Savonrannan tuulipuistoalueen lepakkokartoitus 2011

Transkriptio

1 Savonrannan tuulipuistoalueen lepakkokartoitus 2011 Teemu Virtanen Biologitoimisto Vihervaara Oy Biologitoimisto Vihervaara Oy PL Kuopio

2 1. JOHDANTO KARTOITUSALUE JA -MENETELMÄ TULOKSET YHTEENVETO JA SUOSITUKSET LÄHTEET... 7 LIITE LIITE LIITE LIITE

3 1. Johdanto Pöyry Finland Oy tilasi keväällä 2011 Biologitoimisto Vihervaara Oy:ltä lepakkoselvityksen koskien Savonrannan tuulipuistoalueita. Tässä kartoitusraportissa esitetään selvityksen tulokset ja suositukset hankkeen lepakoille aiheuttamien haittavaikutusten minimoimiseksi. Raportissa esitetään myös arvio lepakoiden muutonseurannan tarpeellisuudesta ja mitoituksesta alueella. Suomen luonnonsuojelulain (1096/1996) 49 :n mukaan EU:n luontodirektiivin liitteen IV a (92/43/EEC) lajeina minkään maassamme tavattavan lepakon selvästi havaittavia lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa hävittää tai heikentää. Suomen vuonna 1999 ratifioiman Euroopan lepakoidensuojelusopimuksen (EUROBATS) mukaan myös lepakoille tärkeät ruokailualueet on pyrittävä säästämään (Valtionsopimus 943/1999). Tuulivoiman lepakoille aiheuttama vahinko ja haitta johtuvat paitsi rakentamisen edellyttämästä maankäytöstä, myös turbiinin lapojen nopeasta liikkeestä. Maankäytön aiheuttama haitta on samantapainen kuin missä tahansa muussa kohteessa, jossa puustoa joudutaan kaatamaan teiden ja rakenteiden alta. Tällöin mahdollinen ruokailualue tai päiväpiilopaikka saattaa tuhoutua. Toimenpiteet saattavat myös katkaista lepakoiden käyttämän kulkureitin. Tuulivoimalat voivat aiheuttaa myös toisenlaista vahinkoa. Nopeasti pyörivät turbiinin lavat tappavat lepakoita kuten lintuja suoralla osumalla. Tämän lisäksi liian lähellä lentävä lepakko voi saada vakavia vammoja erityisesti keuhkoihinsa lavan aiheuttaman nopean paineen vaihtelun seurauksena (Baerwald E., D Amours G., Brandon J., Klug B. and Barclay R. 2008). Lapojen aiheuttamat vahingot koskevat erityisesti korkealla lentäviä lepakoita, Suomessa lähinnä pohjanlepakkoa sekä harvinaisempaa isolepakkoa, kimolepakkoa ja pikkulepakkoa. Myös viiksisiipat voivat lentää puiden latvojen tasalla, jolloin voimalan lavat uhkaavat myös niitä. Suomessa suurimmassa vaarassa ovat muuttavat lepakot, mutta tutkimuksissa on tuulivoimaloiden alta löydetty menehtyneinä kaikkia suomessa tavattuja lepakoita (Rodrigues L., Bach L., Dubourg- Savage M., Goodwin J. & Harbusch C. 2008). Vaikka tuuli rajoittaa lepakoiden saalistuslentelyä, saattaa yleisimmistä lajeistamme etenkin pohjanlepakko olla liikkeellä yhdessä voimalan lapojen kanssa ja vahingon syntymisen vaara on olemassa. Toisaalta isolepakon ja kääpiölepakon on todettu muuttavan vielä 9 m/s tuulen nopeuksilla. Yleisesti ylärajana pidetään kuitenkin noin 5 m/s puhaltavaa tuulta. (Ingemar Ahlén, Lothar Bach, Hans J. Baagøe, Petterson J. 2007) Lepakot voidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään muuttokäyttäytymisen perusteella. Pitkän matkan muuttajat voivat siirtyä yli tuhat kilometriä, keskipitkän matkan muuttajat joitakin satoja kilometrejä ja lyhyen matkan muuttajat vain kymmeniä kilometrejä. Suomessa tavatuista lepakoista isolepakko, pikkulepakko, vaivaislepakko, kääpiölepakko ja kimolepakko ovat pitkän matkan muuttajia, viiksi- ja isoviiksisiippa, vesisiippa ja lampisiippa keskipitkänmatkan muuttajia ja pohjanlepakko, etelänlepakko, ripsisiippa ja korvayökkö lyhyen matkan muuttajia (Kunz T. Fenton M. 2003). 3

