PAIMIONLAHDEN JA PIIKKIÖNLAHDEN TARKKAILUTUTKIMUS Vuosiraportti 2014 ja 2015 Anne Lehmijoki Sari Koivunen 16.12.2016 Nro 28-16-8178
2 (28) PAIMIONLAHDEN JA PIIKKIÖNLAHDEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014-2015) Sisällys 1. JOHDANTO... 5 2. AINEISTO JA MENETELMÄT... 5 3. SÄÄ- JA VIRTAAMAOLOT TUTKIMUSVUOSINA... 8 3.1. Vuosi 2014... 8 3.2. Vuosi 2015... 9 4. KUORMITUS... 11 5. VESITUTKIMUSTEN TULOKSET VUONNA 2014 JA NIIDEN TARKASTELU... 15 5.1. Talvi... 15 5.2. Toukokuu... 16 5.3. Heinäkuu... 17 5.4. Elokuu... 18 5.5. Syksy... 19 6. VESITUTKIMUSTEN TULOKSET VUONNA 2015 JA NIIDEN TARKASTELU... 19 6.1. Talvi... 19 6.2. Toukokuu... 20 6.3. Heinäkuu... 21 6.4. Elokuu... 22 7. KASVIPLANKTONTUTKIMUSTEN TULOKSET JA TARKASTELU... 24 7.1. Vuosi 2014... 24 7.2. Vuosi 2015... 24 8. TIIVISTELMÄ... 27 Liitteet Liite 1. Vesinäytteiden tutkimustulokset Liite 2. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen Paimionselän ja Peimarin vesinäytteiden tutkimustulokset Liite 3. Paimionjoen ainevirtaama-arviot vuosilta 2014 ja 2015 Liite 4. Kasviplanktontulokset 2014 Liite 5. Kasviplanktontulokset 2015
PAIMIONLAHDEN JA PIIKKIÖNLAHDEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014-2015) 3 (28) Jakelu Kaarinan kaupunki/yhdyskuntatekninen osasto/kaupungininsinööri Risto Saari Pöytyän kunta/kunnanhallitus Kosken Tl kunta/kunnanhallitus Kårkulla samkommun/juha Kallonen Marttilan kunta/kunnanhallitus Paimion kaupunki/kaupunginhallitus Liedon kunta/liedon vesi Liedon kunta/kaavoitus- ja rakennuslautakunta Liedon kunta/ympäristöterveyspalvelut/rauni-eliisa Wasell Sähköpostitse Kaarinan kaupunki/ympäristönsuojelu/jouni.saario@kaarina.fi Kaarinan kaupunki/ympäristönsuojelulautakunta/laura.ahtiainen@kaarina.fi Kosken Tl kunta/ympäristönsuojelulautakunta/ymparisto@koski.fi Paimion kaupunki/sinikka.koponen-laiho@paimio.fi Turun seudun puhdistamo Oy/mirva.levomaki@turku.fi Turun seudun puhdistamo Oy/jarkko.laanti@turku.fi Varsinais-Suomen ELY-keskus/asko.sydanoja@ely-keskus.fi Varsinais-Suomen ELY-keskus/tapio.saario@ely-keskus.fi Varsinais-Suomen ELY-keskus/kirjaamo.varsinais-suomi@ely-keskus.fi Yhteystiedot (Y 1564941-9) Telekatu 16, 20360 TURKU puh. 02-274 0200, sähköp. etunimi.sukunimi@lsvsy.fi
4 (28) PAIMIONLAHDEN JA PIIKKIÖNLAHDEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014-2015)
PAIMIONLAHDEN JA PIIKKIÖNLAHDEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014-2015) 5 (28) 1. JOHDANTO jatkoi vuosina 2014 ja 2015 Paimionlahden ja Piikkiönlahden tarkkailututkimuksia. Tutkimusten tavoitteena on ollut seurata Paimion- ja Piikkiönlahden tilaa Paimion ja Kaarinan Piikkiön jätevedenpuhdistamoiden toiminnan päätyttyä sekä Kårkullan keskuslaitoksen jätevesien vaikutuksia merialueen tilaan Turun vesipiirin vesitoimiston hyväksymien tutkimusohjelmien mukaisesti (Tuvy:n 20.5.1977, 20.3.1981, 2.9.1982, 10.6.1985 ja 29.4.1988 päivätyt kirjeet). Havaintopaikan 110 vedenlaatua tutkittiin Varsinais- Suomen ELY-keskuksen tilauksesta. Paimionjoen ainevirtaamien perusteella on lisäksi arvioitu vesistöalueen hajakuormituksen suuruutta ja vesistövaikutuksia merialueella. Paimion ja Kaarinan Piikkiön jätevedenpuhdistamojen toiminta päättyi kesällä 2009, ja tämän jälkeen jätevedet on johdettu Kakolanmäen jätevedenpuhdistamolle Turkuun. Kaarinan kaupungin Piikkiön puhdistamon tarkkailuvelvoite jatkui Länsi- Suomen ympäristölupaviraston 31.3.2003 antaman päätöksen (Nro 15/2003/4) mukaan kolme vuotta sen jälkeen, kun jäteveden johtaminen Piikkiönlahteen on lopetettu. Kaarinan kaupunki on kuitenkin jatkanut seurantaa vapaaehtoisesti. Paimion kaupungin tarkkailuvelvoite päättyi Etelä-Suomen Aluehallintoviraston päätöksellä (ESAVI/47/04.08/2010) vuoden 2010 lopussa, mutta Paimion ympäristönsuojelutoimisto on osallistunut Paimionlahden tarkkailuun sen jälkeen vapaaehtoisesti. Paimionlahden tarkkailuvelvoite on koskenut Paimion lisäksi myös muita Paimionjokivarren jätevedenpuhdistamoita (Koski, Marttila, Tarvasjoki, Pöytyän Kyrö). Paimionjoen ja Tarvasjoen yhteistarkkailuohjelma päivitettiin muuttuneiden velvoitteiden mukaiseksi vuoden 2012 alussa, ja se toimitettiin Varsinais-Suomen ELY-keskukseen hyväksyttäväksi. Uusitussa ohjelmassa Paimionlahden tarkkailua ei enää sisällytettäisi velvoitetarkkailuun. 2. AINEISTO JA MENETELMÄT Vuonna 2014 tutkimus tehtiin neljä kertaa (3.3., 20.5., 14.7. ja 18.8.) yhteensä kuudessa tutkimuspisteessä (kuva 1, liite 1). Vuonna 2015 tutkimus tehtiin niin ikään neljä kertaa (26.2./3.3., 26.5., 21.7., 19.8./20.8.) kuudessa paikassa. Varsinais- Suomen ELY-keskus seurasi Paimionselän ja Peimarin alueella vedenlaatua kolmessa havaintopaikassa (115, 120, 124T). Varsinais-Suomen ELY-keskus otti vuonna 2014 alueelta näytteitä 18.2., 14.7., 6.8., 26.8. ja 20.11. ja vuonna 2015 3.3., 13.7. ja 11.8. Näiden tutkimusten tulokset on pääosin esitetty liitteessä 2. Merialueen rehevyystasoa ja hygieenistä tilaa arvioitiin taulukon 1 perusteella. Vuonna 2010 tarkkailuohjelmaan lisättiin Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kirjeen (23.6.2010, Dnro VARELY/1098/07.00/2010) mukaan kasviplanktontutkimukset viiteen havaintopaikkaan (105, 107, 124, 125 ja 132), koska perustuotantokyvyn mittauksesta luovuttiin. Vuosina 2014 ja 2015 kasviplanktonia tutkittiin havaintopaikoista 107, 124, 125 ja 132; Paimion tarkkailuvelvoitteen päätyttyä havaintopaikka 105 jätettiin pois. Kasviplanktonin lajistoa ja biomassaa tutkittiin ns.
