MELTAUKSEN OIKEUSVAIKUTTEINEN OSAYLEISKAAVA

SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA ROVANIEMEN KAUPUNKI MELTAUKSEN OIKEUSVAIKUTTEINEN OSAYLEISKAAVA FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P21947

Hulevesien hallintaa sekä tulvauhkaalueita koskeva 1 (20) Tvrdy Jan Sisällysluettelo 1 Johdanto... 1 2 Sanasto... 1 3 OYK-alueen sijainti ja perustiedot... 3 3.1 Hydrologia ja vesistöalueet... 3 3.1.1 Ounasjoen valuma-alue... 3 3.1.2 Hydrologiset mittaukset ja vesistöennusteet Ounasjoen vesistöalueella... 4 3.1.3 Osayleiskaava-alueen valuma-alueet... 6 3.2 Maankäyttö/maanpeite... 7 3.3 Topografia ja sadanta... 9 4 Tulvariskien alustava arviointi... 10 4.1 Ounasjoki... 10 4.2 OYK:n valuma-alueet... 11 5 Suosituksia tulvariskien vähentämiseksi ja hulevesien hallintaan... 12 6 Yhteenveto... 13 7 Lähteet... 14 Liitteet Liite 1: Meltauksen osayleiskaava-alueen tulvariskikartat... 15

1 (18) MELTAUKSEN OIKEUSVAIKUTTEINEN OSAYLEISKAAVA 1 Johdanto 2 Sanasto tulvariskialueita koskeva on Rovaniemen Meltauksen osayleiskaavoitusta palveleva raportti. Tavoitteena on selvittää sekä tarkastelualueen että OYK-alueen hydrologiset ominaisuudet sekä määritellä mahdolliset tulva- ja hulevesien riskit. Analyysit perustuvat eri aineistoihin, esim. Maanmittauslaitoksen Maastotietokannasta saatuihin korkeussuhteisiin ja SYKE:n tulvalaskentoihin. Työssä on myös ehdotettu erilaisia ratkaisuja tulvariskien vähenemiseksi ja hulevesien hallintaan. Tämän selvityksen on laatinut Jan Tvrdý (M.Sc.) FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:n Helsingin toimipisteestä. Hulevesi Hulevedellä tarkoitetaan taajaan rakennetulla alueella maan pinnalle tai muille vastaaville pinnoille kertyvää sade- tai sulamisvettä. Hydrologia Hydrologia on geofysiikan osa-alue, joka tutkii veden esiintymistä, ominaisuuksia ja kiertokulkua maapallolla. Jääpato Jääpato on veden virtausta joessa rajoittava jään kasautuma. Yleensä jääpadolla tarkoitetaan jäänlähdön aikaista jäälauttojen kasautumaa, mikä saattaa nostaa vedenpintaa joessa. Topografia, korkeusmalli Topografialla tarkoitetaan maan pinnanmuotojen yksityiskohtaista kuvaamista. Korkeusmalli on avaruuskoordinaatistoon (x, y, z) sijoitettujen pisteiden muodostama verkko. Verkolta voidaan määrittää mielivaltaisen maanpinnan x,y-pisteen z- koordinaatti. Tulvariski Tulvariskillä tarkoitetaan tulvan esiintymisen todennäköisyyden ja tulvasta ihmisten terveydelle, turvallisuudelle, ympäristölle, infrastruktuurille, taloudelliselle toiminnalle ja kulttuuriperinnölle mahdollisesti aiheutuvien vahingollisten seurausten yhdistelmää. Tulvariskien hallinta Tulvariskien hallinnalla tarkoitetaan sellaisten toimenpiteiden kokonaisuutta, joiden tavoitteena on arvioida ja vähentää tulvariskejä ja estää tai vähentää tulvista aiheutuvia vahinkoja. Tulvariskikartta

