EPAGMA SOIDEN JA TURVEMAIDEN VASTUULLISEN KÄYTÖN MENETTELYTAPAOHJE

EPAGMA SOIDEN JA TURVEMAIDEN VASTUULLISEN KÄYTÖN MENETTELYTAPAOHJE Lokakuu 2009

Sisältö 1. SOIDEN JA TURVEMAIDEN VASTUULLISEN KÄYTÖN MENETTELYTAPAOHJE 2 1.1 Lainsäädännön noudattaminen 2 1.2 Tuotantoalueiden valinta 4 1.3 Turvetuotanto 5 1.4 Yhteistyö sidosryhmien kanssa 6 1.5 Turvetuotantoalueiden jälkikäyttö 6 1.6 Ilmastonmuutoksen hillitseminen 7 1.7 Hyvä hallintotapa 7

TARKOITUS Soiden ja turvemaiden vastuullisen käytön menettelytapaohje kuvaa niitä pääperiaatteita ja sitoumuksia, joita EPAGMAn jäsenyritykset ovat ohjeet 1 allekirjoittamalla sitoutuneet soveltamaan toimintoihinsa. Yritykset ovat sitoutuneet noudattamaan näitä ohjeita ja integroimaan ne asiaankuuluviin osiin toimintajärjestelmiään. EPAGMA toivoo että turvetuotantoyritykset ottavat nämä ohjeet käyttöönsä. Ohjeissa määritellään soiden ja turvemaiden vastuullisen käytön periaatteet tuotantoketjun ensi vaiheissa, mukaan lukien tuotantokentän valinta ja valmistelu, turpeennosto ja tuotantoalueiden jälkikäyttö (Kuva 1.1). Kuva 1.1 EPAGMA- menettelytapaohjeen laajuus Tuotantoalueen valinta Tuotantoalueen valmistelu Turpeennosto Tuotantoalueiden jälkikäyttö Ohjeen noudattaminen lisää myös turvealan kauppaa ja turpeen käsittelyä harjoittavien yritysten tietoutta turvetuottajien vastuullisista tuotantomenetelmistä. Turvetuotantomenetelmät ja niiden vaikutukset kiinnostavat myös kuluttajia, jotka käyttävät erilaisia turvepohjaisia tuotteita 1. 1 Nämä menettelytapaohjeet eivät muodosta osaa EPAGMAn jäsenyrityksen ja sen tuotteiden ja palvelujen ostajan välisestä sopimuksesta. 2 Turpeen erilaisista käyttömuodoista on lisätietoja raportissa Socio-economic impact of the peat and growing media industry on horticulture in the EU, Concept, 2008 (Turve- ja kasvuturveteollisuuden sosioekonominen vaikutus puutarhaviljelyyn EU:ssa). Raportti on ladattavissa englanninkielisenä osoitteesta www.epagma.org. Turpeen erilaisista käyttömuodoista on lisätietoja raportissa Socio-economic impact of the peat and growing media industry on horticulture in the EU, Concept, 2008 (Turve- ja kasvuturveteollisuuden sosioekonominen vaikutus puutarhaviljelyyn EU:ssa). Raportti on ladattavissa englanninkielisenä osoitteesta www.epagma.org. 1

1. SOIDEN JA TURVEMAIDEN VASTUULLISEN KÄYTÖN MENETTELYTAPAOHJEET 1.1 Lainsäädännön noudattaminen Euroopan Unionin (EU) jäsenmaissa turpeennostoa säätelee kattavasti EU- ja kansallinen lainsäädäntö. Useimmissa Euroopan unionin maissa turpeennostoa säädellään tietyille turvetuotantoalueille myönnettävillä luvilla. Turpeennostolupia ja -sääntöjä koskevat ehdot edellyttävät tavallisesti yksityiskohtaisia vaikutusten arviointeja ja toimenpiteitä mahdollisten haittavaikutusten hillitsemiseksi. Lainsäädäntö ja lupamenettely asettavat myös ehtoja turvetuotantoalueiden jälkikäytölle. Kansalliset viranomaiset valvovat säännöllisesti lupaehtoja ja muita määräyksiä. 2

Turveteollisuuden kannalta tärkeimpiä EU-direktiivejä ovat: Ympäristövaikutusten arviointi direktiivi (EIA) tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.1985 annettu neuvoston direktiivi 85/337/ETY sellaisena kuin se on muutettuna 3.3.1997 annetulla neuvoston direktiivillä 97/11/EY(sama otsikko) Ympäristövaikutusten arviointi direktiivin tarkoitus on varmistaa että päätöksen tekevällä kansallisella viranomaisella on mahdollisimman paljon tietoa hankkeen ympäristövaikutuksista ennen kuin se tekee päätöksen hankkeen (turpeennoston) etenemisen sallimisesta. Luontotyyppidirektiivi Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annettu neuvoston direktiivi 92/43/EY Luontotyyppidirektiivi koskee jäsenvaltioiden velvoitteita luetteloida ja nimetä alueita otettavaksi mukaan Natura 2000 nimellä tunnettuun eurooppalaisten suojelualueiden verkostoon. Direktiivin tarkoitus on ylläpitää tai ennallistaa EU:n jäsenvaltioiden luontotyypit ja niiden luonnonvarainen eläimistö ja kasvisto. Joitakin luonnontilaisia samoin kuin turvetuotannon jälkeen ennallistettuja turvemaita suojellaan erityissuojelualueina. Lintudirektiivi - luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2.4.1979 annettu neuvoston direktiivi 79/409/ETY Lintudirektiivi velvoittaa jäsenvaltiot ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin yleisen järjestelmän luomiseksi EU:ssa luonnollisesti esiintyvien luonnonvaraisten lintujen suojelemiseksi. Joitakin luonnontilaisia samoin kuin turvetuotannon jälkeen ennallistettuja soita suojellaan erityissuojelualueina. IPPC-direktiivi - ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24.9.1996 annettu neuvoston direktiivi 96/61/EY ja 15.1.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/1/EY ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi IPPC-direktiivin tarkoitus on erityisten toimintojen aiheuttaman ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja hallinnan yhtenäistäminen. Vaikka turveteollisuus ei kuulu direktiivissä mainittuihin teollisuudenaloihin, kansallisen tason direktiiviä toimeenpaneva lainsäädäntö voi määritellä turpeennoston tällaiseksi alaksi. Vesipuitedirektiivi - 23.10.2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, joka määrittelee Euroopan yhteisön vesipolitiikan puitteet Vesipuitedirektiivin tavoite on ylläpitää ja parantaa Euroopan yhteisön vesiympäristöä esimerkiksi luomalla vesistöalueiden hoitosuunnitelmia. Euroopan unionin jäsenmaiden kansallisessa lainsäädännössä EU-direktiivit sovelletaan kansallisiin olosuhteisiin kansallisen tason prioriteetteja painottaen. Jäsenmailla on lisäksi omat turpeennostoa koskevat lait ja omat ympäristöpoliittiset ohjeistukset turpeennostolle. 3

Lainsäädännön noudattamista koskevat ohjeet 1. Yritysten tulee noudattaa toimintaansa sääteleviä asianmukaisissa EU-direktiiveissä sekä kansallisessa lainsäädännössä ja poliittisissa suuntaviivoissa määriteltyjä vaatimuksia. 2. Yritysten tulee arvioida uusien turvetuotantoalueiden rakentamisen aiheuttamat ympäristövaikutukset säädösten mukaisesti ja tutkia kaikki vaaditut seikat perusteellisesti. 3. Yritysten tulee noudattaa tuotantoalueita koskevissa käyttöluvissa tai muissa vastaavissa asiakirjoissa annettuja ehtoja. 4. Yritysten tulee noudattaa parhaita ammattistandardeja suorittaessaan lainsäädännön tai muiden säädösten vaatimia arviointeja, katselmuksia tai suunnittelutoimia. 1.2 Tuotantoalueiden valinta Joissakin EU-maissa tiukat kansalliset säädökset rajaavat turvetuotannon tietyille alueille. Lisäksi maankäytön suunnittelu- ja erilaiset suojeluohjelmat kieltävät nimenomaisesti turpeennoston joillakin alueilla. Turvetuotantoon saatavilla oleviin alueisiin kohdistuu kansallisia lupamenettelyjä ennen kuin alueen valmistelu turpeennostoa varten on mahdollista. Joissakin EU-maissa kansallinen politiikka ei rajoita soiden käyttöä turvetuotantoon, mutta lupamenettelyt, joihin vaikuttaa erityisesti EU-lainsäädäntö, rajoittavat toimintaa tehokkaasti. Tuotantoalueiden valintaa koskevat ohjeet 1. Mikäli mahdollista, yritysten tulee sitoutua perustamaan uusia turvetuotantoalueita soille, joita ihminen on jo muokannut ojittamalla tai muilla tavoin. 2. Yritysten tulee tukea kansallisessa lainsäädännössä biologisesti arvokkaiksi tunnustettujen suotyyppien suojelua. 3. Yritysten ei tule hakea lupia uusille turvetuotantoalueille hakuajankohtana Natura 2000 verkostoon kuuluvilla suoalueilla, jos turpeennostolla olisi merkittävä vaikutus alueen suojelutavoitteille. 2 2 Jotkut turvetuotannosta poistuneet suot on määritelty Natura 2000 alueiksi. 4

1.3 Turvetuotanto Turpeennoston perusedellytys on luonnollisesti muodostunut turvekerrostuma. Turvekerrostumia voi löytyä hyvin erilaisista ekosysteemeistä. Turvetuotantoalueiden jakoa ohjaavat lainsäädäntö sekä yritysten tuotantoalueiden valintaa koskevat toimintalinjat. Yritykset välttävät, ja jos se ei ole mahdollista, vähentävät ihmisiin, eläimiin, kasveihin, maaperään, vesistöihin, ilmaan, ilmastoon, maisemaan, aineelliseen omaisuuteen ja kulttuuriperintöön kohdistuvia haittavaikutuksia. Turvetuotantoa koskevat ohjeet 1. Suunnitellessaan ja valmistellessaan turvetuotantoa yritysten tulee pyrkiä hillitsemään ympäristöön ja paikallisiin ihmisiin kohdistuvia haittavaikutuksia. Erityisen tärkeää on vähentää kiinteiden aineiden huuhtoutumista vesistöihin, hallita pölypäästöjä ja melua, sekä estää tulipalojen syttyminen. Yritykset sitoutuvat vähentämään kiintoaineiden kulkeutumista pintavesijärjestelmiin ottamalla käyttöön tuotantomenetelmiä, jotka minimoivat irtoturpeen joutumisen valumaveteen, sekä huolehtimalla tuotantoalueiden valumavesijärjestelmistä erityisesti kohdissa, joissa valumavesi johdetaan ulkoisiin vesistöihin. Yritykset sitoutuvat vähentämään pölypäästöjä ilmaan ottamalla käyttöön tuotantomenetelmiä, jotka minimoivat pölyn muodostumisen alueilla, joilla pölystä aiheutuu haittaa ympäristölle. Yritykset sitoutuvat vähentämään melua alueilla, joilla melusta aiheutuu haittaa ympäristölle, ja/tai noudattamaan tarvittavia tuotantoaluekohtaisia päivittäisiä aikarajoituksia. 2. Yritykset sitoutuvat noudattamaan asianmukaisia käsittely- ja varastointimenettelyjä estääkseen polttoaineen, öljyn tai muiden epäpuhtauksien joutumisen maaperään. 3. Yritysten tulee rajoittaa ja vähentää jätteiden tuottamista ja hävittää jätteet ympäristönsuojelun kannalta asianmukaisella tavalla. 4. Yritysten tulee estää jätteiden ja hallitsemattomien päästöjen muodostuminen käyttämällä varastointimenetelmiä, jotka minimoivat varastointiaumojen itsestään kuumenemisen. 5. Yritysten tulee suorittaa ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä tuotantoaluekohtaisten tarpeiden mukaisesti toimiessaan kansallisen lainsäädännön ja/tai EU-direktiivien biologisesti arvokkaiksi tunnustamien suoluontotyyppien läheisyydessä varmistaakseen ettei turvetuotanto muuta tai heikennä näiden luontotyyppien ekologisia arvoja. 5

