TAALERITEHDAS MISSKÄRRIN TUULIVOI- MAPUISTON LEPAK- KOSELVITYS

Transkriptio

1 Vastaanottaja Taaleritehdas Asiakirjatyyppi Lepakkoselvitys Päivämäärä Viite TAALERITEHDAS MISSKÄRRIN TUULIVOI- MAPUISTON LEPAK- KOSELVITYS

2 TAALERITEHDAS MISSKÄRRIN TUULIVOIMAPUISTON LEPAKKOSELVITYS Päivämäärä Laatija Tarkastaja Kuvaus Heli Lehvola ja Satu Laitinen Tarja Ojala Misskärrin tuulivoimapuiston lepakkoselvitys Viite Kannen kuva: Lepakoiden suosima Långmossen suoalue. Ramboll Niemenkatu LAHTI

3 SISÄLTÖ 1. Johdanto 1 2. Lepakot Suomen lepakot Lepakoiden suojelu Lepakot ja tuulivoima 2 3. Menetelmät 3 4. Lepakkoselvityksen tulokset 5 5. Johtopäätökset 8 6. Lähteet 9

4 1 1. JOHDANTO Taaleritehtaan Tuulitehdas I Ky suunnittelee enintään yhdeksän tuulivoimalan rakentamista Kemiönsaaren Misskärrin alueelle. Tuulivoimaloiden yksikköteho on 2-3 MW, jolloin tuulivoimahankkeen kokonaisteho on noin MW. Tuulivoimaloiden suunniteltu napakorkeus on metriä. Kemiönsaaren kunta on käynnistänyt Misskärrin alueella tuulivoimaloiden sekä niihin liittyvien sähkönsiirtoreittien ja sähköasemien rakentamisen mahdollistavan osayleiskaavoituksen kesällä 2011 (kuva 1-1). Osayleiskaava laaditaan siten, että sitä on mahdollista käyttää osayleiskaavaan perustuvien tuulivoimaloiden rakennuslupien myöntämisen perusteena (MRL 77a ). Kaava-alue jää tuulivoimaloille, huoltotiestölle ja infrastruktuurille osoitettuja alueita lukuun ottamatta nykyiseen maa-, metsätalous- ja virkistyskäyttöön. Kaava-alueen pinta-ala on noin 560 hehtaaria. Tämä lepakkoselvitys on laadittu Taaleritehtaan Tuulitehdas I Ky:lle Misskärrin tuulivoimahankkeen osayleiskaavatyön tarpeisiin. Lepakkoselvityksen tarkoituksena oli selvittää, onko kaavaalueella lepakoille tärkeitä lisääntymis- ja levähdysalueita tai ruokailualueita. Selvityksen maastotöistä ja selvityksen laatimisesta vastasivat FM biologit Satu Laitinen ja Heli Lehvola Ramboll Finland Oy:stä. Kuva 1-1 Kaava-alueen sijainti ja rajaus.

