisten hyvä arki. Tarvitaan uutta demokratiaa. Tässä artikkelissa keskityn sen yhteen osatekijään, toimivaltaiseen kunnanosahallintoon. Ruotsin kunnanosahallinto Ruotsissa oli vielä 1950-luvun alussa lähes 2 500 kuntaa. Hyvinvointivaltion eteneminen johti siellä radikaaliin kuntauudistukseen. Ruotsissa moniaineksiset suurkunnat syntyivät jo 1970-luvulla. Nykyisin Ruotsissa on vajaat 300 kuntaa. Ruotsissa käytiin syvällinen keskustelu kunnallishallinnon tehokkuuden ja läheisyyden välisistä kysymyksistä jo 1970-luvulla. Nähtiin välttämättömäksi perustaa suurentuneisiin kuntiin toimivallaltaan riittäviä alueellisia toimielimiä. Vain niiden kautta arvioitiin voitavan taata kansalaisten osallistuminen ja kuntien legitimiteetti. (Gren 2009). Ruotsin kunnissa sovelletaan erityyppisiä kunnanosahallinnon käytäntöjä. Kiintoisin on aluelautakuntamalli. Sitä voidaan soveltaa hyvin erilaisissa paikallisen hallinnon asetelmissa. Esimerkiksi Uumajassa on kolme aluelautakuntaa (Holmsund-Obbola, Hörnefors ja Sävar). Niiden väestöpohjat ovat 6 400:sta 8 500 asukkaaseen. Aluelautakunnat ovat monialalautakuntia, jotka vastaavat sosiaalipalveluista, esikoulusta ja peruskoulusta, kulttuuri-, nuoriso- ja vapaa-ajanpalveluista sekä kirjastoista. Aluelautakunnalle on nimetty valmistelevat, esittelevät ja toimeenpanevat virkamiehet. Jäseninä ovat puolueiden esittämät ja osa-alueella asuvat kunnallispoliitikot. Aluelautakuntien poliittinen jakauma vastaa koko kunnan vaalituloksen mukaista poliittista jakaumaa. Aluelautakunta saa rahalliset resurssinsa osana Uumajan budjettiprosessia. Sen toimivalta on suuri niissä tehtävissä, jotka sen hoidettavaksi on Uumajan kaupunginvaltuuston päätöksellä annettu. Se joutuu tekemään myös ikäviä päätöksiä. 14

Jos esimerkiksi jonkun alakoulun oppilasmäärä on uhkaavasti vähentymässä, joutuu aluelautakunta pohtimaan, miten asia ratkaistaan. Ruotsin aluelautakuntamalli on yritys sovittaa yhteen tehokkuuden ja läheisyyden vaatimuksia. Tietyt asiat on hoidettava kunnan yhtenäisen päätöksentekojärjestelmän kautta, mutta osa asioista voidaan siirtää kunnanosissa päätettäviksi. Budjettiteknisesti kyse ei ole monimutkaisesta asiasta, kunhan on löydetty yhteinen näkemys yhtenäisesti ja kunnanosittain hoidettavista kunnan tehtävistä. Ruotsin aluelautakuntamallista tiivistyvät seuraavat, Suomen kannalta oleelliset johtopäätökset (vrt Strandin 1980, Gren 2009): 1. Ei ole tarkoituksenmukaista keskittää kaikkia kunnan tehtäviä valtuustoon, hallitukseen ja sektorilautakuntiin. Aluelautakuntien avulla voidaan toteuttaa luonteva työnjako yhtenäistä käytäntöä edellyttävien tehtävien ja kunnan osa-alueiden erityispiirteet huomioon ottavien tehtävien välillä. 2. Mahdollisuus toteuttaa hajautettua kasvustrategiaa. Mahdollisuus estää kunnan sisäisten kehityserojen lisääntyminen. 3. Mahdollisuus sopeuttaa yhteen tehokuutta korostava suuruuden logiikkaa sekä kansalaisten toivoma läheisyyden ja pienuuden logiikka. 4. Mahdollisuus estää kunnan sisäinen demokratiavaje ja siitä syntyvä kunnan legitimiteettikriisi. 