Selvitys pohjoismaisista hyvitysjärjestelmistä

Selvitys pohjoismaisista hyvitysjärjestelmistä Kuntaliitto 2012 Esiselvitys kuntien ja valtion välisestä ilmastokumppanuudesta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi Projektiasiantuntija Emilia Paavilainen

SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 3 2 NORJA: KLOKT - KANSALLINEN RAHASTO PAIKALLISILLE ILMASTOTOIMENPITEILLE... 4 2.1 Tausta ja tavoite... 4 2.2 Hyvitysjärjestelmän toimintaperiaate... 4 2.2.1 Kuntien suunnitelmat ja toimenpiteiden valmistelu... 5 2.2.2 Sopimusmenettely ja toimeenpano... 6 2.2.3 Kolmannen osapuolen arviointi... 6 2.3 Kustannukset ja rahoitus... 7 2.4 Laskentamenetelmät... 8 2.4.1 Laskentatyökalun kehittämisen perusteet ja taustadata... 8 2.4.2 Laskentatyökalun käyttö... 9 2.4.3 Olemassa olevat tarkastuslistat... 10 2.5 Testaus ja kokemukset... 11 2.6 Järjestelmän haasteita ja jatkokehitystä... 11 3 RUOTSI: KLIMP- INVESTOINTIOHJELMA... 13 4 TANSKA: PROJEKTIPOHJAINEN MEKANISMI... 15 4.1 Tanskan järjestelmän pilotointi... 15 4.2 Kansallisten ilmastoprojektien kriteerit ja projektidokumentaatio... 16 4.3 Hankesuunnitelman sisältö... 17 4.3.1 Projektikuvaus.... 17 4.3.2 Lisäisyyden arviointi... 17 4.3.3 Kestävyyden arviointi... 18 4.3.4 Projektin tilanne... 18 4.3.5 Kreditointisuunnitelma ja aikataulu... 18 4.3.6 Seurantasuunnitelma... 18

1 JOHDANTO Tässä raportissa kuvataan Kuntaliiton esiselvitykseen Valtion ja kuntien välisestä kumppanuusmenettelystä ilmastopäästöjen vähentämiseksi kuuluvassa osahankkeessa kerättyjä tietoja Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa suunniteltuja ja toteutettuja hyvitysjärjestelmämalleja koskien. Hyvitysjärjestelmissä päästövähennyksen toteuttajalle myönnetään rahallinen korvaus syntyneestä ja todennetusta päästövähennyksestä. Pohjoismaisissa hyvitysjärjestelmissä on kyse kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten rahoitusjärjestelmistä tai markkinoista, jotka on luotu pääasiassa auttamaan valtiota saavuttamaan kansalliset päästövähennystavoitteensa päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla. Vaikka pohjoismaiset hyvitysjärjestelmämallit eroavat toisistaan, voidaan yhdistävinä piirteinä tunnistaa muun muassa kuntien tärkeä rooli päästöjen vähennystyössä sekä valtion kanssa laaditut sopimukset päästövähennysten ostosta. Seuraavien otsikoiden alla kuvataan Norjassa kehitteillä olevaa kansallista hyvitysjärjestelmämallia sekä Ruotsissa ja Tanskassa kehitettyjä ja jo käyttöönotettuja malleja. Aineiston saatavuuden vuoksi Norjan mallia on ollut mahdollista tarkastella muita pohjoismaisia malleja yksityiskohtaisemmin.

2 NORJA: KLOKT - KANSALLINEN RAHASTO PAIKALLISILLE ILMASTOTOIMENPI- TEILLE 2.1 Tausta ja tavoite Norjassa paikallisen ilmastotyön tueksi esitetyn hyvitysjärjestelmän lähtökohtana on näkemys siitä, että valtiolla on kansallinen vastuu kansainvälisiin ja globaaleihin haasteisiin vastaamisessa. Paikallisella ja alueellisella tasolla merkittävien kasvihuonekaasupäästöjä vähentävien toimenpiteiden toteuttaminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi edellyttää riittäviä kunnille suunnattuja taloudellisia kannustimia. Ilman valtion tukea kustannustehokkaita päästövähennystoimenpiteitä voidaan toteuttaa vain rajallisesti. Parhaimmillaan paikallisten päästövähennysten hyvitysjärjestelmä mahdollistaa taloudellisesti kannattavien, paikallisilla toimilla saavutettavien päästövähenemien ja niiden oheishyötyjen syntymisen kotimaassa. Näin se vähentää valtion tarvetta hankkia päästöoikeuksia ulkomailta. Samalla myös varmistetaan, että valtio täyttää kansainvälisiä sitoumuksiaan päästökaupan ulkopuolisten päästöjen vähentämisessä. Norjan KLOKT-mallissa valtio ostaa kunnilta päästövähennyksiä ja pyrkii taloudellisen kannustimen lisäksi turvaamaan riittävän kapasiteetin ja asiantuntemuksen kuntien ilmastotyöhön ja merkittävien päästövähennysten tekoon. Standardoidut päästövähennysten laskentamenetelmät ja kuntien ilmastotavoitteiden, toimenpiteiden ja tulosten todentaminen ovat hyvitysjärjestelmän keskeisiä osia. Kunnille järjestelmään osallistuminen on vapaaehtoista. Malli pyrkii takaamaan kuntien tasapuolisen kohtelun niin että kaikilla kunnilla on halutessaan mahdollisuus osallistua riippumatta esimerkiksi koosta ja sijainnista. Oletuksena on, että järjestelmän avulla Norjassa voidaan toteuttaa kotimaisin keinoin vuoteen 2020 mennessä puolet siitä päästökaupan ulkopuolisesta kasvihuonekaasupäästöjen vähenemästä, johon maa on kansainvälisissä sopimuksissa sitoutunut. 2.2 Hyvitysjärjestelmän toimintaperiaate Kuvassa 1. esitetään Norjassa kehitetyn KLOKT- hyvitysjärjestelmämallin toimintaperiaate ja seuraavien otsikoiden alla selitetään hieman tarkemmin mallin rakennetta ja osa-alueita

