OULAINEN - MAASELÄNKANGAS LEPAKKOSELVITYS

Transkriptio

1 OULAINEN - MAASELÄNKANGAS LEPAKKOSELVITYS

2 1-2 Vastaanottaja wpd Finland/Oulaisten kaupunki Asiakirjatyyppi Lepakkoselvitys Päivämäärä kansikuva: SM2BAT passiividetektori. Tarkastus Päivämäärä 07/10/2013 Laatija Tarkastaja Hyväksyjä Petri Hertteli Heikki Tuohimaa Jouni Laitinen

3 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO Suomen lepakot Lepakoiden suojelu Lepakot ja tuulivoima 4 2. MENETELMÄT 4 3. SELVITYKSEN TULOKSET havainnot Lepakoille tärkeät alueet Maaselänkankaalla Lepakoiden muuttoreitit PÄÄTELMÄT LÄHTEET JOHDANTO 1.1 Suomen lepakot Suomessa on tavattu yhteensä 13 lepakkolajia. Näistä kuuden on havaittu lisääntyvän maassamme. Yleisin ja laajimmalle levinnyt on pohjanlepakko (Eptesicus nilssoni), jota tavataan Lappia myöten. Sen lisäksi yleisesti esiintyviä lajeja ovat viiksisiippa (Myotis mystacinusi), isoviiksisiippa (M. brandtii) ja vesisiippa (M. daubentonii) sekä korvayökkö (Plecotus auritius). Muut Suomessa tavatuista lajeista esiintyvät harvinaisempina lähinnä etelärannikon tuntumassa. Puutteellisen seurannan vuoksi kaikkien lajien esiintymisalueita ei kuitenkaan toistaiseksi tunneta tarkkaan. Suomessa esiintyvät lepakot ovat kaikki hyönteissyöjiä. Ne saalistavat öisin ja lepäävät päivän suojaisassa paikassa. Päiväpiiloiksi sopivat esimerkiksi puunkolot ja rakennukset, jotka sijaitsevat lähellä ruokailualueita. Runsaimmin lepakoita esiintyy maan eteläosan kulttuuriympäristöissä. Laajoilla metsäalueilla ne ovat harvinaisempia, etenkin kun sopivien kolopuiden määrä on metsätalouden vuoksi vähentynyt. Talven lepakot viettävät horroksessa. Ne siirtyvät syksyllä talvehtimispaikkoihin, jollaisiksi käyvät mm. kallioluolat ja rakennukset. Osa lepakoista voi muuttaa syksyllä pidempiäkin matkoja etelään talvehtimaan. Muuttokäyttäytyminen vaihtelee lajista ja elinalueesta riippuen, ja siitä tiedetään toistaiseksi varsin vähän. On kuitenkin arveltu, että lepakoiden muuttoreitit seuraavat rannikkoa tai vastaavia yhtenäisiä vesialueita, joita pitkin niiden on helppo suunnistaa. 1.2 Lepakoiden suojelu Kaikki Suomen lepakkolajit kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittuihin lajeihin. Tämä tarkoittaa, että niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kiellettyä (luonnonsuojelulaki 49 ). Kaikki lepakkolajit on myös rauhoitettu luonnonsuojelulain 38 :n nojalla. Tämän lisäksi Suomi on allekirjoittanut lepakoiden suojelua koskevan kansainvälisen EUROBATSsopimuksen, joka velvoittaa mm. lepakoiden talvehtimispaikkojen, päiväpiilojen ja tärkeiden ruokailualueiden säilyttämiseen.

4 Lepakoiden suurin uhkatekijä on sopivien elinympäristöjen vähentyminen. Maatalousympäristöjen yksipuolistuminen ja lisääntynyt kemikaalien käyttö vähentävät saatavilla olevaa ravintoa; tiiviimpi rakentaminen ja metsätalous puolestaan päiväpiilopaikkoja. Viimeisimmässä Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa ripsisiippa (M. nattereri) on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (EN) ja pikkulepakko (Pipistrellus nathusii) vaarantuneeksi (VU). Näistä ripsisiippa on myös määrätty luonnonsuojeluasetuksessa erityistä suojelua vaativaksi lajiksi. 1.3 Lepakot ja tuulivoima Tuulivoimalat aiheuttavat lepakoille haittaa pääasiassa törmäyskuolleisuuden kautta. Suoran törmäämisen lisäksi roottoreiden pyörimisen aiheuttama äkillinen ilmanpaineen muutos voi aiheuttaa lepakoille sisäisiä vaurioita (ns. barotrauma). Tuulivoimaloista on havaittu olevan haittaa erityisesti muuttaville lepakoille. Muuttavat lepakot lentävät tavanomaista korkeammalla ja käyttävät kaikuluotausta harvemmin kuin saalistaessaan, mikä lisää niiden riskiä törmätä voimaloihin. Paikalliset, saalistavat lepakot lentävät pääasiassa voimalan roottoreita alempana, jolloin törmäysriski on pienempi; kuitenkin myös saalistavien lepakoiden on Keski-Euroopassa havaittu törmäävän voimaloihin. Lepakoille aiheutuvaa haittaa voidaan vähentää sijoittamalla tuulivoimalat sivuun lepakoiden käyttämiltä muuttoreiteiltä sekä tärkeimmiltä lisääntymis- ja ruokailupaikoilta. Lisäksi on mahdollista pysäyttää tuulivoimaloita pimeän ajaksi lepakoiden tärkeimpään muuttoaikaan. 2. MENETELMÄT Lepakkoselvityksen laajuutta tutkimusalueella ohjaavat lepakoiden esiintymisen todennäköisyys sekä niihin kohdistuvien vaikutusten suuruus. Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen lepakkokartoitusohjeen (2011) mukaan, mitä suurempi on lepakoiden esiintymisen todennäköisyys ja vaikutukset tutkimusalueella, sitä tarkempia ja laajempia selvityksiä tulee tutkimusalueelle kohdentaa (ks. kuva 1). Lepakkolajien esiintymisen todennäköisyyksiä arvioitaessa päädyttiin suorittamaan varsinainen kartoitus, vaikka odotettavissa oli, ettei suuria vaikutuksia ja merkittäviä määriä lepakkoja alueella esiintyisi. Kuitenkin pienpiirteisessä ja kulttuurivaikutteisessa metsä- ja maaseutumosaiikissa ja asutuksen läheisyydessä pelkästään pohjanlepakonkin esiintyminen saattaa kuitenkin olla paikoitellen runsasta myös pohjoisessa. Lisäksi suunniteltava hanke luokitellaan sellaiseksi, että sillä saattaisi olla heikentäviä vaikutuksia tutkittavan lajiryhmän kannalta sijoittuessaan epäedullisesti. Kuva 1. Lepakkokartoituksen tarpeen ja tarkkuuden arviointiin käytettävä taulukko (Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry, 2011) Lepakoiden esiintymistä selvitysalueella kartoitettiin reilun kolmen kuukauden ajan välisenä aikana käyttäen hyväksi sekä aktiivi- että passiiviseurantamenetelmiä. Lisäksi muiden luontoselvityskäyntien yhteydessä arvioitiin potentiaalisia lepakoiden käyttämiä lisääntymis- ja levähdyspaikkoja sekä ruokailumaastoja suunniteltujen tuulivoimalaitosten ympäristössä. Hankealueelle oli yksi passiiviseu-

5 rantadetektori (Song Meter SM2BAT, Wildlife Acoustics) (kansikuvassa), joka äänitti jatkuvatoimisesti lepakoiden ultraääniä laitteen muistikortille. Passiividetektori kiinnitettiin puuhun noin 1-3 metrin korkeudelle. Passiividetektorilaitetta siirreltiin muutaman viikon välein eri puolille hankealuetta mahdollisimman kattavan kokonaiskuvan saamiseksi. Samalla laiteen muistikortti ja paristot vaihdettiin uusiin. Passiiviseurantalaite oli kartoitusjakson aikana kuudessa eri paikassa selvitysalueella. Passiivilaitteilla pyrittiin paikallistamaan lepakoiden aktiivisesti käyttämiä elinympäristöjä sekä selvittämään lepakkolajistoa hankealueella. Hankealueen ei arvioitu sijoittuvan lepakoiden muuton kannalta tärkeälle alueelle, mutta seurannalla kartoitettiin samalla myös mahdollisia lepakoiden käyttämiä muuttoreittejä. Muistikorteille tallentuneet äänet analysoitiin jälkikäteen tätä tarkoitusta varten soveltuvilla ohjelmistoilla (Batsound ja Analook). Passiiviseuranta-aineistosta lepakkohavainnot voidaan jaotella esimerkiksi siten, että jokaisen viiden minuutin havaintojakson aikana kertyneet lepakkohavainnot merkitään yhdeksi havainnoksi. Tutkitulta hankealueelta havaintoja kertyi kuitenkin niin vähän, että tuloksia ei ollut mielekästä analysoida tarkemmin, vaan esittää ne paikkakohtaisesti karttaesityksenä. Passiivimenetelmän lisäksi lepakkoja kartoitettiin ns. aktiivimenetelmällä kiertolaskentana käyttäen avuksi ultraääni-ilmaisinta (Pettersson D240X), jolla voidaan havaita lepakoiden päästämät kaikuluotausäänet ja tallentaa tarvittaessa maastossa tunnistamattomat äänet jälkikäteen tapahtuvaa analyysiä (esim. Batsound) varten. Menetelmäksi valikoitui kiertolaskenta pääosin metsäteitä pitkin, jotta etenkin lyhyinä kesäöinä pystyttäisiin käyttämään mahdollisimman tehokkaasti aika hyväksi selvitysalueen läpikäymiseen. Selvitysalueella olevat metsäautotiet ja muut tiet kuljettiin läpi hyvin hitaasti (5-10 km/h) autolla ajaen, mikäli tie oli ajokelpoinen, välillä pysähdellen detektorin mikrofonin ollessa koko ajan auton ulkopuolella ääniä havainnoimassa. Koska inventointireitti mukailee kartan tiestöä ja polkuja reitit ovat toistettavissa myös mahdollisissa tulevissa tutkimuksissa. Polkujen ja teiden käyttö helpottaa myös suunnistamista yöaikaan sekä vähentää oleellisesti korkean kasvillisuuden seassa kävelemisestä aiheutuvaa häiritsevää taustamelua. Hankealuetta lähellä olevien rakennusten kohdilla pyrittiin etenemään hyvin hitaasti ja välillä pysähdellen sillä rakennukset ovat usein potentiaalisia lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Asutuilla piha-alueilla ei havainnoitu kotirauhan rikkomisen välttämisen vuoksi. Aktiivisia kiertolaskentoja tehtiin , ja välisinä öinä. Kiertolaskennat ajoitettiin otollisiin sääolosuhteisiin (tyven ja lämmin yö). Kiertolaskentakerroilla maastotyöt aloitettiin auringon laskiessa ja päätettiin aamun sarastaessa. Tuulivoimaloiden rakentamisalueiden soveltuvuutta lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikoiksi (luontotyypit, kolopuut) arvioitiin tarkemmin muiden luontoselvityskäyntien yhteydessä. 3. SELVITYKSEN TULOKSET 3.1 havainnot Lepakkokartoituksessa havaittiin pääosin pohjanlepakkoja ja pari kertaa siippalaji. Aktiivikartoituskerralla havaittiin enimmillään kuusi pohjanlepakkoa (taulukko 1). Määrittämättömiä lajeja ei esiintynyt. Taulukko 1. aktiivikartoitusten tulokset Ajankohta Pohjanlepakko 6 yks 4 yks 1 hav Aktiivikartoituksissa lepakkohavainnot painottuivat Maaselänkankaalla selvitysalueen itäosiin (kuva 9). Rämealueet ja nuoret metsät eivät näyttäneet olevan lepakkojen mieleen. Pohjanlepakot tavattiin tyypillisimmillään saalistelevana metsätien, maantien, polun tai jonkun muun avoimen paikan yläpuolella. Heinäkuun ja elokuun alun valoisina öinä lepakoiden määrä oli mahdollista selvittää näköhavainnoin eli myös yksilömäärä saatiin selville. Heinäkuun kartoituskerralla havaittiin vähintään kuusi pohjanlepakkoa mm. kolme saalistavaa yksilöä samanaikaisesti. Elokuun ensimmäisellä kerralla tehtiin näköhavainto kahdesta pohjanlepakosta kerralla ja lisäksi yksittäishavaintoja. Viimeisellä kerralla saatiin äänihavaintoja vain Pyhäjoentieltä todennäköisesti yhdestä yksilöstä. Aktiivikartoituskerroilla pohjanlepakoiden havaittiin ensimmäisellä kerralla lentävän tieuraa myöten edestakaisin kolopuun ympäristössä ja toisella kerralla lentävän tieuraa edestakaisin hankealuetta lähellä sijaitsevan vanhan talon (ETRS-TM35FIN: :388960) luota kolopuulle (kuva 9.) päin, käyttäen myös risteäviä tieuria saalistamiseen. Tätä käytöstä havaittiin toisella kiertolaskentakerralla. Lepakoiden ei nähty lentävän taloon, mutta on mahdollista, että talossa sijaitsee lepakoiden päivehtimispaikka. Lepakoiden

