4. KARHUKANKAAN TUULIVOIMAHANKKEEN RAKENTAMISALUEIDEN KASVILLISUUS- JA LUONTOTYYPPIKUVAUKSET

4. KARHUKANKAAN TUULIVOIMAHANKKEEN RAKENTAMISALUEIDEN KASVILLISUUS- JA LUONTOTYYPPIKUVAUKSET

LIITE 4. Karhukankaan tuulivoimahankkeen rakentamisalueiden kasvillisuus- ja luontotyyppikuvaukset. Kuva 1. Karhukankaan tuulivoimahankkeen sijoitussuunnitelma.

Tuulivoimala Kasvillisuus ja luontotyypit 1 Tuulivoimaloiden alueella kasvaa pääasiassa puolukkaturvekankaan (Ptkg) nuorta kasvatusmännikköä, jossa kasvaa sekapuuna paikoitellen hieman koivua. Turvemaa on osin vielä muuttumavaiheessa ja märimmillä paikoilla kasvaa mm. suokukkaa, hillaa, tupasvillaa, karpaloa ja vaiveroa. Yleisesti alueella kasvaa variksenmarjaa, kanervaa, juolukkaa, suopursua, puolukkaa ja mustikkaa. Tuulivoimalan 1 huoltotieyhteys on tarkoitus toteuttaa pistona suunnittelualuetta halkovalta metsäautotieltä. Huoltotieyhteys sijoittuu puolukkaturvekankaalle (Ptkg), jossa kasvaa nuorta männikköä ja osin soistuneelle kuivahkolle kankaalle. 2 Tuulivoimaloiden alue sijoittuu alueelle, jossa vaihtelevat pitkänomaiset kivennäismaa-alueet ja niiden välissä pienehköt ojitetut suoalat. Kivennäismaaalueet ovat pääasiassa mäntyvaltaisia osin soistuneita kuivahkoja kankaita (EVT), joiden puusto on varttuvaa kasvatusmetsikköä. Suoalat ovat puolukkaturvekankaiksi kehittyviä rämemuuttumia, joiden kenttäkerroksessa vallitsevat lähinnä suopursut. Myös suoalojen puusto on varttuvaa männikköä. Tuulivoimalalle johtava tieyhteys sijoittuu samalle mäntyvaltaiselle metsikkökuviolle kuin tuulivoimaloiden alue. 3 Tuulivoimaloiden alue sijoittuu pääasiassa varttuvaa männikköä kasvavalle puolukkaturvekankaalle (Ptkg). Suoalojen välissä esiintyy ojitettuja kuivahkon kankaan aloja (EVT), joilla kasvaa lähinnä puolukkaa, variksenmarjaa sekä hieman kanervaa ja suopursua. Turvealoilla vallitsevat suopursu, variksenmarja ja puolukka. Pajuja kasvaa paikka paikoin pensaskerroksessa. 4 Tuulivoimaloiden alue sijoittuu mäntyä ja kuusta kasvavan taimikon reunaan sekä osin kuivahkon kankaan varttunutta mäntyä kasvavalle metsäsaarekkeelle. Kuivahkolla kankaalla kasvaa lähinnä puolukka, variksenmarja ja mustikka. Tuulivoimalalle johtava tieyhteys sijoittuu nuoreen männikköön, jossa kasvaa sekapuuna koivua ja osin kuivahkon kankaan (EVT) varttuneeseen männikköön. 5 Tuulivoimaloiden alue sijoittuu hakkuuaukolle ja taimikoihin. Rakentamisalueen itäja pohjoispuolella esiintyy turvekankaan nuoria männiköitä. Tuulivoimalalle johtava huoltotieyhteys sijoittuu samalle metsikkökuviolle kuin tuulivoimaloiden alue. 6 Tuulivoimaloiden alueella kasvaa varttuvaa kuivahkon kankaan (EVT) männikköä, jossa esiintyy paikka paikoin hyvin pienialaisia kuivan kankaan (ECT) aloja. Rakentamisalueen pohjoisosassa esiintyy puolukkaturvekangasta (Ptkg) sekä paikoitellen myös rehevämpää mustikkaturvekangasta (Mtkg) ja ruohoturvekangasta (Rhtkg). Turvekankaalla puusto on varttunutta männikköä, jossa kasvaa sekapuuna koivua sekä paikoin hieman kuusta. Kenttäkerroksessa kasvaa pääasiassa puolukkaa, mustikkaa, suopursua, variksenmarjaa sekä korpikastikkaa. Rehevimmillä paikoilla kasvaa lisäksi mm. ruohokanukkaa, metsätähteä, metsäalvejuurta, metsäimarretta ja metsäkortetta. Tuulivoimaloille 6, 9, 10 ja 13 johtava tieyhteys sijoittuu valtatien eteläpuolelle osin soistuneille kuivahkon kankaan eri-ikäisiin mäntymetsiin, pienialaisiin tuoreen kankaan metsiin, avohakkuille/taimikoihin ja suomuuttumille. 7 Tuulivoimaloiden alueella kasvaa pääasiassa nuorehkoa kuusivaltaista kasvatusmetsää, jossa kasvaa sekapuuna koivua ja hieman mäntyä. Luontotyyppiä alueella edustaa ojitettu ja osin soistunut tuore kangas (VMT) sekä paikoitellen