6 (28) PAIMIONLAHDEN JA PIIKKIÖNLAHDEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014-2015) laajalla menetelmällä, ja vuosien 2014 ja 2015 tulokset on esitetty liitteissä 4 ja 5. Kasviplanktonnäytteet tutki biologi Sanna Autio. Paimionjoen ainevirtaamia on arvioitu Varsinais-Suomen ELY-keskuksen joesta ottamien vesinäytteiden tutkimustulosten ja Juvankoskessa tehtävien päivittäisten virtaamamittaustietojen perusteella (liite 3). Ainevirtaama on laskettu Suomen ympäristökeskuksen menettelyohjetta soveltaen siten, että kalenterivuosi on jaettu 4 jaksoon (tammi-maaliskuu, huhtikuu, touko-syyskuu ja loka-joulukuu). Kunkin jakson ainevirtaama on laskettu jakson virtaaman ja jaksoon osuneiden pitoisuuksien keskiarvon tulona. Virtaama-arvoina on käytetty Paimionjoen koko valuma-alueelle Juvankosken (F = 785 km 2 ) valunta-arvojen perusteella laskettuja virtaama-arvoja. Jos jaksoon ei ole sattunut yhtään pitoisuusmittausta, laskelmassa on siltä osin käytetty pitoisuuden vuosikeskiarvoa. Vesinäytteiden otossa ja analysoinnissa käytettiin vesiviranomaisten hyväksymiä menetelmiä, joista suurin osa on julkaistu SFS-standardeina ja akkreditoitu. Näytteenotosta huolehtivat sertifioidut ympäristönäytteenottajat. Lounais-Suomen vesija ympäristötutkimus Oy on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T101, joka täyttää standardin ISO/IEC 17025 vaatimukset. Laboratorion voimassaoleva pätevyysalue löytyy FINAS-akkreditointipalvelun internet-sivuilta: www.finas.fi kohdasta Akkreditoidut toimielimet» Testauslaboratoriot. TAULUKKO 1. Merialueen rehevyystason ja hygieenisen tilan luokitusperusteet. Rehevyystaso Hygieeninen tila Luokka Kokonaisfosfori (µg/l) A-klorofylli (µg/l) Luokka Bakteerimäärä (pmy/100 ml) Karu <12 <2 Erinomainen <10 Lievästi rehevä 12-23 2-5 Hyvä 10-49 Rehevä 23-80 5-25 Tyydyttävä 50-99 Erittäin rehevä >80 >25 Välttävä 100-999 Huono >1000
PAIMIONLAHDEN JA PIIKKIÖNLAHDEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014-2015) 7 (28)
8 (28) PAIMIONLAHDEN JA PIIKKIÖNLAHDEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014-2015) 3. SÄÄ- JA VIRTAAMAOLOT TUTKIMUSVUOSINA 3.1. Vuosi 2014 Talvi 2013/2014 alkoi Turun seudulla Ilmatieteen laitoksen säähavaintojen mukaan hyvin lauhana. Joulukuu 2013 ja tammikuun 2014 alku olivat hyvin lauhoja ja sateisia, eikä vesistöjen jäätyminen päässyt alkuun. Tammikuun puolivälissä säätyyppi muuttui talviseksi hyvin nopeasti, mutta sademäärä oli pieni ja maa lumeton. Turussa tammikuun keskilämpötila oli pari astetta kylmempi kuin normaalijaksolla (vuodet 1981 2010, taulukko 2). Tammi-helmikuun vaihteessa ja helmikuun alkupuolella saatiin talven ainoat sankemmat lumisateet. Jo ennen helmikuun puoliväliä pakkaset väistyivät, ja vain ajoittain öisin lämpötila painui hieman pakkasen puolelle. Maaliskuun alkuun mennessä lumi oli pääosin sulanut. Ajankohtaan nähden sää oli hyvin keväinen, mutta kuun puolivälissä lämpötila painui pakkaselle ja ohut lumikerros peitti maan. Kuun keskilämpötila oli lähes neljä astetta lämpimämpi kuin normaalijaksolla. Myös huhtikuu oli keskimääräistä lämpimämpi, ja etenkin kuun lopulla oli päivisin kesäisen lämmintä. Toukokuun alussa sää viileni, mutta kuun puolivälin jälkeen oli jopa helteinen ajanjakso, kunnes kuun lopulla sää muuttui koleaksi. Toukokuussa keskilämpötila oli ajankohdalle tyypillinen. Sademäärä oli keskimääräistä pienempi sekä alkuvuonna että kevätkuukausina. Kesäkuun alussa sää oli kesäisen lämmin mutta loppupuolella poikkeuksellisen kolea, sillä päivälämpötilat olivat matalia, tuuli navakkaa ja sade tuli ajoittain rakeina. Heinäkuun ensimmäisellä viikolla sää oli edelleen kolea mutta muuttui hyvin nopeasti helteiseksi, ja kuun puolivälissä oli kesäisen lämmintä. Heinäkuun lopusta elokuun puoliväliin oli poikkeuksellisen pitkä hellejakso, ja päivälämpötila oli useaan otteeseen jopa yli 30 ºC. Sitten lämpötila laski loppukesälle tyypillisiin lukemiin, ja samalla sää muuttui hyvin sateiseksi. Turussa elokuun keskilämpötila oli noin kaksi astetta ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa korkeampi. Sademäärä (116 mm) oli suurempi kuin vertailujakson keskiarvo (80 mm), ja paikalliset erot olivat suuria, sillä Kaarinassa Yltöissä sademäärä oli 216 mm (pitkäaikaiskeskiarvo 80 mm). Kesän eli kesä-elokuun keskilämpötila oli Lounais-Suomessa vain 0,5 2 ºC tavanomaista korkeampi, sillä kolea kesäkuu ja heinäkuun alku tasasi poikkeuksellisen pitkän hellejakson vaikutusta. Sademäärässä oli suuria eroja, ja Lounais- Suomessa itäosassa Salon seudulla satoi keskimääräistä enemmän kun taas lännessä Vakka-Suomessa sademäärä saattoi olla jopa tavanomaista pienempi. Syksy eli syys-, loka- ja marraskuu oli lauha ja vähäsateinen. Syyskuussa loppupuolelle asti ilma oli päivällä jopa kesäisen lämmin. Lokakuussa sää oli syksyinen mutta lauha; ensimmäiset pakkaspäivät tulivat kuun puolivälin jälkeen, mutta kuun loppupuolella lämpötila nousi ajankohtaan nähden yleisesti poikkeuksellisen korkeaksi. Marraskuun alussa ilma kylmeni mutta lauhtui jälleen pian. Turussa oli vain yksittäisiä pakkaspäiviä, ja pakkanen oli heikkoa. Kuun lopulla satanut lumi suli pois parissa päivässä. Pilvisyys oli runsasta, ja auringonpaistetuntien määrä oli maan eteläosassa harvinaisen pieni. Joulukuu oli lauha ja sateinen jouluun saakka. Juuri ennen joulua pakkanen kiristyi, ja vesistöt alkoivat jäätyä. Maahan satoi noin
PAIMIONLAHDEN JA PIIKKIÖNLAHDEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014-2015) 9 (28) 10 cm lunta, mutta ennen vuodenvaihdetta sää lauhtui ja sulatti sekä lumen että jään. Vuonna 2014 Paimionjoen keskivirtaama Juvankoskella oli 4,3 m 3 /s; virtaama oli selvästi pienempi pitkäaikaiskeskiarvoihin verrattuna. Tammikuussa virtaamat olivat suuria lauhan ja sateisen vuodenvaihteen seurauksena (kuva 2a). Keväällä virtaamissa ei ollut tyypillistä lumien sulamisen aiheuttamaa huippua, vaan vähäiset lumet sulivat pääosin jo maaliskuun aikana. Kesällä virtaamat oli pääosin melko pieniä. Elokuun lopulla virtaamat olivat suuria sateiden seurauksena. Loka marraskuussa virtaamat olivat ajankohdan keskimääräistä alhaisempia. Joulukuussa virtaamat kääntyivät jyrkkään nousuun runsaiden sateiden johdosta; koko vuoden virtaama oli suurimmillaan joulukuussa. 