2.2.1 Kuntien suunnitelmat ja toimenpiteiden valmistelu Norjan hyvitysmallijärjestelmässä kunnan hallinnossa ja luottamuselimissä suunnitellaan ja valmistellaan päästövähennystoimenpiteitä, joita kunta haluaa ehdottaa hyvitysjärjestelmän sopimusmenettelyyn. Valmistelua voidaan tehdä usealla taholla kunnassa ja esimerkiksi yhteistyössä muiden kuntien, järjestöjen tai yritysten kanssa. Vain toimenpiteet, joilla voidaan saada aikaan päästöjen lisävähennyksiä ja joita ei koske kunnan lakisääteinen velvoite, voivat tulla hyväksytyiksi hyvitysjärjestelmän piiriin. Toimenpiteet tulee kirjata (asetuksella epäsuorasti edellytettyihin) kunnan energia- ja ilmastosuunnitelmiin, jotta varmistutaan siitä, että ehdotetut toimenpiteet ovat kunnassa poliittisesti hyväksyttyjä. Kunnan energia- ja ilmastosuunnitelmiin kirjataan muun muassa tietoa kunnan alueella syntyvistä kasvihuonekaasupäästöistä päästölähteittäin ja sektoreittain. Lisäksi vaaditaan vähintään kymmenen vuoden ajalle ennuste kunnan päästöistä tilanteessa, jossa päästövähennystoimenpiteitä ei toteutettaisi. Suunnitelmiin dokumentoidaan päästöjen vähennystavoitteet, toimenpiteet, politiikkakeinot ja instrumentit näiden toimenpiteiden saavuttamiseksi sekä tarkempi toimintasuunnitelma vastuineen ja seurantasuunnitelmineen. Toimenpiteiden suunnitteludokumentteja ei ole mallissa standardoitu. Hyvitysjärjestelmän tueksi on perustettu kansallinen internetperusteinen sovellus, jolla voidaan laskea toimenpiteiden ilmastovaikutuksia. Päästöjen laskennassa ja toimenpiteiden dokumentoinnissa kunnilla on siis apunaan valtion tarjoama laskentatyökalu, jota täyttämällä kunta pystyy määrittelemään jokaiselle järjestelmässä hyväksytylle päästövähennystoimenpiteelle saavutettavat päästövähenemät maksimissaan seuraaville 24 vuodelle. Kunnat voivat hyödyntää sovellusta oman suunnittelunsa tukena. Jokainen järjestelmällä laskettu päästövähennystoimenpide, joka halutaan tarjota sopimusneuvotteluihin, tulee lisäksi todentaa ulkopuolisen akkreditoidun osapuolen toimesta. Riippumattoman tahon todentaminen tapahtuu nettiperusteisen laskentatyökalun kautta ja koskee kyseisellä toimenpiteellä aikaansaatavia päästövähenemiä ja niihin liittyvän dokumentoinnin luotettavuutta. Malli on tarkoitettu periaatteessa kaikille päästökauppasektorin ulkopuolisille toimenpiteille, mutta käytännössä kunnat voivat ilmoittaa sopimusmenettelyyn ainoastaan sellaisia toimenpiteitä, joille on mallin kehittäjien toimesta luotu laskentatyökaluun oma tarkastuslista. Tällaisia toimenpiteitä on tähän mennessä laadittu yhteensä 20 ja ne on lueteltu kappaleessa 1.4.3. Mallissa on kyse toimenpiteistä, jotka ovat lainsäädännön minimivaatimuksia tiukempia. Näin ollen esimerkiksi kunnan autokannan korvaaminen sellaisella autokannalla, joka vastaa tämän päivänä vaatimuksia, ei ole päästövähennystoimenpide, vaikka se saisikin aikaan päästövähenemiä. Vain niissä tapauksissa, joissa kunta haluaa ylittää lakisääteiset vaatimukset esimerkiksi tehostamalla jätteiden lajittelua, toimenpide luetaan päästövähennystoimenpiteeksi. Menettelyyn hyväksyttävä toimenpide ei myöskään saa olla taloudellisesti kannattava tai sitten on todennettava, että sitä ei muuten toteutettaisi muista syistä tai esteistä johtuen. Ei-päästökauppasektorin rajauksen mukaisesti Norjan mallissa energian käyttö rajautuu suurilta osin mallin ulkopuolelle. Malliin hyväksytään siirtyminen pois fossiilisista polttoaineista lämmityksessä, mutta kaikki energiansäästötoimenpiteet rajautuvat pois, koska 96 % sähköstä tuotetaan Norjassa vesivoimalla. Tällä rajauksella on haluttu varmistaa, että hyvitysjärjestelmämallilla aikaan saadut päästövähennykset ja laskelmat hyväksytään kansallisessa päästölaskennassa ja kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa. Energian käytön rajaaminen pois tarkoittaa sitä, että päästövähennyksiä erilaisista toiminta- ja huoltotoimenpiteistä rakennuksissa syntyy vain sellaisista toimenpiteistä, jotka suoraan vähentävät fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Järjestelmään soveltuvien toimenpiteiden valinnassa on tärkeää niin sanottu lisäisyysperiaate. Hyväksyttyjen päästövähennystoimenpiteiden osalta tulee varmistua siitä, että saavutettavat vähenemät eivät syntyisi ilman valtion tukea ja että toimenpiteet ovat ns. ylimääräisiä päästövähennystoimenpiteitä, jotka eivät kuulu joka tapauksessa tehtäviin päästövähennyksiin. On selvää, että

kunnan omien toimien (esim. omassa asuntokannassa/autokannassa) päästövähennykset ovat kovin pieniä, mutta toimenpiteet, joihin kunta voi oman asemansa ja yhteensovittamistehtävänsä puolesta vaikuttaa, voivat tuoda merkittäviäkin päästövähenemiä. Mallin tarkoituksena onkin kannustaa paikallisia ja alueellisia toimijoita yhteistyöhön päästöjen vähentämiseksi ja mahdollistaa toimenpiteiden suunnittelu ja toteuttaminen yhteistyössä kuntien ja esimerkiksi järjestöjen ja yritysten kanssa. Kun kunnassa on saatu aikaan näkemys mahdollisista päästövähennystoimenpiteistä ja toimenpiteille on laskettu, dokumentoitu ja todennettu päästövähenemä sekä muut toimenpidettä tarkentavat tiedot, kunta tuo toimenpidelistansa elimeen, joka neuvottelee kuntien puolesta valtion ja paikallishallinnon välillä päästövähennysten hyvityksistä. Elin voi arvioida tehtyjä hakemuksia ja toimenpide-ehdotuksia ennen sopimusneuvotteluja ja tarvittaessa palauttaa keskeneräisiä hakemuksia takaisin kuntiin. 2.2.2 Sopimusmenettely ja toimeenpano Sopimusneuvotteluissa valtion edustajat neuvottelevat kuntia edustavan elimen kanssa ilmastorahaston varojen käytöstä paikallisten päästövähennysten ostoon. Toimenpidelista, johon on koottu kuntien ehdottamat päästövähennystoimenpiteet, muodostaa neuvottelujen pohjan. Neuvotteluissa keskitytään ainoastaan päästövähennysten hinnan määrittämiseen erilaisille toimenpiteille. Kunta asettaa itse jokaiselle projektille minimihinnan (NOK/tCO2ekv), jota pienemmällä summalla se ei suostu päästövähenemää myymään (=toteuttamaan). Kunta ei kuitenkaan itse neuvottele toimenpiteillänsä saavutettavien päästövähennysten hinnasta, vaan neuvottelut kuntien osalta hoitaa kuntia edustava elin (esimerkiksi Norjan kuntaliitto KS). Neuvotteluelimen tehtävä on esittää toimenpiteet valtiolle, joka tekee tarjouksen päästövähennysten hinnasta toimenpidekohtaisesti päästövähenemän syntymisen ajalta mutta kuitenkin maksimissaan 24 vuodelta. Kuntien neuvotteluelin voi joko hyväksyä tai hylätä tarjouksen. Hyväksytyistä toimenpiteistä tehdään sopimus. Sopimusneuvotteluissa esitetyt hankkeet voivat saada myös muuta taloudellista tukea, mutta se tulee ottaa huomioon neuvotteluissa ja toimenpiteelle asetettavassa päästövähennyksen hinnassa. Malli ei siis syrjäytä olemassa olevia rahoitusratkaisuja, vaan pyrkii vahvistamaan niitä, jotta toteutettujen päästöjä vähentävien toimenpiteiden määrä kasvaisi ja kannustimista tulisi voimakkaampia. Sopimusneuvotteluja valtion ja kuntien välillä voidaan käydä ajankohdasta riippumatta ja tästä syystä toimenpiteiden ehdottamiselle ei ole asetettu määräaikaa. Tavoitteena on, että kukin sopimusmenettelyyn ilmoitettu toimenpide tulisi käsiteltyä muutaman kuukauden kuluessa. Kunnat laativat sopimusneuvotteluissa toteutettavaksi sovituille toimenpiteille vuosittain päivitettävän toimeenpanosuunnitelman yhdessä mahdollisten muiden toimenpiteen vastuutahojen kanssa ja ryhtyvät toteuttamaan toimia. Päästövähenemän katsotaan toteutuneen vasta kun toimenpide on toteutettu. 2.2.3 Kolmannen osapuolen arviointi Toimenpiteiden päästövähenemä sekä toimenpiteiden toteutus arvioidaan mallissa ulkoisen kolmannen osapuolen toimesta. Tämä käytäntö mahdollistaa toimenpiteiden nopeamman käsittelyn, vähentää ristiriitoja sekä hallinnollisia kustannuksia ja vahvistaa järjestelmän hyväksyttävyyttä. Arviointi tulee tehdä sellaisen akkreditoidun organisaation toimesta, joka pystyy todentamaan päästövähenemät toimenpiteille (laskentatausta). Tärkeää on myös että taho ei osallistu sopimusneuvotteluihin. Todentamiskustannukset toimenpiteen suunnitteluvaiheessa ja toteutusvaiheen jälkeen ovat valtion kustannuksia, eivätkä näin ollen rasita kuntia.