6 kiertolaskennassa havaittiin pohjanlepakon levähdyspaikka käpytikan vanhassa kolossa lepakon lennettyä koloon. Koloa voidaan pitää luontodirektiivin mukaisena levähdyspaikkana. Kuva 1. passiivilaiteiden havainnointipaikat ja koordinaatit Siirrelty passiivilaite rekisteröi maastokauden aikana kaikkiaan 158 äänihavaintoa lepakoista (kuva 1-7). Havainnoinnin laajuus huomioita tallentuneiden havaintojen määrä oli pieni. Odotetusti lähes kaikki havainnot koskivat pohjanlepakkoa. Siippalajista tehtiin kaksi havaintoa. Siippalajit (viiksisiippa, isoviiksisiippa, vesisiippa ja ripsisiippa) ovat hankalia erottaa lajilleen passiiviseuranta-aineistosta, siksi tässä yhteydessä ryhmästä kutsutaan nimeä siippalaji". On tärkeää huomioida, että äänihavaintojen määrä ei kerro yksilömäärästä, yksikin laitteen läheisyydessä pitkään saalistellut yksilö voi tuottaa kymmeniä havaintoja.

7 Kuva 2. Tyypillinen pohjanlepakon äänen "muoto" Analook-ohjelmalla analysoituna. Pasiivilaitteiden sijainnit ja kartoitusympäristö kuvaus Metsäautotien varsi Pyhäjoentien varressa Ajankohta: Luontotyyppi: Puolukkamustikkatyypin varttunutta männikköä metsätien vieressä, jossa alikasvos lehtipuuvaltaista. Havainnot lajeista: Ei lepakkohavaintoja Kuva 3. Passiivilaitteen ympäristö ja tulokset, paikka 1/6

8 Turvekangas kallioalueiden tuntumassa Ajankohta: Luontotyyppi: Lehtipuuvaltainen turvekangas puolukkatyypin mäntytaimikon vieressä. Havainnot lajeista: Ei lepakkohavaintoja Kuva 4. Passiivilaitteen ympäristö ja tulokset, paikka 2/6 Havusekametsä metsätien vieressä Ajankohta: Luontotyyppi: Mustikkatyypin varttunutta ja osin soistunutta kuusikkoa, jossa lehtipuustoa seassa. Metsätien vieressä. Havainnot lajeista: 6 pohjanlepakon äänisarjaa Kuva 5. Passiivilaitteen ympäristö ja tulokset, paikka 3/6

9 Likalanjärven tien vierustan kangasmetsä Ajankohta: Luontotyyppi: Mustikkatyypin kangasta ajotien vieressä. Lehtipuuvaltaista havusekametsää, jossa haapoja seassa. Havainnot lajeista: 130 pohjanlepakon äänisarjaa ja 2 siipan äänisarjaa Kuva 6. Passiivilaitteen ympäristö ja tulokset, paikka 4/6 Tuore kangas maankaatoalueen vieressä Ajankohta: Luontotyyppi: Varttunutta puolukkatyypin havusekametsää täytemaa-alueen ja metsätien vieressä. Havainnot lajeista: Ei lepakkohavaintoja Kuva 7. Passiivilaitteen ympäristö ja tulokset, paikka 5/6

10 Tupasvillaräme Ajankohta: Luontotyyppi: Tupasvillaräme karukkokankaan vieressä. Havainnot lajeista:ei havaintoja lepakoista Kuva 8. Passiivilaitteen ympäristö ja tulokset, paikka 6/6 3.2 Lepakoille tärkeät alueet Maaselänkankaalla Lepakoille tärkeiden alueiden määrittämisessä ja rajaamisessa käytettiin Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen laatimaa luokittelua (SLY 2011): Luokka I: Luokka II: Luokka III: Lisääntymis- ja levähdyspaikka. Hävittäminen tai heikentäminen on luonnonsuojelulaissa kielletty. Tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti. Maankäytössä on huomioitava alueen arvo lepakoille (EUROBATS) Muu lepakoiden käyttämä alue. Maankäytössä on mahdollisuuksien mukaan huomioitava alueen arvo lepakoille. Selvitysalueen Lepakoille tärkeät alueet on rajattu kuvaan 10 ja niiden kuvaukset on esitetty alla. Luokka I: Lisääntymis- ja levähdyspaikat

11 Selvitysalueella sijaitsee kolopuu (kuva 8), jota pohjanlepakon havaittiin maastoselvityksissä käyttävän levähdyspaikkana. Kolopuu on luonnonsuojelulain 49 :n kriteerit täyttävä lepakoiden levähdyspaikka. Maaselänkankaan itäreunalla sijaitsevan metsäautotien varressa on runsaasti muitakin vanhoja palokärjen ja pienempien tikkojen koloja, joita lepakot mahdolliset käyttävät levähdyspaikkana. On myös mahdollista, että selvitysalueen läheisyydessä sijaitseva tyhjillään oleva autiotalo toimii lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkana, mutta tästä ei selvityksen puitteissa saatu varmuutta. Itäisin suunniteltu voimalan rakennuspaikka sijoittuu varmistetusta päivehtimiskolosta reilun 200 metrin päähän, mutta kolopuita on myös lähempänä rakennuspaikkaa. Muilta osin tuulivoimaloiden rakentamisalueet ovat selvitysalueella pääasiassa lepakoille soveltumattomia nuoria ja tiheitä taimikkoja ja kasvatusmetsiä, joissa ei havaittu esiintyvä kolopuita. Kuva 9. Tämä käpytikan tekemä kolo osoittautui pohjanlepakon käyttämäksi levähdyspaikaksi. Luokka II: Tärkeät ruokailualueet ja siirtymäreitit Luokkaan II kuuluvaksi alueeksi määritettiin selvitysalueen eteläosassa sijaitseva metsäautotie, joka toimii siirtymäreittinä pohjanlepakoille ja jonka varrella pohjanlepakoiden käyttämä levähdyspaikka sijaitsee. Havaintojen perusteella pohjanlepakot liikkuivat tyhjillään olevan tilan rakennusten ja levähdyspaikan ja tien päässä olevan hakkuuaukean välisellä metsätieosuudella ja myös saalistivat metsäautotien varrella. Marjarämeen ympäristöön lepakot mahdollisesti siirtyvät saalistamaan hyönteisten perässä asfalttitien vapauttaman lämpösäteilyn houkuttelemana säätilan kylmettyä. Lepakot käyttävät myös Pyhäjoentietä sekä Likalanperälle vievää tietä siirtymäreitteinään.

12 Kuva 10. Selvitysalueella passiividetektoreilla, sekä aktiivisissa kiertolaskennoissa tehdyt lepakkohavainnot sekä lepakoille tärkeät alueet. Keltainen tähti (kolopuu) luokka I, keltainen reitti eurabats luokka II, vihreällä aktiivikartoitusreitti, sininen sininen neliö passiividetektorien sijainnit (PL pohjanlepakko, SP siippalaji), aktiivikartoitushavainnot: vihreä pallo (havaintojen keskipiste) , vaalean sininen pallo ja vaalean oranssi pallo Punainen suunnitellut tiet ja tuulivoimalalaitospaikat 3.3 Lepakoiden muuttoreitit

13 Lepakoiden muuttotutkimuksella ei ole Suomessa pitkiä perinteitä, vaikka muualla Euroopassa lepakoita on tutkittu jo pitkään. Viimeaikaisissa tuulivoimahankkeissa laadittujen lepakkoselvitysten myötä tietämys lepakoiden muuttokäyttäytymisestä, muuttavista lajeista ja muuttoreittien painopisteistä on selvästi parantunut. Myös erillishankkeet kuten Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen LEMU-hanke (lepakoiden muuton tutkimus) sekä Luontotietoa tuulivoimatuotannon suunnitteluun Satakunnassa (LTSS) ovat keränneet runsaasti tuoretta tietoa lepakoiden muutosta ja muuttoaktiivisuudesta. Eri tutkimusten mukaan erityisesti rannikon läheisyydessä on havaittu pitkän matkan muuttajilla (esim. pikkulepakko) selkeää muuttoaktiivisuutta. Myös kauempana sisämaan puolella muuttaa todennäköisesti jonkin verran lepakoita mutta selkeistä muuttokeskittymistä tai vilkkaista muuttoreiteistä ei ole vielä kertynyt tarkempaa tutkimusaineistoa. Selvitysalueelta ei havaittu lepakoiden muuttokäyttäytymistä. Lepakot käyttävät apuna muutolla suunnistaessa selkeitä maamerkkejä ja maastosta erottuvia linjoja kuten vesistöjä, korkeita mäenharjanteita, hakkuualueita, teitä jne. Maaselänkankaan selvitysalueella ei tällaisia selviä muuttoa ohjaavia johtokäytäviä kuten korkeita mäenharjanteita tai vesistöjä ole. Merkittävimmät muuttoreitit niin lintujen kuin lepakoidenkin kannalta kulkevat todennäköisesti lähempänä rannikon tuntumassa selvitysalueen ulkopuolella. 4. PÄÄTELMÄT Lepakoiden kannalta merkittäviä alueita on yleisesti ottaen vaikea osoittaa lepakoiden liikkuvuuden ja toisaalta etenkin pohjanlepakon melko väljien elinympäristövaatimusten vuoksi. Tämän hankkeen kartoituksissa lepakkohavainnot tulivat kahdelta yllättävän suppealta alueelta: Maaselänkankaan itäosan metsätien varrelta sekä toisaalta Marjarämeen ja Likalanperän väliseltä tiealueelta. Lepakoiden kannalta merkittävin alueeksi arvioidaan Maaselänkankaan havaittu levähdyspaikka ja siirtymä- ja saalistusreitti. Lepakkohavaintojen keskittyminen juuri tänne saattaa johtua tienvarren lukuisista kolopuista ja tien itsessään luomasta hyönteisten saalistamiseen soveliaasta avoimesta väylästä. Marjarämeen ympäristössä lepakoiden todennäköisiä levähdyspaikkoja ei havaittu. On selvää, että ainakin satunnaisesti lepakoita liikkuu havaittua huomattavasti laajemmalla alueella ja myös päivehtimiskoloja voi olla muualla. Vaikutukset lepakoihin aiheutuisivat todennäköisimmin kartoitustulosten ja sijoitus- ja tiesuunnitelman perusteella itäisimmästä voimalasta ja sille johtavasta tiestä. Lepakoiden käyttämä luontodirektiivin mukainen levähdyspaikka on sijoitus- ja tiesuunnitelmien ulkopuolelle reilun 200 metrin päässä, joten siihen ei kohdistu hankkeesta suoria vaikutuksia. Alueella on kuitenkin lähempänäkin sijaitsevia kolopuita, jotka ovat myös potentiaalisia päivehtimispaikkoja. Kaikkien lepakoille soveliaiden päivehtimispaikkojen tarkistaminen olisi käytännössä mahdotonta. Maaselänkankaalla metsäympäristön pirstoutuminen, avoimen tilan lisääntyminen ja mm. teiden päällystäminen voivat vaikuttaa lepakoiden saalistusmahdollisuuksiin, tarjolla olevan saalistusalueiden ja ravinnon määrän kautta. Pohjanlepakot näyttävät saalistavan erityisesti metsän ja avoimen alueen rajavyöhykkeellä. Osin vaikutukset voivatkin olla lepakoille suotuisia, jos tiheiden metsien korvautuminen avoimilla käytävillä laajentaa saalistusalueita. Toisaalta vaikka lepakot saalistavat etupäässä roottoreiden alapuolella lentäen, niin saalistavia lepakoita voi joissakin tapauksissa menehtyä voimaloihin. Maaselänkankaalla voimalakohtainen riski ei merkittävästi eroa siitä, mitä vastaava riski metsäalueille rakennettava tuulivoimalalla Pohjois-Pohjanmaalla länsiosissa yleensä on. Ottaen huomioon lepakoiden vähyyden valtaosalla aluetta ja pohjanlepakon väljät elinympäristövaatimukset, vaikutukset lepakoiden kannalta arvioidaan kokonaisuutena vähäisiksi hankkeen toteutuessa nykyisellä sijoitussuunnitelmalla. Mahdollisia haitallisia vaikutuksia on kuitenkin pyrittävä välttämään säästämällä lepakoiden levähtämispaikoiksi soveliaita kolopuita etenkin Maaselänkankaan itäreunalla nykyisen metsäautotien varrelta. Kaavamerkintäehdotus levähdyspaikalle (/s) Lisääntymis- ja levähdyspaikka. Hävittäminen tai heikentäminen on luonnonsuojelulaissa kielletty. Kaavamerkintäehdotus siirtymäreitille (luo), Lepakoiden (pohjanlepakko) kannalta tärkeä siirtymäreitti (sis. Luokka II Eurobats).

14

15 5. LÄHTEET Bathouse Oy 2012: Kristiinankaupungin Metsälän tuulivoimapuiston lepakkoselvitys. Rassi P., Hyvärinen E., Juslen A., & Mannerkoski I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 685 s. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö s. Ramboll Maaselänkankaan tuulivoimapuiston ympäristöselvitys. Luonnos.