3.2. Vuosi 2015 Talvi 2014/2015 alkoi Turun seudulla Ilmatieteen laitoksen säähavaintojen mukaan hyvin lauhana, sillä joulukuu 2014 oli lauha ja sateinen. Tammikuussa 2015 lämpötila vaihteli lauhasta kylmään, ja keskilämpötila oli selvästi korkeampi kuin normaalijaksolla (vuodet 1981 2010, taulukko 2). Sateet tulivat lumena, vetenä tai räntänä, ja lumitilanne vaihteli paljon; ajoittain maa oli lähes paljas, ja eniten lunta oli kuun puolivälissä. Myös helmi- ja maaliskuussa oli poikkeuksellisen lauhaa. Lämpötila vaihteli nollan tuntumassa, eikä ajoittainen pakkanen painunut alle -10 ºC. Sademäärä oli keskimääräistä suurempi, mutta lunta tuli vähän, ja jo helmimaaliskuun vaihteessa lumipeite hupeni. Huhtikuussakin oli keskimääräistä lauhempaa ja sademäärä tavallista suurempi. Toukokuu oli Turussa hieman keskimääräistä viileämpi mutta sademäärä kaksinkertainen, sillä ennen kuun puoliväliä oli hyvin sateinen päivä. Kesä- ja heinäkuussa sää oli viileää ja epävakaista. Ajoittain oli myös kesäisen lämpimiä jaksoja, mutta etenkin kesäkuussa kova tuuli sai ilman tuntumaan kolealta. Sekä kesä- että heinäkuu olivat Turun seudulla lämpötiloiltaan keskimääräistä viileämpiä. Sademäärä oli kesäkuussa lähellä keskimääräistä, mutta heinäkuu oli sateinen ja sademäärä tavanomaista suurempi. Elokuun alkupuolella säätyyppi vaihtui, jolloin ilma lämpeni ja poutaantui. Lämmin jakso kesti elokuun lopulle saakka, ja kuun puolivälin jälkeen oli useita hellepäiviä. Elokuu oli ajankohdan keskiarvoa hieman lämpimämpi ja selvästi vähäsateisempi. Kesän eli kesä-elokuun keskilämpötila oli lounaissaaristossa keskimääräinen, kun muualla keskilämpötila oli hieman tavallista alempi. Syksy eli syys-, loka- ja marraskuu oli lauha. Syyskuussa sademäärä oli lähellä keskimääräistä, ja Turussa suuri osa sademäärästä kertyi kahtena sateisena päivänä. Lokakuussa oli ensimmäiset yöpakkaset ennen kuun puoliväliä, ja lämpötilan vuorokausivaihtelut olivat suuria, mutta kuun puolivälissä sää lauhtui uudelleen. Sademäärä oli poikkeuksellisen niukka. Marraskuu alkoi poikkeuksellisen lämpimänä, ja Kemiönsaaressa mitattiin Suomen mittaushistorian korkein marraskuun lämpötila (14,3 ºC). Myös loppukuu oli lauha, ja keskilämpötila oli selvästi tavanomaista korkeampi. Useimpina päivinä satoi, ja sadetta tuli keskimääräistä enemmän. Joulu-
10 (28) PAIMIONLAHDEN JA PIIKKIÖNLAHDEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014-2015) kuussa sää jatkui poikkeuksellisen lauhana, ja mittaushistorian korkein lämpötila rikottiin kahdesti. Pakkaspäiviä oli vain muutama, ja kuun keskilämpötila oli selvästi tavanomaista korkeampi. Sademäärä oli lähellä keskimääräistä, mutta sateet tulivat vetenä, ja maa oli lumeton vielä joulukuun lopussa. Vuonna 2015 Paimionjoen keskivirtaama Juvankoskella oli 6,4 m 3 /s, mikä jäi hieman pitkäaikaiskeskiarvoja pienemmäksi. Virtaamat olivat tammikuun alussa hyvin suuria (kuva 2b). Helmi maaliskuun vaihteessa virtaamat olivat suuria lumen sulamisen seurauksena, eikä myöhemmin keväällä havaittu enää tyypillistä virtaamahuippua. Kesällä ja syksyllä virtaamat olivat pääosin pieniä, kunnes vasta marraskuun lopulla virtaamat lähtivät voimakkaaseen nousuun sateiden seurauksena. Vuoden aikana virtaama oli vuoden 2014 tavoin suurimmillaan joulukuussa. TAULUKKO 2. Turun säätietoja vuosilta 2014 ja 2015 sekä normaalijaksolta 1981 2010. Lähde: Ilmatieteen laitos. Lämpötilat lokakuun 2010 alusta lähtien Artukaisten automaattiasemalta (aiemmin Turun lentoasemalta) ja sademäärät heinäkuun 2006 alusta lähtien Artukaisista. I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII yht. Lämpötila 2014-6,3 0,6 2,4 5,6 10,5 13,8 20,6 18,0 12,7 7,3 3,2 0,1 Lämpötila 2015-0,4 0,7 2,2 5,2 9,3 13,3 16,3 17,2 12,7 5,5 4,9 3,2 (ºC) 1981 2010-4,4-5,2-1,6 4,0 10,2 14,5 17,5 16,0 10,9 5,9 0,8-2,6 Sademäärä 2014 42 33 34 21 30 49 45 116 17 61 53 105 606* Sademäärä 2015 96 29 53 47 61 56 103 31 62 15 95 67 715* (mm) 1981 2010 61 42 43 32 39 59 79 80 64 78 76 70 723* * Sademäärien summa. KUVA 2a. Paimionjoen Juvankosken virtaamat vuonna 2014. Paimionlahden ja Piikkiönlahden tarkkailututkimusten ajoittuminen on merkitty kuvaan valkoisin neliöin (Lounais- Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy) ja kolmioin (Varsinais-Suomen ELY-keskus). (Hydrologian ja vesien käytön tietojärjestelmä HYDRO / Lähde: SYKE)
PAIMIONLAHDEN JA PIIKKIÖNLAHDEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014-2015) 11 (28) KUVA 2b. Paimionjoen Juvankosken virtaamat vuonna 2015. Paimionlahden ja Piikkiönlahden tarkkailututkimusten ajoittuminen on merkitty kuvaan valkoisin neliöin (Lounais- Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy) ja kolmioin (Varsinais-Suomen ELY-keskus). (Hydrologian ja vesien käytön tietojärjestelmä HYDRO / Lähde: SYKE) 4. KUORMITUS Paimionlahteen kohdistuu Paimionjokivarren taajamien (Koski, Marttila, Pöytyän Kyrö, Tarvasjoki) jätevesikuormitusta sekä joen tuomaa hajakuormitusta ja huuhtoumaa luonnosta. Aikaisemmin Paimionjoen alajuoksulle johdettiin myös Paimion puhdistamon jätevedet, mutta puhdistamon toiminta on loppunut ja jätevedet on johdettu 17.6.2009 lähtien Kakolanmäen jätevedenpuhdistamoon Turkuun. Paimionjokeen kohdistuva taajamien jätevesikuormitus pieneni BHK:n ja fosforin osalta 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa merkittävästi. Tämän jälkeenkin kuormitus on pääosin pienentynyt näiden suureiden osalta. Vuonna 2010 kuormituksessa tapahtui jälleen selkeä pienentyminen Paimion puhdistamon kuormituksen loppumisen myötä. Etenkin typpikuormitus oli selvästi aikaisempaa pienempi (kuva 3). Vuonna 2013 ravinne- ja BHK-kuormitus olivat pienempiä kuin vuosina 2010 2012 (taulukko 3). Harvaluodon pohjoispuolelle lasketaan Toivonlinnan puhdistettuja jätevesiä joiden aiheuttama kuormitus oli vuosina 2014 ja 2015 vähäinen (kuva 3). Piikkiönlahteen johdettiin Kaarinan kaupungin Piikkiön jätevedenpuhdistamon biologiskemiallisesti puhdistettuja jätevesiä 23.6.2009 asti. Tämän jälkeen Piikkiön jätevedet on johdettu Kakolanmäen jätevedenpuhdistamolle Turkuun. Harvaluodon lounaispuolelle johdetaan Kårkullan keskuslaitoksen puhdistetut jätevedet, joista aiheutuva kuormitus on ollut melko pieni (kuva 3). Vuonna 2014 BHKja fosforikuormitus jäivät selvästi tavanomaista alhaisemmiksi, ja myös typpikuormitus oli jonkin verran aikaisempaa pienempi. Vuonna 2015 puhdistamon typpi- ja
12 (28) PAIMIONLAHDEN JA PIIKKIÖNLAHDEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014-2015) BHK-kuormitus oli aikaisempaa vuotta suurempia, mutta fosforikuormitus jäi alhaisemmaksi. Ainevirtaamalaskelman perusteella Paimionjoki kuljetti vuonna 2014 Paimionlahteen yhteensä noin 45 tonnia (123 kg/vrk) fosforia ja 540 tonnia (1 485 kg/vrk) typpeä (kuva 4, liite 3). Vuonna 2015 vastaavat luvut olivat fosforin osalta 76 tonnia (208 kg/vrk) ja typen osalta 813 tonnia (2 227 kg/vrk). Vuonna 2014 ravinnevirtaamat olivat pienempiä kuin edellisenä kymmenenä vuotena keskimäärin, kun taas vuonna 2015 ravinnevirtaamat olivat tavanomaisella tasolla. Pääosa ravinteista ja kiintoaineesta päätyi mereen talven ja syksyn aikana. Piikkiönlahteen laskevat Piikkiönjoki ja Pukkilanoja, joiden yhteinen valuma-alue on noin 79 km 2. Valuma-alueilta mereen kulkeutuvan hajakuormituksen määräksi voidaan arvioida Aurajoen ravinnevalumien perusteella vuonna 2014 noin 5 tonnia fosforia ja 65 tonnia typpeä. Vuonna 2015 vastaavat luvut olivat fosforin osalta 7 tonnia ja typen osalta 75 tonnia. TAULUKKO 3. Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoilta Paimionlahteen ja Piikkiönlahteen johdettu BHK 7ATU -, fosfori- ja typpikuormitus vuosina 2014 ja 2015. BHK 7ATU, kg O 2 /d Kok.fosfori, kg P/d Kok.typpi, kg N/d 2014 2015 2014 2015 2014 2015 Piikkiö* 0 0 0 0 0 0 Toivonlinna 0,05 0,03 0,007 0,012 0,27 0,32 Kårkulla 0,21 0,25 0,042 0,031 1,7 2,1 Paimionjokivarsi** 7,9 11,6 0,35 0,41 30 39 YHTEENSÄ 8,2 12 0,40 0,45 32 41 * Piikkiön puhdistamo lopetti toimintansa 23.6.2009. ** Paimion puhdistamo lopetti toimintansa 16.6.2009.
