Aivojen rakenne HEIKKI HERVONEN Rohen et al.: A Color Atlas of Anatlmy, LWW
HEIKKI HERVONEN Aivojen rakenne Neurobiologia-jaksossa käsitellään anatomiasta: - aivojen rakenne ja selkäytimen rakenteet (kertautuvat osin motorisen ja sensorisen järjestelmän käsittelyn yhteydessä neurofysiologiassa, NB II) - aivoja ympäröivät rakenteet: päänahka, kallon aivokoppa, aivokalvot sekä aivoselkäydinnestekierto (ks. neuroanatomian toinen luento) - aivohermot ks. erillinen luento - aistinelimistä erityisesti silmä ja korva (myöhemmin NB II-osassa) Kasvojen luut, nenäontelon rakenne, suuontelon rakenne sekä nielu käsitellään erikseen hengityselimistö- ja ruoansulatus ja ravitsemus-jaksoilla. 1. Hermoston tasoja (Purves5p s11-16) Neurologisella potilaan tutkimisella kliinikko pyrkii märittelemään vamman/vaurion tason. Tätä kutsutaan tasodiagnostiikaksi. Tason määrittelyn jälkeen määritellään tarkempikin sijainti - periferisten hermojen tasolla mikä yksittäinen hermo on kyseessä (esim. nervus ulnaris). 1. periferinen hermotusalue iho, lihas (oireita: puutuminen, pistely, kipu, lihasheikkous, myasthenia gravis, lihassairaudet) 2. periferinen hermo, pleksus, selkäydinhermo (ongelmia: pinteet, vammat, tulehdukset, neuropatiat) Tyvitumakkeet Pikkuaivot Aivokammiot Isoaivopuoliskot 3. selkäydin, medulla spinalis (vammat, ahtautumat: spinaalistenoosi, verenkiertohäiriöt, tulehdukset: polio, syringomyelia, amyotrofinen lateraaliskleroosi) 4. aivorunko, brain stem (ydinjatke+aivosilta+ keskiaivot +/- väliaivot) Aivorunko Hermolihasliitos Lihas Selkäydin Sensorinen Motorinen Aivohermot Periferinen hermo 5. pikkuaivot, cerebellum (liikkeiden ja tasapainon säätelyongelmat) 1
6. väliaivot, diencephalon (talamus ja hypotalamus) 7. isoaivot, telencephalon (tyvitumakkeet, hemisfäärit) (verenkiertohäiriöt, epilapsia, dementia, kasvaimet, infektiot, MS-tauti ym. demyelinaatiosairaudet) 2. Aivojen (encephalon) rakenneosat (Purves5p 717-720; M6p 878-9; Gray2p 835-7) Isoaivoihin (cerebrum, telencaphalon) kuuluvat (isoaivo)hemisfäärit, joissa erottuvat kuorikerros ja valkea aine, hemisfäärejä yhdistävä corpus callosum sekä hemisfäärien sisällä sijaitsevat tyvitumakkeet. Väliaivot (diencephalon) koostuu pääosin talamuksesta ja hypotalamuksesta. Aivolisäke ja käpylisäke kuuluvat tähän osaan. Keskiaivot (mesencephalon) on aivojen kapea keskikohta. Se sijaitsee aivonesteviemärin ympärillä ja siinä erotetaan mm. Isoaivovarret (pedunculus cerebri), nelikukkulalevy ja tumakkeita. Taka-aivoihin (metencephalon) kuuluvat pons (aivosilta) ja cerebellum (pikkuaivot). Aivokurkiainen, corpus callosum Kammioiden välinen aukko Nelikukkulalevy Hypotalamus Aivolisäke Keskiaivot Aivonesteviemäri Aivosilta, pons Neljäs aivokammio Ydinjatkos, medulla oblongata Talamus Käpylisäke, corpus pineale Pikkuaivot, cereballum Ydinjatke (myelencephalon, medulla oblongata) on nimensä mukaisesti selkäytimen jatke. Se sisältää tumakkeita, nousevat ja laskevat radat. Brainstem, aivorunko-nimitystä käytetään yhdistelmästä: ydinjatke, aivosilta ja keskiaivot. Forebrain (etuaivot)-nimitystä käytetään yhdistelmästä isoaivot + väliaivot (cerebrum+diencephalon). Hindbrain (taka-aivot)-nimitystä käytetään myös yhdistelmästä: aivorunko + cerebellum. 2
