UNIAPNEAPOTILAAN OHJAUSTA KEHITTÄMÄSSÄ Raportti internetsivujen toteuttamisesta Suomen Unihoitajaseuralle

UNIAPNEAPOTILAAN OHJAUSTA KEHITTÄMÄSSÄ Raportti internetsivujen toteuttamisesta Suomen Unihoitajaseuralle Tuula Saarinen Kirsi Seppälä Opinnäytetyö, kevät 2007 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsingin toimipaikka Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sairaanhoitaja (AMK)

TIIVISTELMÄ Saarinen, Tuula & Seppälä, Kirsi, internetsivuston toteuttaminen Suomen Unihoitajaseura ry:lle verkostoitumisen edistämiseksi ja työvälineeksi uniapneapotilaan hoitotyössä. Helsingissä, kevät 2007, 39 s., 1 liite. Diakonia-ammattikorkeakoulu, sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, Helsingin yksikkö. Sairaanhoitaja (AMK). Motivaatiomme tähän työhön syntyi halustamme kehittää potilasohjausta. Potilasohjaus on tärkeä osa potilaan kokonaishoitoa. Hyvällä potilasohjauksella on merkitystä terveyden edistämisessä ja potilaan hoitoon sitoutumisessa. Potilasohjauksen kehittämisen kannalta on tärkeää, että hoitaja hyödyntää tutkittua tietoa eri ohjausmenetelmistä ja niiden käytöstä käytännön työssään. Opinnäytetyömme on toiminnallinen opinnäytetyö, jonka tuotoksena syntyivät internetsivut Suomen Unihoitajaseuralle. Sivut on toteutettu yhteistyössä Suomen Unihoitajaseuran jäsenten kanssa. Sivut ovat tarkoitettu unihoitajien käyttöön, mutta ovat vapaasti myös muiden asiasta kiinnostuneiden käytettävissä. Keräsimme aineistoa potilasohjauksesta internetsivustolle ja raporttiosuuteemme uusimmista potilasohjausta koskevista tutkimusartikkeleista. Tavoitteemme oli kehittää uniapneapotilaan ohjausta tuomalla tutkitusti hyvät ohjausmallit ja -käytännöt unihoitajien ulottuville helposti, internetsivujen välityksellä. Sivuilla on tietoa ohjausmalleista ja käytännöistä, sekä niistä sovellettu uniapneapotilaan ohjausrunko. Sivut valmistuvat kokonaisuudessaan vuoden 2007 aikana ja avautuvat osoitteessa www.unihoitajat.fi. Oma osuutemme sivustosta on valmis maaliskuussa 2007. Asiasanat: potilasohjaus, internet, verkostoituminen, voimaantuminen, voimavarakeskeisyys, asiakaslähtöisyys.

ABSTRACT Saarinen, Tuula & Seppälä, Kirsi. Creating web pages: how to help sleep nurses guide patients with sleep apnea. Helsinki, Spring 2007, 39 p., 1 appendices. Diaconia University of Applied Sciences, DIAK South, Helsinki Unit, Degree Programme in Nursing. Patient guidance was the starting point of our final thesis. Our purpose was to develop patient guidance in nursing. The patient guidance is an important part of the holistic care of the patient. Patient guidance will improve the health of the patient and commitment to care. In order to provide good care, it is important that nurses use already known research on patient guidance. This final thesis was a functional thesis. We created internet web pages for Suomen Unihoitajaseura ry, which is an association for Finnish sleep nurses. Sleep nurses are health care professionals, who work with patients with sleep disorders. These web pages include information on sleep disorders, especially sleep apnea, and their treatment. Our part was to provide already known research on patient guidance of the web pages contents. Our focus was on empowerment in patient guidance: how to support a patient s empowerment with guidance? How to help a patient to take responsibility for their care? The web pages we created will provide information on nursing guidance. After a test period, the internet web pages www.unihoitajat.fi will open during 2007. Our part of the pages will be completed in March 2007. Key words: Patient guidance, internet, empowerment, patient commitment to care.

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO...6 2 UNIHOITAJA HOITOTYÖSSÄ...7 2.1 Hoitajan rooli tutkimuksissa...7 2.1.1 Unihoitaja hoidon aloituksessa...8 2.1.2 Uniapnean hoito...10 2.2 Unihoitajan työ...11 2.3 Unihoitajien yhteistyöverkosto Suomen Unihoitajaseura ry...12 3 TOIMINNALLISEN OPINNÄYTETYÖN LÄHTÖKOHDAT...14 3.1 Kohderyhmänä unihoitajat...15 3.2 Opinnäytetyön tavoitteet...15 4 UNIAPNEAPOTILAAN OHJAUS...16 4.1 Potilasohjauksen tärkeys...18 4.2 Voimavarakeskeinen ohjaus...19 4.3 Asiakaslähtöinen ohjaus ja jaettu asiantuntijuus...20 4.4 Sosiaalinen tuki potilasohjauksessa...21 4.5 Havainnollistaminen ohjauksessa...23 5 VERKKOKIRJOITTAMINEN...24 5.1 Terveystieto internetissä...25 5.2 Sivujen ulkoasu...27 6 HANKKEEN TOTEUTUMINEN...28 6.1 Yhteistyökumppanit...29 6.2 Työn eteneminen...30 6.3 Aikataulu ja kustannukset...32 6.4 Sivuston jatkuvuus...33 7 ARVIOINTI...33 8 LOPUKSI...35 LÄHTEET...37 LIITE

1 JOHDANTO Kiinnostuksemme potilasohjauksen kehittämiseen oli avainasemassa pohtiessamme opinnäytetyömme aihetta. Myös työelämälähtöisyys oli tärkeä asia, ja halusimme tuottaa hoitajille työvälineen potilasohjauksen kehittämiseen. Tuula Saarinen on Suomen Unihoitajaseuran jäsen, ja näin ollen oli luontevaa tehdä opinnäytetyömme yhteistyössä seuran kanssa. Alustavasti syksyllä 2005 puhuimme Unihoitajan Käsikirjan tekemisestä, mutta loppuvuodesta 2005 työmme rajautui käsittämään internetsivujen tekemisen Suomen Unihoitajaseuralle. Internetsivut tukevat hyvin Unihoitajaseuran omia tavoitteita hoitajien ammattitiedon ja -taidon lisäämisessä sekä tiedon välittämisessä kaikille unihäiriöistä kiinnostuneille. Opinnäytetyömme on toiminnallinen opinnäytetyö, jonka tuotoksena syntyivät Internetsivut Suomen Unihoitajaseuralle. Sivut ovat tarkoitettu unihoitajien käyttöön, mutta ovat vapaasti myös muiden asiasta kiinnostuneiden käytettävissä. Avoimuuden periaatteen mukaisesti olemme halunneet, että sivut ovat avoimet eivätkä käyttäjätunnusten takana. Internetsivujen avulla tieto siirtyy unihoitajille helposti ja nopeasti. Tietoa on myös helppo lisätä ja päivittää ajan tasalle. Seuran omat internetsivut helpottavat unihoitajien yhteistyötä, tiedonkulkua ja verkostoitumista. Raporttiosuudessa olemme keskittyneet vain vähän unihäiriöihin ja enemmän unihoitajan työhän unipotilaan ohjaamisessa. Unihäiriöistä olemme nostaneet esille uniapnean, koska valtakunnallinen uniapneaohjelma 2002 2012 asettaa tavoitteekseen myös tiedon jakamisen (Sosiaali- ja terveysministeriö 2002, 13 19.) ja mielestämme Suomen Unihoitajaseuran internetsivut tukevat tavoitteen toteutumista. Lisäksi suuri osa unihoitajista työskentelee nimenomaan uniapneapotilaiden hoitotyön parissa. Potilaan ohjaaminen eri uniyksiköissä voi olla hyvin erilaista johtuen hoitajien erilaisista tiedoista, taidoista ja kokemuksesta sekä kiinnostuksesta ohjata ja kehittää potilasohjausta. Hoitoaikojen lyhetessä ja hoitokontrollivälien kasvaessa ohjaukseen käytettävä aika on vähentynyt. Kuitenkin lyhyessä ajassa tulisi antaa potilaalle kattava ohjauspaketti. Tämä luo tarpeen kehittää potilasohjausta tehokkaaksi ja potilaan tarpeista lähte-