PAIMIONLAHDEN JA PIIKKIÖNLAHDEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014-2015) 13 (28) BHK 7 kg/d 400 300 200 100 0 Paimionjokivarsi 76 79 82 85 88 91 94 97 00 03 06 09 12 15 FOSFORI kg/d 30 20 10 0 Paimionjokivarsi 76 79 82 85 88 91 94 97 00 03 06 09 12 15 TYPPI kg/d 200 150 100 50 0 Paimionjokivarsi 76 79 82 85 88 91 94 97 00 03 06 09 12 15 BHK 7 kg/d 60 40 20 0 Piikkiö 76 79 82 85 88 91 94 97 00 03 06 09 12 15 FOSFORI kg/d 4 3 2 1 0 Piikkiö 76 79 82 85 88 91 94 97 00 03 06 09 12 15 TYPPI kg/d 60 40 20 0 Piikkiö 76 79 82 85 88 91 94 97 00 03 06 09 12 15 BHK 7 kg/d 4 3 2 1 0 Toivonlinna 76 79 82 85 88 91 94 97 00 03 06 09 12 15 FOSFORI kg/d 0,3 0,2 0,1 0 Toivonlinna 76 79 82 85 88 91 94 97 00 03 06 09 12 15 TYPPI kg/d 1,5 1 0,5 0 Toivonlinna 76 79 82 85 88 91 94 97 00 03 06 09 12 15 BHK 7 kg/d 4 3 2 1 0 Kårkulla 76 79 82 85 88 91 94 97 00 03 06 09 12 15 FOSFORI kg/d 0,3 0,2 0,1 0 Kårkulla 76 79 82 85 88 91 94 97 00 03 06 09 12 15 TYPPI kg/d 4 3 2 1 0 Kårkulla 76 79 82 85 88 91 94 97 00 03 06 09 12 15 KUVA 3. Paimionjokivarren taajamien, Piikkiön, Toivonlinnan yhteiskoulun ja Kårkullan keskuslaitoksen jätevedenpuhdistamojen vesistökuormitus (HUOM. pystyakselien asteikot ovat erilaisia).
14 (28) PAIMIONLAHDEN JA PIIKKIÖNLAHDEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014-2015) Fosfori keskivirtaama 180 14 160 140 120 100 80 60 40 20 12 10 8 6 4 2 0 0 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 Fosforivirtaama (t/v) 2012 Keskivirtaama (m 3 /s) 2014 Typpi keskivirtaama 1600 14 1400 12 Typpivirtaama (t/v) 1200 1000 800 600 400 10 8 6 4 200 2 0 0 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 keskivirtaama (m 3 /s) KUVA 4. Paimionjoen mereen kuljettaman fosforin ja typen määrä sekä vuosittainen keskivirtaama Juvankoskella vuosina 1980 2015.
PAIMIONLAHDEN JA PIIKKIÖNLAHDEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014-2015) 15 (28) 5. VESITUTKIMUSTEN TULOKSET VUONNA 2014 JA NIIDEN TARKASTELU 5.1. Talvi Maaliskuun näytteenottopäivänä (3.3.2014) Paimionjoen virtaama Juvankoskella oli 3,9 m 3 /s, mikä oli ajankohdan keskimääräistä vähemmän. Helmikuussa virtaama oli ajoittain koholla sateiden ja lumensulamisen seurauksena. Paimionlahti ja Paimionselkä Maaliskuun tutkimuskerralla Paimionjokisuulla (105) jään paksuus oli 15 cm, ulompana Paimionselällä (110) jäätä oli 25 cm. Havaintopaikka 107 oli sulana. Havaintopaikkojen vesi oli pinnassa hieman pohjanläheistä vettä viileämpää. Jokisuulla pintavedessä oli hieman pohjanläheistä vettä enemmän happea, kun taas muissa paikoissa happipitoisuudessa ei ollut syvyyssuuntaisia eroja. Happitilanne oli hyvä kaikissa paikoissa. Havaintopaikkojen pintavesi oli hieman vähäsuolaisempaa pohjanläheiseen veteen verrattuna. Paimionjokisuun pintavesi oli kuitenkin tavanomaista suolaisempaa; jokivesien vaikutus oli vähäinen. Pintavesi oli runsasravinteisempaa ja sameampaa pohjanläheiseen veteen verrattua. Ammoniumtyppeä havaittiin melko vähän. Jokisuulla enterokokkien kaltaisia bakteereita havaittiin paikkaa 107 runsaammin; hygieeninen tila oli lähinnä hyvä. Helmikuussa tehdyissä Paimionselän ja Peimarin näytteenotoissa (115 ja 120, 18.2.2014, Varsinais-Suomen ELY-keskus) happitilanne oli hyvä koko vesipatsaassa. Pintavesi oli pohjanläheistä vettä hieman vähäsuolaisempaa ja sisälsi muita syvyyksiä runsaammin typpeä. Piikkiönlahti ja Suninsalmi Piikkiönlahden havaintopaikoissa (124 ja 125) jään paksuus oli 20 30 cm. Kaarinan uimarannalla (124) vesi oli lievästi kerrostunut lämpötilan suhteen, ja pohjanläheisessä vedessä oli lievää hapenvajausta. Havaintopaikan 125 happitilanne oli hyvä. Kaarinan edustalla pintavesi oli jonkin verran vähäsuolaisempaa ja sameampaa ja sisälsi runsaammin ravinteita pohjanläheiseen veteen verrattuna. Sen sijaan paikassa 125 ohut pintavesikerros oli poikkeuksellisen vähäsuolaista ja sameaa ja sisälsi runsaasti fosforia. Myös 1 metrin syvyydessä paikan 125 vesi oli selvästi vähäsuolaisempaa sekä sameampaa ja runsasfosforisempaa kuin Kaarinan edustalla. Jostain syystä joki- ja ojavesien vaikutus oli paikassa 125 huomattavan suuri esim. paikkaan 124 ja Paimionjokisuuhun verrattuna. Piikkiönlahden havaintopaikkojen hygieeninen tila oli hyvä. Ammoniumtyppeä havaittiin Paimionlahteen verrattuna runsaammin. Suninsalmen havaintopaikka (132) oli sulana. Vesi oli lähes tasalämpöistä pinnasta pohjaan, ja happitilanne oli hyvä koko vesipatsaassa. Myös Suninsalmessa pintavesi
16 (28) PAIMIONLAHDEN JA PIIKKIÖNLAHDEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014-2015) oli hieman pohjanläheistä vettä sameampaa ja vähäsuolaisempaa. Veden hygieeninen tila oli erinomainen. 5.2. Toukokuu Paimionjoen virtaamat olivat toukokuussa pieniä. Näytteenottopäivänä (20.5.2014) Juvankosken virtaama oli 1,1 m 3 /s; virtaama oli ajankohdan keskimääräistä alhaisempi. Paimionlahti ja Paimionselkä Toukokuun lopulla Paimionlahden havaintopaikoissa (105, 107, 110) pintaveden lämpötila oli noin 12 13 ºC, ja pohjanläheinen vesi oli pintaa viileämpää. Pintavedessä oli hapen ylikyllästystä kasviplanktontuotannosta johtuen, ja myös pohjan lähellä oli runsaasti happea. Vedessä ei havaittu enterokokkien kaltaisia bakteereita, joten veden hygieeninen tila oli erinomainen. Havaintopaikkojen pintavesi oli vain hieman pohjanläheistä vettä vähäsuolaisempaa. Paimionjokisuulla (105) pintaveden kokonaistypen pitoisuus oli pohjanläheistä vettä suurempi, kun taas Paimionselällä pinnan ja pohjanläheisen veden kokonaistyppipitoisuudessa ei ollut suurta eroa. Ravinnepitoisuudet olivat Paimionjokisuulla jonkin verran muita paikkoja suurempia. Liukoisten ravinteiden pitoisuudet olivat sekä pinnassa että pohjan lähellä alhaisia. Sameusarvot ja kiintoainepitoisuudet olivat pohjan lähellä pintaa suurempia. Paimionjokisuulla fosforipitoisuus oli reheville rannikkovesille tyypillinen, kun taas muualla fosforitaso ilmensi lähinnä lievää rehevyyttä. Paikan 107 a-klorofyllipitoisuus oli muita paikkoja pienempi ja karuille merialueille tyypillinen, muissa paikoissa a-klorofyllipitoisuus ilmensi lievää rehevyyttä. Piikkiönlahti ja Suninsalmi Piikkiönlahden havaintopaikoissa (124, 125) pintaveden lämpötila oli 16 ºC eli vesi oli selvästi Paimionlahden paikkoja lämpimämpää. Kaarinan uimarannan edustalla (124) pohjanläheinen vesi oli 5 ºC pintaa viileämpää, ja happipitoisuus oli pintaa pienempi mutta kuitenkin tavanomaista parempi. Kaarinan edustalla vesi oli suolapitoisuuden suhteen melko tasalaatuista pinnasta pohjan lähelle. Pohjanläheisessä vedessä ravinne- ja kiintoainepitoisuudet sekä sameusarvot olivat jonkin verran pintaa suurempia. Paikassa 125 pintavesi oli sameampaa ja fosforipitoisempaa Kaarinan edustaan verrattuna. Tuotantokerroksen fosforipitoisuuksien osalta Piikkiönlahden havaintopaikkojen vesi oli reheville rannikkovesille tyypillistä. A-klorofyllipitoisuudet ilmensivät lievää rehevyyttä ja olivat pienempiä kuin edelliskeväinä keskimäärin. Veden hygieeninen tila oli erinomainen. Suninsalmessa (132) pintaveden lämpötila oli 12 ºC; pohjanläheinen vesi oli runsaat 4 ºC pintaa viileämpää. Pintavedessä oli hapen ylikyllästystä, ja happitilanne oli hyvä koko vesipatsaassa. Pohjanläheinen vesi oli muihin syvyyksiin verrattuna sameampaa ja sisälsi runsaammin fosforia. Tuotantokerroksen fosforin ja a-klorofyllin
