s. 1/5 UUSI KESKUSJÄRJESTÖ -HANKE 1.9.2015 Uuden keskusjärjestön strategia 1.5 Toiminta-ajatus Uusi keskusjärjestö on vahva yhteiskunnallinen vaikuttaja ja sopija Kuka ja mitä? neuvottelu-, vaikuttaja- ja asiantuntijajärjestö työelämän suunnannäyttäjä ja uudistaja moniarvoinen ja puoluepoliittisesti riippumaton yhteiskunnallinen ja työelämän edelläkävijä jäsenliittojensa yhteistyö- ja palvelujärjestö Miksi? vahvaa ja rohkeaa vaikuttamista yhdessä jäsenliittojen kanssa reilu toimeentulon ja hyvinvoinnin turvaava työelämä hyviä tuloksia sopimus- ja neuvottelutoiminnassa resurssien tehokas käyttö Kenelle? työelämän eri vaiheissa ja eri asemissa oleville palkansaajille ja itsensä työllistäjille Miten? asiantuntevasti, aloitteellisesti ja ennakoivasti yhteisesti sovitulla työnjaolla jäsenliittojensa kanssa näiden asiantuntemusta ja moninaisuutta hyödyntäen luomalla osallistavaa ja yhteisöllistä kulttuuria Arvot Rohkeus ja Reiluus Visio Uusi keskusjärjestö: Asiantunteva, Aloitteellinen ja Uudistumiskykyinen Suomalaisen yhteiskunta ja työelämä: Osallisuutta, Luottamusta, Tasa-arvoa, Moniarvoisuutta Hyvinvoiva työntekijä Hyvinvoiva työntekijä jaksaa työssä ja arjessa. Hän pitää huolta fyysisestä, henkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnistaan sekä osaamisen kehittämisestä. Hän voi hyvin työuran alusta eläkkeelle saakka. Vetovoimaiset työyhteisöt Vetovoimainen työyhteisö on tasa-arvoinen ja kannustava. Menestys saavutetaan ja jaetaan yhdessä. Laadukkaan työntekemisen ja osaamisen kehittämisen edellytykset luodaan yhdessä. Työpaikalla otetaan huomioon erilaiset osaajat ja työkulttuurit. Riittävä toimeentulo Työntekijä tulee toimeen palkallaan. Työelämän eri vaiheissa olevien työmarkkina-asemaa vahvistetaan jatkuvalla osaamisen kehittämisellä. Yhteiskunnan turvaverkot suojaavat työelämän nivelkohdissa ja siirtymävaiheissa.
s. 2/5 Mielekäs työ ja työn arvostus Työntekijä tekee mielekästä työtä, onnistuu ja menestyy työssään. Työtä arvostetaan ihmisten ja yhteiskunnan hyvinvoinnin perustana. Toiminta-ajatuksen, arvojen ja vision perustelua Johdanto Uuden keskusjärjestön toiminta-ajatus, arvot ja visio perustuvat ammattiyhdistysliikkeen toimintaympäristön analyysiin. Tässä kuvauksessa on tunnistettu kiteytetysti keskeisiä ja valikoituja trendejä, muutoksia ja ilmiöitä työelämän, työmarkkinoiden ja järjestäytymisen näkökulmasta. Toimintaympäristön trendien tunnistaminen on osa ennakoivaa strategista johtamista. Sen tarkoituksena on varmistaa organisaation elinvoimaisuus ja menestyminen pitkällä aikavälillä. Ennakointi ei ole yhden tulevaisuuden ennustamista vaan tulevaisuuden vaihtoehtoisten kehityspolkujen ja ilmiöiden kuvaamista. Jotkut toimintaympäristössä ennakoitavista ilmiöistä ovat suhteellisen hyvin tunnettuja sekä piirteiltään että seurauksiltaan, toiset taas ovat epämääräisempiä ja vaikutuksiltaan vaikeammin ennakoitavia. Trendit voivat olla jännitteisiä ja käsitykset niistä ristiriitaisia. Strateginen johtaminen on arvovalintoja vaihtoehtoisten tulevaisuuksien välillä. Ennakoinnissa kuvataan sitä miten asiat ovat tai tulevat olemaan. Strategisessa johtamisessa päätetään siitä miten asioiden pitäisi olla, mihin suuntaan suomalaista yhteiskuntaa ja ammattiyhdistysliikettä halutaan johtaa ja kehittää. Suomalaisen yhteiskunnan rakenteet ammattiyhdistysliikkeen edunvalvonta mukaan lukien on luotu lähinnä teollisen maailman lähtökohdista käsin. Uutta