6 väksi. Uniapneaa sairastavan potilaan ohjauksen tavoitteena on hoitoon sitoutuminen ja elämänlaadun parantaminen. Potilasohjauksella on merkittävä vaikutus potilaan hoitoon sitoutumisessa (Salomaa 2002, 13.) Koemme potilasohjauksen tärkeänä ja kehittämisen arvoisena asiana unihoitajien keskuudessa. Suomen Unihoitajaseuran internetsivut edistävät yksilön ja yhteisön terveyttä tuomalla tietoa, joka auttaa kohderyhmäänsä käyttämään tutkittua tietoa työnsä välineenä. Terveyden edistämisessä korostuvat yksilön ja yhteisön tarpeet. Terveyden edistämisessä keskeisimpiä arvoja ovat ihmisarvon ja itsenäisyyden kunnioittaminen, voimaannuttaminen (empowerment) sekä osallistuminen ja osallistaminen. Tavoitteena on tukea yksilön ja yhteisön voimavarojen lisäämistä. Arkityöstä nousseet, kohderyhmän itsensä määrittämät tarpeet ja tiedon hyödynnettävyys korostuvat järjestöjen toteuttamassa terveyden edistämistyössä. (Pelto-Huikko, Karjalainen & Koskinen-Ollonqvist 2006, 12 13.) Olemme perehtyneet työtämme varten verkkokirjoittamisen erikoislaatuisuuteen kirjallisuuden avulla. Työmme raporttiosuudessa kerromme lisäksi verkkokirjoittamisesta, sivujen ulkoasun muotoutumisesta sekä yhteistyöstä monen eri tahon kanssa projektin edetessä. Koko projektimme etenemistä kuvaamme luvussa kuusi. Omaa ammatillista kasvuamme kuvaamme työn pohdintaosuudessa. Ennen sivuston varsinaista aukeamista voi sivuille päästä osoitteessa: http://www.unihoitajat.fi/index.php

7 2 UNIHOITAJA HOITOTYÖSSÄ Unihoitajia työskentelee eri terveydenhuollon yksiköissä, joissa tutkitaan ja hoidetaan unihäiriöitä. Unihoitaja voi työskennellä pelkästään tutkimushoitajana unitutkimusyksikössä, jolloin hänen potilaskontaktinsa on lyhytaikainen ja usein kertaluontoinen. Tämä luo suuret haasteet vuorovaikutukselle ja potilasohjaukselle. Sairaalan osastolla ja poliklinikoilla työskentelevillä unihoitajilla kontakti potilaisiin on pitkäkestoisempi ja usein myös tiiviimpi. Tällöin potilasohjaukseen on enemmän aikaa ja mahdollisuuksia. Hoitajan oma kiinnostuneisuus potilasohjaukseen vaikuttaa usein siihen, miten tämä mahdollisuus käytetään hyödyksi. 2.1 Hoitajan rooli tutkimuksissa Unihoitajan antamalla ohjauksella on suuri merkitys koko unitutkimuksen ajan. Potilas tarvitsee ohjausta jo ensimmäisestä yhteydenotosta lähtien. Erityisesti kotona tehtävässä unitutkimuksessa ohjaustilanne korostuu. Ohjaustilanne nähdään vuorovaikutuksellisena yhteistyösuhteena. Kun potilasta valmistellaan kotona tehtävään unitutkimukseen, tutkimuksessa käytettävien antureiden päälle pukemista opetellaan kirjallisen ohjeen mukaisesti. Kotona tehtävässä tutkimuksessa hoitaja ei valvo tutkimuksen laatua kuten sairaalassa tehtävässä tutkimuksessa. Suullisen ja kirjallisen ohjauksen tulee olla laadukasta ja tarkkaa. (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri 2007.) Uni- ja vireystilatutkimuksia tehdään kliinisen neurofysiologian laboratorioissa, keuhkosairauksien klinikalla, korva-, kurkku- ja nenäklinikalla, yksityisen sektorin uniklinikoilla sekä työterveyshuollossa. Potilaat ohjataan hoitoon eri erikoisaloille oireiden perusteella. Jos epäillään uniapneaa, lähetetään potilas unitutkimukseen keuhkosairauksien osastolle, jos taas yöllisiä epilepsiakohtauksia tai esimerkiksi narkolepsiaa, lähete menee kliinisen neurofysiologian osastolle. Kuorsausta tai kirurgisesti hoidettavaa uniapneaa epäiltäessä lähetetään potilas korva-, kurkku- ja nenäklinikalle unitutkimukseen. Yksityisellä sektorilla diagnosoidaan ja hoidetaan kaikkia unihäiriöitä. Työterveyslai-

8 toksella tutkitaan ja hoidetaan työperäisiä ja työn kuormittavuudesta johtuvia unihäiriöitä sekä tehdään työkykyarvioita. (Suomen Unihoitajaseura ry 2006.) Unihoitajia toimii useilla sairaanhoidon erikoisaloilla ja useissa eri organisaatioissa. Unihäiriöitä tutkitaan muun muassa laajassa unipolygrafiatutkimuksessa, jossa mitataan aivosähkökäyrää (EEG), silmänliikkeitä (EOG) ja lihasjännitystä (EMG). Lisäksi rekisteröidään sydämen sykettä, hengitystä, veren happikyllästeisyyttä sekä nukkumisasentoa ja unen aikaisia liikkeitä. Se soveltuu elimellisten unihäiriöiden tutkimiseen, ja sillä saadaan tarkka kuva keskushermoston ja autonomisen hermoston toiminnasta. Tietoa saadaan myös nukkujan unenaikaisista liikkeistä sekä hengityshäiriöistä, kuten kuorsauksesta ja uniapneasta. (Härmä & Sallinen 2004, 19 20.) Unihoitajat valmistelevat unitutkimukseen tulevan potilaan tutkimusta varten. Heillä tulee olla paljon tietoa unihäiriöistä ja niiden tutkimisesta, jotta he voivat ohjata potilasta tutkimuksen kulusta ja kertoa, mitä tietoa potilaaseen asennettavat anturit antavat unesta. 2.1.1 Unihoitaja hoidon aloituksessa Uniapneapotilaan hoidon aloituksessa unihoitaja antaa laihdutus-, painonhallinta- ja elämäntapaohjausta (esim. tupakointi) sekä CPAP (continuous positive airway pressure)-laitehoidon ohjausta. Uniapneaa sairastavan potilaan ohjauksen tavoitteena on hoitoon sitoutuminen ja elämänlaadun parantaminen. Potilasohjauksella on erittäin merkittävä vaikutus potilaan hoitoon sitoutumiseen, etenkin laitehoidon aloitusvaiheessa. (Salomaa 2002, 13.) On tärkeää, että uniapneapotilas oppii käyttämään ja hoitamaan CPAP-laitetta ja ymmärtää sen säännöllisen käytön merkityksen. Omaiset otetaan mielellään ohjaukseen mukaan koska läheisiltä saatu tuki tutkitusti lisää potilaan hoitoon sitoutumista. (Kyngäs 2006, 6.) Keuhkosairauksien klinikassa toimivien unihoitajien suurin potilasryhmä ovat uniapneapotilaat. Uniapneapotilaan hoitotyössä potilasohjaus on erityisen korostuneessa asemassa, koska diagnostisten tutkimusten lisäksi myös heidän hoitonsa aloitetaan keuhkosairauksien poliklinikalla tai vuodeosastolla. Uniapneapotilaat ovat myös sairauden aiheuttamien oireiden, joita ovat muun muassa päiväväsymys, muistihäiriöt ja keskittymisvaikeudet, vuoksi vaativia ohjattavia. (SUHS 2006.)