2.3 Kustannukset ja rahoitus Mallissa on keskeistä, että valtio maksaa ainoastaan päästövähennyksistä. Näin ollen järjestelmässä syntyy markkinat, joissa valtio on valmis maksamaan vain sen minkä katsoo kannattavaksi ja kunnat suostuvat sopimukseen vain mikäli hinta on riittävä. Jos valtion maksama hinta päästövähennyksestä on korkeampi kuin kustannus, joka toimenpiteen toteuttamiseen kunnalla kuluu, saa kunta käyttää mahdollisen ylijäämän haluamallaan tavalla. Mallissa voidaan tarvittaessa määritellä, että kuntien tulee käyttää mahdollinen ylijäämä esimerkiksi ympäristötoimenpiteisiin. Näin varmistutaan siitä, ettei mahdollisella ylijäämällä toteuteta sellaisia toimenpiteitä jotka lisäisivät päästöjä. Koska valtio maksaa vain saavutetuista päästövähenemistä, kunnat ovat itse vastuussa mahdollisista lisäkustannuksista, joita toimenpiteiden toteuttamisesta syntyy. Todennäköistä on, että maksettava hinta määräytyy kansainvälisten päästökauppamarkkinoiden mukaan, sillä valtiolla on vaihtoehtona mahdollisuus ostaa ulkomaisia päästövähennyksiä, mikäli katsoo tämän kannattavammaksi. Mikäli päästöyksikön hinta kansainvälisillä markkinoilla on korkea, kunnat voi pyytää enemmän rahaa kotimaisistakin keinoista. Mikäli hinta kansainvälisillä markkinoilla on matala, valtio ei osta kotimaisia kalliita päästövähennyksiä. Myös kotimainen kysyntä ja tarjonta muokkaa hintoja. Se, kuinka paljon rahaa päästövähennysten hankintaan käytetään, riippuu myös siitä, kuinka paljon päästövähennyksiä halutaan ostaa. Kun toimenpide on suoritettu, dokumentoitu ja todennettu, maksu päästövähenemistä suoritetaan rahaston kautta kertamaksuna koko toimenpiteen toteutuskaudella syntyvistä päästövähennyksistä, kuitenkin korkeintaan 24 vuodelta. Malli mahdollistaa myös etukäteisrahoituksen esimerkiksi toimenpiteille, joiden toteutus edellyttää kunnalta merkittäviä investointeja. Tällöin valtion riski on suurempi ja tappiota voi syntyä, mikäli sovittuja päästövähennyksiä ei hankkeen toteutuksen jälkeen saavutetakaan. Kunnat eivät järjestelmässä voi ostaa tai myydä päästöoikeuksia. Vuosittaisen budjettirahoitustarpeen on arvioitu olevan yli 270 milj.nok (noin 38 miljoonaa euroa). Rahoitus tapahtuisi ilmastorahaston kautta, niin että valtio sitoutuu rahoitukseen budjettikautta pidemmäksi ajaksi. Norjan hyvitysjärjestelmämalliin on sisällytetty myös toimenpiteiden paikalliseen suunnitteluun kohdistuva valtion tuki, jonka tavoitteena on muiden suunnitteluavustusten (esim. Enova) kanssa luoda kestävä perusta kunnassa tapahtuvalle suunnittelulle ja päästövähennystoimenpiteiden yksityiskohtaiselle selvittämiselle. Mallissa oletetaan, että 10 % toimenpiteiden kustannuksista kohdennetaan kuntien ilmasto-ohjelmien ja toimenpiteiden suunnittelutyöhön. Myös pehmeille toimenpiteille, kuten neuvontaan ja ohjaukseen, joiden päästövähennyksiä ei voi mitata, on suunniteltu kohdennettavaksi 10 % kustannuksista. Ajatuksena on, että kuntien neuvotteluelin jakaa tätä rahaa kuntien pehmeille toimenpiteille etukäteen laaditun kriteeristön mukaisesti. Mallissa pyritään korvaamaan perinteinen työllistävä ja tuloksiltaan epävarma hakemusmenettely uudella järjestelmällä, joka tuo mukanaan paljon positiivisia vaikutuksia liittyen muun muassa tiedon ja vaikutusten luotettavuuteen sekä yhteistyön määrään. Sopimusneuvottelut mahdollistavat pienen määrän kerralla käsiteltäviä hakemuksia ja takaavat valtiolle mahdollisuuden valita toteutettavaksi vain kustannustehokkaat toimenpiteet. Lisäksi kolmannen osapuolen hoitama auditointi tulee mallissa osaksi peruskäytäntöjä ja vähentää näin valtion tarkastustarvetta. Näin ollen järjestelmä nähdään hallintokustannusten kannalta edullisena. Hallinnollisiin kustannuksiin on arvioitu tarvittavan 10 % järjestelmän kokonaiskustannuksista. Järjestelmän ylläpitoon on arvioitu vaadittavan yhteensä 18 kokoaikaista työntekijää (neuvottelevat elimet, yleiset tehtävät ja mahdollinen auditointihenkilöstö, mikäli auditointia ei osteta markkinoilta). Norjan Kuntaliitto KS on sijoittanut malliin ja laskentatyökaluun liittyvään tutkimukseen ja kehitykseen jo yhteensä noin 500 000 ja lisäksi laskentatyökalun testaamiseen on saatu rahaa kahdelta ministeriöltä ja yhdeltä maakunnalta yhteensä 150 000. KLOKT-mallin kehittäminen aloitettiin vuonna 2008 ja laskentatyökalun (KVIKKT) kehittäminen on vienyt lähes kaksi vuotta. Toistaiseksi malli ei ole ollut käytössä, mutta laskentatyökalua on testattu 35 Norjan kunnassa. KVIKKT-

laskentatyökalun kehittämiseen tarvitaan edelleen lisärahoitusta, sillä yhden tarkastuslistan kustannus on keskimäärin 6500 ja niitä tarvitaan toimivaan työkaluun vähintään 100 kappaletta lisää (nykyisen 20 lisäksi). Jotta järjestelmä toimii hyvin ja siitä saadaan kaikki hyöty irti, kunnille pitää osoittaa riittävästi apua, erilaisia lomakkeita ja metodeita päästövähennysten laskentaan ja erilaisten sosio-ekonomisten vaikutusten arviointiin. Näin kunnilla olisi mahdollisuus tunnistaa niiden kannalta parhaimmat päästövähennystoimenpiteet. Lisäksi kuntien päättäjät tarvitsevat tietoa siitä, että toimenpiteet ovat järkeviä ja kannattavia sekä työkaluja yritysten kanssa tehtävään yhteistyöhön. Tietoa ja eritasoista koulutusta tarvitaan kunnissa (esimerkiksi luottamushenkilöt, kunnan johto, toimenpiteiden laskennasta vastaavat henkilöt). Yksityiskohtaista koulutusta tarvitsevat ne, jotka valmistelevat ohjelmia ja suunnitelmia ja hallinnoivat prosessiohjausta. Järjestelmästä ei nähdä syntyvän merkittäviä lisäkustannuksia kunnille, koska osallistuminen on vapaaehtoista. On selvää, että esimerkiksi suunnitteluun ja toteuttamiseen kuluu enemmän resursseja, joita saatavat tuet eivät kokonaisuudessaan kata. Samoin toimenpiteiden toteutukseen saadaan vain osittaista tukea ja vain siinä vaiheessa kun päästövähennykset ovat toteutuneet. 2.4 Laskentamenetelmät 2.4.1 Laskentatyökalun kehittämisen perusteet ja taustadata Toimivan järjestelmän, luotettavien tulosten, motivoitumisen ja tehokkaan päätöksenteon ehdottomana edellytyksenä ovat yhteiset laskentamenetelmät ja tarkat laskelmat syntyvistä päästövähenemistä. KLOKT-mallissa toimenpiteiden päästövähennysten laskenta tapahtuu yhteisellä internetperusteisella laskentatyökalulla, jonka avulla kunta laskee kehityksen perusuraa koskevat päästöt ja skenaariot sekä toimenpiteillä aikaansaatavat päästövähenemät. Työkalussa päästölaskenta on pyritty tekemään mahdollisimman yhtenäiseksi kansainvälisen päästökauppajärjestelmän mukaisen laskennan kanssa. Mukana on kuntien kannalta kolme oleellista kaasua: CO2, CH4 ja N2O, joiden laskennalliset päästöt on painotettu GWP-luvun (global warming potential) mukaan hiilidioksidiksi. Järjestelmästä saatavat päästövähennystiedot ovat teoreettisia päästövähennyspotentiaaleja erilaisille toimenpiteille, joita toteutetaan erilaisten taustaolosuhteiden vallitessa. Osa laskentatyökalussa käytettävistä luvuista on järjestelmän sisälle standardoituja muuttujia, joita kunta ei voi vaihtaa. Nämä muuttujat perustuvat suureksi osaksi virallisille tilastoille, sillä mallin pyrkimyksenä on käyttää laskelmien pohjalla mahdollisimman pitkälle olemassa olevia ja muihin tarkoituksiin kerättyjä tietoja, jotta säästytään suurelta määrältä lisätyötä laskelmien teossa ja päivityksessä. Toistaiseksi työkalu ei siis mahdollista kovin tarkkojen kuntakohtaisten muuttujien käyttämistä laskennan taustalla, mistä syystä päästöennusteet ilman toteutettuja toimenpiteitä ja niiden kanssa eivät vaihtele kovinkaan paljon kuntien välillä. Esimerkiksi työkalun ensimmäiseen versioon sisältyvät perusurat on standardoitu ja jokaisessa kunnassa jokaiselle toimenpiteelle lasketut lähtötasot perustuvat muuttujille, jotka eivät ole kuntakohtaisia vaan alueellisia tai koko maata koskevia riippuen siitä, millaista dataa on saatavilla. Jatkossa ja myöhemmissä versioissa on mahdollista, että kunta pystyy itse lisäämään muuttujia niiltä osin, kuin sillä on tietoa käytettävissään. Laskentatyökalun ensimmäinen versio laskee toimenpiteillä saavutettavat päästövähennykset suhteuttamalla ne kunnan asukaslukuun. Toimenpiteillä aikaansaatavien päästövähennysten laskennassa edellytetään myös joidenkin kuntakohtaisten tietojen syöttämistä järjestelmään. Nämä tiedot koskevat esimerkiksi toimenpiteiden laajuutta ja kunnan asukasmäärää sekä jakaumaa. Toistaiseksi työkalu ei laske toimenpiteiden toteutuskustannuksia tai arvioita niistä. Käytännössä kunnat kuitenkin arvioivat toimenpiteen taloudellista kannattavuutta ja analysoivat koko hankkeen kustannukset ja vaikutukset. Kaikki järjestelmään kuntakohtaisesti lisätyt ja laskentaan liittyvät luvut ovat julkisia.