keskusjärjestöä ollaan perustamassa siksi, että näiden rakenteiden murroksen seurauksena tarvitaan tulevaisuuden tarpeita paremmin vastaavia edunvalvonnan ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen rakenteita ja toimintatapoja. Työn tekeminen ja työelämän rakenteet Työn muodot moninaistuvat Työn tekemisen ja teettämisen tavat muuttuvat jatkuvasti. Työnteon tavat ja paikat sekä yksilölliset työurat monimuotoistuvat. Jako korkean osaamisen työtehtäviin ja vähemmän osaamista vaativiin työtehtäviin kärjistyy. Työyhteisötkin monimuotoistuvat muun muassa kansainvälistymisen ja maahanmuuton seurauksena. Työtä tehdään yhä useammin myös maan rajojen ulkopuolella. Moninaisuutta kuvaavia ilmiöitä ovat muun muassa määräaikaisuudet, osa-aikaisuudet, tarvittaessa työhön kutsuttavat, vuokratyö, liikkuvuus palkkatyön ja yrittäjyyden välillä, itsensä työllistäminen, osa-aikainen ammatinharjoittaminen ja freelancetyöt sekä toimeentulon muodostuminen useista lähteistä. Toinen merkittävä piirre työn muotojen muutoksessa on työntekijän henkilökohtaisen toimeentulon epävarmuuden lisääntyminen. Haastavassa tilanteessa ovat erityisesti nuoret ja maahanmuuttajat. Työmarkkinat polarisoituvat työn kasautuessa osalle työntekijöitä ja huono-osaisuus lisääntyy erityisesti heikossa työmarkkina-asemassa olevien kohdalla. Tuloerot ovat eurooppalaisittain vielä pienet mutta erojen kasvuvauhti on kiihtynyt. Näiden muutosten seurauksena yhteiskunnan turvaverkkojen merkitys kasvaa. Digitalisaatio muuttaa kokonaisia toimialoja Suomessa elinkeinorakenne on muuttunut 1900-luvulla alku- ja perustuotannosta kohti korkean jalostusasteen teknologiateollisuutta, tietotyötä ja palveluammatteja. 2000-luvun ehkä merkittävin ilmiö on digitalisaatio, joka muuttaa kaikilla toimialoilla radikaalisti työn sisältöjä, organisaatioiden rakenteita ja toimintata-
s. 3/5 poja sekä tuotteiden ja palvelujen jakelukanavia. Digitalisointia kuvaavia ilmiöitä ovat muun muassa henkilöauto- ja tavaraliikenteen automatisointi, robotiikka terveydenhuollossa, 3D-menetelmällä tulostetut talot, elämyksiksi virtualisoidut palvelut ja yritysten toiminnan pelillistäminen. Pahimmillaan digitalisaatio ja robotisaatio hävittävät kokonaisia toimialoja. Yhä suurempi joukko ihmisiä saattaa olla kokonaan työn ulkopuolella, mikä muuttaa pysyvästi työn kysynnän tilanteen. Parhaimmillaan ne luovat kokonaan uusia ekosysteemejä ja hybriditalouksia, liiketoimintamalleja ja arvon luonnin verkostoja. Tuotannon ja kuluttamisen raja hämärtyy tai jopa häviää, kun asiakkaan oma vastuu kasvaa tai kun asiakas integroidaan yhä tiiviimmin mukaan tuotekehitykseen. Työyhteisöjen toimivuudesta avaintekijä Työn sisältöjen, organisaatiorakenteiden, toimintatapojen, tuotteiden ja palvelujen muuttuessa jatkuvasti työyhteisöjen toimivuudesta tulee yhä selvemmin menestyvän organisaation avaintekijä. Työyhteisön toimivuuden perustana ovat hyvinvoivat ja osaavat työntekijät, jotka kokevat tekevänsä mielekästä työtä, saavat palautetta ja arvostusta tekemästään työstä ja joilla on vaikuttamismahdollisuudet työn sisältöihin ja toteutustapoihin. Laadukkaan työn ja yhdessä onnistumisen edellytyksiä tukevat työpaikan yhteiset pelisäännöt. Varsinkin uudet sukupolvet määrittelevät uudelleen työn merkityksen suhteessa muihin elämänsisältöihin. Samalla he kyseenalaistavat perinteiset käsitykset organisaatioista ja niiden johtamisesta. Monikulttuuristuminen muuttaa työpaikkoja mosaiikkimaisiksi yhteisöiksi. Kaikesta tästä seuraa se, että johtamisen merkitys kasvaa työyhteisöä integroivana ja ohjaavana tekijänä. Samalla korostuu menestyksekkään johtamisen mahdollisuuksien luominen muun muassa koulutuksella. Työmarkkinajärjestelmä ja sopiminen Globaali toimintaympäristö luo puitteet Globalisaation seurauksena yritysten toimintaympäristö on kansainvälistynyt voimakkaasti. Maan rajojen ulkopuolelta tulevan sääntelyn vaikutukset maan rajojen sisällä tapahtuvaan sääntelyyn lisääntyvät. Markkinavetoinen talousmalli leviää yhä laajemmalle koko maailmaan. Globaalissa markkinaliberalistisessa taloudessa vaatimukset kilpailukyvyn, tuottavuuden ja kustannustehokkuuden lisäämiseksi ovat voimistuneet. Euroopan haasteena on hidas uudistuminen suhteessa globaaliin kilpailuun. Yritykset kilpailuttavat valtioita ja henkilöstöjä investointien ja työpaikkojen saamiseksi tai säilyttämiseksi. Globalisaatio tarjoaa suomalaisille yrityksille mahdollisuuksia löytää uusia markkinoita tuotteilleen ja palveluilleen. Toisaalta ylikansallisten yritysten rakennemuutosten ja toimialajärjestelyjen seurauksena on pahimmillaan joukkoirtisanomisia tai kokonaisten tuotantolinjojen lakkauttamisia. Yhä useampi työntekijä työskentelee osana kansainvälistä konsernia. Paineet henkilöstön etujen uudistamiseen lisääntyvät sekä työnantajien että henkilöstön suunnalta. Vaatimukset työmarkkinoiden sääntelyn purkamisesta voimistuneet Suomalainen työmarkkinajärjestelmä on perustunut kolmi- tai kaksikantaiseen neuvottelemiseen, jossa ammattiyhdistysliike ja työnantajajärjestöt ovat yhdessä maan hallituksen kanssa sopineet muun muassa palkkojen, työolojen, työn tekemisen edellytysten sekä ansio- ja sosiaaliturvan keskeisistä linjauksista. Tällä järjestelmällä on pystytty luomaan vakautta ja ennustettavuutta työelämään ja sitä kautta koko suomalaiseen yhteiskuntaan. Vaatimukset ovat voimistuneet työmarkkinoiden keskitetyn sopimisen murtamisesta yleissitovuuden poistamiseksi ja paikallisen sopimisen lisäämiseksi. Hyvinvoinnin uudistuva tuottaminen Suomessa väestö ikääntyy ja huoltosuhde muuttuu edelleen voimakkaasti. Tämä vaikuttaa merkittävästi julkisten palvelujen kysyntään ja julkisiin menoihin. Väestö keskittyy muutamiin kasvukeskuksiin ja erityisesti
s. 4/5 Etelä-Suomeen. Valtio ja kunnat keskittävät palveluverkkoa ja karsivat palveluiden sisältöä. Kunnat ulkoistavat toimintojaan, jolloin odotukset yksityistä ja kolmatta sektoria kohtaan kasvavat ja vastuusuhteet hämärtyvät. Julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin rooleja määritellään uudelleen ja näiden sektoreiden rajapinnoilla syntyy uusia yhteistoiminnan muotoja ja palveluinnovaatioita. Samalla kasvaa yksilön, lähipiirin ja vapaaehtoisten merkitys oman ja muiden ihmisten hyvinvoinnista huolehtimisesta. Järjestäytyminen ja jäsenyys Järjestäytyminen vielä korkealla tasolla Ammatillinen järjestäytyminen on pysynyt Suomessa suhteellisen korkealla tasolla, tosin järjestökohtaiset erot ovat suuria. Merkittävää on ero vanhempien ja nuorempien sukupolvien käsityksissä ja odotuksissa keskusjärjestöjen ja ammattiliittojen toiminnan suhteen. Käynnissä on yleisempi yhdistys- ja järjestötoiminnan murros. Järjestöjä arvostellaan byrokraattisuudesta, hierarkkisuudesta, näennäisdemokraattisuudesta, niiden kiinteästä suhteesta valtioon sekä etäisyydestä jäseneen. Ylipäätään on kyse siitä, vastaavatko ammattijärjestöjen edunvalvonta, palvelutuotteet ja toimintatavat palkansaajien ja itsensä työllistäjien tarpeita ja odotuksia. Erityisesti tämä näkyy käsityksissä ja toiveissa vapaa-ajan käytön suhteen. Päätökset ammattiyhdistystoiminnassa mukana olemiseen ovat hyvin yksilöllisiä. Vertaisten ja kavereiden merkitys ammattiyhdistystoiminnan suosittelijoina on lisääntynyt. Uusien sukupolvien tapa toimia Suomalainen yhteiskunta moniarvoistuu ja arvomaailmat eriytyvät. Yksilön identiteetti ja sen luominen, oman elämän mielekkyys ja merkityksellisyys, henkilökohtaisuus, omaehtoisuus, valinnaisuus ja itseohjautuvuus korostuvat. Uusien sukupolvien toimintatapaa luonnehtivat sitoutumattomuus, löyhäsidonnaisuus, projektimaisuus, matalan kynnyksen kevytosallistuminen sekä yhdistyssurffailu ja järjestöshoppaileminen. Elämäntapavalintojaan miettivät yksilöt painottavat yksilöllisiä tarpeitaan ja välitöntä hyötyä, tarjousten räätälöintiä sekä osallistamista ja joukkoistamista. Yhteisöllisyys ei katoa mutta sekin eriytyy ja pirstaloituu. Perinteinen poliittis-taloudellinen yhteisöllisyys korvautuu yksilölliseen elämätapaan, elämäntyyliin ja identiteettiin keskittyvillä yhteisöillä ja heimoilla. Sosiaalinen media kiihdyttää tätä kehitystä. Samalla se lisää erilaisten yhteisöjen tilannekohtaisuutta ja liikkuvuutta niiden välillä. Vaikka yhteisöllisyys on pirstaloitunut, sosiaalisten ja henkisten tarpeiden korostuessa halutaan myös kuulua johonkin yhteisöön tai ryhmään. Jäsensuhteen uudistaminen mahdollisuutena Ammattiliiton jäsenyyden koettu henkilökohtainen merkitys oman elämäntyylin ja arjen valintojen kannalta korostuu. Tässä tilanteessa mielikuvat vaikuttavat olennaisesti osallistumiseen ja toimimiseen yhdistyksissä ja järjestöissä. Huomiotaloudessa palvelujen puhuttelevuus ja erottautuminen, mielikuvat ja brändit sekä räätälöidyt palvelumuotoilut ovat avainasemassa. Sosiaalinen media haastaa myös perinteiset asiantuntijuudet ja tietolähteet tarjoten hyvinkin yksilöllisiä väyliä ja sisältöjä omien tarpeiden tueksi. Yhteiskunnan palvelullistumisen myötä asiakkuuksien tai jäsenyyksien hoidosta tulee yhä selvemmin organisaation elinvoimaisuuden ratkaiseva kriittinen menestystekijä. Näkökulma muuttuu organisaatiolähtöisestä tuotannosta siihen, mikä on tuotteen tai palvelun panos tai lisäarvo asiakkaan tai jäsenen kannalta. Haasteena on työelämän pirstaloituminen, joka hankaloittaa ammattiliittojen edunvalvontaa ja jäsenhankintaa. Johtopäätöksiä Edellä on kuvattu kiteytetysti keskeisiä ja valikoituja trendejä, muutoksia ja ilmiöitä työelämän, työmarkkinoiden ja järjestäytymisen näkökulmasta. Kuvaukset siitä miten asioiden oletetaan kehittyvän tulevaisuu-
s. 5/5 dessa eivät kuitenkaan anna vastausta siihen, miten asioiden tahdotaan kehittyvän tulevaisuudessa. Edellinen tarkoittaa objektiivista ja tietopohjaista analyysia, jälkimmäinen edellyttää arvopäätelmiä ja tavoitteellista johtamista. Kyse on viime kädessä siitä, minkälaista yhteiskuntaa ja työelämää tavoitellaan. Työn monimuotoistuminen, toimeentulon pirstaloituminen ja paikallisen sopimisen laajeneminen lisäävät tarvetta järjestäytymiselle, kollektiiviselle edunvalvonnalle ja ammattiliittojen toiminnalle. Eriytyvässä, moninaistuvassa ja pirstaloituvassa maailmassa tarvitaan kokoavia voimia ja yhteisiä foorumeita. Uuden keskusjärjestön tarkoituksena on olla vahva yhteiskunnallinen vaikuttaja ja sopija, joka toimii rohkeuden ja reiluuden arvojen pohjalta aloitteellisesti, ennakoivasti ja asiantuntevasti työntekijän, palkansaajan ja itsensä työllistäjän hyväksi. Uuden keskusjärjestön kannalta edellä kuvatuista toimintaympäristön muutoksista voi vetää seuraavia johtopäätöksiä: 1. Työn muodot muuttuvat, työn käsite laajenee ja työtä tekevän ihmisen, palkansaajan ja itsensä työllistäjän arki monimuotoistuu. Tarvitaan ennakoivaa tietoa ja ymmärrystä näistä muutoksista. Uudelle keskusjärjestölle työn muuttuviin muotoihin keskittyminen, niiden ymmärtäminen ja niihin vaikuttaminen on keskeisin menestystekijä. Toimeentulo pitää turvata kaikissa työnteon muodoissa työelämän eri vaiheissa ja nivelkohdissa. 2. Työelämän pirstaloitumisen seurauksena ammattiliittojen edunvalvonta muuttuu entistä monimuotoisemmaksi ja samalla haasteellisemmaksi. Uusi keskusjärjestö on yhdessä liittojen kanssa aloitteellinen ja asiantunteva sekä reagointikykyinen työmarkkinaosaaja, aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija ja sopija sekä jäsenliittojensa yhteinen ääni. Edunvalvonnan resurssien keskittämisellä parannetaan kansallisen ja kansainvälisen edunvalvonnan tehokkuutta ja vaikuttavuutta. 3. Hyvä ja tuottava työyhteisö koostuu osaavista ja hyvinvoivista työntekijöistä sekä laadukkaasta, valmentavasta ja palkitsevasta johtamisesta. Koulutetut ja osaavat työntekijät ovat hyvän työyhteisön ja sitä kautta tuottavuuden nostamisen ja kilpailukyvyn parantamisen perusta. Jatkuvasti muuttuvassa työelämässä tarvitaan sekä työntekijän että johdon osaamisen jatkuvaa kehittämistä. Elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti yksilöllistä oppimista tuetaan niin, että kaikki oppijat voivat vapauttaa oman lahjakkuuspotentiaalinsa. 4. Tuottavuudesta, tuloksellisuudesta ja työhyvinvoinnista huolehtivat työyhteisöt tarjoavat vakaita työsuhteita, kohtuullista toimeentuloa, merkityksellistä työtä ja hyvää työelämän laatua. Työn määrän ja työehtojen polarisoitumisen hallinta korostuu. 5. Työssä jaksamista tuetaan jakamalla työtä useammalle tekijälle ja sitä parannetaan muun muassa oikeudella työntekijälähtöisiin työaikoihin. Työn tekemisen ehtojen ja toimintaympäristön on elettävä ajassa kokonaisuutena työntekijän eduksi. 6. Mielekkään työyhteisön rakentamisessa avainasemassa ovat osaavat luottamusmiehet ja vahva työpaikkatason edunvalvonta. Luottamusmiesten vapaaehtoinen työ on kaiken perusta sekä edunvalvontatyössä että järjestäytymistyössä. Edunvalvonnan paikallistuessa olennaista on kaikkien henkilöstön edustajien osaaminen ja toimintaedellytysten varmistaminen. 7. Ammattiliitot tukevat itsensä työllistäjien verkostoitumista kollegojen kanssa. 8. Työelämän monimuotoistumisen seurauksena ammattiliittojen jäsenhankinta muuttuu haastavammaksi. Kilpailu jäsenistä kiihtyy keskusjärjestöjen, ammattiliittojen ja työttömyyskassojen välillä. Ammatillisen järjestäytymisen kannalta ratkaisevaa on madaltaa jäseneksi liittymisen kynnystä, lisätä mahdollisuuksia projektimaiseen toimintaan ja uudistaa ay-liikkeen toimintatapoja vastaamaan paremmin uusien sukupolvien tarpeita. 9. Edunvalvonnalliset tarpeet ovat samanlaisia koulutustasosta riippumatta. 10. Uudelle keskusjärjestölle on tilausta. Se voi kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa niin, että se vastaa monimuotoistuvassa työelämässä toimeentuloa koskeviin ja muihin sosiaalisiin riskeihin sekä ehkäisee yhteiskunnallista polarisoitumista ja eriarvoistumista.