9 Valtakunnallisen uniapneaohjelman 2002 2012 mukaan uniapnea on kansantauti, jota sairastaa noin 150 000 suomalaista. Hoitamaton uniapnea lisää sydän- ja verisuonisairauksia, tapaturmia ja kuolleisuutta sekä alentaa työ- ja toimintakykyä ja huonontaa elämänlaatua. Sairaus on yleisin 50 59-vuotiaiden miesten keskuudessa, mutta tautia esiintyy myös naisilla ja lapsilla. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2002, 13 19.) On tärkeää että uniapneapotilaalla on tietoa laitehoidon myönteisistä vaikutuksista muihin sairauksiin, esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin. Oleellista uniapnean syntymisessä on ylähengitysteiden ahtautuminen, joka voi johtua joko rakenteellisista tai toiminnallisista tekijöistä. Rakenteellisiin tekijöihin voidaan vaikuttaa esimerkiksi purentavirheiden korjaamisella tai ahtauttavien risakudosten poistolla. Tärkein yksittäinen riskitekijä on lihavuus. Uniapneaan sairastumista voidaankin ehkäistä väestötasolla panostamalla painonhallintaan. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2002, 3 4.) Jos potilaalla on lievä uniapnea, painonhallinnan tärkeyttä tulee korostaa. Tieto siitä, että jo 4-5 kg:n laihduttaminen saattaa ehkäistä vaikean tai keskivaikean uniapnean syntymisen, saattaa motivoida potilasta laihduttamaan. Normaalin unen aikana voi esiintyä satunnaisia lyhytkestoisia hengityspysähdyksiä. Jos pysähdyksiä on paljon ja ne ovat pitkäkestoisia ja lisäksi unihäiriöstä on seurauksena valveen aikaisia oireita, voidaan puhua uniapnea -sairaudesta. Uniapnean määrittelyssä yhdistetään potilaan oireet sekä unitutkimuksista saadut tulokset. Uniapnean valveaikaisia oireita ovat päiväväsymys, aamupäänsärky, nukahtelutaipumus, muistihäiriöt, keskittymisvaikeudet, mielialahäiriöt, ärtyneisyys, äkkipikaisuus, närästys, impotenssi ja vähentynyt libido. Uniapnean unenaikaisia oireita ovat äänekäs kuorsaus, partnerin kertomat hengityskatkokset, levoton yöuni, yöhikoilu, lisääntynyt yöllinen virtsaaminen ja närästys. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2002, 19.) Unihoitaja voi edistää uniapneapotilaan hoitoon sitoutumista kertomalla, kuinka oireet helpottavat laitehoidon avulla. Laitehoito ei paranna uniapneaa, mutta säännöllisesti käytettynä se pitää oireet poissa. Tieto siitä, että myös partnerin yöunen laatu paranee potilaan laitehoidon myötä, saattaa lisätä hoitoon sitoutumista.

10 2.1.2 Uniapnean hoito Uniapneapotilaan hoidon perusta on tautia aiheuttavien ja pahentavien tekijöiden poistaminen tai välttäminen. Ylipainoisen potilaan ensisijainen hoito on laihdutus. Usein jopa vain 4 5 kg:n laihduttaminen lieventää merkittävästi uniapnean oireita. Alkoholia, unilääkkeitä ja rauhoittavia lääkkeitä tulisi välttää, koska ne lamaavat nielun alueen lihaksistoa ja heikentävät hengitystoimintaa. Jos hengityskatkoksia esiintyy vain selällään nukuttaessa, riittää selinmakuun välttäminen hoidoksi. (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri 2005) Uniapneapotilaan hoitotyössä korostuu laihdutus-, painonhallintaja elämäntapaohjaus. Unihoitajan antamalla ohjauksella on suuri merkitys uniapneapotilaan hoidossa. Painonhallinnan lyhytohjauksella voidaan puuttua jo aikaisessa vaiheessa potilaan mahdolliseen ylipainoon. On haastavaa osata ottaa painonhallinta puheeksi lyhyen potilaskontaktin aikana. Keskivaikeassa ja vaikeassa uniapneataudissa tehokkain hoito on CPAP-hoito (Continuous Positive Airway Pressure) eli nenän kautta annettava ylipainehengityshoito. CPAP-hoitomuotoa käyttää Suomessa tällä hetkellä noin 10 000 uniapneapotilasta. Nenä CPAP -hoito ei paranna itse tautia, ja oireet palaavat parissa päivässä hoidon loputtua. Koska laitetta tulee käyttää jatkuvasti, tämä vaatii potilaalta hyvää hoitomotivaatiota. Hoitoon liittyviä ongelmia ovat yleisimmin nenän tukkoisuus ja vuotaminen, silmien ärsytysoireet, laitteen meluisuus ja maskin aiheuttamat iho-ongelmat. (Helsingin ja uudenmaan sairaanhoitopiiri 2005.) Unihoitajalla on tärkeä osuus potilaan hoitoon sitoutumisen ja hoitoon motivoitumisen edistäjänä. Hyvän potilasohjauksen avulla hoitaja voi edistää hyvää hoitotulosta. Hoitoon liittyvissä ongelmissa unihoitaja antaa tukea ja ohjausta. Unihoitaja antaa CPAP-laitehoidon aloitusvaiheessa nenänhoito-ohjausta ja sovittaa potilaalle mahdollisimman sopivan nenämaskin. CPAP-laitteeseen asennettava kostuttaja helpottaa monella potilaalla nenän tukkoisuutta ja kuivuutta.

11 2.2 Unihoitajan työ Unihoitaja on terveydenhuollon ammattilainen, joka työskentelee uni- ja vireystilatutkimusten sekä unihäiriöiden hoidon parissa. Unihoitajan työssä korostuu erikoisosaaminen unitutkimusten valmistelemisessa, valvomisessa, unitutkimusten purkamisessa ja tulkitsemisessa. Tärkeintä on kuitenkin vuorovaikutus unipotilaiden kanssa ja potilaiden kokonaisvaltainen hoitotyö. Potilasohjaus on tärkeä osa unihoitajan työtä. Potilaat saattavat olla pelokkaita tai jännittyneitä unitutkimukseen tullessaan. Unihoitaja ohjaa, miten tutkimukseen tulee valmistautua, mitä tutkimuksessa tehdään ja miksi. Potilasta tutkimukseen valmisteltaessa selitetään tarkasti, miksi antureita kiinnitetään ja mitä ne kertovat unesta ja sen laadusta. Turvallisen ilmapiirin luominen on tärkeää. Unihoitajanimike ei ole ammatillisen koulutuksen kautta saatava virallinen tutkintonimike. Tällä hetkellä ei ole erityiskoulutusta, josta valmistuisi unihoitajia. Unihoitajuus on hoitotyön erikoisosaamista. (Suomen Unihoitajaseura ry 2006.) Unihoitajia toimii useissa eri yksiköissä ja erilaisissa tehtävissä. Unihoitajaseuran kyselyn vastausten perusteella unihoitajan perustehtäviä ovat mm. potilaan hyvä hoito, potilaan motivoiminen, ohjaaminen, opettaminen, neuvonta ja tukeminen sekä sopeutumiseen auttaminen. Lisäksi unihoitajan tehtäviksi kuvailtiin potilaan auttaminen tutkimuksista ja hoidosta selviytymiseen antamalla heille luotettavaa tietoa. Vastausten mukaan unihoitajan tulee hoitotyön keinoin edistää unihäiriöpotilaan hyvinvointia ja elämänlaatua. Unihoitajan tehtävänä on olla asiantuntija ja yhteyshenkilö. Hänen tulee kouluttaa muita hoitajia ja siirtää tietoa alueelliselle tasolle. (Suojanen 2006.) Suomen Unihoitajaseura on kartoittanut unihoitajan tehtäviä lähettämällä kyselylomakkeen jäsenille toukokuussa 2006. Kartoituksen tuloksia ei ole vielä julkaistu, mutta olemme saaneet alustavat tulokset käyttöömme. Kyselyyn vastanneista 27 unihoitajasta 21 oli koulutukseltaan sairaanhoitajia. Lisäksi vastanneissa oli kaksi laboratoriohoitajaa ja yksi erikoislaboratoriohoitaja sekä kolme perushoitajaa. (Suojanen 2006.) Kyselyyn vastanneiden hoitajien mukaan unihoitaja vastaa laadukkaiden tutkimusten suorittamisesta. Hän huolehtii tutkimuksista hallitsemalla tutkimuslaitteet, jotta tutkimus ja skooraus (EEG:n, EMG:n, hengityksen tulkitseminen) tulee tehtyä laadukkaasti.

12 Unihoitajalle kuuluu potilaan kokonaisvaltainen hoito ja potilaan tukihenkilönä oleminen. Hoitajan tulee huolehtia ajanmukaisen tiedon hankkimisesta. Kehittämishaasteita kyselyyn osallistuneet unihoitajat antoivat paljon. Hoitajat halusivat lisää tietoa unihäiriöistä, lisäkoulutusta, yhtenäisiä ohjauskäytäntöjä potilasohjaukseen, kirjallisia potilasohjeita ja alueellisen yhteistyön kehittämistä Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että kehittäminen omalla työpaikalla on mahdollista, mutta kiire estää sen. (Suojanen 2006.) Haastatteluun vastanneiden unihoitajien mukaan he voivat vaikuttaa unihäiriöpotilaan hoidon onnistumiseen esimerkiksi antamalla potilaalle optimaalista tietoa hänen tarpeistaan lähtien. Unihoitaja voi tukea, kannustaa ja motivoida potilasta. Hoitajan omalla motivoitumisella ja innostuneisuudella on suuri merkitys. Potilasohjauksen tulee olla yksinkertaista ja itsehoitoa tukevaa. Unihoitaja on hoidon onnistumisen kulmakivi, ja hänellä on päävastuu siitä, miten hoito onnistuu kotona ohjauksen avulla. Kyselyn vastauksissa tuli myös ilmi, että unihoitajalla tulisi olla viimeisin tieto unihäiriöiden diagnostisoinnista ja hoidoista. (Suojanen 2006.) Unihoitajien internetsivusto tukee unihoitajien tarpeita hoitotyön kehittämiselle. Sivut tarjoavat tutkittua tietoa siitä, millainen potilasohjaus on vaikuttavaa. Merkitystä on myös sillä, miten potilasta ohjataan. Sivuille tulee myös uusinta tietoa unihäiriöiden diagnosoinnista ja hoidoista, jotta unihoitajat voivat antaa asiakkailleen ajanmukaista tietoa. Myös tämä tuo voimavaroja hoitajalle sekä potilaalle, joka kykenee näin enemmän osallistumaan omaan hoitoonsa. 2.3 Unihoitajien yhteistyöverkosto Suomen Unihoitajaseura ry Suomen Unihoitajaseura perustettiin ensimmäisessä valtakunnallisessa unihoitajaseminaarissa 22.4.2005 Helsingissä. Seuran tehtävinä ja tavoitteina on toimia unihoitajia sekä uni- ja vireystiloja tutkivia terveydenhuollon ammattilaisia yhdistävänä seurana sekä kehittää unihoitajien työnkuvaa ja lisätä ammattitietoa ja taitoa. Unihoitajien verkoistoitumisen edistäminen on myös seuran tärkeä tavoite. Seuran tehtävänä on järjestää koulutusta ja kurssitoimintaa jäsenille sekä jakaa tietoa potilaille, heidän omaisilleen,

13 suurelle yleisölle ja tiedotusvälineille. Seura pitää tärkeänä myös yhteydenpidon unitutkijoihin ja valtakunnallisiin projekteihin. Yhdistyksen jäseneksi voi liittyä jokainen terveydenhuoltoalan ammattilainen, joka työskentelee uni- ja vireystilatutkimusten ja hoidon parissa. (Suomen Unihoitajaseura ry 2005.) Artikkelissa Järjestöjen rooli terveyden edistämisessä Koskinen-Ollonqvist & Vertio (2003, 133 138.) kuvaavat järjestöjä kansalaisten aloitteellisuuden ja itsenäisen elämänhallinnan symboleiksi. Tiedon välittämisen ja jakamisen tulisi tapahtua niin, että ihmisillä on mahdollisuus elää terveellistä elämää, saada tietoa terveydestään sekä muuttaa omaehtoisesti käyttäytymistään. Terveyspalvelujen uudelleen suuntaamista tulisi kehittää niin, että se edistää väestön ja yksilön terveyttä. Yksi terveyden edistämisen tehtävistä on terveyden lukutaidon kehittäminen tiedotuksen, valistuksen, koulutuksen ja keskustelujen avulla. Yksilötasolla tämä tarkoittaa tietoisuutta ja voimaantumista (empowerment) sekä tulevaisuuteen suuntautumista ja osallistumista terveyden edistämiseen. Terveyden lukutaidon lisääntyminen ilmenee elämänlaatuna, toiminnallisena riippumattomuutena sekä sairastuvuuden, kuolleisuuden ja toimintakyvyttömyyden vähenemisenä. Terveyden lukutaito määrittelee yksilön kyvyn ja motivaation saavuttaa, ymmärtää ja käyttää terveyteen liittyvää informaatiota, jolla voidaan edistää ja ylläpitää hyvää terveyttä. Suomen Unihoitajaseuran omat internetsivut tukevat seuran itselleen asettamien tehtävien ja tavoitteiden toteutumista. Erityisesti unihoitajien verkostoitumista ja tiedonjakamista koskeva osio tulee toteutumaan tehokkaalla tavalla internetsivujen myötä. Internetsivut tukevat myös valtakunnallisen uniapneaohjelman 2002 2012 toteutumista tiedotuksen ja koulutuksen osalta. Sen mukaan uusien terveydenhuollon ammattilaisten kouluttamiseen tulee kiinnittää huomiota. Jotta ohjelma toteutuisi, tulisi aikaansaada hyvin suunniteltu ja toimiva laaduntarkkailu- ja ohjausjärjestelmä. Etenkin ylipainoisia uniapneariskiryhmään kuuluvia tulisi seurata, jotta alkavaa uniapneaa päästään jo aikaisessa vaiheessa hoitamaan. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2002, 21.) Koska Suomen Unihoitajaseura on varsin nuori, on verkostoitumisen kehittäminen erityisen tärkeä asia. Omat internetsivut edistävät unihoitajien verkostoitumista. Unihoitajia työskentelee terveydenhuollon eri organisaatioissa eri puolilla Suomea, joten tarvetta yhteiselle foorumille on ollut. Myös hiljaisen ammattitaidon välittämiselle on näin mah-

14 dollisuus. Unihoitajaseura ja omat internetsivut luovat mahdollisuuden unipotilaiden hoitotyön kehittämiselle. 3 TOIMINNALLISEN OPINNÄYTETYÖN LÄHTÖKOHDAT Toiminnallinen opinnäytetyö on tutkimuksellisen opinnäytetyön vaihtoehto ammattikorkeakoulussa. Se tavoittelee käytännön kenttätyöhön ohjeistamista, opastamista, toiminnan järjestämistä tai järkeistämistä. Toiminnallinen opinnäytetyö voi olla käytäntöön suunnattu ohje, ohjeistus tai perehdytys, kuten perehdyttämisopas. Se toteuttamistapa voi olla esimerkiksi kirja, vihko, opas, cd-rom tai kotisivut. Tärkeää on, että toiminnallisessa opinnäytetyössä yhdistyvät käytännön toteutus ja sen raportointi tutkimuksellisella asenteella toteutettuna. (Vilkka & Airaksinen 2004, 9-10.) Työelämästä saatu opinnäytetyöaihe tukee ammatillista kasvua. Toimeksiannetun opinnäytetyön kautta pääsee peilaamaan tietoja ja taitoja senhetkisen työelämän tarpeisiin. Opinnäytetyön ja prosessin avulla voidaan näyttää omaa osaamista ja luoda suhteita sekä päästä kokeilemaan ja kehittämään omia taitoja työelämän kehittämisessä. Toiminnallisen opinnäytetyön kriteereinä on tuotteen käytettävyys kohderyhmässä ja asiasisällön sopivuus kohderyhmälle. Tuotteen tulisi myös olla houkutteleva, informatiivinen, selkeä ja johdonmukainen. (Vilkka & Airaksinen 2004, 16 17, 53.) Suomen Unihoitajaseuralle tuottamamme internetsivut toteuttavat toiminnallisen opinnäytetyön lähtökohdat. Opinnäytetyömme on työelämälähtöinen ja sivujen käyttäjien tarpeisiin vastaava. Aihe on ollut meitä kiinnostava ja motivoiva. Työn edetessä olemme kasvaneet ammatillisesti ja löytäneet menetelmiä kehittää käytännön hoitotyötä. Olemme toimineet yhteistyössä useiden eri tahojen kanssa ja oppineet organisointikykyä ja vastuunottoa projektin etenemisestä.

15 3.1 Kohderyhmänä unihoitajat Hatvan mukaan internetsivujen käyttäjillä on erilaisia tarpeita ja asenteita ja tämän vuoksi on verkkosivujen kohderyhmän määrittely yhtä tärkeää kuin missä tahansa viestinnässä. On hyvä yrittää määrittää, kenelle haluaa viestiä ja millaista toimintaa odottaa vastaanottajalta. Satunnaiset käyttäjät surffailevat internetissä ilman tarkempaa päämäärää ja tarttuvat kiinnostavilta vaikuttaviin sivuihin, kun taas eritystä tietoa etsivät ovat päämäärähakuisia ja arvostavat tiedon nopeaa löytämistä. (Hatva 1998, 11.) Toiminnallisen opinnäytetyössä on tärkeää kohderyhmän rajaus. Tuote tehdään aina jonkun käytettäväksi, koska tavoitteena on toiminnan selkiyttäminen oppaan tai ohjeistuksen avulla.(vilkka & Airaksinen 2004, 38.) Unihoitajien internetsivuston kohderyhmänä ovat unihoitajat. Sivut on käsikirjoitettu vastaamaan unihoitajien tarpeisiin työn kehittämisessä. Kohderyhmän rajaaminen unihoitajiin oli tärkeää, jotta pystyimme muokkaamaan sivujen tekstin hoitajien ammattikielelle ja tukemaan unihoitajien erikoisosaamista. Sivujen on tarkoitus toimia apuvälineenä myös kaikille hoitajille, jotka työssään kohtaavat potilaita, joilla on unihäiriöitä. Sivuille löytänevät tiensä myös unihäiriöistä tietoa etsivät internetin käyttäjät. 3.2 Opinnäytetyön tavoitteet Toteuttamiemme sivujen tarpeellisuus on käynyt ilmi Suomen Unihoitajaseuraa perustettaessa 2005. Unihoitajat kokivat, että haluttiin yhtenäistä, päivitettyä tietoa eri uniyksiköihin. Haluttiin tietoa, joka on suunnattu nimenomaan unihoitajille. Potilasohjauksen kehittäminen on koettu tärkeänä asiana unihoitajien yhteisissä keskusteluissa. Sen on koettu olevan haastavaa ja vaikeaakin. On koettu turhauttavana kun potilaat eivät tee muutoksia elintavoissaan eivätkä sitoudu hoitoonsa. (Suojanen 2006.) Tavoitteemme oli kehittää uniapneapotilaan ohjausta tuomalla tutkitusti hyvät ohjausmallit ja -käytännöt unihoitajien ulottuville helposti, internetsivujen välityksellä. Sivuilla on tietoa ohjausmalleista ja käytännöistä, sekä niistä sovellettu uniapneapotilaan

16 ohjausrunko. Toivomme, että ohjausrunko kehittyy ajan myötä unihoitajien keskuudessa käytävän avoimen dialogin teoriatiedon ja käytännön kentän hiljaisen tiedon välillä. Hoitotyön vaikuttavuutta voidaan parantaa kehittämällä näyttöön perustuvaa toimintaa. Ajantasaisen tutkimustiedon käyttäminen potilasohjauksessa tukee potilaan osallistumista omaa hoitoaan koskevaan päätöksentekoon. Hoitajien tulisi osata hakea omaa alaansa koskevaa tutkimustietoa ja pystyä arvioimaan sen sovellettavuutta omassa työssään. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003, 37.) Tavoitteenamme on ollut hakea uusinta tutkimustietoa potilasohjauksesta unihoitajien käyttöön internetsivuille. Olemme muokanneet löytämäämme tietoa verkossa helposti luettavaan muotoon verkkokirjoittamiseen perehtymällä. Työn kehittäminen lisää voimavaroja ja työssä jaksamista. Tavoitteenamme oli lisätä unihoitajien ja heidän asiakkaidensa voimavaroja. Vain voimaantunut hoitaja voi ohjata voimavarakeskeisesti, joten tuomalla apuvälineitä unihoitajan työn kehittämiseen mahdollistuu myös ohjattavien asiakkaiden voimaantuminen. Eettinen kysymystenasettelu tulee olla mukana läpi koko opinnäytetyöprosessin. Eettinen näkökulma näkyy jo aiheen valinnassa. Opinnäytetyön on hyvä kehittää työkäytäntöjä ja yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Opiskelijan suhtautumisessa työhönsä ja niihin henkilöihin, joiden kanssa työskentelee, näkyy hänen arkimoraalinsa ja asenteensa. Etenkin kehittämishankkeessa korostuu pitkäaikainen sitoutuminen työskentelyyn ja vastuunottaminen hankkeen etenemisestä ja aikataulun noudattamisesta. (Kainulainen, Gothoni & Pesonen 2002, 18 19, 36.) 4 UNIAPNEAPOTILAAN OHJAUS Uniapnepotilaan hoitoon osallistuvat terveysalan ammattilaiset antavat potilasohjausta jokaisella tutkimus- ja hoitokäynnillä. Ohjauksessa korostuu painonhallinta-, elämänta-

17 pa- ja CPAP-laiteohjaus. Painonhallinnanohjaus on yleisesti koettu vaikeaksi osaalueeksi. Sitä tulisikin kehittää ja löytää uusia interventioita saada potilas motivoitumaan painonhallintaan. Potilasohjausta tulee arvioida ja kirjata säännöllisesti, jotta voidaan arvioida potilaan hoitoon sitoutumista ja hoidon onnistumista. Ohjauksen tulee lähteä potilaan tarpeista ja tavoitteista. Hoidon tavoitteet suunnitellaan yhdessä potilaan kanssa. Potilaalle tulee kertoa kaikista uniapnean hoitomuodoista. Potilasohjeet tulee antaa myös kirjallisessa muodossa ja oppimista arvioidaan koko hoitojakson ajan. Potilaan tulee myös saada palautetta oppimisestaan. Jotta potilasohjaus kehittyisi, tulee hoitajan tietoisesti arvioida myös omia ohjausmenetelmiään. (http://www.unihoitajat.fi/index.php) Terveyden edistämisen tavoitteena on auttaa asiakkaita tekemään omaa terveyttään koskevia päätöksiä ja valintoja. Käytännön toimintana terveyden edistäminen perustuu näkemykseen terveydestä yksilön ja yhteisön voimavarana. (Kylmä, Pietilä & Vehviläinen-Julkunen 2002, 63.) Työmenetelmiä, joilla pyritään tukemaan asiakkaiden terveyden ylläpitämistä ja edistämistä, tulisi kehittää. Terveyden edistämisen perustaitoihin kuuluvat viestintä, opetus ja valistus, julkaisutoiminta, verkostojen luominen sekä toimintaperiaatteisiin ja menettelytapoihin vaikuttaminen. Ammatissa kehittyminen ja osaamisen päivittäminen edellyttävät tutkimustiedon jatkuvaa hyödyntämistä. Tavoitteena työmenetelmien ja toimintamallien kehittämisessä on luoda mahdollisuuksia, rakenteita ja olosuhteita, joilla tuetaan asiakkaiden terveyden edistämistä ja omien voimavarojen vahvistamista. (Pietilä, Hakulinen, Hirvonen, Koponen, Salminen & Sirola 2002, 152 153.) Uniapneaa sairastavan potilaan ohjaukseen kuuluvat elintapamuutokset, kuten alkoholin ja unilääkkeiden käytön vähentäminen, tupakanpolton lopettaminen ja liikunnan lisääminen Uniapneaa sairastavan potilaan ohjauksen tavoitteena on hoitoon sitoutuminen ja elämänlaadun parantaminen. Tavoitteena on saavuttaa paras mahdollinen fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi sekä sosiaalinen toimintakyky. Potilasohjauksella on erittäin merkittävä vaikutus potilaan hoitoon sitoutumiseen, etenkin laitehoidon aloitusvaiheessa. ( Salomaa 2002, 13.)

