SISÄLTÖ KUVIOLUETTELO... 2 1 JOHDANTO... 3 2 LUMILAUTAILU...

SISÄLTÖ KUVIOLUETTELO... 2 1 JOHDANTO... 3 2 LUMILAUTAILU... 6 2.1 Lumilautailun historia ja lajin kehitys Suomessa...6 2.2 Lumilautailun perusvälineet...8 3 SOVELTAVA LUMILAUTAILU... 10 3.1 Soveltavan lumilautailun historia ja lajin kehitys Suomessa...10 3.2 Soveltavaa lumilautailua tarvitsevat...13 3.3 Opettaminen ja avustaminen soveltavassa lumilautailussa...15 3.3.1 Soveltavan lumilautailu- ja apuopettajan tehtävät...16 3.3.2 Oikeus avustajaan ja tulkkipalveluun sekä avustajan tehtävät...21 4 HARRASTUS OSA KUNTOUTUSTA... 25 4.1 Kokonaisvaltainen kuntoutus...25 4.2 Fyysinen vaikutus...26 4.3 Psyykkinen vaikutus...28 4.4 Sosiaalinen vaikutus...31 5 SOVELTAVAN LUMILAUTAILUN PERUS-, TOIMINTA- JA APUVÄLINEET SEKÄ HISSISSÄ TOIMIMINEN... 34 5.1 Perusvälineiden muokkaaminen...34 5.2 Toiminta- ja apuväline...35 5.3 Riderbar toimintavälineenä...37 5.4 Board Boddy (Sno-Wing) toimintavälineenä...41 5.5 Vanne ja tukisukset apuvälineinä...42 5.6 Muut apuvälineet: apuliinat, hemihanskat, tukivyö ja avustussauva...44 5.7 Hississä toimiminen...46 6 TUTKIMUSMENETELMÄT... 49 7 KOKEMUKSIA RIDERBARISTA TOIMINTAVÄLINEENÄ SOVELTAVAN LUMILAUTAILUN KOKEILULEIRILTÄ... 53 7.1 Oppilaiden näkökulmia...53 7.1.1 Kirsikan tarina lujempaa, lujempaa...53 7.1.2 Janitan tarina vielä kerran...55 7.1.3 Kristianin tarina vaikeuksien kautta voittoon...56 7.1.4 Toni ajatuksia yes, mä onnistuin taas...57 7.2 Vanhempien näkökulma...58 7.3 Opettajan näkökulma...61 8 POHDINTA... 63 8.1 Riderbar soveltavan lumilautailun toimintaväineenä...63 8.2 Minun kokemuksiani soveltavan lumilautailun opettamisesta...65 8.3 Työn hyödynnettävyys...68 LÄHTEET... 69 LIITTEET... 73

KUVIOLUETTELO 2 Kuvio 1. Riderbaareilla laskijat (Susanna Tero 2005d).... 5 Kuvio 2. Välineiden valintaa ja niiden soveltamista käyttäjilleen sopiviksi yhdessä avustajan kanssa (Susanna Tero 2005d).... 13 Kuvio 3. Opetukseen osallistuvat henkilöt ja heidän tehtävänsä... 15 Kuvio 4. Yhdessä tekemisen riemua (Susanna Tero 2005d).... 19 Kuvio 5. Avustajan ja oppilaan sanatonta kommunikointia (Susanna Tero 2005d).... 23 Kuvio 6. Avustajan, oppilaan ja opettajan yhteistyötä apuliinoja apuna käyttäen (Susanna Tero 2005d)... 24 Kuvio 7. Käännös takakantille (Susanna Tero 2005d).... 27 Kuvio 8. Yhdessä tekemisen iloa (Johanna Alppi 2005).... 32 Kuvio 9. Riderbarilla sompahississä ylösmeno (Susanna Tero 2005d)... 39 Kuvio 10. Avustuskahva ja tukivyö (Johanna Alppi 2005)... 40 Kuvio 11. Board Buddy ja huomioliivien käyttö näkövammaisella lautailijalla. Avustaminen suksilla laudan takaa. (Susanna Tero 2005d.)... 42 Kuvio 12. Oikolinjassa liukuminen vanteen avulla (Susanna Tero 2005d).... 43 Kuvio 13. Apuliinojen käyttö (Susanna Tero 2005d).... 45 Kuvio 14. Tukivyö riderbarissa (Susanna Tero 2005d).... 46 Kuvio 15. Riderbar ja opettaja sompahississä (Johanna Alppi 2005)... 47 Kuvio 16. Tuolihissi ja siitä poistuminen (Lauri Louhivirta 2005).... 48 Kuvio 17. Isojen monojen sisään mahtuvat henkilökohtaiset apuvälineet (Maaret Järvinen 2005)... 55 Kuvio 18. Riderbarin kaide oikealla korkeudella (Lauri Louhivirta 2005).... 57 Kuvio 19. Avustamisen opettelua (Susanna Tero 2005d).... 60

