Liite: Hämeen maakunnallisesti arvokkaat rakennusperintökohteet: kohdekuvaukset, Ypäjä.

Liite: Hämeen maakunnallisesti arvokkaat rakennusperintökohteet: kohdekuvaukset, Ypäjä. Lähde: Rakennettu Häme Maakunnallisesti arvokas rakennusperintö. Toimituskunta: Lauri Putkonen, Kirsi Kaunisharju ja Minna Seppänen. Hämeen liitto ja Rakennustieto Oy. Hämeenlinna 2003. YPÄJÄ 1 Loimijoen kulttuurimaisema Loimijokilaakso levittäytyy tasaisena ja avarana Jokioisten rajalla, kaventuu Hevosopiston ja kirkonkylän kohdalla laajetakseen jälleen Loimaan rajan tuntumassa peltolakeudeksi, joka ulottuu pohjoisessa Ypäjänkylään ja rautatiehen. Ypäjän varhainen asutus on keskittynyt näihin jokilaaksoihin. Loimijoen laakso muodostaa kulttuurimaisemakokonaisuuden, joka jatkuu Jokioisten puolelta aina Loimaalle asti. Jokilaakson kylien kantatalot ja viljelykset ovat Ypäjän vanhinta kulttuurikerrostumaa. Loimijoen kulttuurimaisema on osa valtakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä. 2 Kirkonkylä (Perttula) Perttulan vanhin kylätontti on sijainnut Rauhalantien tienoilla, jotakuinkin nykyisen kunnantalon tienoilla. Kylän torpat sijaitsivat 1700-luvulla kyläkeskuksen ja sitä sivuavan maantien pohjoispuolisella mäellä. Kirkko sijaitsi jo tuolloin samalla paikalla kuin nykyinenkin, 1902 valmistunut kirkko. Kunnallisen itsehallinnon toteuduttua 1870-luvulla Perttulan kylän asema Ypäjän keskuksena korostui. Oma, poikkeuksellisen komea kansakoulu valmistui 1894. Kyläkuva muuttui 1950-luvulla, kun raitin varrelle kohosivat uusi kunnantalo ja terveystalo sekä uusi kansakoulu. Viime vuosikymmenten liikenneratkaisut ovat muuttaneet erityisesti kirkon lähiympäristön ilmettä. 3 Ypäjän kirkko Tammelan emäseurakuntaan kuuluneesta Perttulan kappelista on ensimmäinen maininta jo 1500-luvulta. Tuolloin rakennettiin ensimmäinen puinen pyhättö. Lääninarkkitehti C.A. Caween suunnitteli vanhan, 1798 rakennetun kirkon korjauksen 1893. Vuonna 1897 haluttiin jo rakentaa uusi kirkko. Tamperelainen rakennusmestari Asarias Heikkinen urakoi hämeenlinnalaisten arkkitehtien Henrik Reinhold Helinin ja Alexander Rogatus Nyströmin suunnitteleman uuden kirkon 1902. Puukirkossa on nähtävissä kansallisromanttisia piirteitä, ja sen ulkoasua hallitsee korkea, epäsymmetrisesti sijaitseva torni. Rakennuksen arkkitehtuuria pelkistettiin arkkitehti Kauno S. Kallion suunnittelemassa vuoden

1939 perusteellisessa korjauksessa. Viimeinen korjaus valmistui 1998 (arkkitehti Marja Rauhala). Kirkon ympärillä levittäytyy Loimijoen rantaan laskeutuva vehmas hautausmaa. Ypäjän ensimmäinen lainamakasiini sijaitsi Kartanonkylässä. Uusi sementtitiilinen makasiini rakennettiin 1913 kirkonkylään kirkon välittömään läheisyyteen. Rakentajana oli Juho Lindfors. Jyvästö lopetettiin 1927, minkä jälkeen makasiinia on käytetty kunnan varastotilana. 4 Kunnantalon ympäristö Ypäjän kunnantalo valmistui 1951 rakennusmestari Väinö Paloposken suunnitelman mukaan. Harjakattoinen kivitalo on rapattu. Vieressä on vanha kunnantalo vuodelta 1922. Sen suunnitteli rakennusmestari Y.A. Hagberg. Rakennus on nykyisin esikoulun käytössä. Kunnantalon toisella puolella sijaitseva terveystalo rakennettiin 1951 (arkkitehtitoimisto Lappi-Seppälä ja Martas). Honkalan tilan pihalla, Perttulantie 33, on vanha hirsinen vilja-aitta 1780-luvulta. Se lienee Perttulan kylän vanhin rakennus. Perttulan entinen alakansakoulu on rakennettu 1926. Punainen puukoulu on nykyisin yrityskäytössä. 