PAIMIONLAHDEN JA PIIKKIÖNLAHDEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014-2015) 17 (28) pitoisuuksien osalta vesi oli lievästi reheville rannikkovesille ominaista. Pintaveden hygieeninen tila oli erinomainen. 5.3. Heinäkuu Näytteenottopäivänä (14.7.2014) Juvankosken virtaama oli 1,6 m 3 /s; heinäkuun alkupuolella virtaamat olivat pääosin lähellä ajankohdan keskimääräistä. Paimionlahti ja Paimionselkä Heinäkuun näytteenottokerralla havaintopaikkojen pintaveden lämpötila oli noin 16 18 ºC; vesi oli viileintä Paimionjokisuun lähellä (105). Paimionselällä (110) pohjanläheinen vesi oli pintaa viileämpää, ja myös jokisuulla vesi oli lämpötilan suhteen kerrostunutta. Kummassakin paikassa pohjanläheisessä vedessä oli happea jonkin verran pintaa vähemmän. Havaintopaikasta 107 tutkitun enterokokkien kaltaisten bakteerien määrän perusteella hygieeninen tila oli erinomainen. Jokisuulla ja Paimionselällä pintavesi oli vain hieman pohjanläheistä vettä vähäsuolaisempaa. Pintavedessä oli hieman pohjanläheistä vettä runsaammin kokonaistyppeä, kun taas fosforia oli pinnassa pohjanläheiseen veteen verrattuna vähemmän. Pintaveden sameusarvot ja kiintoainepitoisuudet olivat niin ikään pohjanläheistä vettä alhaisempia. Havaintopaikassa 107 tuotantokerroksen kokonaisfosfori- ja a- klorofyllipitoisuudet olivat reheville rannikkovesille tyypillisiä. Muissa paikoissa vesi oli fosforin ja a-klorofyllin osalta lähinnä lievästi rehevää. Heinäkuussa velvoitetarkkailun kanssa samana päivänä tehdyissä Paimionselän ja Peimarin näytteenotoissa (14.7.2014, Varsinais-Suomen ELY-keskus) havaintopaikkojen (115, 120, 124T) vesi oli selvästi kerrostunut lämpötilan suhteen ja pohjanläheisessä vedessä oli hapenvajausta. Pohjanläheisen veden fosfori- ja ammoniumtyppipitoisuudet olivat jonkin verran pintaa suurempia. Uloimmassa paikassa (124T) a-klorofyllipitoisuus oli reheville merialueille tyypillinen, kun taas sisempänä klorofyllimäärä ilmensi lievää rehevyyttä. Piikkiönlahti ja Suninsalmi Piikkiönlahden (124, 125) ja Suninsalmen (132) havaintopaikoissa pintaveden lämpötila oli noin 19 21 ºC; vesi oli Paimionlahden paikkoja lämpimämpää. Havaintopaikkojen suolapitoisuuksissa ei ollut suuria eroja. Bakteerimäärät olivat pieniä, joten veden hygieeninen tila oli erinomainen. Kaarinan edustan havaintopaikassa 124 fosfori- ja a-klorofyllipitoisuudet olivat muita paikkoja suurempia. Myös paikassa 125 fosforipitoisuus oli suurempi kuin Suninsalmessa. Kaikissa paikoissa vesi oli fosfori- ja a-klorofyllipitoisuuksien perusteella reheville rannikkovesille tyypillistä.
18 (28) PAIMIONLAHDEN JA PIIKKIÖNLAHDEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014-2015) 5.4. Elokuu Heinäkuun puolivälin jälkeen aina näytteenottopäivään virtaamat olivat tavanomaista pienempiä vähäisten sateiden seurauksena. Velvoitetarkkailun näytteenottopäivänä (18.8.2014) Juvankosken virtaama oli 0,56 m 3 /s. Paimionlahti ja Paimionselkä Elokuussa (18.8.2014) havaintopaikkojen pintaveden lämpötila oli noin 22 ºC. Vesi oli lähes tasalämpöistä pinnasta pohjaan ja happitilanne oli hyvä koko vesipatsaassa. Happitilanne oli pohjan lähellä ajankohdan keskimääräistä parempi. Enterokokkien kaltaisten bakteerien määrien perusteella Paimionlahden hygieeninen tila oli erinomainen. Paimionlahdessa (105, 107) syvyyssuuntaiset erot muun muassa suolaisuudessa ja ravinnepitoisuuksissa olivat vähäisiä. Paimionselällä (110) pohjanläheinen vesi oli jonkin verran pintaan verrattuna sameampaa ja sisälsi pintaa runsaammin fosforia ja kiintoainetta. Ravinnepitoisuudet olivat Paimionjokisuulla muita paikkoja suurempia etenkin fosforin osalta. Tuotantokerroksen fosfori- ja a-klorofyllipitoisuuksien osalta paikkojen 105 ja 107 vesi oli reheville rannikkovesille tyypillistä. Myös Paimionselän pintaveden (1 m) fosforipitoisuus ilmensi rehevyyttä, kun taas tuotantokerroksen a-klorofyllipitoisuus ilmensi lievää rehevyyttä. Elokuun tutkimusten perusteella (6.8. ja 26.8.2014, Varsinais-Suomen ELYkeskus) paikkojen 115 ja 120 pohjanläheinen happi kului kesän aikana lähes loppuun, kun taas ulompana (124T) happitilanne säilyi kohtalaisena. Pintaveden fosforipitoisuudet olivat lähinnä reheville merialueille tyypillisiä. A-klorofyllin osalta vesi oli elokuun alussa rehevää ja kuun lopussa lievästi rehevää. Piikkiönlahti ja Suninsalmi Piikkiönlahden (124, 125) havaintopaikoissa pintaveden lämpötila oli noin 21 ºC. Kaarinan edustan havaintopaikan 124 vesi oli lähes tasalämpöistä koko vesipatsaassa, mutta siitä huolimatta pohjanläheisessä vedessä oli hapenvajausta. Kyseisessä havaintopaikassa pohjanläheinen vesi sisälsi pintaa runsaammin fosforia ja kiintoainetta ja oli pintaa sameampaa. Syvyyssuuntaiset erot suolaisuudessa olivat pieniä. Havaintopaikkojen hygieeninen tila oli erinomainen. Tuotantokerroksen fosfori- ja a-klorofyllipitoisuudet olivat reheville rannikkovesille tyypillisiä. Suninsalmessa (132) pintaveden lämpötila oli noin 21 ºC. Pohjanläheinen vesi oli selvästi pintaa viileämpää, joten vesi oli kerrostunutta lämpötilan suhteen. Pohjan lähellä veden happi oli kulunut loppuun; happitilanne oli tavanomaista huonompi. Pohjanläheisen veden fosforipitoisuus ja sameusarvo olivat pintaa ja ajankohdan keskimääräistä suurempia. Myös pintaveden fosforipitoisuus oli suurempi kuin edelliskesinä keskimäärin. Lisäksi enterokokkien kaltaisia bakteereita havaittiin tavanomaista runsaammin; hygieeninen tila oli hyvä. Tuotantokerroksen fosforipitoisuus ilmensi rehevyyttä a-klorofyllipitoisuuden ollessa lievästi reheville rannikkovesille tyypillinen.
PAIMIONLAHDEN JA PIIKKIÖNLAHDEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014-2015) 19 (28) TAULUKKO 4. Paimionlahden ja Piikkiönlahden havaintopaikkojen tuotantokerroksen kokonaisfosfori- ja a-klorofyllipitoisuudet (µg/l) kesän 2014 tarkkailukerroilla. Havaintopaikka Toukokuu Heinäkuu Elokuu Kok-P Klorofylli Kok-P Klorofylli Kok-P Klorofylli 105 33 4,0 4,1 54 9,9 107 22 1,5 30 5,7 44 6,0 110 3,0 3,5 3,8 124 34 3,9 47 9,2 65 9,1 125 44 4,1 41 6,4 59 9,9 132 25 2,4 30 7,4 40 4,1 5.5. Syksy Marraskuussa Paimionselällä ja Peimarilla (20.11.2014, Varsinais-Suomen ELYkeskus) havaintopaikkojen 115 ja 120 pintavesi oli hieman pohjanläheistä vettä viileämpää, ja happitilanne oli hyvä. Pintavedessä oli jonkin verran muita syvyyksiä runsaammin typpeä. 6. VESITUTKIMUSTEN TULOKSET VUONNA 2015 JA NIIDEN TARKASTELU 6.1. Talvi Paimionjoen Juvankosken virtaamat olivat vuoden alussa hyvin suuria sään lauhtuessa, minkä jälkeen virtaamat tasaantuivat. Helmikuun lopulla virtaamat kääntyivät nousuun vähäisten lumien sulaessa. Helmikuun lopun näytteenottopäivänä Juvankosken virtaama oli noin 21 m 3 /s ja maaliskuun alussa noin 26 m 3 /s. Virtaamat olivat näytteenottopäivinä huomattavasti ajankohdan keskimääräistä (n. 5 7 m 3 /s) suurempia. Helmikuun lopulla Toivonlinnan edustan (107), Paimionselän (110) ja Suninsalmen (132) havaintopaikat olivat leudosta talvesta johtuen sulina tai jäätilanne oli huono, joten näytteitä ei saatu ja ne otettiin maaliskuun alussa veneellä. Paimionselän havaintopaikalle ei päästy veneelläkään, joten näyte otettiin noin 200 m etelään varsinaisesta havaintopaikasta. Lisäksi havaintopaikan 125 näyte otettiin helmikuun lopulla 80 m pohjoiseen todellisesta paikasta huonon jäätilanteen takia. Paimionlahti ja Paimionselkä Helmikuun lopulla (26.2.2015) Paimionjokisuulla (105) jään paksuus oli 15 cm. Paimionjokisuun pintavesi oli hyvin vähäsuolaista ja sameaa sekä sisälsi runsaasti ravinteita ja kiintoainetta. Pohjan lähellä ravinne- ja kiintoainepitoisuudet sekä sameusarvo olivat pintaa pienempiä. Koko vesipatsaassa oli runsaasti happea. Pintaveden hygieeninen tila oli välttävä. Tutkimuskerralla pintaveden ravinne- ja kiintoainepitoisuudet, sameusarvot sekä bakteerimäärä olivat selvästi ajankohdan keskimääräistä suurempia suurten valumien seurauksena. Pintavesi oli tavanomaista vähäsuolaisempaa.
20 (28) PAIMIONLAHDEN JA PIIKKIÖNLAHDEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014-2015) Maaliskuun alussa (3.3.2015) Toivonlinnan edustan (107) pintavesi oli pohjanläheistä vettä ja ajankohdan keskimääräistä vähäsuolaisempaa, kun taas Paimionselällä (110) syvyyssuuntaiset erot suolapitoisuudessa olivat pienempiä. Vesi oli viileää pinnasta pohjaan ja vedessä oli runsaasti happea. Toivonlinnan edustalla pintavedessä oli runsaasti fosforia ja pitoisuus oli pohjanläheistä vettä ja edellistalvien tavanomaisia lukemia selvästi suurempi. Myös Paimionselällä pintavesi oli pohjanläheistä vettä runsasravinteisempaa ja sameampaa, ja kokonais- ja nitriitti/nitraattityppipitoisuudet sekä kiintoainepitoisuudet ja sameusarvot olivat koko vesipatsaassa suurempia kuin edellistalvina keskimäärin. Toivonlinnan edustalla pintaveden hygieeninen tila oli välttävä; bakteerimäärä oli tavanomaista suurempi. Maaliskuussa (3.3.2015, Varsinais-Suomen ELY-keskus) uloimmassa havaintopaikassa 124T vesi oli lämpötilan suhteen tasalaatuista pinnasta pohjaan ja happitilanne oli hyvä. Piikkiönlahti ja Suninsalmi Helmikuun lopulla Piikkiönlahden havaintopaikoissa (124 ja 125) jään paksuus oli 12 20 cm. Piikkiönlahden ohut pintavesikerros oli poikkeuksellisen vähäsuolaista ja sameaa sekä sisälsi runsaasti fosforia etenkin paikassa 125; lahteen tuli runsaasti valumavesiä. Myös 1 m syvyydessä vesi oli tavanomaista vähäsuolaisempaa. Ravinne- ja kiintoainepitoisuudet sekä sameusarvot olivat pintavedessä selvästi muita syvyyksiä suurempia. Piikkiönlahden hygieeninen tila oli tyydyttävä ja happitilanne hyvä. Maaliskuussa Suninsalmen havaintopaikka (132) oli sulana. Vesi oli lähes tasalämpöistä pinnasta pohjaan, ja happitilanne oli hyvä koko vesipatsaassa. Vesi oli pinnassa tavanomaista vähäsuolaisempaa ja suolapitoisuus kasvoi pohjaan päin. Pintavesi oli myös muita syvyyksiä sameampaa ja runsasfosforisempaa. Vesi oli tavanomaista sameampaa koko vesipatsaassa, ja pintavedessä oli keskimääräistä runsaammin fosforia ja enterokokkien kaltaisia bakteereita. Hygieeninen tila oli hyvä. 6.2. Toukokuu Toukokuun näytteenottopäivänä (26.5.2015) Paimionjoen virtaama Juvankoskella oli 4,7 m 3 /s; virtaama oli hieman ajankohdan keskimääräistä suurempi. Toukokuun puolivälissä virtaamat olivat hetkellisesti suuria runsaiden sateiden seurauksena. Paimionlahti ja Paimionselkä Toukokuun lopulla Paimionlahden havaintopaikoissa (105, 107, 110) pintaveden lämpötila oli noin 12 13 ºC, ja pohjanläheinen vesi oli noin 2 3 ºC pintaa viileämpää. Havaintopaikkojen happitilanne oli hyvä pinnasta pohjaan, ja etenkin Paimionjokisuulla (105) ja Paimionselällä (110) oli hapen ylikyllästystä kasviplanktontuotannosta johtuen. Enterokokkien kaltaisten bakteerien määrän perusteella paikkojen hygieeninen tila oli erinomainen.