turvekangas. Kenttäkerroksessa vallitsevat lähinnä puolukka, mesimarja, nurmilauha ja kastikat. 8 Tuulivoimaloiden alue sijoittuu varttunutta männikköä kasvavalle puolukkaturvekankaalle (Ptkg), jossa esiintyy laikuittain ja pienialaisesti kuivahkoa kangasta (EVT). Kenttäkerroksessa kasvaa pääasiassa puolukkaa, suopursua, variksenmarjaa sekä lisäksi hieman kanervaa ja vaivaiskoivua. Tuulivoimalalle johtava tieyhteys sijoittuu puolukkaturvekankaalle, jossa kasvaa varttuvaa männikköä. 9 Tuulivoimaloiden alueella kasvaa pääasiassa kuivahkon kankaan männikköä (EVT), jossa kasvaa sekapuuna koivua sekä muutamia kuusia. Kasvillisuus koostuu lähinnä puolukasta, variksenmarjasta ja suopursusta. Rakentamisalueen eteläosassa esiintyy puolukkaturvekangasta (Ptkg). 10 Tuulivoimaloiden alue sijoittuu kuivahkon kankaan (EVT) varttuvaan männikköön, jossa esiintyy pienialaisia soistumia. Kenttäkerroksessa kasvaa mm. puolukkaa, mustikkaa, variksenmarjaa, kanervaa, suopursua ja juolukkaa. Tuulivoimalalle johtava tieyhteys sijoittuu osin samalle metsikkökuviolle kuin tuulivoimaloiden alue. Lisäksi tieyhteys sijoittuu avohakkuille/taimikoihin. 11 Tuulivoimaloiden alue sijoittuu kaarrolle, jolla kasvaa lähinnä kuivahkon kankaan (EVT) varttuvaa männikköä. Kaarron pohjois- ja eteläpuolella turvekankailla esiintyy pääasiassa nuoria kasvatusmänniköitä. Eteläpuolen turvekangas edustaa pääasiassa puolukkaturvekankaita (Ptkg) ja pohjoisosan varputurvekangasta (Vatkg). Tuulivoimalalle johtava tieyhteys sijoittuu osin samalle metsikkökuviolle kuin tuulivoimaloiden alue. Lisäksi tieyhteyden alueella kasvaa puolukkaturvekankaan (Ptkg) nuorta männikköä, sekä varttuvaa männikköä. 12 Tuulivoimaloiden alueella kasvaa varttuvaa männikköä kuivahkon kankaan (EVT) ja puolukkaturvekankaan (Ptkg) muodostamalla mosaiikilla. Kasvillisuus koostuu pääasiassa puolukasta, variksenmarjasta, mustikasta ja suopursusta. Myös alueen kivennäismaa-alat ovat tiheään ojitettuja. Tuulivoimalalle johtava huoltotieyhteys sijoittuu puolukkaturvekankaan (Ptkg) varttuvaan männikköön, sekä kuivahkon kankaan soistuvaan männikköön. 13 Tuulivoimaloiden alue sijoittuu varttunutta koivua kasvavalle mustikkaturvekankaalle (Mtkg). Sekapuuna kasvaa paikoitellen kuusta sekä hieman mäntyä. Kenttäkerroksessa vallitsevat mustikka, puolukka ja kastikat. Lisäksi kasvaa metsäalvejuurta, ruohokanukkaa ja metsätähteä. 14 Tuulivoimaloiden alue sijoittuu varttunutta mäntyä kasvavalle kuivahkolle kankaalle (EVT), joka on osin soistunut. Kasvillisuus koostuu mm. puolukasta, variksenmarjasta, kanervasta, mustikasta, juolukasta ja suopursusta. Rakentamisalueen pohjois- ja eteläpuolella esiintyy nuorta havupuustoa kasvavia turvekankaita. 15 Tuulivoimaloiden alueella kasvaa kuivahkon kankaan (EVT) varttunutta männikköä. Kivennäismaa-alan etelä- ja pohjoispuolella turvekankailla esiintyy pääasiassa nuoria mäntyvaltaisia kasvatusmetsiköitä. 16 Tuulivoimaloiden alueella kasvaa kuivahkon kankaan (EVT) varttunutta männikköä. Kenttäkerroksessa kasvaa puolukka, mustikka, variksenmarja ja kanerva. Rakentamisalueen pohjoisosassa esiintyy puolukka- ja varputurvekangasta, joiden mäntyvaltainen puusto on nuorta. Kasvillisuus koostuu lähinnä suopursusta, puolukasta, vaivaiskoivusta ja vaiverosta.