3. Keskushermoston harmaa ja valkea aine (Purves5p 588-605) Harmaassa aineessa runsaasti hermosolujen runko-osia (sooma, perikaryon) ja näiden metaboliaa vastaten runsas kapillaarisuonitus. Yhteisvaikutuksena on tumma väri, joka erottuu selvästi valkean aineen runsaan myeliinin vaaleasta väristä. Harmaata ainetta ovat erityisesti isoaivokuori, pikkuaivokuori ja aivojen sisäosien tumakkeet (tyvitumakkeet, talamus, substantia nigra, nucleus ruber ja aivohermojen tumakkeet) sekä selkäytimen harmaa aine. Valkea aine koostuu myelinisoiduista hermoradoista. Erityisdissektiolla voidaan saada erilleen valkean aineen sisältämiä yksittäisiä ratayhteyksiä. Tällaisia ovat esim. pitkittäiset, lohkoja yhdistävät ratayhteydet hemisfäärien sisällä. Lisäksi voidaan erottaa viereisiä aivokuorialueita yhdistävät lyhyet radat. Nousevat ja laskevat radat yhdistävät keskushermoston osia toisiinsa (sensoriset järjestelmät, motoriset radat) esim. capsula interna. Poikittaisia ratayhteyksiä ovat esim. eri isoaivopuoliskoja yhdistävät radat kuten corpus callosum (aivokurkiainen). Alempi pitkittäiskimppu Putamen Corpus callosum Nucleus caudatus Globus pallidus Cingulum Genu C.C. Cingulum Commissura anterior Lyhyitä assosiaatioratoja Ylempi pitkittäiskimppu Capsula interna Aivokurkiainen, corpus callosum (C.C.) Ylempi pitkittäiskimppu Splenium C.C. Kaarikimppu Commissura anterior Uncinatuskimppu Esim. yhteyksistä ja niiden merkityksestä: Henkilö sanoo: Mitä kuuluu? kuuloaistimus korvassa välittyminen kuulohermoa pitkin talamukseen ja sieltä primaariselle kuulokuorelle tulkitseminen naapuripoimuissa sanoiksi ja merkitykseksi. Sosiaalisen tilanteen puntaroinnin jälkeen seuraa halu vastata ja syntyy ajatus mitä vastata toisaalla aivokuorella. Yhteydet aktivoituvat puheen tuottamisesta vastaavalle aivoalueelle motoriselle puhekuorelle (Brocan alue), josta yhteys primaarisiin motoneuroneihin, yhteydet hengityslihaksiin ja kurkunpään lihaksiin ja lopulta, syntyy vastaus (jos vielä muistaa mitä kysyttiin): Ihan hyvää kuuluu, kiitos kysymästä, neuroanatomian tentti meni hienosti. Jos jokin kohta näissä monimutkaisissa yhteyksissä klikkaa, niin se ilmenee lopputuloksessa. 3
4. Isoaivojen pinta ja kuoren toiminnalliset alueet (Purves5p 728-731) Keskiviivassa pitkittäinen vako, fissura cerebri longitudinalis jakaa hemisfäärit keskiviivassa erilleen. (Isoaivosirppi, falx cerebri sijaitsee tässä uurteessa.) Hemisfäärejä yhdistävä corpus callosum on uurteen pohjalla. Toinen syvä vako, fissura lateralis (Sylvii) erottaa ohimolohkon otsa- ja päälakilohkosta. Isoaivojen pinnalla näkyvät isoaivopoimut, gyrukset ja niiden välissä sijaitsevat uurteet, sulcukset. Joidenkin poimujen alueelle on voitu yhdistää spesifisiä toimintoja, toisin sanoen nämä alueet aktivoituvat tietyssä toiminnassa osana kokonaisuutta. Poimujen välissä ovat uurteet, sulcukset. Isoaivojen lateraalipinta Gyrus frontalis superior Fissura lateralis, fissura Sylvii - media - inferior inferior Gyrus Gyrus precentralis precentralis Sulcus centralis Gyrus Gyrus supramarginalis Gyrus Gyrus postcentralis postcentralis Gyrus temporalis superior -- media -- inferior Gyrus angularis Heikki Hervonen Copyright 2006 Sulcus parietooccipitalis Monella alueella kolmen poimun sääntö. Isoaivolohkot ja niiden rajat: Otsalohko (lobus frontalis) käsittää hemisfäärien etuosan keskiuurteesta (sulcus centralis) eteenpäin. Päälakilohko (lobus parietalis) käsittää alueen sulcus centraliksen ja päälaki-takaraivouurteen (sulcus parieto-occipitalis - mediaalipinnalla) välissä. Takaraivolohko (lobus occipitalis) käsittää hemisfäärin lopun edellisestä posteriorisuuntaan. Ohimolohko (lobus temporalis) sijaitsee sivu-vaon kaudaalipuolella ja sivu-vaon syvyyksissä siaitsee piilossa oleva kuorikerrosalue: aivosaari, insula. 4
Keskeisiä toiminnallisia aivokuorialueita Brodmannin (1909, Purves 5 kuva 26.2 sivu 588) alunperin aivokuoren sytologisten ominaisuuksien mukaan tekemän kartan alueet ovat myöhemmät tutkimukset ovat vahvistaneet toiminnallisiksi alueiksi. Yksilöstä toiseen on toki vaihtelua, mutta yleiskuva pätee hyvin. Tässä esitetyt toiminnat ovat karkeita yleistyksiä (ks. tarkemmin Purves5p 202-5, 262, 298, 319, 322+342, 377, 620, 638). Otsalohko on persoonallisuuden kannalta tärkeä tarkkaavaisuuden, toimintojen ohjauksen ja motivaation kannalta. Otsalohkoa tutkitaan tarkkailemalla potilaan työmuistia ja yleistä harkinta-, suunnittelu ja organisointikykyä. Gyrus precentralis, primaarisen motorisen aivokuoren sijaintipaikka, sijaitsee otsalohkon puolella (Purves5p 377) samoin kuin tämän etupuolella sijaitseva premotorinen kuori, jolla sijaitsevat motoriset assosiaatioalueet ( suunnittelu ja aie) ja erityis-motoriset alueet (Brocan puhekeskus) (Purves5p 620-1). Päälakilohko on tärkeä somatosensorisille tuntoaistimuksille ja niiden tulkinnalle (assosiaatioalueet). Se on tärkeä myös tahdonalaisen liiketoiminnan suunnittelulle ja tilasuhteiden hahmottamiselle. Sulcus centraliksen posterioripuolella on gyrus postcentralis. Sillä sijaitsee primaarinen somatosensorinen aivokuori (Purves5p 202). Tämän lähialueille asettuvat sensoriset assosiaatioalueet, eli tuntoaistimusten tulkinta. Gyrus precentralis, primaarinen motorinen kuori Premotorinen kuori Brocan alue Sivu-uurre Gyrus temporalis superior Gyrus precentralis, primaarinen motorinen kuori Premotorinen kuori Sulcus cinguli Gyrus cinguli Primaarinen kuulokuori Sulcus centralis Gyrus postcentralis, somatosensorinen kuori Kuulon assosiaatiokuori (Wernicken alue) Ohimolohko ja siinä erityisesti hippocampus on tärkeä tunnereaktioille ja muistille, etenkin ilmaisumuistille. Ilmaisumuistilla tarkoitetaan tapahtumiin (episodinen) ja tietoon Gyrus parahippocampalis Näön assosiaatiokuori Primaarinen näkökuori Sulcus centralis Gyrus postcentralis, somatosensorinen kuori Sulcus parietooccipitalis Primaarinen näkökuori Näön assosiaatiokuori Sulcus calcarinus 5
(semanttinen) perustuvien asioiden muistamista (erotuksena tiedostamattomasta esim. taitoihin liittyvästä muistista). Primaarinen kuuloalue sijaitsee temporaalilohkossa (Purves5p 298) ja siihen liittyvä auditorinen assosiaatioalue (Wernicke, Purves5p 620) tämän vieressä. Wernicken alueen toiminta on tärkeä mm. puheen ymmärtämiseksi. Interaktiivinen kuva - napauta se suuremmaksi (toimii ipadissa): Motorinen ja sensorinen Homunculus. Motorinen ja senrorinen Homunculus esittävät kehon osien edustusten suhteellista laajuutta gyrus pre- ja postcentraliksella Takaraivolohkossa sijaitsee primaarinen näkökuori (Purves5p 262), joka ottaa vastaan näköaitimukset. Tämän vieressä olevat visuaaliset assosiaatioalueet osallistuvat näköhavaintojen tulkitsemiseen (esim. värin, muodon, liikkeen yhdistely; kasvojen tunnistaminen) Sitten on vielä käsite limbinen järjestelmä, jonka osat toimivat erityisesti tunne-elämän säätelyssä. Tähän järjestelmään kuulu osia aivojen eri alueilta (Purves5p 652-3). Limbiseksi lohkoksi voidaan kutsua hemisfäärien mediaalipinnalla sijaitsevia, corpus callosumia välittömästi reunustavia aivokuoren alueita: gyrus cinguli ja gyrus parahippocampalis. Tästä tarkemmin alempana. 5. Aivokammiot (Purves5p 743-4; M6p 878-882) Aivot ovat kehittyneet hermostoputkesta. Sikiökehityksen aikana putkeen ilmaantuu laajenemia, joista kehittyvät lopulliset aivokammiot. Kammioiden ja putken sisällä on aivoselkäydinnestettä (liquor cerebrospinalis, likvori), joka erittyy erityisestä verisuonipunoksesta (plexus chorioideus). Punosta on jokaisessa kammiossa. Neste kiertää kammiosta toiseen ja poistuu lopulta neljännen aivokammion aukoista subarachnoidaalitilaan, jossa se ympäröi aivoja. Likvori tukee haurasta aivokudosta sekä sisältä että päältä. Sivukammiot, lateraaliventrikkelit sijaitsevat 6
hemisfääreissä. Etusarvi ulottuu otsalohkoon, takasarvi takaraivolohkoon ja alasarvi ohimo-lohkoon. Runko-osa on päälakilohkon sisällä, lähellä keskiviivaa, copus callosumin alapuolella. Kammioiden välinen aukko, foramen interventriculare (Monro), johtaa kummastakin erikseen kolmanteen aivokammioon. Kolmas aivokammio sijaitsee keskiviivassa talamusten välissä. Sen suppilomainen uloke jatkuu alaspäin hypotalamuksen läpi kohti aivolisäkettä. Aivonesteviemäri, aquaductus cerebri (of Sylvius) johtaa 3. kammiosta keskiaivojen läpi Valuvalmiste aivokammioista SIVULTA Sivukammion TAKAA runko-osa etusarvi 3. aivokammio Sivukammion alasarvi Foramen interventriculare Sivukammion takasarvi Aquaductus cerebri 4. aivokammio ja sen sivusoppi neljänteen aivokammioon. Neljäs aivokammio on vinoneliön muotoinen (fossa rhomboidea) ja sijaitsee aivorungon ja pikkuaivojen välissä. Sen sivu-ulokkeiden kärjissä ovat sivuaukot, foramina laterale (Luschka) ja keskiviivassa keskiaukko, foramen mediale (Magendie), jotka johtavat subarachnoidaalitila. Subarachnoidaalitilan cisternat, sammiot ovat tilan laajempia osia. Likvori päätyy takaisin verenkiertoon sinus sagittalis superiorin erikoisten lukinkalvojyvästen (granulationes arachnoidales) kautta. 6. Aivojen sisäosien rakenteet (Netter4p 108, 110; Purves5p 731-5) Aivojen frontaalitason halkileikkaus: Hemisfäärien keskellä sivukammiot ja kolmas aivokammio muodostavat T-kirjaimen Hemisfäärien välivako, fissura longitudinalis muotoisen kuvion. T:n päällä kulkee corpus Sivukammio callosum puolelta toiselle ja T:n kainaloissa Nucleus caudatus kolmannen kammion kummankin puolen sijaitsevat väliaivoihin kuuluvat talamus ja Putamen alempana hypotalamus. Näiden lateraalipuolella erottuu valkean aineen vyöhyke, capsula interna (nousevia ja laskevia ratoja). Tämän lateraalipuolella on tyvitumakkeisiin Globus pallidus Valkeaa ainetta Cortex Kolmas aivokammio vertaa Netter 102; Purves5p 748C Corpus callosum Capsula interna Talamus Hypotalamus 7
(Purves5p 399-416) kuuluvat putamen ja corpus pallidus (yhdessä =linssitumake, nucleus lentiformis). Tyvitumakkeista nucleus caudatus löytyy sivukammion kyljestä. Linssitumakkeen lateraalipuolella erottuu aivokuoren piilossa oleva osa, insula, aivosaari. Väliaivoihin (diencephalon) kuuluvat siis kolmannen aivokammion ympärillä sijaitsevat rakenteet: talamus (Purves5p 732), hypotalamus, aivolisäke (hypofyysi) ja käpylisäke (corpus pineale). Hortisontaalileikkeessä aivokammioista erottuvat (leikkaustasosta riippuen) sivukammion etusarvi ja takasarvi ja mahdollisesti keskiviivassa kolmas aivokammio. Etusarven lateraali kainalossa sijaitsee nucleus caudatuksen pääosa (häntä seuraa sivukammiota alasarveen ja amygdalaan, Purves5p 734, asti). Corpus callosumin etuosa, genu Putamen Globus pallidus Talamus Fissura longitudinalis vertaa Netter 104; Purves5p 752E Keskiviivan kummankin puolen näkyy talamuksen harmaa aine, siitä lateraalisesti capsula interna ja sitten taas nucleus lentiformis ja insula. Sivukammion etusarvi Capsula interna on siis aivokuorelta laskevien ja sinne nousevien ratojen muodostama valkean aineen vyöhyke, joka kulkee talamuksen lateraali- ja linssitumakkeen mediaalipuolelta ja jatkuu kaudaalisuuntaan keskiaivojen alueelle isoaivovartena (crus/pedunculus cerebri). Nucleus caudatus Capsula interna Sivukammion takasarvi 7. Limbinen järjestelmä (Purves5p 652-3) Hippocampus, gyrus cinguli ja gyrus parahippocampalis muodostavat yhdessä fornixin, corpus mamillaristen ja amygdalan (ks. Netter 112) kanssa limbisen järjestelmän. Näiden lisäksi järjestelmään katsotaan nykyään kuuluvan hieman laajempia alueita frontaalilohkosta, osia Hippokampus ja fornix Corpus callosum Nucleus caudatus Pes hippocampi Talamus Fimbriae Gyrus dentatus Hippocampus Corpus mamillare Lateraalikammio avattuna Amygdala Fornix Fornix Uncus Hippocampus Gyrus parahippocampalis Hippocampus Frontaalileike Sivukammion alasarvi Heikki Hervonen Copyright 2006 8
tyvitumakkeista ja talamuksesta sekä hypotalamuksesta ks. Purves5p 652-3. Hippocampus (Purves5p 706) on aivojen sisäosiin kääntynyt aivokuoren alue, joka sijaitsee ohimolohkossa sivukammion pohjalla. Tämä jatkuu ratayhteytenä (fornix) sivukammiota seuraten talamuksen ja kolmannen aivokammion päällä T :n risteyskohdassa ja päätyy corpora mamillare- tumakkeisiin, jotka erottuvat aivojen alapinnalla. Pääosa aivohermojen tumakkeista sijaitsee aivorungon alueella Tractus olfactorius Heikki Hervonen 2008 Copyright Chiasma opticum