PAIMIONLAHDEN JA PIIKKIÖNLAHDEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014-2015) 21 (28) Toivonlinnan edustalla (107) pintavesi oli selvästi muita paikkoja vähäsuolaisempaa ja runsasravinteisempaa, ja näkösyvyys oli pieni. Kaikissa paikoissa pintavesi sisälsi pohjanläheistä vettä runsaammin ravinteita, mutta sameusarvojen ja kiintoainepitoisuuksien suhteen vesi oli melko tasalaatuista pinnasta pohjaan. Pintaveden ja tuotantokerroksen ravinnepitoisuudet olivat suurempia kuin edelliskeväinä yleensä. Etenkin liukoisten typpiyhdisteiden pitoisuudet olivat tavanomaista suurempia. Toivonlinnan edustalla pintavesi ja tuotantokerros olivat tavanomaista vähäsuolaisempia. Paimionjokisuulla ja Toivonlinnan edustalla tuotantokerroksen (0 2 m) fosforipitoisuudet olivat erittäin reheville rannikkovesille tyypillisiä. Toivonlinnan edustalla myös pintavesi (1 m) oli fosforipitoisuuden perusteella erittäin rehevää, kun taas muualla pintaveden fosforimäärä ilmensi rehevyyttä. A-klorofyllipitoisuus oli Paimionselällä muita paikkoja suurempi. Kaikissa paikoissa a-klorofyllipitoisuus oli reheville rannikkovesille ominaisella tasolla ja ajankohdan keskimääräistä suurempi. Piikkiönlahti ja Suninsalmi Piikkiönlahden havaintopaikoissa (124, 125) pintaveden lämpötila oli 14 ºC. Kaarinan uimarannan edustalla (124) pohjanläheinen vesi oli 2 ºC pintaa viileämpää ja vedessä oli hapenvajausta. Kaarinan edustalla vesi oli suolapitoisuuden suhteen melko tasalaatuista koko vesipatsaassa. Pohjanläheisessä vedessä ravinne- ja kiintoainepitoisuudet sekä sameusarvo olivat kuitenkin selvästi pintaa suurempia. Paikassa 125 pintaveden ja tuotantokerroksen fosforipitoisuudet olivat paikkaa 124 suurempia. Veden hygieeninen tila oli erinomainen. Tuotantokerroksen fosfori- ja a- klorofyllipitoisuuksien osalta Piikkiönlahden havaintopaikkojen vesi oli reheville rannikkovesille tyypillistä. Suninsalmessa (132) pintaveden lämpötila oli 12 ºC ja pohjanläheinen vesi oli runsaat 2 ºC pintaa viileämpää. Pintavedessä oli hapen ylikyllästystä. Pohjan lähellä happipitoisuus oli pintaa pienempi, mutta happitilanne oli pohjan lähelläkin hyvä. Veden suolaisuudessa ei ollut suuria syvyyssuuntaisia eroja. Pintaveden hygieeninen tila oli erinomainen. Tuotantokerroksen fosfori- ja a-klorofyllipitoisuuksien osalta vesi oli reheville rannikkovesille ominaista. A-klorofyllipitoisuus oli suurempi kuin Piikkiönlahden havaintopaikoissa ja edelliskeväinä keskimäärin. 6.3. Heinäkuu Paimionjoen virtaamat Juvankoskella olivat heinäkuun aikana ennen näytteenottoa pääosin ajankohdan keskimääräistä pienempiä. Virtaamat kohosivat hetkellisesti 17.7. sateiden seurauksena. Näytteenottopäivänä (21.7.2015) Juvankosken virtaama oli 1,5 m 3 /s; virtaama oli tavanomaista alhaisempi. Paimionlahti ja Paimionselkä Heinäkuun näytteenottokerralla havaintopaikkojen pintaveden lämpötila oli noin 19 ºC. Paimionjokisuun lähellä (105) ja Paimionselällä (110) pohjanläheinen vesi
22 (28) PAIMIONLAHDEN JA PIIKKIÖNLAHDEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014-2015) oli noin kaksi astetta pintaa viileämpää. Pohjanläheisessä vedessä oli lievää hapenvajausta, pinnassa happitilanne oli hyvä. Havaintopaikasta 107 tutkitun enterokokkien kaltaisten bakteerien määrän perusteella hygieeninen tila oli erinomainen. Jokisuulla pintavesi oli hieman pohjanläheistä vettä vähäsuolaisempaa, kun taas ulompana Paimionselällä syvyyssuuntaiset suolaisuuserot olivat vähäisempiä. Pintavesi sisälsi pohjanläheiseen veteen verrattuna runsaammin typpeä ja fosforia etenkin jokisuulla. Sameusarvot ja kiintoainepitoisuudet olivat sen sijaan samaa suuruusluokkaa sekä pinnassa että pohjan lähellä. Havaintopaikkojen vesi oli kokonaisfosfori- ja a-klorofyllipitoisuuksien perusteella reheville rannikkovesille tyypillistä. Tutkimuskerralla pintaveden kokonaisravinne- ja nitriitti/nitraattityppipitoisuudet sekä tuotantokerroksen klorofyllipitoisuudet olivat suurempia kuin edelliskesinä keskimäärin. Heinäkuussa (13.7.2015, Varsinais-Suomen ELY-keskus) ulompana Paimionselällä ja Peimarilla (115, 120, 124T) paikassa 115 pohjanläheisessä vedessä oli selvää hapenvajausta ja ravinnepitoisuudet olivat pintaa suurempia. Paikkojen vesi oli fosfori- ja a-klorofyllipitoisuuksien osalta rehevää. Piikkiönlahti ja Suninsalmi Piikkiönlahden (124, 125) ja Suninsalmen (132) havaintopaikoissa pintaveden lämpötila oli noin 18 19 ºC. Suninsalmessa vesi oli hieman suolaisempaa Piikkiönlahteen verrattuna. Enterokokkien kaltaisia bakteereita ei havaittu, joten hygieeninen tila oli erinomainen. Piikkiönlahden fosforipitoisuudet olivat selvästi Paimionlahtea ja Suninsalmea suurempia ja erittäin reheville rannikkovesille tyypillisiä. Suninsalmessa fosforin määrä ilmensi rehevyyttä. Kaarinan edustan havaintopaikassa 124 a-klorofyllipitoisuus oli ajankohdan tavanomaista ja muita paikkoja suurempi ja erittäin reheville rannikkovesille tyypillinen. Paikassa 125 ja Suninsalmessa a-klorofyllipitoisuus ilmensi rehevyyttä. 6.4. Elokuu Paimionjoen virtaamat Juvankoskella olivat heinä elokuun vaihteessa hetken aikaa koholla sateiden seurauksena. Myöhemmin elokuussa virtaamat olivat vähäisiä ja jäivät ajankohdan keskimääräistä pienemmiksi. Paimionlahden näytteenottopäivänä (20.8.2015) Juvankosken virtaama oli vain 0,20 m 3 /s. Paimionlahti ja Paimionselkä Elokuun lopulla Paimionlahden ja Paimionselän havaintopaikkojen pintaveden lämpötila oli noin 20 ºC. Paimionjokisuulla (105) vesi oli tasalämpöistä pinnasta pohjan lähelle. Sen sijaan syvemmissä havaintopaikoissa 107 ja 110 pohjanläheisen veden lämpötila oli 13 16 ºC, joten vesi oli kerrostunutta lämpötilan suhteen. Lämpötilakerrostuneissa paikoissa pohjanläheisen veden happitilanne oli huono, kun taas jokisuulla happitilanne oli hyvä pinnasta pohjaan. Kaikissa paikoissa pintave-
