SOSIONOMIN (AMK) ASIANTUNTIJUUS PORIN AIKUISSOSIAALITYÖSSÄ

SOSIONOMIN (AMK) ASIANTUNTIJUUS PORIN AIKUISSOSIAALITYÖSSÄ Elina Jutila Aino Rantamäki Opinnäytetyö, kevät 2007 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Länsi, Porin toimipaikka Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)

TIIVISTELMÄ Elina Jutila & Aino Rantamäki. Sosionomin (AMK) asiantuntijuus Porin aikuissosiaalityössä. Pori, kevät 2007, 56 sivua, 5 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Länsi, Porin toimipaikka, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) Tutkimuksessa selvitettiin, mikä olisi sosionomin (AMK) tehtävä Porin perusturvatoimiston aikuissosiaalityössä ja mitä annettavaa sosionomilla (AMK) olisi aikuissosiaalityöhön ydinosaamisensa myötä. Teoriaosuus muodostuu tutkimusaiheeseen liittyvistä hankkeista sekä aikaisemmista tutkimuksista. Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastatteluun osallistui viisi (5) Porin kaupungin aikuissosiaalityön työntekijää. Haastatteluaineisto käsiteltiin sisällönanalyysin avulla. Tutkimustulokset osoittivat, että sosionomin (AMK) päätehtävä aikuissosiaalityössä olisi kokonaistilanteessa ja henkilökohtaisissa ongelmissa auttaminen sekä neuvonta. Haastatellut pitivät todennäköisimpinä tehtäväalueina sosionomille (AMK) kuntoutuksen, ohjauksen ja sosiaalisen tuen tehtäviä. Arjessa auttaminen ja asiakkaan rinnalla kulkeminen koettiin haastatteluissa sosionomin (AMK) päätehtäväksi. Haastateltavien mielestä tärkein sosionomin (AMK) työalue ydinosaamisensa myötä olisi kasvun, arkielämän ja sosiaalisen toimintakyvyn tukeminen. Asiasanat: sosionomi (AMK), sosiaaliohjaus, sosiaalityöntekijä, aikuissosiaalityö, ydinosaaminen. Säilytyspaikka: DIAK, Länsi / Porin toimipaikan kirjasto

ABSTRACT Elina Jutila & Aino Rantamäki. Bachelor of Social Sciences as Part of Adult Social Work in Pori. Pori, Spring 2007, 54 pages, 5 appendices. Diaconia University of Applied Sciences, West, Pori Unit, Degree Programme in Social Services, Option in Social Services and Education. The study found out what the role of a bachelor of social services would be within adult social work in Pori Social Sevices Office. In addition, it was found out how the education and skills of a bachelor of social services could benefit adult social work. The theory part consists of the theory relating to the study theme and the results of earlier studies. The study was qualitative. Data were collected by semistructured theme interviews. Five workers from Pori Social Sevices Office were interviewed. The results were analyzed by using content analysis. The results show the main task of a bachelor of social services is to help customers in their personal problems and to guide. The interviewees considered rehabilitation, guidance and social support would be probable tasks of a bachelor of social services. The main tasks would be helping and supporting in everyday situations. Keywords: Bachelor of Social Services, Social Guidance, Social Worker, Adult Social Work, Main Skills and Knowledge.

SISÄLLYS 1. JOHDANTO 6 2. SOSIAALIALAN AMMATTIKÄYTÄNNÖT 8 3. PORIN PERUSTURVATOIMISTON AIKUISSOSIAALITYÖ NYKYTILANNE 9 4. AIEMMAT TUTKIMUKSET 11 4.1 STEAM hanke 11 4.2 Eettisyyttä, elastisuutta ja elämää arviointi 12 4.3 SOTENNA- hanke 12 5. SOSIONOMIEN (AMK) ASIANTUNTIJUUS SOSIAALIALALLA 13 5.1 Sosionomikoulutus (AMK) ja sosiaalityön koulutus 13 5.2 Sosionomin (AMK) työn yhteiskunnalliset perustelut 16 5.3 Sosionomin (AMK) ydinosaaminen 17 5.4 Sosionomin (AMK) työskentely käytännössä 20 5.4.1 Sosionomit (AMK) ja sosiaaliohjaus 22 5.4.2 Sosionomit (AMK) ja etuuskäsittely 24 5.4.3 Sosionomit (AMK) ja asiakasneuvonta 25 5.4.4 Sosionomit (AMK) ja sosiaalityöntekijät 26 6. TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT 28 7. TUTKIMUSMENETELMÄT 29 7.1 Tutkimuksen filosofiset lähtökohdat 29 7.2 Tutkimusote 29 7.3 Tutkimuskohde ja aineisto 30 7.3.1 Aineiston keruumenetelmät 31 7.3.2 Aineiston käsittely 32 7.4 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus 33

8. TUTKIMUKSEN TULOKSET 34 8.1 Sosionomin (AMK) tehtävät Porin perusturvatoimiston aikuissosiaalityössä 34 8.2 Sosionomin (AMK) ydinosaamisalueiden toteutuminen Porin aikuissosiaalityössä 38 9. JOHTOPÄÄTÖKSET 40 10. POHDINTA 43 LÄHTEET 46 LIITTEET 49 Liite 1: Sosionomin (AMK) ydinosaamiskuvio 49 Liite 2: Haastattelurunko 50 Liite 3: Esimerkki tutkimuskysymysten analysoinnista 52 Liite 4: Tutkimuslupa 53 Liite 5: Sähköposti tutkimukseen osallistujille 54

1. JOHDANTO Porin Sosiaalikeskuksen perusturvatoimistossa on alkanut aikuissosiaalityön kehittämishanke keväällä 2006. Hankkeen tarkoituksena on kehittää aikuissosiaalityötä sekä Teljäntorin emotoimistossa että Työvoiman palvelukeskuksessa (Palke). Hankkeen aikana on tarkoitus selvittää ja kehittää perusturvatoimiston ammattirakennetta, työnjakoa ja sosiaalityön sisältöä. Hankkeen tavoitteena on muodostaa vuodelle 2009 selkeä strategia ja eri ammattiryhmien työnkuvat. Molemmat tutkijat ovat olleet opintojensa aikana käytännönharjoittelussa Porin Sosiaalikeskuksen Perusturvatoimistossa (Teljäntorin ja Palken toimipisteet). Harjoitteluiden aikana tutkijat tutustuivat Aikuissosiaalityön kehittämishankkeeseen, sen tavoitteisiin, organisaatioon ja toteutukseen. Opinnäytetyön prosessin aikana tutkijat olivat mukana hankkeeseen liittyvässä työseminaarissa, johon osallistui koko perusturvatoimisto. Lisäksi toinen tutkijoista oli mukana myös syksyn 2006 kahdessa (2) työseminaarissa. Harjoittelun kautta tutkijat saivat käsityksen myös toimiston nykytilanteesta ja työnjaosta. Opinnäytetyön tutkimusongelmat ovat, mikä olisi sosionomin (AMK) tehtävä Porin perusturvatoimiston aikuissosiaalityössä ja mitä annettavaa sosionomilla (AMK) olisi aikuissosiaalityöhön ydinosaamisensa puitteissa. Tutkimuksen teoreettinen pohja luodaan sosionomikoulutuksen (AMK) antamien valmiuksien kuvauksesta, sosiaalityöntekijän ja sosionomin (AMK) erityisosaamisesta sekä sosiaalityön ja ohjauksen määrittelystä. Tutkimuksen teoreettinen osio pohjautuu jo olemassa oleviin teorioihin sosiaalityön sisällöstä ja odotuksista sekä sosionomin (AMK) ydinosaamisalueista. Teoria koostuu lehdistä, sähköisistä lähteistä sekä kirjallisuudesta saadun materiaalin pohjalta. Sosiaaliohjauksen ja sosiaaliohjaajien eli sosionomien (AMK) tulevaisuuden tarvetta kartoitettiin haastatteluin. Haastattelut toteutettiin tammikuussa 2007 kunkin haastateltavan omassa työpisteessä. Haastatteluun ei osallistunut koko toimiston henkilökunta vaan oleellista oli, että tutkimuksessa oli edustettuna jokainen ammattiryhmä.

7 Tutkijat haluavat kiittää Porin kaupungin Sosiaalikeskuksen perusturvatoimiston aikuissosiaalityön työntekijöitä haastatteluun osallistumisesta ja opinnäytetyön mahdollistamisesta. Tutkijat toivovat, että tästä tutkimuksesta on apua Porin aikuissosiaalityön ammatti- ja tehtävärakenteen kehittämishankkeessa.