Laskentatyökalun lähtökohtana on, että kaikkien päästövähennyslaskelmien on oltava täysin läpinäkyviä ja yhtäläisillä kriteereillä laadittuja. Kaikki laskentakaavat ovat sovelluksessa nähtävillä ja laskelmia on selitetty niin, että myös ne joilla ei ole perusteellista tietoa aiheesta voivat ne ymmärtää. Työkalu on nettipohjainen ja sen käyttö on ilmaista eikä vaadi erityisohjelmia. Työkalun käyttö ei myöskään vaadi erityistä tietämystä ilmastonmuutoksesta ja järjestelmää pitäisi pystyä käyttämään ilman ulkopuolisten konsulttien apua. Lisäksi laskentamenetelmät on pyritty rakentamaan sellaisiksi, että kunnilta vaadittavat tiedot ovat työmäärä huomioiden kohtalaisen helposti saatavilla. 2.4.2 Laskentatyökalun käyttö Laskentatyökalun tarkoituksena on laskea paikallisten päästövähennystoimenpiteiden vaikutus. Järjestelmän avulla kunnat voivat dokumentoida toimenpiteensä ja aikaansaatavat päästövähenemät sellaisella tarkkuudella, että kolmas osapuoli voi suorittaa todennuksen. Työkalu käyttää toimenpidekohtaisia standardoituja tarkastuslistoja, joita seuraamalla käyttäjä lisää laskelmiin tarvittavat perustelut ja mahdolliset kuntakohtaiset luvut ja tiedot. Sovellus on pyritty rakentamaan niin, että se palvelee aputeksteineen käyttäjää myös antaen vinkkejä syötettävien tietojen laatuun ja löytämiseen liittyvissä asioissa. Kunta voi laskea päästövähenemiä vain sellaisille toimenpiteille, joille on luotu järjestelmään oma tarkastuslista. Järjestelmä mahdollistaa sekä raakojen arvioiden että tarkkojen laskelmien laatimisen eri toimenpiteiden päästövähennyspotentiaalista. Näin ollen se palvelee kuntia riippumatta tilanteesta, joissa ne omien suunnitelmiensa kanssa ovat. Arviot mahdollistavat eri toimenpiteiden potentiaalin ja vaikutusten vertailun jo suunnittelun alkuvaiheessa. Kaikki tarkastuslistat on laadittu samalle pohjalle ja näin ollen kunnan tulee tarkastuslistan täyttöä aloittaessaan kirjata ylös muun muassa seuraavia tietoja: kunnan nimi, toimenpiteen tiedot, laajuus, toimenpiteen toteutusaikataulu sekä päästövähenemän syntymisen arvioitu aikataulu. Kunkin tarkastuslistan yhteydessä kuntaa pyydetään syöttämään sovellukseen muuttujia, kuten esimerkiksi asukasluku, väestöennusteet ikäryhmittäin, kaatopaikan tiedot yms. Järjestelmä ohjaa täyttäjää ja tarkentaa ohjeteksteillä vaadittavia tietoja. Jokainen kohta sisältää myös muistiinpanokentän, johon voidaan kirjata perusteluja sekä muistiinpanoja liittyen esimerkiksi siihen mistä luku on saatu tai miten siihen on päädytty. Kun tarkastuslista on käyty kohta kohdalta läpi ja tiedot täytetty järjestelmää, ilmenevät toimenpiteen päästövähennyslaskennan tulokset erilliselle sivulle aikajanana. Mikäli kunta lisää tarkastuslistaan myös yksinkertaista dataa koskien toimenpiteen taloutta, nettokustannuksia ja elinikää, järjestelmä laskee myös toimenpiteen kustannustehokkuuden. Kustannustehokkuus on vuoden 2020 päästövähennysten ja vuotuisen annuiteetin suhde. Työkalu mahdollistaa toimenpiteiden tulosten tulostamisen järjestelmästä. Valmis tarkastuslista voidaan lähettää järjestelmän kautta todennettavaksi ja riippumattoman todennuksen jälkeen toimenpide voidaan ottaa osaksi kuntien ja valtion välisiä hyvitysjärjestelmän sopimusneuvotteluja. Tällä hetkellä internet-pohjaisesta laskentatyökalusta on käytössä rajoitetun toiminnallisuuden mahdollistava kokeiluversio testikäyttäjille. Toistaiseksi käytössä on 20 tarkistuslistaa kiinteistökohtaisen energiankäytön, maankäytön ja liikenteen suunnittelun, maatalouden ja jätehuollon alalta. Standardoituja päästövähennystoimenpiteitä on siis vielä kovin rajallisesti suhteessa kunnan liikkumavaraan ja täydellisen työkalun uskotaan voivan sisältää jopa 200 tarkastuslistaa. Laskentajärjestelmän nykyistä laajempi käyttöönotto edellyttäisi siis merkittävästi suurempaa määrää tarkastuslistoja ja tarvittavien ohjaus ja neuvontapalvelujen järjestämistä.

2.4.3 Olemassa olevat tarkastuslistat Tällä hetkellä malli sisältää 20 tarkastuslistaa seuraaville toimenpiteille: 1. Kiinteistökohtainen energia a. Rakennusten tiivistäminen, katot, seinät ja lattiat (rakennuksissa, joita lämmitetään fossiilisilla polttoaineilla.) Huom! Tämä toimenpide tullaan poistamaan listalta. b. Rakennuksen lämmitystavan muuttaminen öljystä, kaasusta tai sähköstä biomassaan tai lämpöpumppuihin. c. Siirtyminen pois fossiilisista polttoaineista muissa kuin kunnan rakennuksissa (kunnan rooli erilainen, mutta laskenta suoritetaan samalla pohjalla kuin b.) 2. Maankäyttö ja liikenne a. Kaupallisen pysäköinnin vähentäminen tai poistaminen b. Pysäköinnin rajoittaminen kaupungin keskusta-alueilla c. Maankäytön tiivistäminen. Nykyistä suurempi osa uusista asunnoista rakennetaan kaupunki- ja taajamakeskustoihin, jolloin osa tai kaikki väestönkasvu tapahtuu paikoissa, joista on lyhyempi matka työpaikkoihin ja palveluihin ja paremmat joukkoliikenneyhteydet. Kunnan täytyy itse määritellä maantieteellinen alue, joka katsotaan keskeiseksi ja kuvailla tämä lomakkeessa. Päästövähennys lasketaan vain liikenteen vähentymisen ja liikennemuotojen perusteella ja näin ollen laskenta ei huomioi muita vaikutuksia rakentamiselle ja asumiselle lähekkäin. d. Joukkoliikenteen kehittäminen - vuorotiheyden lisääminen e. Joukkoliikenteen kehittäminen - lyhentynyt matka-aika f. Paremmat linja-autopalvelut - alhaisemmat maksut g. Tullit ja tiemaksut / ruuhkamaksut h. Automäärän vähentäminen mm. pysäköintimaksuilla jne. i. Kunnan autokannan uudistaminen. Kunnan omia ajoneuvoja korvataan vähäpäästöisemmillä. Kunnan täytyy itse syöttää autojen päästötiedot uusille autoille kun perustason oletetaan olevan samanlainen kuin yleinen keskitaso yksityisautoille. Kun kunta on toteuttanut toimenpiteen, oletetaan että uusi päästötaso jatkuu tulevaisuudessa. Oletuksena on että autokanta käyttää eri polttoaineita kansallisen jakauman mukaan. j. Koordinoidut toimenpiteet kävelyn ja pyöräilyn edistämiseksi. Rakennetaan pyöräily- ja kävelyverkkoa, tehostetaan niiden käyttöä ja rajoitetaan pysäköintiä. Oletetaan että yhtenäinen pyöräilyverkosto vaikuttaa liikennetottumuksiin 2/3 ja kampanjat ja toimenpiteet pyöräilyn ja kävelyn tehostamiseksi 1/3. Toimenpiteen laajuus pitää kuvata niin, että on mahdollista arvioida syntyykö mahdollinen päästövähenemä kokonaisuudessaan vai osittain. Pysäköintirajoitukset tukevat toimenpiteen toteutumista ja muutos kunnan pysäköintipaikoissa pitää pystyä osoittamaan. 3. Maatalouden biokaasu a. Lannan käsittely b. Muutokset karjanhoidossa c. Suopeltojen viljelyn vähentäminen