18 4.1 Potilasohjauksen tärkeys Hyvä potilasohjaus parantaa hoitoon sitoutumista ja sairauteen sopeutumista. Potilasohjauksella on vaikutusta myös hoidon laatuun ja potilastyytyväisyyteen. Hyvä potilasohjaus vähentää potilaan ahdistusta, pelkoa ja epävarmuuden tunnetta. Ohjauksessa korostuvat sairaanhoitajan taidot, luovuus, vuorovaikutustaidot ja persoonallisuus. Potilasohjaus edellyttää tutkitun tiedon käyttöä; sairaanhoitajan koulutus, teoriatieto ja hyvät hoitokäytännöt takaavat onnistuneen lopputuloksen. Sairaanhoitajan tulee varmistaa, että ohjattava on ymmärtänyt ohjauksen. Potilasohjausta tulisi jatkuvasti kehittää ja arvioida suunnitelmallisesti. Hyvin toteutettu ohjaus antaa onnistumisen kokemuksia myös sairaanhoitajalle. (Ohtonen 2006, 3.) Onnistuneen ohjauksen lähtökohtana ovat hoitajan riittävät tiedot ohjattavista asioista, oppimisen periaatteista sekä ohjausmenetelmistä ja tyyleistä. Ohjaukseen tulee olla käytettävissä asianmukaiset tilat. Tiedon tulee olla näyttöön perustuvaa tutkimustietoa. Sopivien ohjausmenetelmien valinta edellyttää tietoa siitä miten ihminen omaksuu asioita. Keskeisten asioiden kertaaminen ohjaustilanteen lopuksi on tärkeää. Parhaiten muistetaan ensimmäinen ja viimeinen asia joka ohjauksessa on kerrottu. Asiakaslähtöiseen ohjausprosessiin kuuluu toiminnan arviointi. (Kääriäinen, Lahdenperä & Kyngäs 2005, 27 30.) Olemme Suomen Unihoitajien internetsivuilla painottaneet potilasohjauksen merkitystä. Sivuilla on tietoa potilasohjauksen eri menetelmistä, joita voi hyödyntää käytännön hoitotyössä. Uniapneapotilaan ohjausta koskevassa osiossa on hyödynnetty eri ohjausmenetelmien käyttö. Avaamme tässä raporttiosuudessamme voimavarakeskeistä ja asiakaslähtöistä ohjausta sekä potilaan sosiaalista tukemista. Laiteohjaus on merkittävä osio unihoitajan antamasta potilasohjauksesta CPAP-hoidon aloituksessa. Laiteohjauksen luonteen vuoksi demonstraation käyttäminen ohjauksessa soveltuu siihen hyvin, ja tämän vuoksi olemme käsitelleet myös tätä ohjauksen osa-aluetta raportissamme. Kaikkia ohjausmenetelmiä voidaan käyttää yhdessä, ja olemmekin poimineet niistä parhaat palat uniapneapotilaan ohjausosioon internetsivuille.

19 4.2 Voimavarakeskeinen ohjaus Kettusen mukaan voimavarakeskeisen ohjauksen lähtökohtana on potilaan tietoisuuden lisääntyminen. Empowerment-termi voidaan suomentaa esimerkiksi valtaistumiseksi tai täysivaltaistumiseksi, voimaantumiseksi, vahvistamiseksi tai ihmisten voimavarakeskeisyydeksi. Kyseessä on filosofinen näkökulma neuvontatyöhön. Voimavarakeskeisyys on toimintaa, joka edistää yksilön, yhteisöjen ja organisaatioiden osallistumista. Voimavarojen saavuttaminen (empowerment) on hyväksi terveydelle. Ohjauksen avulla tuetaan potilasta niin, että hänellä on välineet tehdä haluamansa muutos itse. Tämä edellyttää potilaan täysivaltaista keskusteluun osallistumista. Voimavarakeskeinen neuvontakeskustelu on potilaan ja hoitajan yhteistyösuhde, ja edellytyksenä on vallan luovuttamista hoitajalta potilaalle. Voimavarakeskeisesti toimiva hoitaja helpottaa potilaan osallistumista keskusteluun, jolloin potilaan omat rutiinit ja käsitykset tulevat selville sekä hoitajalle että potilaalle itselleen. Tiedostamalla potilas oppii uudella tavalla tulkitsemaan ja jäsentämään terveysongelmaansa. (Kettunen 2001, 79 90.) Neuvontatyön kehittäminen empowerment-toimintaideologian mukaisesti on ajankohtainen ja tärkeä tulevaisuuden haaste hoitotyössä. Potilaan autonomia toteutuu, kun hän voi päättää neuvonnan sisällöistä ja vastata tehdyistä päätöksistä. Hoitajan tehtävänä on varmistaa, että potilas tekee päätöksensä oikeaan tietoon perustuen ja on tietoinen päätöstensä seurauksista. Perussääntönä tulisi olla potilaan vaikutusmahdollisuuksien vahvistaminen sekä oletuksien välttäminen potilaan neuvontatarpeista ja ongelmista. Potilaalla on oikeus valita myös epäterveellisenä pidetty elämäntyyli. Neuvontakeskustelu voi auttaa potilaan ongelmaratkaisutaitojen kehittymistä, hänen terveyteensä liittyvien arvoasetelmien ymmärtämistä sekä mahdollisten esteiden havaitsemista. Parhaimmillaan se lisää potilaan energiaa toimia tiettyyn suuntaa ja edistää potilaan elämänhallinnan lisääntymistä myös muissa tilanteissa. (Kettunen, Karhila & Poskiparta 2002, 213 221.) Kettunen ym. mukaan käytäntöjä, jotka helpottavat potilaan neuvontakeskusteluun osallistumista ovat kutsuminen osallistujaksi, tuntemuskysymykset, arkirupattelu, tunnusteleva puhe, kuunteleva palaute ja vaihtoehtojen neutraali esittäminen. (Kettunen ym. 2002, 213 221.

20 Voimavarakeskeisyys tulisi sisältyä kaikkiin uniapneapotilaan hoitotyön osa-alueisiin. Jo potilaan tulotilanteessa voimavarakeskeisyys näkyy siinä, miten uniapneapotilas otetaan vastaan. Unihoitajan tulee luoda rento, tasavertainen ilmapiiri, joka edesauttaa potilaan keskusteluun osallistumista. Voimavarakeskeisyys uniapneapotilaan ohjauksessa sisältää uniapneapotilaan voimavarojen kartoittamisen ja niiden hyödyntämisen ohjauksessa. Omaiset ja vertaistuki usein lisäävät potilaan voimavaroja. Omaiset voidaankin ottaa ohjaustilanteeseen mukaan. Vertaisryhmistä, kuten Hengitysliiton uniapnearyhmistä, tulee antaa tietoa. Potilaan aikaisemmat tiedot ja tiedontarve tulee kartoittaa tulohaastattelussa. Uniapneapotilaalle tulee antaa tietoa uniapneasta ja sen hoitomuodoista. Elämäntapaohjausta annettaessa tulee antaa objektiivista tietoa ylipainon, alkoholin ja lääkkeiden vaikutuksesta uniapneaan. Tiedon perusteella potilas voi itse päättää, haluaako lisää ohjausta ja hänellä on välineet tehdä päätös itse. Tulee muistaa, että uniapneapotilaalla on oikeus valita myös epäterveellisenä pidetty elämäntyyli. 4.3 Asiakaslähtöinen ohjaus ja jaettu asiantuntijuus Asiakaslähtöinen ohjaus on asiakkaan ja hoitajan välistä aktiivista ja tavoitteellista toimintaa. Siinä on suunnittelu, toteutus ja arviointivaiheet. Ohjauksen suunnittelu perustuu asiakkaan taustatekijöihin ja tavoitteet määritellään yhteistyössä asiakkaan kanssa. Prosessiin kuuluu myös toiminnan vaikutusten arviointi. Ohjauksen suunnittelun pitää lähteä siitä mitä asiakas jo tietää, mitä hänen täytyy tietää ja mitä hän haluaa tietää ja mikä on hänelle paras tapa omaksua asia. Tavoitteet määräävät ohjauksen sisällön. Niiden tulee olla realistisia, konkreettisia, muuttuvia ja mitattavissa olevia. (Kääriäinen, Lahdenperä & Kyngäs 2005, 27 30. ) Edellytyksenä asiakaslähtöiselle ohjausprosessille on asiakkaan aktiivisuus ja tavoitteellisuus. Aktiivisuutta voivat estää heidän aikaisemmat kokemuksensa ja uskomuksensa. Potilaan aktiivisuus edellyttää vastuullisuutta omasta toiminnasta. Hoitajalla on taas ammatillinen vastuu edistää asiakkaan valintoja. Aktiivisuus edellyttää motivaatiota ja motivaatiota tukevassa ohjauksessa esiin tulevia asioita sovelletaan hänen henkilökohtaiseen elämäntilanteeseensa. Kun asiakas haluaa oppia ja kokee tiedon olevan itselleen tärkeää, se edistää hänen sitoutumistaan ja päämäärän saavuttamista hänen hoidossaan.

21 Asiakasta autetaan ohjauksen avulla tarkkailemaan itseään, elämän todellisuuttaan, mahdollisuuksiaan ja rajoituksiaan sekä päättämään muutoskeinoista. Hoitajan tehtävänä on kannustaa asiakasta luottamaan kykyihinsä. Ohjauksessa asiakkaalle on annettava mahdollisuus tehdä päätöksiä ja toimia omalla tavallaan. (Kääriäinen ym. 2005, 27 30.) Potilasohjauksessa jaetun päätöksenteon malli perustuu potilaan ja terveydenhuollon asiantuntijan tasavertaiseen kumppanuuteen. Potilaat eivät usein ole halukaita tai kykeneviä tekemään päätöksiä omasta hoidostaan itsenäisesti, kuitenkin enemmistö haluaisi vaikuttaa sairautensa hoitoon ja tehdä valintoja terveydenhuollon asiantuntijan ohella. Jaettuun päätöksentekomalliin kuuluu tiedonjakovaihe sekä harkintavaihe, jossa tapahtuu ongelman määrittely yhdessä potilaan tilanteen ja tarpeiden näkökulmasta. Avointen keskustelujen aikana potilas saa tietoa, jonka perusteella hän tekee valintansa. Asiantuntija varmistaa, ettei potilaalla ole virheellisiä tai epärealistisia käsityksiä. Viimeisessä päätösvaiheessa hoitopäätös jaetaan potilaan ja asiantuntijan kesken. Päätöksentekoon osallistumisen on todettu olevan yhteydessä potilaiden suurempaan hoitotyytyväisyyteen, itsehoidon onnistumiseen sekä parempiin hoitotuloksiin. Jaettu päätöksenteko tukee myös hoitoon sitoutumista. Hyvä hoitoon sitoutuminen on erityisen tärkeää kroonisten sairauksien hoidossa, silloin kun potilaan on tehtävä elintapamuutoksia ja kannettava itse vastuuta hoidon onnistumisesta. (Poskiparta 2006, 14 17.) Uniapneapotilaan ohjauksessa tulee olla suunnittelu-, toteutus- ja arviointivaihe. Hoidon tavoitteet asetetaan yhdessä potilaan kanssa. Ohjauksen tulee olla sovellettavissa uniapneapotilaan omaan elämäntilanteeseen. Unihoitajan tulee antaa riittävästi tietoa potilaalle, jotta hän voi tehdä valintansa hoitonsa suhteen. Hoitopäätös tulee jakaa uniapneapotilaan ja unihoitajan kesken. 4.4 Sosiaalinen tuki potilasohjauksessa Sosiaalisella tuella on pitkäaikaiseen sairauteen sopeutumisessa positiivinen vaikutus. Riittävä sosiaalinen tuki helpottaa sopeutumista sairauteen ja osallistumista työelämään. Ohjauksella helpotetaan potilaan sopeutumista uuteen elämäntilanteeseen.(kankaala, Kaukua, Määttä, Simula, Suomela, Virranniemi & Vänttilä 2006, 32.)

22 Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä tehdyn potilasohjauksen kehittämishankkeessa kehitettiin uusia ohjausmalleja. Yhtenä teema-alueena oli sosiaalisen tuen merkitys potilasohjauksessa. Työryhmä selvitti, mitä sosiaalisesta tuesta tiedettiin aikaisemman tutkimustiedon perusteella ja laati hoitosuositukset syöpäpotilaan sosiaaliseen tukemiseen. Suosituksia voi työryhmän mukaan käyttää myös muiden pitkäaikaissairaiden sosiaalisen tuen tarpeen selvittämisessä. (Kankaala ym. 2006, 38.) Emotionaalisessa tukemisessa luodaan ensin ystävällinen ja turvallinen ilmapiiri potilaalle. Potilasta tulee arvostaa ja kunnioittaa sekä hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on. Potilasta tulee kuunnella ja vastata hänen kysymyksiinsä. Häntä tulee rohkaista ilmaisemaan tunteitaan ja löytämään myönteisiä asioita; näin vahvistetaan potilaan omia voimavaroja. Myös perhettä ja ystäviä tulisi kannustaa tukemaan potilasta. Kaikkia mahdollisia ongelmia tulisi tarkkailla ja keskustella niistä. (Kankaala ym. 2006, 34.) Tiedollisessa tukemisessa kartoitetaan ensin potilaan tiedon tarve ja hänelle sopiva tiedon välitystapa. Potilaalle annetaan ajanmukaista ja ymmärrettävää tietoa sairaudesta ja sen hoidosta sekä suullisesti että kirjallisesti. Tietoa tulisi kerrata ja tarkistaa, että potilas on ymmärtänyt annetun tiedon. Potilaalle tulee kertoa, mihin hän voi ongelmatilanteessa ottaa yhteyttä. Potilasta tuetaan päätöksenteossa ja kerrotaan eri ammattiryhmien osuudesta hoidon kuluessa. Annetaan tietoa yhdistyksistä ja vertaistuen mahdollisuudesta ja huomioidaan omaisten tiedon ja tuen tarve. (Kankaala ym. 2006, 35.) Potilaan konkreettisessa eli aineellisessa tuessa potilaalle annetaan kirjallista tietoa ja varataan tarvittaessa aika muiden ammattiryhmien edustajille. Potilasta autetaan hankkimaan apuvälineitä ja hoitotarvikkeita. Huolehditaan hoidon jatkuvuudesta ja varataan tarvittaessa jatkohoitoaika. Järjestetään tarvittaessa vertaistukea ja autetaan liittymään tietoa ja vertaistukea tarjoavaan yhdistykseen sekä autetaan potilasta hakeutumaan kuntoutus-ja sopeutumisvalmennuskursseille. (Kankaala ym. 2006, 36.) Sosiaalisen tuen avulla voidaan auttaa potilasta ja omaisia käyttämään omia voimavarojaan hyödykseen. Hoitotyössä tulisi mielestämme nykyistä enemmän huomioida potilaiden tarve keskustella tunteistaan ja kokemuksistaan. Olemme laittaneet unihoitajien internetsivuille unipotilaan sosiaalisen tuen merkityksestä potilasohjauksessa oman osion. (www.unihoitajat.fi)

23 4.5 Havainnollistaminen ohjauksessa Demonstraatio eli kädentaitojen opettaminen on yksi potilaohjauksen osa-alue. Sitä voidaan käyttää tukena suulliselle ohjaukselle. Demomonstrointi eli havainnollinen esittäminen sopivat parhaiten motoristen taitojen opettamiseen. Demonstroinnin tarkoituksena on antaa potilaalle selvä kuva siitä, kuinka toimenpide suoritetaan. Tehostaakseen oppimista ja edistääkseen opitun asian soveltamista, on parasta harjoitella ympäristössä, joka muistuttaa tilannetta jossa taitoa joudutaan käyttämään. Harjoittelussa on tärkeää antaa palautetta siitä mitä ohjattava tekee oikein ja väärin, jotta vääriä tapoja ei pääse muodostumaan. Demonstrointi ja suullinen ohjaus on taitojen opettamisessa kirjallista materiaalia tehokkaampaa. Mutta sen tukena tarvitaan myös kirjallista materiaalia. Demonstraatio tulisi toteuttaa rauhallisessa ja häiriöttömässä tilassa. Potilaan sosiaalisen tukiverkoston huomioiminen ohjauksessa on myös suositeltavaa. Antamalla tietoa myös potilaan läheisille, voidaan parantaa heidän kykyään tukea potilasta. Käymällä potilaan kanssa läpi ohjauksen sisältöä ja oppimiskokemuksia saadaan selville potilaan taitojen oppimisen tason. (Heinola, Koivurova, Niskasaari, Rantala, Sulasalmi, Tokola & Tähtinen 2006, 57.) Uniapneapotilaalle CPAP-laiteohjausta annettaessa käytetään suullisen ohjauksen tukena demonstrointia, koska siinä on kyse motoristen taitojen opettamisesta ja käytännön taitojen harjoittamisesta. Tavoitteena on, että potilas kykenee kotona toteuttamaan laitehoitoa itsenäisesti. Ohjauksessa tulee huomioida potilaiden yksilölliset tarpeet ja kyvyt omaksua uutta tietoa. Potilaiden valmiudet käyttää ja hoitaa teknistä apuvälinettä vaihtelevat. Unihoitajan tulee ottaa tämä huomioon suunnitellessaan ja toteuttaessaan CPAPlaiteohjausta demonstroinnin avulla. Iäkkään uniapneapotilaan laitehoidon ohjaukseen saattaa olla tarpeellista varata enemmän aikaa. Omaisen ottaminen mukaan ohjaustilanteeseen tukee laitehoidon onnistumista kotona. Voimavarakeskeisyys ja asiakaslähtöisyys sisältyvät siis myös kädentaitojen opettamiseen.

24 5 VERKKOKIRJOITTAMINEN Verkkokirjoittamisen suunnitteluvaiheessa tulee määritellä, mitä tehtäviä sivuston on tarkoitus täyttää sekä kartoittaa sisältö, jonka voi tarjota. Näiden pohjalta rakentuu sivukartta. Sivuston perusmäärittelyssä vastataan seuraaviin kysymyksiin: mitä sisältöjä sivustolla on tarkoitus esittää, keille sivusto on tarkoitettu ja millaisia tehtäviä sivusto käyttäjien kannalta täyttää? Lisäksi määritellään millaisia palveluja sivusto tarjoaa ja millaisissa tilanteissa auttaa sekä mikä on suunnitteilla olevan sivuston rooli kokonaisviestinnässä? (Alasilta 2002, 140.) Luukkonen suosittaa kirjassaan Digitaalisen median käsikirjoitusopas verkkokirjoittamiseen kolmea kirjoituskierrosta, jotka kukin syventävät käsikirjoitusta. Ensimmäisellä kirjoituskierroksella istutat ajatuksen taimet ruutusuunnitelmaan, Luukkonen kuvaa. Toisella kirjoituskierroksella syntyy väliversio, joka kokoaa kerätystä materiaalista käyttökelpoiset osat. Tällä kierroksella hahmottuvat myös asialinkit. Kolmannella kirjoituskierroksella tapahtuu varsinainen verkkoon kirjoittaminen, joka usein mielletäänkin ainoaksi kirjoittamiseksi. Tässä vaiheessa on selkeä kuva tärkeysjärjestyksistä, painotuksista ja ruutujen yksittäisistä sisältökokonaisuuksista. (Luukkonen 2000, 156 160.) Työmme ensimmäisellä kirjoituskierroksella muotoutui internetsivujen sivukartta. Rajasimme oman osuutemme sivujen käsikirjoittamisesta koskemaan hoitotyön osuutta unihäiriöiden hoidossa. Tämän pohjalta lähdimme hakemaan tietoa unihäiriöiden hoitotyöstä ja potilasohjauksesta. Tässä vaiheessa rajasimme työmme koskemaan uniapneapotilaan hoitotyötä ja unihoitajan roolia potilaan tukemisessa ja ohjaamisessa. Toisella kirjoituskierroksella kokosimme löytämästämme potilasohjausmateriaalista raakaversion ja tässä vaiheessa myös sivukarttamme täsmentyi ja asioiden painotus selkiytyi. Kolmannella kirjoituskierroksella muokkasimme tekstin verkkoon sopivaksi. Muokatun tekstin siirsimme sivustolle, jonka jälkeen vielä tekstin asettelua on jouduttu hiomaan. Kirjautumalla verkkoon ollaan heti sosiaalisessa tai viestinnällisessä tilassa ja näin internet toimii ihmisten välisenä kommunikaation välineenä. Internetin todellisuus poik-

25 keaa perinteisestä kolmiulotteisesta todellisuudesta; puhutaan virtuaalitodellisuudesta. Internet on täynnä vaihtoehtoisia todellisuuksia, joihin pätevät omat säännöt. Internetiin ei voida kuitenkaan soveltaa erilaisia eettisiä sääntöjä, koska internet on ennen kaikkea media ja työkalu. Kun kyse on tieteellisestä totuudesta, ei voida sallia, että kyseessä olisivat voimassa eri lait kuin reaalimaailmassa. (Mäkinen 2006, 58 59) Kirjassa Verkkokirjoittajan käsikirja Anja Alasilta (2002, 57 58) painottaa, että verkko on tekstille paperia julkisempi areena. Piilevä tieto muuttuu näkyvämmäksi ja organisaatio avoimemmaksi. Yhteys- ja taustatietojen etsiminen on verkosta jo rutiinia monille ihmisille. 5.1 Terveystieto internetissä Terveyteen liittyvää informaatiota tarjoavat Internetissä esimerkiksi julkishallinnon eri organisaatiot, tutkimuslaitokset, korkeakoulut, terveydenhuollon ammattilaiset, potilasyhdistykset, yksityishenkilöt ja kaupalliset yritykset. Sivujen sisältämän tiedon laatu vaihtelee erittäin korkeatasoisesta informaatiosta jopa epäluotettavaan tietoon. Internetin kautta saatavien terveyspalvelujen käyttäminen on helppoa ja vaivatonta ja palveluiden tarjoaminen tehokasta. (Torkkola 2002, 151 152.) Sosiaali- ja terveysalalla ollaan enenevässä määrin siirtymässä internetin käyttöön informaation välittämisessä. Tiedon välitys internetin avulla on tulevaisuudessa kaikkein taloudellisinta. Terveysalan ammattilaiset tarvitsevat kuitenkin tietotekniikan ammattilaisten teknistä osaamista materiaalin tuottamiseen. (Jämsä & Manninen 2000, 62.) Terveystieto Internetissä tutkimuksen mukaan internetistä haki terveystietoa ja -palveluja vuoden 2000 alussa lähes 40 miljoonaa ihmistä. Joidenkin arvioiden mukaan lähes 80 % kaikista internetiä käyttävistä hakee sieltä terveystietoa. Tutkimuksen mukaan tavalliset ihmiset ovat saaneet internetin kautta käyttöönsä laajan terveystiedon lähteen. Voidaan hakea ja saada tietoa uusista lääkkeistä, uusista hoitomenetelmistä ja - suosituksista. Omaa terveydentilaa voidaan määrittää erilaisten testien avulla, terveyteen liittyviä kysymyksiä voidaan esittää ja saada vastauksia sekä maallikoilta että asiantuntijoilta. Potilaat voivat esittää hoitohenkilökunnalle aikaisempaa vaikeampia kysymyksiä uusista hoitomuodoista, joista ovat saaneet tietoa internetistä. Tämä asettaa hoitohenkilökunnan uusien haasteiden eteen. (Torkkola 2002, 150.)