5 Entinen Perttulan kansakoulu Komean koulun piirustukset laati Kartanonkylän kartanon kirjanpitäjänä toiminut ylioppilas Henrik Liipola kartanonomistaja D.A. Collinin ohjeiden ja kouluylihallituksen uusien mallipiirustusten mukaan. Koulu valmistui 1894. Urakoitsijana toimi A. Pohjonen. Kivityöt teki Vaarasen kiviliike. Hirret koottiin manttaaliluvun mukaan talollisilta. Koulurakennukseen sijoitettiin myös Ypäjän kirjasto, joka toimii rakennuksessa edelleen. (Ypäjän Lainakirjasto on perustettu jo 1859.) Vanha koulu liittyy kulttuuriympäristönä tien vastakkaisella puolella sijaitsevaan museoalueeseen. Vanhan koulun viereen valmistui vuonna 1958 arkkitehti Veikko Nortomaan ja rakennusteknikko K. Multalan suunnittelema punatiilinen koulurakennus, nykyinen peruskoulun ala-aste. 6 Ypäjän kotiseutumuseo Kotiseutumuseo sai alkunsa 1941, kun pappilan läheisyyteen siirrettiin lukkari Löfroosin tuparakennus. Alueelle siirrettiin 1950-luvulla Vanha-Seppälän harakkamallinen tuulimylly. Kokonaisuuteen kuuluvat pappilan vanha riihi vuodelta 1896, pappilan 1700-luvun aitta sekä paikalle siirretyt savusauna ja Levomäen torppa. 7 Entinen pappila Perttulan seurakunnan pappilaksi ostettiin 1871 Kujalan rälssitalo. Tämä vanha pappila sijaitsee uuden palvelukeskuksen ja kotiseutumuseon välittömässä läheisyydessä. Rakennus on säilyttänyt pääosin perinteisen asunsa. Pappilan pihaan johtavan tien varrella on vanhoja puistokuusia.

8 Jaakkola Jaakkola on sukutila vuodesta 1539. Tila on siirretty Perttulan kyläkeskuksesta nykyiselle paikalleen Loimijoen rannalle 1790-luvulla. Hirsinen päärakennus on vuodelta 1880-luvulta. Sitä on jatkettu 1922. Pihapiiriä rajaavat vanha punamullattu luhtiaitta sekä hirsinen talli 1925. Tien varrella on hirsipintainen vanha vilja-aitta, joka on mahdollisesti 1800-luvun alusta tai 1700-luvun puolelta. Jaakkola sijaitsee peltojen ympäröimänä lähellä Loimijoen rantaa. Osa tilan pelloista on yhä viljelyksessä, osa golfkenttinä. Eemeli Jaakkola on kirjoittanut sukutilastaan 1934 romaanin Neljän vuosisadan sukutalo. 9 Entisen osuusmeijerin ympäristö Osuusmeijerin ympäristössä on säilynyt vanhaa asutusta sekä raitin varrella että eteläpuoleisella Kurjenmäellä. Vanhimmat asuinrakennukset ovat 1920-luvulta, ja alue on täydentynyt sotien jälkeen rakennetuilla omakotitaloilla. Maantien länsipuolella on jokirannassa ns. Erkkilän mylly vuodelta 1936. Kurjensillan kautta on johtanut ikivanha kulkuyhteys Perttulan kirkon ja Turuntien välillä. Sillan kupeessa joen pohjoisrannalla on tiilestä muurattu, rapattu vanha muuntajatorni. Ypäjän Osuusmeijerin (per. 1904) kivirakennus valmistui 1930. Klassisistinen meijerirakennus on muutettu hiljan asuinkäyttöön. Rakennuksen piirustukset, kaikki meijerin koneet ja laitteet sekä asennustyö ostettiin Keskusosuusliike Hankkijalta. Suunnitelmat on ilmeisesti laadittu rakennusmestari K.A. Himangan johdolla, joka toimi 1921 lähtien Voinvientiosuuskunta Valion rakennusteknisen osaston johtajana. Urakoitsijana toimi rakennusmestari K. Juselius ja valvojana Hämeen läänin maanviljelysseuran rakennusmestari Aarne Männistö. Rakennusta ympäröivät rakennusaikana istutetut vanhat lehmukset. Valkea, rapattu meijerirakennus edustaa arkkitehtuuriltaan aikansa klassisistista suuntausta. 10 Manninen Mannisten vanha kylätontti on sijainnut lähellä Loimijoen rantaa Haverin tilalta johtavan tien päässä. Paavolan tilalla oli 1800-luvun lopulla tilanomistaja Collinin aikana suuri puiston ympäröimä huvilamainen päärakennus, mutta se purettiin 1900-luvun puolivälissä. Maanjakotoimitusten seurauksena kylän talot ovat siirtyneet 1800-luvun jälkipuolella pois vanhalta kylätontilta enimmäkseen Loimaantien varrelle. Tienvarsiasutus muodostaa tänäänkin nauhamaisen kokonaisuuden, jossa on säilynyt paljon vanhaa, pääasiassa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun rakennuskantaa (mm. Loimaantie 53, 95, 121, 139, 185, 215, 247). Tielinjan muuttaminen, puuston lisääntyminen ja pensaikot estävät asutuksen näkemisen kokonaisuutena. Loimaantie on ollut merkittävä pitäjien välinen liikenneväylä jo 1700-luvulla.

Haverin kantatilan hirsinen päärakennus on 1800-luvulta. Juha Fredrik ja Emma Haveri lahjoittivat kunnalle ns. Harakan talon, joka kunnostettiin Mannisten koulurakennukseksi 1910. Rakennus on kaunis esimerkki 1800-luvun jälkipuolen tyylistä. Mäen kantatilan puinen päärakennus on vuodelta 1915. Entisen maantien varrella on kaksi hyvin säilynyttä vanhaa sulkanurkkaista aittaa. Kurkun tilan päärakennus on vuodelta 1916. 11 Kartanonkylä Kartanonkylän kartano muodostettiin 1790-luvulla viidestä Kartanonkylän rälssitilasta sekä Viloilan yksittäistalosta. Kartanon ensimmäinen omistaja oli Dominicus Julius Pinello. Kartano siirtyi 1852 valtioneuvos Peter von Gangerille, joka puolestaan myi kartanon 1860-luvulla David Collinille. Vuonna 1915 Kartanonkylän tilukset liitettiin Jokioisten Osakeyhtiöön ja niistä tuli osa Alfred Kordelinin suurta maaomaisuutta. Kordelinin kuoltua valtio lunasti omistukseensa Kordelinin kuolinpesältä sekä Jokioisten että Kartanonkylän kartanon. Kartanoitten maista suuri osa palstoitettiin 1920-luvun alussa torpparivapautuslain ja maanlunastuslain nojalla itsenäisiksi pientiloiksi, mikä on vaikuttanut suuresti koko Ypäjän nykyisen, valtakunnallisesti arvokkaan kulttuurimaiseman muotoutumiseen. Puolustuslaitoksen ratsukoulu ja hevosvarikko muuttivat Lappeenrannasta Ypäjälle 1933. Valtion omistaman Kartanonkylän kartanon maille rakennettiin uudisrakennuksia, mm. kaksi tiilistä tallia ja puinen maneesi. Suunnittelusta vastasi puolustusministeriön teknillisen osaston rakennustoimisto. Maataloushallinnon alainen Valtion hevosjalostuslaitos eli hevossiittola aloitti toimintansa Kartanonkylässä 1938. Siihen liittyi myös hevostalouskoulu ja maatalousseppäkoulu. Alueella on toiminut myös puolustusvoimien koiratarha ja sotakoirakoulu. Ratsukoulu muutti Niinisaloon 1955. Hevosopiston alueella sijaitseva entinen Kartanonkylän kartanon päärakennus on alkujaan vuodelta 1798. Nykyisen asunsa se sai pääosin 1930-luvun uudistusten yhteydessä. Päärakennuksen läheisyydessä sijaitsevat kivinen, valkoiseksi rapattu viljamakasiini sekä kivinen härkätalli 1800-luvun