Helsinki 23.9.2015 Opetus- ja kulttuuriministeriö kirjaamo@minedu.fi vakalainmuutos@minedu.fi Lausunto HE eduskunnalle varhaiskasvatuslain (36/1973) 11 a ja 11 b :n muuttamisesta muuttamisesta sekä valtioneuvoston asetukseksi lasten päivähoidosta annetun asetuksen (239/1973) 6 :n 1 momentin muuttamisesta (varhaiskasvatusoikeuden ja henkilöstömitoituksen muuttaminen) Kiitämme lausuntopyynnöstä ja esitämme kunnioittaen seuraavaa: Oikeus varhaiskasvatukseen ja ryhmäkoon suurentaminen Kokonaisuutenaan kannatamme varhaiskasvatuslain (11 a ja b pykälien) muutosta ja varhaiskasvatusoikeuden rajaamista esitetyllä tavalla. Samoin kannatamme valtioneuvoston päivähoidosta annetun asetuksen 6 :n 1 momentin muuttamista (ns. ryhmäkoon suurentaminen). Esitetyillä muutoksella on vaikutusta varsinkin kuntien talouteen, sillä varhaiskasvatuspalveluista tuotetaan julkisena toimintana noin 90 prosenttia ja varhaiskasvatusmenot ovat merkittävä osa kuntien kustannuksia. Käsityksemme mukaan varhaiskasvatusmenoissa on olemassa säästöpotentiaalia. Esitämme jäljempänä yksityiskohtaisempia kommentteja muutosten toteuttamiseen liittyen. Henkilöstövaikutukset Päiväkotien ryhmäkoon suurentaminen ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen tulevat jossakin määrin vähentämään alan työpaikkoja. Vähennystä tullee tapahtumaan varsinkin lastentarhanopettajien ja lastenhoitajien kohdalla. Alalla on jonkin verran puutetta osaavasta työvoimasta ja käsityksemme mukaan nämä leikkaukset eivät tule kuitenkaan aiheuttamaan alan osaajien työttömyyttä. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen saattaa lisätä jossakin määrin osaaikaisen työvoiman tarvetta. Tämä saattaa vaikeuttaa uusien työntekijöiden rekrytoitumista alalle, sillä varsinkin nuorilla työntekijöillä on useimmiten tavoitteena
kokopäiväinen työ. Tämän vuoksi on tärkeää, että lakiesitys toteutetaan joustavan työvoiman käytön mahdollistavalla tavalla. Kaikkiaan pidämme tärkeänä päivähoidon henkilöstön käytön joustavoittamista sekä määrien että henkilöstörakenteen osalta. Tämä voidaan saavuttaa vähentämällä normistoa ja siirtämällä varhaiskasvatuksen toimeenpanoon ja arkeen liittyvää päätöksentekoa lähemmäksi perheitä, palveluntuottajia ja kuntia. Lapsivaikutukset Monet yksityiset päiväkodit järjestävät pedagogiseen näkemykseen, kieleen tai esimerkiksi harrastukseen painottuvaa varhaiskasvatusta. Perheet pitävät tätä myönteisenä vaihtoehtona ja voivat näin valita omaan tilanteeseensa parhaiten sopivan ratkaisun. Nyt tehtävissä lakimuutoksissa tulee tämä mahdollisuus turvata myös jatkossa eduskunnan sivistysvaliokunnan mietinnön 29/2014 vp mukaisesti. Pidämme vanhempien oikeutta valita haluamansa päivähoito erityisen tärkeänä perheiden hyvinvointia edistävä asiana. Yritysvaikutukset Yksityisen päivähoidon tuen tason kokonaisuus vaikuttaa perheiden mahdollisuuteen valita varhaiskasvatuspalvelut yksityisestä päiväkodista Osa-aikaisen varhaiskasvatuksen toteuttamistapaa (osapäiviä, kokonaisia päiviä, hoitojaksojen pituus jne.) ei tule lainsäätäjän toimesta rajata vaan päätösvalta toteuttamisesta tulee jättää perheille, kunnille ja palveluntuottajille. Tämä on osa perheiden valinnanvapautta, jota peräänkuulutettiin myös eduskunnan sivistysvaliokunnan lausuntoon 29/2014 vp annetussa vastalauseessa. Helsingin yksityiset päiväkodit ry:n vuoden 2015 tekemän selvityksen mukaan lähes joka viidennellä lapsella oli kotona hoidettava pikkusisarus (vrt. HE:ssä mainittu 10,2 prosenttia). Varhaiskasvatuslain 11 a ja 11 b pykälien muutosehdotuksiin liittyvät kirjaukset eivät suoraan vaikuta epätasapuolistavasti yksityisen ja julkisen väliseen kilpailuneutraliteettiin mutta lakimuutoksilla voi olla välillisiä negatiivisia vaikutuksia yritysten mahdollisuuteen tarjota jatkossa osa-aikaisia varhaiskasvatuspalveluja. Asia liittyy kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annettujen lakien varhaiskasvatuslakia vastaaviin muutoksiin ja tasoon. Lisäksi julkisen sektorin päiväkodit ovat lapsimäärältään usein suurempia kuin yksityiset yksiköt ja jos lainsäädännöstä tehdään hyvin joustamaton on seurauksena pienten lähellä asiakasperheitä olevien päiväkotien toiminnan hankaloituminen.
Kotihoidon tukea saavien perheiden lapsia on käsiteltävän hallituksen esityksen mukaan ikäryhmässä 9 kk 2 v noin 92 000 eli lähes puolet ikäryhmästä ja 9 kk 6 v lapsista noin neljännes. Yksityisen hoidon tukea saavien lasten osuus oli pienempi eli 3,3 4,6 % ikäryhmästä. Eli muutokset koskettavat suurta joukkoa. Yksityisen hoidon ja kotihoidon tuen Kela osuus on tällä hetkellä verrattain pieni suhteessa päivähoidon kokonaiskustannuksiin. Monet kunnat ovat tukeneet perheiden valinnan mahdollisuutta myöntämällä ns. kuntalisää, joka vaihtelee hyvinkin paljon kunnasta toiseen. Esimerkiksi Espoossa perheen nuorimman lapsen ollessa alle 3 vuotta maksetaan kuntalisää 218,64, Helsingissä 264,00 134,55 (lapsen iästä riippuen) ja Vantaalla 600,00 (sekä yli 3 vuotiaasta 350,00 ). On oletettavaa, että ainakin osa kunnista ottaa käyttöön osapäivähoidon kuntalisän, jolloin tilanne säilyisi ennallaan. Mutta on myös mahdollista, että kunnat luopuvat säästösyistä kuntalisistä ja tekevät näin toimien perheille mahdottomaksi valita yksityinen vaihtoehto. Tästä puolestaan seuraa entistä enemmän painetta kustannuksiltaan kalliimpaa julkista varhaiskasvatusta kohtaan. Jotta päivähoito-oikeuden rajaamiseen liittyvällä lainsäädännöllä ei ole kilpailuneutraaliteettiin liittyviä haitallisia vaikutuksia, on yksityisen päivähoidon tukien taso oltava kokonaisuutenaan vähintään nykyisen suuruinen suhteessa palvelujen määrään sekä osa-aikahoidossa että vastaavasti kokopäivähoidossa. Kuntalisiin liittyvät käytännöt ovat tällä hetkellä kirjavia, josta syystä perheet eivät ole yhdenvertaisessa asemassa tarkasteltaessa kuntia keskenään. Monituottajamallin varmistaminen ja palvelusetelin hyödyntäminen Varhaiskasvatuspalvelut ovat kunnan järjestämisvastuulla olevia palveluita mutta kunta ei välttämättä ole palveluiden ensisijainen tuottaja. Esimerkiksi muissa Pohjoismaissa on toimintamalli muotoutunut toisenlaiseksi kuin Suomessa. Perheet ovat lastensa asioiden osalta parhaita asiantuntijoita ja siltä osin pidämme toimintamalleja, joissa raha seuraa asiakasta kokonaisuuden kannalta parhaimpina. Ajat, jolloin kunta ikään kuin holhoavasti päättäisi perheiden arkeen liittyvistä merkittävistä asioita, eivät vastaa kansalaisten ajattelutapaa tänä päivänä. Kunnat eivät voi ottaa huolehtiakseen kaikkia perheiden asioita ja lainsäädännöllä ei ole tarkoitus säädellä kansalaisten arkipäivän valintoja. Kuntaliiton tuoreen selvityksen (2015) mukaan päivähoidon palveluseteli on käytössä 33 kunnassa (vuonna 2012 palveluseteliä käytti 25 kuntaa). Kunnat myöntävät palveluseteleitä päiväkoti-, perhepäivähoito- ja kerhotoimintaan.
Terveen taloudellisen ajattelun mukaista on, että palvelusetelin arvo asetettaisiin palvelusetelilain mukaisesti kunnan omien päivähoidon tuotantoon liittyvien todellisten kokonaiskustannusten tai keskimääräisten ostopalveluhintojen tasolle. Tätä tavoitetta tulisi tukea myös varhaiskasvatuslailla esimerkiksi sisällyttämällä asiaan liittyviä kirjauksia (kuten velvollisuus laskea ja ilmoittaa päivähoidon kunnan oman tuotannon kustannukset) lain perusteluihin. Käsityksemme mukaan olisi sekä asiakkaiden että kuntien etu jos varhaiskasvatuksessa siirryttäisiin merkittävässä määrin tai jopa pääosin palveluasetelipohjaiseen palvelutuotantoon kuten eräät kunnat ovat jo tehneet tai tekemässä. Näin taattaisiin palvelun asiakaslähtöisyys ja laadun jatkuva kehittyminen. Kaikki palvelusetelijärjestelmän käyttöön ottaneet kunnat ovat saavuttaneet merkittäviä kustannussäästöjä. Pidemmällä tähtäimellä tämä edesauttaa päiväkotien sijoittumista perheiden kannalta tarkoituksenmukaisiin paikkoihin, tukee laadukkaimpien päiväkotien toimintaa ja keventää varhaiskasvatuspalveluiden hallinnon kustannuksia. Muita kommentteja Varhaiskasvatuksen suunnittelussa tulee huomioida kuntarajojen ylittämisen mahdollisuus. Lisäksi tulee muistaa, että samassa (yksityisessä) päiväkodissa voi olla eri järjestelmien kautta tulleita asiakkaita kuten ostopalvelusopimusasiakkaita, palveluseteliasiakkaita ja kotihoidon tuen kautta tulevia asiakkaita. Lakiesityksen 11 a :n mukainen oikeus samaan varhaiskasvatuspaikkaan tulee kirjata tavoitteeksi, ei velvoitteeksi. Tiukka sääntely asiassa olisi käytännössä hankala ja osin mahdoton toteuttaa ainakin pienissä yksityisissä ja julkisissa yksiköissä. Lisätietoja johtava elinkeinoasiantuntija Aino Närkki, 0400 436438 tai toimitusjohtaja Tuomas Mänttäri, 040 5712330. Helsingissä 23. päivänä syyskuuta 2015 Sosiaalialan Työnantajat ry www.sosiaaliala.fi Sosiaalialan Työnantajat ry on yksityisen sosiaalialan etujärjestö toimiala- ja työsuhdeasioissa. Liitto valvoo alan työnantajien yhteisiä etuja, neuvottelee työehtosopimukset ja antaa työoikeudellista sekä elinkeinopoliittista asiantuntija-apua. Liittoon kuuluu noin 1 300 yritystä ja järjestöä, joiden palveluksessa on yli 45 000 työntekijää.
Lausunnon keskeinen sisältö Sosiaalialan Työnantajat kannattaa varhaiskasvatuslain (11 a ja b pykälien) muutosta ja varhaiskasvatusoikeuden rajaamista esitetyllä tavalla. Samoin kannatamme valtioneuvoston päivähoidosta annetun asetuksen 6 :n 1 momentin muuttamista (ns. ryhmäkoon suurentaminen). Muutosten toteuttamisessa tulee kuitenkin ottaa huomioon eri kokoisten ja pedagogisesti erityisesti suuntautuneiden päiväkotien toiminnan varmistaminen ja kehittyminen. Käsityksemme mukaan perheillä tulee olla vapaus valita haluamansa päiväkoti. Pidämme tärkeänä henkilöstön joustavaa käyttöä sekä määrien että henkilöstörakenteen osalta. Tämä voidaan saavuttaa vähentämällä normistoa ja siirtämällä varhaiskasvatuksen toimeenpanoon ja arkeen liittyvää päätöksentekoa lähemmäksi perheitä, palveluntuottajia ja kuntia. Päivähoitoa rahoittavat perheet, kunnat ja Kela. Varhaiskasvatusoikeuden rajaamisen yhteydessä on tärkeää varmistaa, että esitetyt muutokset eivät suhteessa alenna yksityisen hoidon tuen tasoa ja sitä kautta vaikeuta perheiden valinnanmahdollisuutta. Varhaiskasvatuspalveluiden järjestämistä on mahdollista tehostaa palvelusetelin avulla kuten monien kuntien esimerkki osoittaa. Palvelusetelijärjestelmän toimivuuden kriittinen tekijä on palvelusetelin arvo. Sitä määritettäessä tulee lähtökohdaksi asettaa kunnan oman tuotannon kokonaiskustannuksista laskettu keskimääräinen hinta tai ostopalvelujen keskimääräinen hinta. Jos palvelusetelin arvo asetetaan liian alhaiseksi ei perheillä ole mahdollisuutta valita tätä vaihtoehtoa. Toimivaa järjestelmää ei synny ja kunnalta jää saavuttamatta tavoitellut hyödyt kuten toiminnan tehostuminen, kilpailun synnyttämä laadun parantuminen ja hallinnon keventyminen. Suomen varhaiskasvatus- ja päivähoitojärjestelmä on varsin julkissektoripainoitteinen esimerkiksi muihin Pohjoismaihin verrattuna. Toiminnan tuottavuuden ja sisällön kehittämisen kannalta pidämme keskeisenä tuotantorakenteen monipuolistamista pikaisesti. Maamme kuntarakenne muuttuu. Päivähoidon osalta on virinnyt monin paikoin kuntarajat ylittävää yhteistyötä ja perheiden kannalta on tärkeää löytää päivähoitopaikka esimerkiksi työmatkojen kannalta sopivista paikoista. Pidämme palveluiden kuntarajoista riippumatonta järjestämistä jatkossa vielä nykyistäkin tärkeämpänä ja osana perheille kuuluvaa valinnanvapautta.