LIIKKUVA KUVA OPETUKSESSA JA OPPIMISESSA Opetusvideon analyysi Lari-Joona Leinonen Juhani Niskavaara Joel Ronimus Sanna-Mari Suopajärvi Kaisa Tarvainen Henna Toivanen MKAS2211 Liikkuva kuva opetuksessa ja oppimisessa 5 op Lapin yliopisto Kevät 2011
2 Johdanto Liikkuva kuva -video koostuu kolmesta osasta, jotka käsittelevät eri näkökulmista liikkuvan kuvan käyttöä. Videon suunnittelun lähtökohtana oli luoda video, jota voidaan jatkossa hyödyntää Lapin yliopiston mediakasvatuksen opintoihin kuuluvalla Liikkuva kuva opetuksessa ja oppimisessa -kurssilla. Vaihda puolta, Vaihda käsialaa ja Liikkuva kuva muodostavat yhdessä 2.07 minuuttia pitkän, mainoselokuvaa tyylittelevän kokonaisuuden. Video on alunperin suunniteltu esitettäväksi kurssin aluksi johdatuksena ja triggerinä kurssin opiskelijoille. Koska videolla ei suoraan viitata kurssin sisältöön, on sitä periaatteessa mahdollista hyödyntää myös muissa yhteyksissä, tekijänoikeudet huomioiden. Tavoitteena oli saada teemaltaan samanlaiset videon osat visuaalisesti ja äänimaailmaltaan yhtenäiseksi ja yksinkertaiseksi. Kaikkien osien loppuun tyyliteltiin samanlainen valkoinen tausta, selkeä teksti ja televisiosta tuttu äänimaailma. Yhtenäinen, kantava loppu tuo esiin eri osien sanoman tiivistävän iskulauseen voimalla. Suuremmalla määrällä aikaa ja resursseja videot voitaisiin toteuttaa erillisinä ja pidempinä versioina, jolloin jokainen osa toimisi myös itsenäisenä. Liikkuvan kuvan käyttö pyritään videossa kuvaamaan yhtenä vaihtoehtona ja perinteisen opetuksen lisänä, ei automaattisena parannuksena. Videon Vaihda puolta -osassa perinteisen opetusvideon tylsyys korostuu hieman muita osia enemmän, mutta johdatuksessa kärjistäminen toimii tehokeinona. Vaihda käsialaa - osassa liikkuva kuva toimii liike-energian havainnollistamisessa. Videon viimeisessä osassa video opetuksen tai opiskelun vaihtoehtona korostuu jälleen, kun luokkahuoneessa tunnelma on hyvä ja opiskelijat viihtyvät opetustilanteessa. Videon sisältö Liikkuvan kuvan ensimmäinen osa Vaihda puolta alkaa How the eye functions - nimisellä opetusvideolla vuodelta 1941. Mustavalkoisella opetusvideolla demonstroidaan, kuinka silmä toimii. Video on ladattu YouTubesta ja alkuperäinen englanninkielinen kertojaääni on korvattu suomenkielisellä dubbauksella (Joel
3 Ronimus). Vanha kuvamateriaali toimii johdatuksena paitsi visuaalisuuden ja näkemisen teemaan, myös opetusvideoihin. Liioitellun hidastempoinen ja informatiivinen dubbaus korostaa vanhanaikaisen opetusvideon ominaisuuksia. Kertojaääni on monotoninen ja mustavalkoinen kuvamateriaali yksinkertaista. Tapa, jolla silmän fyysisistä ominaisuuksista kerrotaan, muistuttaa opettajajohtoista opetustyyliä, jossa oppilas - tässä tapauksessa katsoja - jää näennäisen passiiviseksi tiedon vastaanottajaksi. How the eye functions edustaa lähimenneisyydestäkin tuttuja alibudjetoituja opetusvideoita, joilla oli kovat didaktiset tavoitteet ja jotka olivat tuotannollisilta arvoiltaan naurettavia (Schwarts, D.L. & Hartman, K. 2007). How the Eye functions -videon jälkeen kohtaus vaihtuu ja kuvaan ilmestyy videokamera, jossa palaa rec-valo. Kohtauksen lopussa kameran toisella puolella näkyy videon tekijöitä. Vanhan opetusvideon ja videokameran välinen kontrasti kiteyttää videon ensimmäisen osan sanoman: Opetusvideo voi olla tylsä ja katsoja voi jäädä passiiviseksi, mutta on myös mahdollisuus asettua kameran toiselle puolelle ja kuvata ilmiötä itse ja oppia siitä. Ensimmäisessä osassa hissin ovien auetessa video tarkoituksellisesti sumennetaan, jotta videon tekijät eivät näy tunnistettavan selkeästi. Tämä luo samalla tunteen, että nämä toimijat voisivat olla keitä tahansa. Toisen osan Vaihda käsialaa alussa henkilö kirjoittaa, perinteitä kunnioittaen, paperille liike-energian kaavaa. Käsin kirjoittaminen on videolla esitetty toimivana vaihtoehtona videon käytölle. Lyhyen zoom-in-zoom-out -efektin jälkeen sama liikeenergia on havainnollistettu kuvaamalla keinua. Koko Vaihda käsialaa -osan aikana jatkuva kynän ääni kertoo siitä, että sama asia on havainnollistettavissa paitsi perinteisesti paperilla, myös kameran avulla. Ideana on siis tuoda esiin vaihtoehtoja perinteisen opetuksen rinnalle tasavertaisena, eikä niinkään luvata tajunnan räjäyttävää ja parempaa opetusta kameran avulla. Videon kolmas ja viimeinen osa, Liikkuva kuva sijoittuu luokkahuoneeseen. Kohtauksen alussa kuvaan ilmaantuu käsi, joka tarttuu pöydällä olevaan kynään. Hetken päästä kynä kuitenkin pudotetaan ja käsi tarttuukin pöydällä olevaan kameraan, jonka perspektiivistä kohtaus on kuvattu. Luokkahuoneessa on meneillään tunti, kun kameraan tarttunut henkilö poistuu tilasta. Juuri ennen ovesta poistumistaan henkilö kuitenkin kääntyy, ja hetken ajan kuvassa näkyvät luokan etuosassa olevat muut opiskelijat. Kameraa pitelevä henkilö poistuu luokasta
4 valoisaan käytävään ja edellisten osien tyyliä mukaillen kuvaan ilmestyy teksti: Vaihda puolta, vaihda käsialaa, liikkuva kuva. Teksti sitoo kohtaukset yhteen ja päättää Liikkuva kuva -kokonaisuuden. Käyttötarkoitus ja kohderyhmä Schwartzin ja Hartmanin (2007) muodostaman jaottelun mukaan videota opetuksessa voidaan käyttää opiskelijan sitouttamiseen, kertomiseen, näkemiseen ja tekemiseen. Liikkuva kuva -kokonaisuus liittyy erityisesti opiskelijoiden sitouttamiseen sen voidessa toimia mainoksena, trailerina, triggerinä ja ankkuroivana videona esityksen ajankohdasta riippuen. Myös näkemisen osa-alue toteutuu ainakin siltä osin, että se tarjoaa erilaisen näkökulman (point of view) videon käyttöön opetuksessa. Kun video sitouttaa opiskelijan, se luo oppimista tukevan ilmapiirin. Sitouttamista video toteuttaa myös sen ollessa esimerkki aiempien opiskelijoiden työstä, jolloin video voi herättää uteliaisuutta kurssia aloittelevissa opiskelijoissa. Tärkeää kaikissa käyttötavoissa on se, mitä opiskelijat tekevät ennen videon katselua, sen jälkeen ja sen aikana. Videon kohderyhmänä toimivat aikuiset mediakasvatuksen opiskelijat, joten erityisiä huomiota yleisön kannalta ei tarvinnut tehdä, kuten esimerkiksi lapsille suunnatuissa opetusvideoissa. Video tavallaan esittelee kurssin sisältöä eli on niin kutsuttu mainos, esimerkiksi laitettaessa kurssin verkkosivuille (tekijänoikeuksista riippuen), mutta sitä voidaan käyttää myös mielenkiinnon herättäjänä kurssin alkuvaiheessa näytettäessä tai analyysin kohteena kurssin edetessä. Toisaalta video on myös aiempien kurssilaisten arvioitava suoritus, joten käyttötavat ovat hyvin moninaiset. Liikkuva kuva -kurssin materiaalissa mainitulla multimodaalisella pedagogiikalla ohjataan opiskelijaa ilmaisemaan ajatteluaan erilaisilla esitysmuodoilla, kuten suullisilla esityksillä, kuvilla, videoilla, musiikilla ja näiden yhdistelmillä (Hakkarainen & Tuisku 22.3.2011). Videossamme olemme sekä ilmaisseet ajatteluamme näin, mutta myös kannustamme sen sisällöllä muita opiskelijoita samaan. Liikkuva kuva - video tukee lisäksi generatiivista eli tuottavaa katsomista, sillä se ei selitä itseään auki muualla, kuin jokaisen videon lopussa olevilla ytimekkäillä iskulauseilla.
5 (Hakkarainen & Tuisku 22.3.2011). Tämä vaatii katsojalta omaa ajattelua ja päättelykykyä Video pyrkii vetoamaan kaikkien kokemuksiin puuduttavista oppimisvideoista ja oppimistilanteista ja siksi jokainen voi samaistua videoon ja näin ollen lisätä katsojan kiinnostusta. Lähteet Hakkarainen, P. & Tuisku, V. luennot. Liikkuva kuva opetuksessa ja oppimisessa. Lapin yliopisto. 22.3.2011. Hartman, K. & Schwartz, D.L., 2007. It s not television anymore: Designing digital video for learning and assessment.