Pohjois-Savon kulttuuriympäristö osa 2. Pohjois-Savon kulttuuriympäristöselvitys

Transkriptio

1 Pohjois-Savon kulttuuriympäristö osa 2. Pohjois-Savon kulttuuriympäristöselvitys

2 Keitele 51

3 52

4 Keiteleen kirkonkylä Valintaperuste: R, H, M Valtakunnallisesti merkittävä alue v luetteloinnissa Kirkko Arkkitehti Wolmar Westling v. 1876, Kuuluu valtakunnallisesti merkittävään alueeseen v luetteloinnissa. Alun perin pärekattoinen ja hirsipintainen kirkko vuorattiin ja maalattiin v sekä katettiin huovalla ja myöhemmin pellillä. Vuonna 1928 kirkkoon asennettiin lämmitys kaminoilla ja v sähkövalaistus. Ensimmäisessä varsinaisessa peruskorjauksessa (suunnittelija arkkitehti Toivo Anttila) v välikatto ja sivusiipien ulko-ovet uusittiin. Vuoden 1966 korjauksessa (suunnittelija arkkitehti Veikko Larkas) uusittiin penkit ja saarnastuolin paikkaa muutettiin. Vuonna 1987 lämpökeskus uusittiin rakennusmestari Niilo Saastamoinen suunnitelmin. Kirkkoa ympäröi puisto, jossa on vanha hautausmaa ja sankarihautausmaa. Uusi hautausmaa on kirkolta lounaaseen puolen kilometrin päässä, jossa on myös ruumishuone. Hautausmaan paarihuone (ei inventointitietoja). Pappila 1890 (valm. v. 1876) Kuuluu valtakunnallisesti merkittävään alueeseen v luetteloinnissa. Keitele erosi Pielaveden seurakunnasta itsenäiseksi seurakunnaksi v. 1871, mistä seurasi pian kirkon rakentaminen keskelle perustettua pitäjää Äimetynkankaalle. Tyypiltään uusgotiikkaa edustavan, päätytornillisen ja kahdella poikkilaivalla varustetun pitkä/ristikirkon suunnitteli Yleisten rakennusten ylihallituksen arkkitehti Wolmar Westling. Työnjohtajaksi valittiin tunnettu haapajärveläinen kirkonrakentaja Mikko Karjalahti, joka oli aiemmin rakentanut Savon alueella Vesannon (v. 1857) ja Tuusniemen (v. 1869) kirkot. Heti Keiteleen kirkon valmistuttua Karjalahti siirtyi Pielaveden kirkon rakennusmestariksi. Kirkon rakennustarvikkeet koottiin seurakuntalaisilta ja rakennusosia työstettiin myös pitäjän taloissa: Vuonamon Raatikkalassa sahattiin kirkon ovet, lattiapalkit ja ikkunalaudat. Vuonamon Aholassa väännettiin mm. vitsaksia hirsien ja kivijalan kivien nostamista varten. Seurakunta osti kirkon tuntumasta Keitele-nimisen maatilan kirkkoherran puustellin paikaksi. Myös kirkko oli rakennettu tältä tilalta hankitulle maalle. Ensimmäiset vuodet maatilan vanha päärakennus palveli pappilana kunnes se v korvattiin uudella asuinrakennuksella. Tämän viereen rakennettiin v uusi pappila, jolloin edelliseen saneerattiin seitsemän vuokrahuoneistoa luvulla ikkunat vaihdettiin tuon ajan tyylin mukaisiksi. Ikkunat on myöhemmin v muutettu lähemmäs alkuperäistä mallia. Vanhoista pappilan aikaisista rakennuksista on päärakennuksen lisäksi säilynyt väentupa eli renkitupa, joka kunnan omistuksessa on toiminut mm päiväkotina. Pihapiiristä on purettu 1890-luvun vaihteessa rakennettu tuparakennus, jossa oli mm. Keiteleen ensimmäinen kuntahuone. Pappilan kivinavetta purettiin v rakennetun kerrostalon tieltä. Vuonna 1991 vanha pappila siirtyi Keiteleen kunnan omistukseen, mutta on tällä hetkellä homevaurioiden takia tyhjillään. Meijeri Konsulentti Snellman ja O. Salonen, valmistui v Valintaperusteet: R, M Kuuluu valtakunnallisesti merkittävään alueeseen v luetteloinnissa. 53