N. oculomotorius N. trochlearis N. trigeminus N. abducens N facialis N. intermedius N. vestibulocochlearis N. glossopharyngeus N. vagus N. accessorius N. hypoglossus 8. Aivorunko ja aivohermotumakkeet (Purves5p 722-8; Netter4p 114, 116-7) Aivorunko käsittää siis ydinjatkeen, aivosillan ja keskiaivot. Sen läpi kulkevat nousevat (sensoriset) ja laskevat (motoriset) hermoradat. Aivorungon alueella on elintärkeitä tumakkeita/keskuksia (hengitys- jne ) ja keskeiset aivohermojen tumakkeet. Aivohermot ilmaantuvatkin esiin aivorungon alueelta. Aivorungon pintarakenteita: edessä capsula internan jatke, isoaivovarsi (pedunculus cerebri) ja posterioristi nelikukkulalevy. Poikkileikkauksessa erottuvat aivonesteviemäri, aquaductus cerebri, punatumake, nucleus ruber ja mustatumake substantia nigra (Netter 107) Seuraavana osana on aivosilta eli pons, johon liittyvät pikkuaivovarret, pedunculi cerebelli. Ydinjatkeen, medulla oblongata etupinnalla erottuvat pyramidit, pyramis, aivokuoren motoneuroneista peräisin olevat hermosäikeet. Pikkuaivot Chiasma opticum Tractus opticus Pedunculus cerebri N. trigeminus Pons Pikkuaivoreidet Oliva Pons Pyramis Aivorunko edestä ja alhaalta Pyramis Decussatio pyramidum Talamuksen takaosa, pulvinar Käpylisäke, corpus pineale Nlikukkualevy, colliculus superior et inferior Neljäs aivokammio avattuna Tuberculum cuneatum et gracile Aivorungon osia Tegmentum Aquaductus cerebri Nucleus ruber Substantia nigra Crus cerebri Nelikukkulalevy, tectum,tectal plate Heikki Hervonen 2008 Fitzgerald et Folan-Curran: Clinical Nneuroanatomy, Saunders, 2002 Heikki Hervonen Copyright 2006 Infundibulum Corpus mamillare N. abducens, oculomotorius, trochlearis N. facialis, intermedius, vestibulocochlearis N. glossopharyngeus, vagus, accessorius ja hypoglossus Talamuksen corpus geniculatum mediale et laterale Oliva (kuulo) Isoaivovarsi, pedunculus cerebri Pikkuaivovarret (näkö) HUOM: Pikkuaivot on poistettu 9
Oliva on pieni kohouma pyramisten lateraalipuolella. Se sisältämät tumakkeet osallistuvat pikkuaivojen toimintaan liikkeiden koordinaatiossa. Ydinjatkeen posterioripuolella erottuvat tuntoratojen ja tumakkeiden pitkittäiset pullistumat (fasciculus et nucleus cunenatus et gracilis. 9. Pikkuaivot, cerebellum (Purves 475-82) Pintarakenteina erottuvat sivuilla pikkuaivopuoliskot, hemisfäärit ja keskiviivassa pikkuaivomato, vermis. Alapinnalla näkyvät pikkuaivorisat, tonsillat, vermiksen jatke, nodulus ja siitä sivulle levittyvä pikkuaivountuva, flocculus. Pikkuaivokuori äärimmäisen poimuttunutta se kerää tietoja tasapainosta, liikkeestä, lihastonuksesta, asennosta ja liikkeiden koordinaatiosta, prosessoi näitä ja lähettää (pikkuaivokuoren Purkinjen solut) prosessoidut tiedot edelleen pikkuaivojen sisällä oleviin tumakkeisiin, joista radat johtavat muualle keskushermostoon. Pikkuaivot, cerebellum Vermis 1. Flocculonodulaarilohko ja nucleus fastigii = archicerebellum = vestibulocerebellum à tasapaino Flocculus Nodulus 2. Vermis ja lähialueet sekä n. globosi, n. emboliformis = paleocerebellum = spinocerebellum à lihastonus ja asento 3. Hemisfäärit ja nucleus dentatus = neocerebellum = cerebrocerebellum à liikkeiden koordinaatio Nucledus globosi Nucleus dentatus Nucleus emboliformis Ylhäältä Alhaalta Halkileikkaus Hemisfäärit Tonsilla Nucleus fastigii Heikki Hervonen 2008 Copyright Pikkuaivoihin tulevat ja sieltä lähtevät radat kulkevat pikkuaivovarsien (pedunculi cerebelli) kautta (ks. aivorunko). 10.Selkäydin (Purves5p 720-2; M6p 496-507; Gray2p s65-6, 101-111) Selkäydin sijaitsee nikamasolmujen ja kaarien rajaamassa selkäydinkanavassa, missä sitä verhoaa aivokalvojen muodostama tuppi ja aivoselkäydinnestetila arachnoideakalvon ja pia materin välissä. Raajoja hermottavissa kohdissa selkäytimessä on enemmän soluja ja tämä näkyykin päällepäin laajentumina: cervikaalinen ja lumbaalinen laajentuma. Selkäytimen rakenne ja sijainti Harmaa aine Valkea aine Takajuuren filamentit Takajuuren hermosolmuke Subarachnoidaalitila Dura mater Arachnoidea Selkäytimen kartiomaista alapäätä kutsutaan nimellä conus medullaris. Se sijaitsee yleensä Etujuuren filamentit Pia mater Ligamentum denticulatum Heikki Hervonen Copyright 2006 10
T12-L1 nikaman korkeudella, mutta voi ulottua jopa L3 tasolle asti. Selkäydinneste- eli lumbaalipunktio on siis syytä tehdä tämän tason alapuolelle cauda equinan alueelle. Selkäytimestä lähtee etu- ja takapuolelta yksittäisiä pieniä hermosyykimppuja, filamentteja, jotka muodostavat kunkin segmentaalisen etu- ja takajuuren, joista vuorostaan muodostuu selkäydinhermo. Selkäydinhermoja on 31 paria, 8 cervikaalista, 12 thorakaalista, 5 lumbaalista, 5 sakraalista ja yksi coccygeaalinen. Selkäytimen poikkileikkauksessa nähdään keskuskanava. Sen ympärillä on harmaan aineen muodostama perhoskuvio, jossa erotellaan takasarvi, etusarvi ja niiden välissä vielä sivusarvi. Pitkittäin tarkasteltuna nämä muodostavat solupylväitä. Harmaan aineen etusarvessa sijaitsevat isot, monihaaraiset motoneuronit, joiden aksonit kulkeutuvat lihaksiin muodostamaan Selkäytimen sisärakenne Nousevat radat Takasarvi G: takapylväs Sivusarvi G: sivupylväs Etusarvi G: etupylväs Nämä Galenoksessa toisin nimettyjä: pylväät Dorsal column/ funiculus posterior, PCML-tuntoradat hermo-lihasliitoksen. Takasarvessa taas sijaitsevat sensoriset hermosolut useassa vyöhykkeessä. Takajuuren hermosolmukkeen hermosolujen aksonit synapsoivat ensimmäiseksi näihin soluihin, näistä taas radat johtavat ylös kohti aivoja (erityisesti fasciculus cuneatus ja gracilis, PCML=posterior-column-medial-lemniscus). Heikki Hervonen Copyright 2006 Sivusarvessa (intermediolateral column) sijaitsevat sisäelimiä hermottavat motoriset (autonomiset sympaattiset) hermosolut. Neurobiologit puhuvat pylväistä useimmin ratayhteyksien yhteydessä eli harmaata ainetta ympäröivän valkean aineen yhteydessä: dorsal/posterior column, lateral column ja ventral/anterior column. Cerebellumiin, olivaan, talamukseen ym. C5 T2 T8 L1 L2 S2 S3 Laskevat radat Anteriorinen corticospinaalirata Lateral column/ funiculus lateralis Lateraalinen corticospinaalirata Anterior column/ funiculus anterior Tecto-, rubro-, vestibulo- ja reticulospinaali radat 11