8 2. JOHDATUSTA SOSIAALIALAAN Uuden sosiaalihuollon kelpoisuusvaatimuslain tarkoituksena on edistää sosiaalihuollon asiakkaan oikeutta laadultaan hyvään sosiaalihuoltoon ja hyvään kohteluun edellyttämällä, että sosiaalihuollon ammatillisella henkilöstöllä on tarvittava koulutus ja perehtyneisyys Tätä lakia sovelletaan kelpoisuuksiin, joita vaaditaan sosiaalihuollon ammatilliselta henkilöstöltä. (Finlex 2005.) Kelpoisuusvaatimuksena sosiaalityöntekijän tehtäviin on ylempi korkeakoulututkinto, johon sisältyy tai jonka lisäksi on suoritettu pääaineopinnot tai pääainetta vastaavat yliopistolliset opinnot sosiaalityössä Tehtäviä, joihin tämän lain mukaan vaaditaan sosiaalityöntekijän kelpoisuus, voi hoitaa myös henkilö, joka tämän lain voimaan tullessa oli kelpoinen vastaavaan tehtävään sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusehdoista annetun asetuksen 2 :n 1 momentin tai mainitun asetuksen siirtymäsäännösten nojalla. Vastaavasti kelpoisuusvaatimuksena sosiaaliohjaajan tehtäviin on tehtävään soveltuva sosiaalialalle suuntaava sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto. Tällainen tutkinto voi olla juuri sosionomitutkinto (AMK). (Finlex 2005.) Esimerkiksi sosiaaliohjaajan työssä sosionomi (AMK) tarvitsee sosiaalialan yhteiskuntasidonnaisuuden takia tietoa yhteiskunnasta ja sen kehitysprosesseista. Sosionomi (AMK) pystyy ammatissaan sisäistämään yhteiskunnan ilmiöiden suhdetta poliittisiin ja taloudellisiin ratkaisuihin. Työn reflektointi suhteessa yhteiskunnan vaatimuksiin ja vallitseviin arvoihin ja valtasuhteisiin on osa sosionomin (AMK) ydinosaamista. (Borgman, Dal Maso, Hakonen, Honkakoski & Lyhty. 2002, 11 12.) Sosionomi (AMK) on myös tietoinen yhteiskunnallisista vaikuttamismahdollisuuksista ja siitä, että hänen työnsä edellyttää yhteiskunnallista vaikuttamista. Hän ymmärtää päätöksenteon ja ihmisten toimintaedellytysten välisen yhteyden sekä rakenteellisen työn merkityksen alansa työssä. Sosionomi (AMK) pyrkii vaikuttamaan yhteisöllisessä ja yhteiskunnallisessa toiminnassa, ja pyrkii siten myös vaikuttamaan yksilöiden ja erilaisten sosiaalisten ryhmien osallisuuteen ja

9 mielekkään elämän mahdollisuuksiin. Silti sosionomi (AMK) ymmärtää työnsä realistisesti suhteessa yhteiskunnalliseen todellisuuteen. Hän kantaa vastuuta heikompiosaisista ja kykenee tarkastelemaan yhteiskunnallisia muutoksia heidän näkökulmastaan. (Borgman ym. 2002, 11 12.) Sosiokulttuurinen osaaminen lisääntyy sosiaalisissa prosesseissa, kun ihmisten välisessä toiminnassa ja vuorovaikutuksessa syntyy uusia toiminta- ja ajattelutapoja. Sosiokulttuurinen osaaminen perustuu ihmisten inhimillisen toiminnan ymmärtämiseen kulttuurisena. Sosionomi (AMK) toimii erilaisissa sosiaalisissa rakenteissa ja ympäristöissä. Näissä kaikissa systeemeissä on erilaisia toimijoita, jotka keskinäisellä toiminnallaan tuottavat sosiaalialalle ominaista ohjausta, hoivaa tai palvelua. Sosionomi (AMK) pyrkii valtaistamaan ja voimavaraistamaan ihmisiä, jotka ovat marginalisoituneet tai syrjäytymisuhan alla. Ammattikäytäntöjen kehittäminen yhdessä asiakkaiden, kansalaisten ja yhteistyökumppaneiden kanssa dialogisella menetelmällä kuuluu myös sosionomin (AMK) ydinosaamiseen. (Borgman ym. 2002, 12 13.) 3. PORIN PERUSTURVATOIMISTON AIKUISSOSIAALITYÖN KEHITTYMINEN Porin perusturvatoimistossa työskentelevät sosiaaliohjaajat ovat suorittaneet sosionomitutkinnon (AMK) tai vanhemman vastaavan koulutuksen. Esimerkiksi Porin perusturvatoimistossa työskentelee tällä hetkellä ainoastaan yksi sosiaaliohjaaja, mutta Palkessa heitä on huomattavasti enemmän. Palkessa työskentelee muun muassa työvoimatoimiston, terveystoimen ja sosiaalitoimen työntekijöitä. Tähän tutkimukseen osallistuvat ainoastaan sosiaalitoimen alaiset ammattilaiset. Porin sosiaalikeskuksen perusturvatoimistossa työskentelee tällä hetkellä pääasiassa sosiaalityöntekijöitä, joiden lisäksi on palkattu kanslisteja etuuskäsittelijöiksi. Tarkoituksena on ollut saada sosiaalityöntekijöille enemmän aikaa asia-

10 kastapaamisiin ja kotikäynteihin siirtämällä kaikki perustoimeentulotukihakemukset kansliaan, koska useat sosiaalityöntekijät ovat kokeneet työmäärän kohtuuttoman suureksi ja aikaa asiakkaille on jäänyt liian vähän. Ainoastaan tulottomat, uudet ulkomaalaiset ja välitystiliasiakkaat on jätetty sosiaalityöntekijöiden asiakkaiksi. Sosiaalista luottoa hakevat ovat sosiaaliohjaajan asiakkaita. Keväällä 2006 Porin kaupungin aikuissosiaalityön ammatti- ja tehtävärakennehankkeen ohjausryhmässä päätettiin tehdä koko perusturvatoimiston henkilöstölle yksilöhaastattelut, joiden tavoitteena oli käydä läpi jokaisen ajatuksia työn kehittämisestä. Haastattelut suoritti Pikassos Oy:n suunnittelija Sanna Rautalammi. Haastatteluaineisto jaettiin käsikirjoitusvaiheessa haastatteluun osallistuneille, ja sitä käytiin läpi syksyn 2006 kolmena koko henkilöstön seminaaripäivänä. Tämän opinnäytetyön tekijöillä on hallussaan tämä haastatteluaineisto. Porin perusturvatoimistossa tapahtui vuoden 2006 alussa suuria työhön olennaisesti vaikuttavia muutoksia, joka teki hankkeen ajankohdan monella tavalla haasteelliseksi. Ensinnäkin kanslistien ja sosiaalityöntekijöiden työnjakoa muutettiin toimeentulotukilakimuutosten pohjalta. Toiseksi käytössä ollut aluejakojärjestelmä purettiin ja asiakkuudet jaettiin asiakkaan sukunimen mukaan. Samalla purettiin systeemi, jossa alle 25-vuotiaita asiakkaita vastaanottivat neljä (4) sosiaalityöntekijää. Neljäs suuri muutos oli Effica - asiakastietojärjestelmään siirtyminen. Rautalammin tekemistä haastatteluista kävi ilmi sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien näkemykset työn organisoinnin puutteista ja ongelmista. Vuosi kehittämishankkeen aloittamisen jälkeen tilanteen eteneminen näkyi konkreettisesti työseminaarissa, johon myös tutkijakaksikko osallistui. Koko toimiston työntekijät olivat työskennelleet pienryhmissä pohtien erilaisia kehitysteemoja, joita he esittelivät seminaarissa. Hankkeen edetessä henkilöstön osaaminen ja työn kehittäminen on tullut näkyväksi ja edellisestä syksystä oli tutkijoidenkin näkemyksen mukaan menty huomattavasti eteenpäin. Usko ja luottamus yhteistyöhön ja hankkeen toteutumiseen oli kasvanut ja vahvistunut. Havaittavissa oli myös ilmapiirin muutos positiivisempaan suuntaan.