jälkipuolelta. Se on kunnostettu hiljan. Viljamakasiini on suojeltu valtioneuvoston päätöksellä 2.12.1993 valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen nojalla. Päärakennuksen lähellä on 1930-luvun ratsukoulun aikaisia rakennuksia: mm. kaksikerroksinen koulurakennus sekä ruokalarakennus. Klassisistiset Koivula ja Kuusela rakennettiin 1930-luvulla ratsukoulun ja siittolan johtajien asunnoiksi. Rannan puolella on lisäksi kolmas vanha asuinrakennus. Jokirannassa sijaitsee kartanon vanha meijeri, jonka David Collin perusti 1880-luvulla. Se oli lajissaan

ensimmäinen Ypäjällä. Juustoa meijerissä alettiin valmistaa 1904 sveitsiläisen juustomestari Pfäfflin johdolla. Kartanon vuodelta 1902 peräisin oleva suurnavetta kunnostettiin aikoinaan varsa- ja tammatalliksi, nyt se toimii valjas- ja puuverstaana. Sen lähellä on kahden henkilökunnan asuinrakennuksen Pihlajan ja Mäntylän muodostama kokonaisuus 1940-luvulta. Makasiinin ohella seuraavat rakennukset on suojeltu valtioneuvoston päätöksellä 2.12.1993 valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen nojalla: Säterikattoiset rappaamattomasta tiilestä rakennetut tallit 1 ja 2 vuosilta 1933 ja 1935. Puolustusministeriön rakennusosastolla suunniteltu lautarakenteinen maneesi vuodelta 1935. Kauniisti vanhaan ympäristöön istuvat uudisrakennukset III-tallin, astutushallin ja hevossairaalan on suunnitellut arkkitehtitoimisto Hyvämäki-Karhunen-Parkkinen 1980-luvulla. Ypäjän yhteiskoulu aloitti toimintansa ratsukoulun tiloissa 1962. Entinen kasarmirakennus muutettiin uuteen käyttöön rakennusmestari Kalevi Korhosen suunnitelman mukaan. Tiilinen lisärakennus on vuodelta 1964. 12 Levä Levän aikanaan komean ryhmäkylän vanha kylätontti sijaitsee maisemallisesti hallitsevalla paikalla Loimijoen etelärannalta kohoavalla kumpareella. Kyläympäristö liittyy kiinteästi joen vastarannalla sijaitsevaan Kartanonkylän maisemaan. Kylä on säilyttänyt suhteellisen tiiviin luonteen. Lehtevän kyläraitin varrella on vanhaa rakennuskantaa mm. Hossin, Kylä-Tuomolan ja Markkulan tiloilla. Perinteisessä asussaan on säilynyt talo Levänmäentie 47. Se on pitkälle nurkalle salvottu punamullattu torppa. Kylä-Tuomolan kantatila on entinen Jokioisten sukuoikeustila, jonka hirsinen päärakennus on 1900-luvun alkupuolelta. Hossi on niin ikään entinen Jokioisten sukuoikeustila, joka itsenäistyi 1921. Hossin tilan suuri puinen päärakennus vuodelta 1902 on saanut nykyasunsa 1928. Hirsiset talousrakennukset ovat 1900-luvun alusta. Pihapiiriin kuuluu vanha hirsinen vilja-aitta, joka on punamullattu. Rakennusten ympärillä levittäytyy laaja pihapuisto. Markkulakin on entinen Jokioisten sukuoikeustila, joka itsenäistyi 1921. Päärakennus on vuodelta 1926 ja navetta vuodelta 1900. Pihassa on vanha luhtiaitta 1700-luvulta. Köllin yksinäistalo sijaitsee Levän kyläkeskuksen ulkopuolella Uusikylässä, 1600-luvun Nybyssä. Kölli on entinen Jokioisten sukuoikeustila, joka itsenäistyi 1921. Köllin rakennusryhmä muodostaa oman pienimuotoisen kylämäen peltojen ympäröimällä kumpareella. Rakennukset ovat melko uusia. 13 Varsanoja

Varsanojan vanha kylätontti ja kylän päätilat ovat sijainneet Varsanojan äyräillä mm. Ala-Kartanon ja Hokan tilojen tienoilla. Varsanojan maisema avautuu tänään parhaiten vanhalta Vaulammin ja Ypäjän kirkonkylän väliseltä maantieltä. Kulttuurimaisemana se on osa Loimijoen avointa maisema-aluetta. Varsanojan kyläkoulu valmistui vuonna 1924 (E. Rossi). Se toimii nykyisin Hevosopiston koulutus- ja majoitustiloina. Aholan tilan tasapainoinen rakennusryhmä sijaitsee maisemallisesti tärkeällä paikalla. 14 Palikkala Palikkalan kylä on vanhastaan kuulunut Jokioisten kartanoon. Sen ulkokartano Vähäsuo on sijainnut Palikkalassa. Vanha Palikkalan kylätontti on lähellä Loimijoen rantaa Äijälän ja Heikkilän tilakeskusten tienoilla. Äijälä on entinen sukuoikeustila, joka itsenäistyi 1921. Päärakennus on vuodelta 1912. Äijälä sijaitsee Palikkalan vanhalla kylätontilla. Avoimessa kulttuurimaisemassa pitkälle näkyvä Nissilä on entinen Jokioisten kartanon lampuotitila, joka lunastettiin itsenäiseksi 1921. Pihapuiston ympäröimä päärakennus on vuodelta 1898. 15 Ypäjänkylän vanha kylätontti Ypäjänkylän kantatalot ja viljelymaat ovat alkuaan sijainneet Ypäjoen rantamilla. Asutuksensa kylä on saanut Mannisten kylän tavoin Satakunnasta toisin kuin muut Ypäjän kylät, jotka ovat hämäläistä perua. Alkuaan kylätontti sijaitsi nykyisten Uotilan, Lylyn ja Pispan tienoilla. Mattilan päärakennus on vuodelta 1910, karjarakennus 1900-luvun alusta. Vanhempi keltaiseksi maalattu koristeellinen päärakennus on 1800-luvun lopulta. Rakennukset muodostavat edustavan, hyvin hoidetun kokonaisuuden peltoaukean reunassa. Vanhalla kylätontilla sijaitseva Uotila on erotettu vuonna 1575 Kyöpeli-nimisestä sukutilasta. Tien varrella oleva päärakennus on 1800-luvun jälkipuolelta. Rakennus on säilyttänyt rakentamisajalle tyypilliset koristeaiheet. Myös koristeellinen talousrakennus on 1800-luvun lopulta. Uotilassa toimi majatalo 1900-luvun alussa. Ypäjänkylän kansakoulu valmistui 1904 Vanha-Karrin ja Pispan maista erotetulle tontille. Urakoitsijana oli J. Tuominen Lempäälästä. Rakennusta on laajennettu 1916 rakentamalla opettajille asuinhuoneistot. Lylyn hirsinen päärakennus on vuodelta 1887. Tilan rakennukset sijaitsevat Ypäjänkylän vanhalla kylätontilla.

Vanha-Laurilan kantatilan hirsinen päärakennus on 1800-luvun loppupuolelta. Rakennusryhmä sijaitsee entisen 1700-luvun sotilastorpan paikalla. Uusi-Laurilan tilan rakennusryhmä on 1800-luvun loppupuolelta. 16 Ypäjän asemanseutu Turun ja Toijalan välinen rautatie avattiin liikenteelle 1876. Tämä johti pian maantieyhteyden rakentamiseen Perttulasta Ypäjänkylään, asemarakennuksen pystyttämiseen 1888 sekä myöhemmin Ypäjänkylän liittämiseen Ypäjään, kun se aiemmin oli kuulunut Loimaan pitäjään. Rautatieasema synnytti ympärilleen moninaista yritystoimintaa, mikä näkyy kyläkuvassa tänäänkin. J.V. Rantasen kauppa perustettiin jo 1889. J.V. Rantasen aikanaan merkittävästä höyrysahasta on jäljellä 1900- luvun alkupuolen tiilisiä tehdasrakennuksia. Sahalle johtavan kujan varrella on vanhoja asuinrakennuksia. Ypäjän ensimmäinen osuuskauppa aloitti toimintansa kylässä vuonna 1905. Kylässä oli suuri tulipalo 1914, joka tuhosi useita rakennuksia. Asemarakennus purettiin joitakin vuosia sitten. Suomelantien varrelle radan tuntumaan syntyi 1940-luvun lopulla yhtenäinen puolitoistakerroksisten omakotitalojen ryhmä. Mallipiirustusten mukaan rakennettujen talojen asukkaina oli rintamamiehiä ja siirtokarjalaisia. Komea taitekattoinen, entinen J.V. Rantasen liike- ja asuinrakennus rakennettiin vuoden 1914 palon jälkeen. Kyläkuvan kannalta keskeinen rakennus on nykyisin asuinkäytössä. Radan vierellä sijaitsevalla Ypäjänkylän vehnämyllyllä on näkyvä asema Ypäjänkylän taajamassa. Yhä toimiva mylly on rakennettu 1940-luvulla. Myllyn vierellä raitin varrella on kestikievarinakin toiminut asuin- ja liikerakennus 1880-luvulta, joka on säilynyt perinteisessä asussaan. Myllykylä on entinen ratsutila, rustholli, joka on ollut samalla suvulla 1540-luvulta lähtien. Suurehko puinen päärakennus on vuodelta 1887, nykyasu on lähinnä vuosien 1922 ja 1940 korjauksista. Rakennuksen ympärillä on vanha pihapuisto. Pyramidikattoinen valkea viljamakasiini on pellon laidassa. Ypäjoen pohjoispuolella on entinen Ypäjänkylän alakansakoulu vuodelta 1926. Haukan kantatilan kaksikerroksinen puutarhan ympäröimä päärakennus on vuodelta 1924 (rakennusmestari Heikki Tiitola). Kivinavetta rakennettiin vuonna 1891 ja talli 1895. Rakennusryhmä sijaitsee entisen 1700- luvun sotilastorpan paikalla. Ypäjän Seurojentalo rakennettiin Ypäjän vanhan meijerin kivijalalle 1951. Vanha-Karrin päärakennus on 1800 1900-lukujen vaihteesta. Pihassa on vanha aitta.

17 Sorri Sorrin pitkä punaiseksi maalattu päärakennus sekä hirsinen karjarakennus rakennettiin vuosina 1898 1902. Vanhempi päärakennus siirrettiin samaan aikaan vanhalta kylätontilta uuden tilakeskuksen sivurakennukseksi. Pihapiirin ulkopuolella pellon laidassa on vanha aitta. Tilalle johtaa koivukuja. Sorri on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu ympäristö. 18 Ylismäki Hollinkorven luona oleva harmaa hirsipintainen mäkitupa on 1800-luvun puolenvälin tienoilta. Sen historia liittynee Uusi-Seppälän eli Korven rakennuksiin. Uusi-Seppälä siirrettiin ns. Hollinkorpeen Seppälän talon takamaille 1830-luvulla. 19 Katinhännän alue Ypäjänkylästä Kauhanojalle johtavan vanhan maantien varrella sijaitseva Katinhännän alue on rakennuskannaltaan pienimittakaavaista ja melko tiivistä. Se on kehittynyt vanhasta torppa- ja mäkitupalaisasutuksesta. Vanhimmat rakennukset ovat 1800-luvun lopulta, valtaosa 1900-luvun alkupuolelta. Tontteja muodostettiin myös sotien jälkeen maanhankintalain voimaantultua. 20 Hyrsynkulman kulttuurimaisema Hyrsynkulman tasainen viljelyaukea on vanhaa Palikkalan kylän torppariseutua. Alueen torpat itsenäistyivät 1920-luvulla. Jokioisten kartanon entisen sivutilan Vähäsuon pihalla oleva muistomerkki kertoo Karjalan Muolaan siirtolaisasutuksesta täällä ns. Palikkalan torppakulmalla. Hyrsyn 1939 rakennettu kansakoulu ehti olla toiminnassa vuoteen 1967. Entisen koulun ja Kankareen välisellä peltoaukealla on maisemallisesti merkittävä riihirakennus. Kankareen eli Kankarinmäen torppa muodostaa tienristeysmaisemassa eheän kokonaisuuden. Torpan hirsipintainen päärakennus on todennäköisesti 1800-luvun jälkipuolelta, pirttiosa on lisätty 1911. Kuisti on uudehko. Pihapiiriä rajaavat vanhat hirsiset talousrakennukset. Kankareen torppaa on käytetty kylän perinnetalona. Myös tien toisella puolen Majamäessä on säilynyt vanha torppa.