4 2. Kartoitusalue ja -menetelmä Tyypillistä Savonrannan tuulipuistoalueelle on voimakkaat korkeuserot. Alueella on paljon jyrkkiä rinteitä ja korkeiden mäkien väliin jääviä solia. Hakkuita ja taimikoita on alueella runsaasti, ja jäljellä olevat metsiköt muodostavat sokkeloisen kokonaisuuden. Varttuneita kuusivaltaisia metsiä alueella on niukasti. Kartoitetun alueen rajaus ja suunnitellut voimalayksiköiden paikat on esitetty liitteen 1 kartassa. Kartoitus suoritettiin kulkemalla maastossa auringon laskun ja nousun välisenä aikana lepakoita havainnoiden. Suuret aukeat alueet kuten hakkuut ja pellot, sekä muuten epäsuotuisat alueet kuten kuivat avokallioiset alueet, nuoret taimikot tai hyvin tiheäkasvuiset metsät, jäivät vähemmälle huomiolle. Tällaisten alueiden merkityksen lepakoille voidaan katsoa olevan hyvin pieni tai niiden muokkaaminen ei heikennä alueen arvoa. Alueen rikkonaisuudesta johtuen yhtenäistä maastoreittiä ei ollut mahdollista toteuttaa, vaan alue tutkittiin kattavaa metsäautotieverkostoa hyödyntäen pienemmissä paloissa. Havainnointi suoritettiin pääasiassa kuuntelemalla lepakoiden kaikuluotausääniä ultraäänet audioalueelle muuntavan lepakkodetektorin (Petterson D 240x) avulla. Erityisesti siippojen tunnistaminen lajilleen pelkän ääninäytteen perusteella on usein mahdotonta, pohjanlepakon edustaessa selvästi helpommin tunnistettavaa lajia. Kaikuluotausäänen perusteella lajit on kuitenkin mahdollista tunnistaa riittävällä tarkkuudella maankäyttösuositusten antamista varten. Aktiivista kuuntelutarkkailua suoritettiin yhteensä kahdeksana yönä heinä-elokuussa. Kartoituksen tulisi kuitenkin ajoittua myös kesäkuulle, joten lisäkartoituskertaa kesäkuussa tulevana kesänä suositellaan täydentämään tätä kartoitusta. Aktiivisen kartoituksen lisäksi apuna käytettiin ultraääniä passiivisesti tallentavia laitteita. Laitteita oli käytössä kunakin yönä 1-2 ja niiden sijainnit on esitetty liitteen 1 kartassa. Passiivisten tallentimien etu on ennen kaikkea pitkäkestoisen kuuntelujakson toteuttamismahdollisuus. Tavallisen kartoituksen aikana aktiivista havainnointia ei yleensä ole mahdollista toteuttaa samalla paikalla useita tunteja yhtäjaksoisesti tai useana peräkkäisenä yönä. Parhaimmillaan passiivinen tallennin on apuna muutonseurannassa tai esimerkiksi lisääntymisyhdyskuntien havaitsemisessa rakennuksista. Tallennuslaitteesta on apua myös arvioitaessa tietyn paikan lajistoa tai ruokailualueen suosituimmuutta tai määritettäessä lepakoiden käyttämiä kulkureittejä. Tehtyjen lepakkohavaintojen, sekä muiden maastohavaintojen perusteella, arvioitiin kartoitusalueen merkitystä lepakoille. 3. Tulokset Kartoitusöinä vallitsi edullinen lepakkokeli, mikä tarkoittaa tyyntä ja selkeää. Myös lämpötila oli tarpeeksi korkea, jotta lepakoiden saaliseläimet, eli hyönteiset, olivat liikkeellä. Alueella havaittiin pohjanlepakoita, viiksisiippoja/isoviiksisiippoja ja korvayökköjä. Laajempia yhtenäisiä ruokailualueita havaittiin vain muutamia ja erityisesti siippojen oli usein saalistettava nauhamaisia käytäviä pitkin. Samat käytävät toimivat myös siirtymäreitteinä ja alueen pirstoneisuudesta johtuen niitä on syytä käsitellä luokan II lepakkoalueina, kunnes korvaavia reittejä 4

5 syntyy metsän uudistuessa. Pohjanlepakot hyödyntävät metsän aukkopaikkoja ja niitä tavattiinkin usein myös hakkuiden reuna-alueilta. Tiet olivat erityisesti pohjanlepakoiden aktiivisessa käytössä, mutta myös siippalajien havaittiin hyödyntävän teiden reuna-alueita. Ruokailualueet ja mahdolliset siirtymäreitit on esitetty liitteen 2 ja 3 kartassa. Luokittelun perusteena käytettiin Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen lepakkokartoitusohjeen luokittelua, joka on esitetty liitteessä 4. Alueet 1 ja 2: Pienehköt luokan III ruokailualueet, joilla saalisti viiksisiippoja/isoviiksisiippoja ja pohjanlepakoita. Yksilömäärät olivat pieniä ja näillä alueilla ei yksinään ole todennäköisesti suurta merkitystä lepakoille. Alue 3: Varttuneempaa kuusta kasvava luokan II alue, jota on jo kavennettu pohjoisosasta. Alue oli tallentimien perusteella aktiivisessa käytössä ja toimii myös kulkureittinä. Selvitysalueen viimeisiä laajempia varttuneen metsän alueita, jota ainakin viiksisiippalajit käyttävät. Alue 4: Viiksisiippojen/isoviiksisiippojen, pohjanlepakoiden ja korvayökköjen käyttämä ruokailualue. Luokan II alue, joka toimii myös siirtymäreittinä. Muut siirtymäreitit: Hakkuiden, tiheiköiden ja taimikoiden väliin jäävät metsäiset vyöhykkeet ovat etenkin siippalajien kannalta elintärkeitä. Näiden nauhamaisten siirtymäreittien ja ruokailualueiden katkaisemista tulee varoa. Lisääntymiskolonioita ei löydetty, mutta havaintojen perusteella alueen tai lähiympäristön rakennuksissa kolonioita todennäköisesti sijaitsee. Suunniteltujen voimalan sijoituspaikkojen todettiin sijaitsevan pääosin lepakoiden kannalta suotuisasti, eli ne eivät sijainneet ruokailualueilla tai merkittävillä kulkureiteillä. Pohjoisimman ja eteläisimmän sijoituspaikan läheisyydessä havaittiin ruokailevia lepakoita, mutta suoraa elinpiirin kaventumista ei näissäkään kohteissa tapahdu vaikka voimala rakennettaisiinkin. Lepakoiden muuton on havaittu noudattelevan jotakin selkeää maaston muotoa, kuten metsän reunaa tai rantaviivaa. Kartoitusalueella tällaisia linjoja muodostuu varsinkin hakkuuaukeiden reunoihin. Kartoitusalueen pohjois- ja koillispuolella sijaitseva Pyyvesi toimii kuitenkin todennäköisesti voimakkaampana muuttoa ohjaavana elementtinä ja voidaan olettaa, että ainakin keskipitkän ja lyhyen matkan muutto ohjautuu Savonrannan ja Oriniemen kautta kartoitusalueen ohi pohjois- ja koillispuolelta. 4. Yhteenveto ja suositukset Selvitysalueen metsät ovat hakkuiden seurauksena hyvin rikkonaiset, mikä ei kuitenkaan välttämättä tee alueesta lepakoiden kannalta elinkelvotonta ja lepakoita havaittiinkin kohtuullisesti melko tasaisesti koko kartoitusalueella. Selviä siippalajien käyttämiä ruokailualueita havaittiin kartoituksen yhteydessä vain muutamia ja vaikuttikin siltä, että lepakot hyödynsivät teiden varsille jääneitä metsäkaistaleita paitsi siirtymiseen myös ruokailuun. Tuulivoimalahankkeissa myös pohjanlepakoiden suojeluun on kiinnitettävä enemmän huomiota hankkeen erityislaatuisuudesta johtuen. Voimaloiden pystytyksen myötä syntyneet aukot saattavat 5