PAIMIONLAHDEN JA PIIKKIÖNLAHDEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014-2015) 23 (28) dessä oli hapen ylikyllästystä kasviplanktonin tuotannosta johtuen. Enterokokkien kaltaisten bakteerien määrien perusteella Paimionlahden hygieeninen tila oli erinomainen. Pintaveden suolaisuudessa ja ravinnepitoisuuksissa ei ollut suuria havaintopaikkojen välisiä eroja, joten jokivesien vaikutus oli vähäistä. Pohjan lähellä vesi oli jonkin verran pintaa suolaisempaa. Paimionselällä pohjanläheinen vesi oli sameampaa ja ravinnepitoisempaa pintaan verrattuna heikosta happitilanteesta johtuen. Muissa paikoissa syvyyssuuntaiset erot ravinnepitoisuuksissa olivat pienempiä. Tuotantokerroksen ja pintaveden fosforipitoisuuksien osalta havaintopaikkojen vesi oli reheville rannikkovesille tyypillistä. Myös a-klorofyllipitoisuudet ilmensivät rehevyyttä. Elokuussa (11.8.2015, Varsinais-Suomen ELY-keskus) ulompana Paimionselällä ja Peimarilla (115, 120, 124T) paikoissa 115 ja 120 pohjanläheinen happi oli kulunut lähes loppuun ja ravinnepitoisuudet olivat pintaa suurempia. Vesi oli lähinnä reheville merialueille tyypillistä. Piikkiönlahti ja Suninsalmi Pintaveden lämpötila oli Kaarinan edustan havaintopaikassa (124) 20 ºC, ja vesi oli lähes tasalämpöistä pinnasta pohjan lähelle. Vesi oli myös suolapitoisuuden osalta lähes tasalaatuista pinnasta pohjaan. Matalassa havaintopaikassa 125 pintavesi oli Kaarinan edustaa lämpimämpää (23 ºC), ja vedessä oli hapen ylikyllästystä. Kaarinan edustalla pohjanläheisessä vedessä oli selvää hapenvajausta, ja vesi oli sameaa ja sisälsi runsaasti kiintoainetta. Myös pohjanläheinen fosforipitoisuus oli pintaa suurempi. Havaintopaikkojen hygieeninen tila oli erinomainen. Tuotantokerroksen fosfori- ja a-klorofyllipitoisuudet olivat reheville rannikkovesille tyypillisiä ja ajankohdan keskimääräistä suurempia. Kummassakin paikassa vedessä havaittiin sinilevää. Suninsalmessa (132) pintaveden happitilanne oli hyvä, mutta pohjan lähellä happea oli jäljellä vain niukasti ja happitilanne oli ajankohdan keskimääräistä heikompi. Pohjanläheinen vesi oli pintaa sameampaa ja runsasfosforisempaa. Suolaisuuden osalta syvyyssuuntaiset erot olivat vähäisiä. Tuotantokerroksen fosfori- ja a- klorofyllipitoisuudet ilmensivät rehevyyttä ja olivat suurempia kuin edelliskesinä keskimäärin. Myös muissa syvyyksissä fosforipitoisuudet olivat ajankohdan keskimääräistä suurempia. Veden hygieeninen tila oli erinomainen. TAULUKKO 5. Paimionlahden ja Piikkiönlahden havaintopaikkojen tuotantokerroksen kokonaisfosfori- ja a-klorofyllipitoisuudet (µg/l) kesän 2015 tarkkailukerroilla. Havaintopaikka Toukokuu Heinäkuu Elokuu Kok-P Klorofylli Kok-P Klorofylli Kok-P Klorofylli 105 100 18 15 43 11 107 110 15 37 13 44 11 110 24 11 13 124 54 11 81 27 78 19 125 64 11 85 5,3 75 16 132 34 18 42 14 47 16
24 (28) PAIMIONLAHDEN JA PIIKKIÖNLAHDEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014-2015) 7. KASVIPLANKTONTUTKIMUSTEN TULOKSET JA TARKASTELU 7.1. Vuosi 2014 Elokuun tutkimuskerralla (18.8.2014) kasviplanktonnäytteitä tutkittiin Paimionlahden havaintopaikassa 107, Piikkiönlahden havaintopaikoissa 124 ja 125 sekä Suninsalmessa (132). Kasviplanktonin kokonaisbiomassat vaihtelivat välillä 245 1 028 mg/m 3 (kuva 5, liite 4). Kokonaisbiomassa oli alhaisin Piikkiönlahden havaintopaikassa 125 ja suurin Kaarinan edustalla paikassa 124. Biomassat olivat selvästi vuotta 2013 pienempiä. Havaintopaikassa 107 pääosan (38 %) kasviplanktonin kokonaisbiomassasta muodostivat panssarilevät (Dinophyta), joita muissa paikoissa havaittiin vähemmän. Suurimman osan panssarilevien biomassasta muodosti Heterocapsa sp. Muun kasviplanktonin osuus kokonaisbiomassasta oli suuri (37 %). Nielulevien osuus oli 12 %. Sinileviä havaittiin vain vähän. Kaarinan edustan havaintopaikassa 124 piilevät muodostivat valtaosan (44 %) kasviplanktonin kokonaisbiomassasta. Suurin osa piilevien biomassasta koostui vuoden 2013 tapaan Cyclotella caspia piilevästä. Muu kasviplankton muodosti 25 % ja nielulevät 22 % kasviplanktonin kokonaisbiomassasta. Sinileviä havaittiin hieman muita paikkoja runsaammin, mutta biomassa oli pieni. Piikkiönlahden pohjukan havaintopaikassa 125 kasviplanktonin kokonaisbiomassa oli selvästi muita havaintopaikkoja pienempi. Yli puolet kokonaisbiomassasta (53 %) koostui muusta kasviplanktonista. Myös nielulevien osuus oli merkittävä, 22 %. Nielulevä Plagioselmis prolonga muodosti yksistään 13 % havaintopaikan kokonaisbiomassasta. Sinilevistä runsain oli Aphanizomenon sp., jonka osuus biomassasta oli 5 %. Suninsalmessa (132) kasviplanktonin kokonaisbiomassa oli hyvin lähellä havaintopaikan 107 tuloksia. Muun kasviplanktonin osuus kokonaisbiomassasta oli suurin, kuten havaintopaikassa 125. Kokonaisbiomassasta 47 % oli muuta kasviplanktonia ja 23 % panssarileviä. Panssarilevä Heterocapsa sp. muodosti 19 % kasviplanktonista. Sinilevien osuus näytteessä oli vain 2 %. 7.2. Vuosi 2015 Elokuun tutkimuskerralla (19.-20.8.2015) kasviplanktonnäytteitä tutkittiin Paimionlahden havaintopaikassa 107, Piikkiönlahden havaintopaikoissa 124 ja 125 sekä Suninsalmessa (132). Kasviplanktonin kokonaisbiomassat olivat huomattavasti suurempia kuin vuonna 2014 ja vaihtelivat välillä 2 576 4 206 mg/m 3 (kuva 5, liite 5). Kokonaisbiomassa oli alhaisin Piikkiönlahden havaintopaikassa 125 ja suurin Suninsalmessa paikassa 132.
PAIMIONLAHDEN JA PIIKKIÖNLAHDEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014-2015) 25 (28) Havaintopaikassa 107 suurin leväryhmä oli sinilevät, joiden osuus kasviplanktonin kokonaisbiomassasta oli 41 %. Biomassaltaan suurin laji oli sinilevä Aphanizomenon flos-aquae, jonka osuus oli 30 % koko näytteestä. Havaintopaikan kokonaisbiomassa oli tutkimuskerran toiseksi suurin. Kaarinan edustan havaintopaikassa 124 sinileviä oli huomattavasti vähemmän, vain 9 %. Suurin osuus kasviplanktonin kokonaisbiomassasta, 46 %, koostui muusta kasviplanktonista. Lajistossa ei ollut selkeää valtalajia, mutta biomassaltaan runsain oli viherlevä Pyramimonas sp. Piikkiönlahden pohjukan havaintopaikassa 125 kasviplanktonin määrä ja osittain myös koostumus muistutti Kaarinan edustan tuloksia. Muu kasviplankton muodosti suurimman osan eli 36 % biomassasta. Sinilevien osuus oli hieman suurempi kuin Kaarinassa, 17 %. Viherlevät olivat toiseksi suurin leväryhmä, ja niiden osuus oli 26 %. Kuten havaintopaikassa 124, biomassaltaan runsain yksittäinen laji oli viherlevä Pyramimonas sp., jonka osuus oli 16 %. Suninsalmessa (132) kasviplanktonin kokonaisbiomassa oli tutkimuskerran suurin. Sinilevien osuus kokonaisbiomassasta oli 50 %. Valtalajina esiintyi havaintopaikan 107 tavoin sinilevä Aphanizomenon flos-aquae, jonka osuus kokonaisbiomassasta oli 41 %. Nielulevät, joiden osuus oli 13 %, oli toiseksi suurin leväryhmä. Niihin kuuluva Plagioselmis prolonga muodostikin 11 % havaintopaikan biomassasta.
26 (28) PAIMIONLAHDEN JA PIIKKIÖNLAHDEN TARKKAILUTUTKIMUS (2014-2015) 2014 sinilevät nielulevät panssarilevät kultalevät piilevät viherlevät muu kasviplankton siimaeliöt 1200 1000 800 mg/m³ 600 400 200 0 107 124 125 132 havaintopaikka 2015 sinilevät nielulevät panssarilevät kultalevät piilevät viherlevät muu kasviplankton siimaeliöt 4500 4000 3500 3000 mg/m³ 2500 2000 1500 1000 500 0 107 124 125 132 havaintopaikka KUVA 5. Kasviplanktonin biomassa ja sen koostumus Paimion- ja Piikkiönlahdella elokuussa 2014 ja 2015. Kultalevissä (Chrysophyta) on mukana tarttuma- ja kultalevät (Prymnesiophyceae ja Chrysophyceae), mutta piilevät (Diatomopyceae) on erotettu omaksi osakseen. Ryhmä muu kasviplankton käsittää tarkempaa määritystä vaille jääneet levät kuten flagellaatit ja monadit. Siimaeliöt eivät kuulu kasviplanktoniin mutta ovat mukana kuvassa.