Sähköasema Liityntävoimajohto/ maakaapeli, 2 km Tuulivoimalalle johtava tieyhteys sijoittuu kuivahkon kankaan (EVT) varttuneeseen männikköön. Tuulivoimahankkeen sähköasema sijoittuu pääasiassa varttuvaan kuivahkon kankaan (EVT) koivu mänty sekametsään, jossa kasvaa sekapuuna lisäksi haapaa. Alavimmilla paikoilla esiintyy pieniä tuoreen kankaan (VMT) aloja. Kenttäkerroksessa kasvaa mm. puolukkaa, variksenmarjaa ja suopursua sekä paikoin mustikkaa ja metsämaitikkaa. Metsikkö rajautuu eteläpuoleltaan hakkuuaukeaan. Liityntävoimajohto/maakaapeli sijoittuu pääasiassa voimakkaasti ojitetuille karuille suomuuttumille, joilla kasvaa lähinnä nuorta ja nuorehkoa männikköä. Pienillä aloilla puusto on varttuneempaa männikköä, paikoin alueelle sijoittuu myös taimikoita. Kenttäkerroksen lajisto koostuu pääasiassa kanervasta, variksenmarjasta, suopursusta ja puolukasta.

5. KARHUKANKAAN TUULIVOIMAHANKKEEN LEPAKKOSELVITYS

Vastaanottaja Suomen Hyötytuuli Oy Asiakirjatyyppi Lepakkoselvitys Päivämäärä 14.9.2015 Viite 1510015514-004 SUOMEN HYÖTYTUULI OY KARHUKANKAAN TUULIVOIMAPUISTON LEPAKKOSELVITYS

SUOMEN HYÖTYTUULI OY LEPAKKOSELVITYS Päivämäärä 14/09/2015 Laatija Tarkastaja Kuvaus Katariina Urho Kirsi Lehtinen Karhukankaan tuulivoimapuiston lepakkoselvitys Viite 1510015514-004 Ramboll 92, Avenue d'auderghem 1040 Bruxelles P +32 02 737 96 80 F +32 02 737 9699 www.ramboll-management.be W:\1600- YVA\Suomen_Hyötytuuli\1510015514_Karhunkankaan_tuulivoimahanke\1510015514_Pääkansio\Selvitykset\ Luonto\lepakot\raportti\Karhukankaan_lepakkoselvitys_KU.docx

lepakkoselvitys SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. YLEISTÄ LEPAKOISTA 2 2.1 Suomen lepakot 2 2.2 Lepakoiden suojelu 2 2.3 Lepakot ja tuulivoima 2 3. MENETELMÄT 3 4. TULOKSET 5 4.1 Selvitysalueen soveltuvuus lepakoille 5 4.2 Lepakkohavainnot 6 4.2.1 Aktiivinen kartoitus 6 4.2.2 Passiivinen kartoitus 8 4.3 Lepakkoalueet ja kulkureitit 9 5. JOHTOPÄÄTÖKSET 10 LIITTEET Liite 1 Lepakkoalueiden luokitteluperusteet

lepakkoselvitys 1. 1 / 1 JOHDANTO Suomen Hyötytuuli Oy suunnittelee enintään 16 voimalan laajuisen tuulivoimapuiston rakentamista Siikajoen Karhukankaan alueelle. Suunnittelualue sijaitsee Siikajoen kunnassa noin 11 km Siikajoen kirkonkylältä lounaaseen. Suunnittelualue sijoittuu valtatien 8 molemmin puolin noin 15 km etäisyydelle Raahesta (kuva 1-1). Suunnittelualueen kokonaispinta-ala on noin 780 hehtaaria. Lepakkoselvitys on laadittu Suomen Hyötytuuli Oy:n tilauksesta taustatiedoksi Karhukankaan tuulivoimapuiston ympäristövaikutusten arviointia ja osayleiskaavoitusta varten. Työn tavoitteena oli selvittää, sijaitseeko suunnittelualueella lepakoille tärkeitä ruokailualueita tai lisääntymis- ja levähdyspaikkoja, sekä kartoittaa alueella esiintyvää lajistoa. Selvityksen maastotöistä ja raportoinnista on vastannut luonnontieteiden fil. yo Katariina Urho Ramboll Finland Oy:stä. Tuulivoimahankkeen liityntävoimajohdon osalta on laadittu erillinen lepakkoselvitys (Ahma Ympäristö Oy 2015). Kuva 1-1. Suunnittelualueen sijainti.

lepakkoselvitys 2 / 1 2. YLEISTÄ LEPAKOISTA 2.1 Suomen lepakot Suomessa on tavattu yhteensä 13 lepakkolajia. Näistä kuuden on havaittu lisääntyvän maassamme. Yleisin ja laajimmalle levinnyt on pohjanlepakko (Eptesicus nilssoni), jota tavataan Lappia myöten. Sen lisäksi yleisesti esiintyviä lajeja ovat viiksisiippa (Myotis mystacinus), isoviiksisiippa (M. brandtii) ja vesisiippa (M. daubentonii) sekä korvayökkö (Plecotus auritus). Suomen EUROBATS-raportin mukaan (Kyheröinen ym. 2003) viiksisiippojen levinneisyys ulottuu pohjoisille leveyspiireille 64-65 asti, korvayökön ja vesisiipan pohjoisille leveyspiireille 63-64 asti. Edullisilla paikoilla siippoja on kuitenkin tavattu jopa 66 leveysasteen pohjoispuolella (Siivonen & Wermundsen 2008). Muut Suomessa tavatuista lajeista esiintyvät harvinaisempina lähinnä etelärannikon tuntumassa. Puutteellisen seurannan vuoksi kaikkien lajien esiintymisalueita ei kuitenkaan toistaiseksi tunneta tarkkaan. Suomessa esiintyvät lepakot ovat kaikki hyönteissyöjiä. Ne saalistavat öisin ja lepäävät päivän suojaisassa paikassa. Päiväpiiloiksi sopivat esimerkiksi puunkolot ja rakennukset, jotka sijaitsevat lähellä ruokailualueita. Runsaimmin lepakoita esiintyy maan eteläosan kulttuuriympäristöissä. Laajoilla metsäalueilla ne ovat harvinaisempia, etenkin kun sopivien kolopuiden määrä on metsätalouden vuoksi vähentynyt. Talven lepakot viettävät horroksessa. Ne siirtyvät syksyllä talvehtimispaikkoihin, jollaisiksi käyvät mm. kallioluolat ja rakennukset. Osa lepakoista voi muuttaa syksyllä pidempiäkin matkoja etelään talvehtimaan. Muuttokäyttäytyminen vaihtelee lajista ja elinalueesta riippuen, ja siitä tiedetään toistaiseksi varsin vähän. On kuitenkin arveltu, että lepakoiden muuttoreitit seuraavat rannikkoa tai vastaavia yhtenäisiä vesialueita, joita pitkin niiden on helppo suunnistaa. 2.2 Lepakoiden suojelu Kaikki Suomen lepakkolajit kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittuihin lajeihin. Tämä tarkoittaa, että niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kiellettyä (luonnonsuojelulaki 49 ). Kaikki lepakkolajit on myös rauhoitettu luonnonsuojelulain 38 :n nojalla. Tämän lisäksi Suomi on allekirjoittanut lepakoiden suojelua koskevan kansainvälisen EUROBATS-sopimuksen, joka velvoittaa mm. lepakoiden talvehtimispaikkojen, päiväpiilojen ja tärkeiden ruokailualueiden säilyttämiseen. Lepakoiden suurin uhkatekijä on soveliaiden elinympäristöjen katoaminen. Maatalousympäristöjen yksipuolistuminen ja lisääntynyt kemikaalien käyttö vähentävät saatavilla olevaa ravintoa; tiiviimpi rakentaminen ja metsätalous puolestaan päiväpiilopaikkoja. Viimeisimmässä Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa ripsisiippa (M. nattereri) on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (EN) ja pikkulepakko (Pipistrellus nathusii) vaarantuneeksi (VU). Näistä ripsisiippa on myös luokiteltu luonnonsuojeluasetuksessa erityistä suojelua vaativaksi lajiksi. 2.3 Lepakot ja tuulivoima Tuulivoimalat aiheuttavat lepakoille haittaa pääasiassa törmäyskuolleisuuden kautta. Suoran törmäämisen lisäksi roottoreiden pyörimisen aiheuttama äkillinen ilmanpaineen muutos voi aiheuttaa lepakoille sisäisiä vaurioita (ns. barotrauma). Tuulivoimaloista on havaittu olevan haittaa erityisesti muuttaville lepakoille. Muuttavat lepakot lentävät tavanomaista korkeammalla ja käyttävät kaikuluotausta harvemmin kuin saalistaessaan, mikä lisää niiden riskiä törmätä voimaloihin. Paikalliset, saalistavat lepakot lentävät pääasiassa voimalan roottoreita alempana, jolloin törmäysriski on pienempi. Lepakoille aiheutuvaa haittaa voidaan vähentää huomioimalla tuulivoimaloiden sijoitussuunnittelussa lepakoiden kannalta tärkeät alueet.

lepakkoselvitys 3 / 1 3. MENETELMÄT Lepakkoselvitys toteutettiin kesä-elokuussa 2015 kolmen maastokäyntikerran detektorikartoituksena, sekä aktiivista, että automatisoitua (passiivista) havainnointia käyttäen. Molemmilla maastokäyntikerroilla kartoitukseen käytettiin aikaa kaksi yötä eli yhteensä neljä yötä kesän aikana (2.-3.6. ja 20.-21.8.2015). Liityntävoimajohdon alueelta on laadittu erillinen lepakkoselvitys (Ahma Ympäristö Oy 2015). Aktiivisessa kartoituksessa selvitysalueen teitä ja polkuja pitkin kuljettiin hitaasti polkupyörällä ja kävellen, samalla jatkuvasti lepakoita detektorin avulla havainnoiden. Lepakoiden havaintopaikoille ja muille lepakoille suotuisilta vaikuttaviin paikkoihin pysähdyttiin pidemmäksi aikaa kuuntelemaan ja tarkkailemaan. Lepakot pyrittiin aina myös näkemään lento- ja saalistuskäyttäytymisen havainnoimiseksi, lajinmäärityksen vahvistamiseksi ja yksilömäärien arvioimiseksi. Aktiivisen kartoituksen ohella suoritettiin samanaikaisesti passiivista seurantaa, jättämällä kartoitusöiden ajaksi 1-2 erillistä detektoria nauhoittamaan paikkoihin, jotka vaikuttivat lepakoille sopivilta ympäristöiltä. Yhteensä passiivista havaintoaineistoa saatiin seitsemältä eri seurantapaikalta, kultakin yhden yön ajalta. Seurantapaikoista kolme sijaitsi vesikuoppien rantamilla, kaksi riistapeltojen reunassa ja kaksi metsäisillä alueilla puiden latvuston aukkopaikoilla. Aktiivisessa kartoituksessa kuljettu reitti ja passiivisten seurantapaikkojen sijoittelu (kuva 3-1) suunniteltiin aikaisempien maastokäyntien sekä kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella siten, että ne kattoivat mahdollisimman perusteellisesti selvitysalueella esiintyvät lepakoiden ruokailualueiksi ja siirtymäreiteiksi soveltuvat alueet. Koska lepakot käyttävät usein eri saalistusalueita kesän ajankohdasta riippuen, toistettiin inventointi eri käyntikerroilla pääpiirteissään samaa kartoitusreittiä käyttäen. Pidemmän pimeän ajan vuoksi elokuussa voitiin tosin kiertää hieman pidempi reitti kuin kesäkuussa. Kartoitus aloitettiin lepakoiden lähtiessä liikkeelle eli noin puoli tuntia tai tunti auringonlaskun jälkeen pilvisyydestä riippuen. Kartoitus päätettiin hieman ennen auringonnousua. Kartoitusta ei tehty kovassa tuulessa tai sateessa, koska lepakoiden saalistusaktiivisuus on silloin alhainen. Lepakoiden havainnointiin käytettiin aktiivisessa kartoituksessa Batbox Griffin -tyypin detektoria ja passiivisessa kartoituksessa Anabat SD2-detektoria. Edellä mainituilla laitteilla voidaan muuttaa lepakoiden kaikuluotausäänet ihmiskorvin kuultavaksi ja tehdä äänistä tallenteet tarkempaa analyysia varten. Detektoreilla nauhoitetut äänet analysoitiin Analook- ja BatScantietokoneohjelmien avulla.

lepakkoselvitys Kuva 3-1. Lepakkokartoitusreitti ja passiivisten seurantapaikkojen sijainti. 4 / 1

lepakkoselvitys 5 / 1 4. TULOKSET 4.1 Selvitysalueen soveltuvuus lepakoille Nykytietämyksen mukaan selvitysalue sijaitsee vesisiipan sekä isoviiksi- ja viiksisiipan levinneisyysalueen äärirajoilla. Viiksisiippa on metsien laji ja suosii elinympäristöinään kosteapohjaisia vanhoja/varttuneita kuusivaltaisia metsiä tai sekametsiä, joiden puusto on sopivan harvaa ja pensaskerros vähäistä. Ne saalistelevat tyypillisesti em. kaltaisissa metsissä sijaitsevilla poluilla, niityillä ja muilla pienillä puuston aukkopaikoilla sekä metsänreunoissa. Isoviiksisiipat tulevat toimeen karummissakin metsissä. Pohjanlepakot viihtyvät viiksisiippoja avoimemmissa ympäristöissä, saalistaen muun muassa teiden, pihojen ja vesistöjen yllä, peltojen ja metsänuudistusalojen reunoissa, sekä myös voimakkaasti muokatuissa kulttuuriympäristöissä kaupungeissa, parkkipaikoilla ja katuvalojen ympärillä. Vesisiipat saalistavat vesistöjen äärellä ja ovat niistä riippuvaisia. Ne suosivat kasvitonta avointa vedenpintaa, jota puut varjostavat. Myös muut lepakot käyttävät ajoittain rantoja ja rantametsiä saalistusalueinaan. Lepakoiden elinympäristövalintaa rajoittaa lisäksi sopivien päiväpiilojen ja lisääntymispaikkojen (mm. rakennukset ja kolopuut) esiintyminen. Karhukankaan hankealueella hallitsevia kasvillisuustyyppejä ovat mäntyvaltaiset turvekankaat sekä ojitetut metsäiset suomuuttumat. Hankealueen kangasmetsät ovat pääsääntöisesti kuivahkon kankaan talousmetsämänniköitä. Varttuneita kuusikoita esiintyy lähinnä hankealueen pohjoispuoliskossa. Edellä mainittujen kuusikoiden lisäksi selvitysalueen rehevämmät koivikot arvioitiin paikoiksi, jossa viiksisiippojen esiintyminen voisi olla mahdollista. Luonnontilaisia virtavesiä, järviä tai lampia ei selvitysalueella sijaitse, mutta leveät ojat ja maa-ainestenoton seurauksena muodostuneet vesikuopat huomioitiin selvityksessä mahdollisina lepakoiden saalistusympäristöinä. Hankealueen pohjoisosissa ja länsipuolella sijaitsee laajoja hakkuuaukeita ja taimikoita, jotka ovat reunaosiaan lukuun ottamatta lepakoille epäedullisia ympäristöjä. Selvitysaluetta luonnehtivat karut talousmetsät, jotka eivät ole erityisen hyönteisrikkaita ympäristöjä. Samoin päiväpiiloiksi soveltuvien laho- ja kolopuiden esiintyminen on alueen hoidetuissa talousmetsissä vähäistä. Hankealueen lähiympäristössä ei myöskään sijaitse lepakoiden lisääntymispaikoiksi soveltuvia rakennuksia. Kuva 4-1. Selvitysalueelle tyypillistä turvekangas männikköä.

lepakkoselvitys 6 / 1 4.2 Lepakkohavainnot Detektorien nauhoittaman aineiston perusteella ei ole mahdollista päätellä havaittujen lepakoiden tarkkoja yksilömääriä. Passiivisessa kartoituksessa (detektori paikoillaan) yhdeksi havainnoksi on tulkittu kaikki yhden minuutin sisällä samasta lepakkolajista kertyneet nauhoitukset. Myös aktiivisessa eli liikkuvassa kartoituksessa saadaan samasta lepakosta monesti useita havaintoja, kun saalistuspaikkaa jäädään tarkkailemaan hetkeksi paikoilleen. Samaa lepakkoyksilöä koskevista useista havainnoista on huomioitu vain yksi. Mikäli paikalla lentävien lepakoiden määrästä ei ole voitu varmistua näköhavainnoin, on aktiivisessa kartoituksessa yhdeksi lepakoksi laskettu kaikki yhden minuutin sisällä samasta lajista tehdyt havainnot. Karhunkankaan selvitysalueella saatiin neljän kartoitusyön aikana yhteensä 23 havaintoa lepakoista. Pohjanlepakko oli ainoa kartoituksessa tavattu lepakkolaji. Kesäkuussa selvitysalueella ei havaittu yhtään lepakkoa, vaan kaikki havainnot tehtiin elokuun maastokäynnillä. Havainnoista karkeasti noin puolet tehtiin aktiivisen kartoituksen yhteydessä ja puolet passiivisessa seurannassa. 4.2.1 Aktiivinen kartoitus Aktiivisessa kartoituksessa tehtiin elokuussa yhteensä 13 lepakkohavaintoa (kuva 4-2). Kesäkuussa ei havaittu yhtään lepakkoa. Osa aktiivisen kartoituksen havainnoista koskettaa todennäköisesti samasta lepakkoyksilöstä eri aikaan ja/tai eri paikassa saatuja havaintoja, joten kohdattujen lepakoiden todellinen yksilömäärä lienee edellä mainittua havaintomäärää pienempi. Havaintojen arvioidaan koskevan 6-10 lepakkoyksilöä. Aktiivisen kartoituksen havainnoista suurin osa (8 / 13) tehtiin hankealueen ulkopuolella ja vain 5 havaintoa sijoittuu hankealueen puolelle. Hankealueella tehdyt havainnot muodostuvat yhden pohjanlepakon nopeasta ohilennosta hankealueen keskiosissa sekä valtatien 8 yllä ja läheisyydessä saalistelevasta pohjanlepakosta tai lepakoista. Tieliikenne hankaloitti paikan havainnointia, eikä lepakoiden yksilömäärästä saatu varmuutta. On mahdollista, että kaikki neljä havaintoa ovat peräisin yhdestä lepakosta. Alueella havaittiin saalisteleva pohjanlepakko, sekä alkuyöstä, että muutama tunti myöhemmin. Hankealueen länsipuolella lepakoiden aktiivisuus oli hieman runsaampaa kuin varsinaisella hankealueella. Kasitieltä (valtatie 8) pohjoiseen johtavalla metsäautotiellä tehtiin yhteensä kahdeksan lepakkohavaintoa. Osa lepakoista oli saalistelevia ja osa nopeasti ohilentäviä. Metsäautotietä reunustavat ojitetut puustoiset suoalueet ja kosteapohjaiset metsät (varttuneita mäntyvaltaisia metsiä ja koivikoita). Ainoa paikka, missä havaittiin saalistelemassa useampi kuin yksi lepakko, sijaitsee hankealueen länsipuolella Iso-ojan ja metsäautotien eteläisen risteymäkohdan läheisyydessä. Lepakot eivät saalistelleet uoman yllä vaan varttuneen mäntyvaltaisen sekametsän reunassa. Ojalla voi kuitenkin olla vaikutusta hyönteisten runsauteen sen lähiympäristössä. Paikalla oli samaan aikaan äänessä kaksi pohjanlepakkoa, vaikka elokuun pimeässä yössä nähtiinkin otsalampun valokeilassa kerrallaan vain yksi lepakko. Lepakoiden lukumäärästä ei siten saatu varmuutta. Metsäautotien itäpuolella on lepakoille huonosti soveltuvia taimikoita ja laaja hakkuaukea, joka ulottuu idässä aina Iso-ojaan ja hankealueen reunaan asti. Paluumatkalla samalla paikalla ei enää havaittu lepakoita lyhyen tarkkailun aikana.

lepakkoselvitys 7 / 1 Kuva 4-2. Lepakkohavainnot selvitysalueella.

lepakkoselvitys 8 / 1 4.2.2 Passiivinen kartoitus Passiivisessa kartoituksessa saatiin lepakoista kaiken kaikkiaan 12 yksittäistä havaintoa, mikä vastaa yhden minuutin havaintojaksoina mitattuna 10 havaintoa (taulukko 1). Seitsemästä seurantapaikasta ainoastaan kolmella detektoriin tallentui havaintoja lepakoista. Eniten havaintoja (eli kuusi) saatiin hankealueen etelärajalla sijaitsevalta vesilampareelta (seurantapaikka 7, kuva 3-1 ja kuva 4-3). Ojitettujen suomänniköiden ympäröimässä lampareessa kasvaa vähän suursaroja ja luikkaa. Ensimmäinen pohjanlepakko saalisteli paikalla noin 45 minuuttia auringonlaskun jälkeen ja viimeinen havainto tehtiin klo 1.50 eli noin 3,5 tuntia ennen auringon nousua. Paikalla ei ollut lepakoita kun lamparetta tarkkailttiin samana yönä (21.8.) aktiivisen kartoituksen yhteydessä klo 22.30-22.45. Kesäkuun kartoituskäynnilläkään lepakoita ei lampareella havaittu. Hankealueen luoteisosassa sijaitsevan riistapellon reunaan sijoitettu detektori (seurantapaikka 6, kuva 3-1) tallensi elokuussa pari havaintoa pohjanlepakosta noin kaksi tuntia auringon laskun jälkeen. Riistapeltoa ympäröivät pääasiassa nuoret kasvatusmetsämänniköt, mutta etelässä se rajautuu varttuneeseen sekapuustoiseen kuusikkoon, jota halkoo vanhan umpeutuneen ajouran muodostama puuton käytävä (kannen kuva). Detektori sijoitettiin riistapellon eteläosaan, pellon itäreunaan ja suunnattiin länteen päin. Seurantapaikalla 4 detektoriin tallentui kaksi nopeaa pohjanlepakon ohilentoa: toinen 2,5 tuntia auringon laskun jälkeen, toinen kolme tuntia ennen auringon nousua. Detektori oli sijoitettu tuoreen kankaan kuusivaltaiseen sekametsään (kuusi, koivu, haapa, mänty), joka rajautuu etelässä kuivahkon kankaan varttuneeseen talousmetsämännikköön ja pohjoisessa taimikkoon. Detektorin kantaman ulottuvissa sijaitseva pohjoispuolinen taimikon reuna ja länsipuolinen ojanvarsi soveltuvat lineaarisina muodostelmina lepakoiden kulkureitiksi. Passiivisessa kartoituksessa saatuja havaintomääriä voidaan pitää hyvin vähäisinä, kun otetaan huomioon seurannan kohdentuminen lepakoille suotuisille paikoille, ja paikkakohtaisen seurannan yhteenlaskettu kesto (34 tuntia). Taulukko 1. Passiivisessa kartoituksessa tehdyt lepakkohavainnot eli yhden minuutin havaintojaksojen lukumäärä. Pohjanlepakko Siippalaji Seurantapaikka Numero Nimi 1 Valtatien eteläpuolinen vesikuoppa - - - 2 Valtatien pohjoispuolinen vesikuoppa - - - 3 Soukatsuon riistapelto - - - 4 Kuusivaltainen sekametsä Latvanevan pohjoispuolella 2-2 5 Kuusikko - - - 6 Riistapelto Kotanevan itäpuolella 2-2 7 Vesikuoppa hankealueen eteläpuolella 6-6 Kaikilla seurantapaikoilla yhteensä 10-10 Kaikki lajit yhteensä

lepakkoselvitys 9 / 1 Kuva 4-3. Passiivisessa kartoituksessa eniten lepakkohavaintoja saatiin seurantapaikalta 7. 4.3 Lepakkoalueet ja kulkureitit Selvitysalueella ei sijaitse lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikoiksi soveltuvia rakennuksia. Selvitysalueen hoidetuissa talousmetsissä myös lepakoiden päiväpiiloiksi soveltuvien laho- ja kolopuiden esiintyminen on vähäistä. Yksittäisten kaarnanraoissa tai koloissa mahdollisesti sijaitsevien päiväpiilojen esiintymistä ei kuitenkaan voida aukottomasti selvittää. Selvitysalueella tehdyt lepakkohavainnot koostuvat yksinään saalistelevista lepakoista ja lepakoiden nopeista ohilennoista. Havaintojen perusteella selvitysalueella ei sijaitse Suomen Lepakkotieteellisen Yhdistyksen ohjeistuksen (liite 1) mukaisesti luokiteltavia lepakkoalueita.