6 houkutella avoimen tilan lajeja kuten pohjanlepakoita. Voimaloiden on arveltu vetävän puoleensa myös hyönteisiä, jotka puolestaan houkuttelevat lepakoita. Toisaalta infrapunakameroilla tehdyistä kuvauksista voidaan nähdä lepakoiden käyvän koskettamassa voimalatornia tai roottorin lapaa ilman selvää syytä. Selitykseksi on ehdotettu mm. uteliaisuutta (Horn J., Arnett E. & Kunz T. 2008). Voimaloiden sijoittelussa kannattaisikin pyrkiä suositeltuun tuulivoimalan ja metsänreunan väliseen kahdensadan metrin minimietäisyyteen, jolloin myös ehkäistään myös muiden lajien törmäämisiä tuulivoimaloihin (Rodrigues L., Bach L., Dubourg-Savage M., Goodwin J. & Harbusch C. 2008). Pyyveden ja Savonrannan ja Oriniemen välisen kannaksen vuoksi lepakoiden muutto ohjautunee pääosin kartoitusalueen ohi. Lepakoiden muuton dynamiikka on kuitenkin vielä puutteellisesti tunnettu etenkin Suomessa ja siksi muutonseurantatutkimus olisi suositeltavaa tehdä myös kartoitusalueella ennen voimaloiden rakentamista ja/tai sen jälkeen. Suunnitelluista sijoituspaikoista pohjoisin on todennäköisesti riskialteimmalla paikalla, joten seuranta kannattaisi tehdä ainakin tämän sijoituspaikan luona. Seuranta voidaan toteuttaa passiivisen tallennuslaitteen avulla korkealle puuhun tai voimalatorniin kiinnitettynä. Seurannan pääpainon tulisi sijoittua keväällä toukokuuhun ja syksyllä syyskuuhun, mutta seurantaa on hyvä jatkaa myös pääjaksojen ulkopuolelle. 6

7 5. Lähteet Baerwald E., D Amours G., Brandon J., Klug B. and Barclay R. 2008: Barotrauma is a significant cause of bat fatalities at wind turbines, Current Biology, Volume 18, Issue 16, Pages R695-R696 Horn J., Arnett E. & Kunz T. 2008: Behavioral Responses of Bats to Operating Wind Turbines, Journal of Wildlife Management 72(1), Ingemar Ahlén, Lothar Bach, Hans J. Baagøe, Petterson J. 2007: Bats and offshore wind turbines studied in southern Scandinavia. Kunz T. Fenton M. 2003: Bats Egology, The University of Chicago Press, 798 p. Luonnonsuojelulaki 1096/1996 Luontodirektiivi 1992: Neuvoston direktiivi 92/43/ETY; luonnonvaraisten elinympäristöjen ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta; EYVL 1992 L 206. Rodrigues L., Bach L., Dubourg-Savage M., Goodwin J. & Harbusch C. 2008: Guidelines for consideration of bats in wind farm projects, EUROBATS publication series no 3. Valtionsopimus 943/1999: Suomen säädöskokoelman sopimussarja 104/1999. Asetus Euroopan lepakoiden suojelusta tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta. 7

8 Liite 1 Kartta 1, Selvitysalueen rajaus, suunnitellut tuulivoimaloiden sijainnit ja ultraäänitallentimet. 8

9 Liite 2 Kartta 2, Pohjoisosan lepakkohavainnot, ruokailualueet ja siirtymäreitit. 9

10 Liite 3 Kartta 3, Eteläosan lepakkohavainnot, ruokailualueet ja siirtymäreitit. 10

11 Liite 4 Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen lepakkokartoitusohjeen luokitteluperusteet (luonnos ). Luokka I: Lisääntymis- tai levähdyspaikka. Ehdottomasti säilytettävä, häirintä tai heikentäminen luonnonsuojelulaissa kielletty Hävittämiselle tai heikentämiselle haettava lupa ELY-keskukselta Jos poikkeuslupa myönnetään, tulee pienentää lepakoille aiheutuvaa haittaa esimerkiksi asentamalla korvaavia päiväpiilopaikkoja, kuten pönttöjä. Suunnittelussa kannattaa ottaa huomioon suojeltuun kohteeseen liittyvät lepakoiden käyttämät reitit ja ruokailualueet Luokka II: Tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti. Maankäytössä huomioitava alueen arvo lepakoille (EUROBATS) Vahva suositus, ei kuitenkaan suoraan luonnonsuojelulain suojaa Tärkeä saalistusalue voi olla sellainen, jolla saalistaa monta lajia ja/tai alueella saalistaa merkittävä määrä yksilöitä Aluetta käyttävä laji harvinainen tai harvalukuinen Todettu tai todennäköinen siirtymäreitti päiväpiilon ja saalistusalueen välillä Jos siirtymäreitti katkaistaan, tulisi toteuttaa korvaava reitti Järkevää ottaa huomioon alueelle johtavat mahdolliset reitit, alueen läheisyydessä sijaitsevat potentiaaliset lisääntymispaikat, siirtymäreitin päissä olevat saalistusalueet Luokka III: Muu lepakoiden käyttämä alue. Maankäytössä mahdollisuuksien mukaan huomioitava alueen arvo lepakoille. Lepakoiden käyttämä alue, laji ja/tai yksilömäärä pienempi Ei mainittu luonnonsuojelulaissa Ei suosituksia EUROBATS-sopimuksessa 11