1 JOHDANTO 3 Soveltava lumilautailu saattaa olla monille vieras käsite, sillä laji on reilun vuoden ajan tehnyt tuloaan Suomen rinteille ja hiihtokeskuksiin. Se on lumilautailun sovittamista liikuntarajoitteiselle ja erityistä tukea tarvitsevalle liikkujalle sopivaksi. Liikuntarajoitteiset ovat henkilöitä, joilla on jokin rajoite liikkumiseen, kun taas erityistä tukea tarvitsevilla henkilöillä on huomattava liikkumisen vaikeus. Opinnäytetyötä on ollut varsin mielenkiintoista ja haastavaa lähteä tekemään, koska aiheesta on julkaistu vähän kirjallisuutta ja käytännön kokemus on vähäistä. Työni tavoitteena on tuottaa uutta kirjallista materiaalia soveltavaan lumilautailuun. Erityisesti haluan syventyä uusimpaan toimintavälineeseen, riderbariin, koska se soveltuu monille liikuntarajoitteisille henkilöille ja sen käytöstä tarvitaan tutkimusta. Esittelen lyhyesti tällä hetkellä Suomessa käytetyt soveltavan lumilautailun toimintavälineet ja niiden käyttöä helpottavat sovelletut apuvälineet. Lisäksi kartoitan lyhyesti näiden välineiden toimintaperiaatteet ja niiden käytön erilaisissa hiihtohisseissä. Toimintaväline tarkoittaa Maliketoiminnan (2005, 10) mukaisesti välinettä, jolla edistetään ja mahdollistetaan tasa-arvoisesti henkilön mahdollisuutta toimia elinympäristössään kanssaihmisiin nähden. Pullin & Roiskon mukaan apuväline taas tukee tiettyjen kehityksellisten tavoitteiden saavuttamista edistäen kehitystä aktiiviseen ja virikkeiseen suuntaan (Linneri Nykänen 2001, 11.) Syvennyn työssäni tarkemmin kuvaamaan talvella 2005 Suomeen tullutta soveltavan lumilautailun toimintavälinettä, riderbaria (Kuvio 1.). Välineen käyttökokemukset perustuvat omaan ja kollegoideni sekä oppilaiden havaintoihin ja kokemuksiin soveltavan lumilautailun kokeiluleiriltä. Leiri järjestettiin Messilän hiihtokeskuksessa helmikuussa 2005, missä samaan aikaan järjestettiin myös soveltavan lumilautailun koulutuspäivät. Riderbarin toimivuutta kartoittaessani olen analysoinut leirillä olleiden oppilaiden oppimista ja heidän suorituksiaan. Lisäksi olen pohtinut omaa ja kollegoideni

4 opetuskokemusta apuna käyttäen riderbarin toimivuutta kokonaisvaltaisena toimintavälineenä. Haastattelin kolmea leirillä ollutta oppilasta ja heidän vanhempiaan sekä yhtä henkilöä leirin ulkopuolelta. Soveltavan lumilautailun toimintavälineiden käyttöön olennaisena osana kuuluu niillä opettaminen eli opettajan, apuopettajan ja avustajan työt. Pohdin ja kartoitan avustajan, opettajan ja apuopettajan rooleja ja työtehtäviä laskettelurinteessä tunnin aikana. Opettajan velvollisuuksiin kuuluu suunnitella, mistä asioista hänen tulee huolehtia ennen tunnin alkua ja sen aikana. Opettajan tulee miettiä myös, millaisiin oppilaan yksilöllisiin asioihin hän pystyy vaikuttamaan tunnin aikana ja miten. Käsittelen lumilautailuharrastusta liikuntarajoitteisten henkilöiden kokonaisvaltaisena kuntoutuksena. Tällöin oppilaan harrastusta voidaan kuvata kokonaisuutena, joka muodostuu sosiaalisesta, psyykkisestä ja fyysisestä osaalueesta. Mietittäväksi jää, miten nämä kokonaisuudet liittyvät lumilautailun opettamiseen ja mitä ne pitävät sisällään. Tähän isoon kokonaisuuteen pystyvät vaikuttamaan kaikki lumilautailutunnin pitämiseen osallistuvat, samaan tavoitteeseen tähtäävät henkilöt. Näitä voivat olla opettajan, avustajan ja apuopettajan lisäksi perheenjäsenet ja kaverit tai ystävät.

