Rikas kulttuuri, rakas naapuri

Rikas kulttuuri, rakas naapuri - yhteisön luomisvoima Arabianrannassa toim. Anna - Maria Vilkuna, Pilvi Kallio ja Tuire Ranta- Meyer

Rikas kulttuuri, rakas naapuri - yhteisön luomisvoima Arabianrannassa

Rikas kulttuuri, rakas naapuri - yhteisön luomisvoima Arabianrannassa Arabian alueen kulttuurinen kehittäminen Urbaani luovuus -hankkeessa 2007-2010 Metropolia Ammattikorkeakoulu, kulttuuri ja luova ala 2011

Toimittajat Pilvi Kallio Tuire Ranta-Meyer Mika Seppälä Anna-Maria Vilkuna (päätoimittaja) Toimituskunta Tuomas Aatola Pasi Kaarto Tuire Ranta-Meyer Mika Seppälä Heidi Söderholm Anna-Maria Vilkuna Taitto Tanja Kallio Kansi Tanja Kallio Mika Seppälä Visuaalinen suunnittelu Tuomas Aatola Tanja Kallio Mika Seppälä Kuvatoimitus Mika Seppälä Heidi Söderholm Valokuvat Terjo Aaltonen Inka Hell Pilvi Kallio Matti Kokkonen Kanerva Mattila Mika Seppälä Heidi Söderholm Kuviot / 3D-mallinnukset Marko Haataja Tanja Kallio Ale Torkkel Kannen kuva Mika Seppälä Julkaisija Metropolia Ammattikorkeakoulu Kulttuuri ja luova ala Paino Erweko Painotuote Oy, Helsinki 2011 Paperi Munken Lynx 150 g Fontit Cronos Pro, Goudy Oldstyle Std ISBN 978-952-5797-16-9 Kirjoittajat, valokuvaajat ja Metropolia Ammatti korkeakoulu Tämän teoksen kopioiminen on tekijänoikeuslain (404/61, muut. 712/96) ja valokuvalain (405/61, muut. 446/95) mukaisesti kielletty. Teoksen valokopioiminen on kielletty, ellei valokopiointiin ole hankittu lupaa. Lisätietoa luvista antaa Kopiosto ry, www.kopiosto.fi. Teoksen tai sen osan digitaalinen kopiointi tai muuntelu on ehdottomasti kielletty. Urbaani luovuus Hyvinvointia paikallisesta kaupunkikulttuurista Hankkeen kesto Rahoittajat Hankkeen kuvaus Tavoite Hankekumppanit Toimintamuodot Vastuuhenkilöt Kotisivut Hanke alkoi tammikuussa 2007 ja päättyi vuoden 2010 lopussa. Matkailukonseptien kehitystyö jatkuu vuoden 2012 loppuun Helsingin kaupungin innovaatiorahaston jatkorahoituksella. Opetus- ja kulttuuriministeriö, Helsingin kaupungin innovaatiorahasto ja Metropolia Ammattikorkeakoulu. Urbaani luovuus on Metropolian kulttuurin ja luovan alan tutkimus- ja aluekehityshanke, jossa tehdään näkyväksi paikallista kulttuuria ja sen merkitystä houkuttelevalle ja elinvoimaiselle kaupunkielämälle. Hanke on monitieteinen, jolloin ammattikorkeakoulun metodein tapahtuvat tiedonkeruu ja esitystavat yhdistetään kaupunkisuunnitteluun ja historiatutkimukseen. Metropolia on organisoinut yhteistyöverkoston, joka kokoaa metropolialueen tutkimusohjelmat, korkeakoulut ja alueelliset toimijat yhteen. Näin asuminen, palvelujen tarjonta ja niihin kohdistuva tutkimus kohtaavat ruohonjuuritasolla. Metropolian kulttuuri ja luova ala kehittää yhdessä kumppaneidensa kanssa Arabian aluetta vetovoimaiseksi ja palvelutarjonnaltaan korkeatasoiseksi asuin-, työ- ja vierailuympäristöksi. Kehitystyön pohjalta mallinnetaan ja raportoidaan kaupunki-, elinkeino- ja kulttuuripolitiikan päättäjille sekä kulttuuritoimijoille, miten kulttuurin ja soveltavan taidetyön menetelmin vaikutetaan aluekeskukseen ja sen asukkaiden ja muiden toimijoiden hyvinvointiin. Näin vahvistetaan kulttuurin roolia luovuuteen ja moniäänisyyteen perustuvassa aluekehityksessä. Metropolian pääyhteistyökumppaneina ovat olleet Helsingin kaupunginmuseo, Helsingin kaupungin matkailu- ja kongressitoimisto, Helsingin kaupungin tietokeskus, Art and Design City Helsinki Oy, Arabian matkailun kehittämisverkosto ja kaupunginosayhdistys Artova. Metropolian kulttuurin ja luovan alan ammattitaidon ydintä ovat monipuolinen viestintä- ja tuotteistamisosaaminen sekä soveltavat ja aktivoivat taidemenetelmät. Hankkeessa hyödynnetään ja edelleen kehitetään tätä osaamista. Arabian alueen asukkaiden ja muiden toimijoiden tarpeet ja toiveet tavoitetaan yleisötyön ja hankekumppaneilta tulleen tiedon avulla. Projektin johtajina ovat toimineet Metropolian kulttuurin ja luovan alan johtaja Tuire Ranta-Meyer ja kehityspäällikkö Anna-Maria Vilkuna. Projektipäällikkönä on ollut teatteri-ilmaisun ohjaaja Pilvi Kallio. http://urbaaniluovuus.metropolia.fi

Sisältö Tuire Ranta-Meyer Esipuhe......................................................................................... 8 1 Kulttuuriympäristö voimavarana Maria Kangasvieri Luovia ratkaisuja aluekehitykseen............................................................. 13 Suvi Aho Asukaslähtöisyys Urbaanissa luovuudessa.................................................... 23 Giacomo Bottá Suomen ainoa arabialainen ranta............................................................. 31 Alina Tiits Historia Arabianrannan matkailutuotteeksi................................................... 43 Anna-Maria Vilkuna Kulttuuriympäristö taipuu moneksi........................................................... 51 Mirjami Iho ja Pilvi Kallio Kustaanpolku ja Kustaan perilliset esittävät Helsingin synnyn................................ 56 Lauri Huikuri ja Ale Torkkel Kadonnut Helsinki 3D-rekonstruktiona....................................................... 58 VeePee Reen ja Pilvi Kallio Vanhakaupunki Helsingin kehto -verkkosivujen toteutus................................... 60 Kati Siltamäki Kartan kanssa kävelylle........................................................................ 62 Mirjami Iho Merkittävällä paikalla.......................................................................... 76 Janne Kareinen Muiden hyvä lisää omaa hyvää................................................................ 78 Anja Kekkonen Kun olen tällainen taiteilija.................................................................. 80 Sanna Hellström Paikallisuudesta vahvuutta päätöksentekoon................................................. 82 Suvadeep Das Ulkopuolisuuden inspiroima.................................................................. 84 3 Taide, toimijuus ja yhteisöllisyys Tuire Ranta-Meyer Tutkiva ja soveltava taide rakentaa inhimillistä kaupunkikulttuuria.......................... 89 Susanna Snellman Hakusaatto liikuttava palvelu............................................................... 101 Virpi Pohjonen ja Riikka Siirala Teatterityöpajat lapsille ja aikuisille........................................................... 112 Eija Jalkanen Yhteispiha - teatteria yhteisössä.............................................................. 114 Susanna Snellman Kääntöpaikka................................................................................. 116 2 Arabian voimia puheenvuoroja yhteisöllisyydestä Pekka Mustonen Luovuus on onnellisen olotila................................................................. 66 Markku Heikkinen Arkeologi huomioi tulevat sukupolvet........................................................ 68 Kari Halinen Arabia yhteistoiminnallisesti luovan talouden keskukseksi.................................... 70 Anu Ranta Puutarhan hyvä henki......................................................................... 72 Elina Rainio Yhteisötaiteilijan rohkeus ja nöyryys.......................................................... 74 Pilvi Kallio Lopuksi....................................................................................... 118 Kirjoittajat ja asiantuntijat.................................................................... 120 Valokuvat..................................................................................... 122 Kiitokset...................................................................................... 126

Esipuhe Tuire Ranta-Meyer Tänään Arabianranta on kaupunginosa, joka soi ja tarinoi. Se tempaa ja viettelee toimintaan, mutta luovuttaa ainutlaatuista tunnelmaansa myös hitaan nautinnon ystävälle. Urbaani ja kyläkulttuurinomaisuus ovat kietoutuneet toisiinsa. Suhteen lämpöä lisää, että molemmat ovat virittäytyneet herkkäkorvaisesti alueen toimijoiden taajuudelle. Siksi Arabianranta on rakentunut osallistavaksi ja välittämisen kulttuuriin erikoistuneeksi yhteishengen tyyssijaksi, varsinaiseksi kaupunkisuunnittelun villien visioiden toteumaksi. Arabianranta on myös esimerkki siitä, miten ammattikorkeakoulun kulttuuriala on runsaan 10 vuoden aikana avautunut ympäristöönsä. Opetus on tuotu lähelle ihmisiä ja siten toteutettu aluekehitystehtävää. Samalla on antauduttu lähiyhteisön arvioitavaksi. Korkeakoulutuksessa tällainen tekemisen ja tulosten avoimuus on perin harvinaista. Siksi se jos mikä kertoo tekemisen korkeasta laadusta. Vanhankaupunginkosken suulla sijaitseva Metropolian luova ala on ammentanut inspiraatiota Arabianrannan historiallisuudesta, vanhan ja uuden vastakohdista sekä upeista maisemista. Lahjakkaat opiskelijat ja koulutuksen kehittäjät ovat raottaneet polkuja asukkaiden kohtaamiseen kehittämällä taidetyöhön kuuntelevia ja aktivoivia muotoja. Kulttuurialan koulutus on ollut luomassa nuoreen energiaan, merkitysten jakamiseen ja ihmisen kunnioittamiseen perustuvaa paikallisten toimijoiden, opiskelijoiden ja taiteen ammattilaisten yhteisöä. Rikas kulttuuri, rakas naapuri - yhteisön luomisvoima Arabianrannassa on syntynyt Urbaani luovuus -hankkeen yhteydessä rakkaudenosoituksena ainutlaatuiselle kaupunkiympäristölle. Se on kaikille Arabianrannan toimijoille kiitos yhteisistä hetkistä ja seikkailumielestä. Se nostaa esiin pienen mittakaavan, suuren pienessä ja täydellisen epätäydellisessä. Samalla se kunnioittaa Metropolian kulttuurialalla opiskelevia, sieltä jo valmistuneita ja koko henkilökuntaa. Heidän kaikkien ansiosta Arabianrannassa on kiteytynyt tärkeä lähtökohta taidetyölle: kokonaisvaltainen läsnäolo käsillä olevan asian äärellä. Soveltavan taiteen tehtävä on toimia yhteisöjen itseilmaisun rohkaisijana. Kukapa ei innostuisi aluekehitystyössä taiteesta ja teatterista, joka kurottaa kohti ihmistä ja ihmisen ihmisyyttä! 8 9

1 Kulttuuriympäristö voimavarana Arabian alueella on oma taiteeseen ja kulttuuriperintöön perustuva ainutlaatuisuutensa. Art & Design City -teemaa onkin vahvasti hyödynnetty, kun on edistetty niin asukkaiden ja yritysten kuin turistien houkuttelua alueelle. Teoksen ensimmäisessä osassa pohditaan kulttuurin roolia aluekehityksessä ja Urbaani luovuuden kaltaisen hankkeen mahdollisuuksia olla tukemassa luovuuteen ja moniäänisyyteen perustuvaa aluekehitystä. 10 11

Maria Kangasvierin pro gradu-työ Suunnitelmissa Urbaani Unelma Analyysi Helsingin Arabian alueen kehittämisessä kulttuurille annetuista merkityksistä valmistui syksyllä 2010 Jyväskylän yliopistossa. Anna-Maria Vilkuna on toimittanut tämän artikkelin Maria Kangasvierin pro gradun pohjalta peilaten työn tuloksia etenkin Urbaani luovuus -hankkeen toimiin. Maria Kangasvieri haastatteli Arabian alueen aktiivisia toimijoita ja päättäjiä. Hän oli kiinnostunut kuulemaan, mikä on heidän näkemyksensä kulttuurin roolista aluekehityksessä ja mikä on ollut Urbaani luovuuden panos luovien aluekehitysmallien edistämisessä. Luovia ratkaisuja aluekehitykseen Maria Kangasvieri ja Anna-Maria Vilkuna Kulttuurista on tullut viime vuosikymmeninä yksi aluekehityksen ja kaupunkisuunnittelun voimavaroista: pääomaa, jolla ympäristöä ja yhteisöä kehitetään. Kulttuurin avulla voidaan kasvattaa alueen vetovoimaa ja imagoa, ja kulttuuri eri muodoissaan vaikuttaa alueen identiteettiin ja siihen, kuinka asukkaat kokevat oman elinympäristönsä. Arabian aluetta Helsingissä pidetään tämän kaltaisen kaupunkisuunnittelun suomalaisena malliesimerkkinä. Itäisessä Helsingissä sijaitseva Arabian alue pitää sisällään tässä yhteydessä Arabianrannan, Toukolan ja Vanhankaupungin kaupunginosat ulottuen Kyläsaaresta Vantaanjoen suulle. Uusi asuinalue Arabianranta kuuluu virallisesti Toukolan kaupunginosaan. Alue on mielenkiintoinen kokonaisuus, sillä runsaan kymmenen vuoden aikana Helsingin syntypaikan historialliseen ympäristöön on kasvanut nykyaikainen tietoyhteiskunnan ja designin keskus, jossa yhteisöllisiä voimavarojakaan ei ole unohdettu. Arabian alue on esimerkki kulttuuripääomaa hyödyntävistä aluekehitysratkaisuista. Arabianrantaa on johdonmukaisesti kehitetty 2000-luvun alusta lähtien Itämeren johtavana taiteen ja designin keskuksena Art and Design City -nimekkeellä. Kulttuurin merkittävä rooli tulee esiin 12 13

niin alueen aktiivisessa markkinoinnissa kuin yhteisöllisessä asukastoiminnassakin. Asuinpaikkana Arabiaa pidetään erilaisia ryhmiä yhdistävänä alueena, jossa asumisen moninaisia malleja on kokeiltu ja testattu alusta lähtien. Alueelta löytyy omistusasuntoja ja kaupunkivilloja, kaupungin vuokra-asuntoja ja hitasasuntoja sekä monille erityisryhmille tarkoitettuja asuintaloja. Erilaiset asumismuodot on sijoitettu Arabianrannan ylpeytenä pidettyjen, yhteisöllisyyttä lisäävien yhteispihojen ympärille. Yhteispihat ovat kaikkien alueen asukkaiden vapaasti käytössä olevia korttelipihoja. Taiteen ja designin lisäksi alue on viime vuosina kehittänyt imagoaan erityisesti hyvänä asuinalueena, jossa yhteisöllisyyden korostamisella ja erilaisilla tapahtumilla on tärkeä rooli. Tämän kehityksen promoottorina on toiminut paljolti Artova-kaupunginosayhdistys (Kangasvieri 2010). Yhdistyksen järjestämät tapahtumat ja erityisesti asukastila Kääntöpaikassa järjestetty toiminta ovat lisänneet asukkaiden aktiivisuutta ja osallisuutta alueen kehittämiseen (Kääntöpaikan toiminnasta lisää s. 116). Kulttuuripääoma aluekehityksen voimavarana Kokemuksellisuus ja luova talous ovat uusia trendejä aluekehityksessä. Brändeistä ja imagoista on tullut kuntien talouden kehittäviä voimia. Kuntapolitiikassa kulttuurin rooli on siirtynyt kohti markkinalähtöisyyttä ja kulttuurin taloudellista puolta korostetaan yhä enemmän (Kainulainen 2005). Kulttuurin vahvistunut asema kaupunkien ja kuntien elinkeinostrategioissa on herättänyt myös kysymyksiä: onko kulttuuri muuttunut lähinnä talouden välikappaleeksi vai onko se onnistunut säilyttämään itseisarvonsa? Onko kulttuurin rooli jopa vahvistunut sen taloudellisen painoarvon kasvaessa? Samanaikaisesti, kun kulttuurin taloudellinen merkitys on vahvistunut, etenkin valtiovallan taholta on alettu painottaa kulttuuri- ja taideperustaisten palveluiden hyvinvointivaikutuksia (Kulttuuri tulevaisuuden voima 2010 ; Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia 2010). Opetusministeriön selonteko Kulttuuri tulevaisuuden voima linjaa luovan pääoman yhteisöllisen hyvinvoinnin perustaksi. Kulttuuri eri muodoissaan ei vain luo lisää työpaikkoja ja vahvista kaupunki-imagoa, se myös tukee yksilön ja yhteisön hyvinvointia. Kulttuurin ja aluekehityksen suhteen tarkastelussa voidaan hyödyntää kulttuuripääoman käsitettä. Sen avulla kulttuurin asemaa ja arvoa on mahdollista määritellä niin suhteessa taloudelliseen ja sosiaaliseen pääomaan kuin kulttuurin itseisarvoihin. Bourdieu (1984) käyttää kulttuurisen pääoman käsitettä määrittelemään sekä yhteiskunnallista, kollektiivista kulttuuritoimintaa että yksilön elämänsä aikana keräämiä tietoja ja taitoja, jotka auttavat häntä selviämään yhteiskunnassa. Käsite kattaa sekä materiaalisen kulttuurisen pääoman, kuten rakennukset ja taideteokset, että henkisen ja symbolisen pääoman, kuten tavat, ideat, käsitykset ja uskomukset. Kimmo Kainulaisen (2005) mukaan alueen kulttuurinen pääoma on jaoteltavissa aineelliseen ja aineettomaan pääomaan sekä yhdistettävissä kulttuurin selkeään välineelliseen ja taloudelliseen arvoon. 14 15

Kulttuurista pääomaa on aina mahdollista kasvattaa ja sen avulla voidaan tukea alueellista kehitystä vuorovaikutuksessa taloudellisen ja sosiaalisen pääoman kanssa. Kulttuurinen pääoma on vahvasti yhteydessä sosiaaliseen pääomaan (Jeannotte 2003). Yksilön mahdollisuudet käyttää kulttuurista ja taloudellista pääomaa riippuvat yksilön suhteista ja verkostoista eli yksilön sosiaalisesta pääomasta. Arabian alueella kulttuurisella pääomalla nähdään olevan erityisesti sosiaalista pääomaa ja yhteisöllisyyttä voimistava vaikutus. Kaupunginosayhdistys Artova kokee ansiokseen yhteisöllisyyden mukaan tuonnin alueen imagoon. Yhdistyksen puheenjohtajan Janne Kareisen mukaan Arabian alueen imago ei olekaan nykyään enää vain ulkoapäin luotua Art and Design City -markkinointia, vaan mielikuva leviää aidosti ihmisten puheissa (Kangasvieri 2010; kts. myös Janne Kareisen puheenvuoro s. 78). Tämä muutos on Kareisen mielestä aktiivisen asukastoiminnan ansiota: hieman keinotekoisesti luotu ja markkinoitu imago on jopa jossain määrin antanut sysäyksen vireään ja oma-aloitteelliseen aluetyöhön: Tänne on tullut aktiivisia ihmisiä ja kun ihmiset huomasivat, ettei täällä olekaan mitään, niin sen seurauksena syntyi halu saada tänne jotain ja tehdä asioita, että tänne tulisi jotain.... Kaupunkisuunnittelun avulla kulttuurin ja taiteen osuutta kaupunkikuvassa on vahvistettu, mikä on siis saanut aikaan positiivisen kierteen myös asukastoiminnan kehittymisessä. Alueen historia on Arabiassa olennainen osa kulttuuriperintöä. Sen avulla on mahdollisuus vahvistaa yhteisöllisyyttä ja paikkaan sitoutumista kuten myös taloudellista pääomaa. Helsingin kaupungin elinkeinostrategiassa Arabian aluetta kehitetään lähivuosina etenkin matkailukohteena. Jos kaupunkimarkkinoinnissa halutaan hyödyntää alueen kulttuuriperintöä, on erityisesti kiinnitettävä huomiota yksilön kokemukseen kaupungista. Berleantin (1991) mukaan satunnaisen matkailijan tulee kokea kaupunkitilassa historian läsnäolo, jotta hän pystyy samaistumaan kaupunkitilaan ja tuntemaan siinä jatkuvuutta. Ei pelkästään tilan, vaan myös ajan kokeminen on merkittävää osallisuuden kannalta. Tällöin kulttuuriperintö on samassa tilassa asuvien ja oleskelevien ihmisten henkistä perintöä. Se on tärkeää jatkuvuuden tunteen kannalta. David Harveyn (2001) mukaan paras tapa luoda paikkaan yksilöllisyyttä ja omaleimaista imagoa on keskittyä historialliseen perintöön sekä alueen omaleimaisiin tapoihin ja piirteisiin. Näihin hän laskee niin sosiaalisen kuin kulttuurisen ympäristön. Hän kuitenkin muistuttaa, ettei alueiden kannata luottaa vain historian tulkintaan, vaan luoda uutta käyttämällä hyväksi kollektiivista symbolista pääomaa. Tämä tarkoittaa keskittymistä paikan, sen asukkaiden ja toimijoiden yksilöllisiin piirteisiin ja vahvuuksiin. Pariisin ja Barcelonan symbolinen merkitys on selvä kaikille, mutta vähemmän tunnettujen kaupunkien olisi kasvatettava symbolisen pääoman määrää ja keskityttävä omaleimaisuuteen. 16 17

Luova aluekehittäminen Kulttuuria hyödyntävää kaupunkisuunnittelua kuvataan kulttuurisen suunnittelun (cultural planning) käsitteellä (Cantell 1999). Kulttuurisessa suunnittelussa paikalliset hallintoelimet määrittelevät kaupungin tai alueen kulttuuriset resurssit, joita hyödynnetään strategisessa aluekehittämisessä, kaupunkimarkkinoinnissa ja elinkeinoelämän vahvistamisessa (Bennett 1999). Juuri tämän tyyppistä kulttuurista suunnittelua on toteutettu Arabian alueella. Arabian alueen markkinointi ja matkailu on keskitetty Art and Design City Helsinki -yhtiölle (ADC), jonka yksi pääosakkaista on Helsingin kaupunki. Yhtiön toimitusjohtaja Kari Halinen kuvailee ADC:n olevan kaupungin eri osastoja kokoava organisaatio, jonka tehtävänä on Arabianrannan ja sen lähiympäristön taloudellisen ja sosiaalisen pääoman vahvistaminen (Kangasvieri 2010). Päämääränä on alusta saakka ollut tehdä alueesta Itämeren johtava taidekeskus, joten kulttuurin ja taiteen rooli on merkittävä. ADC:n näkökulmasta Arabia on pilottikokeilu, jossa testattuja toimintatapoja, kuten yhteispihat, voidaan toteuttaa myös Helsingin muissa uusissa kaupunginosissa (Kangasvieri 2010). Kulttuuritoimijan roolia luovassa, kulttuuria hyödyntävässä aluekehittämisessä voidaan kuvata oheisella kuviolla. Kuvion rattaat ovat samanarvoisia itsenäisiä toimijoita, joiden suunnitelmat ja ratkaisut kuitenkin vaikuttavat muiden toimijoiden liikkeisiin. Kun lähtökohtana on monin tavoin kulttuurin ja taiteen voimavaroihin perustuva aluekehitysmalli, luova toiminta on luonnollisesti keskeisessä osassa. Luovuutta on alueen asukkaissa ja yrityksissä, jotka muodostavat yhden osan rattaista kaupungin hallinnon ja Urbaani luovuus -hankkeen ohella. Tässä mallissa innovointi ja luovan toiminnan pyörien pyörittäminen voivat toimia Urbaani luovuuden kaltaisten aluekehityshankkeiden kautta. Urbaani luovuudessa on konkreettisia toimia, jotka ovat pyrkineet laittamaan vauhtia rattaisiin. Tällaisia ovat muun muassa historian tuotteistaminen tukemaan aluematkailua sekä taidetyön soveltavat muodot vahvistamassa uutta, yhteistyölle rakentuvaa toimintakulttuuria peruskoulussa ja asukasyhteisöissä. Vallalla olevan kaupunkisuunnittelun kyseenalaistavat kriitikot antaisivat nykyistä enemmän tilaa alueiden orgaaniselle kasvulle ja luovuudelle. Tämä tarkoittaisi Arabian alueella vapaaehtoistoimintaan perustuvan asukastoiminnan tukemista sekä vapaan kaupunkikulttuurin kasvun näkemistä positiivisena pelkän julkishallinnon taholta ohjatun suunnittelun sijaan. Arabian alueella kulttuurisen suunnittelun metodeja on pyritty soveltamaan Urbaani luovuus -hankkeessa, jossa aluekehitykseen etsitään uusia luovia ratkaisuja ja toimintamalleja. Hanke toimii eräänlaisena välikätenä hallinnollisten instituutioiden ja asukkaiden keskellä. Se antaa tilaa alueen asukkaiden ja muiden toimijoiden näkemyksiin perustuvalle kehitystyölle (Kangasvieri 2010). Pohdintaa HALLINTO: talous, matkailu, markkinointi, yritykset, kaupunki Kulttuuria ja taidetta hyödyntävä aluekehitysmalli. ASUKAS- ja YRITYSTOIMINTA: sosiaalisuus, inhimillisyys, yhteisöllisyys, tapahtumat, luovuus, innovointi URBAANI LUOVUUS: luova toiminta, yhteistyö, tutkimus, osallistaminen Keskustelu Arabian alueen kulttuurisista voimavaroista jakautuu edellä esitetyn perusteella pääasiassa taloudelliseen ja sosiaaliseen näkökulmaan. Taloudellista aspektia, johon kuuluu muun muassa alueen brändäys, ohjaa vahvasti institutionaalinen ja hallinnollinen kenttä. Sosiaalista näkökulmaa taas tuodaan esiin asukastoimintaan liittyvässä keskustelussa. Urbaani luovuus -hankkeessa tulee esiin luova näkökulma, joka pyrkii ottamaan huomioon sekä julkishallinnon että asukkaiden näkemykset ja kehittämistavoitteet. Taloudellisen pääoman merkitys on merkittävä aluekehityksessä. Sen kasvattamiseen ei kuitenkaan ole suoraa tietä ilman kestävää kulttuurista ja sosiaalista pääomaa ja vahvaa alueidentiteettiä. Urbaani luovuuden kaltaisten aluekehityshankkeiden tehtävänä on olla eheyttävä elementti eri toimijoiden välillä ja auttaa eri toimijoita yhdistämään tavoitteensa. Ylimääräiseen rahoitukseen liittyvä projektiluonteinen toiminta on perusteltua liikkeelle panevana voimana: Arabian tapauksessa tämä puheena oleva hanke on edistänyt alueen kehittymistä sille luotua imagoa vastaavaksi taiteen ja luovuuden keskittymäksi. 18 19

Urbaani luovuus -hanke on saanut liikkeelle positiivisia tempauksia, joista alueen asukkaat ovat saaneet lisäideoita omaan yhteisölliseen toimintaansa. Toisaalla myös julkishallinto on saanut hankkeen avulla kosketuspintaa paikallistoimijoihin. Kuten Artovan puheenjohtaja Janne Kareinen toteaa, aktiivisten vapaaehtoisten on todella vaikea toimia, jos alueen muut toimijat eivät sitoudu kehittämiseen. Urbaani luovuus -hankkeen merkitys niin sanotusti varmana ja sitoutuneena toimijana onkin ollut merkittävä yhteisöllisyyden vahvistamisessa. Arabian alueella on oma erityislaatuisuutensa ja kulttuuriperintönsä, joten siellä toteutettua aluekehitysmallia ei sellaisenaan voi monistaa eikä rakentaa vientituotteeksi. Alue on kuitenkin esimerkki siitä, mitä aktiivisella asukastoiminnalla ja ympäristön luomien mahdollisuuksien hyödyntämisellä voidaan saada aikaiseksi. Kulttuurisen suunnittelun keinoin alueesta on mahdollista tehdä kestävään kehitykseen pe rus tuva, yksilöllisestä kulttuurisesta pääomasta ammentava kiinnostava asuinalue ja vierailukohde. Jatkossa voitaisiin antaa vielä enemmän tilaa alueen orgaaniselle kasvulle sekä alueen historian esille tuomiselle, jotta kulttuurisen suunnittelun ideaalit ja luova kehitys pääsisivät toteutumaan rakenteellisen suunnittelun rinnalla. Lähteet: Bennett, Oliver 1999. Kulttuuripolitiikka, kulttuuripessimismi ja postmoderniteetti. Julkaisussa Kulttuuripolitiikan uudet vaatteet. Toim. Anita Kangas & Juha Virkki. Minerva Kustannus, Jyväskylä. Berleant, Arnold 1991. Art and Engagement. Temple University Press, Philadelphia. Bourdieu, Pierre 1984. Distinction: A Social Critique of the Judgement of Taste. Routledge & Kegan Paul, London. Cantell, Timo 1999. Helsinki and a Vision of Place. Edita, Helsinki. Harvey, David 2001. Spaces of Capital Towards a Critical Geography. Edinburgh University Press, Edinburgh. Jeannotte, M. Sharon 2003. Singing Alone? The Contribution of Cultural Capital to Social Cohesion and Sustainable Communities. Julkaisussa International Journal of Cultural Policy 9: 35 49. Kainulainen, Kimmo 2005. Kunta ja kulttuurin talous. Tulkintoja kulttuuripääoman ja festivaalien aluetaloudellisista merkityksistä. Tampere University Press, Tampere. Kangasvieri, Maria 2010. Suunnitelmissa urbaani unelma. Analyysi Helsingin Arabian alueen kehittämisessä kulttuurille annetuista merkityksistä. Pro gradu-työ, taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos, Jyväskylän yliopisto. Kulttuuri tulevaisuuden voima.toimikunnan ehdotus selonteoksi kulttuurin tulevaisuudesta. Opetusministeriön julkaisuja 2010:10. Liikanen, Hanna-Liisa 2010. Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia ehdotus toimintaohjelmaksi 2010 2014. Opetusministeriön julkaisuja 2010:1. 20 21

Suvi Ahon artikkelin taustalla on hänen valtiotieteen pro gradunsa Asukaslähtöisyys ja kulttuurin instrumentaalinen rooli paikalliskulttuuriprojekteissa tapausesimerkkeinä Urbaani luovuus ja Kulttuuriraide. Hänen tutkimansa projektit liittyvät ensinnäkin keskusteluun kulttuurin hyödystä, jolloin se nähdään välinearvona muun muassa erilaisten kaupunkipoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Toinen mielenkiinnonkohde on projektien pyrkimys asukaslähtöisyyteen. Suvi Aho käsittelee kirjoituksessaan etenkin sitä, kuinka asukaslähtöisyys on tulkittu ja toteutettu Urbaani luovuus -hankkeessa. Asukaslähtöisyys Urbaanissa luovuudessa Suvi Aho Viime vuosikymmenten aikana eri tahojen mielenkiinto kulttuurin kerrannaisvaikutuksia ja vaikuttavuutta kohtaan on kasvanut. Elinvoimaisia alueita rakennettaessa nähdään kulttuuri tärkeänä osana kaupunkipolitiikkaa. Kansainvälistyminen on hälventänyt kansallisen tason merkitystä, mutta samalla kulttuurin mahdollisuudet paikallistasolla ovat vahvistuneet. Kulttuurikeskustelussa tämä näkyy siten, että kaupungit kurottavat enenevässä määrin kansainväliseen menestykseen. Kiinnostus kohdistuu lippulaivojen rakentamiseen ja huippuosaajien houkutteluun, jolloin niin kutsuttu luova luokka edustaa halutunlaista kansalaisuutta. Helsingin kaupungilla on tämänkaltaisia pyrkimyksiä Arabianrannassa, josta on haluttu tehdä kansallisesti ja kansainvälisesti tunnustettu luovan teollisuuden ja osaamisen keskittymä. Art & Design City -teemaa hyödynnetään edistettäessä niin yritysten sijoittumista kuin turistien houkuttelua Arabianrantaan ja sen lähialueille. (Helsingin kaupunki, talous- ja suunnittelukeskus 2008) Myös Urbaani luovuus -hankkeessa pyritään tutkimaan ja edistämään kulttuuriosaamisen merkitystä kaupunkiseutujen vetovoimaisuudelle. Hanke on myös osallistunut matkailun edistämiseen kehittämällä 22 23

historiamatkailutuotteita yhteistyössä alueen kehitysyhtiö ADC Oy:n ja muiden toimijoiden kanssa. Samaan aikaan paikallisessa kulttuuritoiminnassa ovat korostuneet myös ns. pehmeät arvot ja sosiaaliset päämäärät, kuten identiteetin vahvistaminen ja valtaistuminen. Kulttuurin nähdään tukevan sopeutumista maailmanlaajuisiin muutoksiin, alueelle kotiutumista ja identiteetin rakentamista. Kulttuurin keinoin on haluttu tarttua myös lähiöproblematiikkaan, ja aikaisemmin materiaalisina ja sosiaalisina pidettyjä kysymyksiä pyritään käsittelemään kulttuurisina. Kulttuuripolitiikalla nähdään olevan erityismerkitys kansalaisten itseymmärryksen ja valtaistumisen kokemusten luojana muihin politiikkalohkoihin verrattuna. Niin kutsuttu kulttuurinen suunnittelu on tullut laajemmassa mittakaavassa ajankohtaiseksi 1990-luvun aikana, ja paikallistason integrointiin sekä luovaan kaupunkiin tähtääviä kokeiluja on esiintynyt maailmanlaajuisesti. Britanniassa ja Yhdysvalloissa muotoiltiin toimintalinjoja jo 1980-luvulla, ja keskiössä olivat paikallisten yhteisöjen vapaaehtoistyö ja niiden omien kulttuuristen tarpeiden identifiointi ja resurssien hankkiminen. Muiden muassa Nick Stevensonin mielestä olisi tärkeää muotoilla kansalaisuuden ja kulttuurin suhdetta nimenomaan kulttuurisen suunnittelun näkökulmasta (Stevenson 2004). Kansalaisuus määriteltiin aiemmin valtion ja yksilön suhteeksi, kun nyt painotetaan kokonaisvaltaisempaa suhdetta, johon liittyvät muun muassa identiteetti, kulttuuriset oletukset ja yhteenkuuluvuuden tunne (Lister 2007). Kulttuurityöllä voidaan siis nähdä olevan asukkaiden yhteiskunnallista toimijuutta tukevaa voimaa. Asukkaat ja osallisuus Paikallisuuden korostunut merkitys näkyy Urbaani luovuudessa pyrkimyksenä asukaslähtöisyyteen. Asukaslähtöiset kulttuurihankkeet nojaavat käsitykseen asukkaan roolista ja osallisuudesta. Kun erilaiset ihmiset kokoontuvat yhteen ja muodostavat käsitystä paikalliskulttuurista, on se arendtilaisittain pyrkimystä aitoon todellisuuteen yhden näkökulman politiikan sijasta. Julkisen yhteistoiminnan teoreetikon Hannah Arendtin näkemykset ponnistavat antiikin ihanteista, joissa julkinen poliittinen elämä muiden ihmisten keskellä edustaa ikuisuutta ja kuolemattomuutta. Kuolema on yhtä kuin lakata olemasta ihmisten keskuudessa, ja yksilöllinen kuolevaisuus selätetään tekemällä kuolemattomia tekoja yhteistoiminnassa muiden kanssa. Arendtille jokaisen oma yksilöllisyys todentuu yhteistoiminnassa muiden kanssa. Eri 24 25

näkökohdista syntyvä todellisuus on luotettavin ja aidoin, sillä näkökulmien eroista huolimatta kohde on kaikille ihmisille sama: Yhteisen maailman loppu on tullut, kun se nähdään vain yhdestä näkökulmasta ja kun sen sallitaan näyttäytyä vain yhdestä näkökulmasta. (Arendt 2002) Yhteisöllisen osallistumisen historia on myös osattomuuden historiaa. Kansalaisuus on liitetty usein jonkun tietyn, voitokkaasti omia etujaan ajamaan kyenneen ryhmän määreeksi. Sellaisen ryhmän muodostumiseen ja valikoitumiseen on aina tarvittu ulossuljettuja toiseuden edustajia, niitä joista ryhmä olemassaolollaan erottuu. (Isin 2002) Ulossulkeminen voi tapahtua myös talousperusteisesti. Nykyään kuluttajakansalaisuuden korostuminen vahvistaa ulossulkevia mekanismeja, ja muun muassa pienituloiset ovat vaarassa jäädä syrjään yhteiskunnasta. Kansalaisten vapaa-ajanviettotavat ovat myös entistä eriytyneempiä, ja siksi neutraali julkinen tila ja sen avoimet käyttötavat ovat tärkeitä asukkaiden tasa-arvon ja koko demokratian hyvinvoinnin kannalta. Kulttuurielämä voi osaltaan tarjota tasa-arvoa edistävän, julkisen tilan. (Byrne 1999; Landry 2000; Pascual 2007) Paikalliskulttuurihankkeiden kannalta on keskeistä myös se, miten paikat rakentuvat toiminnan näyttämöiksi. Rakennettu ympäristö muokkaa ihmisten käsityksiä, yhteistoimintaa sekä hyvän olon ja yhteenkuuluvuuden tai vastaavasti pahan olon ja vierauden kokemusta. (Zukin 1991) Paikallinen identiteetti viittaa yhteisölliseen ryhmäidentiteettiin ja jaettuihin käsityksiin siitä, keitä me olemme. Urbaanissa kontekstissa paikallisuuden poliittisuus ilmenee erityisen hyvin: paikat eivät ole koskaan pelkkiä sijainteja, vaan ne ovat paikkoja jollekulle ja jotakin tarkoitusta varten. Niiden merkitys riippuu siitä, miten hyvin ne palvelevat kunkin elämän tarpeita. Ympäristöihin osallistutaan ja kuulutaan, ja kiinnittämällä huomiota tilallisten käytäntöjen muotoutumiseen voidaan pyrkiä arvioimaan ja muuttamaan niitä (Buttimer 1978; Heikkinen ym. 2005; Shields 1991) Myös Urbaani luovuudessa identiteetin, paikan ja toiminnan suhde nähdään vuorovaikutteisena. Hankkeessa pyritään osaltaan kehittämään kaikille avointa, kulttuurista julkista tilaa, jossa dialogisin menetelmin vahvistetaan asukkaiden yhteisöllisyyttä. Moniäänisyyttä kuunnellen Asukaslähtöisyydestä on tullut muodikasta viime vuosikymmenten kuluessa: sen avulla voidaan pyrkiä oikeuttamaan instituutioiden toimintaa tai muuttamaan vallitsevia olosuhteita. Tekemieni haastattelujen perusteella asukaslähtöisyys merkitsee Metropolia Ammattikorkeakoulussa hakeutumista asukkaiden pariin ja läsnäoloon alueella. Metropolia tuottaa sisältöjä ja pyrkii saamaan kontaktin erilaisiin asukasryhmiin. Taustalla vaikuttaa halu tehdä näkyväksi Metropolian toimintaa ja esityksiä sekä toteuttaa ammattikorkeakoulujen lakisääteistä aluekehitystehtävää. Asukkaat halutaan mukaan osallistujina ja kokijoina, joiden mielipiteitä halutaan selvittää 26 27

toiminnan sisältöjä suunniteltaessa, kuten Urbaani luovuuden projektipäällikkö Pilvi Kallio ja Metropolian kulttuurialan kehityspäällikkö Anna-Maria Vilkuna haastatteluissani totesivat. (Aho 2010) Paikallinen kaupunginosayhdistys Artova toimii hankkeen kannalta asukkaiden toiveiden välittäjän ja yhteistyökumppanin roolissa. Urbaani luovuuden aktiviteetit on otettu alueen muiden toimijoiden piirissä ilolla vastaan. Kaupunginosayhdistys Artovan puheenjohtajan Janne Kareisen näkökulmasta asukkaat ovat tyytyväisiä lisääntyneeseen kulttuuriantiin. ADC Oy:n matkailukoordinaattori Sari Snellman on kiitollinen hankkeen kulttuurisista panostuksista alueen matkailun kehittämiseen ja Helsingin alkuhistorian esiin nostamisesta. (Aho 2010) Kun kulttuuripolitiikkaa tehdään aidon asukaslähtöisesti, tulee siihen sisältyä ajatus moniäänisyyden kunnioittamisesta. Moniäänisyyden tärkeydestä on kirjoitettu muun muassa deliberatiivisen demokratian teorian piirissä. Siinä yhteisön legitimiteetin nähdään pohjautuvan keskustelevaan toimintatapaan. Sen jäsenten tulee tunnustaa ja kunnioittaa toistensa erilaisia haluja ja päämääriä, ja keskustelevien käytäntöjen tulee näkyä myös instituutioiden rakenteissa. Lisäksi keskustelun tulee nojata tiettyihin periaatteisiin, joita ovat vapaus, järkevyys, tasa-arvo ja yhteisymmärrys. (Cohen 1989) Näitä periaatteita ja piirteitä voidaan käyttää hyväksi arvioitaessa Urbaani luovuuden asukaslähtöisyyttä. Metropolia sai Artovalta ja ADC Oy:ltä kiitosta siitä, että se pyrkii hankkiutumaan tekemisiin asukkaiden kanssa ja tekee yhteistyötä Artova lisäksi muun muassa senioritalon, koulun ja päiväkodin kanssa. Moniäänisyys ilmenee hankkeen toimissa siis siten, että kulttuuriaktiviteettien pariin on pyritty saamaan monenlaisia asukasryhmiä. Syvempi analyysi siitä, miten toiminta palvelee alueen erilaisia asukkaita, vaatisi laajempia tutkimuksia. Kaikki haastateltavani korostivat kuin yhdestä suusta avoimen ja keskustelevan toimintatavan merkitystä. ADC Oy, Artova ja Metropolia vaikuttavat kunnioittavan toistensa haluja ja kykyä keskustella ja sopia asioista yhteisymmärryksessä deliberatiivisen demokratian hengessä. (Aho 2010) Keskinäinen ja kunnioittavan tekemisen ilmapiiri tuntui olevan hankkeessa läsnä ja onnistuneen yhteistyön avain. Arendtilainen yhteinen maailma tuntui siis syntyneen hankkeessa ainakin työntekijöiden ja keskeisten yhteistyökumppaneiden välillä. Arabianrannan toimijat pitävät Urbaania luovuutta onnistuneena ja vaikuttavana hankkeena, joka on mahdollistanut Metropolian kulttuurialan taidelähtöisen aluetyön. Asukaslähtöiset toimintatavat eivät synny itsestään, vaan ne vaativat uuden opettelua niin asukkaiden kuin virkamiestenkin taholta. Urbaani luovuuden kaltaisten hankkeiden avulla näitä toimintatapoja pystytään kehittämään ja testaamaan asukkaiden arkea rikastaen. Lähteet: Aho, Suvi 2010. Asukaslähtöisyys ja kulttuurin instrumentaalinen rooli paikalliskulttuuriprojekteissa tapausesimerkkeinä Urbaani luovuus ja Kulttuuriraide. Yleisen valtio-opin pro gradu -tutkielma. Valtiotieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto. Arendt, Hanna 2002. Vita activa. Ihmisenä olemisen ehdot. Vastapaino, Tampere. Buttimer, Anne 1978. Home, Reach and the Sence of Place. Julkaisussa Regional identitet och förändring i den regionala samverkans samhälle: föredrag och diskussioner vid Kulturgeografiska institutionens vid Upppsala universitet symposium, 1 3 december 1977. Toim. Aldskogius, Hans. Symposia Universitatis Upsaliensis annum quingentesimum celebrantis: 11. Uppsala. Byrne, David 1999. Social exclusion. Open University Press, Buckingham. Cohen, Joshua 1989. Deliberation and Democratic Legitimacy. Julkaisussa Contemporary Political Philosophy an Anthology. Second Edition 2006. Toim. Goodin, Robert E. ja Pettit, Philip. Blackwell Publishing, Oxford. Heikkinen, Timo, Manninen, Rikhard & Sairinen, Rauno 2005. Kaupunkiympäristön muutoksen kulttuuriset vaikutukset. Julkaisussa Häyrynen, Simo (toim.): Kulttuurin arviointi ja vaikutusten väylät. Cupore.12/2005, Helsinki. Helsingin kaupunki, Talous- ja suunnittelukeskus. 14.6.2008. Arabianrannasta luovien toimialojen keskittymä. http://www.hel.fi/wps/portal/ Talousjasuunnittelukeskus/Elinkeinopalvelu/ Artikkeli?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/ taske/fi/elinkeinopalvelu/toteutamme+strategiaa/ Maailmanluokan+innovaatio-+ja+liiketoimintakeskus Luettu 08/2010. Isin, Engin F. 2002. Being Political Genealogies of Citizenship. University of Minneapolis Press, Minneapolis / London. Landry, Charles 2000. The Creative City A toolkit for Urban Innovators. Comedia, Lontoo. Lister, Ruth 2007. Inclusive Citizenship. Julkaisussa Citizenship Studies February 2007, Vol.11 Issue 1. Routledge. Pascual, Jordi 2007. On Citizen Participation in Local Cultural Policy Development for European Cities. Teoksessa Guide to Citizen Participation in Local Cultural Policy Development for European Cities. Jordi Pascual i Ruiz, Sanjin Dragojevic', Philipp Dietachmair, European Cultural Foundation, Interarts Foundation, ECUMEST Association. http://www.eurocult.org/uploads/docs/577.pdf Shields, Rob 1991. Places on the Margin. Alternetive geographies of modernity. Routledge, London. Stevenson, Deborah 2004. "Civic Gold" Rush Cultural planning and the politics of the third way. International Journal of Cultural Policy. Vol. 10 No.1. Zukin, Sharon 1991. Landscapes of Power. From Detroit to Disneyworld. University of California Press, Berkeley. 28 29

Giacomo Bottà kuvaa Arabian jokapäiväistä elämää ja kirjaa havaintoja Italiasta Suomeen kotiutuneen miehen näkökulmasta. Havainnot ovat lähinnä syntyneet alueella työskentelevien tai asuvien ihmisten kanssa käydyistä keskusteluista ja haastatteluista. Giacomo Bottà kiittääkin Jussi Kulonpaloa, Janne Mäkelää ja muita tutkijoita, vanhempia ja lenkkeilijöitä, jotka ovat edesauttaneet tämän artikkelin syntyyn. Suomen ainoa arabialainen ranta Giacomo Bottà / käännökset Maria Kangasvieri ja Aleksandra Meyer Tarkastelen Arabian aluetta lenkkeilijän, tutkijan ja vanhemman näkökulmasta. Mikään näistä ei sellaisenaan vastaa omaa identiteettiäni, jota voitaisiin kuvata ehkä parhaiten määrein (hidas) lenkkeilijä, (laiska) vanhempi ja (osa-aikainen) tutkija. Jokainen näistä kolmesta hahmosta esittelee jokapäiväistä elämäänsä ja havainnoi paikkaa yleisellä tasolla tuoden havaintoihinsa myös hieman teoriaa. Tärkeä lähtökohta on, että Arabiaa ja sen rantoja ei voida havainnoida muurien ympäröimänä linnoituksena, vaikka liikennöity Hämeentie saartaakin sen lännessä Toukolasta, ja vesialue rajoittaa ja joskus murentaa sen rantoja idästä käsin. Arabianranta voi houkuttaa vain, jos se ottaa huomioon ympäröivien alueiden Toukolan, Kumpulan, Hermannin, Vanhankaupungin jo olemassa olevat ja tulevat verkostot. Lenkkeilijä On aikainen sunnuntai-iltapäivä lokakuun lopulla, ja ilma ei ole vielä päättänyt ollako kylmä vai erittäin kylmä. Taivas näyttää melko harmaalta ja pudonneiden tai kellastuneiden lehtien määrä on lisääntynyt 30 31

huomattavasti yön aikana. Lenkkeilijä on pukeutunut t-paitaan, fleeceen, villapipoon, pitkiin juoksuhousuihin, urheilusukkiin ja juoksukenkiin. Hänen sydämenlyöntejään mittaa elastinen rinnan ympärille sidottu laite, joka lähettää dataa hänen rannekelloonsa. Kello laskee myös ajan, jonka hän aikoo juosta tänään. Lenkkeilijä lämmittelee kotikatunsa varrella. Kotikatu päättyy solmuun, missä raitiovaunun raiteet loppuvat, ja missä Ruotsin kuninkaalle omistettu Kustaa Vaasan katu muuttuu Suomen bisneskaupunkiin Lahteen vieväksi moottoritieksi. Ensimmäinen liikennevalo, joka valvoo raiteita ylittävää jalankulkijaa, on lähes aina vihreä; raitiovaunut kulkevat niitä pitkin ainoastaan ajaessaan viimeisen vuoronsa halliin. Toinen jalankulkijoiden liikennevalo on aina punainen ja antaa odotuttaa pari minuuttia. Kun valo vaihtuu vihreäksi, juoksija yrittää saavuttaa tasaisen tahdin mahdollisimman pian. Hän kääntyy vasempaan leveälle polulle, joka kulkee pari sataa metriä moottoritien rinnalla. Juoksijan erottaa moottoritiestä meluvalli, korkea rakennelma kivillä täytettyjä teräshäkkejä. Ylitettyään puisen sillan ja juostuaan ylämäkeen muutamia metrejä lenkkeilijä päätyy kivien saartamalle hiekka-aukiolle. Aukio on hautausmaa, jolla sijaitsee Hans van Sandenille omistettu paasi. van Sanden oli hollantilainen kauppias, joka kuoli 1590. Helsingin ensimmäinen asukas, jolla on oma hautapaasi, oli ulkomaalainen. Lenkkeilijä, jonka juuret ovat muualla, hymähtää ohittaessaan haudan. Hän kuvittelee mitä oli olla ulkomaalainen Helsingissä, kun kaupungissa oli vain muutama sata asukasta. Kivimuurin ulkopuoliseen graniittikiveen kiinnitetty teräslaatta kertoo, että tässä paikassa sijaitsivat Helsingin ensimmäinen kirkko ja hautausmaa. On yllättävää, että rakennuksista ei ole jäljellä mitään, vain jonkinlainen kivinen rajaus, joka kertoo niiden muinaisen sijainnin. Oikealla muutama porrasaskelma vie muistomerkille, paikkaan, jossa Ruotsi- Suomen kuningas Kustaa Vaasa perusti Helsingin. Se tapahtui jossain täällä 12. kesäkuuta 1550. Alamäkeen jatkava lenkkeilijä katsoo ylös vasemmalle. Puut ovat nyt syksyn kalpeita luurankoja: niiden takaa näkyy toinen monumentti, joka myös muistuttaa Helsingin perustamisesta. Muistomerkin kuvaus suomeksi, ruotsiksi ja latinaksi paljastaa kaupungin perustamisen poliittisen merkityksen idän nimetöntä mahtia vastaan. Tämä voisi kertoa jotain ajanjaksosta, jolloin monumentti itse asiassa pystytettiin. Koko alue on eräänlainen pyhä paikka. Normaalisti vuosien kuluessa paikka, johon kaupunki on perustettu, häviää kaupunkikerrosten alle. Jäljelle jää vain nimi. Eurooppalaiset kaupungit ovat kierrättäneet rakennusmateriaalinsa, uudistaneet ja uudelleen rakentaneet satojen vuosien ajan. Menneen kaupungin pauhut on piilotettu tai hävitetty, ja uuden kaupungin pohja on ollut rakentajilleen kuin tyhjä taulu, tabula rasa. Rooman Palatinon kukkulalla, mihin Romulus ja Remus päättivät rakentaa kaupungin, sijaitsee nykyään osa tiivistä Rooman keskustaa. Vain nimi muistuttaa enää paikalla sijainneesta kukkulasta. Vuonna 2007 italialainen arkeologi ilmoitti löytäneensä Lupercalen, pyhän 32 33

paikan, missä legendan mukaan naarassusi kasvatti Romuluksen ja Remuksen. Luola sijaitsee 15 metrin syvyydessä Augustuksen palatsin raunioiden alla. Helsingin Vanhankaupungin tilanne on täysin toinen. Tämä paikkahan on alavaa niittyä, polkuja, kiviä, puita ja pari isoa puista taloa. Kaksi edellä mainittua monumenttia, hautausmaa ja kivimuuri ovat ainoita elementtejä, jotka viestittävät jotain pyhästä paikasta ja sijoittuvat melko lailla lähihistoriaan. Ainoastaan nimi Vanhakaupunki osoittaa, että tiivis eurooppalainen pääkaupunki syntyi juuri täällä. Juoksija yrittää keskittyä; sydämenlyönnit vaikuttavat melko tasaisilta hänen tavoittaessaan Hämeentien. Hän ylittää tien ja jättää Metropolia Ammattikorkeakoulun vasemmalle puolelleen. Rakennus oli ennen tehdas ja sen pitkät punatiiliset savupiiput muistuttavat yhä tästä ajasta. Arabianranta alkaa täältä, mutta ennen rantapolulle suuntaamistaan, juoksija päättää ylittää sillan, joka vie Viikkiin ja Helsingin yliopiston luonnontieteelliseen puutarhaan. Näkymä sillalta sykähdyttää aina: oikealla puolella avautuu lahti ja ihan sen takana voimalaitoksen savupiippu sylkee savua. Miehet kalastavat Vantaajoen suulla. He tapaavat kalastaa ongilla, mutta tässä vaiheessa kautta he käyttävät jotain verkon tapaisia. 1 Onkohan kalaa niin helppo saada? Muutaman metrin päästä ilmestyvät lintujen bongaajat. Yleensä he kantavat valtavia kolmiojalkoja ja kiikarilajitelmaa ja pukeutuvat kuin metsästäjät. Luonnontieteellinen puutarha on kasvilajien kokoelma. Jotkut niistä, kuten Picea abies, muistuttavat juoksijaa kotiseudun alppilaaksosta, joten hänelle paikka on aina vierailun arvoinen. Joskus juoksu ulottuu koko puutarhan läpi Herttoniemeen saakka, mutta ei tällä kertaa. Ensimmäisessä risteyksessä lenkkeilijä kääntyy vasemmalle kohti Viikkiä ja palaa samalle polulle, josta alun perin tulikin. Hän ylittää sillan uudestaan ja on valmis Arabianrantaan. Kuten tavallista, rantapolulla tapaa eniten ihmisiä: vanhempia ja lapsia Reima-haalareissa tai lastenvaunuissa, monin eri tavoin keppejään kantavia tai matkapuhelimensa kanssa taistelevia sauvakävelijöitä, koiria talutusnuorissa, muita lenkkeilijöitä, todellisia juoksuharrastajia ja ihmisiä raikkaan ilman tarpeessa. Tässä vaiheessa juoksija on melko väsynyt, suunnilleen 30 minuuttia on kulunut ja hän hidastelee, mieli vaeltaa kaukaiselle niitylle. Mitä tämä oikein on, tämä mitä olen tekemässä? Miksi käyn lenkillä? Kysymykset iskevät juoksijan tajuntaan ja yhtäkkiä hän pysähtyy, nojautuu polviinsa, taivuttaa selkänsä ja hengittää raskaasti. Hänen sydämensä ei tunnu hidastavan lyöntejään. Michel de Certeau liittää kaupungissa kävelemiseen merkityksiä ja kuvaa sitä puheen pitämiseksi. En tiedä onko de Certeau käynyt koskaan itse lenkillä, tai pystyykö kävelyä vertaamaan lenkkeilijän kokemuksiin. Juoksemalla lenkkeilijä oppii ymmärtämään paikkaa ja tekee paikasta kotinsa. Ilman juoksua hänen olisi mahdotonta kuvata tätä paikkaa sanalla koti, osana jokapäiväistä aluettaan ja arkista elämäänsä. Kävelytapahtuma merkitsee urbaanille järjestelmälle samaa kuin puhetapahtuma kielelle tai lausutulle väittämälle. Aivan perustasolla sillä on kolminkertainen omimisen funktio. Se on jalankulkijan kannalta topografisen järjestelmän omimista (vastaavalla tavalla kuin puhuja anastaa tai omii kielen itselleen); se on spatiaalista paikan haltuunottoa (aivan kuten puhe on kielen akustista haltuunottoa); lisäksi se ilmaisee eriytyneiden asentojen välisiä suhteita eli liikkeiden muodossa tapahtuvia pragmaattisten sopimusten olemassaoloa (samalla tavalla verbaalinen omiminen on allokuutiota : se edellyttää toisen vastakohdan, puhujan, olemassaoloa ja saa puhujien väliset sopimukset astumaan voimaan). Siten tuntuukin mahdolliselta määritellä käveleminen alustavasti eräänlaiseksi anastamisen tilaksi. (De Certeau 1984, 97 98) Kun lenkkeilen, ilmaisen itseäni tilassa, aivan kuten teen puhuessani ääneen, kuntoilija ajattelee. Mitä enemmän juoksen ympäriinsä tässä paikassa, sitä enemmän vaihtelen reittejäni, kasvatan yhteyttäni tiettyihin paikkoihin ja niiden lukemattomiin historioihin, ja luon omaa historiaani tähän paikkaan. Vähitellen lenkkeilijä taas rauhoittuu ja suuntaa takaisin kotikadulleen. 1 Toim. huom. Kalastajien verkko on nimeltään lippo ja kalastustapaa kutsutaan lippoamiseksi. Lippoa kuljetetaan myötävirtaan joen pohjan tuntumassa. Siian uidessa virtaa ylös se ui lippoon, mikäli pyydys on aivan pohjatuntumassa kuitenkaan pohjaan osumatta. 34 35

Tutkija Arabianrannassa on paikka nimeltä Aralis. Tutkijalle Aralis voisi olla itse kaupunginosan nimi, ehkä koko Helsingin paras kaupunginosa hänen mielestään. Aralis kokoaa yhteen Helsingin kaupunginkirjaston Arabianrannan kirjaston ja kolme taiteiden kirjastoa: Aalto yliopiston Taideteollisen korkeakoulun, Metropolia Ammattikorkeakoulun taiteen ja kulttuurintuotannon ja Pop & Jazz Konservatorion kirjastot. Kymmeniä vai satoja tuhansia kirjoja, lehtiä, CD:tä ja DVD:tä aakkosjärjestyksessä tai aihepiireittäin lajiteltuina, nimen, tekijän, aiheen, avainsanan tai vuoden mukaan, kirjastohyllyssä odottamassa tutkijaa? Aikakausi- ja sanomalehdet esillä viime numeroittain, ja niiden takana makaa läjäpäin vanhoja vuosikertoja! Tutkija mutkittelee näiden kirjakatujen läpi aivan kuin kulkisi kaupungin katuja. Hänelle Arabianranta on Aralis ja Aralis on Arabianranta. Tutkija viettää päivänsä Araliksessa ja antaa huomion siirtyä kirjasta toiseen. Hän ei malta istua, etsiä kirjaa tietokannasta eikä lainata sitä. Hän liikkuu kirjojen muodostamilla käytävillä etsien jatkuvasti vastauksia. Myöhemmin hän törmää vanhaan Wired-lehden vuosikertaan. Tutkija aukaisee lehden sattumanvaraisesti ja syventyy lukemaan: Arabianrantana tunnettu paikka on laakea, tuulten pieksämä ja enimmäkseen karu alue, joka on saanut nimensä alueella muinoin toimineesta keramiikkatehtaasta. Jo ennen kuin Mielonen ja hänen kollegansa alkoivat hautoa suunnitelmia paikan muuttamisesta langattoman tekniikan edelläkävijäksi, Helsingin kaupunki oli jo ehtinyt korvamerkitä sen uuden teknologian tulevaksi keskukseksi. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, alueesta tulee vuoteen 2010 mennessä 12 000 asukkaan, 700 tietotekniikkayhtiön ja 8 000 työntekijän sekä 400 yliopisto-opiskelijan koti. Samalla siitä tulee yhteisöllisen verkostoitumisen tosielämän eksperimentti, jossa selvitetään vastauksia tämän hetken pakottavimpiin kysymyksiin kaikkialle leviävästä tavoitettavuudesta ja sen sosiaalisista vaikutuksista. Tekeekö langattoman yhteyden jatkuva saatavuus yhteisöistä yhtenevämpiä vai eristäytyneempiä? Kuinka ihmiset tasapainoilevat yksityisasioidensa ja yhä laajemman langattoman tavoitettavuuden tarjoamien etujen välillä? Entä kuinka paljon tavoitettavuutta ihmiset todella haluavat silloin, kun se aidosti on vallitseva tila? (Shaw 2003) Yhdestäkään toisesta Helsingin, ehkä koko Suomen, kaupunginosasta ei ole kirjoitettu yhtä paljon. Siitä kirjoitettiin jo ennen sen olemassaoloa, sen rakennusvaiheessa ja nyt kun se on jo melkein valmis, siitä kirjoitetaan yhä. Tämän takia on joskus vaikea ymmärtää alueen todellista identiteettiä vain kulkemalla sen katuja ulkopuolisena tai keskustelemalla asukkaiden kanssa. Löytääkseen todellisen alueen sitä on myös etsittävä jatkuvasti kaikesta jo kirjoitetusta. City, Living Lab, Art and Design City, Urban Frontier, Helsinki Virtual Village kaikkia näitä käsitteitä ja otsikoita on käytetty kuvaamaan tätä paikkaa eri aikoina ja eri konteksteissa. Tutkija yrittää saada niistä selvää. Jotkut niistä painottavat teknologiaa, toiset pitävät tärkeänä alueen 36 37