5 2 2. LEPAKOT 2.1 Suomen lepakot Suomessa on tavattu yhteensä 13 lepakkolajia. Näistä kuuden on havaittu lisääntyvän maassamme. Yleisin ja laajimmalle levinnyt on pohjanlepakko (Eptesicus nilssoni), jota tavataan Lappia myöten. Sen lisäksi yleisesti esiintyviä lajeja ovat viiksisiippa (Myotis mystacinusi), isoviiksisiippa (M. brandtii) ja vesisiippa (M. daubentonii) sekä korvayökkö (Plecotus auritius). Muut Suomessa tavatuista lajeista esiintyvät harvinaisempina lähinnä etelärannikon tuntumassa. Puutteellisen seurannan vuoksi kaikkien lajien esiintymisalueita ei kuitenkaan toistaiseksi tunneta tarkkaan. Suomessa esiintyvät lepakot ovat kaikki hyönteissyöjiä. Ne saalistavat öisin ja lepäävät päivän suojaisassa paikassa. Päiväpiiloiksi sopivat esimerkiksi puunkolot ja rakennukset, jotka sijaitsevat lähellä ruokailualueita. Runsaimmin lepakoita esiintyy maan eteläosan kulttuuriympäristöissä. Laajoilla metsäalueilla ne ovat harvinaisempia, etenkin kun sopivien kolopuiden määrä on metsätalouden vuoksi vähentynyt. Talven lepakot viettävät horroksessa. Ne siirtyvät syksyllä talvehtimispaikkoihin, jollaisiksi käyvät mm. kallioluolat ja rakennukset. Osa lepakoista voi muuttaa syksyllä pidempiäkin matkoja etelään talvehtimaan. Muuttokäyttäytyminen vaihtelee lajista ja elinalueesta riippuen, ja siitä tiedetään toistaiseksi varsin vähän. On kuitenkin arveltu, että lepakoiden muuttoreitit seuraavat rannikkoa tai vastaavia yhtenäisiä vesialueita, joita pitkin niiden on helppo suunnistaa. 2.2 Lepakoiden suojelu Kaikki Suomen lepakkolajit kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittuihin lajeihin. Tämä tarkoittaa, että niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kiellettyä (luonnonsuojelulaki 49 ). Kaikki lepakkolajit on myös rauhoitettu luonnonsuojelulain 38 :n nojalla. Tämän lisäksi Suomi on allekirjoittanut lepakoiden suojelua koskevan kansainvälisen EUROBATS-sopimuksen, joka velvoittaa mm. lepakoiden talvehtimispaikkojen, päiväpiilojen ja tärkeiden ruokailualueiden säilyttämiseen. Lepakoiden suurin uhkatekijä on soveliaiden elinympäristöjen katoaminen. Maatalousympäristöjen yksipuolistuminen ja lisääntynyt kemikaalien käyttö vähentävät saatavilla olevaa ravintoa; tiiviimpi rakentaminen ja metsätalous puolestaan päiväpiilopaikkoja. Viimeisimmässä Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa ripsisiippa (M. nattereri) on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (EN) ja pikkulepakko (Pipistrellus nathusii) vaarantuneeksi (VU). Näistä ripsisiippa on myös luokiteltu luonnonsuojeluasetuksessa erityistä suojelua vaativaksi lajiksi. 2.3 Lepakot ja tuulivoima Tuulivoimalat aiheuttavat lepakoille haittaa pääasiassa törmäyskuolleisuuden kautta. Suoran törmäämisen lisäksi roottoreiden pyörimisen aiheuttama äkillinen ilmanpaineen muutos voi aiheuttaa lepakoille sisäisiä vaurioita (ns. barotrauma). Tuulivoimaloista on havaittu olevan haittaa erityisesti muuttaville lepakoille. Muuttavat lepakot lentävät tavanomaista korkeammalla ja käyttävät kaikuluotausta harvemmin kuin saalistaessaan, mikä lisää niiden riskiä törmätä voimaloihin. Paikalliset, saalistavat lepakot lentävät pääasiassa voimalan roottoreita alempana, jolloin törmäysriski on pienempi; kuitenkin myös saalistavien lepakoiden on Keski-Euroopassa havaittu törmäävän voimaloihin. Lepakoille aiheutuvaa haittaa voidaan vähentää sijoittamalla tuulivoimalat sivuun lepakoiden käyttämiltä muuttoreiteiltä sekä tärkeimmiltä lisääntymis- ja ruokailupaikoilta. Lisäksi on mahdollista pysäyttää tuulivoimaloita pimeän ajaksi lepakoiden tärkeimpään muuttoaikaan.

6 3 3. MENETELMÄT Jokaisella lepakkolajilla on tunnusomainen kaikuluotausääni, joten nauhoitettujen äänten perusteella on mahdollista määrittää lepakot lajilleen. Poikkeuksen muodostaa lajipari viiksisiippa ja isoviiksisiippa, jotka on mahdollista erottaa toisistaan vain tarkkojen anatomisten tuntomerkkien perusteella. Lepakkokartoituksessa käytettiin Batcorder 2.0-lepakkodetektoria. Laite tunnistaa ja nauhoittaa automaattisesti lepakoiden käyttämiä ultraääniä. Lisäksi lepakoiden ääniä äänitettiin kahdella muulla detektorilla (Batbox Griffin). Detektoreilla nauhoitetut äänet analysoitiin BatIdent ja BatScan-tietokoneohjelmien avulla. Lepakoiden esiintymistä kaava-alueella selvitettiin kolmen yönä kesä-elokuussa Kaikkina öinä 28.6., ja alueella kuljettiin kuuntelemassa lepakoita. Kartoitusreitti suunniteltiin aiempien maastokäyntien sekä karttatarkastelun perusteella siten, että kaava-alueella ja sen läheisyydessä sijaitsevat lepakoille soveliaat ympäristöt tulivat kartoitetuiksi. Valittu reitti kuljettiin hitaasti kävellen läpi ja nauhoittaen samalla jatkuvasti lepakoiden ääniä. Aika ajoin pysähdyttiin pidemmäksi aikaa kuuntelemaan lepakkohavaintojen kannalta suotuisilta vaikuttaviin paikkoihin. Kartoitus aloitettiin noin puoli tuntia auringonlaskun jälkeen, jolloin lepakot lähtevät liikkeelle, ja päätettiin hieman ennen auringonnousua. Kartoitukset tehtiin poutaisina ja kohtuullisen tyyninä öinä, koska voimakas sade tai tuuli voi vähentää lepakoiden saalistusaktiivisuutta. Batbox Griffin ja Batcorder -detektorit jätettiin lisäksi kolmeksi yöksi passiivisesti äänittämään paikkoihin, jotka vaikuttivat lepakoille sopivilta ympäristöiltä (kuva 3-1) Batcorder 2.0 detektori sijoitettiin Västanviksmossenin pohjoisreunaan, jossa kasvaa nuorta sekametsää. Västanviksmossen on pienehkö ojitettu avosuo, jota ympäröivät varttuneet kuusikot, nuoret sekapuustoiset metsät, pari tervaleppämetsikköä ja laaja avohakkuualue. Osa suosta on isovarpurämettä, jolla kasvaa mäntyä. Suolla on pieni avovesialue, jonka lähelle detektori sijoitettiin Toinen Batbox Griffin detektori sijoitettiin selvitysalueen eteläosan kallioalueelle etelärinteeseen. Paikalla on louhikkoa, jossa on mahdollisesti lepakoille sopivia päiväpiiloja. Puusto on harvaa varttunutta kalliomännikköä. Hieman alempana rinteessä, kallioiden notkelmassa on korpi, jossa kasvaa varttunutta kuusta ja koivua Batbox Griffin -detektori sijoitettiin Takalamossenin suon itäreunaan. Pääasiassa tupasvillaa kasvava suo on ojittamaton ja vähäpuustoinen. Sen ympärillä alkavat avokallioalueet, joilla kasvaa kalliomännikköä. Myös kallioiden välisillä kangasmaa-alueilla kasvaa varttunutta mäntyä ja suon reunassa lisäksi muutamia koivuja. Detektorin sijoituspaikan ympäristössä kasvaa pajuja, saroja ja varpuja Toinen Batbox Griffin -detektori sijoitettiin kaava-alueen Stubbkärretin pellon viereen sen läpi virtaavan ojan penkalle. Ympäristössä kasvaa varttunutta mäntyvaltaista metsikköä, jossa on sekapuuna kuusta ja koivuja. Sijoituspaikan kasvillisuus koostuu pääasiassa heinistä ja varvuista Batbox Griffin detektori sijoitettiin Misskärret suon reunaan kahden ojan risteykseen. Alueen varttunut puusto on kuusivaltaista, seassa kasvaa lisäksi rauduskoivuja ja mäntyjä. Kasvillisuus koostuu tuoreen kankaan metsälajistosta, sekä ruohoista että varvuista. Sijoituspaikan lähellä on vanha tiepohja ja alueen puustoa on paikoin hakattu harvaan asentoon Toinen Batbox Griffin detektori sijoitettiin metsäautotien viereen, jonka toisella puolella kasvaa harvaa kalliomännikköä ja toisella puolella pieni taimikko. Sijoituspaikan kasvillisuus koostuu heinistä ja varvuista. Lepakoiden ruokailuun ja levähtämiseen käyttämien alueiden luokittelussa on käytetty seuraavaa Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen suosittelemaa luokittelua: Luokka I: Luonnonsuojelulain 49 :n tarkoittama lisääntymis- ja levähdyspaikka. Luokka II: Tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti. Luokka III: Muu lepakoiden käyttämä alue.

7 4 Kuva 3-1. Kartoitusreitit sekä detektorien sijoituspaikat.

8 5 4. LEPAKKOSELVITYKSEN TULOKSET Kaava-alueella havaittujen lepakoiden lukumäärät lajeittain on esitetty taulukoissa 4-1 ja 4-2. Aktiivisilla kartoituksilla tarkoitetaan kartoituskertoja, joilla alue kuljettiin läpi, ja passiivisilla kartoituksilla kertoja, jolloin detektorit sijoitettiin koko yön ajaksi samaan paikkaan nauhoittamaan. Taulukoissa ei ole mukana niitä äänihavaintoja lepakoista, jotka olivat liian lyhytkestoisia tunnistettavaksi. Näitä hyvin lyhytkestoisia ääniä tallentuu detektoriin kartoittajan etenemisvauhdin ollessa hetkellisesti liian nopea, sekä lepakoiden nopeista ylilennoista, jotka eivät yleensä ole merkittäviä kartoitustulosten kannalta. Detektorien nauhoittaman aineiston perusteella ei ole mahdollista päätellä havaittujen lepakoiden tarkkoja yksilömääriä. Yhdeksi havainnoksi tulkittiin tässä kaikki yhden minuutin sisällä samasta lepakkolajista tehdyt havainnot. Taulukko 4-1. Aktiivisissa kartoituksissa havaittujen lepakoiden lukumäärä Laji Pohjanlepakko Viiksi- /isoviiksisiippa Siipat Taulukko 4-2 Passiivisissa kartoituksissa havaittujen lepakoiden lukumäärä Laji Eteläosan Västanviksmossen kalliot Takalamossen Stubbkärret Misskärret Tie Pohjanlepakko Viiksi- /isoviiksisiippa Kesäkuun lopussa lepakoita havaittiin melko runsaasti suhteessa pimeän ajan pituuteen, joka Kemiönsaaressa alkaa kesäkuussa hieman ennen kahtatoista ja päättyy kolmen aikoihin. Pohjanlepakosta saatiin kaksi havaintoa ja viiksi/isoviiksisiipasta 18 havaintoa (kuva 4-1). Molemmat havainnot pohjanlepakosta tehtiin kello 1.30 aikoihin ja viiksisiipoista noin kello Viiksisiippoja havaittiin laajalti, sillä niistä kertyi havaintoja sekä Västanviksmossenille ja eteläosan kallioille nauhoittamaan jätettyihin detektoreihin että aktiiviseen detektoriin useasta eri pisteestä kuljetun reitin varrelta (taulukko 4-1, 4-2). Eniten havaintoja kertyi varttuneista kuusikoista, joissa kasvoi koivua sekapuuna. Pohjanlepakosta saatiin havainto sekä Västanviksmossenilta että eteläosan kallioilta, mutta ei kuljetun reitin varrelta. Elokuun alussa lepakoita havaittiin aktiivisessa kartoituksessa runsaasti: viiksi-/isoviiksisiipasta tehtiin 33 havaintoa, pohjanlepakosta 21 havaintoa sekä lajilleen määrittelemättömistä siipoista 13 havaintoa (kuva 4-1). Havaintoja viiksi-/isoviiksisiipasta tehtiin noin klo välisenä aikana, mutta eniten havaintoja tehtiin puolen yön aikaan metsäautotiellä Långmossenin ja sen pohjoispuolella pienellä taimikolla olevan suon varressa. Pohjanlepakoista tehtiin havaintoja noin klo välisenä aikana. Määrittelemättömiä siippalajeja havaittiin noin klo välisenä aikana. Passiivisen kartoituksen yhteydessä Takalamossenin ympäristössä tehtiin useita pohjanlepakko- ja viiksi-/isoviiksisiippahavaintoja, mutta Stubbkärretin pellon luona ei tehty yhtään havaintoa (taulukko 4-2). Elokuun lopussa lepakkohavaintoja tehtiin aktiivisessa kartoituksessa melko runsaasti: viiksi- /isoviiksisiipasta tehtiin 25 havaintoa, jotka muodostivat ryhmittymiä erityisesti Sirnäsin tiellä, metsäautotiellä sekä Stubbkärret- ja Gropkärret-peltojen läheisyydesssä (kuva 4-1). Lisäksi havaittiin 3 määrittelemätöntä siippayksilöä. Havaintoja tehtiin heti puoli kymmenen aikoihin illalla jatkuen klo saakka, jonka jälkeen aktiivisessa kartoituksessa käytetty detektori jouduttiin noin klo poistamaan käytöstä. Passiivisen kartoituksen yhteydessä Misskärretin suolta saa-

9 6 tiin vain kaksi viiksi-/isoviiksisiippahavaintoa, mutta metsäautotien varresta detektori teki kahdeksan havaintoa, joista yksi oli pohjanlepakko ja loput viiksi-/isoviiksisiippoja (taulukko 4-2). Kaikkiaan lepakoita havaittiin runsaasti ja kaikki havaitut lepakot kuuluvat Suomessa yleisiin ja elinvoimaisiksi luokiteltuihin lajeihin. Kaava-alue on pääasiassa metsätaloustoimin hoidettua nuorta ja varttunutta kasvatusmetsikköä, soita sekä kalliomänniköitä, joten lepakoille saalistukseen sopivia avoimia sekä puoliavoimia alueita on melko paljon.