2 (18) Tulvariskikartoissa esitetään erisuuruisilla todennäköisyyksillä esiintyvien tulvien leviämisalueet (tulvavaara-alueet) sekä näillä alueilla olevien asukkaiden määrä, erityiskohteet, infrastruktuuri, ympäristöriskikohteet, kulttuuriperintö ja muut tarpeelliset tiedot, joista ilmenevät tulvista mahdollisesti aiheutuvat vahingolliset seuraukset. Vedenkorkeus, W Vedenkorkeus ilmoitetaan korkeutena merenpinnasta jossakin korkeusjärjestelmässä. Keskivedenkorkeus (MW) tarkoittaa tietyn havaintojakson keskimääräistä vedenkorkeutta ja ylivedenkorkeudella (HW) tarkoitetaan havaintojakson suurinta vedenkorkeutta. Vesistöalue, valuma-alue Vesistöalue on alue, josta kaikki pintavalunta virtaa puron, järven, joen tai suistoalueen kautta mereen. Valuma-alueella tarkoitetaan tietyn uomaverkoston kohdan yläpuolista, vedenjakajan rajaamaa aluetta, joka määritellään tavallisesti järven luusuaan, jokien yhtymäkohtaan, valtakunnan rajalle tai meren rantaan. Valuma-alueella voidaan tarkoittaa myös vesistöaluetta Virtaama, Q Virtaamalla tarkoitetaan uoman poikkileikkauksen läpi kulkevan vesimäärän tilavuutta aikayksikössä (m 3 /s). Keskivirtaama (MQ) on tietyn havaintojakson keskimääräinen virtaama ja ylivirtaama (HQ) tarkoittaa havaintojakson suurinta virtaamaa.

3 (18) 3 OYK-alueen sijainti ja perustiedot Rovaniemen kaupungin Meltauksen kylä sijaitsee n. 50 km Rovaniemen keskustasta luoteeseen kantatie 79:n varrella Ounasjoen varrella. Kylän itäpuolisen osan halkaisee Meltausjoki, joka laskee Ounasjokeen. 3.1 Hydrologia ja vesistöalueet Meltauksen OYK-alue sijaitsee Ala-Ounasjoen valuma-alueella sekä Meltausjoen vesistöalueella. Osayleiskaavan alue, kuten koko Ounasjoen vesistöaluekin, kuuluvat Kemijoen vesistöalueeseen. 3.1.1 Ounasjoen valuma-alue Ounasjoen valuma-alue (Kuva 1) muodostuu Ylä-Ounasjoen valuma-alueesta (65.5) ja Ala-Ounasjoen valuma-alueesta (65.6). Ounasjoki (pohjoissaameksi Ovnnesjohka) on Kemijoen suurin sivujoki ja samalla Suomen pisin yksittäinen sivujoki. Sen pituus on 280 km ja valuma-alue on 13 968 m 2 eli 27 % koko Kemijoen vesistöalueesta. Joen latvavedet saavat alkunsa Norjan ja Suomen väliseltä erämaa-alueelta. Ounasjoki saa alkunsa Ounastunturin juurella sijaitsevasta Ounasjärvestä, joka sijaitsee Enontekiön kunnassa. Kemijoen vesistöön kuuluvan Ounasjoen tulviminen on normaali keväisin tapahtuva ilmiö. Ounasjoki on säännöstelemätön ja sen kohdalla tyypillinen tulvan aiheuttaja on jääpato. Lähes kaikki Ounasjoen tulvat (pl. v. 2005) ovat olleet jääpadon aiheuttamia 1. Vuoden 1984 jääpatotulva Ounasjoella vastasi suuruudeltaan kerran 100 vuodessa tapahtuvaa tulvaa. Jäitä oli patoutunut Nivankylän ja Tapionkylän välille sekä Kittilän Kaukoseen. Tulva on aiheuttanut monia vahinkoja jokivarren asukkaille (Kurkela 1985). Rovaniemellä ja Kittilässä suurempia tulvavuosia 1900-luvulla ovat olleet ainakin vuodet 1929, 1932, 1934, 1944, 1950, 1954, 1964, 1971, 1977, 1984, 1987, 1993, 1997 ja 1998 (Oja, 2002; Kurkela, 1985). 1 Lapin ELY-keskus (2011). Tulvariskien alustava arviointi Kemijoen vesistöalueella.

4 (18) Kuva 1. Ounasjoen valuma-alue. (Lähde: OIVA/SYKE, 2011) 3.1.2 Hydrologiset mittaukset ja vesistöennusteet Ounasjoen vesistöalueella Hydrologiset mittaukset ja vesistöennusteet antavat tärkeitä tietoja tulvariskien ennustamiseksi, mm. tulvan esiintymisestä, jakaumasta ja suuruudesta.

5 (18) SYKE:n vesistömalli laskee vesistöjen vedenkorkeuksia ja virtaamia sekä useita muita hydrologisia suureita tietyllä aikajaksolla säähavaintoihin ja -ennusteeseen sekä mahdolliseen säännöstelyyn perustuen. Ennusteajo koostuu kolmesta osasta. Historiajaksolla laskennassa käytetään havaintoja toteutuneesta vedenkorkeudesta, virtaamasta ja säästä. Nykyhetkestä 10 vuorokautta eteenpäin käytetään sääennustetta ja loput vuoden pituisesta ennusteesta tehdään käyttäen 52 vuoden säähavaintoja. Kuva 2. Ounasjoen alueen vesistöennustepisteet. (Lähde: SYKE 2011) Meltauksen lähin vesistöennustepiste on Marraskoski 6503600 (Kuva 3. Vesistöennusteet (virtaama) Ounasjoen Marraskoskella. (Lähde: SYKE 2013)). Vuosien 1919 ja 2012 välisenä aikana keskimääräinen vuoden maksimivirtaama (MHQ) on ollut 940.70 m 3 /s. Suurin havaittu virtaama (HQ) on 1655.00 m 3 /s, joka on havaittu 6.5.1922. Pienin havaittu vuoden maksimivirtaama (NHQ) on 330.00 m 3 /s. Vahinkoraja Marraskoskella on 1500m 3 /s, eli lähes HQ 1/50. Kuva 3. Vesistöennusteet (virtaama) Ounasjoen Marraskoskella. (Lähde: SYKE 2013)

6 (18) Vuosien 1961 ja 1990 välisenä aikana Marraskosken maksimivirtaama on ollut keskimäärin 992 m 3 /s. Kevään 2005 suurin virtaama oli 1486 m 3 /s, joka oli suurin koskaan Marraskosken kohdalla havaittu virtaama (Kuva 4) vuosien 1961 ja 1990 välisenä aikana. Marraskosken kohdalla suurimmat havaitut vedenkorkeudet ovat olleet jääpatojen aiheuttamia. Kuva 4. Ounasjoen Marraskosken asemalla mitatut korkeimmat virtaamat ja vedenkorkeudet vuosilta 1961-2008. (Lähde: HYD-valikko 2010) 3.1.3 Osayleiskaava-alueen valuma-alueet Tarkastelussa otettiin huomioon osayleiskaava-alueella olemassa olevat tulvareitit (paikalliset uomat), jotta vältytään hulevesitulvien lisääntymiseltä maankäyttöä tiivistettäessä. Paikallisille uomille määriteltiin 15 kpl valuma-alueita (Kuva 5): 7 vasemmalla rannalla ja 8 Ounasjoen oikealla rannalla. Valuma-alueiden pinta-ala vaihtelee 9,5-258,2 ha. Nämä valuma-alueet ovat osa Meltauksen (65.522) Markkaojan (65.527), Iisinkijoen (65.524), Patokosken (65.521) ja Meltausjoen (65.591) valuma-alueita.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 7 (18) Kuva 5. Osayleiskaava-alueen valuma-alueet ja pintavalunnan virtaussuunnat. (Lähde: OIVA/SYKE 2012, MML 2012) 3.2 Maankäyttö/maanpeite Maankäyttö ja maanpeitteen lajit vaikuttavat merkittävästi alueen hydrologiaan (vesistön virtaamat ja niiden jakauma). Valuma-alueen kasvipeitteellä, metsillä ja soilla (Kuva 6) on myönteisiä vaikutuksia valuma-alueen hydrologisiin olosuhteisiin. Kasvipeite hidastaa pintavaluntaa estämällä veden virtausta ja kuohkeuttaa maaperää.

8 (18) Tällöin imeytys kasvaa sekä kasvipeite nostaa vettä syvältä maaperästä poistaen sitä transpiraation kautta. Metsät vähentävät pintavaluntaa samoin kuin kasvipeite, mikä kasvattaa veden varastoitumista. Suot toimivat veden välivarastona ja niiden haihdunta on useampi suurempaa kuin metsässä. Kuva 6. OYK-alueen ja valuma-alueiden (1 15) CORINE 2006: maankäyttöpeite. (Lähde: OIVA/SYKE, 2011)

9 (18) Kielteisiä vaikutuksia voi syntyä rakentamisesta ja maataloudesta. Suuri osa rakennetulle alueelle satavasta vedestä muodostaa läpäisemättömillä pinnoilla nopeasti hulevettä. Lisääntynyt ja nopeasti muodostuva hulevesi aiheuttaa vastaanottavassa vesistössä ylivirtaaman kasvua ja suuria virtaamavaihteluja lisäten muun muassa tulvia ja eroosiota. 3.3 Topografia ja sadanta Maanpinta OYK-alueella maanpinnan korkeus vaihtelee 95 162 mpy välillä (Kuva 5). Maasto OYK-alueella muodostuu selkeästi Ounasjoen ranta-alueesta sekä Meltausjoen matalasta laaksosta. Maanpinnan korkeusolosuhteisiin liittyvä maaston kaltevuus (Kuva 7) voi nopeuttaa eroosiota ja lyhentää veden kerääntymisaikaa. Kaltevuuteen liittyvät ongelmakohteet voivat sijaita erityisesti OYK-alueen rakennetulla alueella tai maatalousalueella. Kuva 7. OYK-alueen maaston kaltevuus vaikuttaa vesistörakenteeseen sekä hydrologisiin ominaisuuksiin. (Lähde: OIVA/SYKE, 2011; MML, 2011) Kuva 8. Osayleiskaava-alueen sadanta. (Lähde: OIVA/SYKE, 2011; WorldClim, 2005 2 ) Vuotuinen sademäärä Rovaniemen seudulla on 500 600 mm, ja Meltauksen alueella 500 520 mm. WorldClim:n laskennan mukaan alueen sademäärä keskittyy tarkastelualueen ylämaahan: Patovaaran alueelle sekä Sorviselkän ympäröiville ylänteille (Kuva 8). Rovaniemen ja Kittilän alueilla lumen vesiarvo vaihtelee keskimäärin 150 mm:n molemmin puolin. Alkutalvesta vesiarvo on alle 100 mm, kun lunta on vielä vähän. 2 Hijmans, R.J., S.E. Cameron, J.L. Parra, P.G. Jones and A. Jarvis, 2005. Very high resolution interpolated climate surfaces for global land areas. International Journal of Climatology 25: 1965-1978.

10 (18) Myöhemmin keskitalvella vesiarvo on paikoin jopa yli 200 mm. Suurimmillaan lumen vesiarvot ovat keväällä huhtikuussa (Kurkela, 2010). 4 Tulvariskien alustava arviointi 4.1 Ounasjoki Tulvavaarakartat ovat olennainen osa suunniteltaessa tulviin varautumista sekä tulvien torjuntaa. Tulvavaarakarttoja voidaan käyttää apuna maankäytön suunnittelussa sekä tiedottamisessa. Tulviin varautuminen aloitetaan tulvariskialueiden tunnistamisella. Ounasjoen tulvakartoitusta varten on määritettävä vedenpinnan korkeusmalli, jolla käytetään seuraavia tulvalaskennan (HQ 1/100) mukaisia tietoja (Kemijoki Aquatic Technology Oy, 2010): Kuva 9. Ounasjoen tulvalaskelmat Molkokönkaan ja Patokosken välillä (Kemijoki Aquatic Technology Oy, 2010). Tolonen (km -66,5) Korkeusjärjestelmä HQ 1/20a mpy HQ 1/50a HQ 1/100a HQ 1/250a mpy mpy mpy N43 109,128 109,339 109,683 109,838 110,23 HQ 1/1000a mpy N60 109,27 109,48 109,82 109,98 110,37 N2000 109,61 109,82 110,16 110,32 110,71 Meltausjoki (km -55,6) N43 99,258 99,45 99,602 99,823 100,145 N60 99,40 99,59 99,74 99,96 100,29 N2000 99,74 99,93 100,08 100,30 100,63 Patokoski (km -51,3) N43 93,579 93,712 93,812 93,905 94,196 N60 93,72 93,85 93,95 94,05 94,34

11 (18) N2000 94,06 94,19 94,29 94,39 94,68 Taulukko 1. Ounasjoen tulvalaskennat Tolosen, Meltausjoen ja Patokosken kohdalla. Arvioinnissa käytetään HQ 1/100a (N2000) arvoa. N2000-korkeuksien ero on 34 cm verrattuna N60- järjestelmän korkeuksiin. N60-korkeuksien ero on 14 cm verrattuna N43-järjestelmän korkeuksiin. Maaston korkeusmalli perustuu Maanmittauslaitoksen korkeusmalliin (KM2). Maanpinnan korkeutta kuvaava malli, jonka ruutukoko on 2 m x 2 m ja korkeustiedon tarkkuus 0,3 m. Korkeusmallin yleistysaste kuvaa tulvamallinnuksen tarkkuutta. Paikkatietojärjestelmien avulla ja eri tietolähteitä yhdistelemällä tulvavaarakarttojen (kuva 10) avulla voidaan tarkentaa mahdolliset ongelmakohteet sekä määritellä mahdolliset rakentamattomat alueet OYK-alueella. Mahdolliset rakentamattomat alueet perustuu Ounasjoen HQ 1/100 vedenpinnan korkeusmallista. Kuva 10. Tulvavaarakartan tulvasyvyydet saadaan määritettyä vähentämällä vedenpinnan korkeusmallista maaston korkeusmalli. (Lähde: Sane, 2006) Selvitysalueen kohdalla tulvavaara aiheutuu lähes täysin Ounasjoesta. Meltausjoen vaikutus tulvan laajuuteen tai kestoon on hyvin pieni. Meltauksen osayleiskaava-alueen tulvariskikartat esitetään Liitteessä 1. Tulvariskikartoilla esitetään tulvarajat (1/20a, 1/100a ja 1/1000a), 1/100a tulvan vesisyvyydet sekä mahdolliset ongelmakohteet 1/100a tulva-alueella. Tunnistettujen ongelmakohteiden määrä OYK-alueella on pieni ja ne kohdistuvat yksittäisiin rakennuksiin, paikallisteihin sekä siltoihin. Tämän selvityksen perusteella määritellään osayleiskaavan laatimista varten 1/100a tulva-alueet. Näille tulva-alueille ei osayleiskaavassa tulisi määritellä uutta rakentamista. 4.2 OYK:n valuma-alueet Valuma-alueiden osalta tarkasteltiin niiden hydrologisia ominaisuuksia, erityisesti rakennettujen alueiden osuuksia ja niiden mahdollisia vaikutuksia hulevesitulvien muodostumiseen. Suomen ympäristökeskuksen CORINE Land Cover 2006 (CLC2006) maankäyttö- ja maanpeitemateriaalin mukaan (Kuva 6) yleiskaava-alueesta: 70,9 % kuuluu luokkaan 3 eli Metsät sekä avoimet kankaat ja kalliomaat, 7,7 % luokkaan 4 eli Kosteikot ja avoimet suot, 4,6 % luokkaan 2 eli Maatalousalueet ja 8,7 % luokkaan 1 eli Rakennetut alueet. OYK-alueella sijaitsevilla valuma-alueilla dominoivat metsät sekä maatalousalueet (Kuva 11). Valuma-alueilla (VA) rakennettujen alueiden osuus vaihtelee 0,0 % ja 15,8 % välillä. Suurimmat osuudet ovat valuma-alueilla VA15 (15,8 %), VA12 (12,2) ja VA9