1.4 Yhteistyö sidosryhmien kanssa Uusien turpeennostoalueiden suunnittelu on läpinäkyvä prosessi, jossa otetaan huomion paikallinen palaute. Sidosryhmäyhteistyötä koskevat ohjeet 1. Suunnitellessaan uusia turvetuotantoalueita yritysten tulee neuvotella paikallisten yhteisöjen ja ihmisten kanssa. Neuvottelumenettelyt ovat hyvin suunniteltuja, läpinäkyviä ja dokumentoituja. Neuvottelujen aikana saadut mielipiteet ja suositukset dokumentoidaan. 2. Yrityksillä tulee olla toimivat käytänteet sidosryhmiltä saadun yrityksen toimintaa koskevan palautteen vastaanottamiseen ja käsittelyyn. 1.5 Turvetuotantoalueiden jälkikäyttö Turvetuotantoalueiden käyttöä ja ekologisia ehtoja koskevat perinteet vaihtelevat eri maiden välillä. Näin ollen turvetuotantoalueiden jälkikäytöstä on olemassa toisistaan poikkeavia näkemyksiä. Jälkikäyttömuotoja voivat olla turvetuotantoalueen ekosysteemin ennallistaminen, maankäytön muuttaminen niin että aluetta voi käyttää metsätalous-, virkistys- tai kaupunkirakentamistarkoituksiin tai erilaiset yhdistetyt maankäyttömuodot. Monissa maissa kansallinen lainsäädäntö, maanomistajat ja ympäristöpoliittiset suuntaviivat ohjaavat jälkikäyttömahdollisuuksia. Vastuullista turvetuotantoalueiden jälkikäyttöä koskevat ohjeet 1. Yritysten tulee huolehtia siitä että niillä on jo varhaisessa vaiheessa luvanhakuprosessia alustavat puitteet turvetuotantoalueiden jälkikäytölle. 2. Jälkikäyttöä suunnitellessaan yritysten tulee ottaa huomion ajankohtainen tieteellinen tieto soiden ekosysteemin toiminnoista ja sidosryhmien alueen tulevaa käyttöä koskevat mielipiteet. 3. Jos entistäminen valitaan turvetuotantoalueen jälkikäytön strategiaksi, yritysten tulee pyrkiä korkeatasoiseen biodiversiteetin ja suon ekosysteemin toiminnan suojeluun. 4. Jos yritykset omistavat tuotantoalueet, niiden tulee ottaa vastuu jälkikäytön suunnittelusta ja toteutuksesta ottaen huomion paikallisten ja kansallisten viranomaisten ja sidosryhmien näkökulmat ja mielipiteet. 5. Jos yritykset eivät omista tuotantoalueita eikä niillä näin ollen ole vastuuta ja valtuuksia päättää alueiden jälkikäytöstä, niiden tulee antaa maanomistajille neuvoja jälkikäyttömahdollisuuksista ja sopivimmista turvetuotannosta poistuneiden alueiden jälkikäyttömuodoista. 6

1.6 Ilmastonmuutoksen hillitseminen Yritysten tulee ottaa huomioon kasvihuonekaasupäästöt (GHG) koko tuotantoketjun ajalta ja tukea tutkimusta paremman käsityksen saamiseksi turpeennoston vaikutuksista ilmastonmuutokseen. Ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskevat ohjeet 1. Yritysten tulee, jos mahdollista, perustaa turvetuotantoalueita sinne missä jo tapahtuu kasvihuonekaasupäästöjä. 2. EPAGMAn jäsenyritykset kehittävät tehokkaita kasvihuonekaasupäästöjen hallinta- ja minimointiteknologioita ja käyttävät niitä kun se on taloudellisesti mahdollista. 3. EPAGMAn jäsenyritykset ottavat huomioon valitun jälkikäytön kasvihuonekaasuseuraamukset. 4. EPAGMAn jäsenyritykset tukevat tutkimusta, joka lisää tietoamme kasvihuonekaasutasapainosta käytössä olevien turvetuotantoalueiden elinkaaren aikana ja edistää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä soiden ja turvamaiden käytössä. 1.7 Hyvä hallintotapa EPAGMAn jäsenyritykset pyrkivät rehellisyyteen, läpinäkyvyyteen ja eettisyyteen näitä ohjeita toteuttaessaan, ja ne pyrkivät noudattamaan mahdollisimman korkeita standardeja hallintotavoissaan ja toimimaan vastuullisesti työntekijöidensä terveyden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin sekä ympäristön suhteen. Hyvää hallintotapaa koskevat ohjeet 1. Yritysten tulee käyttää ammattimaisia menetelmiä turpeennoston kaikissa vaiheissa: suunnittelussa, neuvotteluissa, tuotantoalueiden valinnassa ja valmistelussa, turpeennostossa, valvonnassa ja tuotantoalueiden jälkikäytössä. Näitä menetelmiä ovat: - kaikkia tuotantoketjun toimintoja koskevat selkeät ohjeet - selkeät ja jaetut vastuut ja voimavarat - mikäli taloudellisesti ja käytännössä mahdollista, sitoumus käyttää parhainta saatavissa olevaa teknologiaa, joka ei kuitenkaan aiheuta liiallisia kustannuksia (BATNEEC Best Available Technology Not Entailing Excessive Costs). 2. Yritysten tulee noudattaa hallintojärjestelmiä, jotka vaativat säännöllisiä ja riittäviä riskien arviointeja, ja suorittaa tehokkaita toimenpiteitä estääkseen onnettomuuksia, jotka saattavat vahingoittaa luontoa, tuottaa hallitsemattomia päästöjä tai aiheuttaa vaaroja ihmisten terveydelle. Kaikki onnettomuudet dokumentoidaan, raportoidaan ja arvioidaan. 3. Yritysten tulee varmistaa, että niiden henkilöstöllä on riittävä koulutus ja voimavarat korkealaatuisen ja turvallisen työn tekemiseen ja että he saavat opastusta näiden käytännesääntöjen toteuttamisessa työssään. 7