Kuvio 1. Riderbaareilla laskijat (Susanna Tero 2005d). 5

2 LUMILAUTAILU 6 Lumilautailu on talviurheilulaji, jossa liikutaan erilaisin materiaalein valmistetuilla lumilaudoilla laskettelurinteillä ja niiden ulkopuolella. Lumilautailijan molemmat jalat ovat kiinni lumilaudan siteissä, jotka on asetettu peräkkäin laudan pituussuunnassa. Tällöin laskija etenee oikea (regular) tai vasen (goofy) kylki edellä eteenpäin tehden rytmikkäästi käännöksiä vuorotellen oikealle ja vasemmalle. Se kumpi kylki edellä laskija etenee, täytyy yksinkertaisesti kokeilla ja tunnustella itselle sopivaksi. Jotkut laskijat osaavat lautailla molemmilta puolilta. Oikeassa lautailun perusasennossa laskija seisoo rennosti jalat hieman koukussa, polvet, lantio ja hartiat siteiden suuntaisina. Käsien paikka on vartalon sivulla, koska ne tasapainottavat oikeaa asentoa, lisäksi katseen tulee olla menosuuntaan päin. Perusasennossa paino on jakautunut tasapuolisesti molemmille jaloille. (Lumilautailun opetusohjelma 2003, 4.) 2.1 Lumilautailun historia ja lajin kehitys Suomessa M. J. Burtchett on ensimmäinen lumilaudan rakentaja ja lumilautailija. Hän alkoi kehitellä lumilautaa vanerista vuonna 1929. Seuraava askel lumilautailun kehityksessä oli new jerseyläisen laine- ja rullalautailijan rakentama skiboard, joka tuli markkinoille vuonna 1963. (Lumilautailun opetusohjelma 2003, 28.) Samaan aikaan Sherman Poppen rakenteli surffilautaa lumelle. Hänen surffilaudassaan kaksi muovista suksea oli muovattu yhteen (BulgariaSki 2005.) Samainen mies kehitteli edelleen Snurferiksi kutsuttua lautaa. Hän laittoi narun laudan päähän, koska se takaisi paremman tasapainon ja laudan hallitseminen helpottuisi. Snurffailusta tuli monen mielenkiinnon kohde. Niinpä heti patentin rekisteröimisen jälkeen lautoja alettiin valmistaa teollisesti vuosina 1966-1967. Ensimmäiset Snurfer-lautakilpailut järjestettiin vuonna 1968. Tämän jälkeen Tom Sims laminoi rullalaudan lasikuidulla. Vuonna 1970 markkinoille tuli Simsin edelleen kehittelemä lasikuituinen skiboard-lauta. Samaan aikaan Dimitrije Milovichin kehitteli winterstick-laudan, joka perustui lainelautojen malliin.

7 Jake Burton Carpender testaili markkinoilla olevia lautoja ja havaitsi siteiden olevan huonot. Hän alkoi kehitellä parempaa kokonaisuutta. Teknisesti parempi Burton-lauta tuli markkinoille 1977. (Lumilautailun opetusohjelma 2003, 28.) Winterstickin ja Burtonin Snowboardsin ansiosta lumilautailu sai suuren edistysaskeleen, kun nämä tehtaat ottivat käyttöönsä suksien valmistustekniikan. Tämä toimintamalli auttoi lumilautojen kehittämisessä kohti nykyajan lumilautateknologiaa. Nämä lumilaudat oli kehitelty edelleen puuterilumelle eli rinteiden ulkopuolelle. Sims-lumilaudan keksijä, Tom Sims toi markkinoille teräskanttisen ja korkeilla siteen takaosilla varustellun lumilaudan. Tämä mahdollisti lautailun myös hoidetuilla rinteillä. (Lumilautailun opetusohjelma 2003, 28.) Teräskanttinen lumilauta oli merkittävä tekijä ja vaikuttaja rinnekulttuurille ja uuden lajin tulemiselle hiihtokeskuksiin. Suomeen lumilautailu teki tuloaan 1980-luvun alussa ulkomaisten videonauhojen välityksellä. Varsinaisen läpimurron sai aikaan lumilautailusta kertova Skimbaaja-lehden artikkeli, jossa alppihiihtäjä Sami Tikkanen kavereineen oli rakentanut lumilaudan. Artikkeli innoitti myös Timo Bygdenia rakentamaan vanerista sivuleikkauksella varustettua lumilautaa. Lumilaudan siteet hän kehitteli purjelaudan jalkalenkeistä. Bygden esitteli keksintöään maajoukkueessa laskeneelle Juha Sulkakoskelle. Heidän innoittamanaan lajin suosio Jyväskylän alueella nousi kevättalvella 1984. Näitä lautoja on nähtävillä Lahden Urheilumuseossa. (Lumilautailun opetusohjelma 2003, 29.) Vuonna 1985 oululaiset Misa Leiber ja Kai Syväniemi toimivat lajin levittäjinä sekä he rakensivat itselleen syvänlumen laskuun soveltuvat laudat. Lopullinen läpilyönti tapahtui kun Kille Keinänen ja Pekka Salo aloittivat Burton ja Sims-lumilautojen maahantuonnin vuonna 1986. Lajin suosio kasvoi ja harrastajia varten perustettiin vuonna 1988 Suomen Lumilautaliitto ry. Edellä mainittu vuosi oli merkittävä, koska ensimmäiset Suomen mestaruuskilpailut järjestettiin Nilsiässä. Lisäksi Vuokatin urheiluopistolla järjestettiin samana vuonna ensimmäinen lumilautailukurssi, jonka kouluttajina toimivat Misa ja Matti Leiber, joita voidaan pitää myös merkittävinä lumilautailun kehittäjinä Suomessa. (Lumilautailun opetusohjelma 2003, 29.)