d. Tehokkaampi typpilannoitus e. Parempi lannan levitys/säilytystekniikka 4. Kaatopaikkakaasun keräys a. Metaanin oksidointi kaatopaikalla. Rakennetaan tai lisätään kaasun keräys nykyisillä kaatopaikoilla. Kaatopaikat, joilla kaasua jo kerätään, eivät saa tukea, koska rahoitusta annetaan vain sellaisille päästövähenemille jotka eivät muuten toteutuisi. Jos kunta suunnittelee hyödyntävänsä kaasun energiantuotannossa, tämä pitää huomioida energiatoimenpiteenä. Kaatopaikkakaasun keräystoimenpiteen vaikutus pitää arvioida uudelleen 10 vuoden päästä koska kaasun keräysjärjestelmän teho heikkenee ajan kuluessa. b. Vanhojen kaatopaikkojen peittäminen. Käyttämätön kaatopaikka tai sen osa peitetään kompostointikerroksella, puupurulla tai muulla materiaalilla. Jos kunta lisäksi suunnittelee tai tehostaa kaasun keräystä järjestelmässä, kaksoislaskennan välttämiseksi tämä toimenpide pitää ilmoittaa niin kuin järjestelmä olisi jo olemassa. Päästövähennyksiä kaatopaikoilta, joilla kaasun talteenotto on jo ollut olemassa, ei hyväksytä järjestelmässä. Toimenpiteen tehokkuus pitää uudelleen arvioida 20 vuoden päästä. 2.5 Testaus ja kokemukset Norjan malli on ollut testikäytössä ja 35 kuntaa tai yhteisöä on arvioinut yhteensä 127 paikallista toimenpidettä. Työkalu on testikäytössä todettu edelleen keskeneräiseksi, mutta sen uskotaan silti olevan jo nykyisellään tarkempi kuin muut yritykset laskea päästövähenemiä. Testauksessa eniten tarkasteltuja toimenpiteitä olivat siirtyminen öljy/kaasulämmityksestä biomassaan tai lämpöpumppuihin, kuntien autokannan korvaaminen sekä pyöräilyn ja kävelyn lisäämisen koordinointi. Kaiken kaikkiaan maankäytöstä ja liikenteen suunnitteluun liittyen on löydetty toistaiseksi suurimmat päästövähennyspotentiaalit, erityisesti kun puhutaan 25 vuoden aikajänteestä. Lyhyellä aikavälillä jätehuolto on myös tärkeässä roolissa. Varmuudella ei kuitenkaan voida vielä sanoa, mitkä toimenpiteet toimivat parhaiten. 2.6 Järjestelmän haasteita ja jatkokehitystä Erilaisten toimenpiteiden kustannusten ja päästövähenemien selvittäminen on haaste. Lisäksi erilaisten toimenpiteiden toteuttaminen paikallisella tasolla riippuu poliittisista ja hallinnollisista keinoista ja yleisestä mielipiteestä. Paikallisten päästövähennystoimenpiteiden kustannuksista on hyvin vähän tietoa. Haastetta laskennalle luo myös se, että harva toimenpiteistä on yksinomaan ilmastotoimenpide. Näin ollen päästövähennyshyötyyn kohdistuvan kustannuksen erottaminen kokonaiskustannuksista on hankalaa. Lisäksi monessa tapauksessa kustannus ei kuitenkaan vältämättä takaa toimenpiteen toteuttamista ja päästövähenemän syntymistä. Monilla toimenpiteillä on myös paljon muita sekä negatiivisia että positiivisia sivuvaikutuksia. Tarvitaan siis paljon tietoa ja riittävän laaja kuva eri toimenpiteiden vaikutuksista, jotta liian suuret negatiiviset sivuvaikutukset pystytään ehkäisemään. On selvää, että mallia pitää kehittää vielä jatkossa niin, että se kattaa mahdollisimman laajaalaisesti paikallisen päästövähennystoimenpidepotentiaalin. Mallin kehittäjät ovat arvioineet, että nykyisten 20 tarkastuslistan sijasta mallissa tulisi olla lähes 200 tarkastuslistaa erilaisille paikallisille toimenpiteille. Lisäksi pohditaan vastaavanlaisen järjestelmän luomista energiankulutusta vähentävälle teknologialle ja toimenpiteille. Jatkossa on tarve kehittää erityisesti sektoreiden välisten toimenpiteiden laskentamenetelmiä, kuten metaanin (biokaasu) talteenotto esimerkiksi maataloudes-

sa ja jatkokäyttö liikenteen polttoaineena fossiilisen polttoaineen korvaajana. Kunnan rooli tällaisissa sektoreiden välisissä toimenpiteissä on merkittävä niin aloitteen tekijänä kuin toimenpiteiden suorittajinakin. Monessa tapauksessa kunta saattaa olla ainoa taho joka voi lähteä suunnittelemaan tällaisten toimenpiteiden toteuttamista. Lisäksi olisi tärkeää selvittää myös mahdollisuutta laskea hiilen sitoutumista biomassaan. Vain niitä toimenpiteitä, joille on luotu tarkastuslista, voidaan tarkastella järjestelmällä. Käyttäjä ei siis voi lisätä omia toimenpiteitään sopimusmenettelyyn. Järjestelmä ei kuitenkaan saisi osoittautua innovatiivisuuden ja luovuuden esteeksi. Mallin kehittäjät myöntävät, että taustatiedoissa voi olla virheitä, jotka kertautuvat päästövähennyslaskelmissa. Malli perustuu tällä hetkellä olettamukseen, että kun yksi kunta on toteuttanut jokin toimenpiteen ja laskenut sillä saavutettavan päästövähenemän, voivat muutkin kunnat näitä tietoja hyödyntäen toteuttaa saman toimenpiteen. Toimenpiteiden päästövähenemiä ei kuitenkaan ole vielä riittävästi mitattu ja todennettu eri kunnissa. Jatkossa toivotaan että samoja toimenpiteitä voitaisiin toteuttaa ja tutkia laskelmien pohjalle useissa eri kunnissa, jotta saataisiin luotettavampaa tietoa sovelluksen taustamuuttujiksi ja varmistuttaisiin siitä, ettei yleistetä liian epävarmoja tietoja. Kehitetyn mallin merkittävimpinä epävarmuustekijöinä nähdään toimenpiteiden todelliset päästövähennyspotentiaali ja hinta, jolla kunnat ovat valmiita toteuttamaan päästövähennyksiä käytännössä. Nämä asiat vaativat lisäselvitystä. Uusia tarkastuslistoja on suunniteltu kehitettäväksi mm. seuraaville toimenpiteille: - Nopeusrajoitukset; keskinopeuksien muuttaminen keskeisillä teillä koko vuodeksi tai osaksi vuotta - Käyttäjäystävällisempi lippujärjestelmä ja muut toimenpiteet, jotka tekevät olemassa olevasta joukkoliikenteestä houkuttelevamman - Kevyen raideliikenteen kehittäminen - Joukkoliikenneverkoston kehittäminen; Liikennöintitiheys ja reittien siirtäminen maanpinnan alapuolelle. - Joukkoliikenteen uudelleensuunnittelu harvaan asutuilla alueilla - Kutsuohjautuvan joukkoliikenteen käytön lisääminen syrjäisillä alueilla - Julkisen liikenteen yhteyspisteiden kehittäminen ja tiivistäminen liittymien läheisyydessä - Kaupunkikeskustojen elävöittäminen - Työpaikkojen siirtäminen joukkoliikenteen saatavuusalueelle ja keskustoihin - Oikean liiketoiminnan saatavuus oikeassa paikassa suhteessa liikennemääriin - Valtionvarainministeriö, erilliset tarkastuslistat toimenpiteiden valmisteluun pyöräilijöille ja kävelijöille - Toimenpiteet pyöräilyn ja kävelyn lisäämiseksi; parannellut reitit, liukukäytävä ja pyörähissit - Toimenpiteet kouluissa, esimerkiksi kielto että vanhemmat eivät saa kyyditä lapsia kouluun, kävelevä koulubussi - Tiemaksujen eriyttäminen riippuen ajoneuvon CO2-päästöistä - Ympäristövyöhykkeet (vyöhykkeet, joilla erityinen päästövaatimus) - Yksityisten parkkipaikkojen verotus, mukaan lukien ostoskeskukset - Aikaraja maksuttomalle pysäköinnille

3 RUOTSI: KLIMP- INVESTOINTIOHJELMA KLIMP-järjestelmä on Ruotsin valtion investointiohjelma, joka on keskittynyt liikenne-, energia- ja jätesektoreihin ja ollut käytössä vuosina 2003-2008. Mallin tavoitteena on ollut motivoida kuntia, yrityksiä ja muita toimijoita tekemään pitkän aikavälin investointeja, jotka vähentävät ympäristövaikutuksia ja kannustavat paikalliseen osallistumiseen ja aloitteeseen. KLIMP-mallissa valtio ostaa päästövähennyksiä kotimaisilta toimijoilta. Mallissa lähestymistapana ilmastonmuutokseen ja päästöjen vähentämiseen on kokonaisvaltaisuus ja lähtökohtana, että päästöjä vähentävät toimenpiteet tulee kirjata kuntien ilmastostrategioihin ja nelivuotissuunnitelmiin. Järjestelmä käynnistyi ennen EU:n päästökauppajärjestelmää, joten mallilla on tuettu myös päästökauppasektorin päästöihin suoraan tai epäsuoraan vaikuttavia toimenpiteitä. Ruotsin järjestelmä ei kuitenkaan ole päästökauppaan linkitetty ja päästövähennysten ostajat ovat eipäästökauppasektorin toimijoita. KLIMP-järjestelmässä ei ole käytetty yhtenäistä lisäisyyden arvioinnin metodologiaa ja päästövähennykset ovat perustuneet tuen saajien omiin arvioihin, joiden uskottavuudesta ja vertailukelpoisuudesta ei ole takeita. Eräässä tutkimuksessa on arvioitu, että jopa 60 % tukea saaneista hankkeista olisi ollut taloudellisesti kannattavia myös ilman tukea. Lisäksi ohjelmaa on arvosteltu siitä, että tuen määrä raportoitua päästövähennystä kohden on vaihdellut huomattavasti ja näin ollen kustannustehokkuutta ei ole saavutettu. KLIMP-järjestelmän nähdään kuitenkin auttavan Ruotsia saavuttamaan ilmastotavoitteensa, sillä investoinnit johtavat päästövähenemiin, ilmasto-ohjelmien parissa työskentely vahvistaa paikallista ilmastotyötä ja yhteistoimintaa ja lisäksi ilmastoinvestointeihin liittyvän tiedon ja asiantuntemuksen kerääminen rohkaisee ilmastotyöhön maassa. KLIMP- järjestelmässä tuen hakijat laativat ilmastostrategiat tai nelivuotiset ilmastoinvestointiohjelmat, jotka koostuivat erilaisista päästöjä vähentävistä toimenpiteistä. Aluksi hakijoiden ilmastostrategiat arvioitiin ja ne jotka eivät täyttäneet standardeja, hylättiin. Seuraavaksi arvioitiin investointiohjelmien toimenpiteet yhteistyössä asiantuntija-tahojen kanssa. Ohjelmia arvioitiin yhteistyön, tehokkaan rahoituksen, ilmastovaikutusten ja laajemmin hyvän ilmastostrategian näkökulmista. Hakemukset arvioi Ruotsin ympäristönsuojelu- ja energiavirastot, tiehallitus sekä kansallinen asunto- rakennus ja suunnittelulautakunta. Tämän jälkeen asiantuntija-arvioinnit toimitettiin Ympäristönsuojeluvirastoon, joka teki ehdotuksen rahoituksesta päättävälle elimelle (The Council for Investment Support, RIS), johon valtio nimittää jäsenet. Parhaat investointiohjelmat valittiin toteutettaviksi. Rahoitusta maksettiin ennen investointien aloittamista, ohjelmien keskivaiheilla ja viimeisessä vaiheessa, jossa hyväksyttiin loppuraportti ja arvioitiin saavutetut tulokset. Lopullinen päätös investoinnin suorittajille annettavasta tuesta päätetään vasta loppuraporttien jälkeen sen perusteella, kuinka hyvin ohjelmat ovat saavuttaneet niille asetetut tavoitteet. Järjestelmä ei sisällä päästövähenemien todennusta ja näin ollen valtio maksaa arvioiduista päästövähennyksistä. Rahoitusta ovat saaneet uusiutuvaan energiaan, energian säästöön, ilmansaasteiden puhdistukseen ja muun muassa biodiversiteetin suojeluun liittyvät toimenpiteet. Viimeiset, vuonna 2008 aloitetut ilmastoinvestointiohjelmat tulevat vuonna 2012 nelivuotissuunnitelmansa päähän. Vuosina 2003-2008 KLIMP-järjestelmän kautta on jaettu rahoitusta 1,8 miljardia ruotsin kruunua (noin 200 M ). Kokonaisuudessaan tukea kyseisinä vuosina on saanut 126 ilmastoinvestointiohjelmaa ja 23 erityishanketta, jotka nähtiin erityisen tehokkaiksi toimenpiteiksi. Tukia on myönnetty 67 kunnalle, seitsemälle kuntien liitolle, viidelle maakuntien neuvostolle ja neljälle yritykselle. Kokonaisuudessaan rahoitetut ohjelmat ovat pitäneet sisällään noin 900 toimenpidettä. Investointien on arvioitu vähentävän vuosittain 1,1 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä. KLIMP-ohjelmassa toteutettujen päästövähennysten keskihinta noin 100SEK/t (noin 11 /t). Vuoteen 2012 mennessä viimeisetkin loppuraportit toimitetaan Ympäristönsuojeluvirastoon. Jo saatujen kokemusten perusteella KLIMP-järjestelmä nähtiin kunnille raskaana ja liian hitaana prosessina. Ensiksikin kaikki kunnat eivät resurssien puutteen vuoksi pystyneet osallistumaan järjestelmään, ja toiseksi hakemusten käsittely saattoi venyä jopa vuoden päähän hakemusten val-

mistelusta. Tämä seikan arveltiin heikentäneen yksityisen sektorin kiinnostusta ohjelmaa kohtaan. Todettiin, että paikallisille toimenpiteille on vaikea arvioida ympäristövaikutuksia. Järjestelmällä on myös taipumus vahvistaa suuria kuntia, jotka ovat jo tavoitteellisia ympäristöasioissa, ja samalla se jättää vähemmälle huomiolle pienet kunnat, joilla on vähemmän asiantuntemusta ja kunnianhimoa ympäristöprojekteihin.

4 TANSKA: PROJEKTIPOHJAINEN MEKANISMI Tanskan energiavirasto (Energistyrelsen, Danish Energy Agency DEA) on kehittänyt projektiperustaisen päästövähennysmekanismin tukemaan Tanskan ei-päästökauppasektorin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä ja maan kansallisten ilmastotavoitteiden saavuttamista. Tanskan kansallisen päästövähennysmekanismin tavoitteena on saavuttaa kotimaisia päästövähenemiä, selvittää ei-päästökauppasektorin päästövähennyspotentiaalia sekä löytää uusia päästövähennyspotentiaaleja mahdollistamalla osallistuminen myös yksityiselle sektorille. Projektin taustalle tehtiin vuosina 2008-2012 tutkimus ei-päästökauppasektorin päästövähennyspotentiaalista ja sittemmin päästövähennyspotentiaalia kuntasektorilla on kartoitettu pilottihankkeen yhteydessä kuntien yhteisissä työpajoissa. Tanskan mekanismin pilotointivaihe hyväksyttiin toteutettavaksi vuonna 2010 ja mikäli kokemukset osoittautuvat menestyksekkäiksi, järjestelmä voidaan sisällyttää kansalliseen ilmastostrategiaan vuosille 2013-2020. Mallin hyödyntämä mekanismi on hyvin samankaltainen kuin Kioton Protokollan JI joustava mekanismi kansainvälisille ilmastohankkeille. Mallissa valtio pyytää julkisesti ja avoimesti tarjouksia eipäästökauppasektorin päästöjä vähentävistä toimenpiteistä ja valitsee ehdotusten perusteella ne toimenpiteet, jotka se katsoo päästövähennyspotentiaalin, kustannustehokkuuden ja lisäisyysperiaatteen näkökulmasta soveltuvimmiksi. Valtio sitoutuu maksamaan kiinteän hinnan valituilla toimenpiteillä aikaansaaduista päästövähenemistä ja maksu suoritetaan jälkikäteen. Mallissa valtio maksaa ainoastaan sovituilla toimenpiteillä saavutetuista päästövähennyksistä. Tanskan järjestelmä ei ole yhteydessä kansainväliseen päästökauppaan, eikä valtio laske liikkeelle vastaavaa määrää päästöoikeuksia. Toistaiseksi päästövähennysten ostajana on ollut ainoastaan valtio, mutta tulevaisuudessa on pohdittu kotimaisten ei-päästökauppasektorin päästövähennysten markkinoiden avaamista kaikille ei-päästökauppasektorin toimijoille ja kotimaisen järjestelmän uskotaankin houkuttelevan yksityisen sektorin investointeja. Lisäisyys on määritelty mallissa YK:n lisäisyysperiaatteen mukaisesti. Malli ei sisällä yhtenäistä laskentamenetelmää saavutettaville päästövähennyksille. Tärkeänä kriteerinä toimenpiteiden valinnassa on, että saavutettavien päästövähenemien tulee näkyä kansallisessa päästöinventaariossa ei-päästökauppasektorilla. Malli mahdollistaa myös monien pienten päästövähennystoimenpiteiden keräämisen yhteen ns. ohjelmalliseksi projektiksi, joka saattaa esimerkiksi kunnille olla houkutteleva toimenpiteiden toteutustapa kustannusten jakamisen vuoksi. Tanskassa hanketta johtaa Energiavirasto ja hankkeiden lisäisyysperiaatteen toteutumisesta on vastuussa ministeriöiden välinen ohjausryhmä, jossa on asiantuntijoita muun muassa rahoitus-, verotus-, ympäristö-, maatalous-, sekä kuljetus- ja rakennusalalta. Päästövähennysten verifioinnista ja monitoroinnista vastaa sama taho, joka toteuttaa Tanskan kasvihuonekaasupäästöinventaarion. 4.1 Tanskan järjestelmän pilotointi Talvella 2010 Tanskassa luotiin arviointikriteerit pilottivaihetta varten sekä tuotettiin listat hyväksyttävistä toimenpiteistä. Pilottivaiheen tarkoituksena on arvioida laaja-alaisen kasvihuonekaasupäästövähennysmekanismin potentiaali ei-päästökauppasektorilla Tanskassa. Pilottivaiheessa Tanskan hallitus on lupautunut tukemaan kahta maksimissaan viisi vuotta kestävää projektia ostamalla niistä syntyvät päästövähennykset. Hallitus ostaa oikeuksia kokonaisuudessaan 8 miljoonalla DKK (1,12 miljoonaan euroa), joka vastaa suurin piirtein 65 000 tonnia CO2ekv vuoteen 2015 mennessä. Pilottihankkeet valittiin Tanskan energiaviraston järjestämien tarjouskilpailujen kautta. Ensimmäisessä tarjouskilpailussa vuonna 2011 tarjouksia tuli yli 700 000 tonnin (CO2ekv) edestä. Tarjouskilpailun perusteella valittiin toteutettavaksi pilottihanke, jossa biokaasuttamalla tuotetaan lietteestä, nestemäisestä orgaanisesta jätteestä, humuspitoista ainesta sekä energiaa. Prosessissa synty-

vää humusta voidaan käyttää maanparannukseen, kasvien kasvatukseen, maaperän puhdistukseen, biosuodattimena ja korroosionestoaineena puulle ja metallille. Projektissa saavutetaan yhteensä 20 000 tonnia CO2ekv -päästövähenemä vuodessa. Vuonna 2012 Tanskassa järjestettiin toinen tarjouskilpailu, jonka perusteella valittiin toteutettavaksi pieni maalämpöjärjestelmä, jonka päästövähenemä on 15 000 tonnia vuodessa. Tarjouskilpailuissa saatiin yhteensä 15 hakemusta. Tanskan valtion budjetti päästövähennysjärjestelmän pilotoinnille oli kohtalaisen pieni ja sillä voitiin ostaa kiinteään 16 /tonni -hintaan maksimissaan noin 65 000 tonnia päästövähennyksiä vuosina 2011-2015. Aluksi päästövähennysten /t -hinta suunniteltiin mallissa linkitettävän kansainvälisten päästöoikeuksien markkinoiden hintaan jotta varmistettaisiin, että vähennykset ovat kustannustehokkaita ja että kannusteet päästövähennyksiin on yhtäläisiä päästökaupan sisällä ja ulkopuolisilla sektoreilla. Kiinteän hinnan katsottiin kuitenkin lopulta olevan merkittävä kannustin ja epävarmuutta vähentävä tekijä niille investoinneille, joiden kannattavuus riippuu ratkaisevasi ilmastorahoituksesta. Tanskan mallissa hyvitysmaksu hankkeille suoritetaan jälkikäteen toteutuneita päästövähennyksiä vastaan. Järjestelmän hallintokuluiksi on arvioitu noin 3,5 % koko ohjelman kustannuksista ja se rahoitettiin Tanskan Energiaviraston budjetista. Järjestelmän haasteiksi Tanskassa on todettu paikallisen tason resurssit liittyen mm. osaamiseen, tietoon kasvihuonekaasupäästöistä, laskennasta ja jaosta ei-päästökauppasektorin ja päästökauppasektorin välillä sekä toimenpiteiden taloudelliseen toteutettavuuteen ja siihen liittyviin budjetti- ja riskikysymyksiin. Myös luotettavan ja helposti saatavilla olevien tietojen löytyminen koettiin haasteelliseksi. Ongelmien ratkaisuksi on pohdittu mallia, jossa käytettäisiin ulkopuolista hankkeita koordinoivaa ja toimijoita yhdistävää voittoa tavoittelematonta tahoa. Ensimmäisen tarjouskilpailun kokemusten perusteella tunnistettiin myös että kunnat kaipaavat tukea potentiaalin identifioimiseen ja hankkeiden kehittämiseen. Kokemuksen perusteella todettiin myös tarve kehittää jatkossa sektorikohtaisia ohjeistuksia sekä päästövähenemien varmennusmenetelmä. 4.2 Kansallisten ilmastoprojektien kriteerit ja projektidokumentaatio Tanskan kansallisten projektipohjainen mekanismi on tarkoitettu toimenpiteille, jotka vähentävät kasvihuonekaasupäästöjä ei-päästökauppasektorilla. Lisäksi projektien, jotka hyväksytään pilottiohjelmaan, tulee tuottaa sellaisia päästövähenemiä, jotka eivät toteutuisi perusskenaariossa. Tarjouskilpailuihin ilmoitettujen projekti-ideapapereiden perusteella DEA valitsee toteutettavat projektit seuraavien kriteerien perusteella: - Täysin toteutetun projektin tai ohjelman (useampi yhteen koottu projekti) tulee tuottaa vähintään 10 000 tonnin vuosittainen CO2ekv-vähenemä. - Projektin tulee edistää ilmastotehokkaita ja innovatiivisia ratkaisuja - Pilottiohjelmassa pyritään tukemaan sellaisia projekteja, jotka suurella todennäköisyydellä ovat toteutettavissa myös toisaalla, niin että pilotissa opittua voidaan soveltaa suurempia päästövähenemiä pitkällä aikavälillä aikaansaaden - Projekti voi saada rahoitusta myös muista lähteistä, mutta siinä tapauksessa tämä tulee huomioida kokonaisarvioinnissa - Se, että projekti tuottaa kasvihuonekaasupäästövähenemiä pilottiprojektin päätyttyä vuoden 2015 jälkeen, katsotaan projektin eduksi - Se, että projekti tuottaa myös muita positiivisia vaikutuksia esimerkiksi parantaa ympäristön tilaa, katsotaan projektin eduksi Piloteiksi valittujen projektien tulee tuottaa niin sanottu hankesuunnitelma-dokumentti (PDD). PDD kuvaa projekti-ideaa (PIN) tarkemmin projektin sisällön ja muodostaa päästövähennysten ostosopimuksen perustan. Se kuvaa projektin organisatoriset, taloudelliset ja ympäristölliset tekijät sekä päästövähennykset ja siihen laaditaan selkeä suunnitelma päästövähennysten mittausten ja monitoroinnin varmistamiseksi. Ennen päätöstä päästövähennysten ostosta PDD ja muu projektidokumentaatio päästövähennyslaskelmineen todennetaan. Todennuksen suorittaa DEA ja National

Centre for Environment and Energi. Todentamisen kautta varmistetaan, että projekti täyttää DEA:n asettamat kriteerit. Kun projekti on toteutettu, suoritetaan tarkastus, jossa varmistetaan että projekti on toteutettu suunnitelmien mukaan ja päästövähenemät pystytään mittaamaan suunnitellun mukaisesti. DEA voi suorittaa tarkastuksen itse tai käyttää ulkopuolisia konsultteja tai asiantuntijoita. Osana hankesuunnitelmaa laaditaan kirjallinen monitorointisuunnitelma, jossa kriteerinä on, että päästövähenemät tulee todentaa projektin luonteesta riippuen vähintään kerran vuodessa. Kuva 1: Prosessi ja projektidokumentaatio 4.3 Hankesuunnitelman sisältö Kaikilta Tanskan kansallisilta ilmastoprojekteilta edellytetään hankesuunnitelman laadintaa, sillä se on keskeinen projektidokumentti, joka muodostaa perustan valtion ja projektin toteuttajan väliselle sopimukselle. Hankesuunnitelman tulee sisältää vähintään seuraavat elementit: 4.3.1 Projektikuvaus Projektikuvauksessa määritellään projektin omistaja, joka vastaa projektista ja voi tehdä sopimuksen päästövähennysten myynnistä DEA: n kanssa. Tiedot projektin rajauksesta, fyysisestä sijainnista ja käytettävästä tekniikasta ja teknologioista tulee myös kirjata projektikuvaukseen. Projektikuvauksessa tulee myös lyhyesti selvittää miksi projekti tuottaa lisäisiä päästövähenemiä ja mikä tekee projektista erityisen. 4.3.2 Lisäisyyden arviointi Tanskan mallissa vaatimuksena on, että päästövähennysten tulee olla lisäisiä, eli ne eivät saa toteutua ilman maksua päästövähennyksistä ja toimenpiteiden tulee olla lainsäädännön vaatimuksia tiukempia. Lisäksi on määritelty, että valtio ostaa vain päästöjen nettovähennyksiä. Mikäli toimenpiteen toteuttaminen lisää esim. liikennettä tai energiankulutusta, tulee nämä päästöt mitata, seurata ja sisällyttää koko hankkeen todennusprosessiin. Jos on todennäköistä, että toimenpiteen aiheuttamat lisäpäästöt ovat vähemmän kuin 1 % ennustetuista päästövähennyksistä, niitä ei tarvitse mitata tai seurata. Lisäisyyden arviointiin sisällytetään lähtötason, eli baseline-skenaarion kuvaus. Hankesuunnitelmassa kuvataan siis se tilanne ja päästötaso, jossa toimenpidettä ei toteutettaisi. Baselinen voi määritellä vapaasti, kunhan metodi on läpinäkyvä. Lisäksi lisäisyyden arvioinnissa edellytetään hankkeen toteutuksen seurauksena syntyvien päästövähenemien arviointia. Arvioinnissa pitää huomioida mitä energiaa käytetään, mistä se on peräisin ja kuuluuko se päästökauppadirektiivin alaisuuteen. Päästövähennykset tulee ilmoittaa niin tarkasti kuin mahdollista. Lisäisyyden arvioinnissa tärkeää on myös projektin taloudellisuuden arviointi. Investointianalyysin tulee todentaa, ettei projekti ole niin kannattava, että se toteutettaisiin ilman kasvihuonekaasupääs-

tövähennysten myyntiä. Projekti katsotaan taloudellisesti lisäiseksi, mikäli sen takaisinmaksuaika ylittää viisi vuotta 8% vuotuisella korkokannalla. Projektin suunnittelijan tule toimittaa seuraavat tiedot: Projektin investointikustannukset ja odotettavissaoleva elinikä Vuotuiset käyttö- ja huoltokustannukset sekä laskelma syntyvistä päästövähenemistä CO2ekvivalentteina ja niistä odotettavissa olevat tuotot projektin aikana. Tiedot nykyisen toimintatavan jatkamisesta Vuotuiset huolto- ja käyttökustannukset Tiedot kaikista hankkeelle asetetuista tuista ja rahoituksesta. Tanskan mallissa lisäisyyden arviointiin tulee liittää myös analyysi toimenpiteen esteistä. Esteanalyysi toteutetaan kaikille toimenpiteille, mutta perusteellisemmin niille, jotka todetaan taloudellisessa analyysissä kannattaviksi, mutta joiden toteutukselle on olemassa muita esteitä. Ilmastoprojektien mahdollisia esteitä voivat olla esim: Lainsäädäntöön liittyvät esteet: Esimerkiksi odotettavissa olevat lainsäädännön muutokset tai lainsäädännön projektia oleellisesti hankaloittava vaikutus katsotaan esteeksi. Tietoon liittyvät esteet Esimerkiksi tiedon tarpeeseen, kokemuksen puutteeseen, hallinnollisiin, organisatorisiin tai byrokraattisiin toimintatapoihin ja käytäntöihin liittyvät esteet katsotaan projektin toteutuksen esiteiksi. Taloudelliset esteet Taloudellisia esteitä projektin toteutukselle ovat muun muassa ylimääräiset kustannukset, tarvittavan henkilöstön palkkaaminen sekä vaikeus löytää rahoittajia tai kerätä rahaa projektin toteuttamiseen 4.3.3 Kestävyyden arviointi Kestävyyden arviointi tarkoittaa laajemmin projektin ympäristövaikutusten ja sosiaalisten vaikutusten arviointia. Tarkoitukseen suunnitellun lomakkeen avulla hankesuunnitelmissa tunnistetaan ja arvioidaan projektin mukanaan tuomat positiiviset ja negatiiviset sivuvaikutukset. Tämän jälkeen analyysi julkaistaan kiinnostuneiden tahojen kommentoitavaksi neljän viikon ajaksi. 4.3.4 Projektin tilanne Hankesuunnitelmassa tulee myös selvittää projektin tilanne, eli kertoa kuinka pitkällä projekti on suunnittelun ja toteutuksen kannalta. Myös kaikki mahdolliset esisopimukset ja projektin toteutukseen liittyvät epävarmuudet tulee raportoida osana hankesuunnitelmaa. 4.3.5 Kreditointisuunnitelma ja aikataulu Selvitys siitä, milloin projekti mahdollisesti toteutetaan, milloin päästövähennykset syntyvät ja kuinka vähenevät jakautuvat eri vuosille tulee dokumentoida hankesuunnitelmaan. Aikataulussa tulee kuvata myös sitä, kuinka moneksi vuodeksi projektin päästövähennykset halutaan myydä. Aikaväli ei voi olla pidempi kuin vuodet 2011-2015. 4.3.6 Seurantasuunnitelma Seurannalla tarkoitetaan itsearviointia, joka tulee perustua läpinäkyvään menettelytapaan. Hankesuunnitelmassa määritellään mitä seurantatietoja projektia koskien kerätään ja miten (mittaus, laskenta) ja kuinka seuranta tapahtuu. Lisäksi myös päästöjen ja lähtötason laskennassa käytettyjen tietojen alkuperä ja laskennassa käytetyt luvut tulee raportoida.