11 4. AIEMMAT TUTKIMUKSET Tutkijat käyttivät tässä tutkimuksessa aiemmin julkaistua materiaalia koskien ammattirakenteita sosiaalialalla. Teokset käsittelivät myös alan koulutusta ja muissa kunnissa toteutettuja hankkeita ja muutoksia. Nämä tutkimukset on valittu työhön niiden luotettavuuden, laajuuden ja vertailukelpoisuuden takia. 4.1 STEAM -hanke Vuoden 2002 lokakuussa Sosiaali- ja terveysministeriö asetti kansallisen projektin sosiaalialan kehittämiseksi. Sosiaalihuollon tehtävä- ja ammattirakenteen kehittäminen projektin (STEAM) tavoitteena oli kunnallisen sosiaalihuollon tehtävä- ja ammattirakenteen kehittäminen vuoden 2003 maaliskuuhun mennessä. Hanke painottui yliopistollisen sosiaalityön koulutuksen saaneiden sosiaalityöntekijöiden tehtäviin, sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen saaneiden sosionomien (AMK) ja aikaisemman opistoasteen tutkinnon suorittaneiden tehtäviin sekä näiden ammattilaisten työparitoiminnan laajuuden ja tarpeen selvittämiseen. (Horsma & Jauhiainen (toim.). 2004, 5-19.) Hankkeeseen osallistui kaiken kaikkiaan 38 erikokoista kuntaa ympäri Suomen. Projektin tehtävinä oli nykyisissä toiminnoissa olevien ongelmakohtien selvittäminen, henkilöstön määrän, koulutuksen ja toimintatapojen kartoittaminen. Tehtävänä oli myös katvealueiden ja epätarkoituksenmukaisten toimintojen tunnistaminen sekä uuden tehtävä- ja ammattirakenteen selvittäminen ja kokeilu käytännön työtoiminnassa. Lisäksi projektissa selvitettiin, mitkä muun muassa tehtävärakenteessa olevat tekijät vaikuttavat siihen, että kuntien sosiaalihuoltoon on vaikea saada riittävästi kelpoisuusehdot täyttäviä sosiaalityöntekijöitä. (Horsma ym. 2004, 5-19.)

12 4.2 Eettisyyttä, elastisuutta ja elämää arviointi Korkeakoulujen arviointineuvosto aloitti vuoden 2003 tammikuussa sosiaalityön ja sosiaalialan arvioinnin valtakunnallisena koulutusohjelma-arviointina, jossa oli edustettuna työelämän, korkeakoulujen ja opiskelijoiden näkökulma. Arvioinnin tehtävänä oli tuottaa suosituksia ja parantaa koulutuksen laatua niin valtakunnallisesti kuin korkeakoulusektorikohtaisestikin. Päätavoitteena oli tuottaa kokonaiskuva nykytilanteesta sosiaalityössä ja sosiaalialan koulutuksessa, ja osoittaa vahvuuksia sekä kehittämishaasteita koulutuksissa. Arvioinnin tavoitteena oli myös pohtia menetelmiä koulutusten kehittämiseksi suhteessa opiskeluprosessien, työelämän ja yhteiskunnan asettamiin haasteisiin sekä tukea sosiaalityön ja sosiaalialan koulutusten vuorovaikutusta ja yhteistyötä. (Murto, Rautniemi, Fredriksson, Ikonen, Mäntysaari, Niemi, Paldanius, Parkkinen, Tulva, Ylönen & Saari. 2004, 3.) 4.3 SOTENNA- hanke Sosiaalialan osaamis-, työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointihankkeen SOTENNA:n (2003 2006) tehtävänä oli ennakoida sosiaalialan osaamis- ja työvoimatarpeita sekä tältä pohjalta sosiaalialan koulutustarpeita vuoteen 2015 ulottuvalla ennakointijaksolla. Ennakointitehtävä rajattiin ja ennakointi pääasiassa kohdistui sosiaalialan kolmeen keskeiseen tutkintoon eli lähihoitajatutkintoon, sosionomitutkintoon (AMK) ja sosiaalityöntekijän tutkintoon (YTM, VTM). Sosiaalialan osaamis-, työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointihanke SOTENNA (2003 2006) oli valtakunnallisen sosiaalityön yliopistoverkoston (SOSNET) aloitteesta syntynyt kolmivuotinen tutkimuskokonaisuus, jonka Jyväskylän yliopiston ja Lapin yliopiston tutkijat toteuttivat. SOTENNA -tutkimuksen avainkysymykset olivat mikä on sosiaalialan koulutusten sisältöjen ja alan eri ammateissa toimivien osaamisen yhteiskunnallisesti perusteltu kehittämissuunta vuoteen 2015 ulottuvalla ennakointijaksolla, ja mikä on sosiaalialan koulutusten ja työvoiman yhteiskunnallisesti perusteltu mitoitus eri koulutusasteilla? (Vuorensyrjä, Borgman, Kemppainen, Mäntysaari & Pohjola. 2006, 6,11.)

13 5. SOSIONOMIEN (AMK) ASIANTUNTIJUUS SOSIAALIALALLA Sosiaaliala pääsi itsenäisenä kokonaisuutena ammatillisen koulutuksen piiriin 1980-luvulla, jolloin sosiaalialan ammatillista koulutusta alettiin järjestelmällisesti tarjota ja vuosina 1984 1986 yli 20 sosiaalialan oppilaitosta aloitti toimintansa. Sittemmin koulutusohjelmia sosiaalialalle pantiin alkuun kuudessa (6) väliaikaisessa ammattikorkeakoulussa aloittaen sosiaalialan ammattikorkeakoulutus vuonna 1992. (Murto ym. 2004, 23 24.) 5.1 Sosiaalialan korkeakoulutus Ensimmäiset sosiaalialan ammattikorkeakoulututkintoa vastaavan koulutuksen suorittaneet tulivat työmarkkinoille vuonna 1995. Sosionomikoulutusta alettiin alkujaan rakentaa kolmesta keskiasteen sosiaalialan opistoasteen koulutuksesta, joita olivat sosiaaliohjaaja, sosiaalikasvattaja ja kehitysvammaistenohjaaja. Sosionomikoulutus (AMK) on yli kymmenenvuotisen historiansa aikana muotoutunut jännitteisessä kentässä. Tähän ovat vaikuttaneet virka- ja palkkahierarkiat sekä esimerkiksi se, ettei sosionomikoulutuksesta (AMK) valmistuneille ja heidän osaamiselleen ollut alan työ- ja tehtävärakenteessa selkeästi määriteltyä tilaa. Sosiaalialan sisällä on käyty varsin vähän keskustelua siitä, mikä on alan yhteiskunnallinen tehtävä nimenomaan kansalaisten palveluidentarpeen kannalta. Alan sisäisestä keskustelusta on puuttunut myös selvä näkemys ydinosaamisesta ja siihen liittyvästä erityisosaamiseen perustuvasta työnjaosta. (Vuorensyrjä ym. 2006, 158 159.) Ammattikorkeakoulun opetuksessa luodaan taidot työskennellä sosiaalisena asiantuntijana muun muassa asiakastyön prosessissa. Tämä sisältää taidot tilannearvioon, tarpeiden kartoitukseen, käytettävissä olevien voimavarojen ja resurssien arviointiin, tavoitteenasetteluun, suunnitelman toteutukseen sekä sen arviointiin. Sosionomin (AMK) osaamisen vahvuutena on valmius toimia tavoitteellisesti ihmisten keskuudessa yksilö-, perhe- ja yhteisötyön menetelmin. Li-