10 7 Kuva 4-1 Kaava-alueella tehdyt lepakkohavainnot ja lepakoiden tärkeä ruokailualue.

11 8 5. JOHTOPÄÄTÖKSET Lepakoiden runsas määrä kaava-alueella oli odotettua, sillä alueella ja sen lähellä sijaitsee rakennuksia, peltoja, vesistöjä sekä hieman varttuneita sekametsiä, joita monet lepakkolajit suosivat saalistusalueinaan. Kaava-alue on metsätalousaluetta, jota hallitsevat lähinnä nuoret ja varttuneet mäntyvaltaiset havumetsät ja harvapuustoiset kalliolakimänniköt. Niiden välissä on useita pienialaisia puustoisia tai vähäpuustoisia soita. Koivua kasvaa sekapuuna paikoin runsaasti ja kuusta lähinnä kalliomäkien notkelmissa. Kaava-alueen ulkopuoliset alueet ovat pääosin samankaltaista ympäristöä, mutta rakennuksia ja maatalousalueita on enemmän. Lepakoita havaittiin kaava-alueella runsaasti. Eniten havaintoja kertyi metsäautotien varresta läheltä voimalaa 2 (vaihtoehto 1), mutta havaintoja tehtiin runsaasti myös Sirnäsintiellä ja sen pohjoispuolella useassa paikassa (kuva 4-1). Vähiten lepakkohavaintoja saatiin kaava-alueen eteläosista, jossa havainnot olivat jokseenkin hajanaisia. Metsäautotien varren Långmossenin eteläosasta sen pohjoispuolella sijaitsevalle suolle saakka katsotaan olevan lepakoille tärkeä ruokailualue (luokka II) (kuva 4-1). Kaava-alueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei havaittu lepakoille tärkeitä lisääntymis- ja levähdyspaikkoja (luokka I), eivätkä alueen hakkuin käsitellyt talousmetsät tarjoa kolopuita, joita lepakot voisivat käyttää päiväpiiloinaan. Lajilleen tunnistetut lepakkolajit kuuluvat Suomessa yleisiin ja elinvoimaisiksi (LC) luokiteltuihin lajeihin. Tuulivoimalaitosten rakentaminen vaikuttaa pieneen osaan kaava-alueen pinta-alasta, mutta lepakoille tärkeät ruokailualueet sijaitsevat rakennettaviksi suunniteltujen alueiden lähellä. Erityisesti vaihtoehdon 1 voimalan 2 paikka sijaitsee lähellä metsäautotien varren lepakoiden ruokailualuetta. Tämän alueen lähellä ovat myös vaihtoehdon 1 voimalan 3 ja vaihtoehdon 2 voimalaitosten 4 ja 6 suunnitellut paikat. Näitä voimalaitoksia esitetään siirrettäväksi kauemmas lepakoiden säännöllisesti käyttämän ruokailualueen läheltä. Kaava-alueella ruokailevien lepakoiden päiväpiiloinaan käyttämiä paikkoja ei tämän selvityksen yhteydessä erikseen selvitetty, mutta passiivisessa kartoituksessa saadut vähäiset lepakkohavainnot viittaavat siihen, että lepakot tulevat alueelle saalistamaan jostain kauempaa. Todennäköisesti lepakot käyttävät päiväpiiloinaan lähiympäristön rakennuksia ja kulkuväylinään alueen metsäautotieverkostoa. Hankkeen toteuttamisen seurauksena alueen metsäautoteiden määrää kasvaa hieman nykyisestä, mutta tieverkosto ei oleellisella tavalla muutu nykyisestä. Lahdessa 18. päivänä syyskuuta 2012 RAMBOLL FINLAND OY Tarja Ojala ryhmäpäällikkö Heli Lehvola FM biologi

12 9 6. LÄHTEET Lappalainen, M Lepakot salaperäiset nahkasiivet. Tammi. Luonnonsuojeluasetus Luonnonsuojelulaki Luontodirektiivi 92/43/ETY Metsälaki 1093/1996 Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Rodrigues, L., Bach, L., Dubourg-Savage, M.-J., Goodwin, J. & Harbusch, C Guidelines for consideration of bats in wind farm projects. EUROBATS Publication Series No. 3. Saatavissa: