KERAVAN RAKENNUSKULTTUURIN INVENTOINTI JA KULTTUURIYMPÄRISTÖN HOITOSUUNNITELMA 24.6.2003

KERAVAN RAKENNUSKULTTUURIN INVENTOINTI JA KULTTUURIYMPÄRISTÖN HOITOSUUNNITELMA 24.6.2003 KERAVAN KAUPUNKI ARKKITEHTITOIMISTO LEHTO PELTONEN VALKAMA OY

SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO... 1 2. INVENTOINNIN LOPPUTUOTTEET... 2 Tietokanta... 2 Tulosteet... 2 3. INVENTOINTI 2002-2003... 3 Inventointikortin lukuohje... 3 Aluekohteet... 4 Yksittäiset rakennuskohteet...25 4. HOITO- JA TOIMENPIDESUOSITUKSET 6.6.2003...105 Tavoitteet...105 Hallinnolliset toimenpiteet...106 Rakennusten vaaliminen...108 Aluekohteiden hoito- ja toimenpidesuositukset...109 LIITTEET liite 1 Inventointikortissa esitettyjen rekisteritietojen koodien selitykset liite 2 Valinta- ja luettelointiperusteet 6.2. 2003 TAITETUT PAIKANNUSKARTTALIITTEET A, B ja C KUVALÄHTEET INVENTOINTIKORTEISSA Ilmavalokuvat Vanhat valokuvat Värivalokuvat Keravan kaupunki Keravan museo Arkkitehtitoimisto Lehto Peltonen Valkama Oy KANNEN VALOKUVA: Talvinen Tuomikatu

1. JOHDANTO Keravan rakennuskulttuurin inventoinnin ja kulttuuriympäristön hoitosuunnitelman kohteena ovat Keravan kaupungin alueen rakennuskanta ja rakennetut ympäristöt (aluekokonaisuudet) vuoteen 1975 asti. Inventointitiedot on kerätty rakennuskannan läpikäynnin perusteella Keravan kulttuuriympäristön kannalta tärkeistä kohteista, joilla on merkitystä paikallisesti, maakunnallisesti tai valtakunnallisesti. Kohteista on selvitetty ja osoitettu niiden arkkitehtoniset, historialliset ja ympäristölliset arvot. Inventointikohteet jakaantuvat (on jaoteltu) kahteen ryhmään: yksittäiset rakennuskohteet (160) ja aluekohteet (12 kpl). Valinta- ja luettelointiperusteet on määritelty liitteessä 2. Inventointi ja siihen liittyvät hoito- ja toimenpidesuositukset on tehty lähtötiedoksi maankäytön suunnittelulle. Ne toimivat perusteena rakennusvalvontaviranomaisille mm. päätettäessä rakennus- ja purkuluvista sekä ohjattaessa kohteiden rakennusten, pihojen ja kiinteistöjen ylläpitoa ja hoitoa, kunnostusta, korjaus- ja lisärakentamista ja entisöintiä. Inventointi on tehty lokakuun 2002 ja toukokuun 2003 välisenä aikana. Työ on suoritettu maastotyönä paikalla inventoiden sekä arkisto-, kirjallisuus- ja suullisia lähteitä käyttäen. Lähteet on kirjattu kunkin kohteen inventointikorttiin. Perustiedot yksittäisistä rakennuskohteista on saatu rakennusrekisteristä. Käytettyjä arkistoja ovat: - Keravan kaupunki, Kaupunkikehitys (asemakaavat, kirjallisuus, vanhat kartat, vanhat asemakaavat) - Keravan kaupunki, rakennusvalvonta (rakennuslupapiirustukset, rakennusrekisteri) - Keravan maakuntamuseo (vanhat valokuvat, alue- ja paikallishistoriallinen kirjallisuus) - Keski-Uudenmaan maakuntamuseo (Keravan aluetta koskevat lausunnot) - Museovirasto, rakennushistorian osasto (Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistoriallisten ympäristöt inventointi, Keravan vankilan inventointi - Uudenmaan liitto (Maakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt - keskeneräinen inventointi, maakuntakaavaluonnos) Lähtötietona inventoinnille on ollut 1980-luvun lopulla tehty Keravan kaupungin rakennusinventointi (HONKA-HALLILA, HELENA. Kerava muuttuu. Tutkimuksia Keravan vanhasta rakennuskannasta. Keravan kaupunki.). Nyt suoritetussa inventoinnissa on päivitetty Honka-Hallilan inventoinnin tiedot. Työn tilaaja on Keravan kaupunki. Inventoinnin on tehnyt Arkkitehtitoimisto Lehto Peltonen Valkama Oy (työryhmä: Tarja Lehto; Olli-Pekka Hannu, rakennuskohteiden paikalla inventointi; Mia Saloranta, aluekohteiden paikalla inventointi) Työtä on valvonut ohjausryhmä, jonka jäseniä ovat olleet kaupungingeodeetti Jouni Lindberg (pj) kaupunginarkkitehti Irja Hult-Visapää, vs. museojohtaja Matti Karttunen (sihteeri), tutkija Anne Mäkinen Keski-Uudenmaan maakuntamuseosta ja ylitarkastaja Jussi Heinämies Uudenmaan ympäristökeskuksesta. 1

2. INVENTOINNIN LOPPUTUOTTEET TIETOKANTA Inventoitujen kohteiden tiedot on kerätty (kirjattu) Keravan kaupungin haltuun siirtyvään inventointitietokantaan, joka on MS-Access 2000 -muodossa. Tietokannassa ovat myös paikalla inventoinnin yhteydessä kohteista otettujen digitaalikuvien tiedostonimet. Kuvat on toimitettu CD-levyllä JPEG- muodossa Jokaisesta inventointikohteesta on tehty tietokantamuotoinen inventointikortti. TULOSTEET Kaikki valmiin inventoinnin lopputuotteet on tulostettu sekä PDF-muotoisena päätekäyttöön että paperitulosteena. inventointitiedot Inventointitietokannasta on tulostettu raportti (inventointikortit). Yksittäisten rakennuskohteiden inventointikortit (158 kpl) ovat järjestyksessä numerotunnuksen mukaan. Aluekortit (12 kpl) ovat otsikoitu alueen nimen mukaan. paikannuskartat Karttaliitteet ovat mittakaavassa 1:10 000. Niihin on merkitty yksittäiset inventointikohteet numerotunnuksin Keravan kaupungin luoteiskulmasta alkaen. Kohteet on merkitty paikalleen niiden rakennusrekisterissä olevien koordinaattitietojen perusteella. Kohteet, joiden koordinaattitiedot puuttuvat rekisteristä, on sijoitettu kartalle maastotietojen pohjalta. Aluekohteet on rajattu kartalle ja rajaukseen on merkitty aluekohteen nimi. Mikäli aluekohde on myös museoviraston valtakunnallisesti merkittävien kulttuurihistoriallisten kohteiden inventoinnissa, on kartalle merkitty myös ko. inventoinnin aluerajaus. Kartat ovat taitettuina kohdekorttien jälkeen. Keravan kaupungin alue on jaettu kolmeen A3-kokoiseen kartta-alueeseen A C, pohjoisesta etelään. hoito- ja toimenpidesuositukset Inventointikohteille on tehty hoito- ja toimenpidesuositukset, joiden tavoitteena on edistää kaupungin kulttuuriympäristön säilymistä sekä tuoda esiin niitä kohteita, joihin tulisi kohdistaa toimenpiteitä. Rakennuksiin ja alueille tehtävät toimenpiteet edellyttävät tarkempaa kuntokartoitusta. 2

3. INVENTOINTI 2002 2003 INVENTOINTIKORTIN LUKUOHJE aluekohteet (s. 4 24) Aluekohteiden tiedot ovat inventointityön aikana kerättyjä tietoja: alueen sijainti erikseen inventoidut kohteet - numerotunnus viittaa yksittäisten inventointikohteiden luetteloon rakentumisajankohta alueen historia ja kuvaus erityispiirteet säilyneisyys hoitosuositus luettelointiperuste - ks. liite 2, Valinta- ja luettelointiperusteet lähteet inventoija inventointipäivämäärä valokuvat yksittäiset rakennuskohteet (s. 25 104) Inventointikortin yläosassa olevat tiedot ovat inventointityön aikana kerättyjä tietoja: kuvaus ja historia luettelointiperuste - ks. liite 3 Valinta- ja luettelointiperusteet säilyneisyys kaavatilanne lähiympäristö erityispiirteet hoitosuositus arvioitu valmistumisaika - inventoinnin yhteydessä lähdeaineistosta saatu tai paikalla arvioitu rakennusvuosisata tai vuosikymmen huomioita julkisivuista inventoija inventointipäivämäärä lähteet valokuvat huomautus - huomiotavat asiat, jotka koskevat ko. inventointikortin tietoja, esim. inventoinnissa havaittu ristiriita rakennusrekisteritietojen ja inventoinnissa saatujen tietojen välillä Inventointikortin alaosassa ovat perustiedot rakennusrekisteristä. Rekisterin koodien selitykset ovat liitteessä 1. käyttötarkoitus käytössäolotilanne kerrosala kerrosluku rakennusmateriaali julkisivumateriaali 3

KERAVAN VANKILAN ALUE ALUEEN SIJAINTI Kaupunginosa 7 Ylikerava, asemakaava-alueen ulkopuolella ERIKSEEN INVENTOIDUT KOHTEET Numerot inventointikartalla: 17-26 RAKENTUMISAJANKOHTA 1890 1930 luku, pääosin Vankilan alue etelästä. ALUEEN HISTORIA JA KUVAUS Vankeinhoidon Ylihallitus päätti 1800-luvun loppupuolella perustaa Uudellemaalle kasvatuslaitoksen pahantapaisille nuorille pojille. Kerava oli sijainniltaan sopiva, ja vuonna 1883 valtio osti Keravan kartanolta tätä tarkoitusta varten maa-alueen, josta muodostettiin Nygård-niminen tila. Koivulan kasvatuslaitoksen päärakennus valmistui 1890 arkkitehti Florentin Granholmin piirustusten mukaan. Komea rakennus on keskiosaltaan kolmikerroksinen, siivet ovat kaksikerroksiset. Rakennuksen alkuperäinen punatiilipinta on sittemmin peitetty rappauksella, joka on maalattu punertavaksi. Henkilökunnan kaksikerroksinen asuinrakennus, Talousjohtajan rakennus, valmistui 1898. Laitoksen tilantarve kasvoi jatkuvasti, ja mm. 1908-1912 arkkitehti Hugo Lindberg suunnitteli alueelle useita uusia rakennuksia, esim. johtajan asuinhuvila Koivulan. 1912 valmistui kaksikerroksinen rakennus, jonka yläkerrassa oli rukous- ja juhlasali, joka myöhemmin muutettiin kirkoksi; nykyään alakerrassa toimii kauppa, jossa myydään mm. vankien tekemiä puutuotteita. 1900-1930 henkilökunnalle rakennettiin kome puurakenteista yksikerroksista asuinrakennusta, jotka ulkorakennuksineen muodostavat oman pihapuuston suojaaman ryhmänsä. Niiden läheisyyteen valmistui sotien jälkeen pieni kerrostalo henkilökunnalle. Vuonna 1927 kasvatuslaitos muutettiin nuorisovankilaksi ja päärakennusta laajennettiin. Päärakennuksen vanhimman osan itäpuolelle rakennettiin osaksi viisikerroksinen sellirakennus 1932. Koska kasvatuslaitos oli myös maatila, on alueella tiilinen talli- ja navettarakennus vuodelta 1910 ja muita ulkorakennuksia sekä pelloilla kolme suurta latoa. Vankila viljelee yhä peltojaan, sillä on n. 150 ha luomuviljelyksessä, mutta karjarakennuksissa on nykyään kurssi- ja työtiloja. Puutarhassa on kasvihuoneita, jotka ovat edelleen käytössä, ja niiden yhteydessä on kukka- ja taimimyymälä. Kasvihuoneiden vieressä on punainen klassistinen rapattu puutarhurin asuintalo vuodelta 1931. Erilleen vanhasta rakennusryhmästä, peltojen keskelle, rakennettiin 1960-luvun alussa poikaosasto. Vankilaa on aikoinaan ympäröinyt hieno puutarha koristeistutuksineen, joista on vielä jonkin verran jäljellä. Esim. johtajan asunnon terassoidussa pihassa on vanhoja omenapuita, orapihlajaa ja villiviinejä, ja päärakennuksen takana kasvaa komeita kuusia. Myös henkilökunnan asuinrakennusten ympäristössä on monenlaisia koristepensaita. (Juha Mäkinen on kirjoittanut puutarhasta historiikin.) Ympäristöä pyritään edelleen hoitamaan, mutta nykyään ei ole tarpeeksi resursseja vaativien istutusten ylläpitämiseen. Vankilan alue on ympäristöstään erottuva kokonaisuus, kuin peltojen ympäröimä kylä, joka näkyy pitkälle Lahdentielle, varsinkin pohjoisesta tultaessa. Alue rajautuu etelässä Keravanjokeen, jonka toisella puolella kohoaa Haukkavuoren rinne. Vuori on luonnonsuojelualuetta. Eri tyyliset vanhat rakennukset muodostavat sopusuhtaisen ryhmän kaukomaisemassa ja mielenkiintoisen, monimuotoisen miljöön. Alueen keskellä maisemaa hallitsevat korkeat, kivirakenteiset vankilarakennukset, varsinkin koristeellinen vanha päärakennus, jonka portille johtaa pitkä, juhlava lehmuskuja (istutettu 1898). Kujan kummallakin puolella on avoin kenttä. Vankien aluetta rajaa n. 70 v. vanha, erittäin hunokuntoinen aita, joka koostuu betonipylväistä ja teräsverkosta. Selliosasto ja vanha päärakennus pohjoisesta. Maatalousrakennuksia. 4

Päärakennuksen pohjoispuolella on muista rakennuksista erottuva kirkko, ja eteläpuolella johtajan huvila, edustava jugendrakennus. Johtajan asunnon läheisyydessä on kaksi vanhaa henkilökunnan rakennusta, joissa on useampia asuntoja; niiden väliin jäävästä pihapiiristä avautuu näkymiä joelle. Puukujan pohjoispuolella, nurmikentän toisella laidalla ovat yksikerroksiset asuinrakennukset. Vanhat navetat ja muut tuotanto- ja talousrakennukset muodostavat yhtenäisen keltaiseksi maalatun ryhmän alueen pohjoiskulmaan. Näissäkin rakennuksissa on koristeellisia yksityiskohtia, mm. vanha siilo on vaikuttava. Yksi uudempi rivitalo on värityksellä yhdistetty tuotantorakennusten ryhmään. Nykyään alueella asuu vankilan henkilökuntaa perheineen noin 100 henkeä. Kaikkiaan alueella on noin 45 rakennusta, jotka kaikki omistaa Senaattikiinteistöt. Lähes kaikki rakennukset ovat hyvässä kunnossa, niiden alkuperäinen ulkoasu on säilytetty ja julkisivut on vanhaa kunnioittaen korjattu. Alue on Museoviraston suojelukohde. Vankila on yleiskaavassa merkitty suojelukohteeksi (kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus pihapiireineen). Talousjohtajan rakennus edessä, taustalla johtajan huvila. ERITYISPIIRTEET Kulttuurihistoriallisesti arvokas laitosalue on tärkeä osa Keravanjokilaakson maisemakokonaisuutta. SÄILYNEISYYS Rakennusten alkuperäinen ulkonäkö on hyvin säilynyt, ympäristö on jonkin verran muuttunut parhaista päivistään istutusten hoidon taannuttua. HOITOSUOSITUS Rakennukset tulee edelleen pitää kunnossa niiden alkuperäiset ulkonäöt ja rakenteet säilyttäen. Uudisrakentaminen on huolellisesti sovitettava vanhaan ehjään miljööseen alueen hierarkiaa kunnioittaen. Piha-alueet tulee hoitaa puutarhamaisina, vanhojen istutusten palauttamista tulisi harkita. Pihoilla on mahdollisesti säilynyt vanhoja, hyviä koristekasvikantoja, joita ei pidä hävittää. Jokilaakson maisema on arvokas kokonaisuus, jota tulee hoitaa pitämällä pellot viljelyksessä, myös ladot on pidettävä kunnossa. Haukkavuoren metsää hoidetaan luonnonsuojelualueen edellyttämällä tavalla. Yksi kolmesta yksikerroksisesta asuinrakennuksesta. LUETTELOINTIPERUSTE A,H,Y, edustava, alkuperäinen, kerroksinen, sopusointuinen ja vaihteleva, säilyneisyys, maakunnallisesti ja valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö LÄHTEET Honka-Hallila Helena. Kerava muuttuu Tutkimus Keravan vanhasta rakennuskannasta / Keravan kaupungin taajama-alueiden yleiskaava 1999 / Keravan museon kuva-arkisto / Kiuru Jorma, Keravan vankilan talousjohtaja, haastattelu 18.12.2002 / Sinisalo Jarkko, tutkija, Museovirasto / Rakennettu kulttuuriympäristö Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt 1993. Ympäristöministeriö, Museovirasto / Saarentaus, Taisto 1997. Isojaosta sirkusmarkkinoihin Yli-Keravan kiinteistöjen muotoutuminen kahden vuosisadan kuluessa / Uudenmaan liitto 2003. Uudenmaan kulttuuriympäristöt Kerava, käsikirjoitus maakuntakaavan selostusta varten INVENTOIJA Mia Saloranta Vankilan alue pohjoisesta (1970-luvulla?). INVENTOINTIPÄIVÄMÄÄRÄ 18.12.2002 5

KERAVAN KARTANO ALUEEN SIJAINTI Kaupunginosa 7 Ylikerava, asemakaava-alueen ulkopuolella ERIKSEEN INVENTOIDUT KOHTEET Numero inventointikartalla: 33, 34 RAKENTUMISAJANKOHTA 1800-luvun alku - 1900-luvun alkupuoli Keravan kartanon päärakennus. ALUEEN HISTORIA JA KUVAUS Keravan kartano sijaitsee jyrkällä kukkulalla Keravanjoen rannalla. Kukkulan ohi kulkee vanha Sipooseen johtava maantie. Keravan kartano, josta käytetään myös nimeä Humleberg, muodostettiin noin vuonna 1650 viidestä Fredrik Stålhielmille lahjoitetusta tilasta. Kookas mansardikattoinen päärakennus on rakennettu vuoden 1809 tienoilla. Rakennuksen nykyinen asu juontaa vuoden 1928 remonttiin. Tällöin mm. korotettiin ullakkoa, lisättiin poikkipääty ja umpikuisti. Ennen tätä perusteellista korjausta se oli yksikerroksinen, päistään aumatun mansardikaton kattama paritupatyyppinen rakennus. Keravan kartano eli Humleberg muodostettiin noin vuonna 1650 viidestä tilasta. Kookas mansardikattoinen päärakennus on rakennettu vuoden 1809 tienoilla. Rakennuksen nykyinen asu on peräisin vuoden 1928 remontista, miltä ajalta on myös pohjoissivun laajennus. Keravan kaupungin omistuksessa kartano kunnostettiin 1990-luvulla ja siellä on ollut mm. kesätapahtumia ja kahvilatoimintaa. Kartanoa ympäröivä vanha puistoalue on osin villiintynyt. Talousrakennukset ovat pihaan vievän kujannetien varrella. Mainittavimpia ovat navetta (1936), talli vuodelta 1802 ja huonokuntoinen Pehtoorin tupa 1800-luvun alkupuolelta. Rakennuksia on myös purettu. Keravan kartanon puustoinen tontti on näkyvä maisemakohde keskellä peltojen reunustamaa Keravanjokilaaksoa. Kartanon lähellä joen ylittää poikkeuksellisen komea yksiaukkoinen kiviholvisilta 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta. Sen rakensi keravalainen kivenhakkaaja Verlander. Kartano sijaitsee asemakaava-alueen ulkopuolella, yleiskaavassa se on merkitty suojelukohteeksi. Keravan kartanon navetta. Kesäteatteri ja Pehtoorin tupa. ERITYISPIIRTEET Paikalle aikojen kuluessa muodostunut miljöö on säilynyt varsin ehjänä kokonaisuutena, vaikka pihapiiriin kuuluneiden rakennusten lukumäärä onkin vähentynyt. Kartanon mielenkiintoinen rakennuskanta koostuu eri-ikäisistä rakennuksista. Historiallinen kartanokukkula sijaitsee näkyvällä paikalla, ollen näin tärkeä osa Keravanjokilaakson maisemakokonaisuutta. SÄILYNEISYYS Säilynyt pääosin alkuperäisessä asussaan, muutokset sopeutettu HOITOSUOSITUS Ympäristö tulee säilyttää avoimena maisemana (peltona), jokilaakso Kytömaantien itäpuolella tulisi säilyttää rakentamattomana. Rakennukset ja pihapiiri hoidetaan kulttuurihistorialliset arvot säilyttäen. Rakennuksiin liittyen ylläpitokorjauksia ja Pehtoorin tuvan restaurointi. Ilmiasua kohentava puiston kunnostus ja näkymien raivaaminen pihapiiriin. LÄHTEET Helena Honka-Hallila, Kerava muuttuu / Keravan kartanon esite/ Keravan kaupungin Viheralueiden yleiskaava 1997 / Uudenmaan maakuntakaavan luonnos, 28.1.2002/ Uudenmaan liitto 2003, Uudenmaan kulttuuriympäristöt Kerava, käsikirjoitus maakuntakaavan selostusta varten / Risto Kostia 17.4.2003 Päärakennus idästä katsottuna. LUETTELOINTIPERUSTE A, H, Y, kerroksinen, maakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö INVENTOIJA Olli-Pekka Hannu INVENTOINTIPÄIVÄMÄÄRÄ 22.4.2003 6

HEIKKILÄNMÄKI ALUEEN SIJAINTI Kaupunginosa 4 Keskusta, kortteli 216 ERIKSEEN INVENTOIDUT KOHTEET Numero inventointikartassa: 101, 102 RAKENTUMISAJANKOHTA 1790, 1950-l loppupuol. Heikkilänmäen pihapiiriä: saunatupa, luhtiaitta ja päärakennus. ALUEEN HISTORIA JA KUVAUS Keravan kotiseutumuseo on perustettu vuonna 1955 Yli-Heikkilän vanhalle tonttimaalle Heikkilänmäelle. Yli-Keravan maakirjataloihin kuuluneen maatilan säilynyt päärakennus on tyypiltään paritupa ja peräisin 1700-luvun lopulta. Tunnelmallista pihapiiriä täydentävät tilan vanha kaksikerroksinen aitta ja saunatupa, jotka ovat alkuperäisillä paikoillaan. Museoalueelle on siirretty kaksi aittaa, ratasliiteri, sikala-lampola, lato, mäkitupalaismökki, paja ja maakellari. Alueella on yhteensä 14 erikokoista rakennusta. Rakennusten keskinäinen sijainti on luonteva, pihapiiri kuvaa alueelle tyypillisen maatilan rakennuskantaa. Useimmissa rakennuksissa on pärekatto luomassa vanhanajan henkeä. Sisäpihaa reunustaa sankka puusto (mm. vanha pihatammi rauhoitettu), ulkopihassa on avokalliota. Museoalue sijaitsee puuston verhoamalla Heikkilänmäellä, erillään muusta rakennuskannasta. Asemakaavassa alue on merkitty museorakennusten korttelialueeksi. SÄILYNEISYYS Säilynyt hyvin museoalueeksi rakentuneessa asussaan. HOITOSUOSITUS Hoidetaan rakennusten ja alueen kulttuurihistorialliset arvot säilyttäen, ylläpitokorjauksia, puuston raivausta. Rakennusten kuntoa (erityisesti pärekatot) tulee säännöllisesti tarkkailla. LUETTELOINTIPERUSTE A, H, Y, tyypillinen, monipuolinen, maakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö, valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö Museoalueelle johtava tie. LÄHTEET Kotikaupunkini Kerava, Martti Saariston artikkeli, 1981/ Museovirasto ja Ympäristöministeriö, Rakennettu kulttuuriympäristö/uudenmaan liitto 2003, Uudenmaan kulttuuriympäristöt Kerava, käsikirjoitus maakuntakaavan selostusta varten. INVENTOIJA Olli-Pekka Hannu INVENTOITIPÄIVÄMÄÄRÄ 23.4.2003 Yli-Heikkilän päärakennus. 7

ASEMANSEUTU ALUEEN SIJAINTI Kaupunginosa 4 Keskusta: korttelit 1 (osin), 3, 17 (yksi tontti), 171, 198, 220, 222, 232, 401 (osin), 402, 403, Aurinkomäki, Asemapuisto ja rautatiealuetta. ERIKSEEN INVENTOIDUT KOHTEET Numerot inventointikartalla: 80-93, 106-109 RAKENTUMISAJANKOHTA 1878-1950 Asemanseutu etelästä vuoden 1928 jälkeen. ALUEEN HISTORIA JA KUVAUS Kun rautatie Helsinki - Hämeenlinna valmistui 1862, Keravalla ensimmäinen junan pysähdyspaikka oli Puuvalon asema. Vuonna 1863 siirrettiin Hyvinkäältä ratatyöntekijöiden asuinrakennus Keravan asemarakennukseksi, mutta se osoittautui pieneksi, kun Kerava Porvoo radan avaaminen 1874 lisäsi liikennettä. Nykyinen pitkä, puurakenteinen, tornillinen asemarakennus valmistui arkkitehti Knut Nylanderin suunnitelmien mukaan 1878, ja sitä jatkettiin 1904. Rautatien myötä Keravalle tuli postitoimisto, jolle rakennettiin puutalo aseman viereen 1913, ja sitä korotettiin 1948. Postitoimisto toimi talossa vuoteen 1976 asti, rakennus on edelleen käytössä. Aseman lähelle tehtiin rautatieläisille asuntoja, joista ovat jäljellä radan länsipuolella Santarmien talo (1897) ja rautatieläisten talo (1922), molemmat punaisia puutaloja, sekä radan itäpuolella rautatieläisten asuinkasarmi (1896), joka on koristeellinen, lähes 50 metriä pitkä rakennus. Keravan uusi asutus keskittyi aseman tuntumaan, johon muodostui kaupan keskus. Päätie Sampolantie Keskustie (nyk. Vanha Valtatie Kauppakaari) kulki radan yli tasoylikäytävänä, ja liikekeskus jatkui saumattomasti radan yli. Keravan kasvun alkuaikoina kaupan keskus painottui radan itäpuolelle, Sampolantielle ja sen itäpuolella olleen torin varrelle. Sampolantien varteen oli rakennettu vuosisadan vaihteen jälkeen osaksi kaksikerroksisia puutaloja, joiden koristelut kuvastivat alueen statusta. Tänä päivänä Vanhan Valtatien varrella on kaupparaitista jäljellä kaksi rakennusta 1910-luvulta. Katunäkymän päätteenä on Keravan vanha pappila 1880-luvulta. Vuonna 1924 radan yli rakennettiin puinen ylikulkusilta (kivisilta rakennettiin vasta 1950-luvulla.) Tasoylikäytävän sulkeminen aiheutti sen, että Sampolantien alue (nyk. Vanha Valtatie) menetti merkityksensä liikekeskuksena, ja samalla radan jakava merkitys kasvoi. Rautatien länsipuolelle alettiin rakentaa kauppalaan sopivia liikerakennuksia. Punatiilinen apteekkirakennus, keskustan ensimmäinen kivirakennus, valmistui Helleborginmäen rinteeseen jo 1923. Myöhemmin rakennus oli Pohjoismaiden Yhdyspankin konttorina, nykyisin se on Keravan kaupungin Sivistysvirasto. Vanha postitalo, Pohjanheimo ja asemarakennus radan ylikulkusillalta katsottuna. Vuoden 1924 alussa Keravan kauppala erotettiin Tuusulan kunnasta. Kauppalan ensimmäisen, olemassa olleeseen tiestöön ja asutukseen pohjautuneen asemakaavan laativat arkkitehdit Bendt Aminoff, Birger Brunila ja E. Kaalamo v. 1925, kaava vahvistettiin v. 1927. Liikekeskus laajeni radan itäpuolelta länteen. Apteekkirakennuksen viereen rakennettiin Liittopankin klassisistinen pankkitalo 1928, nykyinen Keravan musiikkiopisto. Samana vuonna aseman länsipuolelle valmistui Pohjanheimon liikerakennus, jossa toimi elokuvateatteri vuoteen 1931, ja sen jälkeen apteekki. Rakennus on nykyään osin tyhjillään. Pohjanheimon talon länsipuolella on säilynyt piharakennuksineen pieni Svenskin huvila (1914), jossa on nykyään taidegalleria Alli. Svenskin länsipuolella on Volmari Iso-Hollon patsasaukio. Asemanseudun miljöön maamerkkinä kohoaa Aurinkomäki, entinen Helleborginmäki. Mäellä on ollut useita rakennuksia, mm. Helleborgin huvila, jossa toimi Keravan kirkko ennen nykyisen kirkkorakennuksen valmistumista. Aurinkomäen huviloista on jäl- Daugin huvila Asemapuiston päätteenä. 8

jellä Tomtebo 1900-luvun alusta, muut koillisrinteen rakennukset ovat jääneet tielinjauksen alle. Aurinkomäki on nykyään reheväpuustoinen puisto, jonka etelärinteessä on 1990-luvulla rakennettu esiintymislava katoksineen ja katsomoineen. Inventointialueen pohjoispäässä, Molanderinmäen loivassa rinteessä on professorinleski Daugin vuonna 1900 rakennuttama kaksikerroksinen puinen tornillinen huvila. Taloon on kuulunut hieno puutarha ja asemalle johtanut koivukujanne. Nykyään tämä huomiota herättävä rakennus on kerrostalojen saartama. Aseman ja huvilan välissä on pitkä pysäköintialue. Aseman miljööseen Daugin huvilan yhdistää kapea puistokäytävä radan varressa. Inventointialue koostuu osa-alueista, joita historia yhdistää. Tielinjaukset ja korkea Asemansilta, uudistettu Asema-aukio sekä liikerakennukset aukion pohjoisreunalla katkovat näköyhteyksiä. Aluetta on vaikea hahmottaa visuaaliseksi kokonaisuudeksi. Uudisrakentaminen alueen rajoilla ei arkkitehtuurillaan tue vanhaa miljöötä, mutta vanhat rakennukset nousevat kuitenkin hyvin esiin muuttuneessa ympäristössä. Radan itäpuolella Vanhan Valtatien varressa on syrjään jäänyt omaleimainen miljöö, jossa vanhojen rakennusten välissä ei ole uusia rakennuksia, koska purettujen rakennusten tontit ovat tyhjillään. Kolmen vaaleaksi rapatun tiilitalon kokonaisuus Asemansillan ja Sampolankadun kulmassa on päätteenä entisen kaupparaitin harventuneelle rakennusriville. Nämä liike- ja asuinrakennukset muodostavat tyypillisen 1950-luvun kokonaisuuden, johon liittyy myös viereisen tontin rapattu liike- ja asuinrakennus. Keravan asemanseutu kuvastaa suurista muutoksistaan huolimatta yhä rautatien varteen syntyneen vauraan kauppa- ja teollisuustaajaman luonnetta viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä. Asemakaavassa alueen rakennuksista on suojeltu rautatieläisten asuinkasarmi, Vanhan Valtatien kaksi asuinrakennusta, Daugin huvila ja vanha pappila. Santarmin talo, rautatieläisten talo, asemarakennus ja rautateiden postitalo sijaitsevat liikennealueella (LP), niillä ei ole suojelumerkintää. Kaksi viimeksi mainittua rakennusta ja rautatieläisten asuinkasarmi muodostavat valtakunnallisesti merkittävän kulttuurihistoriallisen ympäristön. Svenski ja Volmari Iso-Hollon patsas. Puurakennukset Vanhan Valtatien varrella. ERITYISPIIRTEET Valtakunnallisesti arvokas asemarakennus, jonka ympäristössä on säilynyt monipuolinen valikoima vanhoja asemayhdyskunnan rakennuksia. SÄILYNEISYYS Vanhat rakennukset ovat säilyneet pääosin alkuperäisessä asussaan. Osa kokonaisuuteen kuuluneista rakennuksista on hävinnyt, ja ympäristö on olennaisesti muuttunut. HOITOSUOSITUS Asemapuisto aseman pohjoispuolella tulisi kunnostaa ja yhdistää paremmin Asemanaukioon. Aurinkomäkeä tulee hoitaa korkeatasoisena puistona, jonka kulkureitit huolletaan myös talvella. Vanhan Valtatien varressa täydennysrakentaminen tulee toteuttaa vanhoja rakennuksia kunnioittaen ja niin, että vanhan kaupparaitin luonne sekä pappilan asema dominanttina säilyvät. Tien pohjoispuolella nykyinen kaava mahdollistaa osin nelikerroksisen asuinrakentamisen. Jos tontteja ei rakenneta, tyhjät tontit tulee hoitaa puistomaisina. Vanhan Valtatien miljöön rajautuminen radalle ja alikululle päin tulisi selkiyttää. Kaikkien alueella sijaitsevien erikseen inventoitujen rakennusten suojelemista kaavalla tulee harkita (osa on jo suojeltu). 1950-luvun liike- ja asuinrakennukset Vanhan Valtatien päässä, välistä näkyy vanha pappila. LUETTELOINTIPERUSTE A,H,Y, harvinainen (asemarakennus), edustava, kerroksinen, monipuolinen, maakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö, osin valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö LÄHTEET Ajantasa-asemakaava / Honka-Hallila Helena. Kerava muuttuu Tutkimus Keravan vanhasta rakennuskannasta / Keravan museon kuva-arkisto / Kotikaupunkini Kerava, Kerava-seura ry:n julkaisuja n:o 6 1985 / Rakennettu kulttuuriympäristö Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt 1993. Ympäristöministeriö, Museovirasto / Uudenmaan liitto 2003. Uudenmaan kulttuuriympäristöt Kerava, käsikirjoitus maakuntakaavan selostusta varten INVENTOIJA Mia Saloranta INVENTOINTIPÄIVÄMÄÄRÄ 13.11.2002, 20.03.2003 9

HALLINTOPUISTO ALUEEN SIJAINTI Kaupunginosa 4 Keskusta: korttelit 111, 246, 156, 157 ja Hallintopuisto ERIKSEEN INVENTOIDUT KOHTEET Numerot inventointikartalla: 94-99 RAKENTUMISAJANKOHTA 1950-luku Hallintopuiston alue etelästä. ALUEEN HISTORIA JA KUVAUS Vuonna 1923 Keravasta tuli kauppala, ja se erotettiin Tuusulan kunnasta vuoden 1924 alussa. Kauppalan omat toimistot olivat aluksi vuokratiloissa, kunnes 1935 kauppala osti Lindkullan huvilan, ja sijoitti toimistojansa siihen. Sotien jälkeen alettiin suunnitella kauppalantaloa Lindkullan tontille, piirustukset laati arkkitehtitoimisto Hytönen & Luukkonen. Kolmikerroksinen talo valmistui v. 1952, se on ajalleen tyypillinen julkinen rakennus, jolle edustavuutta antavat pitkä parveke ja valtuustosalin suuret ikkunat. Rakennus on nykyisin kaupungin virastokäytössä. Samojen suunnittelijoiden piirtämiä ovat myös kauppalantalon välittömään läheisyyteen 1952 rakennettu virkailijoiden rivitalo ja vuotta aiemmin valmistunut kaksikerroksinen aravakerrostalo. Rivitalossa on porrastettu julkisivu, epäsymmetriset päädyt ja detaljoidut sisäänkäyntikatokset, kun taas aravatalo on varsin pelkistetty. Rakennusryhmä täydentyi vielä V. Niemisen suunnittelemalla kaksikerroksisella opettajien vuokratalolla 1952. Visuaalisesti aluekokonaisuuteen liittyy myös Työväen Säästöpankin 1956 rakennuttama kolmikerroksinen liiketalo kauppalantalon pohjoispuolella, Kauppakaaren varressa. Sen pääjulkisivu on pohjoiseen Keravan aukiolle päin. Kaikki edellä mainitut rakennukset ovat harjakattoisia ja vaaleiksi rapattuja, lähes kaikissa on punertava tiilikatto. Hallintopuistoksi on tässä nimitetty vanhan kauppalantalon ja siihen tyylillisesti liittyvien läheisten rakennusten ryhmää, joiden väliin jää puistomaisia piha-alueita. Kauppalantalo sijaitsee alueen korkeimmalla kohdalla, pienellä mäellä. Virkailijoiden rivitalon ja aravakerrostalon väliin jää piha-alue, joka tilallisesti jatkaa kauppalantaloa ympäröivää puistikkoa. Kokonaisuuteen kuuluu myös varsinainen Hallintopuisto, kapea viheralue em. rakennusten kaakkoispuolella. Rakennusryhmä on tyypiltään harvinaistunut ja erityisesti yhtenäisyytensä ja selkeän hierarkiansa vuoksi rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti arvokas. Inventointialueeseen sisältyy lisäksi kookas kolmikerroksinen valtion virastotalo vuodelta 1958, joka sijaitsee erillään edellä mainituista rakennuksista, Aleksis Kiven tien ja torin toisella puolella, mutta kuuluu ajallisesti samaan kokonaisuuteen. Rakennuksen pitkät julkisivut on raidoitettu: punatiiltä ja vaaleanruskeaa rappauspintaa. Virastotalon edessä on laaja aukio, jota Aleksis Kiven tien varressa rajaa puurivi. Aukio on kaavoitettu kauppatoriksi, sen koillispää toimii pysäköintialueena. Virastotalon toisella puolella on sen piha-alue, jota matala siipiosa rajaa Torikadun varressa. Virastotalo on nykyään tyhjillään. Asemakaavassa inventointialueella ei ole suojeltuja rakennuksia. Opettajien vuokratalo sijaitsee pysäköintialueeksi kaavoitetulla tontilla (LP). Keskustan osayleiskaavassa valtion virastotalon korkealla osalla on suojelumerkintä sr-5 (matalalla osalla ei ole merkintää), muilla inventointialueen rakennuksilla on merkintä sr. Aleksis Kiven tien itäpuolinen alueen osa on merkitty alueeksi, jolla suojeltavat rakennukset ympäristöineen on otettava suunnittelussa huomioon. Hallintopuisto idästä, vasemmalla aravatalo, oikealla kauppalantalo. Kauppalantalo. 10

ERITYISPIIRTEET Hallintopuisto rakennuksineen on ajallisesti yhtenäinen pienimittakaavainen, arkkitehtonisesti korkeatasoinen miljöö, joka kertoo Keravan kauppalavaiheen ja kunnan julkisen rakentamisen historiasta. SÄILYNEISYYS Rakennukset ovat hyvin säilyneet, miljöö niiden välissä on pääpiirteissään säilynyt. HOITOSUOSITUS Alueen puisto- ja kaupunkikuvallinen kokonaisuus tulee säilyttää. Rakennuksia ei tule laajentaa, ja niiden alkuperäinen ulkonäkö tulee säilyttää. Asuinrakennusten pihat tulisi kunnostaa niin, että ne muodostavat yhtenäisen, tasokkaasti hoidetun viheralueen kauppalantalon puistikon ja varsinaisen Hallintopuiston kanssa, ja vanhoja puita tulee varjella. Pihoille ei tulisi rakentaa tyyliltään vanhoista rakennuksista poikkeavia katoksia tai muita rakennelmia. Torialueen ilmettä ja toiminnallisuutta arvokkaana kaupunkiaukiona tulisi kehittää, ja aukion rajautumista sen koillisreunalla selkiyttää. Opettajien asuintalon tontilla asemakaavamerkintä tulisi muuttaa tontin nykyistä käyttötarkoitusta vastaavaksi Virkailijoiden rivitalo ja taustalla kauppalantalo. Maakuntamuseo on esittänyt, että valtion virastotalo siipirakennuksineen tulisi merkitä asemakaavaan suojelluksi rakennukseksi merkinnällä sr-3 ja kauppalantalo merkinnällä sr-2. LUETTELOINTIPERUSTE A,H,Y, alkuperäinen, yhtenäinen, harvinaistunut, maakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö LÄHTEET Ajantasa-asemakaava / Honka-Hallila Helena. Kerava muuttuu Tutkimus Keravan vanhasta rakennuskannasta / Keravan kaupungin Keskustan osayleiskaava 2001 / Keravan museon kuva-arkisto / Keski-Uudenmaan maakuntamuseo, lausunto 11.7.1995 / Keski-Uudenmaan maakuntamuseo, lausunto 20.10.2000 / Uudenmaan liitto 2003. Uudenmaan kulttuuriympäristöt Kerava, käsikirjoitus maakuntakaavan selostusta varten Opettajien vuokratalo ja taustalla entinen valtion virastotalo. Entinen valtion virastotalo koillisesta. INVENTOIJA Mia Saloranta Keravan keskustaa lännestä v. 1957. Etualalla vasemmalla valtion virastotalo. INVENTOINTIPÄIVÄMÄÄRÄ 20.03.2003 11

LAPILAN KERROSTALOALUE ALUEEN SIJAINTI Kaupunginosa 4 Keskusta, korttelit 209, 210, 238, 239 RAKENTUMISAJANKOHTA 1960-luvun alkupuoli Lapilan kerrostaloalue etelästä. ALUEEN HISTORIA JA KUVAUS Alue sijoittuu entisille Lapilan kartanon maille, kartanon päärakennuksen läheisyyteen. 1800-luvun lopulla maa-alueen omistus siirtyi Kervo Tegelsbruk Ab:lle ja 1962 Keravan kauppalalle. Alue etelästä, Ahjontieltä. Jokilaakson pellolle ja ennestään rakentamattomalle itä-koillisrinteelle kaavoitettiin ja rakennettiin 1960-luvun alkupuolella aikansa ihanteiden mukainen kerrostaloalue. Samalla oikaistiin hieman Lapilantietä ja linjattiin uudet tiet: nyk. Kotopellonkatu ja Jurvalantie. Kymmenen kuusikerroksista lamellitaloa on sijoitettu siten, että yhdensuuntaisten rakennusten väliin jää runsaasti vihreää pihatilaa ja asunnoista on hyvät näköalat. Kerrostaloalue muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden, joka näkyy maamerkkinä kauas ympäristöönsä, mm peltojen yli Lahdentielle. Rakennusryhmä rajoittuu koillisessa rautatiehen ja peltoihin ja lounaassa puistoksi kaavoitettuun metsäiseen rinteeseen ja kartanon pihaan (nyk. kaupungin edustustila). Alueen päätteeksi laakson puolelle valmistui 1970 Lapilan koulu, kaksikerroksinen betonielementtirakennus laajoine pihakenttineen. Kerrostalot suunnitteli arkkitehti Aino Virpi Maamies. Arkkitehtuurille antavat leimansa vaaleiden julkisivujen tumma nauhaikkunaraidoitus sekä ullakkokerrosten kruunumaiset päätteet. (Ryhmän eteläisin rakennus poikkeaa hieman muista: julkisivumateriaali on vaalea tiili ja nauhaaihe puuttuu.) Kerrostalojen rakennuttajana oli Haka, joka teki 1962 Keravan kauppalan kanssa aluerakentamisesta yhteistoimintasopimuksen. Jurvalantie etelästä. Alueen alkuperäinen perusilme on hyvin säilynyt. Rakennuksiin ei ole tehty julkisivumuutoksia (paitsi tiilipintaiseen rakennukseen on tehty pieniä ikkunajakomuutoksia). Jurvalantien länsipuolella piha-alueita hallitsevat laajat nurmikentät ja talokohtaiset pysäköintialueet. Pihoilla kasvaa ryhminä sekalaista puustoa, mm. suuria kuusia. Yhden talon tontti on rajattu korkealla pensasaidalla ja tien varressa on ruusuaitoja. Tien itäpuolisilla tonteilla on enemmän puustoa. Alueella on hyvin vähän piharakennelmia, -kalusteita ja leikkivälineitä. Kaikki alueen rakennukset ovat asemakaavan mukaisia, kaavan rakennusalat noudattavat melko tarkasti toteutuneita rakennusmassoja. ERITYISPIIRTEET Pienehkö, tasokkaasti toteutettu 60-luvun metsälähiö. SÄILYNEISYYS Rakennusten ulkonäkö ja alueen yleisilme säilyneet alkuperäisinä. HOITOSUOSITUS Kerrostaloja kunnostettaessa niiden alkuperäinen ulkoasu tulee säilyttää. Pihojen oleskelualueita voidaan kehittää, mutta pihoille ei tulisi rakentaa jätekatoksia, aitoja tms. rakenteita, jotka rikkovat alueen alkuperäistä ilmettä. Parkkipaikat kaipaavat paikoin istutuksia ympärilleen, mutta alueen avoin ilme ja näkymät jokilaaksoon tulee säilyttää. LUETTELOINTIPERUSTE A,Y, alkuperäinen, yhtenäinen, tyypillinen, säilyneisyys, maakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö Puistotie kerrostalojen välissä. LÄHTEET Ajantasa-asemakaava / Keravan kaupungin rakennusvalvonnan rekisteritiedot / Saarentaus, Taisto 1997. Isojaosta sirkusmarkkinoihin Yli-Keravan kiinteistöjen muotoutuminen kahden vuosisadan kuluessa / Uudenmaan liitto 2003. Uudenmaan kulttuuriympäristöt Kerava, käsikirjoitus maakuntakaavan selostusta varten INVENTOIJA Mia Saloranta INVENTOINTIPÄIVÄMÄÄRÄ 13.11.2002 12

KOUKKUTIEN ASUINALUE ALUEEN SIJAINTI Kaupunginosa 5 Ahjo: korttelit 1015, 1016, 1018 1022, 1024 1029 ja puistoalueet kortteleiden välissä. ERIKSEEN INVENTOIDUT KOHTEET Ei ole RAKENTUMISAJANKOHTA 1950- ja 60 luku, pääosin Koukkutien alue etelästä. ALUEEN HISTORIA JA KUVAUS Nykyinen Koukkutien alue Ahjossa oli osa J.K. Paasikiven omistamaa Jukolan kartano-nimistä tilaa, joka pilkottiin sotien jälkeen. Tällöin alueen osti Keravan kauppala. Otto I. Meurman laati Ahjoon asemakaavan 1950. Alueella ei ollut aikaisempaa asutusta, ja kaava suunniteltiin vapaasti maaston muotojen mukaan. Asemakaava edustaa puutarhakaupunkivaikutteista suunnittelua, jossa pienteollisuuden lomaan on sijoitettu sekä omakoti- että kerrostaloasutusta. Koukkutien alue on oma kokonaisuutensa, asuinalue, jota rajaa metsäinen vyöhyke. Pienteollisuusalueet eli työpaikat ovat välittömästi viheralueen toisella puolella. Inventointialueen keskivaiheilla on kallioinen mäki, jonka laki on puistona. Mäen etelä- ja länsirinteille on sijoitettu seitsemän 3 5-kerroksista kerrostaloa. 1960-luvun alussa rakennettiin Asunto oy Keravanlinnan kaksi kolmikerroksista, noppamaista, rapattua kerrostaloa, suunnittelijoina Eini Ylipoti ja Teuvo Lindfors. Kerrostaloryhmässä on kaksi punaista rapattua rakennusta ja muut ovat vaaleita, rapattuja tai elementtipintaisia. Talojen pihat ovat osin kallioisia tai asfaltoituja, mutta rakennusten välissä kasvaa myös paljon puita. Kerrostalojen alapuolella ovat pientalot. Koukkutie kiertää mäkeä ja muodostaa lenkin Ratatien ympäri. Ratatie on ikään kuin pääkatu, joka läpäisee alueen; sen varrella on kauppa. Kaartuvien katujen varsilla rakennukset ovat enimmäkseen 1950-luvun ja 60-luvun alun tyypillisiä puisia omakotitaloja. Alueella on edustettuna monia eri pientalotyyppejä, ja osa on korjattu alkuperäise4stä poikkeavaan asuun. Lisäksi alueella on pari rivitaloa ja muutama pienkerrostalo, jotka rikkovat pientalovaltaista miljöökuvaa poikkeavalla arkkitehtuurillaan. Katukuva on paikoin säilynyt jonkin matkaa varsin yhtenäisenä, paikoin taas alkuperäinen miljöö on hävinnyt julkisivumuutosten ja uudisrakentamisen myötä. Rakennusten väritys on yleensä kirjavaa, pahimmillaan räikeää, vaikka muilta suurilta julkisivumuutoksilta olisi vältytty. Kortteli 1024 Ratatien luoteispäässä on ilmeeltään, jopa värisävyiltään ja tienvarren pensasaitaa myöten alueen yhtenäisin; talot on rakennettu 1950-luvun puolivälissä. Koukkutie 39-41, 1960-luvun alun kerrostaloja, jotka olivat aiemmin tummemman sävyisiä. Sopusointuista katukuvaa löytyy myös Koukkutien läntisen haaran varrelta, kerrostaloja vastapäätä, vaikka eri näköisten puutalojen joukossa on myös kaksi punatiilitaloa. Eniten muuttunut ja epäyhtenäisin katuosuus on Koukkutien itäisen haaran keskivaiheilla, missä vanhojen pienten puutalojen seassa on keltatiiliverhoiltuja taloja sekä muutama huonosti ympäristöönsä sopivia uudempi tai uusittu omakotitalo. Myös pihojen ilme on epäyhtenäinen. Koukkutien pohjoisessa mutkassa on mäen päällä ryhmä punatiilisiä pienkerrostaloja, jotka poikkeavat täysin alueen muusta rakentamisesta. Kokonaisuutena alueen rakennuskannan yleisilme on melko sekalainen, vaikka harmonisiakin katunäkymiä löytyy. Lähes kaikki rakennukset noudattavat kuitenkin sijoittelultaan alkuperäistä asemakaavaa, mikä luo alueelle visuaalista järjestystä. Kaavassa on merkitty jokaiselle pientalotontille talousrakennuksen ala kiinni asuinrakennuksen rakennuspaikkaan. Talousrakennukset ovat jääneet joillakin tonteilla toteutumatta, joissakin tapauksissa alalle on rakennettu asuinrakennuksen laajennus tai autokatos. Kortteli 1024. 13

ERITYISPIIRTEET 1950-luvun tyypillinen asuntoalue, jonka kaavoituksessa on puutarhakaupungin piirteitä. SÄILYNEISYYS Alkuperäinen miljöö paikoin säilynyt, enimmäkseen jonkin verran muuttunut ja paikoin täysin muuttunut. HOITOSUOSITUS Vanhojen rakennusten purkamista tulee välttää. Rakennuksia kunnostettaessa tulee säilyttää niiden alkuperäiset piirteet ja sopeuttaa muutokset niihin, laajentamista ei tulisi sallia. Jos kuitenkin rakennetaan uutta, alkuperäisestä rakennusten sijoitteluperiaatteesta ja koosta ei tulisi poiketa, ja uudisrakentaminen on huolellisesti sovitettava vanhaan ympäristöön sekä mittakaavaltaan, muodoltaan että materiaaleiltaan. Kaava tulisi uudistaa siten, että autokatosten rakentaminen mahdollistetaan ja yhtenäistetään. Talojen ja pihojen kunnostamista ja rakentamista varten tulisi laatia ohjeet, joilla pyritään yhtenäistämään alueen ilmettä ja varmistamaan alueen alkuperäisten ominaispiirteiden säilyminen. Puisto alueen keskellä tulisi kunnostaa. Korttelia 1015 kaakosta, Koukkutie 66, 68 ja 70. LUETTELOINTIPERUSTE A (kaavan osalta), Y, tyypillinen LÄHTEET Ajantasa-asemakaava / Honka-Hallila Helena. Kerava muuttuu Tutkimus Keravan vanhasta rakennuskannasta / Keravan kaupungin rakennusvalvonnan rekisteritiedot / Saarentaus, Taisto 1997. Isojaosta sirkusmarkkinoihin Yli- Keravan kiinteistöjen muotoutuminen kahden vuosisadan kuluessa / Uudenmaan liitto 2003.Uudenmaan kulttuuriympäristöt Kerava, käsikirjoitus maakuntakaavan selostusta varten INVENTOIJA Mia Saloranta Korttelia 1028 etelästä, Koukkutie 26, 28 ja 30 (vasemmalta oikealle). INVENTOINTIPÄIVÄMÄÄRÄ 17.04.2003 14

INKILÄNTIEN KERROSTALOALUE ALUEEN SIJAINTI Kaupunginosa 9 Alikerava: korttelit 187,188, 192, 323 sekä puisto Aimolanmäki ja leikkipuisto Inkiläntien eteläpäässä. ERIKSEEN INVENTOIDUT KOHTEET (Numero inventointikartalla) 123 Alikeravan koulu RAKENTUMISAJANKOHTA 1950-luku, koulu 1890-1926 Inkiläntien alue ja jokilaaksoa etelästä. ALUEEN HISTORIA JA KUVAUS Keravanjoen länsipuolella laaja peltopalsta kuului Jurvalan virkataloon. Kun vuokraaja Aarne Olander lunasti 1930 virkatalon pääosan itselleen, jäi osa peltopalstasta Suomen valtiolle. Keravan kauppala osti alueen valtiolta 1941 ja kaavoitti itään laskevan rinteen kerrostaloille. Ensimmäiseksi rakentui Inkiläntien varteen pellon reunaan kolmikerroksisten lamellitalojen ryhmä: 1952 valmistui As Oy Keralinna, jonka suunnittelivat Eino Tuompo ja Tauno Lindfors, toisena rakennettiin 1953 As Oy Inkiläntie 3, jonka suunnitteli Mika Erno, kolmantena tähän ryhmään keskelle rakennettiin 1954 As Oy Hakalinna, suunnittelijana Tauno Lindfors. Nämä olivat Keravan ensimmäiset arava-talot. Inkiläntien toiselle puolelle rinteeseen rakennettiin neljän pistetalon ryhmä. Ensimmäisenä alettiin rakentaa 1956 as Oy Rinnehakan kahta taloa, suunnittelijana Heikki Korppi-Tommola. Viereiselle tontille valmistuivat kaksi vuotta myöhemmin As Oy Kulma-Hakan talot, suunnittelijoina Tauno Lindfors ja Heikki Korppi-Tommola. Pistetalojen luoteispuolella on kaksi uudempaa nelikerroksista taloa. Edellä mainittujen kerrostaloryhmien lisäksi inventointialueeseen kuuluvat Aimolanmäen puisto ja mäen toisella puolella vanha puukoulu, Alikeravan koulu, jonka rakennukset ovat vuosilta 1890-1926. Lamellitalot Inkiläntien itäpuolella muodostavat varsin yhtenäisen rakennusrivistön. Kapearunkoiset, harjakattoiset, vaaleaksi rapatut talot ovat lähes samanlaisia, ja ne on pareittain kytketty toisiinsa yhdestä kulmasta parvekeosan välityksellä. Rakennuksissa on rakennusajalleen tyypillisiä yksityiskohtia, mm. erkkeri-ikkunoita, liuskekivellä verhoiltu sokkeli ja pienet avoparvekkeet. Inkiläntien varressa pihoja rajaa leikattu pensasaita ja puurivi. Jaakkolantien puolella talojen edessä on enemmän puita, paitsi keskimmäisen taloparin kohdalla pihaa hallitsee parkkipaikka. Inkiläntien länsipuolella kuutiomaiset pistetalot sijoittuvat ryhmäksi rinteeseen. Rapattujen rakennusten muoto on samanlainen, mutta ne ovat eri värisiä, sävyt ovat voimakkaita. Taloissa on porrastetut harjakatot ja rungon ulkopuoliset parvekkeet. Uudemmat kaksi taloa ovat tasakattoisia ja valkoista tiiltä. Rakennusten välissä on sekä nurmikkoa ja puita että parkkipaikkoja. Mäen korkein kohta on metsäinen viheralue, Aimolanmäki. Lamellitaloja Inkiläntien itäpuolella, kortteli 188. Kaikki alueen kerrostalot ovat asemakaavan mukaisia, kaavan rakennusalat noudattavat toteutuneita rakennusmassoja. Aimolanmäki on kaavassa puisto (VP). Läheinen vanhan koulun pihapiiri liittyy aluekokonaisuuteen, vaikka edustaakin eri aikakautta. Pihapiirissä on punainen ja vaalea puinen koulurakennus vuosilta 1890 ja 1926 sekä pari muuta puurakennusta. Pihaa ympäröi matala lauta-aita. Koulu on edelleen käytössä, rakennukset on suojeltu asemakaavassa (YO/s-1). Inventointialue rajautuu lännessä omakotialueeseen, etelässä ja pohjoisessa kerrostaloalueeseen. Idässä Jaakkolantien toisella puolella maisemaa hallitsee Jaakkolan koulu (1964), kookas matala koulurakennus laajoine pihakenttineen. Koulun takana avautuu jokilaakso ja viheralueeksi kaavoitettu Jurvalanpelto. Inkiläntie 4 Jaakkolantien puolelta. 15

ERITYISPIIRTEET Ajallisesti ja tyyliltään yhtenäinen jälleenrakennuskauden asuntoalue. SÄILYNEISYYS Kerrostaloalueella rakennusten ulkonäkö ja alueen yleisilme säilyneet alkuperäisinä. Vanha koulu säilynyt pääosin alkuperäisessä asussaan. HOITOSUOSITUS Alueen suojelua asemakaavalla tulisi harkita. Kerrostaloja kunnostettaessa niiden alkuperäinen ulkoasu tulee säilyttää. (Kerrostalot Inkiläntien länsipuolella kaipaavat piakkoin ainakin pintaremonttia.) Pihoille ei tulisi rakentaa jätekatoksia, aitoja tms. rakenteita, jotka rikkovat alueen alkuperäistä ilmettä. Keskimmäisen lamellitaloparin piha Jaakkolantien puolella kaipaa istutuksia. Aimolanmäki tulee hoitaa puistona, alkuperäistä puustoa säästäen, ja leikkipuisto alueen eteläpäässä tulisi kunnostaa. Pistetaloja Inkiläntien länsipuolella. LUETTELOINTIPERUSTE A,Y, alkuperäinen, yhtenäinen, tyypillinen, säilyneisyys, maakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö LÄHTEET Ajantasa-asemakaava / Honka-Hallila Helena. Kerava muuttuu Tutkimus Keravan vanhasta rakennuskannasta / Keravan museon kuva-arkisto / Saarentaus, Taisto 1999. Isojaosta Koffiin Ali-Keravan kiinteistöjen muotoutuminen kahden vuosisadan kuluessa / Uudenmaan liitto 2003.Uudenmaan kulttuuriympäristöt Kerava, käsikirjoitus maakuntakaavan selostusta varten Alikeravan koulu. INVENTOIJA Mia Saloranta Inkiläntien alue idästä n. v. 1957. Edessä lamellitalot Asolinna, Hakalinna ja Keralinna, takana As. Oy Rinnehaka, As Oy Kulma-Hakaa ei ole vielä rakennettu. INVENTOINTIPÄIVÄMÄÄRÄ 13.11.2002 16

TUOMIKADUN PIENTALOALUE ALUEEN SIJAINTI Kaupunginosa 6 Savio: korttelit 1530, 1531, 1535 ERIKSEEN INVENTOIDUT KOHTEET Numero inventointikartalla: 131 RAKENTUMISAJANKOHTA 1930 1940-luku, pääosin Näkymä kallionlaelta pohjoiseen, rakennuksia Tuomikadun varrella. ALUEEN HISTORIA JA KUVAUS Vuonna 1936 Suomen Gummitehdas Oy osti alun perin Jussilan maihin kuuluneen Harjulan palstan, joka vastasi alueeltaan nykyisen Tuomikadun varrella olevia tontteja. Kumitehdas teetti alueesta palstoitussuunnitelman, joka käsitti 20 tonttia, ja myi palstat pääasiassa omille työntekijöilleen. Nykyisin voimassa olevassa kaavassa tämä palstoitus on vahvistunut lähes sellaisenaan. Raitakujan ja Pihlajakadun välisellä alueella oli jo pitkään ollut mökkejä vuokraperusteella, ja vuokralaiset ostivat tontit Jussilasta omikseen. Kumitehtaan alueelle rakennettiin ensimmäiset huvilat 30-luvun lopulla, mutta suurin osa taloista valmistui 1940-luvulla. Vanhimmat huvilat ovat Tuomikatu 13 (1938) ja sitä vastapäätä oleva Virtasen huvila, Tuomikatu 12. Tuomikadun varrella on säilynyt vanhojen puutalojen monimuotoinen miljöö, jossa kaikki talot ovat erilaisia ja sijaitsevat eri etäisyyksillä katulinjasta. Osa rakennuksista on korjattu niin, että niiden alkuperäiset piirteet ovat osittain hävinneet, mutta räikeitä esimerkkejä epäonnistuneesta korjausrakentamisesta ei ole. Kadun varrella on vain kaksi uudempaa omakotitaloa, joista toinen on hyvin sopeutettu vanhaan ympäristöön ja toinen, kadun ainoa tiilitalo, poikkeaa ympäristöstään huomattavasti, mutta syrjäisen sijaintinsa ansiosta ei pahasti riko sopusointuista miljöötä. Raitakujan eteläpuolella rakennuskanta on sekalaisempaa kuin Tuomikadun varressa, noin puolet on vanhoja puutaloja. Uudet omakotitalot on rakennettu joko purettujen talojen tilalle tai aluerakennetta tiivistäen vanhojen rakennusten sekaan. Useimmissa tapauksissa uudisrakennuksia ei ole sopeutettu vanhaan ympäristöön, vaan ne poikkeavat sekä mittakaavaltaan että materiaaleiltaan alueen vanhoista taloista. Pihamaat ovat suuria ja puutarhamaisia, ulkorakennuksia on siellä täällä. Katujen varsilla ei ole yhtenäisiä istutuksia tai aitoja; alueella on muutama kuusi- ja lauta-aita, pensasaitoja ja rajaamattomia pihoja. Alueen keskellä on korkea kallionyppylä, jonka yli kulkee polkuyhteys Raitakujalta Vesakkokujalle (kaavassa jalankulku- ja pyöräilytie). Kalliolta on näköala Keravan keskustan tornitaloille saakka. Inventointialueen pohjoisreunalla on kapea puistovyöhyke, jonka keskellä virtaa oja. Idässä inventointialue rajautuu vilkasliikenteiseen Saviontiehen, etelässä omakotialue jatkuu. Alueen länsipuolella kulkee Saviontaival, kävelytie Saviosta Keravan keskustaan. Asemakaavassa tonttitehokkuus alueella on 0,25, mikä mahdollistaa lisärakentamisen vanhoilla suurilla tonteilla. Kaavassa Pihlajakatu on linjattu yhtyväksi Raitakujaan, jotta alueelta olisi vain yksi liittymä Saviontielle nykyisten kolmen liittymän sijasta, ja tästä johtuen yksi vanha asuinrakennus Saviontien varressa on kaavan mukaan puistoalueella. Perusteellisesti uusittu vanha talo Vesakkokujan itäpuolella. Pieni talo ja piharakennus Raitakujan kävelypolun päässä. 17

ERITYISPIIRTEET Tuomikadun varrella viihtyisä pientaloalue sotia edeltävältä ajalta. SÄILYNEISYYS Tuomikadun varressa miljöön alkuperäinen luonne on säilynyt, vaikka rakennuksiin on tehty vähäisiä muutoksia. Pihlajakadun ja Juurakkokadun varsilla miljöö on muuttunut sekalaisen uudisrakentamisen myötä. HOITOSUOSITUS Alueen asemakaava tulisi uudistaa sellaiseksi, että se varmistaa vanhojen rakennusten ja ympäristön luonteen sälymisen. Vanhoja rakennuksia ei tule purkaa. Rakennuksia kunnostettaessa niiden alkuperäinen ulkoasu tulee säilyttää, ja lisärakentaminen on huolellisesti sovitettava vanhaan ympäristöön sekä mittakaavaltaan, muodoltaan että materiaaleiltaan. Kunnostamista ja rakentamista varten tulisi laatia ohjeet, joilla edistetään alueen ominaispiirteiden säilymistä. LUETTELOINTIPERUSTE H,Y, sopusointuinen ja vaihteleva (osin), säilyneisyys (osin), maakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö LÄHTEET Ajantasa-asemakaava / Honka-Hallila Helena. Kerava muuttuu Tutkimus Keravan vanhasta rakennuskannasta / Saarentaus, Taisto 1999. Isojaosta Koffiin Ali-Keravan kiinteistöjen muotoutuminen kahden vuosisadan kuluessa / Uudenmaan liitto 2003.Uudenmaan kulttuuriympäristöt Kerava, käsikirjoitus maakuntakaavan selostusta varten Tuomikatu 12 ja 14. INVENTOIJA Mia Saloranta Tuomikatu 15, 13 ja 11 (vasemmalta oikealle). INVENTOINTIPÄIVÄMÄÄRÄ 19.03.2003 18