14 säksi koulutus antaa valmiudet moniammatilliseen tiimityöhön. (Murto ym. 2004, 27.) Koulutusta järjestetään sekä nuoriso- että aikuiskoulutuksena. Sosionomi (AMK) - tutkintonimike on ollut käytössä vasta vuodesta 1999 alkaen. Koulutuksen lähtökohdissa on jonkin verran vaihtelua eri ammattikorkeakoulujen kesken. Suuressa osassa korkeakouluista on laaja-alainen koulutusohjelma. Tällöin kaikille yhteisten opintojen jälkeen koulutusyksiköstä riippuen opiskelija voi valita jonkin asiakasryhmän, työalueen, näkökulman tai esimerkiksi työmenetelmän mukaisia opintoja ja näin rakentaa oman opintopolkunsa. Erilaisia suuntautumisvaihtoehtoja ovat esimerkiksi sosiaalipedagogiikka, sosiaali(palvelu)ohjaus, kasvatus- ja perhetyö, päihde- ja mielenterveystyö, nuorisotyö ja vammaistyö. 1.8.2005 alkaen sosionomin (AMK) jatkokoulutusväyläksi on luotu ylempi ammattikorkeakoulututkinto. (Vuorensyrjä ym. 2006, 162 169.) Vakituisia ammattikorkeakouluja on nykyään 31 ja niistä 23:ssa on sosiaalialan koulutusohjelma. Tämän lisäksi koulutusta sosiaalityöhön annetaan kuudessa (6) yliopistossa. Pohjakoulutuksena ammattikorkeakouluun vaaditaan lukion oppimäärä tai ylioppilastutkinto tai opistotasoinen sosiaali- tai terveysalan koulutus tai toisen asteen tutkinto sekä alan työkokemus. Korkeakoulun opetus sosiaalialalle sisältää 210 opintopisteen perus- ja ammattiopinnot, jotka käsittävät käytännön harjoittelua 45 opintopistettä. (Murto ym. 2004, 8, 24.) Yliopistoissa annettava sosiaalityön koulutus on sosiaalialan koulutuksista historiallisesti vanhin ja samalla vakiintunein. Yliopistollisena ylempänä korkeakoulututkintona se käynnistyi vuonna 1970. Vuonna 1994 sosiaalityö eriytyi oppiaineena omaksi tieteenalaksi ja pääaineeksi sosiaalipolitiikasta ja yhteiskuntapolitiikasta. Sosiaalityöntekijöistä on ollut pulaa niin kauan kun sosiaalihuoltoa on Suomessa kehitetty, jonka vuoksi yliopistot ovat lisänneet sosiaalityön aloituspaikkoja noin kolmanneksella vuodesta 1990. (Vuorensyrjä ym. 2006, 233 235.) Sisällöllisesti sosiaalityön koulutus on yhteiskuntatieteellistä yliopistokoulutusta. Perustana koulutuksessa on yhteiskunnallinen ymmärrys, johon yhdistyy tieteel-

15 linen, teoreettinen ja kriittinen ajattelu. Tieteellistä ja teoreettista osaamista vaaditaan sovellettaessa ratkaisuja ihmisten sosiaalisiin ongelmiin ja vaikeisiin elämäntilanteisiin. Sosiaalityön koulutuksesta valmistuvat maisterit saavat yhteiskuntatieteellisen koulutuksen lisäksi pätevyyden toimia sosiaalityöntekijöinä. (Vuorensyrjä ym. 2006, 234 237.) SOTENNA- loppuraportin mukaan sosiaalityön peruskoulutus on suosittua ja se kiinnostaa ihmisiä. Sosiaalityöntekijät ovat myös tyytyväisiä saamaansa koulutukseen. SOTENNA- hankkeen tutkimuksen mukaan sosiaalityön koulutuksessa tulee tulevaisuudessa lisätä opintokokonaisuuksia esimerkiksi johtamisesta ja lainsäädännöstä sekä myös vuorovaikutustaitoja ja ammatti-identiteettiä tulisi vahvistaa. On tärkeää, että sosiaalityöntekijöiden peruskoulutus antaa tarvittavat valmiudet tutkivaan ja kehittävään työotteeseen, koska tulevaisuudessa sosiaalityöntekijöiden ja erityissosiaalityöntekijöiden osaamisessa on oleellista uusien ratkaisujen ja toimintastrategioiden keksiminen ja kehittäminen. Tämä on oleellista, kun sosiaaliset ongelmat monimuotoistuvat ja vaikeutuvat sekä toimintaympäristöt ja palvelujärjestelmät muuttuvat. (Vuorensyrjä ym. 2006, 236 243.) SOTENNA loppuraportin mukaan tulevaisuudessa sosiaalityön aloituspaikkoja tulee kasvattaa, koulutuksen sisältöä kehittää, työn toiminta-alueista aikuissosiaalityötä sekä mielenterveys- ja päihdetyön sosiaalityötä vahvistaa. Lisäksi erityisesti sosiaalitoimistoissa tehtävää sosiaalityötä tulee tutkia ja arvioida. Sosiaalialan korkeimmin koulutettujen sosiaalityöntekijöiden tulisi ottaa vastuuta alan tutkimuksesta, johtamisesta ja kehitystyöstä. Sosiaalialan sisäistä lähihoitajien, sosiaaliohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden yhteistyötä ja vuoropuhelua tulisi lisätä. (Vuorensyrjä ym. 2006, 293 297.) Myös maaliskuussa 2006 eläkkeelle jäänyt Helsingin sosiaaliviraston sosiaalijohtaja Aulikki Kananoja pohtii Talentia -lehdessä (03/06) uuden ammattiryhmän, sosionomien (AMK) kentälle tuloa. Hän luokittelee sosiaalityöntekijöille kuuluvaksi vaativat ja vaikeimmat tehtävät, joissa tarvitaan tutkimuksesta ja teoriasta saatua tietoa ja valmiutta kehittää sellaista. Työ kohdistuu sellaisiin kysymyksiin, joissa ei pärjää arkikäsikirjoilla. Tarvitaan hyvä yhteys tutkimustie-

16 toon, teoriaan ja myös kansainvälisiin käytäntöihin, jotka tehdään samojen asioiden ympärillä. Kanaoja toteaa sosionomikoulutuksen (AMK) saaneilla olevan hyvät valmiudet palveluiden ja etuuksien tarjontaan sekä välittömään asiakastyöhön eri asiakasryhmien arjen sujuvuudessa. (Jaakkola. 2006, 22 24.) 5.2 Sosionomin (AMK) työn yhteiskunnalliset perustelut Marraskuussa vuonna 2000 ammattikorkeakoulun sosiaalialan valtakunnallinen verkosto asetti työryhmän, jonka tehtävänä oli selventää ja jäsentää sosionomin (AMK) ydinosaamista ja eritysosaamista. Sosionomin ydinosaaminen raportissa tarkastellaan sosionomin (AMK) osaamista ottaen huomioon sosionomin (AMK) ammattitaidon perustelut ammatinharjoittamislainsäädännössä. Tavoitteena raportissa oli syventää sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen itseymmärrystä sekä perustella sosionomin (AMK) ydin- ja erityisosaamista työelämän, sidosryhmien ja lähialojen suuntaan. Raportti avaa myös keskustelua työelämän suuntaan sosionomien (AMK) osaamisesta, pätevyydestä ja ammatillisista tehtäväalueista. (Borgman ym. 2002, 5-6.) Ydinosaamisen erittely selkiyttää myös työnjakoa suhteessa yliopistolliseen sosiaalityön koulutukseen ja toisen asteen lähihoitajakoulutukseen. Sosionomin (AMK) osaamisen profiloiminen auttaa siten myös konkretisoimaan työjako- ja yhteistyökysymyksiä lähialoilla ja luomaan näin edellytyksiä paljon puhutulle moniammatilliselle työotteelle. Sosionomit (AMK) sijoittuvat sosiaalista asiantuntemusta edellyttäviin tehtäviin julkiselle sektorille, kolmannelle sektorille sekä alan yrityksiin työntekijöinä tai yrittäjinä. Julkisen palvelujärjestelmän sisällä sosionomien (AMK) työ sijoittuu pääasiassa sosiaalipalveluihin, joihin sisältyy myös sosiaalityö. (Borgman ym. 2002, 5-9.) Ydinosaamisraportissa sosionomin (AMK) työtä perustellaan muun muassa yhteiskunnallisella tasolla. Yleisesti sosiaalialan työtä määrittelevät tekijät vaikuttavat myös sosionomin (AMK) työhön ja asemaan. Jo kauan aikaa sosiaalihuollon ja sosiaalipalveluiden tehtävä on ollut varmistaa kansalaisten sosiaalinen turvallisuus ja arjessa selviytyminen. Lisäksi sosiaalihuollolla ja palveluilla on