5. Paikallisen demokratian toteutumisen näkökulmasta ei ole kuitenkaan syytä soveltaa Ruotsin käytäntöä, jossa kunnanosahallinnon poliittiset voimasuhteet määräytyvät koko kunnan vaalituloksen perusteella. Alueellisten toimielimien jäsenten valinnassa tarvitaan menettelyjä, jotka ottavat huomioon kunnan osa-alueiden asukkaiden tahdon ja ajattelun. Monikielisillä alueilla kunnanosahallinnossa on otettava huomioon myös kielisuhteet. 6. Kunnanosahallinto ei tarkoita uusien virkojen perustamista, vaan kunnanosahallinnon edellyttämä virkamiestyö toteutetaan olemassa olevia toimenkuvia muokkaamalla. Tähän antaa nimenomaan kuntaliitos mahdollisuuksia. 7. Aluelautakunta lisää kunnan hallintoprosesseihin osallistuvien kansalaisten lukumäärää. Todellisten päätöksentekijöiden määrä on suurempi kuin neuvoa antavien aluefoorumeiden sovellutuksissa. Katse Yläkemijoelle 1 Erilaisista Suomessa sovellettavista kunnanosahallinnon käytännöistä Rovaniemen Yläkemijoen aluelautakunta näyttäisi parhaiten yhdistävän hallinnon tehokkuutta ja kansalaisille tärkeää läheisyyttä. Samalla se on alueen asukkaiden todellinen vaikuttamisen väylä eikä pelkkä kuulemisen ja lausuntojen antamisen foorumi. Yläkemijoen alueella on noin 1 100 asukasta. Yläkemijoen aluelautakunta on perustettu jo vuonna 1993. Tuolloin käynnissä oli vapaakuntakokeilu ja erilaiset kunnallishallintoon liittyvät kokeilut olivat 1 Teksti perustuu Yläkemijoen aluelautakunnasta tehtyyn arviointiraporttiin. Yläkemijoen aluelutakunta. Tarkastuslautakunta. Palvelut -jaosto. Arviointi 6/2008. Rovaniemen kaupunki. 15

suosittuja. Aluelautakunta oli mukana myös sisäasianministeriön osallisuushankkeessa 1990-luvun lopulla. Kokeiluvaiheen jälkeen Yläkemijoen aluelautakunta jäi pysyväksi. Suoran demokratian sovellutus Ehdokkaat Yläkemijoen aluelautakunnan jäseniksi asetetaan toimialueen yhdeksässä kylässä järjestettävissä kansalaiskokouksissa. Jokainen kylä saa lautakuntaan yhden edustajan. Aluelautakunnan nimittää Rovaniemen kaupunginvaltuusto. Valinnassa ei korostu puoluepoliittinen näkökulma, vaan lautakuntaan nimitetään aktiivisia oman asuinalueensa edustajia. Lautakunnalla on Rovaniemen kaupungin budjetista irrotettu noin kahden miljoonan euron vuosibudjetti. Se on monialainen tilaajalautakunta, joka huolehtii päivähoitoon, perusopetukseen, kulttuuriin, nuorisoon, kirjastoon, terveysneuvontaan ja kotipalveluun liittyvistä asioista. Se vastaa myös oman alueensa elinkeinojen kehittämisestä. Useimmat palvelut tuottaa Rovaniemen kaupunki, koska yksityisiä palveluntuottajia ei ole. Aluelautakunta julkaisee asukastiedote Kyläkelloa kymmenen kertaa vuodessa. Lautakunnan yhteistyökumppaneita ovat yhdistykset, yritykset ja Rovaniemen seurakunta. Rovaniemen kaupunginvaltuusto on asettanut Yläkemijoen aluelautakunnan tavoitteeksi palvelujen järjestämisen kansalaislähtöisesti, tehokkaasti ja taloudellisesti. Aluelautakunnan tilaamia palveluja arvioidaan samoilla kriteereillä kuin koko muun kaupungin vastaavilla tehtäväalueilla. Vuonna 2008 Rovaniemen tarkastuslautakunta teki arvioinnin lautakunnan viisitoistavuotisen toiminnan tuloksista. Hyviä kokemuksia Arvioinnissa kävi ilmi, että vuonna 2007 aluelautakunnan kautta ohjattiin päivähoitoon, terveysneuvontaan, kotihoitoon, perusopetukseen, kulttuuripalveluihin ja nuorisotiloihin 1676 euroa asukasta kohden. Rovaniemen kaupungin muun alueen vastaavat menot olivat 1258 euroa asukasta kohden. Yläkemijoen aluelautakunnan tilaamien palvelujen kustannusrakenteessa tiivistyvät seuraavat näkökohdat: väkiluku vähenee ja tämän seurauksena yksikkökustannukset ovat kasvussa, väestö ikääntyy, etäisyydet ovat pitkiä ja tämän vuoksi alueellisella keskittämisellä saavutettava säästö menetettäisiin kansalaisten suuremman liikkumistarpeen sekä siitä aiheutuvien kustannusten ja arjen hankaloitumisen myötä. Maaseudun palvelujen organisoinnissa on tarpeen arvioida kansalaisille aiheutuvia hyötyjä ja haittoja. Pelkkä kustannusten tarkastelu ei ole oikeudenmukaista. Arvioinnissa tiedusteltiin myös aluelautakunnan jäsenten näkemyksiä toiminnan vaikutuksista. He korostivat vaikuttamismahdollisuutta lähiyhteisössä. Se on erityisesti kansalaisten näkökulmasta tärkeä periaate. Täsmennetysti aluelautakunnan vahvat puolet olivat jäsenten arvioimina seuraavat: aluelautakunta pystyy reagoimaan joustavasti ja nopeasti palvelutarpeiden muutoksiin ja se on paikallinen kumppani alueen palveluntuottajille. Aluelautakunta pystyy tarkastelemaan Yläkemijoen aluetta kokonaisuutena. Harvaan asutulla maaseudulla oman alueen kokonaisnäkökulma on asukkaiden kannalta hyödyllisempi kuin sektorilautakuntien koko kuntaa samanaikaisesti tarkasteleva katsanto. Tämä tukee niin sanotun uuden maaseutupolitiikan periaatetta, jossa korostetaan maaseutualueiden alueperustaista kehittämistä. Tätä näkökulmaa on voimakkaasti tuonut esiin esimerkiksi OECD (vrt. OECD 2006) ja se on omaksuttu myös Suomessa tärkeäksi maaseutupolitiikan periaatteeksi. Aluelautakunta toteuttaa lisäksi palvelujen järjestämisen läheisyysperiaatetta. Paikallinen aloitteellisuus saadaan käyttöön, kun etsitään uusia julkisen sektorin, yritysten ja kansalaisjärjestöjen välisiä toimintatapoja. 16

Maaseudun ja kaupungin hedelmällinen vuorovaikutus Yläkemijoen aluelautakunnalla on myös oman alueensa kehittämistehtävä. Tätä varten on laadittu suunnitelma "Tekoja luokaa maita valaiskaa". Aluelautakunta huolehtii sen päivittämisestä joka vuosi. Kehittämistyötä luonnehditaan aluelautakunnan arviointiraportissa seuraavasti: Aluelautakunnan rooli erilaisten kehittämishankkeiden hallinnoijana on taannut jatkuvuuden. Alueella syntyneitä työllistämisideoita on pystytty jalostamaan. On syntynyt Yläkemijoen aluetta hyödyttäviä yhteistyöverkostoja. Erityisen tärkeä on yhteistyöasetelma Rovaniemen Kehitys Oy:n kanssa. Yläkemijoen kokemukset kaupunki maaseutu -vuorovaikutuksen katsannosta ovat lupaavia. Kansalaislähtöisiä lähipalveluja on saatu organisoitua kaukana kaupungin pääkeskuksesta, harvaan asutun Lapin maaseudulla. Kansalaiset ovat hyötyneet eivätkä siitä aiheutuvat kustannukset ole kohtuuttomia. Alueperustainen budjetointi ja toimivallan määrittely on kyetty hoitamaan. Lautakunnan jäsenten valinnassa yhdistyvät kiinnostavasti edustuksellinen demokratia ja kansalaislähtöinen suora demokratia. On onnistuttu vakiinnuttamaan pinta-alaltaan suuren kaupungin yhtä maaseutualuetta koskeva käytäntö, joka yhtäältä tukee Yläkemijoen erityisiä asukaslähtöisiä kehittämistarpeita ja toisaalta koko Rovaniemen kaupunkistrategiaa. Hyvien kokemusten kannustamana Rovaniemellä päätettiin perustaa 1.1.2013 alkaen aluelautakunnat myös muille maaseutualueille. Johtopäätös Tuntemistani kunnanosahallinnon tavoista Yläkemijoen aluelautakunta on ainoa, joka pystyy täyttämään vakavasti otettavan ja kansalaisia palvelevan kunnanosahallinnon kriteerit: se laajentaa demokratiaa, sen avulla on mahdollisuus toteuttaa palvelujen organisoinnissa samanaikaisesti tehokkuutta ja läheisyyttä, se antaa välineitä oman alueen kansalaislähtöiseen kehittämiseen ja se pystytään ottamaan osaksi kunnan budjettiprosessia. Ruotsin vastaavat sovellutukset ovat mekaanisia ja hallintokeskeisiä. Suomen kuntauudistusprosessi on nostanut Yläkemijoen aluelautakunnan parrasvaloihin. Helsingin Sanomat kiinnitti siihen pääkirjoituksessaan vuoden 2012 alussa näyttävästi huomiota ja esitteli sen uuden paikallisdemokratian valovoimaisena edelläkävijänä (HS 2012). Siitä on tehty myös päättäjille tarkoitettu julkaisu (Pihlaja 2012), joka on saanut suurta huomiota. Aikaisemmat Yläkemijoen mallin esittelyt eivät herättäneet minkäänlaista vastakaikua (esimerkiksi Katajamäki 2008 ja 2009). Oppimisprosessin käynnistyminen edellytti yhteiskunnallisen tilanteen kypsymistä vaiheeseen, jolloin päätöksentekijät oivalsivat, että uusissa suurkunnissa ei selvitä ilman toimivaltaisen paikallishallinnon järjestelyjä ja että koko kuntauudistus saattaa epäonnistua, ellei kunnanosahallintoa nosteta prosessin keskiöön. Kaksi ministeriä käynnistikin vuoden 2012 keväällä selvittelytyön, jonka loppuraportissa arvioidaan Suomeen sopivia lähidemokratian vaihtoehtoja ja nostetaan vahvan toimivallan aluelautakunta näyttävästi esiin (Pihlaja-Sandberg 2012). Paikkaperustaisen politiikan tarve Kansalaisten hyvä elämä ja onni edellyttävät arjen sujuvuuden ensisijaisuuden tunnustamista ja takaamista. Hyvä arki, hallinnan tunne sekä ennustettava elämä ovat voimallisia uudistusten edistäjiä ja onnellisuuden lähteitä. Tehokkuuden ja paikallisuuden huomioon ottamisen välillä ei tarvitse olla ristiriitaa, mikäli paikallistasolle taataan edellytykset omaehtoisten ratkaisujen kehittämiseen. Kansalaislähtöinen palvelujen organisointi on mahdollista toteuttaa kaikissa paikallisyhteisöissä. 17

Kaikkea ei luonnollisestikaan voida organisoida paikallislähtöisesti. Yhtenä esimerkkinä on erikoissairaanhoito. Kuitenkin huomattavan monet peruspalveluihin liittyvät kysymykset ovat paikallisia ja niiden organisointia voidaan pohtia paikallisyhteisöjen vaihtelevista tarpeista käsin. Tämä on paikkaperustaisen politiikan ydin. Paikallislähtöistä yhteiskuntaa luonnehtii kansalaisten, kansalaisjärjestöjen, yritysten ja julkisen sektorin monipuolistuva yhteistyö. Tätä asetelmaa kutsun uudeksi paikallisuudeksi. Sitä edistetään edellytyksiä luovalla kehittämisellä, jonka ytimenä on paikallisyhteisöjen oikeus kehittyä omista lähtökohdistaan. Edellytyksiä luova kehittäminen vieroksuu suuruuden logiikkaa ja ylhäältä annettuja hallintokeskeisiä ratkaisuja. Sen tavoite on paikkojen, kulttuurien ja ihmisten moninaisuuden lisääntyminen. Uusi paikallisuus ei ole valmis toimintamalli. Sen edistäminen edellyttää käytännön kokeiluja erilaisissa maantieteellisissä ympäristöissä. Lähtökohtana on kriittinen suhtautuminen suuruuden logiikkaan, palvelujen keskittämiseen ja kansalaisten maantieteen ohittamiseen, jotka ovat käynnistäneet paikallisyhteisöjen orpoontumisen. Tarvitaan toimivaltaista paikallista hallintaa. Toimivalta tarkoittaa kansalaisten todellisia vaikuttamisen mahdollisuuksia omien paikallisyhteisöjensä palvelujen järjestämiseen ja maankäytön suunnitteluun. Yläkemijoen käytäntö on kiinnostava paikkaperustaisen politiikan esimerkki, jolla on Suomen suurentuvissa kunnissa laajoja soveltamisen mahdollisuuksia. Paikkaperustaisen politiikan ja toimivaltaisen kunnanosademokratian asettuminen teoreettiseen yhteyteen 2 Paikkaperustaisen politiikan ja toimivaltaisen kunnanosademokratian lähtökohtina ovat eksogeeniset ja endogeeniset kehitysmallit. Kyse on erilaisista näkökulmista aluekehitykseen ja paikallisuuteen. Aina 1970-luvun lopulle saakka suurin huomio oli eksogeenisissa tekijöissä: korostettiin alueiden ulkoisiin riippuvuuksiin liittyviä rakenteita ja vaikutusyhteyksiä, taloutta sekä keskittymisen ja kaupungistumisen merkitystä. Endogeenisen kehityksen mallit toivat keskusteluun uuden näkökulman. Ne korostivat alueperustaisuutta, paikallisia voimavaroja, yrittäjyyttä ja maaseudun monimuotoisuutta (Ward et al 2005). Ajanjakso 1970-luvun puolivälistä 1990-luvun alkuun oli endogeenisen kehittämismallin konstruoimisen ja konkretisoimisen aikaa. Michael Woodsin mukaan alhaalta ylöspäin -lähestymistavasta ja alueperustaisuudesta on tullut aluekehittämisen vallitseva paradigma. Hän kuitenkin viittaa aiheesta käytyyn kriittiseen keskusteluun ja toteaa, ettei lähestymistapa ole läheskään ongelmaton: yhteisöllisyys ei ole lääke kaikkiin paikallisyhteisöjen ongelmiin. Vaihtelevien paikallisten vahvuuksien seurauksena kaikilla alueilla ei ole samanveroisia sisäsyntyisiä edellytyksiä menestyä kovenevassa alueiden välisessä kilpailussa. (Woods 2006: 156.) Newcastlen yliopiston tutkijat ovat osallistuneet aluekehittämisestä käytyyn teoreettiseen keskusteluun ja esitelleet neoendogeenisuuden käsitteen (Lowe et al 1995; Ray 1999a, 1999b, 2000, 2001, 2003). Ekso- ja endogeenisten tekijöiden vaikuttaessa yhdenaikaisesti syntyy paikallisyhteisössä asetelma, jossa sekoittuu sisäisiä prosesseja ja ulkoisia vaikutteita. Yhteiskunnallisen kehityksen nykytilanteessa sekoittuminen on erittäin monimutkaista. Neoendogeenisesta näkökulmasta on keskeistä, miten voidaan parantaa paikallisyhteisöjen asukkaiden mahdollisuuksia itse vaikuttaa monivivahteisiin ekso- ja endogeenisten tekijöiden vuorovaikutusprosesseihin sekä ohjata niitä (Ward et al 2005: 5). 2 Tämän kappaleen perustana ovat artikkelissa Hyyryläinen, Torsti et al (2011) kehitellyt teoreettiset ainekset. 18

Kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen osallistumiselle on luotava paremmat institutionaaliset välineet; osallistumismahdollisuuksia aluetta koskeviin päätöksenteko- ja ohjelmaprosesseihin on parannettava. Neoendogeeninen lähestymistapa edellyttää aluekehittämisen uusia asetelmia. Tavoitteeksi tulee monitahoinen ja verkostomainen hallintaparadigma. Shucksmithin (2010) mukaan siinä ovat tähdellisiä prosessit, joiden avulla hallinto pyrkii uusilla tavoilla synnyttämään vuorovaikutusta alueellisessa ja paikallisessa kehittämisessä. Uutta hallintaa toteutetaan asetelmissa, joissa julkiset, yksityiset ja yhteisölliset osapuolet työskentelevät yhdessä. Juuri tästä on kysymys Yläkemijoen kaltaisissa todellisen toimivallan kunnanosademokratian käytännöissä. Toimivaltainen kunnanosademokratia käytännössä: yhden etenemistien hahmottelua Suomen ja Ruotsin kokemusten perusteella Aluelautakunta on paikallisyhteisöjen kehittämisen, lähipalvelujen organisoimisen ja paikallisdemokratian monipuolistamisen väline. Se on neoendogeenisten kehittämisasetelmien monipuolistamisen institutionaalinen instrumentti. Kaupunki- ja maaseutukuntien liitoksissa aluelautakuntien avulla voidan ottaa huomioon maaseutu- ja kaupunkialueiden erilaisuus. Ainoastaan poikkeustapauksessa vanha peruskunta on tarkoituksenmukaisin aluelautakunnan toiminta-alue. Aluelautakuntien rajojen määrittely on vaativa tehtävä; muodostettavien alueiden tulee olla toiminnallisesti järkeviä ja asukaspohjaltaan riittäviä, mutta ei kuitenkaan liian suuria. Maaseudulla aluelautakuntamallin soveltaminen edellyttäisi kylän käsitteen nykyistä väljempää määrittelyä. Uudet kylät olisivat olemassa olevien kylien muodostamia yhteistoiminta-alueita. Hallinnollisesti ne olisivat kunnan organisaatioon kuuluvia aluelautakuntia. Tavoitteena olisivat toiminnallisesti mahdollisimman luontevat aluekokonaisuudet. Vaikka kuntien rajat jatkossa muuttuisivat, maaseudun toiminnalliset paikallisalueet, uudet kylät pysyisivät. Tämä olisi tärkeää maaseudun huomioon ottamisen jatkuvuuden kannalta. Käsitys maaseudusta ei saa olla riippuvainen hallinnollisista aluejakopäätöksistä. Myös kuntien keskustoissa voidaan soveltaa aluelautakuntia. Niiden toimivaltaa ja tehtäviä on tuolloin kuitenkin pohdittava eri tavoin kuin maaseutualueilla, koska monet palvelut sijaitsevat joka tapauksessa keskustoissa lähietäisyydellä. Toisaalta osallistuminen oman alueen kansalaislähtöiseen kehittämiseen koskee myös keskustojen asukkaita, joten myös tiheän palveluverkon alueilla aluelautakunnille on tilausta. Aluelautakuntien toimivallat vaihtelisivat toimintaympäristöjen mukaan. Rikkoutuuko tällöin kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun periaate? Toisaalta pyrkimys kohdella kaikkia paikallisyhteisöjä juuri samalla tavoin riippumatta maantieteellisestä ympäristöstä saattaisi johtaa kansalaisten katsannosta mekaanisiin ja jopa syrjiviin käytäntöihin. Tässä mielessä aluelautakuntien toimivallan säätäminen maantieteellisen toimintaympäristön mukaan olisi kansalaisten kannalta oikeudenmukaista. Aluelautakuntien tehtävät ja toimivalta vahvistettaisiin kunnanvaltuustossa. Valtuusto hyväksyisi myös aluelautakuntien toiminta-alueet. Aluelautakuntien toimivaltaan siirrettävistä asioista ja johtosäännöistä päätettäisiin valtuustossa sektorilautakuntien kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen. Neuvottelut järjestettäisiin kunnanhallituksen johdolla. Kunnanhallitus esittäisi aluelautakuntien budjettikehykset osana normaalia budjettiprosessia. Aluelautakuntien budjetit hyväksyttäisiin kunnanvaltuuston budjettikokouksessa. Kunnanvaltuusto määräisi aluelautakuntien tarvitsemat virkamiehet valmistelu-, esittely- ja toimeenpanotehtäviin. Uusia virkoja ei aluelautakuntien vuoksi perustettaisi. Jäsenet aluelautakuntiin esitettäisiin avoimissa kansalaiskokouksissa. Maaseudulla kylätoimikunnat ja kaupungeissa kaupunginosayhdistykset 19