lepakkoselvitys 10 / 1 5. JOHTOPÄÄTÖKSET Selvitysalueella tehtiin neljän kartoitusyön aikana yhteensä 23 havaintoa lepakoista. Havainnoista 13 tehtiin aktiivisen kartoituksen yhteydessä ja 10 passiivisessa kartoituksessa. Suurin osa havainnoista sijoittuu varsinaisen hankealueen ulkopuolelle. Kesäkuussa ei havaittu yhtään lepakkoa vaan kaikki havainnot tehtiin elokuun maastokäyntikerralla. Kylmä ja sateinen alkukesä on osaltaan voinut vaikuttaa lepakoiden aktiivisuuteen sekä ruokailualueiden valintaan, ja edelleen selvitysalueella tehtyjen havaintojen vähäisyyteen. Kaikkina kartoitusöinä sää oli kuitenkin kartoitukseen soveltuva: sateeton, tuuli korkeintaan heikkoa ja lämpötila pysytteli kylmimpinäkin öinä aktiivisen kartoituksen ajan yli seitsemässä asteessa. Ottaen huomioon selvitysalueella esiintyvien elinympäristöjen laatu sekä lähiympäristössä tehtyjen aikaisempien lepakkoselvitysten tulokset, kesän poikkeuksellisten sääolosuhteiden ei uskota merkittävästi vääristäneen lepakkoselvityksen tuloksia. Selvitysalueen soveltuvuutta lepakoiden elinympäristöksi rajoittanevat erityisesti päiväpiilopaikkojen puute sekä hyönteisrikkaiden elinympäristöjen vähäisyys, joita selvitysalueen karut talousmetsät eivät tarjoa. Hankealueen lähiympäristössä ei myöskään sijaitse lepakoiden lisääntymispaikoiksi soveltuvia rakennuksia. Tämän lepakkoselvityksen perusteella lepakoiden aktiivisuus hankealueella on hyvin alhainen, eikä siellä sijaitse lepakoiden tärkeitä ruokailualueita tai muita luokiteltuja lepakkoalueita. Selvitysalueella havaittiin ainoastaan pohjanlepakoita, joka on Suomen yleisin ja levinneisyydeltään pohjoisin lepakkolaji. Joensuussa 14. päivänä syyskuuta 2015 RAMBOLL FINLAND OY Katariina Urho fil. yo (luonnontieteet) Kirsi Lehtinen FM, projektipäällikkö

lepakkoselvitys 11 / 1 KIRJALLISUUS Ahma Ympäristö Oy 2015. Kangastuulen tuulivoimahankkeen perustilaselvitykset, Siikajoki. Sähkönsiirtoreitti. Kangastuuli Oy. Lappalainen, M. 2002. Lepakot salaperäiset nahkasiivet. Tammi. Luonnonsuojelulaki 1096/1996. Luontodirektiivi 92/43/ETY. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 685 s. Rodrigues, L., Bach, L., Dubourg-Savage, M.-J., Goodwin, J. & Harbusch, C. 2008. Guidelines for consideration of bats in wind farm projects. EUROBATS Publication Series No. 3. Saatavissa: http://www.eurobats.org/publications/publication%20series/pubseries_no3_english.pdf Siivonen Y. and Wermundsen T. 2008. Distribution and foraging habitats of bats in northern Finland: Myotis daubentonii occurs above the Arctic Circle. Vespertilio 12: 41 48. Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry. Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry:n suositus lepakkokartoituksista luontokartoittajille, tilaajille ja viranomaisille. http://www.lepakko.fi/docs/slty_lepakkokartoitusohjeet.pdf

lepakkoselvitys 1-1 LIITE 1 LEPAKKOALUEIDEN LUOKITTELUPERUSTEET

lepakkoselvitys 1-2 Lepakoiden käyttämien alueiden luokitteluperusteet Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen kartoitusohjeen mukaan (Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry 2012) Luokka I: Lisääntymis-- tai levähdyspaikka. Ehdottomasti säilytettävä, hävittäminen tai heikentäminen luonnonsuojelulaissa kielletty Hävittämiselle tai heikentämiselle on haettava lupa ELY--keskukselta. Jos poikkeuslupa myönnetään, tulee lepakoille aiheutuvaa haittaa pienentää esimerkiksi asentamalla korvaavia päiväpiilopaikkoja, kuten pönttöjä. Suunnittelussa kannattaa ottaa huomioon suojeltuun kohteeseen liittyvät lepakoiden käyttämät kulkureitit ja ruokailualueet. Luokka II: Tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti. Alueen arvo lepakoille huomioitava maankäytössä (EUROBATS) Vahva suositus, jolla ei kuitenkaan ole suoraan luonnonsuojelulain suojaa. Tärkeä saalistusalue voi olla sellainen, jolla saalistaa monta lajia ja/tai alueella saalistaa merkittävä määrä yksilöitä. Aluetta käyttävä laji on harvinainen tai harvalukuinen. Alue on todettu tai todennäköinen siirtymäreitti päiväpiilon ja saalistusalueen välillä. Jos siirtymäreitti katkaistaan, tulisi toteuttaa korvaava reitti. Huomioidaan alueen lähellä sijaitsevat lisääntymis ja levähdyspaikat Luokka III: Muu lepakoiden käyttämä alue. Maankäytössä mahdollisuuksien mukaan huomioitava alueen arvo lepakoille. Alue on lepakoiden käyttämä, mutta laji ja/tai yksilömäärä on pienehkö. Ei mainittu luonnonsuojelulaissa Ei suosituksia EUROBATS--sopimuksessa