17 ollut suuri sosiokulttuurinen rooli yhteiskuntaa koossapitävänä voimana. Sosionomin (AMK) työ vastaa konkreettisesti tarpeisiin, joita ihmisillä on liittyen esimerkiksi sosiaaliseen turvallisuuteen ja arjen mielekkyyteen. Nämä tarpeet vaihtelevat elämän eri alueilla, kuten työssä, toimeentulossa, arjessa ja sosiaalisessa osallisuudessa. Kaikki nämä elämän alueet ovat murroksessa, jolloin samanaikaisesti sosiaalipalveluilla vastataan toisaalta työssä käyvien kasvaviin laadullisiin tarpeisiin ja toisaalta työmarkkinoiden ulkopuolelle jäävän marginalisoituvan väestönosan tarpeisiin. (Borgman ym. 2002, 7-8.) Esimerkiksi koulutusurien, palkkatyön sekä perhe- ja sukupuolimallien murtuminen ja muuttuminen vaikuttavat osaltaan moniin muihin elämisen muotoihin ja yhteiskunnan rakenteisiin. Merkittäviä tekijöitä yhteiskunnan kehittymisessä ovat olleet myös globalisaatio sekä talouden ja sosiaalisen suhde. Nämä ovat muokanneet yhteiskunnan arvopohjaa, kuten myös 1990-luvun taloudellinen lama, joka on aiheuttanut palveluiden leikkauksia ja kiristänyt niiden saantiehtoja. (Borgman ym. 2002, 7-8.) Sosionomin (AMK) työ muotoutuu sekä ihmisten arkielämän tarpeiden ja ongelmien että edellä mainittujen yhteiskunnallisten ristiriitojen ja muutosten kautta. Sosiaalialan ammattilaiselta tämä vaatii yhteiskunnallisten kokonaisprosessien roolin ymmärtämistä ihmisten arjen ongelmien taustalla. Sosiaalialan työssä tuetaan ja vahvistetaan yksilöiden voimavaroja ja osallisuutta sekä liittymistä yhteiskuntaan. Toisaalta sosiaalialan työ on myös yhteiskunnallista vaikuttamis-, muutos- ja kehittämistyötä, jonka kautta luodaan edellytyksiä kansalaisten selviytymiselle. (Borgman ym. 2002, 7-9.) 5.3 Sosionomin (AMK) ydinosaaminen Sosiaalialan AMK- verkosto on määritellyt raportissaan (Borgman ym. 2001) sosionomin ydinosaamisen ja työalueet (Liite 1). Sosiaalialan AMK- verkosto kiteyttää raportissaan näkemyksensä seuraavasti: Sosionomitutkinnon (AMK) suorittaneiden tehtäväkenttä sosiaalityössä on ennaltaehkäisevä, perusturvaan kohdentuva, perhekeskeinen ja yksilökeskeinen sosiaalityö. Ammattikorkea-

18 koulututkinnon suorittaneiden sosiaalityöstä rajautuu pois toimiminen tahdonvastaisten ja terapeuttisten toimenpiteiden päätoteuttajana, jotka lainsäädännön mukaan edellyttävät toista koulutusta. Ydinosaamisraportissa sosionomikoulutuksen (AMK) tavoitteena Diakonia-ammattikorkeakoulun mukaan on tuottaa välineitä, jolla sosionomit (AMK) osaavat: auttaa selviämään arjessa. Työlle on ominaista tunnistaa asiakkaan elämäntilanne sekä voimavarojen ja toimintakyvyn eri osa-alueet. Tavoitteena on, että asiakkaan arjen toiminnot ja sosiaalinen toimintakyky ovat mahdollisimman hyvät. Vaikuttaminen sosiaalieettisistä lähtökohdista käsin ja oman työn kehittäminen kuuluvat sosionomin (AMK) osaamiseen. (Borgman ym. 2001, 24.) Sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen verkoston raportissa sosionomin (AMK) ydinosaaminen nähdään sisällöllisenä ja taidollisena yhdistelmänä, jossa ne liittyvät toisiinsa ja edellyttävät toisiaan. Yhteiskuntaan sidonnaisuutensa takia ydinosaaminen on kerroksellista, monitahoista ja riippuvainen kontekstista. Ydinosaamisen sisältöön vaikuttavat sosiaalialan luonne ja yhteiskunnallinen tehtävä sekä sosionomin (AMK) työn sisältö, menetelmät ja konteksti. (Borgman ym. 2002, 10.) Ydinosaamisen sisältöön kuuluvat: 1. Yhteiskunnallinen tietoisuus ja vaikuttaminen 2. Sosiokulttuurinen osaaminen 3. Kasvun, arkielämän ja sosiaalisen toimintakyvyn tukeminen 4. Toimintajärjestelmän ja ympäristön tunteminen ja palveluiden kehittäminen 5. Tiedollinen ja eettinen osaaminen 6. Menetelmällinen osaaminen. (Borgman ym. 2002, 10 11.) Jotta edellä mainitut sisällöt toteutuvat eli realisoituvat, sosionomit (AMK) tarvitsevat ydintaitoja. Sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen verkoston tekemän raportin mukaan näitä taitoja ovat:

19 1. Tutkimuksen ja kehittämisen taidot 2. Vuorovaikutus-, viestintä- ja kanssakulkemistaidot 3. Reflektointitaidot 4. Työyhteisössä toimimisen, työn organisoinnin ja johtamisen taidot. (Borgman ym. 2002, 10 11.) Hyvinvointipalveluiden yhteiskunnallisen perustan tiedostaminen on osa sosionomin (AMK) ydinosaamista. Kunkin toimintaympäristön ja palvelujärjestelmän sekä lainsäädännön tunteminen on edellytys sosiaalialalla työskentelylle. Palveluiden kehittämisen osalta oleellista on, että sosionomi (AMK) tuntee kehitykseen vaikuttavia tekijöitä ja etsii vaihtoehtoja palveluiden toteuttamiseksi jatkuvasti muuttuvissa olosuhteissa. Sosionomi (AMK) pyrkii muiden ammattilaisten kanssa kehittämään palveluita. Palveluiden taloudellisten ulottuvuuksien tunnistaminen on myös osa sosionomin (AMK) osaamista ja sitä kautta sosionomilla (AMK) on valmiuksia ja kykyä kehittää toiminnan ja palveluiden vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta eli taloudellisuutta ja tehokkuutta. Erilaisten palvelustrategioiden joustava tunteminen ja käyttö ovat näin ollen osa sosionomin (AMK) ammatillista osaamista. (Borgman ym. 2002, 14 15.) Lisäksi sosionomin (AMK) toimenkuvaan kuuluu käyttää arvioivaa, tutkivaa ja kehittävää työotetta soveltaen sitä asiakastyöhön, ammattikäytäntöihin ja alueelliseen kehittämiseen. Sosionomin (AMK) ammatillisessa osaamisessa onkin tärkeää sosiaalialan käytäntöjen kehittäminen ja tällöin niin määrällisten kuin laadullistenkin tutkimusmenetelmien hallitseminen ja tutkimustietojen hyväksikäyttö on tärkeää. (Borgman ym. 2002, 20 21.) Ammatilliset tehtäväalueet, joille sosionomien (AMK) ydinosaaminen sijoittuu, ovat: 1. Kuntoutuksen, ohjauksen ja sosiaalisen tuen tehtävät 2. Kasvatus-, opetus- ja ohjaustehtävät 3. Palvelutuotanto-, johtamis- ja kehittämistehtävät 4. Sosiaalityön tehtävät (Borgman ym. 2002, 21.)