5 Keiteleen meijeriosuuskunta päätti v rakentaa uudet ajanmukaiset tilat meijerille aiemman rakennuksen tilalle, joka oli korjattu meijeriksi vanhasta rakennuksesta. Suunnitelmat uuteen meijerin ja myllyn käsittävään rakennukseen saatiin Kuopion maanviljelysseuran konsulentteina toimineilta, jossa pohjakaavion laati Snellmanilta ja rakennusmestari O. Saloselta. Kauppa lopetti toiminnan kiinteistössä v. 1982, jonka jälkeen kiinteistö muutettiin hotelli- ja ravintolakiinteistöksi. Tällöin Pikontien puoleiseen päätyyn rakennettiin lisäsiipi. Rakennuksen edestä noustiin ennen kirkkopolkua myöten kirkonmäelle rannasta, jossa on nyt vierasvenesatama. Jugendvaikutteisen rakennuksen ensimmäinen kerros on lohkokivestä, jonka päälle seinät on muurattu punatiilestä elävöitettyinä vaalealla rappauksella. Rannanpuolelle rakennettiin myöhemmin julkisivuiltaan rapattu asunto-osa, joka viimeisimmässä korjauksessa kokonaisuudessaan purettiin. Vuonna 1937 rakennus sähköistettiin ja v mylly peruskorjattiin. Koska tilat olivat kuitenkin riittämättömät, yhdistettiin Keiteleen yhtiömeijeri v Säviällä sijaitsevaan Pielaveden seudun osuusmeijeriin. Meijeri ja myllytoiminta lakkasi Keiteleen rakennuksessa v. 1970, jonka jälkeen v Kunnan omistuksessa rakennus on peruskorjattu esimerkillisesti uuteen käyttöön kunnan päivätyökeskukseksi. Keiteleranta Vanhin osa 1936 Kuuluu valtakunnallisesti merkittävään alueeseen v luetteloinnissa. Nykyinen hotelli-ravintola Keitelerannan kiinteistö on alun perin ollut Keiteleen osuuskaupan myymälä- ja asuinhuoneistorakennus, joka selittää rakennuksen osuuskauppafunkikseen viittaavan ilmeen. Vanhin osa on rakennettu v ja v rakennettiin järven puolelle erillinen yksikerroksinen kahvilaosa, jonka kellari muutettiin leipomotiloiksi. Vuonna 1955 rakennukset liitettiin yhteen ja kahvilaosaa korotettiin kerroksella. Koulukeskus Kuuluu valtakunnallisesti merkittävään alueeseen v luetteloinnissa. Koulukeskuksen rakennusryhmään kuuluu v Maaseudun keskusrakennustoimiston suunnitelmien mukaan valmistuneet keskuskansakoulurakennus ja opettajien asuntola. Rakennusten perustukset on tehty säästöbetonista, seinät tiilestä ja julkisivut rapattu pesubetonilla. Rakennukset on peruskorjattu vuosina , jolloin rakennusten ikkunat vaihdettiin ja opettaja-asuntoihin tehtiin omat saunatilat. Salmela 1800-luku Liitettävä kirkonkylän aluekokonaisuuteen, yksittäisenä kohteena ei maakunnallisesti merkittävä. Kirkonkylän alkuperäistä rakennuskantaa edustava Salmela on rakennettu vanhojen maatalojen tapaan vaiheittain. Ensimmäisessä vaiheessa luoteispäädyn tupa ja porstua, seuraavassa vaiheessa v kaakkoispääty ja v luoteispäätyä on jatkettu kamarilla ja salilla. Kuistit on rakennettu myöhemmin. Rakennus vuorattiin ensimmäisen kerran luvulla. Pihan aitat ovat 1800-luvulta, mutta niiden tarkkaa ikää ei tunneta. Asuinrakennusta vastapäätä oleva navetta on 1900-luvulta. 54

6 Salmelan talossa on pidetty Keiteleen kunnan ja seurakunnan itsenäistymiseen liittyviä kokouksia 1870-luvulla. Lintuharju 1910-luku Haja-asutusalueet Pahkamäen koulu Salmelan naapurissa oleva Lintuharju on luotsi Kauppisen v rakentama pihapiiri, johon kuuluu kaksihuoneinen aitta ja asuinrakennus. Eteisen, keittiön ja kaksi kamaria käsittävän asuinrakennuksen hirret siirrettiin Pahkamäki-nimisen tilan tallirakennuksesta ja pihatuvasta, joka oli rakennettu v Rakennuksen alkuperäinen asu on säilynyt lähes muuttumattomana. Vaatehalli Maalari Juho Laine 1950 Vuonna 1950 valmistunut liike- ja asuinhuoneistoja käsittävä rakennus on paikallisen maalarin suunnittelema sekä rakentama, johon hänen kerrotaan saaneen vaikutteita Amerikan matkaltaan. Yläkerran kattoon tehtiin mm. kattoikkuna. Talo on lautarunkoinen ja ulkoseiniltään vaaleaksi rapattu. Alakerran liikehuoneistoissa ovat olleet puhelinkeskus, postikonttori, parturi ja viimeksi vuodesta 1965 vaate- ja kenkäkauppa. Rakennus oli alun perin Roinila-nimisen maatilan vanha päärakennus 1800-luvun lopulta, joka v ostettiin koulukäyttöön. Kouluun tehtiin perusteellinen sisäremontti v rakennusmestari Eino Sorrin suunnitelmien mukaan. Koulu lakkautettiin v. 1971, jonka jälkeen rakennus on ollut mm kylätoimikunnan käytössä. Osin kaksikerroksinen rakennus edustaa poikkeuksellista maatalosta kouluksi muutettua koulutyyppiä. Aholan talomuseo Keiteleen kunta osti osan Aholan tilan rakennuksista v kotiseutumuseoksi. Varsinaiseen museokokonaisuuteen kuuluvat kolmessa vaiheessa rakennettu asuinrakennus, riihi ja alueelle siirretty aittarakennus. Asuinrakennuksen aiemmin savutupana ollut suuri tupa on rakennettu luvulla, pieni tupa ja kamarit Nuorimmassa osassa rakennuksen keskellä, lautavuoratussa laajennuksessa on aiemmin ollut kaksi maitokamaria. Tulotien varrella sijaitseva suurikokoinen riihi on arvioitu rakennetun 1800-luvun alkupuolella. Vieressä oleva vilja-aitta on siirretty paikalle aiemman kotiseutumuseon (Suonlaita) pihalta. Rakennuksen erityispiirteenä ovat harvinaiset luvun kauppaliikkeiden ulko-ovet vapaamuotoisine (kengänpohjan malli) ikkunalasituksineen. Pihaan on rakennettu ennen talon muuttamista museoksi myös karjarakennus (1950-luvun tyyppi) sekä muita maatalousrakennuksia. Museota ympäröivät avoimet hakamaat, joita käytetään edelleen laitumina. 55

7 Talo sijaitsee yhdellä Vuonamon kylän vanhimmilla asuinpaikoista. Seppälä Päärakennus 1800-luku Keiteleen kirkonkylään kulkevan, komean kuusiaidan kehystämän, vanhan kylätien varrella sijaitseva Seppälän kantatila esiintyy maakirjoissa jo 1600-luvulla. Myöhemmin tila on toiminut myös kestikievarina. Sen vanha päärakennus on poikkeuksellisen suuri, kooltaan 30x10 metriä ja rakennettu nykyiseen v Rakennuksen pihajulkisivulla on pitkä avoveranta, josta kuljetaan erikseen tupa- ja vieraspuolelle. Taitekattoinen rakennus muistuttaa hyvin paljon Vuonamojärven länsirannalla sijaitsevan Lehdon tilan v valmistunutta päärakennusta. Talouskeskukseen kuuluu uudempi yksikerroksinen asuinrakennus, aittarivi 1850-luvulta, sementtitiilinen karjarakennus vuodelta 1929 sekä muita 1900-luvun talousrakennuksia. Pasala Päärakennus v Pasalan kantatilan väljästi rakennettu vanha maatilapihapiiri on merkittävä osa Tossavanlahden kulttuurimaisemaa. Tilan päärakennus on rakennettu v entisen rakennuksen palettua samana vuonna talon kengitystöiden yhteydessä. Uuteen päärakennukseen tuli tupapuoli ja vieraspuoli saleineen ja nurkkakamareineen. Kuistiksi rakennettiin suuremmissa maataloissa näihin aikoihin yleistynyt kaksi sisäänkäyntiä käsittävä pitkänomainen malli, jossa ulko-ovien väliin oli rakennettu lasitettu kuistiosa. Rakennus peruskorjattiin 1970-luvulla ja vuorattiin vasta 1980-luvulla. Pihapiiriin kuuluu vuonna 1867 rakennettu yksihuoneinen vilja-aitta, jossa poikkeuksellista on sen säilynyt jalasrakenne. Pohjois-Savossa aitan hirsiseinät salvottiin tyypillisimmin nurkkakiville ilman erityisiä, hirsikehän alle asetettuja puurakenteita. Maisemassa merkittävä on myös pihasta sivummalla sijaitseva 1800-luvulla rakennettu riihirakennus latoosineen. Pekkala Valintaperuste: R, H, M Pekkalan kantatila on ollut Saastamoisen suvulla vuodesta Nykyisen päärakennuksen suunnitteli ja rakensi v silloinen isäntä Abel Saastamoisen. Talon hirret ostettiin metsäyhtiöltä, jonka tukkilautta oli juuttunut liian vähäisen veden takia jokiuomaan. Talon pihasivulle rakennettiin pitkä, ajanmukainen lasitettu kuisti kaksine sisäänkäynteineen, talon alle tuli kellari, johon kulku järjestettiin ulkokautta. Asuinrakennusta vastapäätä on v rakennettu 100 lehmäparren porakivinavetta, jonka suunnitelmat osallistuivat 1900-luvun vaihteessa kivinavettojen suunnittelukilpailuun. Navetan pihanpuoleisen sivun kivimuurin särmät ovat poikkeuksellisen tarkasti muotoiltu, mistä johtuen saumarako on hyvin pieni eikä tiivistelaastia ole näkyvissä. Navetan takajulkisivu on sen sijaan koottu yleisemmän tavan mukaan työstetyistä porakivistä saumalaastia käyttäen. Navetan alkuperäinen taitekatto muutettiin 1930-luvulla satulakatoksi. Sisätiloja on tuotantotekniikkojen kehittymisen myötä useamman kerran muutettu, mm. alkuperäiset navetan poikkisuuntaiset syöttöparret on käännetty pituussuuntaan. Tilakeskukseen kuuluu useampia aittarakennuksia, joista mm. navetan ja asuinrakennuksen välissä on kuusi huonetta käsittävä luhtiaitta, joista yksi aittahuone on yläsavolaiseen tapaan ollut tallina. Kauempana niityllä sijaitsevat jäänteet harvinaisista tervan- ja viinankeittoon käytetyistä kotarakennuksista. Pekkala on aikoinaan kuulunut verotaloihin, joilla on ollut oikeus ja myös velvollisuus polttaa viinaa ennen vuoden 1866 kotipolttokieltoa. 56

8 Pekkalan kantatilan maatilapihapiiriin saavutaan komeaa seudun suurille taloille ominaista lehtikuusikujannetta pitkin. Rytkölänmäki Valintaperuste: (R, M) Iältään kylä rakennuskanta on melko samanikäistä, rakennettu 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa ja myöhemmin jonkin verran muutettu vastaamaan uusien aikojen tarpeita. Tila on lohkottu läheisestä Mustinmäen tilasta luvulle ja 1900-luvun alkuun ajoittuvat, hyvin hoidetut hirsipintaiset rakennukset muodostavat viehättävän väljästi rakennetun kokonaisuuden, jossa luvulla rakennettu päärakennus jakaa pihan kahteen osaan, etu- ja takapihaan. Tästä johtuen rakennuksessa on kummallakin sivulla sisäänkäynnit, joista etupihalle päin on rakennettu puuleikkauksin koristeltu vieraskuisti. Rakennuksessa aiemmin ollut savutupaosa on myöhemmin purettu pois. Takapihaa rajaa aumakattoinen v rakennettu entinen karjarakennus sekä kaksi yksittäisaittaa, joista toisen oveen on veistetty vinoruutu- eli ns. rombikuviointi. Etupihaa rajaa yläsavolainen tallin ja aittarakennuksen yhdistelmärakennus 1800-luvun loppupuolelta. Tulotien tuntumassa on suurempi eloaitta, ja kauimpana piha-alueella vanha, navettana ja latona käytetty hirsirakennus. Viinikkalan koulu Jugendvaikutteinen, tyhjillään, ei tehty inventointia, yksityisomistuksessa. Vuonamolahden rannalla, piilossa metsittyneen pellon takana sijaitseva Viinikkalan vanha koulu on julkisivuiltaan poikkeuksellisen hyvin alkuperäisenä säilynyt jugendtyylinen koulurakennus. Mm. persoonalliset räystäslautaleikkaukset ja ullakon pyöröikkunat ovat jäljellä. Myöhemminhän koulurakennuksista usein karsittiin aiempien tyylikausien aiheita. Alueen maisemassa merkittävät pihapiirit luoteesta kaakkoon ovat Hannula, Pohjoisaho, Malila, Vesterilä ja Räsälä. Pihoilta puolisen kilometrin päässä sijaitseva järvenselkä Niiniveden Tukiaisselkä on aiemmin luultavasti näkynyt kylälle, nyt rantavyöhykkeen metsä peittää näkymät. Aluerajausta pienennetään aiemmasta maakuntakaavan rajauksesta: poistetaan Pikko ja Erakkomaja Pikko jota aika paljon muutettu, sijaitsee erillään oman tien päässä Nilakan rannalla, Hiekan tilalle luostariaikana rakennettu erakkomaja on myöhemmin purettu). Hamulan kyläraitti Malila, Räsälä, Vesterilä, Hannula, Pohjoisaho, Pikko ja Erakkomaja merkitään alueena. Hamulan niemellä sijaitseva, kylätien varrelle syntynyt vanhojen tilojen muodostama kyläkokonaisuus on poikkeuksellinen seudun kangasmetsävaltaisessa maisemassa. Kaakko-luoteissuuntainen kylätie kulkee niemen harjanteella kapean peltoalueen ympäröimänä, jossa tilakeskukset sijaitsevat jonkin matkan päässä toisistaan. Tien linjausta on muutettu viimevuosikymmeninä, aiemmin se kulki mm. Vesterilän ja Räsälän pihapiirien läpi. 57