12 (18) (10,8 %). Eniten maatalousalueita on sen sijaan valuma-alueilla VA9 (31,5 %) ja VA12 (43,8 %). Kuva 11. OYK:n valuma-alueiden maankäyttöluokkien osuudet verrattuna OYK- ja Ounasjoen valuma-alueisiin. Hydrologisen tarkastelun (maankäyttö, topografia, sadanta ja maaperäolosuhteet) perusteella voidaan todeta, että hydrologiset olosuhteet ovat OYK:n valuma-alueilla sekä koko OYK-alueella hyviä. Lisäksi rakennetuilta alueilta valuvien hulevesien vaikutus tulviin on olematon. Toisaalta on huomioitava, että OYK-alueella ja valumaalueilla rakennettujen alueiden osuuden kasvu voi lisätä tai muuttaa hulevesien muodostumista alueella. 5 Suosituksia tulvariskien vähentämiseksi ja hulevesien hallintaan Alueellisten hulevesien ja tulvahallintamenetelmien toimintavarmuutta voidaan tehostaa jokien suojavyöhykkeiden perustamisella ja oikealla toimintatavalla valumaalueilla. Seuraavat toimet voivat aiheuttaa kielteisiä vaikutuksia: laajamittainen rakentaminen Ounasjoen sekä Meltausjoen ranta-alueella, laajamittainen metsäisten alueiden vähentyminen, hydrologisiin ominaisuuksiin kielteisesti vaikuttavat maatalouskäytännöt, soiden kuivattaminen tai muuttaminen turvetuotantoon. OYK-alueella tehtävillä toimenpiteillä ei ole varsinaista vaikutusta Ounasjoen tulvan laajuuteen tai kestoon, mutta niillä voidaan estää paikallisia hulevesistä aiheutuvia haittoja. Hulevesien hallinnan lähtökohtana on ehkäistä hulevesien muodostumista ja niihin kohdistuvaa laatuhaittaa sekä pyrkiä säilyttämään veden kiertokulku mahdollisimman luonnollisena. Näihin tavoitteisiin pyritään hallitsemalla hulevesiä seuraavan

13 (18) 6 Yhteenveto prioriteettijärjestyksen mukaisesti. Priorisointi vastaa keväällä 2012 julkaistun valtakunnallisen Hulevesioppaan ohjeita. I. Ehkäistään hulevesien muodostumista ja niihin kohdistuvaa laatuhaittaa. II. Hulevedet käsitellään ja hyödynnetään syntypaikallaan (hulevesien hyötykäyttö ja maahan imeyttäminen). III. Hulevedet johdetaan pois syntypaikaltaan suodattavalla ja hidastavalla järjestelmällä (suodattaminen maassa ja maan pinnalla). IV. Hulevedet johdetaan pois syntypaikaltaan hulevesiviemärissä yleisillä alueilla sijaitseville hidastus- ja viivytysalueille ennen vesistöön johtamista (viivyttäminen avouomissa). V. Hulevedet johdetaan hulevesiviemärissä suoraan vesistöön. Meltauksen kaava-alueella tehtiin marraskuussa 2013 tulvariskien alustava arviointi, jonka tavoitteena oli analysoida tarkastelualueen hydrologiset ominaisuudet sekä arvioida mahdollisia tulvavahinkoja OYK-alueella. Alueen hydrologiset ominaisuudet ovat hyvät, mikä auttaa pienentämään tulvavahinkoja OYK-alueella. Laajamittainen metsäkato, soiden käyttötarkoituksen muuttaminen sekä hydrologisille ominaisuuksille haitalliset maatalouskäytännöt tarkastelualueella voivat lisätä tai muuttaa tulvariskejä OYK-alueella. Alustavassa arvioinnissa on myös esitetty suositukset alueista Ounasjoen rannoilla, joille ei tulisi kohdistaa uutta rakentamista. Tämän selvityksen perusteella määritellään osayleiskaavan laatimista varten 1/100a tulva-alueet. Näille tulva-alueille ei osayleiskaavassa tulisi määritellä uutta rakentamista. Mahdollisiin tulviin liittyvät ongelmat ja kohteet tulee huomioida OYK:n laatimisessa ja suunnitella toimenpiteitä tulvavahinkojen vähentämiseksi tulevaisuudessa. OYK-alueen tulvariskit liittyvät lähes yksinomaan Ounasjoen tulvimiseen. Meltausjoen tai olemassa olevien rakennettujen alueiden hulevesien vaikutus tulvimiseen laajuuteen tai kestoon on hyvin vähäinen.

14 (18) 7 Lähteet Kirjalliset lähteet Hijmans, R.J., S.E. Cameron, J.L. Parra, P.G. Jones and A. Jarvis, 2005. Very high resolution interpolated climate surfaces for global land areas. International Journal of Climatology 25: 1965-1978. Kemijoki Aquatic Technology Oy, 2010. Ounasjoen tulvalaskelmat Molkokönkaan ja Patokosken välillä. Kurkela, A., 2010. Tulviin varautuminen Rovaniemellä ja Kittilässä, Ilmastonmuutoksen vaikutukset tulviin. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja 06/ 2010. Kurkela, R., 1985. Selvitys jääpatojen aiheuttamista tulvista Ounasjoella. Vesihallituksen monistesarja nro 309. Helsinki. Lapin Ympäristökeskus, 2005. Ounasjoki HQ 1/100 tulvalaskenta. Raattama-Rovaniemi sekä Kemijoki HQ 1/100 tulvalaskenta. Seitakorva-Isohaara. Oja, S., 2002. Jääpadot riskitekijänä Ounasjoella Suomen Lapissa. Pro gradu tutkielma. Maantieteen laitos, Helsingin yliopisto. Ollila, M., Virta, H., & Hyvärinen, V., 2000. Suurtulva. Arvio mahdollisen suurtulvan aiheuttamista vahingoista Suomessa. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Sane, M. Alho, P., Huokuna, M., Käyhkö, J. & Selin, M., 2006. Opas yleispiirteisen tulvavaarakartoituksen laatimiseen. Ympäristöopas 127. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen Kuntaliitto, 2012. Hulevesiopas. Helsinki. Internet Sadanta http://www.worldclim.org/methods Tulvasanasto http://www.ymparisto.fi/fi-fi/vesi_ja_meri/tulviin_varautuminen/tulvasanasto Vesistöennusteet http://www.ymparisto.fi/fi- FI/Vesi_ja_meri/Vesitilanne_ja_ennusteet/Ennusteet_vesistoittain

15 (18) Liite 1: Meltauksen osayleiskaava-alueen tulvariskikartat

16 (18)

17 (18)

18 (18)