20 Yhtenä sosionomin (AMK) oleellisena päämääränä ovat kuntoutuksen, ohjauksen ja sosiaalisen tuen tehtävät (1). Tällöin tulee tukea ja ylläpitää yksilön elämän merkityksellisyyttä voimavaroja vahvistaen ja sosiaalista osallisuutta tukien sekä vaikuttaen palvelujärjestelmiin ja yhteiskuntaan. Myös yksilön itsemääräämisoikeuden ja elämänhallinnan edistäminen ohjauksellisesti ja kuntouttavasti niin laitosasukkaan kuin avohuollon asiakkaankin tapauksessa on ensiarvoinen sosionomin (AMK) tehtävä. Oikeuksien, palvelujärjestelmien ja yksityisen ja kolmannen sektorin tunteminen, verkosto-osaaminen, luovuus ja vaikuttamiskeinojen hallitseminen on tärkeää ja keskeisessä roolissa autettaessa asiakasta tämän vaikeuksissa. (Borgman ym. 2002, 22.) Sosionomilla (AMK) on ammatillisuutta ymmärtää yksilön ja perheen sosiaalinen tilanne, missä työn kohteena nähdään yksilöt eri elämäntilanteissaan. Keskeistä osaamisessa on muun muassa yksilön sosiaalisten taitojen ja vuorovaikutussuhteiden tukeminen, joka yhdistyy kasvatuksen, opetuksen ja ohjauksen perustaitoihin (2). (Borgman ym. 2002, 21 22.) Sosionomin (AMK) tavoitteellisena toimintana nähdään kehittää, tuottaa ja koordinoida hyvinvointipalveluja niin yksilöille kuin yhteisöillekin tukemalla omaehtoista toimintaa ja tukien laaja-alaisesti yhteistyötä (3). Muutosprosessien tunnistaminen varhain on haasteellista, mutta sosionomikoulutus (AMK) tarjoaa siihen valmiudet. Palvelukokonaisuuden johtaminen sekä sosiaali- ja työlainsäädännön tuntemus sekä päätöksenteko- ja muutosprosessin hallinta on oleellista sosionomiosaamisessa (AMK). Myös talouden ja laatuarvioinnin hallinta on tärkeä osa sosionomin (AMK) ydinosaamista. (Borgman ym. 2002, 23.) 5.4 Sosionomin (AMK) käytännön työskentely Ihmisen arjen hallinnan ongelmat ovat esteenä elämän sujumiselle sosiaalialan asiakkuuksissa. Arjen taitojen hallitseminen vahvistaa asiakkaan subjektisuutta ja elämän hallintaa. Arjen taitojen omaksumisprosesseihin vaikuttavat yksilön odotukset, toiveet, vaatimukset, pettymykset, elämänhistoria ja traumaattiset kokemukset. Sosionomin (AMK) taitoihin kuuluu kyky nähdä asiakas elämänti-

21 lanteessaan. Sosionomi (AMK) osaa yhdessä asiakkaan ja muiden ammattilaisten kanssa arvioida asiakkaan voimavarat ja kehityksen. Työn tavoitteena ei ole yksittäisten toimintojen tai toimintamallien muuttaminen, vaan arjessa vallitsevien toiminnallisten tai rakenteellisten esteiden poistaminen tai ainakin vähentäminen. Asiakasta kunnioitetaan oman tilanteensa ja elämänsä asiantuntijana ja häntä tuetaan itsenäiseen arjessa selviytymiseen. (Borgman ym. 2002, 12 14.) Vuorovaikutus- ja viestintätaidot ovat keskeisiä sosiaalialan työssä, samoin kuin hyvän kuuntelijan taidot. Sosionomin (AMK) tulee näiden lisäksi hallita kanssakulkemisen taito, jonka avulla erottaa asiakkaan tarvitsema tuen ja tilan ajoitus, tilanneherkkyys. Asiakkaan kunnioittaminen ja kohtaaminen tasavertaisena toimijana sekä kulttuurisen kontekstin ymmärtäminen ovat sosionomille (AMK) olennainen osa hedelmällisen työskentelyn etenemisessä. Sosionomin (AMK) työn keskeisiä alueita ovatkin yhteistyö ja vaikuttaminen. Tällöin on tärkeää osata tuoda oma kantansa esiin ja osata perustella se, eli hallita viestinnän taidot. Sosionomin (AMK) täytyy osata kohdata kärsimystä ja kyetä tarvittaessa toimimaan negatiivisten tuntemusten kohteeksi joutuessaan. Työprosessissa hänen on osattava ottaa toiminnasta viimesijainen vastuu. (Borgman ym. 2002, 18.) Sosionomilla (AMK) on monipuolinen ja monialainen tietoperusta, johon kuuluu sekä teoreettinen että kokemuksellinen tieto. Sosionomin (AMK) monialaisen tietoperustan luovat yhteiskunta- ja käyttäytymistieteet sekä taide- ja ilmaisuaineet. Sosionomilla (AMK) on myös hyvät tiedon hankinta ja käyttötaidot. Eettinen harkintakyky ja vastuullinen, asiakaslähtöinen toiminta ovat tärkeä osa ammattitaitoa ja ydinosaamista. Seuraavat sosiaalialan ammattilaisen eettiset periaatteet ohjaavat sosionomin (AMK) työtä: 1. Ihmisarvo ja oikeudenmukaisuus 2. Itsenäisyys ja elämänhallinta 3. Syrjäytymisen ehkäiseminen ja osallisuuden edistäminen 4. Syrjinnän ja väkivallan vastustaminen 5. Asiakkaan itsemääräämisoikeus 6. Asiakkaan yksityisyyden suojaaminen (Borgman ym. 2002, 15 16.)

22 Sosionomin (AMK) työ on ammatillista tavoitteellista toimintaa, ja sitä vahvistavat menetelmällinen tietoisuus ja osaaminen. Menetelmien joustava ja tilannesidonnainen soveltaminen kuuluu sosionomin (AMK) osaamiseen. Sosionomi (AMK) ymmärtää myös luovuuden merkityksen arjen mielekkyydessä. Hyvät yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot korostuvat sosiaalialan työssä. Sosiaalisen verkoston merkitys alan työssä on suuri, ja sosionomi (AMK) pyrkii asiakkaan kanssa aktivoimaan verkostoa asiakkaan tueksi. Verkostoituva työote ja palveluohjaus ovat nekin osa sosionomin (AMK) ammattitaitoa. (Borgman ym. 2002, 16 17.) Sosionomin (AMK) ammattitaidon perustana on reflektointikyky omaa työtänsä kohtaan ja sen tulee ulottua niin yksilö-, tiimi- ja organisaatiotasollekin sekä yhteiskunnalliselle tasolle. Keskeistä onkin jatkuva uusien näkökulmien löytäminen ja tavoitteellinen toiminnan kehittäminen. Näin sosionomi (AMK) pystyy perustelemaan ratkaisujaan eettisestikin. (Borgman ym. 2002, 19.) 5.4.1 Sosionomit (AMK) ja sosiaaliohjaus STEAM- hankkeen loppuraportin mukaan aikuissosiaalityön uusien toimintakäytäntöjen perustana oli malli, jossa sosiaalityöntekijä vastaa yhdessä asiakkaan ja mahdollisesti myös muiden asiantuntijoiden kanssa asiakkaan elämäntilanteen selvittämisestä ja arvioinnista ja sosiaalityön toimintasuunnitelman laatimisesta. Hankkeeseen osallistuneiden kuntien työntekijöiden huomioiden mukaan ongelmana on ollut se, että monet asiakkaat eivät heikentyneen toimintakykynsä takia pysty toteuttamaan yhdessä laadittua suunnitelmaa käytännössä. Tässä koettiin olevan selvä paikka sosiaaliohjaajan toteuttamalle asiakkaan yksilölliselle tuelle ja ohjaukselle. Tutkimuksen mukaan ihannetilanne olisi sellainen, että sosiaaliohjaaja olisi mukana suunnitelman laatimisessa silloin, kun asiakkaan arvioidaan tarvitsevan arjen hallinnassaan tukea ja ohjausta. (Horsma ym. 2004, 25 30.) Sosiaaliohjaajien tehtäviin kuuluu jatkuvan tilannearvion tekeminen asiakkaan kanssa hänen elämäntilanteestaan ja siihen kuuluvista tuen tarpeista. Sosiaa-

23 liohjaajat myös tukevat ja auttavat asiakkaita opiskelu-, työharjoittelu- tai työpaikan hankkimisessa, asumiseen kytkeytyvissä asioissa sekä erilaisten etuuksien hakemisessa ja palvelujen käyttämisessä. Näin ollen sosiaaliohjaajat tekevät paljon yhteistyötä esimerkiksi työvoimaviranomaisten, terveydenhuollon, päihdetyön ja mielenterveystyön yksiköiden kanssa. Aikuisten sosiaaliohjausta voidaan hyödyntää ja sitä tulisi hyödyntää myös ennaltaehkäisevässä työssä. Käytännössä se tarkoittaisi erilaisten aikuisille suunnattavien päivä- ja työtoimintojen lisäämistä sekä sosiaaliohjaajien sijoittumista entistä enemmän myös muihin kuin sosiaalihuollon yksiköihin, esimerkiksi työvoimahallintoon. Nykyään tämä osittain jo toteutuu, kun uusia työvoiman palvelukeskuksia on perustettu. (Horsma ym. 2004, 30 34.) Sosiaaliohjaajan työssä on kyse asiakasta voimaannuttavasta, tukevasta ja osallisuutta edistävästä työstä niin oman elämän, yhteisöllisen elämän kuin yhteiskuntaelämänkin suhteen. (Horsma ym. 2004, 30 34.) Tämän tyylisestä sosiaaliohjauksesta käytetään myös asiaa laajemmin kuvaavaa termiä palveluohjaus. Palveluohjaus on siis prosessi, jossa asiakasta ohjataan käyttämään tarvitsemiaan palveluja. (Honkakoski. 2005, 214) Sosiaaliohjaus kytkeytyy monta kertaa tiiviiksi osaksi sosiaalityön, sosiaalipalvelujen tai toimeentuloturvan asiakastyön prosessia. STEAM- hankkeen loppuraportin mukaan sosiaaliohjaajan tehtävänä on arvioida tehtyjen suunnitelmien toimivuutta asiakkaan jokapäiväisessä elämässä, tuoda esille mahdollisia muutostarpeita sekä huolehtia suunnitelman tarkistamisesta. Sosiaaliohjaukseen kuuluu asiakkaan kanssa yhdessä tekeminen, konkreettinen opastaminen, sekä asiakkaan aktivointi ja motivointi. Se on kuin kartan tarkentamista ja oikeiden rastien etsimistä kartalta yhdessä asiakkaan kanssa. Se on oikean reitin etsimistä yhdessä asiakkaan kanssa ja tarvittaessa reitin kulkemista yhdessä asiakkaan kanssa. Raportissa sosiaaliohjauksen tarvetta ja tehtäväaluetta on projektin lähtökohtien mukaisesti eritelty ennen kaikkea sosiaalitoimistojen kautta organisoidun lapsiperhetyön, aikuistyön ja etuuskäsittelyn näkökulmasta. (Horsma ym. 2004, 40 44.)

24 5.4.2 Sosionomit (AMK) ja etuuskäsittely Lapsiperhe-, aikuis- ja toimeentulotukityö nivoutuvat kiinteästi yhteen sosiaalitoimistojen toimintakäytännöissä. Toimeentulotukeen kytkeytyvät tehtävät kahlitsevat runsaasti työvoimaresursseja, ja toimeentulotukena myönnettävät avustukset rakentavat suhteellisen suuren osan kuntien sosiaalitoimen talousarvioista. Toimeentulotukeen liittyvien tehtävien uudelleenorganisointi nousi erääksi oleellisimmista kehittämistarpeista kaikissa STEAM -projektiin osallistuneissa kunnissa. Se nimettiin etuuskäsittelyn tehtäväalueeksi. Tältä osin kuntien toimintamallit olivat pääosin melko yhtenäiset. (Horsma ym. 2004, 34 36.) STEAM - hankkeen kunnissa sosiaaliohjaajan tehtäviin liittyen pohdintaa on aiheuttanut etenkin toimeentulotukeen liittyvien tehtävien hoitaminen. Tutkimuksen mukaan hyviä kokemuksia on ollut muun muassa käytännöstä, jossa niin sanottu normin mukaisen- tai perustoimeentulotuen myöntäminen on sosiaaliohjaajalla ja harkintaa vaativat päätökset kuuluvat sosiaalityöntekijälle. Toisinaan jo asiakkaan kirjallisessa hakemuksesta on näkyvissä myös muita kuin rahanpuutteeseen liittyviä ongelmia. Tällöin etuuskäsittelijän asiantuntemus vaatii kykyä tunnistaa tilanne ja neuvotella tapauksesta sosiaalityöntekijän kanssa tai käsitellä asiaa moniammatillisessa työryhmässä. (Horsma ym. 2004, 36 38.) STEAM- hankkeen kunnissa etuuskäsittelyn sosiaaliohjaajalle kuuluvat sellaiset asiakkaat, joiden taloudellisen tilanteen selvittely edellyttää asiakkaan tapaamista ja asiakkaan ajatellaan saavan etua henkilökohtaisesta neuvonnasta ja ohjauksesta. Kyseisiä tilanteita voivat olla esimerkiksi ylivelkaantuminen tai opiskelijan pitkittyneet opinnot. Sosiaaliohjaaja neuvoo ja opastaa asiakkaita konkreettisesti tilanteensa selvittämisessä, etsii resursseja ja aktivoi sekä rohkaisee muutoksen toteuttamiseen. (Horsma ym. 2004, 37 39.)

25 5.4.3 Sosionomit (AMK) ja asiakasneuvonta Asiakkaan ja hänet ensimmäisenä kohtaavan työntekijän tapaamiseen on alettu viime vuosina kiinnittää yhä enemmän huomiota. STEAM -kunnissa todettiin, että etenkin sosiaalitoimiston neuvonnassa tai vastaanotossa on runsaasti kehitettävää. Kyseessä olevassa työssä nähtiin olevan apua erityisesti sosiaalisten ongelmien ja erilaisten hankalien asiakastilanteiden tunnistamiseen liittyvästä osaamisesta. Osassa kunnista oli hyviä kokemuksia sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen tai vastaavan koulutuksen suorittaneiden työntekijöiden työskentelemisestä sosiaalitoimiston vastaanotossa asiakasneuvojana. Asiakasneuvojan suorittama alkuarviointi voi nopeuttaa asiakkaan pääsyä työntekijän vastaanotolle, ja toisaalta se karsii päivystyksestä vähemmän kiireelliset asiakastapaukset pois. (Horsma ym. 2004, 38 39.) Seuraavassa sosiaaliohjauksella tarkoitetaan STEAM -hankkeen loppuraportin mukaan yksilöiden, perheiden ja ryhmien elämänhallinnan ja sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseen tähtäävää ehkäisevää ja kuntouttavaa ohjausta, neuvontaa ja tukea. Sosiaaliohjauksen tavoitteena on tukea niiden ihmisten yhteiskuntaan osallistumista, joilla on puutteita oman elämänsä hallinnassa ja yhteiskunnan toimintakäytännöistä selviämisessä. (Horsma ym. 2004, 40.) STEAM -projektikuntien kokemusten perusteella sosiaaliohjausta vaativissa tilanteissa ihmisillä on yleensä hankaluuksia yhteiskuntaan liittymisessä. Ihmisillä ei ole tarpeeksi resursseja tai toimintakykyä noudattaa yhteiskunnassa yleisesti hyväksyttyjä normeja ja toimintamalleja. Tämä näkyy konkreettisesti esimerkiksi asumiseen sekä työ- tai opiskelupaikkaan liittyvinä vaikeuksina tai vaikeuksina huolehtia raha-asioistaan, hyödyntää yhteiskunnan tarjoamia palveluja, hoitaa ihmissuhteitaan, suunnitella omaa tulevaisuuttaan ja niin edelleen. Käytännössä sosiaaliohjausta tarvitaan, kun ihmisen osallisuus yhteisö- ja yhteiskuntaelämässä vaarantuu, kun ihminen ei pärjää itsenäisesti, mutta ei myöskään osaa tai kykene itse pyytää muiden apua. (Horsma ym. 2004, 40 42.)

26 Edellä mainituissa tilanteissa sosiaaliohjaajan toimenkuvaan kuuluu opastaa ja ohjata, aktivoida ja motivoida. Sosiaaliohjaaja tukee asiakasta oikeuksien ja velvollisuuksien selvittämisessä, etuuksien hakemisessa, yhteiskunnan muiden palvelujen käyttämisessä tai vaikkapa työ- tai opiskelupaikan saamisessa ja sen säilyttämisessä. Yhdessä asiakkaan ja hänen lähipiirin ja mahdollisesti muiden asiantuntijoiden kanssa sosiaaliohjaaja laatii sosiaaliohjauksen suunnitelman ja vastaa sen toteuttamisesta, seurannasta ja työn vaikuttavuuden arvioinnista. Sosiaaliohjaaja myös kokoaa ja raportoi asiakastyössä kertyvän tiedon eteenpäin. (Horsma ym. 2004, 40 43.) 5.4.4 Sosionomit (AMK) ja parityöskentely Sosionomeja (AMK) koulutetaan yksilöiden ja ryhmien sekä yhteisöjen kanssa tehtävään työhön. SOTENNA raportissa (2006) koulutusyksiköt ovat kuvanneet sosionomin (AMK) työn luonnetta. Sosionomin (AMK) työn luonteeseen kuuluu tukea asiakasta päivittäisessä elämässä ja sosiaalisessa kuntoutuksessa, ohjata esimerkiksi toimeentulossa ja palveluiden käytössä, auttaa vähemmistöön kuuluvia, toimia varhaiskasvatuksessa ja lastensuojelutyössä, edistää hyvinvointia ja sosiaalista turvallisuutta, vaikuttaa yhteiskuntaan, palveluihin ja ihmisten elinolosuhteisiin. Myös valmius toimia muuttuvissa tilanteissa ja olosuhteissa kuuluu sosionomin (AMK) työn luonteeseen. Sosionomilta (AMK) edellytetään myös paljon muita taitoja ja laaja-alaista osaamista, kuten esimerkiksi valmiutta kehittää ammattialaa ja omaa työtä, tiedonhankinta taitoja, yhteiskunnan palvelujärjestelmän tuntemista, joustavuutta, asiakastyötaitoja ja niin edelleen. Raportin mukaan sosionomit (AMK) kytkevät ydinosaamisensa yleensä asiakastyöhön ja siinä vaadittaviin taitoihin. Työssä korostuu arjen tuntemus. Työ on käytännönläheistä asiakkaan rinnalla kulkemista, jossa tarvitaan vuorovaikutus-, neuvonta- ja ohjaustaitoja. Sosionomit (AMK) eivät oikeastaan koskaan tee työtään yksin, vaan kyseessä on moniammatillinen yhteistyö. Siksi edellä mainittuja taitoja tarvitaan. (Vuorensyrjä ym. 2006, 162 166, 181.) SOTENNA- loppuraportin mukaan sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien työparityöskentelystä on saatu positiivisia kokemuksia. Näiden molempien am-