8 International Snowboard Association (ISA) perustettiin vuonna 1989 kehittämään lumilautailun kilpailutoimintaa. Olympialajiksi lumilautailu tuli vuonna 1998, jolloin laji oli mukana Naganon talviolympialaisissa. (Lumilautailun opetusohjelma 2003, 28.) Arvokisoissa oli mukana kuusi suomalaista lumilautailijaa, joista parhaimpaan menestykseen ylsivät Minna Hesso ja Sebu Kuhlberg. Suomalaisten kehitys lajissa oli nopeaa, sillä vuoden 2002 Salt Lake Cityn talviolympialaisiin suomalainen Heikki Sorsa asetettiin yhdeksi ennakkosuosikeista. Lajin nopean leviämisen ja suosion ansiosta Suomen Hiihdonopettajat ry. (Shory) on kouluttanut uusia lumilautailun opettajia ja ohjaajia sekä on pyrkinyt kehittämään koulutustoimintaansa kysynnän mukaisesti. Suurin ja merkittävin askel tähän suuntaan on ollut Shoryn ja Rukan hiihtokoulun toiminnan yhdistäminen. Pienen maan tietotaito on yhdistetty, minkä ansiosta asioita pystytään kehittämään monipuoliseen ja mahdollisimman kattavaan suuntaan. (Lumilautailun opetusohjelma 2003, 29.) 2.2 Lumilautailun perusvälineet Lumilauta, lumilautamonot ja siteet ovat lajin perusvälineistö, joilla lajin harrastaminen on mahdollista. On syytä kuitenkin ottaa huomioon välineitä hankittaessa laskijan pituus, paino, taitotaso ja mieltymykset sekä käyttötarkoitus, koska välineiden oikeilla valinnoilla lautaileminen on turvallista ja optimaalista. Siteiden sopivat astekulmat on hyvä säätää omaa laskutaitoa vastaaviksi, koska säädöillä on suuri vaikutus lautailun sujuvuuteen. Lisäksi säännöllinen välineiden huolto takaa turvallisen ja nautinnollisen lajin harrastamisen. Markkinoilla on paljon erilaisia lautoja, monoja ja siteitä, jotka soveltuvat erilaisiin käyttötarkoituksiin. Yleisesti välinevalmistajat jakavat lumilaudat kolmeen tai neljään kategoriaan: freestyle-, freeride-, rata- ja alpinelaudat (Lumilautailun opetusohjelma 2003, 25). Laudan pituutta valittaessa nyrkkisääntönä voidaan

9 pitää sen kärjen ulottumista laskijan leukaan. Lyhyt lauta ei kestä vauhtia ja on tällöin epävakaa, mutta sitä on helpompi hallita. Pitkän laudan ominaisuudet pääsevät oikeuksiinsa vauhdikkaissa laskuissa. Myös laudan jäykkyydellä on merkitystä laskun sujuvuuteen. Pehmeää peruslautaa on helppo hallita ja se antaa virheitä anteeksi eli edesauttaa oikean laskutekniikan oppimista. Jäykässä laudassa on taas päinvastaiset ominaisuudet ja se sopii paremmin edistyneemmälle laskijalle. Lumilautakenkiä on pehmeitä ja kovia. Kovat kengät ovat muoviset ja muistuttavat laskettelumonoa. Pehmeät kengät on valmistettu pehmeistä materiaaleista, kuten kestävistä ja vettähylkivistä kankaista sekä elastisista muovisista materiaaleista. Pehmeät kengät ovat yleisimmin käytetyt monot, sillä ne sallivat virheitä ja ne tuntuvat miellyttävimmiltä laskea. Monoilla on helppo kävellä ja leveän pohjan ansiosta niissä on paljon tukipinta-alaa. Lisäksi ne ovat käyttömahdollisuuksiltaan monipuolisemmat. Pehmeät kengät ja siteet voidaan vielä jakaa yleisesti käytettäviin sträppi- ja step-in-siteisiin. Näiden ero on siteiden kiinnitysmekanismissa. Sträppi-siteissä mono kiristetään siteeseen yleensä kahdella remmillä monon päältä, kun taas step-in-side lukkiutuu monon pohjasta siteeseen. (Lumilautailun opetusohjelma 2003, 25.) Turvallisuus on yksi tärkeä osa lajin harrastamista. Kypärän käyttö ei ole pakollista, mutta se on suotavaa. Monet hiihtokeskukset ovatkin kampanjoineet sen puolesta, esim. vain kypärä päässä voi osallistua yleisölle järjestettäviin kisailuihin tai lasten hiihtokoulussa on pakollista käyttää kypärää. Laskettelulasit lisäävät myös turvallisuutta pitäen silmät ja osan kasvoista suojattuna kylmältä ja viimalta. Kylmä viima ja vauhti aiheuttavat usein silmien vetistymisen sekä kylmän tunteen, jolloin näkyväisyys ja tarkkaavaisuus heikkenevät. Lisäksi laskettelulasit suojaavat haitalliselta auringon UV -säteilyltä. Kypärän ja lasien yhteiskäyttö suojaa myös vieraiden esineiden tai lasketteluvälineiden osumilta kasvojen ja pään alueelle.

3 SOVELTAVA LUMILAU TAILU 10 3.1 Soveltavan lumilautailun historia ja lajin kehitys Suomessa Soveltavan lumilautailun (englanniksi adaptive snowboarding) historia on lyhyt verrattuna soveltavaan alppihiihdon historiaan. Soveltava lumilautailu on vielä ruohonjuuritasolla. Laji on nousemassa vähitellen alppihiihdon rinnalle, koska liikuntarajoitteisilla henkilöillä on valtava innostus sekä lajin että välineiden kehittämiseen. Lajin synty ja kehitys on peräisin USA:sta. Yhdysvaltalainen liikuntarajoitteinen Lucas Grossi on jalkaproteesia käyttävä soveltavan lumilautailun puolestapuhuja ja kehittäjä. Hän on Yhdysvaltain Lumilautaliiton (USASA) soveltavan lumilautailun edustaja. Lisäksi Grossi ohjaa soveltavan lumilautailun Gimps on the Glacier -leiriä. USA:n Lumilautaliitto mahdollistaa ja tarjoaa kaikki alppihiihdon ja lumilautailun kilpailut liikuntarajoitteisille laskijoille. (Adaptive snowboarding; Grossi 2005.) Soveltavan lumilautailun syntymiseen ja lajin kehittymiseen merkittävästi vaikuttanut henkilö Suomessa on Susanna Tero. Hän on Shoryn soveltavan alppihiihdon ja -lumilautailun kouluttaja. Susanna Tero on kirjoittanut kurssimateriaalin ensimmäisille Suomessa pidettäville soveltavan lumilautailun koulutuspäiville, jotka pidettiin helmikuussa 2005. Susanna Tero on myös kirjoittanut soveltavasta lumilautailusta lyhyen väline-esittelyn Hölsömäen Kuutamon (2005) toimittamaan Soveltavan liikunnan apuvälineet -kirjaan. Susanna Tero (2005a) kertoo kuulleensa ensimmäisen kerran soveltavasta lumilautailusta n. 3-4 vuotta sitten. Suomessa on ollut vain yksittäisiä lautailijoita, jotka ovat teettäneet omille mitoilleen sopivan laudan yhteistyössä fysio- ja toimintaterapeuttien sekä apuvälineteknikoiden kanssa. Kyseiset lumilaudat on tehty ainoastaan yksityiseen käyttöön, jolloin niitä ei ole ollut mahdollista soveltaa yleiseen testaukseen.

11 Malike toiminnan ja Soveltavan Liikunnan Apuvälineprojektin (SOLIA:n) ansiosta Suomessa pysty- ja kelkkalasketteluvälineiden ja -laskettelijoiden määrä on lisääntynyt ja sekä laji on lisännyt tunnettavuuttaan. Myös Suomen hiihtokeskusyhdistys ry. (SHKY) ja Shory ry. ovat tuoneet lajille tunnettavuutta. Malike tarkoittaa; matkalle -liikkeelle - keskelle elämää. Malike toiminta sai alkunsa vuonna 1997. Malike -toiminta on Kehitysvammaisten Tukiliiton alaista valtakunnallista toimintaa. Malike-toiminnan tavoitteena on tarjota erityistä tukea tarvitsevan lapsen tai nuoren harrastustoiminnan mahdollistaminen. Solia - projekti toimi vuosina 2001 2003. Solian tavoitteena on ollut luoda maahamme pysyvä liikunnan apuvälinelainausjärjestelmä, mistä esimerkiksi kelkkalaskettelu välineitä on ollut mahdollista lainata. Malikkeen ja Solian - apuvälinevuokraamosta on mahdollista saada soveltavan alppihiihdon ja lumilautailun apu- ja toimintavälineitä vuokralle. Lisäksi tarjolla on monipuolista tietoa alan välineistä ja lajeista. SHKY on esim. edesauttanut soveltavan alppihiihdon ja lumilautailun markkinointia Skiexpo messuilla, missä samalla SHKY:n standilla on toimintavälineet olleet esiteltävänä. Shory puolestaan kouluttaa Suomeen ammattitaitoisia soveltavan lumilautailun ja alppihiihdonopettajia. (Malike 2005; Stakes 2000; SHKY 2005; Tero 2005a.) Kun soveltavan alppihiihdon toiminta vakiintui ja juurtui Suomessa, oli soveltavan lumilautailun aika. Joulukuussa 2003 Suomen Hiihdonopettajat ry:n soveltavan alppihiihdon kouluttajat Lauri Louhivirta ja Susanna Tero lähtivät Amerikkaan soveltavan alppihiihdon ja -lumilautailun kurssille. Kurssilta he saivat paljon uusia ideoita ja kullanarvoista käytännön kokemusta. Parasta antia olivat monipuoliset välinekokeilut henkilöiden kanssa, joilla oli erilaisia liikuntarajoitteita. Kokeilujen kautta välineiden toimintaidea selkiintyi, mikä helpotti välineiden valintaa ja ostamista Suomeen. Lisäksi kokeneilta kouluttajilta sai paljon arvokasta tietoa, vinkkejä ja neuvoja opetukseen ja tulevaisuuden suunnitelmiin. Käytännön kokemuksen lisäksi leiri mahdollisti kontaktien luomisen välinevalmistajiin jolloin sopivat välineet oli helppo tilata paikanpäällä. (Tero 2005a.)

12 Leiriltä he toivat Suomeen soveltavan lumilautailun toimintavälineen, Board Buddyn ja apuvälineistä vanteen ja apuliinat. Riderbarista oli valmistettu leirille koevedos, jonka käyttömahdollisuuksia testattiin siellä. Välinettä ei voinut ostaa, ainoastaan sen tilaaminen seuraavalle hiihtokaudelle oli mahdollista. Amerikasta tuodut välineet ovat vuokrattavissa Malike-apuvälinevuokraamosta. Board Buddy-toimintavälinettä, vannetta ja apuliinoja ryhdyttiin innokkaasti kokeilemaan ensimmäisellä Shoryn soveltavan alppihiihdon koulutusmoduulilla talvella 2004. Välineitä testasivat Suomen alppihiihdon ja lumilautailun opettajat ja kouluttajat. Tämän jälkeen välineitä on testailtu eri henkilöillä ja kokeiluista on kirjoitettu muutamia lehtiartikkeleita, jotta lajia saataisiin enemmän ihmisten tietoisuuteen. Ensiaskeleena lajin syntyyn voidaan pitää Soveltavan lumilautailun kokeiluleiriä ja koulutuspäiviä, jotka pidettiin Messilän hiihtokeskuksessa talvella 2005. Tapahtuma oli menestys. Siellä kuvattiin materiaalia uudelle soveltavan alppihiihdon ja lumilautailun videolle Soveltavaa alppihiihtoa ja lumilautailua -mahdollisuus kaikille. Video julkaistiin 20.10.2005. Videon toteuttivat SIU, SKLU, NKL, Malike -toiminta ja SHKY ry. (Malike 2005; Tero 2005a.) Tero (2005a) arvelee soveltavan lumilautailun tekevän tuloaan n.5 vuoden ajan, ennenkuin lajista tulee tunnettu Suomessa. Kelkkalasketteluun verrattuna lautailua on vaivattomampi harrastaa, koska välineet menevät pienempään tilaan, eivät ole raskaita ja ovat yksinkertaisempia koota ja kasata. Tämän lisäksi ne ovat halvempia, jolloin välineen pystyy hankkimaan itselleen ilman suuria kuluja.

13 Kuvio 2. Välineiden valintaa ja niiden soveltamista käyttäjilleen sopiviksi yhdessä avustajan kanssa (Susanna Tero 2005d). 3.2 Soveltavaa lumilautailua tarvitsevat Soveltava lumilautailu on lumilautailun soveltamista liikkujalle sopivaksi. Erityisen tuen tarpeessa oleville henkilöille se on erilaisin apu- ja toimintavälinein mahdollistettua lumilautailua. Lisäksi erityistä tukea voivat olla myös fyysisen kunnon ja liikuntataitojen rajoitukset sekä erilaiset vuorovaikutuksen ja käyttäytymisen ongelmat (Huovinen 2003, 11). Toiminta- ja apuväline kehityksen ansiosta lumilautailu soveltuu monille vammaryhmille. Pääsääntöisesti henkilöt, jotka kykenevät seisomaan itsenäisesti tai kevyesti tuettuna, pystyvät harrastamaan soveltavaa lumilautailua (Tero 2005c). Aisti-, kehitys- ja cp-vammaiset, reisiamputoidut, ja autistit ovat henkilöitä, joille lumilautailua sovelletaan yksilön tarpeiden mukaan. Aistivammaisella esim. näkövammaisella näkeminen voi vaihdella täydestä sokeudesta lievään heikkonäköisyyteen. Näkövammaisille henkilöille

14 lumilautailun soveltaminen tarkoittaa oppaan kanssa lautailemista ja oppaalle erityisen huomion kiinnittämistä sanalliseen ohjaukseen. Lisäksi oppilas ja opettaja pitävät päällään laskettelurinteessä kirkasväristä huomioliiviä (Kuvio 11.). (Huovinen 2003, 30-35.) Näkövammaisille suuntien hahmottamiseen käytetään kellotaulua, jossa kello 12 on aina oppilaan rintamasuunta. Kuulovammaisilla ja heikkonäköisillä opas laskee oppilaan edessä, kun taas sokealla opas on laskijan takana. Kuurosokeita opetetaan erilaisia ohjausotteita apuna käyttäen jatkuvan kontaktin ylläpitämiseksi. Lisäksi opetuksen selventämiseksi käytetään kädestä käteen viittomista. Myös apuvälineiden avulla voidaan pitää katkeamaton kontakti oppilaaseen. Kehitysvammaisille lumilautailun soveltaminen tarkoittaa opetuksen yksinkertaistamista, koska vamma ilmenee uusien asioiden oppimisen ja käsityskyvyn vaikeutena. Cp-vammaisilla henkilöillä liikuntavamma voidaan jakaa sen vaikutuksen perusteella. Toispuolihalvaus (hemiplegia) kohdistuu saman puolen ylä- ja alaraajaan, neliraajahalvaus (tetraplegia) koko kehoon ja diplegia alaraajoihin. Opetuksessa tulee ottaa huomioon lihasten jäykkyys ja nykivät liikkeet, nivelten jäykkyys, alaraajojen sisään kiertyminen, vartalon kiertojen puutteellisuus ja kehonpainopisteen jääminen taakse. Henkilöt, joilla on amputaatio alaraajoissa, tarkoittaa lumilautailun soveltaminen yleensä tukisuksien käyttämistä. Pääosin heistä tulee itsenäisiä lautailijoita. Autisteille opetuksessa tuottavat vaikeuksia sosiaaliset kontaktit ja keskittyminen. Opetusta helpottaa monikanavaisuuteen pyrkiminen. Tällöin kommunikaatio- ja vuorovaikutustaitojen avulla opettajan pitää löytää oikea oppimiskanava. Apuna on hyvä käyttää struktuuria eli opetuksen selventämistä kuvin ja kirjoitetuin sanoin. Lisäksi opetusta helpottaa muutamien lyhyiden sanojen ja viittomien käyttäminen. (Louhivirta Tero 2004, 14-21.)

15 3.3 Opettaminen ja avustaminen soveltavassa lumilautailussa Lumilautailu- ja apuopettaja, tulkki, perheenjäsenet ja avustaja ovat henkilöitä, jotka osallistuvat opetukseen. Heillä kaikilla on erilaiset roolit ja tehtävät opetustunnin aikana (Kuvio 3.). Opettaminen on monipuolista, kun opetukseen osallistuu mahdollisimman moni edellä mainituista henkilöistä (Kuvio 6.). Yhteistä näille kaikille henkilöille on ennalta suunniteltuun, yhteiseen tavoitteeseen pyrkiminen. Kuvio 3. Opetukseen osallistuvat henkilöt ja heidän tehtävänsä

3.3.1 Soveltavan lumilautailu- ja apuopettajan tehtävät 16 Soveltavan lumilautaopettajan rooli on hyvin moninainen. Hän on vastuussa siitä, mitä tunnilla tehdään ja mitä opetustuokio pitää sisällään. Vastuu alkaa siitä hetkestä, kun opettaja kohtaa oppilaan ja loppuu, kun opettaja päättää tunnin kulloisenkin tilanteen mukaisella tavalla. Opettajan pitää miettiä tuntia ennakkoon erilaisilta näkökulmilta käsin. Tärkein lienee oikeanlaisen oppimisympäristön valinta, mikä vaihtelee aina oppilaan yksilöllisten tarpeitten mukaan. Tunnin alkuun on hyvä sopia opetukseen osallistuvien henkilöiden roolit eli jakaa vastuu-alueet. Turvallisuus, opetustunnin kokonaisvaltaisuus ja didaktiikka, havainnointi, luovuus, palautteen antaminen, motivointi, kommunikointi ja opettajan persoonallinen opettamisen taito ovat asioita, joista tunnin sisältö koostuu. Vaikeinta ja haastavinta on tunnin suunnittelu ennakkoon, varsinkin jos oppilaasta on annettu puutteelliset tiedot opettajalle. Mitä enemmän tiedetään oppilaasta, sitä enemmän pystytään miettimään valmiiksi apu- ja toimintaväline vaihtoehtoja. Tällä tavoin voidaan säästää aikaa opetukseen. Välinehankintojen lisäksi opettajan on perehdytettävä avustaja lumilautailuun, sillä epävarmuus heikentää oppilaan suoritusta ja siinä oppimista (Autio - Kaski 2005, 98). Opettajan on kartoitettava myös avustajan taidot. Jos mukana on perheenjäseniä ja he haluavat oppia lumilautailussa avustamisesta ja lautailemisesta, on opettajan kyettävä mahdollisuuksien rajoissa ohjaamaan myös heitä. Jos opettajalla on mukanaan apuopettaja, helpottaa se huomattavasti henkilöiden perehdyttämistä lajiin, siinä avustamiseen ja turvallisuuteen. Opetuksen tavoite on aina rinneturvallisuuden ymmärtäminen ja hallitseminen, sillä sitä kautta lisääntyy lumilautailun nautinnollisuus ja sujuvuus. Avustajan on kerrottava oppilaalle tärkeistä asioista ja hänen tavoistaan ja mieltymyksistään, jotta opettaja osaa soveltaa niitä opetukseen. Ristiriitaisten oppien ja ohjeiden välttämiseksi ja tarkoituksenmukaisuuteen pyrkien on oppitunnin ajaksi sovittava selkeät roolit. Opettaja on koordinoija, joka vastaa opetuksesta ja antaa ohjeita

17 muille avustajille, apuopettajille ja perheenjäsenille. Koska opettaja on vastuussa siitä mitä tunnilla tehdään, on hänen perehdyttävä ennen tunnin alkua oppilaan liikuntakyvyn määrittelyyn väärien liikkeiden ja liikemallien minimoimiseksi. Tällöin erityisen tuen tarpeeseen liittyvät keskeiset asiat tulevat tutuiksi. Opettajan tavoitteena opetukselle on opettajajohtoisista menetelmistä oppilaan itseohjautuvuutta tukeviin työtapoihin. (Huovinen 2003, 11-12, 16, 25.) Lumilautailun opetustunti perustuu ohjauksen kokonaisvaltaiseen ihmiskäsitykseen (Autio - Kaski 2005, 73-74). Tällöin ihmistä ajatellaan kokonaisuutena, jossa fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen puoli ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Ohjaajan on mietittävä, miten ja millä keinoin näihin kaikkiin osa-alueisiin voi vaikuttaa. Käytännön ohjaustilanteessa tulisi näitä kaikkia ihmisenä olemisen puolia kehittää. Kokonaisvaltaisella ohjauksella tulevat kaikki osa-alueet kuin itsestään mukaan, mikä näkyy luonnollisena ja aidon tuntuisena ohjauksena. Erityisryhmiä opetettaessa on tunnin didaktiikalla (miten opetetaan) ja sen muuntamisella suuri merkitys tunnin aikana. Liikuntarajoite määrittelee paljolti oppilaan edistymistä ja opetettavan asian määrää, koska fyysinen kunto, motorinen kehitys tai ymmärtämiskyky ja keskittymiskyky saattavat olla heikentyneitä ja rajoittuneita. Esimerkiksi kehitysvammaisuudelle tyypillistä on keskimääräisesti heikko älyllinen toimintakyky ja heikko adaptiivinen taito, jotka voivat vaihdella suurestikin yksilöiden välillä, sitä voi olla monenlaista ja - tasoista. Opettajan didaktiseen valintaan saattaa vaikuttaa myös oppilaan mahdolliset lisävammat, joita voivat esim. kehitysvammaisella olla liikunta- ja näkövammaisuus. Usein ne vaikuttavat siihen, millaisten kokemusten varassa oppija omaksuu uutta tietoa ja uudenlaisia motorisia liikemalleja (Huovinen 2003, 17). Tämä tulee esiin lumilautailun opettamisessa vaikeutena ymmärtää ja soveltaa ohjeistus omaan kehoon. Tämä ilmenee vaikeutena ymmärtää esim. sanallisia ohjeita ja näyttöjä. (Huovinen 2003, 37-38). Tällaisissa tilanteissa opettajan tulee ottaa selville, oppiiko henkilö nopeimmin auditiivisen, visuaalisen vai kinesteettisen oppimiskanavan kautta. On myös tärkeää tietää, mikä näistä keinoista on vahvin oppimisentie.

18 Oppitunnin johdonmukaisuus, tehokkuus, monipuolisuus ja hauskuus sekä haasteellisuus perustuvat opettajan havainnointiin. Opimme ja ymmärrämme asioita monessa suhteessa eri tavoin, jolloin tulisi pyrkiä opetuksen monikanavaisuuteen ja jokaisen oppijan vahvuuksien huomioon ottamiseen (Huovinen 2003, 17). Opettajan ammattitaitoa on löytää oppilaan henkilökohtainen kanava asioiden oppimiseen. Lapsia opetettaessa on taitoa osata laskeutua henkisesti lapsen tasolle. Tällä tarkoitan eläytymistä lapsen mielikuvitukselliseen maailmaan. Mielikuvituksellisia tarinoita ja leikkejä lapset keksivät usein toiminnan ohessa, joihin aikuinen pääsee mukaan asettumalla lapsen asemaan. Lapset keksivät usein myös toimivia ratkaisuja ongelmiin, joita kannattaa kokeilla tilanteen sallimissa rajoissa. (Autio - Kaski 2005, 11.) Näistä tilanteista hyötyy myös opettaja saamalla uutta näkökulmaa ja ideoita opetukseen. Lumilautailu-opettajalla pitää olla luovaa kykyä soveltaa erilaisia toimintatapoja ennakkoluulottomasti ja havainnoida tunnin kehitystä sekä analysoida jatkuvasti oppilaan suoritusta. Luovuudesta ja ammattitaidosta kertoo esim. rohkeus vaihtaa kokonaan toimintavälinettä oppitunnin aikana. Kun opettaja analysoi toimintavälineen toimivuutta, on hänen kiinnitettävä huomiota sen säätöihin ja mekaniikkaan. Toimiiko väline paremmin jollakin muulla tapaa tai pitääkö välineeseen lisätä jokin laskijaa helpottava tekijä. Tällainen voi olla esim. riderbarin kaiteeseen käden sijaa karhentava teippi tai oppilaalle pitävämmän otteen saamiseksi hemihanskat. Toiminta- tai apuväline ei kuitenkaan saa olla itseisarvo, vaan mahdollisuuksien mukaan se joko auttaa oppilasta kohti itsenäistä lumilautailua tai sen avulla mahdollistaa talviliikuntalajin harrastamisen. Varsinkin ensikertalaista opetettaessa on tärkeää saada onnistumisen elämys ja paljon myönteistä palautetta sekä edetä oppilaan ehdoilla (Huovinen 2003, 18). Opettajan on rakennettava tunti siten, että edellytys onnistumiselle on erittäin todennäköinen. Tällöin henkilön osaamisen tunne on hyvin lähellä omiin taitoihinsa luottamisen tunnetta, mikä toteutetaan osittain yhdessä opettajan kanssa. Elämysten kautta henkilö alkaa luottaa omiin taitoihinsa ja kykyihinsä onnistujana. Oppija saa tällöin uusia kokemuksia liikkumisestaan, jolloin hän