27 mattikuntien omien osaamisten entistä tehokkaampi hyödyntäminen tuottaa asiakasnäkökulmasta katsottuna parempaa ja vaikuttavampaa palvelua. (Vuorensyrjä ym. 2006, 293 300.) Molemmat koulutusmuodot täydentävät selvästi toisiaan ja kummallakin on oma paikkansa. (Murto ym. 2004, 67.) SOTENNAraportista käy lisäksi ilmi, että sosiaalialan työntekijät tuntevat huonosti toistensa koulutuksia ja osaamisalueita. Sosiaalialan työn kehittäminen vaatii kaikkien alan osaajien yhteistyötä oman reviirin puolustamisen sijasta. (Vuorensyrjä ym. 2006, 293 300.) Eri sosiaalialan ammattiryhmien välinen kilpailu asiantuntijavallasta ja sen käytöstä liittyy ammatillistumisprosessiin ja pyrkimyksiin saada huolenpidolle ja hoivalle profession asema. Työtä ja työtehtäviä jaotellaan siten, että raskaat, huonosti palkatut, epämiellyttävät ja vähän koulutusta ja ammatillista osaamista vaativat työt ovat ikään kuin pyramidin pohjalla. Sen huipulla taas ovat pisimmän koulutuksen saaneet ja kehittyneimmät ammattiryhmät. Sosiaalialalla diagnoosien tekemiseen liittyvä asema ja asiantuntijuus ovat pääosin olleet sosiaalityöntekijöillä ja käytännön toteutus on jaettu erilaisina tehtävinä eri ammattiryhmien kesken. (Vuorensyrjä ym. 2006, 174 175.) SOTENNA raportissa otetaan aiheellisesti kantaa asiaan seuraavasti: Tuloerojen, köyhyyden, syrjäytymisen riskien ja psykososiaalisten ongelmien lisääntyessä yhteiskunnallisesti merkittävämpää on pohtia sitä, minkälaista sosiaalialan osaamista tarvitaan, miten se toteutetaan ja miten sosiaalista pääomaa vahvistetaan kuin taistella alan sisällä eri ammattiryhmien paikasta, tilasta ja asemasta. Koska sosionomit (AMK ja ylempi AMK) ovat vielä suhteellisen uusia toimijoita ammatillisessa kentässä, tärkeä kysymys on, miten saavuttaa uskottavuutta ja luottamusta suhteessa muihin, jo vakiintuneisiin professioihin. Sosiaalialan kannalta tulevaisuudessa on yhä tärkeämpää nykytilan arvioiden pohjalta tehdä sellaisia parannuksia toimintakäytäntöihin, että kaikissa alan työja oppimisympäristöissä koko osaamispotentiaali saadaan tehokkaaseen ja asianmukaiseen käyttöön. (Vuorensyrjä ym. 2006, 174 177, 188 192.) Hierarkkinen ja eroja korostava suhtautuminen toisiin ammattiryhmiin on todella merkittävä sosiaalialan yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja tehokkuutta rikkova

28 asia ja siihen tulisi suhtautua vakavasti alan sisällä. Sosiaalialan suuri rakenteellinen haaste on kehittää työ- ja palvelurakenteita suuntaan, jossa sekä perus- että ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden sosionomien osaamista voidaan hyödyntää yhteiskunnallisesti paljon nykyistä tehokkaammin. (Vuorensyrjä ym. 2006, 174 177, 188 192.) 6. TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT Tieteellisen tutkimuksen ehtona on tutkimuskohteen täsmällinen määrittäminen. Lisäksi lukijan on pystyttävä tunnistamaan tutkimuksen kohde. Tutkimuskohteen tarkan määrittelyn ohella tutkimuksen on tuotettava uutta tietoa teemasta ja tutkimuksesta on oltava hyötyä muille. Tutkimuksen on myös annettava riittävät lähtökohdat julkiselle dialogille. (Eco 1989, 43 46.) Tutkimukselle luodaan hyvä pohja, kun tutkijoiden valinnat ovat yhteensopivia ongelmanasettelun, tieteenfilosofian, tutkimusstrategian ja teoreettisen ymmärtämisen tasolla. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara. 2003, 112.) Tämän opinnäytetyön keskeiset tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaisia tehtäviä sosionomi (AMK) voisi tehdä Porin perusturvatoimiston aikuissosiaalityössä? ja 2) Miten sosionomin (AMK) ydinosaamisalueet toteutuvat Porin perusturvatoimiston aikuissosiaalityössä? Metodioppaissa on perinteisesti korostettu sitä, että tutkimuksen ongelmat tulisi tarkkaan harkita ja muotoilla selkeästi, ennen kuin ryhdytään varsinaiseen aineiston keruuseen. Kuitenkin usein tämä järjestys muotoutuu uudelleen, kun kyse on kvalitatiivisesta ja esimerkiksi sosiaalitieteellisestä tutkimuksesta. (Hirsjärvi, ym. 2003, 113.) Tässäkin tutkimuksessa kysymykset saivat lopullisen muotonsa vasta aineistoon tutustumisen jälkeen.

29 7. TUTKIMUSMENETELMÄT Aineiston keruumenetelmä on menettelytapa, jonka avulla tieteen tutkimuksessa etsitään ja tavoitellaan uutta tietoa tutkittavasta aiheesta sekä joskus myös pyritään ratkaisemaan jokin käytännön ongelma. Menetelmä on aina tutkijan apuna työssä ja tutkimustehtävät ja tutkimusmenetelmät ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa nähden. Usein tutkimuksen menetelmän valitsemiseen vaikuttaa muun muassa se, millaista tietoa etsitään ja ennen kaikkea mistä tietoa etsitään. (Hirsjärvi ym. 2003, 170 173.) 7.1 Tutkimuksen filosofiset lähtökohdat Kvalitatiivinen tutkimusote perustuu eksistentiaalis-fenomenologishermeneuttiseen tieteenfilosofiaan (Metsämuuronen 2000, 13 14.) Tämä yhdistelmä perustuu aristoteliseen tieteen traditioon. Sen perusajatuksen mukaan ihmisellä on tavoitteita, joihin hän pyrkii. (Soininen 1995, 30.) Fenomenologiaan kuuluu hyväksyä kokemus sellaisenaan kuin se on yksilön tietoisuudessa. Sen tavoitteena on ilmaista, miten tutkittava ilmiö koetaan. (Field & Morse 1985, 42 43.) Tämän tutkimuksen tavoitteena on juuri kartoittaa, miten tutkittava ilmiö - sosionomien (AMK) tarve ja rooli ydinosaamisensa puitteissa - koetaan ja kuinka tilannetta tulisi kehittää. Koska tämä tutkimus on yhteydessä meneillään olevaan aikuissosiaalityön kehittämishankkeeseen, aristotelisen tieteen tradition kaltaisesti se pyrkii tavoitteelliseen toimintaan. 7.2 Tutkimusote Kvalitatiivisessa tutkimuksessa lähtökohtana on todellisen elämän kuvaaminen. Tutkimuskohdetta pyritään tutkimaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti.